Te, jotka koette, että olette saaneet lapsuudestanne "niukat eväät"

Muista vaatia lakiosasi

Juoppo ja pilleristi äiti, joka ehti erota kahdesti ennen kuin pääsin kotoa pois. Raivosi kaikki päivät koska kaikki ahdisti ja kuinka hän olisi vain halunnut olla yksin ja rauhassa vaikka oli neljä lasta. Äidin toinen mies juoppo, jolla oli jotain omituisia ilmeisesti alkoholista johtua mielenterveysongelmia, joiden vuoksi saattoi olla kuukausia täysin puhumatta, mutta koko ajan päässään kehitteli ties mitä vainoharhaisia kuvitelmia joissa kaikki oli jotenkin väärin ja kaikki olivat mielisairaita.



Kotona ei ollut edes kunnon ruokaa, joten painoin 44 kiloa muuttaessani pois. Kun pääsin omilleni, kaikki piti opetella itse, laskunmaksut, makarooninkeittäminen, jopa vaatteiden peseminen. Mihinkään en ollut saanut mitään neuvoja kotoa, pelkkää mykkäkoulua ja jatkuvaa huutamista vain. Oma isä onneksi tuki ja auttoi jonkin verran.



Työpaikkoja oli toistakymmentä, kunnes lopulta sain tarpeekseni kiusaajista ja jättäydyin pois. Koska omassa päässä ei kuitenkaan ole vikaa, enkä päihteisiinkään ole langennut, elämä on sujunut ihan hyvin, rahaa vain on kovin vähän. Löysin sitten puolison ja nyt elämä on oikein mukavaa, harrastuksiakin riittää ja jälleen ollaan menossa ulkomaanmatkalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudenperheessäni oli henkistä ja fyysistä väkivaltaa, uskontoon pakottamista, sosiaalisten suhteiden estämistä (koulukavereita ei juurikaan saanut tavata kun eivät kuuluneet uskoon). Opintoihin ei kannustettu. Vanhemmilla oli maatila jossa meidän lasten oli pakko auttaa. Elettiin toisinaan niukasti mutta lamasta selvittiin. Koen, että mitään eväitä en saanut elämään enkä näin aikuisena ole omaksunut juuri mitään kotini tapoja. Moraaliset arvot on ehkä osittain samat.

Lähdin ovet paukkuen alaikäisenä kotoa, koska koin että en enää voi jakaa samoja arvoja perheeni kanssa. Muutin toiselle puolelle Suomea ilman rahaa tai mitään muutakaan. Asuin ensin poikaystävän vanhempien luona ja pian muutimme omilleen. Sosiaalisia taitoja minulla ei tuolloin ollut, olin kömpelö ja ujo.

Kävin töissä ja kouluttauduin samalla. Ihmiskohtaamis

mistä päättelit että poikaystävän perhe olisi tukenut? Päin vastoin. Ja mistä päättelit ettei ollut perheessä mt-ongelmia?

Sua siis ärsyttää että en itse sairastunut ja olinkin päättäväinen? Sama suomi tämä on kaikille. Asrnteesi kertoo oleellisen.

Eihän täällä pastoilla viitsi enää kommentoida vaikeita lapsuuden kokemuksiaan, koska aina löytyy niitä ankeita uhriutujia, ikimarisijoita joiden mielestä muiden kokemukset on aina jotenkin helpompia, kuin omat eikä kenelläkään koskaan ole voinut olla yhtä ankeaa kuin tällä marisijalla itsellään.

Jos jollain on vaikeasta kokemuksesta huolimatta positiivinen elämän asenne ja sisua vaikkapa opiskeluun- se on myrkkyä näille ainaisille marisijoille, koska he eivät halua myöntää että se oma asennekin vaikuttaa ja joskus peiliin katsominen auttaa sen ainaisen marinan ja muiden syyttelyn sijaan. Raskas ihmistyyppi. 

Sain heikot elämän eväät, otin selvää asioista, ponnistelin, kävin pohjalla, itkin, sinnittelin, laskin pennejä, näin nälkää, kävin töissä, yritin nähdä valoa tunnelin päässä ja lopulta elämä voitti. Siitä huolimatta löytyy aina joku jonka mielestä olen päässyt helpolla koska hymyilen, olem positiivinen ja fiksu. En langennut alkoholiin tai muihinkaan, vaan säilytin itsekunnioitukseni.

