Lue keskustelun säännöt.
Lapsi jätetään jatkuvasti kaveriporukan ulkopuolelle, eikä koulu tee asialle mitään!
20.04.2023 |
Eikä lasten vanhemmat näe asiassa ongelmaa. Mitä tässä voi enää tehdä?
Kommentit (340)
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi oma osuus tässä tapauksessa?
En ole Ap mutta tää on niin peri suomalainen kommentti! Kiusattu on aina syyllinen suomalaisten mielestä.
Ei ole kiusattu aina syyllinen, mutta nykyään voi kaiken mahdollisen tulkita kiusaamiseksi. Kaikkien kanssa ei synkkaa ja se on koulun asia mielestäni vain, jos jotakin ei oteta oppitunnilla ryhmään ryhmätyöskentelyä. Miten koulu oisi pakottaa jonkun kaveriporukan ottamaan jonkun joukkoonsa, jos tämä ei sinne luonnollisesti sulaudu?
Koulu pystyisi, jos lähdettäisiin siitä, että välitunnit ovat samalla tavalla oppilaan "työaikaa" kuin oppitunnitkin. Eikä vapaa-aikaa, jolloin oppilas voi itse päättää, kenen tai keiden kanssa viettää välituntinsa. Opettajalla voisi olla vaikka kiertävä lista, kenen kanssa kukakin viettää tänään välitunnin. Lasten oikeisiin kaverisuhteisiin tämä ei tietenkään vaikuttaisi, koska opettaja ei voi päättää, kenen kanssa oppilas viettää aikaansa koulupäivän jälkeen viikonloppuina tai lomilla.
Millähän ajalla opettajat tällaisenkin hoitaisivat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisareni lapsi on ekalla ja samassa pihapiirissä asuu kaksi muuta samanikäistä lasta ja naapuritaloyhtiössä vielä yksi. Kaikki ovat olleet samassa päiväkodissa ja leikkineet muutenkin yhdessä ihan pienistä alkaen. Naapuritalon lapsi on hyvin voimakastahtoinen ja haluaa aina omia jonkun kolmesta muusta parhaaksi kaverikseen, jolloin kaksi muuta eivät saa tulla mukaan leikkeihin tai kävellä kouluun samaa matkaa. Kolmikko haluaisi, että kaikki ovat yhdessä tai he kolme ovat yhdessä, mutta pieni pomottaja sotkee aina kuviot. Asiasta on yritetty jutella hänen vanhempiensa kanssa, mutta heidän mielestään kolmikko vain kiusaa neljättä. Nyt odotetaan kesää ja loman alkamista, että saadaan tilanne vähän helpommaksi kolmikolle, joka ei haluaisi enää kävellä kouluun välttääkseen riitoja.
Vierailija kirjoitti:
Näyttää siltä että kouluilla ei ole todellista halua nähdä ongelmia ja puuttua kiusaamiseen, vedotaan resursseihin, mutta todellisuudessa ei ketään kiinnosta. Täytyy sosiaaliopintojen yhteyteen lisätä vuoden harjoittelujakso, jolloin saadaan luokkahuoneeseen valvoja/valvojia seuraamaan oppilaiden käytöstä ja pitämään välitunneilla koulurauhaa yllä.
Tämä tarkoittaa että puututaan nopeasti huonoin syrjivään käytökseen, kiroiluun, ja lisäksi ollaan tukena yksinäisille.
"Nyt opiskelette vuoden lisää ja otatte opintolainaa, teidän pitää mennä kouluihin lapsenvahdeiksi!"
Vierailija kirjoitti:
Miten sen nyt ottaa. Tietysti koulussa pitää yrittää tulla kaikkien kanssa toimeen, mutta eihän se tarkoita että pitäisi olla kaikkien kanssa joku paras kaveri.
Ei tietenkään voi olla paras kaveri kaikkien kanssa, se on selvä, mutta että edes kunnioittaisi toista, hänen olemassa olonsa hyväksyttäisiin, olipa hän millainen tahansa. Tämän ei pitäisi olla vaikeaa? Kykenemättömyys ystävyyteen niin lyhyen ajan, ne muutamat vuodet elämästä, onko se liikaa pyydetty? Miksi pitää tuhota joku, mitä hyvää siitä itselleen saa?
