Miksi Suomessa rekrytointi on mennyt sellaiseksi pelleilyksi että melko perustason työsskäkin saattaa olla monta haastattelukierrosta ja jopa psykologiset testit?

Koska jos sulla on sata hakijaa, sulla on myös 99 potentiaalista oikeuteen haastajaa. Ja se se vasta maksaakin voititpa jutun tai et.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska virherekrytointi maksaa keskimäärin 60 000€. Ei firman kannata säästellä jossain ehkä tuhat euroa maksavassa testissä. Ja se voi monesti tuntua, että mitä ihmeen hyötyä noista testeistä on, mutta vähän väliä niistä tulee ns. yllätyksiä. Viimeisin case oli kun rekrytoitiin juristia. Mukava ja fiksu kaveri paljastui tulosten perusteella kohtalaisen joustamattomaksi. Ei kukaan sellaista halua taloonsa. Tai myyjä paljastui vahvasti tiimihenkiseksi, yhdessä asioita tekeväksi. Ja tehtävä oli 90%:sti itsenäisesti kentällä oloa. En usko että tyyppi olisi oikeasti viihtynyt edes koeaikaa meillä.

Virherekryiltä ei vältytä. Nämä firmat ovat vain onnistuneet luomaan illuusion siitä, että tekevät jotain hyödyllistä, vaikka touhu on täydellisesti uskon varainen asia. Ideologisesti tämä muistuttaa heräteostamista.

Selvästikin tietämättömyydestä kumpuavan vankkumattoman itseluottamuksen syvällä rintaäänellä todettu.

Täällä oikeassa maailmassahan on ihan tosiasia että firmojen välillä on valtavia eroja rekryprosessien tehokkuudessa, mikä näkyy tietysti niin tuloksessa kuin työntekijöiden vaihtuvuudessakin.

Ei, vaan yli 30 vuoden kokemus työpaikoista ja ihmisistä on opettanut, ettei palikkatestit kykene lokeroimaan. Ja itseasiassa lokerointi on useimmiten vahingollista kuin hyödyllistä.  

Vierailija kirjoitti:

Koska jos sulla on sata hakijaa, sulla on myös 99 potentiaalista oikeuteen haastajaa. Ja se se vasta maksaakin voititpa jutun tai et.

Elät jossain vaihtoehtotodellisuudessa. Riitauttamiseen on Suomessa todella korkea kynnys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kalliiksi tulee myös se, että on hakemus ja sen jälkeen lyhyt haastattelu. Hakija sanoo olevansa kiinnostunut ja haluaa paikan. Työnantaja tarjoaa paikkaa. Tehdään sopimus. Työntekijällä hommataan työvaatteet, puhelin ym ym. Sovitaan aloituspäivä. Työntekijä soittaa päivää ennemmin, että hän saikin muualta töitä, ajatteli asiaa tarkemmin ja ei hänestä taidakaan olla tähän hommaan tai alkoi muuten vain ahdistamaan jne.

Sitten paikka taas auki ja sama alusta. Pahimmissa tapauksissa työntekijä tulee kokeilemaan muutamaksi päiväksi., sille hommataan työavaimet ja perehdytetään pari kolme päivää. Sitten tulee se ei vaiskaan, mulla on muuten tätä ja tätä vaivaa, selkä paskana, samoin polvet ja kädet, ollu reumaa jo kauan (no ei sitten sanonut sitä haastattelussa, fyysinen työ kyseessä...). Siinä mennyt perehdyttäjältä työtunnit hukkaan ja kaikki taas sekaisin.

Näitä on ollut viime aikoina ihan luvattoman paljon. Joten mitä pidemmät haastattelut ym. vaiheet, sitä parempi. Niissä ehkä selviäisi tarkemmin ihmisen taustat ja työmoraali.

Yrityksillä on epärealistisia kuvitelmia siitä, mikä on sopiva työpaikan taso minkäkin tasoisille hakijoille. Mihin tahansa työhön halutaan se, jolla on paras koulutus, eniten kokemusta ja vakuuttavin esiintyminen. No sen saman huipputyypin haluaa monta muutakin yritystä, joten voisiko olla kokeilemisen arvoista antaa mahdollisuus sille vähän tavallisemmalle kaverille, joka ei välttämättä ole yhtä supliikki eikä ole yhtä hienoa CV:tä, mutta jonka koulutus riittää työhön ihan hyvin? Voisi olla paljon sitoutuneempi työhönsä kuin ne, jotka ovat tuossa asemassa, että kaikista vakituisista työmahiksista voi vain valita mieluisimman. Olen itsekin katsellut vierestä sitä meininkiä, kun nämä menestyjät vaihtelevat työpaikkoja miten huvittaa, samalla kun itse yritän epätoivoisesti saada edes jotain osa-aikaisia määräaikaisuuksia jostakin koulutustani täysin vastaamattomista paikoista.

