Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka koette, että olette saaneet lapsuudestanne "niukat eväät"
tulevaisuuttanne "silmällä pitäen..."
Kuinka olette pystyneet rakentamaan elämäänne, pärjäämään jne.?
Kommentit (542)
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan eli lapsuudessani, köyhiä oikein " kyykytettiin" ! Heille sai sanoa ja tehdä miltei mitä vaan, ihan opettajista asti, kun ei ollut sitä rahan ja vanhempiensa tuomaa " titteli" suojaa.
Koulussa oli rikkaitten tenavia ja nämä saivat tehdä ihan mitä vaan. Vähän opettajat nuhtelivat välillä. Nuo rikkaitten penskat saivat kyllä käydä aika kovaa elämänkoulua sitten myöhemmin, kun heillä ei ollut oikein käsitystä, ettei työelämässä pärjää sillä että on hienommat vaatteet kuin muilla. Kun jotain Stubbia sanotaan "elitistiksi", niin toisaalta noista varakkaista perheistä tulee yllättävän paljon alisuoriutujia. Omasta kouluympäristöstä voisi sanoa, että jopa puolet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvitä nyt heti ekanakin kuka on se isäsi. Painostat äitiäsi että sun tarvii terveys-syistäkin tietää oma sukurasite , mitä isäsi suvun puolelta saatat olla riskissä sairastua.
Ja muutenkin, perintöasioiden johdosta. Kun te valitatte niin paljon, niin on tässä nyt omaakin aiheutettua kurjuutta. Miksi ihmeessä ette vaadi sitä isänne henkilöllisyyttä seliville, vaikka sitten sukulaisia haastattelemalla tai dna testillä mitä tarjoo nämä Family Dna yms. Ettehän voi tietää mitä positiivista teidän elämäänne sieltäkin voisi tulla, isovanhemmat, sedät ,tädit, ja tietty kenties rakastava isä, sisaruksia. Kun noin kurjaa on ilman. Jos sisaresi tietää isänne, ota dna sisarustesti siskostasi, jos äitisi yhä kieltäytyy. Älä jätä vanhuusvuosiin asian selvittämistä. Äläkä hyväksy kieltävää vastausta. Asia on sinulle elämäsi isoimpia.
Ekaksi, sorry, ohitin sen että olette kaksoset, eli varmasti sama isä siis. Mutta, sanot edelleen että et ole koskaan tavannut isäänne, olet vain kuullut ja lukenut papereista, ja tästä sinulle on tullut mielikuva että et tahdo edes tavata. En haluaisi jankuttaa, mutta muiden kertomuksista voi saada todella epäreilun käsityksen, jopa tahallaan vääristellyn. Ei olisi harvinaista jos jopa on tarkoituksellisesti valehdeltu.Tietty jos on kyse sarjamurh---sta joka suorittaa eliinkautista niin ehkä sit, mutta muista että ihminen voi myös muuttua ja oppia nuoruuden virheistään, ja alkaakin elää aivan toisenlaista elmää. Eli edelleen kehotan luomaan oan suhteesi isääsi, tyhjältä pöydältä, ja muodostamaan oman mielipiteesi hänestä vasta kun olet jutellut häenn kanssa. Koko isän suvun heivaaminen elämäsänne vain koska joku kertoi isästä jotain negatiivista on aivan tolkutonta.Ja,kyllä osin itse hankittua kurjuutta.