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi oma osuus tässä tapauksessa?
En ole Ap mutta tää on niin peri suomalainen kommentti! Kiusattu on aina syyllinen suomalaisten mielestä.
Ei ole kiusattu aina syyllinen, mutta nykyään voi kaiken mahdollisen tulkita kiusaamiseksi. Kaikkien kanssa ei synkkaa ja se on koulun asia mielestäni vain, jos jotakin ei oteta oppitunnilla ryhmään ryhmätyöskentelyä. Miten koulu oisi pakottaa jonkun kaveriporukan ottamaan jonkun joukkoonsa, jos tämä ei sinne luonnollisesti sulaudu?
Koulu pystyisi, jos lähdettäisiin siitä, että välitunnit ovat samalla tavalla oppilaan "työaikaa" kuin oppitunnitkin. Eikä vapaa-aikaa, jolloin oppilas voi itse päättää, kenen tai keiden kanssa viettää välituntinsa. Opettajalla voisi olla vaikka kiertävä lista, kenen kanssa kukakin viettää tänään välitunnin. Lasten oikeisiin kaverisuhteisiin tämä ei tietenkään vaikuttaisi, koska opettaja ei voi päättää, kenen kanssa oppilas viettää aikaansa koulupäivän jälkeen viikonloppuina tai lomilla.
Millähän ajalla opettajat tällaisenkin hoitaisivat?
Mä voisin vaikka ilmaiseksi ohjelmoida sellaisen softan, joka hoitaa tuollaiset listat. Tietokantana koulun oppilasluettelo. Eri asia sitten on, kuka valvoisi, että Eevi tosiaan viettää välituntinsa Johannan kanssa eikä Aadan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näyttää siltä että kouluilla ei ole todellista halua nähdä ongelmia ja puuttua kiusaamiseen, vedotaan resursseihin, mutta todellisuudessa ei ketään kiinnosta. Täytyy sosiaaliopintojen yhteyteen lisätä vuoden harjoittelujakso, jolloin saadaan luokkahuoneeseen valvoja/valvojia seuraamaan oppilaiden käytöstä ja pitämään välitunneilla koulurauhaa yllä.
Tämä tarkoittaa että puututaan nopeasti huonoin syrjivään käytökseen, kiroiluun, ja lisäksi ollaan tukena yksinäisille."Nyt opiskelette vuoden lisää ja otatte opintolainaa, teidän pitää mennä kouluihin lapsenvahdeiksi!"
Sosiaalityötä läheltä nähteenä kaikki keinot on otettava kohta käyttöön. Tuo olisi hyvä opintovaihe lasten perhetyön palveluja tai lastensuojelutyötä silmällä pitäen. Puoli vuottakin voisi riittää, yksi lukukausi.
Opettaja voisi alakouluikäisiä lapsia kannustaa esim.
- laittamalla jonkin pihaleikin pystyyn ja innostaa siihen lapsia mukaan ja ottaa erityisesti hänet, jolla ei yleensä välituntikavereita ole.
- kannustaa "Väinöä ja Eelistä", että "Leokin tykkää jalkapallosta ja legoista, mitäs jos rakentaisitte legoilla yhdessä". Voivat sitten kokeilla, miltä se tuntuu, synkkaako.
- tehdä hienovaraista "paritusta ja ryhmäyttämistä" esim. koulutehtävien varjolla, jos sellaista pelisilmää löytyy. Näissä ei sitten KOSKAAN saa sanoa lapsille, mikä oli järjestelyn todellinen syy! Esim meillä opettaja meni möläyttämään, että perusti tarkoitusksella "hiljaisten tyttöjen pöytäryhmän", just, kiva leima, ***.
- opetuksessa voi tietysti yleisellä tasolla opettaa tunnetaitoja, empatiaa, yhteisöllisyyttä, jne.
Mutta mielestäni jos Väinö ja Eelis leikkivät keskenään välitunnilla tai koulun ulkopuolella, niin ei kukaan voi pakottaa, että nyt teidän on PAKKO leikkiä Leon kanssa. Siitä ei tule yhtään mitään. Ihminen, lapsikin, saa loppupeleissä valita seuransa, kunhan oppitunneilla ja ns. koko luokan peleissä tulee toimeen kaikkien kanssa. Ystävyys sen sijaan on vapaaehtoista ja pyyteetöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää juuri. Ei kaveriksi voi pakottaa. Nyt kannattaa sen äidin sydänkäpysen ryhtyä opettelemaan sosiaalisia taitoja ja olla itse kiva kaveri.
