Lapsi jätetään jatkuvasti kaveriporukan ulkopuolelle, eikä koulu tee asialle mitään!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tämä kiusaaminen alkaa olla sen mittaluokan ongelma, että siihen on aika puuttua voimakkaammin.

Kyse on siitä, että lapsi kärsii ja myöhemmät negatiiviset seuraukset on nähtävissä.

On aika toimia, eli haastaa kiusaajan vanhemmat matalalla kynnyksellä oikeuteen tai haastaa koulun johto oikeuteen heitteillejätöstä. Kiusaaja on korvausvelvollinen seuraavat vuosikymmenet, mikäli kiusatun mielenterveys horjuu myöhemmin. Ja silloin ei mitkään selitykset enää auta.

Täytyy perustaa jokin toimielin joka valvoo koulurauhaa oikeasti, eikä tee mitään muuta. Se käsittelisi asiat kiusatun puolta pitäen.

Kiusaamisen on loputtava!

Asia pitää vääntää rautalangasta yksinkertaisille vanhemmille, joilla on tyhmiä lapsia.

Miten haastat muut lapset oikeuteen siitä, että he eivät halua leikkiä " kullannuppusi " kanssa. Itse olet kamala kiusaaja.

Vierailija kirjoitti:

No pakkoko sen lapsen on juuri näiden mukaan päästä? Ja mitä ap sanoi tuosta että ennen on vietetty paljon aikaa yhdessä, mutta nyt jostain syystä ei.. meinaat siis että ihmiset ei muutu? Meinaat että kaveripiiri pysyy aina kaikilla samanlaisena? Kuullostaa muutenkin siltä, että sun lapsesi on ap tehnyt jotain tai muut on muuttuneet tai hän on muuttunut niin ettei ole enää yhteydessä. 

Itse muistan ala-asteella meidän luokalla oli kaksi poikaa, joita "kiusattiin" eli ei otettu mukaan. Syy tähän oli se, että joka ikinen kerta kun niille annettiin mahdollisuus tulla mukaan, alkoi tyhmä sählääminen ja per se ily. Leikit meni pilalle ja kellään ei ollut kivaa kun nämä säätää omiaan ja valittaa ja keksi omia sääntöjään tai leikin keskellä keksi yht äkkiä vaan alkaa riehua ja hajottaa kaikki.. Että kannattaa myös katsoa sinne peiliin, onko lapsesi kiva kaveri?

Muistan, että meillä yksin jäi sellainen tyttö, joka rolli kaiken opettajalle. Kiroiltiin joskus välkällä ja tehtiin muutakin kiellettyä ja sitten tämä tyttö kertoi ihan kaiken opelle. Ärsytti tosi paljon kutosella. Tehtiin väärin juu, mutta silti murrosikäistä tuollainen käytös otti päähän.

Aloitus oli provo, mutta pitkä ketjuhan tästä tuli näköjään. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No pakkoko sen lapsen on juuri näiden mukaan päästä? Ja mitä ap sanoi tuosta että ennen on vietetty paljon aikaa yhdessä, mutta nyt jostain syystä ei.. meinaat siis että ihmiset ei muutu? Meinaat että kaveripiiri pysyy aina kaikilla samanlaisena? Kuullostaa muutenkin siltä, että sun lapsesi on ap tehnyt jotain tai muut on muuttuneet tai hän on muuttunut niin ettei ole enää yhteydessä. 

Itse muistan ala-asteella meidän luokalla oli kaksi poikaa, joita "kiusattiin" eli ei otettu mukaan. Syy tähän oli se, että joka ikinen kerta kun niille annettiin mahdollisuus tulla mukaan, alkoi tyhmä sählääminen ja per se ily. Leikit meni pilalle ja kellään ei ollut kivaa kun nämä säätää omiaan ja valittaa ja keksi omia sääntöjään tai leikin keskellä keksi yht äkkiä vaan alkaa riehua ja hajottaa kaikki.. Että kannattaa myös katsoa sinne peiliin, onko lapsesi kiva kaveri?

Muistan, että meillä yksin jäi sellainen tyttö, joka rolli kaiken opettajalle. Kiroiltiin joskus välkällä ja tehtiin muutakin kiellettyä ja sitten tämä tyttö kertoi ihan kaiken opelle. Ärsytti tosi paljon kutosella. Tehtiin väärin juu, mutta silti murrosikäistä tuollainen käytös otti päähän.