Asenne lopulta ratkaisee vaikka se ei yksistään aina auta.

Vierailija kirjoitti:

Eihän täällä pastoilla viitsi enää kommentoida vaikeita lapsuuden kokemuksiaan, koska aina löytyy niitä ankeita uhriutujia, ikimarisijoita joiden mielestä muiden kokemukset on aina jotenkin helpompia, kuin omat eikä kenelläkään koskaan ole voinut olla yhtä ankeaa kuin tällä marisijalla itsellään.

Jos jollain on vaikeasta kokemuksesta huolimatta positiivinen elämän asenne ja sisua vaikkapa opiskeluun- se on myrkkyä näille ainaisille marisijoille, koska he eivät halua myöntää että se oma asennekin vaikuttaa ja joskus peiliin katsominen auttaa sen ainaisen marinan ja muiden syyttelyn sijaan. Raskas ihmistyyppi. 

Sain heikot elämän eväät, otin selvää asioista, ponnistelin, kävin pohjalla, itkin, sinnittelin, laskin pennejä, näin nälkää, kävin töissä, yritin nähdä valoa tunnelin päässä ja lopulta elämä voitti. Siitä huolimatta löytyy aina joku jonka mielestä olen päässyt helpolla koska hymyilen, olem positiivi

Ja nykyisessä Kokoomussuomessahan kaikkien pitäisi vain pärjätä ja ihan omin voimin pääsee vaikka Suomen presidentiksi, tsemppiä vain. Mistä tulee mieleen parikin koulukaveria, joille vanhemmat hoitivat kaiken eteen työpaikkoja myöten. Että joo, ihan omin voimin sitä vain pärjätään ja kaikki samalla viivalla...

Olen pärjännyt ihan hyvin. Se vaati nuorena irtioton. Kotoa lähdin 18 vuotiaana ja aika pian sen jälkeen noin 600 km päähän kotiseudusta. Noin 30v hain ja pääsin yliopistoon ja suoritin tutkinnon työn ohessa. Yliopiston käyminen antoi turvaa, vakipaikan ja vakaat tulot. Sain ostettua asunnon ja tuli rauha siitä, että pärjään. Kotoa en saanut mitään ja perintöjä ei ole tiedossa. Henkisesti olen selvinnyt lapsuudestani. Perheenjäseniin välit ovat etäiset. Vanhempiani en tapaa edes joka vuosi. Heillä elämä on rauhoittunut ja ovat edelleen hengissä ja yhdessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä on "niukat eväät"?

 

Niin voisiko joku selittää niiden nuolten laittamisen sijaan mitä tällä ilmaisulla tarkoitetaan? Rahaa, mielenterveyttä,mahdollisuuksia,  älykkyyttä, mitä?

Meillä äiti alkoholisti, siihen asti kun oli kuvioissa mukana raahasi meitä lapsia ympäri kaikenmaailman ryyppyporukoita, kämppiä jossa örisi ties mitä äijänkörilästä joskus "unohti" meidät niihin päiviksi. Ihme ettei mitään pahempaa tapahtunut. Kun äiti jäi kuvioista pois niin asuttiin isän kanssa joka pieksi joka päivä ja käytti seksuaalisesti hyväksi, siinäpä sitä elämän eväitä kerrakseen

Hyvin vaikka ei mitään eväitä saanutkaan.

40 vuotta työtä ja elämä on omaa tulosta ei muiden avulla tai tuella.

Pari aikuista lasta ja kohta 39 vuotta kimpassa oltu ja lapsenlapsi. Oma asunto, mökki ja loma asunto ulkomailla.

Lastenkodista ei saanut mitää ja kaikki on itse hankittu ja rehellisellä työllä.