Mitäköhän noilla niukilla eväillä tarkoitetaan? Jotenkin outo väite, kun ainakin 2020-luvulle asti Suomessa on ollut ihan älyttömän hyvät sosiaalietuudet kaiken maailman laiskottelijoille. Ja tässäkin keskustelussa jotkut naiset sanovat, että oli todella hyvä kun saivat perheen ja kaikki kuitenkin, vaikka olisivat olleet kuinka huonoista lähtökohdista lähtöisin. Naisilla on helppoa! Itse olen lähes 40v mies ja aina olen tehnyt töitä, vaikken koskaan ole päässyt edes seurustelemaan. Nainen voi olla minkälainen luu..s...ri tahansa ja saa aina miehen. Naisella se on itsestään kiinni, miehellä ei. Itse siis olen kärsinyt nuorena kiusaamisesta ja senkin jälkeen paljon syrjinnästä ja ei ole siltikään tarvinnut koskaan käydä veronmaksajien rahoilla itkemässä psykiatrilla yms. Olen pärjännyt sillä mitä työstä olen tienannut ja koulutkin on käyty. Melko helppoa Suomessa kouluakin käydä kun opintotukea saa. Kukaan ei pakota tuhlaamaan rahojaan opiskelija-bileissä, se on oma valinta. Käyn myös salilla ja pidän kunnosta huolta, lenkkeilen yms. Ja korjaan itse autoni, prätkäni yms. Moniko nainen osaa edes rengaspaineet tarkistaa? :D Itse olen joutunut melkein kaikesta huolehtimaan, ei ole mitään tukiverkkoja sun muita, mitä kaikilta naisilta löytyy ja toki julkiselta löytyy pelkästään naisille verovaroilla kustannettuja tukiverkkoja ja palveluita. Minun elämässäni nainen olisi jo lopettanut itsensä. Elämässä naisilla ei oikeasti ole koskaan "niukkoja eväitä", kun vertaa miehiin.
Varmaan ihan hyvin, riippuu mistä kulmasta asiaa katsoo. Siinä mielessä on mennyt hyvin, että olen kouluttautunut, tehnyt kiinnostavia ja hyväpalkkaisia töitä ja nyt pyöritän omaa yritystä ihan menestyksekkäästi. Olo on turvallinen taloudellisesti, vaikka lapsena olen jopa ollut nälissäni kun ei ollut riittävästi ruokaa.
Toisaalta mulle ei ole opetettu ikinä omien rajojen vetämistä ja puolensa pitämistä, tai annettu ymmärtää että olisin tärkeä, rakastettu ja arvokas. Lapsuus oli turvaton henkisesti: aikuisten silmittömät raivokohtaukset, hylkäämisellä uhkaaminen, vähättely ja ylipäätään omien traumojen purkaminen lapsiin on jättänyt todella syvät haavat. Minusta kasvoi - totta kai - pärjääjä, joka selvisi kaikesta omin päin, koska vaihtoehtoja ei ollut. On todella vaikeaa luottaa ihmisiin, puhua tunteista ja luoda pysyviä ihmissuhteita.
Edellisestä johtuen olen naimisissa ihmisen kanssa, joka on minulle melko yhdentekevä. En koskaan uskaltanut tavoitella parisuhteessa mitään, joten päädyin naimisiin sellaisen kanssa, jolle kelpasin, mutta jota en rakasta. Pohdin eroa joka päivä, mutta joku jarruttaa. Ehkä vielä uskallan.
liikuttavaa löysin oman elämäni sirpaleita useista kirjoituksista olemme selviytyjiä oman elämämme sankareita kiitos teille kaikille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotoa evääksi vanhempien riitelyt ja isäni löi ja potki äitiäni. Olin siinä välissä ettei tapa sentään äitiä. Heitti tavarat pihalle ja rikkoi niitä. Minä niitä siivosin. Häpesin vanhempiani ja ajattelin etten ikinä halua lyövää miestä.Seurustelin monta vuotta erään pojan kanssa eikä koskaan hän lyönyt. Myöhemmin menin naimisiin miehen kanssa joka ei lyönyt ja saimme kaksi lasta. Mieheni jätti meidät selviytymään yksin ja ainoa asia minkä teki, oli avioeron hakeminen. Olin lasten kanssa kahden reilun kymmenen vuotta ja rakastuin mieheen joka mustasukkainen ja ensimmäisen kerran kun kävi käsiksi, en voinut uskoa todeksi. Lopulta tuli tilanne että pystyin muuttamaan pois hänen luotaan. Hän ei koskaan halunnut tai ei ollut aikaa puhua tilanteesta. Tajusin ettei hän koskaan rakastanutkaan minua. Minulle jäi valtavat traumat hänestä. Olin niin sekaisin enkä tiennyt mitä tehdä?