Yleensä ne, joita ei heti otetaan leikkiin on juuri niitä, joilla on heikot sosiaaliset taidot ja "pilaavat" leikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näyttää siltä että kouluilla ei ole todellista halua nähdä ongelmia ja puuttua kiusaamiseen, vedotaan resursseihin, mutta todellisuudessa ei ketään kiinnosta. Täytyy sosiaaliopintojen yhteyteen lisätä vuoden harjoittelujakso, jolloin saadaan luokkahuoneeseen valvoja/valvojia seuraamaan oppilaiden käytöstä ja pitämään välitunneilla koulurauhaa yllä.
Tämä tarkoittaa että puututaan nopeasti huonoin syrjivään käytökseen, kiroiluun, ja lisäksi ollaan tukena yksinäisille."Nyt opiskelette vuoden lisää ja otatte opintolainaa, teidän pitää mennä kouluihin lapsenvahdeiksi!"
Jos lapsenvahtina pelastaa yhdenkin hengen, niin miksikä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sen nyt ottaa. Tietysti koulussa pitää yrittää tulla kaikkien kanssa toimeen, mutta eihän se tarkoita että pitäisi olla kaikkien kanssa joku paras kaveri.
Ei tietenkään voi olla paras kaveri kaikkien kanssa, se on selvä, mutta että edes kunnioittaisi toista, hänen olemassa olonsa hyväksyttäisiin, olipa hän millainen tahansa. Tämän ei pitäisi olla vaikeaa? Kykenemättömyys ystävyyteen niin lyhyen ajan, ne muutamat vuodet elämästä, onko se liikaa pyydetty? Miksi pitää tuhota joku, mitä hyvää siitä itselleen saa?
Tarkoititko ystävällisyyttä vai koulukaveruutta? Ystävyys on ihmissuhde, joka edellyttää, että toisesta ja toisen seurasta ihan aidosti tykkää. Ystävällinen taas voi olla sellaisellekin, josta ei edes tykkää. Ja koulukaveruus taas sitä, että koulupäivän aikana ollaan kivoja muille.
Vierailija kirjoitti:
Opettaja voisi alakouluikäisiä lapsia kannustaa esim.
- laittamalla jonkin pihaleikin pystyyn ja innostaa siihen lapsia mukaan ja ottaa erityisesti hänet, jolla ei yleensä välituntikavereita ole.
- kannustaa "Väinöä ja Eelistä", että "Leokin tykkää jalkapallosta ja legoista, mitäs jos rakentaisitte legoilla yhdessä". Voivat sitten kokeilla, miltä se tuntuu, synkkaako.
- tehdä hienovaraista "paritusta ja ryhmäyttämistä" esim. koulutehtävien varjolla, jos sellaista pelisilmää löytyy. Näissä ei sitten KOSKAAN saa sanoa lapsille, mikä oli järjestelyn todellinen syy! Esim meillä opettaja meni möläyttämään, että perusti tarkoitusksella "hiljaisten tyttöjen pöytäryhmän", just, kiva leima, ***.
- opetuksessa voi tietysti yleisellä tasolla opettaa tunnetaitoja, empatiaa, yhteisöllisyyttä, jne.
Mutta mielestäni jos Väinö ja Eelis leikkivät keskenään välitunnilla tai koulun ulkopuolella, niin ei kukaan voi pakottaa, että nyt teidän on PAKKO leikkiä Leon kanssa. Siitä ei tule yhtään mitään. Ihminen, lapsikin, saa loppupeleissä valita seuransa, kunhan oppitunneilla ja ns. koko luokan peleissä tulee toimeen kaikkien kanssa. Ystävyys sen sijaan on vapaaehtoista ja pyyteetöntä.
Käsittääkseni alakouluissa opettajat jo tekevätkin tuota. Siis jos on aikaa eikä opettajan aika mene kaikenlaisten perseilytilanteiden selvittämiseen. .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaisetko on aina kiusattujen puolella? Ja paskat! Nämäkin kommentit sen kertoo. Luin ekan sivun ja totesin että läpimätiä ihmisiä taas.