Tämä! Voisiko olla tällaisesta kyse? Muistan kouluajoilta, että opettajalla oli suosikkioppilas, täyden kympin tyttö, joka kertoi kaiken välitunnilla tapahtuneen opettajalle. Tämä ajoi sitten tytön ulkopuoliseksi. Tällainen taitaa olla aika yleistäkin. Ainakin ennen oli.

Hyvä ketju joka tapauksessa. Oman lapsen luokalla ulkopuoliseksi on jäänyt lapsi, jonka vanhemmat eristäytyivät koronan aikaan täysin. Pitkä aika lapsen elämässä. Ei saanut käydä kavereiden luona lähes kolmeen vuoteen.

Vierailija kirjoitti:

Opettaja voisi alakouluikäisiä lapsia kannustaa esim.

- laittamalla jonkin pihaleikin pystyyn ja innostaa siihen lapsia mukaan ja ottaa erityisesti hänet, jolla ei yleensä välituntikavereita ole.

- kannustaa "Väinöä ja Eelistä", että "Leokin tykkää jalkapallosta ja legoista, mitäs jos rakentaisitte legoilla yhdessä". Voivat sitten kokeilla, miltä se tuntuu, synkkaako.

- tehdä hienovaraista "paritusta ja ryhmäyttämistä" esim. koulutehtävien varjolla, jos sellaista pelisilmää löytyy. Näissä ei sitten KOSKAAN saa sanoa lapsille, mikä oli järjestelyn todellinen syy! Esim meillä opettaja meni möläyttämään, että perusti tarkoitusksella "hiljaisten tyttöjen pöytäryhmän", just, kiva leima, ***.

- opetuksessa voi tietysti yleisellä tasolla opettaa tunnetaitoja, empatiaa, yhteisöllisyyttä, jne.

Mutta mielestäni jos Väinö ja Eelis leikkivät keskenään välitunnilla tai koulun ulkopuolella, niin ei kukaan voi pakottaa, että nyt teidän on PAKKO leikkiä Leon kanssa. Siitä ei tule yhtään mitään. Ihminen, lapsikin, saa loppupeleissä valita seuransa, kunhan oppitunneilla ja ns. koko luokan peleissä tulee toimeen kaikkien kanssa. Ystävyys sen sijaan on vapaaehtoista ja pyyteetöntä.

Entä kun Eelis ei pidä jalkapallosta vaan haluaa pelata kirkkistä ja kun rakennellaan legoilla haluaa muiden rakennuksista purkaa kaikki punaiset ja valkoiset palikat itselleen. Sitten Eelis uhriutuu kun toiset ei suostu tanssimaan hänen pillinsä mukaan. Kenen tehtävä on opettaa Eelikselle vuorovaikutustaitoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsesi oma osuus tässä tapauksessa?

En ole Ap mutta tää on niin peri suomalainen kommentti! Kiusattu on aina syyllinen suomalaisten mielestä.

Tässähän emme tiedä onko tapauksessa kiusaamista tai jotain muuta. Esimerkiksi pojan luokalla on yksi häirikkö, joka kiusaa muita ahkeraan. Luonnollisesti muut pojat ei tämän häirikön seuraa kaipaa.

Tämä sinun kommenttisi on juuri se mitä alunperin tarkoitinkin. Että juu ei me tiedetä kaikkea tämän asian taustoja mutta suomalainen vanhempi näyttää aina ensiksi ajattelevan että kiusattu on itse kiusaaja. Ihan niinkuin tässä kommentistasi se huomataan.

Vierailija kirjoitti:

Omien lasteni kaveripiirissäkin on ollut muutama tapaus, jotka on sanoneet että heidät jätetään aina yksin.

Tottakai asia aina selvitettiin ja koulunkin kanssa asiaa käytiin läpi, muita muistutettiin että ei saa hyljeksiä jne.

Ensimmäisellä kerralla syy oli se, ettei ko lapsi itse ollut edes pyytänyt ketään leikkiin- oli vaan mennyt omia aikojaan keinumaan itsekseen ja kertoi sitten että muut jätti yksin. Muut eivät olleet edes huomanneet koska olivat toisella laitaa pihaa pelaamassa jotain.