Tapasin toisen ja hän oli kiltti ja sellaisesta hyvästä perheestä jossa ei koskaan ollut väkivaltaa ja perheenjäsenistä pidettiin huolta. Tosin yksi jolla oli lapsia hänen siskonsa kanssa oli täysiperheenjäsen, muut puolisot joilla ei ollut yhteisiä lapsia, ulkopuolisia. Näin kyllä miehessä sellaista että olisi pitänyt varoa, mutta en vaan halunnut olla yksin.
Menimme naimisiin, melkein toistakymmentä vuotta tullut täyteen mutta nyt puoli vuotta yksin. Hän on ns. kiltti ihminen ja pitää itseään..hän ei helpolla hermostu. Hän on kuristanut, potkinut, vetänyt jalastani pitkin ulkona, repinyt tukkoina hiuksiani, naamani on puristelun jäljiltä ollut turvoksissa ja mustelmilla, kerran hän työnsi kätensä suustani sisälle poskeeni ja yritti repiä poskeni auki, pakko purra häntä käteen mutta muuta en siitä tilanteesta muista enää. Kun hän työntää minut seinää vasten ja uhkaa vaikka sanon että menepois tai väistä. Hänen tapoihin ei kuulu pyytää koskaan anteeksi, siis ei missään tilanteessa eikä keneltäkään. Yritin selvittää näitä tilanteita jälkeenpäin ja ehdotin pari vuotta sitten Lyömätöntä linjaa hänelle tai että hän hakisi apua. Hän sanoi ettei hän lyö. Potkiminen ja kuristaminen eivät ole hänelle väkivaltaa siis lyömistä. Kerran otin luurin käteeni ja olin soittavani poliisit. Luikki ovesta karkuun pikavauhtia. Sen jälkeen kerran hän itse soitti poliisit paikalle..aiheutan hänelle henkistä väkivaltaa. Olin jo pukemassa uloslähtöä varten kenkiä ja poliisit oli ovella, hän niille valitti henkistä pahoinpitelyä. En viitsiny poliiseille sanoa, kuinka voin soittaa poliisit paikalle jos mieheni kuristaa mua, siksi etten anna hänen humalassa viedä koiraa ulos. Luulin alussa että kaikki johtui humalasta, lopetti juomisen mutta sama jatkui selvinpäin. Seuraavaa kertaa ei sitten tullutkaan kun hän aina ensimmäiseksi heitti luurini pois tai tempas sen kädestäni. Joskus sanoin hänelle että tällä menolla hän viettää loppuelämänsä vankilassa, yksi paiskaus seinään tai jotain muuta niin multa henki pois. Toisaalta joskus ajattelin että siinähän tappaa, mitäs sitten tekee, kun vastaa seurauksistaan. Hän on isokokoinen ja voimakas, siihen ei paljon ole naisesta mitään vastusta.
Mä olen kaiken pahan alku ja juuri...tähän lopputulokseen olen tullut. Äitinikin se kerran sanoi että sun syy että tuli riitaa heidän välille?? Miehenikin sanoi että mä en tule kenenkään kanssa toimeen?? Pysyn etäällä ihmisistä. Tosin ei kukaan kaipaakaan, ei lapsetkaan.
Olen kasvanut narsistiperheessä ja jo tosi aikaisessa vaiheessa tajusin, että vanhempani eivät ole normaaleja. En osaa kunnioittaa enkä rakastaa heitä ja sen he ovat oivaltaneet, että näen heidän lävitsensä. Olen aina ollut se "viallinen" yksilö, koska en ole lähtenyt heidän sairaaseen peliinsä ja syyllistä haetaan niin se olen minä. Onneksi perheessä on parempia sisaruksia.