Mutta näinhän se menee valitettavasti.
Ei kukaan ota vastuuta kun kaikki huolehtii vaan omistaan. Todon ne joiden lapsilla kavereita niin ei tietenkään huolehdi että kaikki otetaan porukkaan. Ovat vaan tyytyväisiä että lapsilla on kavereita.
Minun lapsilla on onneksi ollut kavereita ja yksi lapsistani on todella suosittu tyttö. On nyt teini.
Just eilen tytölle puhuin yhdestä hänen vanhasta kaveristaan joka ollut paljon yksin kun jäänyt porukasta.
Heti oli pistänyt tälle tytölle viestiä ja olivat illan meillä. Olen kyllä tosi ylpeä lapsestani jolla on kyky ottaa muutkin huomioon eikä hänellä ole niin surkea itsetunto etteikö voisi olla kaikkien kaveri. Tätä olen aina toitottanut omille lapsilleni että ketään ei jätetä porukasta eikä kenellekään olla ilkeitä.
Koskaan en ole kuullut tyttäreni haukkuvan ketään. Päin vastoin olen kuullut kun on sanonut suorat sanat eräälle joka hänen yhden ystävän ulkonäköä arvosteli.
Itse inhoan sitä että jätetään porukan ulkopuolelle joku tai että jotakin kiusataan. Se on oikein punainen vaate ja se on asia jonka haluan omillekin lapsilleni siirtää eli kyvyn ottaa toiset ja toisten tunteet huomioon.
Toivottavasti ap:n tilanne selviää.
Koulu saisi kyllä puuttua siihen mitä tapahtuu koulussa. Vapaa-aikaa ei oikein voi määrätä mutta koulun velvollisuus on puuttua kiusaamiseen mikä tapahtuu koulussa. Syrjiminen ja porukasta eristäminen on kiusaamista.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sen nyt ottaa. Tietysti koulussa pitää yrittää tulla kaikkien kanssa toimeen, mutta eihän se tarkoita että pitäisi olla kaikkien kanssa joku paras kaveri.
Ei tietenkään voi olla paras kaveri kaikkien kanssa, se on selvä, mutta että edes kunnioittaisi toista, hänen olemassa olonsa hyväksyttäisiin, olipa hän millainen tahansa. Tämän ei pitäisi olla vaikeaa? Kykenemättömyys ystävyyteen niin lyhyen ajan, ne muutamat vuodet elämästä, onko se liikaa pyydetty? Miksi pitää tuhota joku, mitä hyvää siitä itselleen saa?
Tarkoititko ystävällisyyttä vai koulukaveruutta? Ystävyys on ihmissuhde, joka edellyttää, että toisesta ja toisen seurasta ihan aidosti tykkää. Ystävällinen taas voi olla sellaisellekin, josta ei edes tykkää. Ja koulukaveruus taas sitä, että koulupäivän aikana ollaan kivoja muille.
Ystävällinen suhtautuminen lähinnä olisi jo kullanarvoista syrjäytymis- ja masennusvaarassa olevalle. Huomataan ja sanotaan hei. Koulukaveruus ja ystävyys onkin sitten jo syvempää, mutta sekin syntyy varmasti ensin ystävällisen kohtelun kautta. Ystävällinen voi todella olla, vaikkei niin pitäisi kovasti toisesta. Se onkin sydämensivistystä ja opitaan varhain kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se ole koulun asia.
Hmm,pakko nyt kyllä kysyä että jos koulussa tapahtuu syrjintää yhtä lasta kohtaan, niin miten se ei ole koulun asia puuttua?
Tuollaista ei pidetä syrjintänä ollenkaan, pienet lapset eivät syyllisty koska eivät ymmärrä vielä ja opettajat eivät voi olla vastuussa muusta kuin sen huolehtimisesta että lapset eivät tee luvatonta. Aivan kamalaa jos vanhemmat itse eivät ota vastuuta lastensa sosiaalistamisesta.
Totta. Vanhemmilla on mennyt lapsen sosiaalistaminen pahasti pieleen, jos lapsi ajattelee että on ok jättää yksi porukan ulkopuolelle. Vanhemmistahan tämä kaikki lähtee, siitä että ihmisiä kohdellaan hyvin myös aikuisten työpaikoilla eikä hyväksytä syrjintää tai kiusaamista.