Ikävä kyllä tätä ongelmaa ratkotaan juurikin täysin päinvastaiseen suuntaan, eli nostamalla jo valmiiksi liian korkeaa vaatimustasoa vielä korkeammalle. Ongelma pahenee, ja joka kerta syytä haetaan vain liian huonoista hakijoista ja liian vähäisestä karsinnasta.

Eihän se että loppuvaiheen vaikka 3 parasta hakijaa testataan, muuta vaatimustasoa mitenkään. Ei testien idea ole siinä, vaan että paras henkilö näistä finalisteista valitaan. Yksi ainut henkilö sen paikan saa, oli siinä rekryprosessissa testejä tai ei. Eniten näitä testejä jännittää se pitkän työuran tehnyt Kaitsu, kenellä on ehkä pitkä ja näyttävä CV, mutta todelliset kyvykkyydet on ehkä kuitenkin jotain muuta. Sitten testien perusteella valitaankin vain parin parin vuoden työkokemuksella se Nico.

Tai sitten ihmiset ovat sen verran joustavia olentoja, että erilaisilla luonteilla ja piirteillä varustetut ihmiset kykenevät tekemään samanlaista työtä. Jos ei nyt puhuta jostain ääri-introvertista myyjän positioon.

Yritys on kiistatta kriisi- ja poikkeussietoisempi, jos työntekijät ovat erilaisia samasta puusta veistelyn sijaan. Etenkin kun ihmiset käytännössä kuitenkin feikkaavat jälkimmäistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kalliiksi tulee myös se, että on hakemus ja sen jälkeen lyhyt haastattelu. Hakija sanoo olevansa kiinnostunut ja haluaa paikan. Työnantaja tarjoaa paikkaa. Tehdään sopimus. Työntekijällä hommataan työvaatteet, puhelin ym ym. Sovitaan aloituspäivä. Työntekijä soittaa päivää ennemmin, että hän saikin muualta töitä, ajatteli asiaa tarkemmin ja ei hänestä taidakaan olla tähän hommaan tai alkoi muuten vain ahdistamaan jne.

Sitten paikka taas auki ja sama alusta. Pahimmissa tapauksissa työntekijä tulee kokeilemaan muutamaksi päiväksi., sille hommataan työavaimet ja perehdytetään pari kolme päivää. Sitten tulee se ei vaiskaan, mulla on muuten tätä ja tätä vaivaa, selkä paskana, samoin polvet ja kädet, ollu reumaa jo kauan (no ei sitten sanonut sitä haastattelussa, fyysinen työ kyseessä...). Siinä mennyt perehdyttäjältä työtunnit hukkaan ja kaikki taas sekaisin.

Näitä on ollut viime aikoina ihan luvattoman paljon. Joten mitä pidemmät haastattelut ym. vaiheet, sitä parempi. Niissä ehkä selviäisi tarkemmin ihmisen taustat ja työmoraali.

Yrityksillä on epärealistisia kuvitelmia siitä, mikä on sopiva työpaikan taso minkäkin tasoisille hakijoille. Mihin tahansa työhön halutaan se, jolla on paras koulutus, eniten kokemusta ja vakuuttavin esiintyminen. No sen saman huipputyypin haluaa monta muutakin yritystä, joten voisiko olla kokeilemisen arvoista antaa mahdollisuus sille vähän tavallisemmalle kaverille, joka ei välttämättä ole yhtä supliikki eikä ole yhtä hienoa CV:tä, mutta jonka koulutus riittää työhön ihan hyvin? Voisi olla paljon sitoutuneempi työhönsä kuin ne, jotka ovat tuossa asemassa, että kaikista vakituisista työmahiksista voi vain valita mieluisimman. Olen itsekin katsellut vierestä sitä meininkiä, kun nämä menestyjät vaihtelevat työpaikkoja miten huvittaa, samalla kun itse yritän epätoivoisesti saada edes jotain osa-aikaisia määräaikaisuuksia jostakin koulutustani täysin vastaamattomista paikoista.