Omaa päätäni ja mielenterveyttäni olen koittanut selvittää monella eri tavalla ja kaikesta huolimatta, oma elämä on mennyt suhteellisen hyvin. Ihme ja kumma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän noilla niukilla eväillä tarkoitetaan? Jotenkin outo väite, kun ainakin 2020-luvulle asti Suomessa on ollut ihan älyttömän hyvät sosiaalietuudet kaiken maailman laiskottelijoille. Ja tässäkin keskustelussa jotkut naiset sanovat, että oli todella hyvä kun saivat perheen ja kaikki kuitenkin, vaikka olisivat olleet kuinka huonoista lähtökohdista lähtöisin. Naisilla on helppoa! Itse olen lähes 40v mies ja aina olen tehnyt töitä, vaikken koskaan ole päässyt edes seurustelemaan. Nainen voi olla minkälainen luu..s...ri tahansa ja saa aina miehen. Naisella se on itsestään kiinni, miehellä ei. Itse siis olen kärsinyt nuorena kiusaamisesta ja senkin jälkeen paljon syrjinnästä ja ei ole siltikään tarvinnut koskaan käydä veronmaksajien rahoilla itkemässä psykiatrilla yms. Olen pärjännyt sillä mitä työstä olen tienannut ja koulutkin on käyty. Melko helppoa Suomessa kouluakin käydä kun opintotukea saa. Kukaan ei pakota tuhlaamaan rahojaan opi
Älä viitsi olla noin empatiakyvytön. Eikä naisilla sen helpompaa ole kuin miehilläkään. Joo, osaan tarkastaa ja pumpatakin renkaita, herran jestas sentään, koska isäni opetti mulle kaikki, myös miesten työt.
Sä olet vain misogynisti. Good luck with that.
Ehkä sun ois kannattanu mennä itkemään sinne psykiatrille sen sijaan että tulet tänne vuodattamaan omaa katkeruuttasi vauvapalstalle.
Vierailija kirjoitti:
Kotoa evääksi vanhempien riitelyt ja isäni löi ja potki äitiäni. Olin siinä välissä ettei tapa sentään äitiä. Heitti tavarat pihalle ja rikkoi niitä. Minä niitä siivosin. Häpesin vanhempiani ja ajattelin etten ikinä halua lyövää miestä.Seurustelin monta vuotta erään pojan kanssa eikä koskaan hän lyönyt. Myöhemmin menin naimisiin miehen kanssa joka ei lyönyt ja saimme kaksi lasta. Mieheni jätti meidät selviytymään yksin ja ainoa asia minkä teki, oli avioeron hakeminen. Olin lasten kanssa kahden reilun kymmenen vuotta ja rakastuin mieheen joka mustasukkainen ja ensimmäisen kerran kun kävi käsiksi, en voinut uskoa todeksi. Lopulta tuli tilanne että pystyin muuttamaan pois hänen luotaan. Hän ei koskaan halunnut tai ei ollut aikaa puhua tilanteesta. Tajusin ettei hän koskaan rakastanutkaan minua. Minulle jäi valtavat traumat hänestä. Olin niin sekaisin enkä tiennyt mitä tehdä?
Tapasin toisen ja hän oli kiltti ja sellaisesta hyväs
Jätä se mies, ennenkuin sinulle käy huonosti. Hanki terapiaa, vaikka yksin, jos et pysty. Tuo on traumaside.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkisellä puolella se, että olin melkein 40-vuotiaaksi asti todella kamala ihminen. Olin kotoa oppinut rumat tavat kohdella muita ihmisiä ja pidin normaalina sitä. Mielipiteiden köyhyys, juntit vanhemmat eivät antaneet mitään henkistä evästä, korkeintaan "koska minä sanon niin" oli perustelu, mitä piti uskoa. Jossain vaiheessa tajusin alkaa ajattelemaan avarasti, siihenkin meni melkein 30 vuotta.
Käytännön asiat. Ei opetettu käyttämään pyykkikonetta, tiskikonetta, mikroa, leipomaan, laittamaan ruokaa, vaihtamaan lampun, name it! Olen itse opetellut kaiken. Nykyään leivon hyvin ja teen uskomattoman hyvää ruokaa. Äitini vielä pilkkasi minua lapsuuteni ja nuoruuteni, sekä pitkälle aikuisikään, kuinka en osaa tehdä ruokaa tai leipoa.