Tavallaan hyvin. Siihen vaikuttaa kyllä se, että olen vähään tyytyväinen. Minulla ei koskaan ole aikuisena ollut yli 30 neliön asuntoa. Muutenkin elämä on vaatimatonta. Ammatti ja työpaikka on aina ollut. Olen tyytyväinen hiljaisuudesta ja rauhasta. Oma paikka on tärkeä kaltoin lapsena kohdellulle. On turvaa ja yksityisyyttä. Ei tarvitse kuunnella rähjäämistä ja kukaan ei käy käsiksi. Edes Jouluna en kaipaa perhettä ympärille. Ostan jotain hyvää juustoa ja leivoksia ja poltan kynttilöitä. Ehkä jotenkin vieläkin lepään ja kerään voimia sen kaiken jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan hyvin. Siihen vaikuttaa kyllä se, että olen vähään tyytyväinen. Minulla ei koskaan ole aikuisena ollut yli 30 neliön asuntoa. Muutenkin elämä on vaatimatonta. Ammatti ja työpaikka on aina ollut. Olen tyytyväinen hiljaisuudesta ja rauhasta. Oma paikka on tärkeä kaltoin lapsena kohdellulle. On turvaa ja yksityisyyttä. Ei tarvitse kuunnella rähjäämistä ja kukaan ei käy käsiksi. Edes Jouluna en kaipaa perhettä ympärille. Ostan jotain hyvää juustoa ja leivoksia ja poltan kynttilöitä. Ehkä jotenkin vieläkin lepään ja kerään voimia sen kaiken jälkeen.

Tämän se hieman kurjempi lapsuus tosiaan tekee, ettei kaipaa elintasoa samalla tavalla kuin jotkut hyvistä oloista lähteneet. Sitä näkee että ihmiset valittavat aivan turhasta, on aivan älyttömiä asioita kuten valitetaan jostain liikenneruuhkista ja siitä, ettei ole varaa kuin 50 000 euron autoon, kalliimpi pitäisi saada.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän täällä pastoilla viitsi enää kommentoida vaikeita lapsuuden kokemuksiaan, koska aina löytyy niitä ankeita uhriutujia, ikimarisijoita joiden mielestä muiden kokemukset on aina jotenkin helpompia, kuin omat eikä kenelläkään koskaan ole voinut olla yhtä ankeaa kuin tällä marisijalla itsellään.

Jos jollain on vaikeasta kokemuksesta huolimatta positiivinen elämän asenne ja sisua vaikkapa opiskeluun- se on myrkkyä näille ainaisille marisijoille, koska he eivät halua myöntää että se oma asennekin vaikuttaa ja joskus peiliin katsominen auttaa sen ainaisen marinan ja muiden syyttelyn sijaan. Raskas ihmistyyppi. 

Sain heikot elämän eväät, otin selvää asioista, ponnistelin, kävin pohjalla, itkin, sinnittelin, laskin pennejä, näin nälkää, kävin töissä, yritin nähdä valoa tunnelin päässä ja lopulta elämä voitti. Siitä huolimatta löytyy aina joku jonka mielestä ol

Kokoomuslaiset vanhempani eivät kyllä tukeneet tai auttaneet mitenkään, periaate oli että itse on selvittävä. Siinä mielessä olen kokoomuslaisten kanssa samaa mieltä, että sinnikkyys kannattaa. Muuten en kannata mitään puoluetta, oikeastaan jaan arvoja ja periaatteita vähän jokaisen puolueen kanssa.

50-luvulla syntyneenä suurimmalla osalla ihmisistä lähtökohdat olivat aika niukat, niin tunne-elämän kuin maallisen omaisuudenkin puolesta, puhumattakaan aikaisemmista sukupolvista. Isäni mm. oli huutolaislapsi. Kovalla työnteolla ja eteenpäin-asenteella ihan hyvän elämän me (kuin myös vanhempani) saimme. Nyt näin jälkeenpäin katsellen olen ihan tyytyväinen, rakkautta, työtä, hyvä ammatti ja jotain omaisuuttakin on karttunut. Tottakai ennenkuin tuo kaikki oli saavutettu, on eletty niukasti, on ollut paljon vastoinkäymisiä, menetyksiä ,sairautta, pettymyksiä ja onnen hetkiä. Elämäksi sitä kutsutaan. Tietysti olisi kivaa ollut saada vielä se lottovoitto, mutta aika harvalle sellaista sattuu. Mutta menihän se näinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistotutkinto, hyvä työpaikka, ahkeruutta, yrittämistä omin voimin, ikinä en ole kunnan apuun joutunut turvaamaan. Opiskelu ei katso vanhempien rahakukkaroa, vaan omaa yrittämistä. Suomessa on erittäin harvinainen ilmainen koulutus aina korkeimmalle pallille asti. Kaikki on kiinni itsestä.