Monta kertaa syy oli se, että tämä kyseinen lapsi halusi määräillä muita eikä suostunut itse niihin leikkeihin mitä muut 4 halusivat leikkiä.

Joitakin kertoja adhd dg omaava lapsi sai niin pahoja raivareita, mm löi muita, ettei he uskaltaneet leikkiä kyseisen lapsen kanssa enää...

Kannattaa siis selvittää tosiaan ne syyt- en puolusta kiusaajia mutta kaikki ei aina ole kiusaamista vaikka alkuun vaikuttaisi.

Monesti nämä "yksin jääneet" osaa vielä esittää vanhemmilleen ja muille aikuisille niin viatonta uhria ja syytellä muita "kiusaamisesta"

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miksi lapset tai nuoret on suomessa tollasia. Ei haluta olla jonkun kavereita. Kyllä minä olin ainakin iloinen jos joku halusi olla kaverini. Ei tämä ole mikään uusi ilmiö.

Kyllä lapset osaa olla julmia muuallakin maailmassa, koulumaailma nyt vaan on raadollista. Jos olet erilainen niin muut pitää huolen että tiedät ettet kuulu joukkoon.

Vierailija kirjoitti:

Tuttu juttu minulle/meille yhdeksän vuotta. Lukiossa vasta sai kaverit. Kun luokksahteisö jonkun haluaa eristää se kyllä onnistuu. Opettajat laittaa kädet ristiin.

Mäkin sain vasta lukiossa ihan oikeen kaverin joka oli luokkakaveri (kaksi nuorempaa kaveria oli koulun ulkopuolelta joinain vuosina)! Kyllä se jätti jälkensä että aina oli se hylkiö jota edes nörtit ei halunneet joukkoonsa. Nyt aikuisena olen pidetty ihmisten keskuudessa ja miehetkin osoittaa kiinnostusta, mutta itse en jaksa edes ajatella mitään parisuhdetta, keho hylkii muita ihmisiä mitä tulee intiimiyteen. Onneksi on kuitenkin pari läheistä ystävää vaikka luottaminen ja sen uskominen että joku oikeasti pitää minusta onkin vaikeaa.

Ehkä minussa on joku vika, mutta aion silti elää elämääni miten parhaaksi näen. Voimia ap:lle, tekee varmasti kipeää nähdä oman lapsen kärsivän.

Itse äitinä tiedän kuinka raastavaa on nähdä oman lapsen yksinäisyys. Tyttöni on ala asteen viimeisellä luokalla. Vuosi sitten huomasimme ettei kaikki ole kunnossa. Hän oli koulun jälkeen surullisen oloinen. Iltaisin saatoin huomata että häntä itketti ennen nukkumaan menoa. Ei nähnyt enää ketään koulukaveria vapaa ajalla. Sitten paljastui kun perkasimme tyttömme kanssa tilannetta että hän koki yksinäisyyttä koulussa ja koki sen tosi raskaaksi.

Se tuntui todella pahalta. Juuri se, että kun tyttö lähti aamulla kouluun niin itse jäin vain miettimään sitä että miten yksin hän joutuu siellä olemaan.

Otimme opettajaan yhteyttä sekä kuraattoriin. Tyttö kävi jonkin aikaa juttelemassa kuraattorin luona ja opettaja tuki koulussa erinäisin keinoin. Nämä tuotti tulosta vähän ja nyt tässä lopputalven aikana tapahtui vähän suuntaa parempaa. Kouluun meneminen ei ole ollut nyt niin ahdistavaa. Koulukavereita hän ei vapaa ajalla näe, mutta se riittää että koulussa on löytänyt jolloin tapaa paikkansa muiden seurassa. Hänellä on harrastus jota rakastaa ja siellä kokee kuuluvansa porukkaan. Onneksi.

Paljon tsemppiä Ap! Tiedän miltä tuo kaikki tuntuu. Ole vain paljon läsnä lapselle, kysele kuulumisia, juttele ja ole aktiivinen kouluun päin.

Koulussa on useita kaveriporukoita aina. Eikä kukaan kuulu kaikkiin kaveriporukoihin. Se yksi kaveriporukka on jättänyt poikasi ulkopuolelleen on asia, johon sillä kaveriporukalla on oikeus.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsesi oma osuus tässä tapauksessa?