Kaikille vaan kovasti TSEMPPIÄ ja HYVÄÄ KEVÄÄN ODOTUSTA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kotoa evääksi vanhempien riitelyt ja isäni löi ja potki äitiäni. Olin siinä välissä ettei tapa sentään äitiä. Heitti tavarat pihalle ja rikkoi niitä. Minä niitä siivosin. Häpesin vanhempiani ja ajattelin etten ikinä halua lyövää miestä.Seurustelin monta vuotta erään pojan kanssa eikä koskaan hän lyönyt. Myöhemmin menin naimisiin miehen kanssa joka ei lyönyt ja saimme kaksi lasta. Mieheni jätti meidät selviytymään yksin ja ainoa asia minkä teki, oli avioeron hakeminen. Olin lasten kanssa kahden reilun kymmenen vuotta ja rakastuin mieheen joka mustasukkainen ja ensimmäisen kerran kun kävi käsiksi, en voinut uskoa todeksi. Lopulta tuli tilanne että pystyin muuttamaan pois hänen luotaan. Hän ei koskaan halunnut tai ei ollut aikaa puhua tilanteesta. Tajusin ettei hän koskaan rakastanutkaan minua. Minulle jäi valtavat traumat hänestä. Olin niin sekaisin enkä tiennyt mitä tehdä?
Tapasin toisen ja hän oli kiltti ja sellaisesta hyväs
Olet selkeästi isä-ongelmainen, etkä edes itse tiedosta sitä tai halua edes ymmärtää ongelmaasi? Haet isäsi kaltaisia miehiä suhteeseen ja se on ongelmasi. Ongelmasi on siis se, että olet ITSE valinnut noita huonoja miehiä koko elämäsi ja kärsinyt sitten siitä. Ja yhtä väität muka kiltiksi, mutta oli kaikkea muuta?! Siis mitä ihmettä? Et ole koskaan oikeasti valinnut yhtäkään kunnollista miestä parisuhteeseen, vaan kaikki ovat olleet jänn...ä...m..iehiä! Ihan oma syy!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän noilla niukilla eväillä tarkoitetaan? Jotenkin outo väite, kun ainakin 2020-luvulle asti Suomessa on ollut ihan älyttömän hyvät sosiaalietuudet kaiken maailman laiskottelijoille. Ja tässäkin keskustelussa jotkut naiset sanovat, että oli todella hyvä kun saivat perheen ja kaikki kuitenkin, vaikka olisivat olleet kuinka huonoista lähtökohdista lähtöisin. Naisilla on helppoa! Itse olen lähes 40v mies ja aina olen tehnyt töitä, vaikken koskaan ole päässyt edes seurustelemaan. Nainen voi olla minkälainen luu..s...ri tahansa ja saa aina miehen. Naisella se on itsestään kiinni, miehellä ei. Itse siis olen kärsinyt nuorena kiusaamisesta ja senkin jälkeen paljon syrjinnästä ja ei ole siltikään tarvinnut koskaan käydä veronmaksajien rahoilla itkemässä psykiatrilla yms. Olen pärjännyt sillä mitä työstä olen tienannut ja koulutkin on käyty. Melko helppoa Suomessa kouluakin käydä kun opint
"Sä olet vain misogynisti. Good luck with that.
Ehkä sun ois kannattanu mennä itkemään sinne psykiatrille sen sijaan että tulet tänne vuodattamaan omaa katkeruuttasi vauvapalstalle. "https://fi.wikipedia.org/wiki/Katkeruuteen_vetoaminen
Kommenttisi menee kokonaisuudessa vessasta alas, sillä se on täynnä pelkkää argumentointi-virhettä. Sen sijaan, että kommentoisit väitteitäni, hyökkäät persoonaa kohtaan. Tyypillista naisilta! Jos et osaa argumentoida itse väitteitä vastaan, niin käy vaikka peruskoulu uudelleen läpi! Tässä muuten todiste siitä, että nainen ei kestä miehen elämää:
%3D%3DHyvin olen pärjännyt taloudellisesti ja töitä on aina riittänyt. Sijoituksiakin löytyy mukavasti. Myös bitcoinia. Mites sinulla? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiennytkään olevani isä-ongelmainen. Isäni kuoli kun olin parikymppinen, enkä häntä ollut nähnyt sitä ennen pariin vuoteen. En tiedosta, enkä edes jaksa tai viitsi tiedostella sellaisia asioita. Nyt ei miehillä kuitenkaan ole mitään sijaa elämässäni, tää viimeinen riittää. Tottakai olen ne miehet valinnut, tai valinnut ja valinnut, näin jälkikäteen pakko todeta että olenpa ollut typerä ja varsinkin tämän viimeisen ukon myötä, todella typerä. Huomasin että helpottaa hieman kertoa täällä tästä. Eikä minua haittaa hyökkäävä kommenttisi..oma syy! Koska tottahan se on.