 

Voi voi, nyt olet hyvin väärässä. Kaikki tutkimukset kertoo (ja täälläkin on olllut pitkiä keskusteluja aiheesta) miten köyhyys, huono-osaisuus, ja kurjuus todellakin periytyy sukupolvelta toiselle. Ei sitä vaan esim. romaniperheestä lääkärisksi vieläkään ponnisteta, vaikka ne jotka on ymmärtämättömyyttään sanoneet että KAIKKI on KAIKILLE suomessa mahdolista niin ei se vaan käytännössä mene niin. Kun se kurjuus alkaa jo ala-asteelta. Kun vanhemmat ei osaa ehdottaa lapselle uramahdollisuuksia, ja aktiivisesti kannustaa sitä kohti pitkäjänteisesti niin se "huippu-

Itse olen kotoisin pohjalta. Ympäristössä oli vain alkoholismia ja kurjuutta. Kun kaikki kaverini valitsivat viinan, minä valitsin opiskelun. Olen nyt varakas, hyvätuloinen korkeakoulutettu.

Ainakin kohtuullinen menestys on Suomessa mahdollista lähes kaikille jos viitsii edes vähän miettiå mitä tekee. Tekosyitä kyllä riittää.

Vierailija kirjoitti:

Eihän täällä pastoilla viitsi enää kommentoida vaikeita lapsuuden kokemuksiaan, koska aina löytyy niitä ankeita uhriutujia, ikimarisijoita joiden mielestä muiden kokemukset on aina jotenkin helpompia, kuin omat eikä kenelläkään koskaan ole voinut olla yhtä ankeaa kuin tällä marisijalla itsellään.

Jos jollain on vaikeasta kokemuksesta huolimatta positiivinen elämän asenne ja sisua vaikkapa opiskeluun- se on myrkkyä näille ainaisille marisijoille, koska he eivät halua myöntää että se oma asennekin vaikuttaa ja joskus peiliin katsominen auttaa sen ainaisen marinan ja muiden syyttelyn sijaan. Raskas ihmistyyppi. 

Sain heikot elämän eväät, otin selvää asioista, ponnistelin, kävin pohjalla, itkin, sinnittelin, laskin pennejä, näin nälkää, kävin töissä, yritin nähdä valoa tunnelin päässä ja lopulta elämä voitti. Siitä huolimatta löytyy aina joku jonka mielestä olen päässyt helpolla koska hymyilen, olem positiivi

"Kova kovaa vastaan", löytyy heitä jotka eivät vain anna periksi, joiden sisu on luonnotonta.  Paljon tutkittu omiakin vikoja, ei tarpeeksi yritetty.  Uskon näin, normaalilla järjellä varustettu henkilö huomaa myös omat rajansa, yksinkertaisesti lähdettävä pois vaikka työpaikasta.

Olihan se lapsuus rahallisesti niukkaa.

Kyllä sen huomasi että muilla paljon sellaista mitä itsellä ei.

Lahjakkaana opiskelin hyvän akateemisen tutkinnon ja kun vähällä oli tottunut tulemaan toimeen jäi jotain taskunpohjallekin.

Sit viiskymppisenä terveys piiputti tuli työttömyys, sairaseläkkeelle kun ei nykyään pääse.

Tässä sitä sitten sinnitellään terveyden huojuesa, tosin ilman taloudellisia huolia.

Vierailija kirjoitti:

Keskimääräistä paremmin. Nykyään palkka top 10%, varallisuus top 5%. Eli kyllä Suomessakin voi vaurastua vaikka vassarit ovat siitä vaikeaa tehnyt, ja yrittävät yhä vaikeuttaa.

Jaahas, pelkkä raha mielessä. Menestyminen ja pärjääminen on muutakin kuin palkka. Olet selvästi piilottanut tunteesi työntekoon, etkä uskalla niitä käsitellä.