En ole Ap mutta tää on niin peri suomalainen kommentti! Kiusattu on aina syyllinen suomalaisten mielestä.

Ei ole kiusattu aina syyllinen, mutta nykyään voi kaiken mahdollisen tulkita kiusaamiseksi. Kaikkien kanssa ei synkkaa ja se on koulun asia mielestäni vain, jos jotakin ei oteta oppitunnilla ryhmään ryhmätyöskentelyä. Miten koulu oisi pakottaa jonkun kaveriporukan ottamaan jonkun joukkoonsa, jos tämä ei sinne luonnollisesti sulaudu?

Koulu pystyisi, jos lähdettäisiin siitä, että välitunnit ovat samalla tavalla oppilaan "työaikaa" kuin oppitunnitkin. Eikä vapaa-aikaa, jolloin oppilas voi itse päättää, kenen tai keiden kanssa viettää välituntinsa. Opettajalla voisi olla vaikka kiertävä lista, kenen kanssa kukakin viettää tänään välitunnin. Lasten oikeisiin kaverisuhteisiin tämä ei tietenkään vaikuttaisi, koska opettaja ei voi päättää, kenen kanssa oppilas viettää aikaansa koulupäivän jälkeen viikonloppuina tai lomilla. 

Millähän ajalla opettajat tällaisenkin hoitaisivat?

Mä voisin vaikka ilmaiseksi ohjelmoida sellaisen softan, joka hoitaa tuollaiset listat. Tietokantana koulun oppilasluettelo.  Eri asia sitten on, kuka valvoisi, että Eevi tosiaan viettää välituntinsa Johannan kanssa eikä Aadan kanssa. 

Ja sitten Eeva sanoo välitunninalussa Johannalle, että meidän pitäis olla tää välitunti yhdessä, mutta mulla on tosi tärkeää asiaa Aadalle, joten voisitko sä vaan merkitä tähän listaan, että me ollaan oltu tää välkkä yhdessä, niin mä meen jutteleen Aadan kanssa. Ja jos joku ope kysyy, että miksi sä oot yksin, niin sano, että mä oon vaan käymässä vessassa.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsesi oma osuus tässä tapauksessa?

En ole Ap mutta tää on niin peri suomalainen kommentti! Kiusattu on aina syyllinen suomalaisten mielestä.

Ei ole kiusattu aina syyllinen, mutta nykyään voi kaiken mahdollisen tulkita kiusaamiseksi. Kaikkien kanssa ei synkkaa ja se on koulun asia mielestäni vain, jos jotakin ei oteta oppitunnilla ryhmään ryhmätyöskentelyä. Miten koulu oisi pakottaa jonkun kaveriporukan ottamaan jonkun joukkoonsa, jos tämä ei sinne luonnollisesti sulaudu?

Koulu pystyisi, jos lähdettäisiin siitä, että välitunnit ovat samalla tavalla oppilaan "työaikaa" kuin oppitunnitkin. Eikä vapaa-aikaa, jolloin oppilas voi itse päättää, kenen tai keiden kanssa viettää välituntinsa. Opettajalla voisi olla vaikka kiertävä lista, kenen kanssa kukakin viettää tänään välitunnin. Lasten oikeisiin kaverisuhteisiin tämä ei tietenkään vaikuttaisi, koska opettaja ei voi päättää, kenen kanssa oppilas viettää aikaansa koulupäivän jälkeen viikonloppuina tai lomilla. 

Millähän ajalla opettajat tällaisenkin hoitaisivat?

Mä voisin vaikka ilmaiseksi ohjelmoida sellaisen softan, joka hoitaa tuollaiset listat. Tietokantana koulun oppilasluettelo.  Eri asia sitten on, kuka valvoisi, että Eevi tosiaan viettää välituntinsa Johannan kanssa eikä Aadan kanssa. 

Ja sitten Eeva sanoo välitunninalussa Johannalle, että meidän pitäis olla tää välitunti yhdessä, mutta mulla on tosi tärkeää asiaa Aadalle, joten voisitko sä vaan merkitä tähän listaan, että me ollaan oltu tää välkkä yhdessä, niin mä meen jutteleen Aadan kanssa. Ja jos joku ope kysyy, että miksi sä oot yksin, niin sano, että mä oon vaan käymässä vessassa.