Vierailija kirjoitti:
En tiennytkään olevani isä-ongelmainen. Isäni kuoli kun olin parikymppinen, enkä häntä ollut nähnyt sitä ennen pariin vuoteen. En tiedosta, enkä edes jaksa tai viitsi tiedostella sellaisia asioita. Nyt ei miehillä kuitenkaan ole mitään sijaa elämässäni, tää viimeinen riittää. Tottakai olen ne miehet valinnut, tai valinnut ja valinnut, näin jälkikäteen pakko todeta että olenpa ollut typerä ja varsinkin tämän viimeisen ukon myötä, todella typerä. Huomasin että helpottaa hieman kertoa täällä tästä. Eikä minua haittaa hyökkäävä kommenttisi..oma syy! Koska tottahan se on.
Ei ollut mitenkään hyökkäävä kommentti, vaan faktaa. Se on hyvä, että myönnät omista ratkaisustasi johtuvat ongelmasi. Vain silloin voit niitä alkaa parantamaan. Se ei nimittäin ainakaan paranna asioita, että syyttäisit jokaista miestä asiasta, kuten ainakin moni muu nainen tekee. Minä ainakin kunnollisena miehenä ihmettelin jo teininä kun nuo jänn..ä..po..at olivat tyttöjen kanssa ja sitten vielä aikuisena sama meno jatkuu ja ainakaan naiselle sellainen valinta ei ole koskaan hyvä asia, mutta se on kuitenkin aina ollut heidän oma valinta, joten olen tuohon naisten uhriutumiseen ja miesten haukkumiseen jo lopen kyllästynyt. Ja niin on moni muukin kunnollinen mies, jotka ovat kaikki syytömiä naisten valintoihin + jänn...ä m...iesten tekemiin tekoihin.
Vierailija kirjoitti:
Henkisellä puolella se, että olin melkein 40-vuotiaaksi asti todella kamala ihminen. Olin kotoa oppinut rumat tavat kohdella muita ihmisiä ja pidin normaalina sitä. Mielipiteiden köyhyys, juntit vanhemmat eivät antaneet mitään henkistä evästä, korkeintaan "koska minä sanon niin" oli perustelu, mitä piti uskoa. Jossain vaiheessa tajusin alkaa ajattelemaan avarasti, siihenkin meni melkein 30 vuotta.
Käytännön asiat. Ei opetettu käyttämään pyykkikonetta, tiskikonetta, mikroa, leipomaan, laittamaan ruokaa, vaihtamaan lampun, name it! Olen itse opetellut kaiken. Nykyään leivon hyvin ja teen uskomattoman hyvää ruokaa. Äitini vielä pilkkasi minua lapsuuteni ja nuoruuteni, sekä pitkälle aikuisikään, kuinka en osaa tehdä ruokaa tai leipoa.
En tiedä miten muilla, eikö nuo asiat opetella ihan itse? Ei minullekaan kukaan neuvonut mitään koneiden käyttöä ja sapuskat tein itse kun oli pakko, jätettiin himaan yksin jo 6vuotiaasta lähtien. Kotitaloustunneilla opit varmasti jotain ruoan tekemisest ???
En syytä jokaista miestä, koska eihän mua ensimmäisen pitkäaikainen poikaystävä jonka kanssa asuimmekin yhdessä sekä myöhemmin ensimmäinen mieheni, koskaan käyneet käsiksi.
Nämä kaksi viimeistä vain. Tiedän naisia joihin heidän miehensä ei koskaan käy käsiksi vaikka tekisivät mitä.
Ymmärrän että miehet jotka käyvät vaimoonsa käsiksi on heikko itsetunto ja siitä sitten annetaan tuta akalle. Olenkin ihmetellyt nykyisen mieheni käytöstä..?? Ainoa poika siskojen kanssa ja vanhemmat ovat ainakin minun ymmärryksen mukaan pitäneet lapsistaan huolta ja saaneet käydä kouluja ja ovat arvostettuja kotona. Mieheni mukaan hänen vanhempansa eivät ole koskaan riidelleet/tapelleet ja uskon sen heistä. Mistä huono itsetunto?