En tiedä mitä tarkoitetaan niukilla eväillä mutta muutin kotoa 17-vuotiaana ja lähdin Ruotsiin. Sain lippurahat mutta ei muuta vanhemmilta. Tarkoitus oli että saisin käydä veljen luona etelä ruotsissa ja sitten tulisin takaisin mutta en sitten koskaan tullutkaan. Enkä jäänyt myöskään veljen luo joka on alkoholisti vaan otin hammasharjani ja kassin vaateita ja muutin Tukholmaan yhden kaverin kanssa. Löysin miltei vahingossa työpaikan ja hommasin myös oman vuokra huoneen koska tämä kaverini alkoi polttamaan pilveä siinä määrin että meni aika sekaisin eikä hänen kanssaan enää huvittanut asua. Aika hassua nyt kun ajattelee että ei minua edes haitannut että en osannut Ruotsia. Hommasin Ruotsalaisen poika ystävän ja muita kavereita ja sitten ajan myötä, kun aikani heitä kuuntelin niin opin myös kielen. Joten itse elämän olen rakentanut omin päin, ihan ok on mennyt, vaikka välissä oli aikmoisia alamäkiä. Kaksi aikuista lasta, kolme lastenlasta. Asun nykyään yksin koska päätin että niin haluan. Kaikkein parhaat eväät kotoa oli että jo lapsesta asti iskostettiin päähän että töitä pitää tehdä jotta voi maksaa laskut ja koskaan ei saa tehdä velkaa. Tuo viimeinen kyllä tarttu päähän, en ole koskaan edes ostanut osamaksulla mitään tämän 63 vuoden elämäni aikana ja koskaan en ole ollut penniäkään kenellekkään velkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän täällä pastoilla viitsi enää kommentoida vaikeita lapsuuden kokemuksiaan, koska aina löytyy niitä ankeita uhriutujia, ikimarisijoita joiden mielestä muiden kokemukset on aina jotenkin helpompia, kuin omat eikä kenelläkään koskaan ole voinut olla yhtä ankeaa kuin tällä marisijalla itsellään.

Jos jollain on vaikeasta kokemuksesta huolimatta positiivinen elämän asenne ja sisua vaikkapa opiskeluun- se on myrkkyä näille ainaisille marisijoille, koska he eivät halua myöntää että se oma asennekin vaikuttaa ja joskus peiliin katsominen auttaa sen ainaisen marinan ja muiden syyttelyn sijaan. Raskas ihmistyyppi. 

Sain heikot elämän eväät, otin selvää asioista, ponnistelin, kävin pohjalla, itkin, sinnittelin, laskin pennejä, näin nälkää, kävin töissä, yritin nähdä valoa tunnelin päässä ja lopulta elämä voitti. Siitä huolimatta löytyy aina joku jonka mielestä ol

Kova kovaa vastaan kommentoija- mitä tarkoitat? Sisu on luonnotonta ja lähdettävä vaikka työpaikasta? Olen lähtenytkin, taloudellisesti tiukassa tilanteessa kun sietokyky meni yli. Käänsin kuitenkin vaikeudet voitoksi ja päätin menestyä. Positiivinen ja eteenpäin katsova asenne ei ole luonnotonta. Olen minäkin viettänyt unettomia öitä, stressannut rahan riittämistä, kamppaillut terveyden kanssa ja kaikkea. Mutta sanoisin että avainsana on ratkaisukeskeisyys eikä luonnottomuus.

Niukat eväät? Tarkoitetaanko tässä nyt vain rahaa?

Itse käsitän sillä mieluummin jollakin tavoin viallisen tai puuttuvan tai rajattoman kasvatuksen, henkisesti köyhän  ilmapiirin. Sehän ei katso varallisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskimääräistä paremmin. Nykyään palkka top 10%, varallisuus top 5%. Eli kyllä Suomessakin voi vaurastua vaikka vassarit ovat siitä vaikeaa tehnyt, ja yrittävät yhä vaikeuttaa.

Jaahas, pelkkä raha mielessä. Menestyminen ja pärjääminen on muutakin kuin palkka. Olet selvästi piilottanut tunteesi työntekoon, etkä uskalla niitä käsitellä.

Riippumatta vassariuden asteesta, aina jotkut on palkkataulukossa top 5%:ssa. Sehän on selvää, jos vähänkin tuntee tilastotiedettä. Vasemmistolaisissa maissa huomattavasti useampi nousee ylempään sosiaaliluokkaan elämänsä aikana kuin oikeistolaisissa. Se johtuu siitä että koulutus ja esim. kouluruoka on ilmaista. Tuttava oli aikoinaan rehtori, ja hän kertoi, että he koulussa melua nostamatta järjestivät tietyille oppilaille heti aamulla aamupalan, koska nämä eivät kotona saaneet ruokaa eivätkä olisi pystyneet seuraamaan opetusta muuten..