Ikävä kyllä tätä ongelmaa ratkotaan juurikin täysin päinvastaiseen suuntaan, eli nostamalla jo valmiiksi liian korkeaa vaatimustasoa vielä korkeammalle. Ongelma pahenee, ja joka kerta syytä haetaan vain liian huonoista hakijoista ja liian vähäisestä karsinnasta.

Eihän se että loppuvaiheen vaikka 3 parasta hakijaa testataan, muuta vaatimustasoa mitenkään. Ei testien idea ole siinä, vaan että paras henkilö näistä finalisteista valitaan. Yksi ainut henkilö sen paikan saa, oli siinä rekryprosessissa testejä tai ei. Eniten näitä testejä jännittää se pitkän työuran tehnyt Kaitsu, kenellä on ehkä pitkä ja näyttävä CV, mutta todelliset kyvykkyydet on ehkä kuitenkin jotain muuta. Sitten testien perusteella valitaankin vain parin parin vuoden työkokemuksella se Nico.

Tai sitten ihmiset ovat sen verran joustavia olentoja, että erilaisilla luonteilla ja piirteillä varustetut ihmiset kykenevät tekemään samanlaista työtä. Jos ei nyt puhuta jostain ääri-introvertista myyjän positioon.

Rekrypuolen ihmiset ovat elävä esimerkki siitä kuinka ihmiset ovat kykeneväisiä valehtelemaan ja vetämään uskottavaa roolia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska jos sulla on sata hakijaa, sulla on myös 99 potentiaalista oikeuteen haastajaa. Ja se se vasta maksaakin voititpa jutun tai et.

Elät jossain vaihtoehtotodellisuudessa. Riitauttamiseen on Suomessa todella korkea kynnys.

Näyttää olevan tosi korkea kynnys kun riitautetaan jo siitäkin että pyydettiin liikaa palkkaa eikä päästy haastatteluun. Ja saadaan vielä korvauksia :-D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kalliiksi tulee myös se, että on hakemus ja sen jälkeen lyhyt haastattelu. Hakija sanoo olevansa kiinnostunut ja haluaa paikan. Työnantaja tarjoaa paikkaa. Tehdään sopimus. Työntekijällä hommataan työvaatteet, puhelin ym ym. Sovitaan aloituspäivä. Työntekijä soittaa päivää ennemmin, että hän saikin muualta töitä, ajatteli asiaa tarkemmin ja ei hänestä taidakaan olla tähän hommaan tai alkoi muuten vain ahdistamaan jne.

Sitten paikka taas auki ja sama alusta. Pahimmissa tapauksissa työntekijä tulee kokeilemaan muutamaksi päiväksi., sille hommataan työavaimet ja perehdytetään pari kolme päivää. Sitten tulee se ei vaiskaan, mulla on muuten tätä ja tätä vaivaa, selkä paskana, samoin polvet ja kädet, ollu reumaa jo kauan (no ei sitten sanonut sitä haastattelussa, fyysinen työ kyseessä...). Siinä mennyt perehdyttäjältä työtunnit hukkaan ja kaikki taas sekaisin.

Näitä on ollut viime aikoina ihan luvattoman paljon. Joten mitä pidemmät haastattelut ym. vaiheet, sitä parempi. Niissä ehkä selviäisi tarkemmin ihmisen taustat ja työmoraali.

Yrityksillä on epärealistisia kuvitelmia siitä, mikä on sopiva työpaikan taso minkäkin tasoisille hakijoille. Mihin tahansa työhön halutaan se, jolla on paras koulutus, eniten kokemusta ja vakuuttavin esiintyminen. No sen saman huipputyypin haluaa monta muutakin yritystä, joten voisiko olla kokeilemisen arvoista antaa mahdollisuus sille vähän tavallisemmalle kaverille, joka ei välttämättä ole yhtä supliikki eikä ole yhtä hienoa CV:tä, mutta jonka koulutus riittää työhön ihan hyvin? Voisi olla paljon sitoutuneempi työhönsä kuin ne, jotka ovat tuossa asemassa, että kaikista vakituisista työmahiksista voi vain valita mieluisimman. Olen itsekin katsellut vierestä sitä meininkiä, kun nämä menestyjät vaihtelevat työpaikkoja miten huvittaa, samalla kun itse yritän epätoivoisesti saada edes jotain osa-aikaisia määräaikaisuuksia jostakin koulutustani täysin vastaamattomista paikoista.