Olen kehunut, mistä on oikeastikin jotain hyvää sanottavaa. Sanonutkin etten mä en voi itsetunnollesi mitään, koska et usko, jos sanon jotain hyvää ja kaunista. Todella vaikea rakentaa tälle pohjalle mitään, no en kyllä enää jaksakaan. Aina vaan törkeämpää käsiksi käymistä.
Mitä vanhempiini tulee, isäni oli isätön ja joutui sotaan. Sodasta päästyään juopotteli mutta lopetti tavattuaan äitini. Meillä ei kotona juopoteltu. Ainakin mua kohteli ok mutta ei meillä mitään yhdessä tehty, jota ehkä olisin kaivannut. Joskus harvoin pelattiin tai pelasin korttia isäni kanssa. Oikeastaan setäni oli enenpi mieshahmo minulle kuin isäni. Kalasteltiin, pelattiin, olipa iloinen vanhempi ukkeli. Tykkäsin hänestä kovasti. Itkin surkeasti kun hän kuoli, isäni hautajaisissa en itkenyt.
Totean vain, ei sitä ketä rakastaa, voi pahoinpidellä. Jos näin tapahtuu, pitäisi jo ekalla kerralla havahtua, et mitä ihmettä olen tekemässä.
Opiskelin itseni lainarahalla DI:ksi ja hain työkokemusta ulkomaita myöten. Minulla on aika paljon parempi koulutus ja ura kun monella kultalusikka suussa syntyneellä, koska olen koko ikäni tehnyt töitä joka ikisen asian eteen joka minulla on. Pumpulissa kasvatetut eivät osaa taistella asioiden eteen samalla tavalla pitkäjänteisesti ja ilman tukijoukkoja. Olen myös itsenäisin ihminen jonka tiedän, enkä anna muiden ihmisten tai heidän mielipiteidensä vaikuttaa omaan tekemiseeni. On hieno tunne kun on ansainnut kaiken itse, eikä menestys ole tullut pappa betalar tyylillä vaikka toki se olisi varmasti ollut helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän noilla niukilla eväillä tarkoitetaan? Jotenkin outo väite, kun ainakin 2020-luvulle asti Suomessa on ollut ihan älyttömän hyvät sosiaalietuudet kaiken maailman laiskottelijoille. Ja tässäkin keskustelussa jotkut naiset sanovat, että oli todella hyvä kun saivat perheen ja kaikki kuitenkin, vaikka olisivat olleet kuinka huonoista lähtökohdista lähtöisin. Naisilla on helppoa! Itse olen lähes 40v mies ja aina olen tehnyt töitä, vaikken koskaan ole päässyt edes seurustelemaan. Nainen voi olla minkälainen luu..s...ri tahansa ja saa aina miehen. Naisella se on itsestään kiinni, miehellä ei. Itse siis olen kärsinyt nuorena kiusaamisesta ja senkin jälkeen paljon syrjinnästä ja ei ole siltikään tarvinnut koskaan käydä veronmaksajien rahoilla itkemässä psykiatrilla yms. Olen pärjännyt sillä mitä työstä olen tienannut ja koulutkin on käyty. Melko helppoa Suomessa kouluakin käydä kun opintotukea saa. Kukaan ei pakota tuhlaamaan rahojaan opi
Miten ihmeessä sinulle on muodostunut noin ruusuinen kuva naisten elämästä. En naisena tunnista tuollaista naisen elämää. Elämä on monesti naisellekin tosi vaikeaa. Ei tarvita kuin yksikin täysin pieleen mennyt iso valinta ja elämä on pilalla pitkäksi aikaa. Suomessa jää helposti yksin murheineen ihan minkä ikäinen vain mies ja nainen.
Tosin kuin luokkakaverit, tein läksyt ja luin kokeisiin. Menin lukioon, kävin sen myös loppuun ja kirjoitin ylioppilaaksi.
Opiskelin sitten lainarahalla. Tein alan hommia siinä sivussa, jotta kertyi työkokemusta. Sain paperit ja menin töihin.