Lapset eivät useinkaan ajattele tietoisesti jättää jotakin lasta ulkopuolelle mutta jos tämä jätetty on puhumaton, osallistumaton, totinen tuijottaja tai kykenemätön leikkeihin/peleihin niin seurauksena usein on juuri tuo ikävä juttu.
Peräisin ulkopuolelle jätetyn vanhempien vastuuta koulukypsyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sen nyt ottaa. Tietysti koulussa pitää yrittää tulla kaikkien kanssa toimeen, mutta eihän se tarkoita että pitäisi olla kaikkien kanssa joku paras kaveri.
Ei tietenkään voi olla paras kaveri kaikkien kanssa, se on selvä, mutta että edes kunnioittaisi toista, hänen olemassa olonsa hyväksyttäisiin, olipa hän millainen tahansa. Tämän ei pitäisi olla vaikeaa? Kykenemättömyys ystävyyteen niin lyhyen ajan, ne muutamat vuodet elämästä, onko se liikaa pyydetty? Miksi pitää tuhota joku, mitä hyvää siitä itselleen saa?
Tarkoititko ystävällisyyttä vai koulukaveruutta? Ystävyys on ihmissuhde, joka edellyttää, että toisesta ja toisen seurasta ihan aidosti tykkää. Ystävällinen taas voi olla sellaisellekin, josta ei edes tykkää. Ja koulukaveruus taas sitä, että koulupäivän aikana ollaan kivoja muille.
Ystävällinen suhtautuminen lähinnä olisi jo kullanarvoista syrjäytymis- ja masennusvaarassa olevalle. Huomataan ja sanotaan hei. Koulukaveruus ja ystävyys onkin sitten jo syvempää, mutta sekin syntyy varmasti ensin ystävällisen kohtelun kautta. Ystävällinen voi todella olla, vaikkei niin pitäisi kovasti toisesta. Se onkin sydämensivistystä ja opitaan varhain kotona.
Enää vain pitäisi keksiä, mikä on se "porkkana", jolla ystävällisyyttä aletaan lasten ja nuorten keskuudessa pitämään coolimpana kuin nöyryytysvideoiden kuvaamista someen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenenkään kaveriksi ei voi pakottaa, ja vielä kiusallisempaan on jos koulu/päiväkoti siihen puuttuu.
Minut jätettiin päiväkodissa leikeistä pois. Kun hoitaja tämän huomasi, meni hän sanomaan muille lapsille että kaikki on otettava leikkiin mukaan. Ainut vaan, että kukaan ei siltikään leikkinyt kanssani. Jos oli jokin eläinleikki menossa, niin muiden vastaus oli "nämä koirat eivät tottele sinua" yms. Tällä tavoin saatiin eristettyä porukasta.
Pahempaa tuo kohtelu oli kuin se, että sanottiin suoraan etten mahdu leikkiin mukaan.
Juuri päiväkodissa aikuisten pitäisi puuttua ja antaa terveen leikin malli. Muuten tuo häiriökäytös jatkuu koulussa ja vielä työelämässäkin.
Ikävä kyllå etenkin monet äidit hyväksyvät käsittämättömän manipuloivaa käytöstä tyttäriltään niin kauan kuin nämä ovat hierarkian huipulla.
Tämä...
Olen myös nähnyt, että niin kauan kun oma kersa on kukkulan kunkku niin kaikki hyvin.
Mutta kun tipahtaa valtaistuimelta, alkaa vanhemmilla parku...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenenkään kaveriksi ei voi pakottaa, ja vielä kiusallisempaan on jos koulu/päiväkoti siihen puuttuu.
Minut jätettiin päiväkodissa leikeistä pois. Kun hoitaja tämän huomasi, meni hän sanomaan muille lapsille että kaikki on otettava leikkiin mukaan. Ainut vaan, että kukaan ei siltikään leikkinyt kanssani. Jos oli jokin eläinleikki menossa, niin muiden vastaus oli "nämä koirat eivät tottele sinua" yms. Tällä tavoin saatiin eristettyä porukasta.
Pahempaa tuo kohtelu oli kuin se, että sanottiin suoraan etten mahdu leikkiin mukaan.