Ikävä kyllä tätä ongelmaa ratkotaan juurikin täysin päinvastaiseen suuntaan, eli nostamalla jo valmiiksi liian korkeaa vaatimustasoa vielä korkeammalle. Ongelma pahenee, ja joka kerta syytä haetaan vain liian huonoista hakijoista ja liian vähäisestä karsinnasta.

Eihän se että loppuvaiheen vaikka 3 parasta hakijaa testataan, muuta vaatimustasoa mitenkään. Ei testien idea ole siinä, vaan että paras henkilö näistä finalisteista valitaan. Yksi ainut henkilö sen paikan saa, oli siinä rekryprosessissa testejä tai ei. Eniten näitä testejä jännittää se pitkän työuran tehnyt Kaitsu, kenellä on ehkä pitkä ja näyttävä CV, mutta todelliset kyvykkyydet on ehkä kuitenkin jotain muuta. Sitten testien perusteella valitaankin vain parin parin vuoden työkokemuksella se Nico.

Tai sitten ihmiset ovat sen verran joustavia olentoja, että erilaisilla luonteilla ja piirteillä varustetut ihmiset kykenevät tekemään samanlaista työtä. Jos ei nyt puhuta jostain ääri-introvertista myyjän positioon.

Varmasti pystyy, mutta pystyykö joku ihmistyyppi toista paremmin. Siitähän näissä testeissä on ennen kaikkea kyse, löytää se sopiVIN henkilö. Aika usein rekrytoinnin maaliviivoilla ne 2 parasta hakijaa molemmat pystyvät hoitamaan työn ja hoitamaan vieläpä oikein hyvin. Mutta siltikin toinen heistä on toista sopivampi. Rekrytointihan on etenkin asiantuntijapuolella kisa siitä, että kuka valitaan. Toki voihan testeistä tulla tieto, ettei kumpaakaan suositella. Mutta aika harvinaista se mun kokemuksella on. Yleensä toista hakijaa suositellaan ja toista suositellaan varauksin. Sitten se psykka kertoo, mitä varaukset ne ovat.

Vierailija kirjoitti:

Siksi, että virherekrytointi tulee ihan saatanan kalliiksi ja ilman yhteistyöneuvotteluja on todella vaikea irtisanoa ketään. Huonosta työntekijästä eroon pääseminen on todella vaikeaa. Kiitä siis AY-liikettä.

Mutta tolla rumballa seulotaan näppärä supliikkimies, myös hiljainen introvertti voi olla todella hyvä, ahkera, asiaansa paneutunut työntekijä. Ja jos oikeasti eroteltaisiin luonnevikaiset, laiskat ja saikuttajat, pitäisi niille tehdä vähintäänkin mittava persoonallisuustestaus ammattilaisten eli psykologien toimesta. Intuitiivinen johtaja voisi luottaa myös omaan mutuun, mikä tulee ihmisestä, itse olen työyhteisössä ensi hetkestä vaistonnut, millainen työkaveri kyseessä, ahkera tai ei, hankala luonne tai ei jne,

Jep. Itse hain alkuvuodesta uutta työpaikkaa ja meni kyllä maku mahdollisesta työstä, kun uutta haastattelua pukkasi toisensa perään. Ja todellakaan ei mistään johtajatason työstä ollut kyse.

En tiedä halusivatko tällä tyylillä lisätä työn haluttavuutta, kun aina seuraavaan haastatteluun päästyäni korostivat miten on tiukka seula ja mahtavaa miten pääsin jatkoon. Lopulta olisin saanut kyseisen työn, mutta kieltäydyin. Harmitti vaan, kun tulikin niin monta tuntia tuhlattua toisen työn hakuprosessin aikana.

Työnantajat vaativat aina lisää sen mukaan, mitä on saatavilla. Entisaikoina pystyi kävelemään työpaikkaan kansakoulupohjalta ja saamaan koko elämän kestäviä töitä, joilla pystyi elättämään perheen, ostamaan kodin ja kesämökinkin sekä jättämään perintöä. Nykyään on oltava toisen asteen koulutus, yksi tai kaksikin korkeakoulututkintoa, video-CV, videohaastattelu, ryhmähaastattelu, loogisen hahmotuksen testit sekä persoonallisuustestit, koska niin moni tällaiseen turhaan kyykytykseen vain tavan toimistotöihin päästäkseen suostuu. 