Sepä se, että jonkun pitäisi vahtia. Tai sitten kiinalaistyyliin kaikki oppilaat pihalle riviin ja haarahyppelyitä marssimusiikin tahdissa välitunnin ajan ja sitten parijonossa takaisin oppitunnille. 

Omaa lastani kiusattiin koulussa. Näin sen omin silmin, että hänet jätettiin yksin välitunnilla. (Satuin olemaan viereisessä rakennuksessa töissä ja näin koulun pihalle). Otin yhteyttä opettajaan ja menin juttelemaan luokkaan näiden tyttöjen kanssa. Kävi ilmi, että lapseni kaveritaidot olivat vielä vähän hakusessa. Hän kun meni uutena 2.luokalle ja yritti miellyttää kaikkia toiveenaan saada kavereita luokasta. Eli käytännössä se tarkoitti sitä, että oli kaikkien kaveri, mutta kuten tytöillä on tapana lähti aina kyseisen porukan kanssa puhumaan pahaa muista, ajattelematta asiaa loppuun asti. Asia saatiin selvitettyä ja kaverisuhteet kuntoon.

Lapseni on nyt 21 -v ja hän sanoo, että joskus kiusaamisen tarkoitus on opettaa tavoille. Mutta aina näin ei tietenkään ole. Taustalla voi olla kateutta yms. selittämätöntä. 

Tsemppiä ap! Ehkä miettisin koulun vaihtoa? Eihän se nyt oikein ole, että kiusattu poistuu, mutta miksi jäädä kiusattavaksi?

Ryhmäyttämällä ja siten että kaikkina välkkinä pitää ottaa kaikki leikkiin, ja on vain 1 välkkä, kun saa leikkiä kahdestaan jos haluaa.

Se ei silti poista sitä ongelmaa, miten leikki sisällöllisesti ja vuorovaikutuksen kautta saadaan toimimaan siten, että siinä ei olla vaan hiljaa, kunnes se yksi lähtee pois tai juttelemalla keskenään.

Voi mennä vuosia, että luokan sisällä kaikki tutustuu toisiinsa, jos tietyt klikit leikkii aina yhdessä, ja parinkin saa valita aina tutusta.

Opettaja kerää palautetta kerran viikossa, jotta homma saadaan toimimaan. Ja ryhmäyttää.

Ilmeisesti varhaiskasvatus ei edelleenkään onnistu tehtävässään, vaikka sitä kehutaan nimenomaan laadukkaana kasvatuksena näihin. Esiopetuksenkin tehtävä on opetussuunnitelman mukaan ystävyyden taidot... Jokainen haluaa ystävän! Ei kukaan halua olla yksin.

Jotain on pielessä suomalaisessa koulujärjestelmässä jo alunaljaen, kun Espanjassa kaikki tulevat juttuun.

Millä se oikeutetaan, että jatkuvasti on niitä joita ei pidetä mukana. Muihin suhtaudutaan kun muukalaisiin. Vaikuttaa monen itsetuntoon.

Hyvä aloitus ap näin koulujen alkuun!

Lapseni on kaunis hoikka 10 tyttö.

Vaatteet lähinnä suosittuja urheilumerkkejä.

Harrastaa tavoitteellisesti telinevoimistelua.

Rentoutuu tallilla missä hoitaa hevosia ilman palkkaa.

On koulun asia. Koulun asia on tosiaan luoda turvallinen ilmapiiri luokkaan ja sellainen että kaikki pääsee mukaan ja tuntevat olevansa hyväksyttyjä. Vapaa-ajalla lapset saa olla kenen kanssa tahansa mutta koulussa ei saa olla syrjiviä käytänteitä eikä asenteellista suhtautumista toisiin. Tällaisesta kasvaa vaan työpaikkakiusaajia joita Suomessa onkin paljon . Valitettavasti Suomessa ei pystytty tehokkaasti puuttumaan koulun kaverisuhteisiin ja pahoinvointi on lisääntynyt

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsi

köyhä?

lihava?

introvertti?

T..yhmä?

likaiset rumat vaatteet?

r.omaani?

Kaveriporukasta voi jäädä syrjään siksikin että on liian kaunis tai liian hyvä koulussa rumalle kun ei kukaan ole kateellinen mutta kauniille moni