Juuri päiväkodissa aikuisten pitäisi puuttua ja antaa terveen leikin malli. Muuten tuo häiriökäytös jatkuu koulussa ja vielä työelämässäkin.
Ikävä kyllå etenkin monet äidit hyväksyvät käsittämättömän manipuloivaa käytöstä tyttäriltään niin kauan kuin nämä ovat hierarkian huipulla.
Tämä...
Olen myös nähnyt, että niin kauan kun oma kersa on kukkulan kunkku niin kaikki hyvin.
Mutta kun tipahtaa valtaistuimelta, alkaa vanhemmilla parku...
minä taas näen niin selvästi molemmat puolet kolikkoa, koska lapseni on entinen yksinäinen, nykyinen usean eri kaveriporukan välinen liima.
Vaati myös häneltä itseltään kypsymistä ja kaveritaitojen kehittämistä ennen kuin tähän päästiin. Ei aina voi vaan levittää käsiään ja vaatia toimenpiteitä 'joltain muulta'.
Vierailija kirjoitti:
Sisareni lapsi on ekalla ja samassa pihapiirissä asuu kaksi muuta samanikäistä lasta ja naapuritaloyhtiössä vielä yksi. Kaikki ovat olleet samassa päiväkodissa ja leikkineet muutenkin yhdessä ihan pienistä alkaen. Naapuritalon lapsi on hyvin voimakastahtoinen ja haluaa aina omia jonkun kolmesta muusta parhaaksi kaverikseen, jolloin kaksi muuta eivät saa tulla mukaan leikkeihin tai kävellä kouluun samaa matkaa. Kolmikko haluaisi, että kaikki ovat yhdessä tai he kolme ovat yhdessä, mutta pieni pomottaja sotkee aina kuviot. Asiasta on yritetty jutella hänen vanhempiensa kanssa, mutta heidän mielestään kolmikko vain kiusaa neljättä. Nyt odotetaan kesää ja loman alkamista, että saadaan tilanne vähän helpommaksi kolmikolle, joka ei haluaisi enää kävellä kouluun välttääkseen riitoja.
Meillä lapsien kaveripiiriin ilmaantuu aina muutaman vuoden välein myös tällainen lapsi, joka haluaa pomottaa ja omia kaverin itselleen niin,että joku jätetään ulkopuolelle.
Mietin, että lienee kasvatuksessa mennyt jokin vikaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenenkään kaveriksi ei voi pakottaa, ja vielä kiusallisempaan on jos koulu/päiväkoti siihen puuttuu.
Minut jätettiin päiväkodissa leikeistä pois. Kun hoitaja tämän huomasi, meni hän sanomaan muille lapsille että kaikki on otettava leikkiin mukaan. Ainut vaan, että kukaan ei siltikään leikkinyt kanssani. Jos oli jokin eläinleikki menossa, niin muiden vastaus oli "nämä koirat eivät tottele sinua" yms. Tällä tavoin saatiin eristettyä porukasta.
Pahempaa tuo kohtelu oli kuin se, että sanottiin suoraan etten mahdu leikkiin mukaan.
Juuri päiväkodissa aikuisten pitäisi puuttua ja antaa terveen leikin malli. Muuten tuo häiriökäytös jatkuu koulussa ja vielä työelämässäkin.
Ikävä kyllå etenkin monet äidit hyväksyvät käsittämättömän manipuloivaa käytöstä tyttäriltään niin kauan kuin nämä ovat hierarkian huipulla.
Tämä...
Olen myös nähnyt, että niin kauan kun oma kersa on kukkulan kunkku niin kaikki hyvin.
Mutta kun tipahtaa valtaistuimelta, alkaa vanhemmilla parku...
Mutta onko tämä ihme, kun aikuisetkin kisaavat siitä, kenellä on somessa eniten seuraajia?
Hyviä pointteja, nämä on vaikeita tilanteita, ja ainoastaan kiusaamisen todistaminen tapahtuneeksi selvittäisi asiaa. Valvojia ja kameroita enemmän, välituntien ja ruokailujen porrastamista. Kiusaaja etäkouluun kuukaudeksi. Kiusaajan ja kiusatun mahdollisimman vähäinen kontakti kaikkien opettajien tietoon. Nettikiusaaminen talletetaan omalle koneelle kotiin.