Itse olen kieltäytynyt suoraan videopalavereista ja yhtäkään video-CV:tä en ole tehnyt ihan periaatteen vuoksi. Samoin palkkatoiveessa pyytänyt aina palkkaa, jolla elää. Tämä siksi, että en halua itse osaltani edistää työntekijöiden kyykytyksen pahenemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työnantajat pelkää pommiin astumista. Työntekijää on todella vaikeata irtisanoa suomessa. Joku irtisanottu paskapää voi sitten jälkeenpäin haastaa raastupaan mitä tyhmemmistä syistä ja moni tuomari tuntee myötätuntoa työntekijää kohtaa. Liitto maksaa asianajajat joten on nolla riskit ex työntekijälle.

Niin totta. Siksi kaikilla plakkarissa määräaikainen tai 0-tuntisopimus.

Uskoisin että ammattiliittojen takia vakihommien saanti ei onnistu nykyään. On helpompi olla varovainen.

Nollatuntisopparit ja määräaikaisuudet eivät ole edelleenkään valtavirtaa ja kaltaisesi kommentaattorit todistavat vain sen, miksi ammattiliittoja tarvitaan.

Nehän ovat nimenomaan jo valtavirtaa. Liittojen takia jopa kesätyöntekijöiden kaa pitää olla todella varovainen tai maksat myös talven ajan palkat. Ja olet velvoitettu ottamaan hänet takaisin myöskin ensi kesänä! Liittojen tulisi suorittaa ns UpDate ja mieluiten aika pian. 

Mihinkähän vedoten kukaan pakottaa ketään tekemään määräaikaisella työsopimuksella olleen työntekijän kanssa uutta määräaikaista työsopimusta taas ensi kesänä, jos touhu ei viimeksi miellyttänyt? Hakijoita on kaikkiin asiallisiin kesätyöpaikkoihin kymmeniä tai satoja, joten ihan varmasti löytyy perusteet sille, miksi joku toinen oli pätevämpi. Ei näitä kokoomuksen iltasatuja pahoista ay-sedistä usko kukaan, jolla on omakohtaista kokemusta duunarihommista työntekijän puolelta.

Juurikin tuota tarkoitin. Siksi onkin pakko joka hiivatin tarpeeseen tehdä määräaikainen tahi 0-soppari kun muuten olet ns pissassa. Jos homma olisi helpompaa voisi syksyllä sopia et ""kausi näyttää jatkuvan vielä, haluaisitko tehdä vielä muutaman viikon tai haluaisitko tehdä vielä syksyllä kouluaijan ulkopuolella iltahommia kun asiakasta pukkaa, tuletko meille takaisn Jouluna kun kiireet alkaa..."" Eii, liian helppoa. -ko?

Omalla työpaikallani todistin sitä kun meidän laitoksen kiinteistönhuollon esimies katseli hakijoiden videohaastatteluita. Olen itse laitoksen IT-asiantuntijana. Jos mulle ois tullut videohaastattelu tätä paikkaa hakiessa olisin hakeutunut muualle töihin. Tekisi mieli joskus sopivalla hetkellä mainita tämä mielipiteeni HR osaston kuullen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työnantajat pelkää pommiin astumista. Työntekijää on todella vaikeata irtisanoa suomessa. Joku irtisanottu paskapää voi sitten jälkeenpäin haastaa raastupaan mitä tyhmemmistä syistä ja moni tuomari tuntee myötätuntoa työntekijää kohtaa. Liitto maksaa asianajajat joten on nolla riskit ex työntekijälle.

Suomessa työntekijän irtisanominen on helppoa ja halpaa, ainakin verrattuna muihin länsimaihin. Sitä paitsi kaikilla on nykyisin 6 kuukauden koeaika, sen kuluessa kyllä selviää oliko rekrytointi virhe.

Lähdekin tuolle väitteelle varmaan löytyy?

Puhumme siis maasta jossa juuri vastikään työnantaja tuomittiin oikeudessa maksamaan työnhakijalle useampi tonni korvauksia siitä että ei pyytänyt haastatteluun koska palkkatoive oli reippaasti yli budjetin...

Mikä tää juttu on? Linkkiä? On mennyt multa ainakin ohi.

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/liian-suurta-palkkaa-toivonut-tyonhaki…

"Hovioikeus katsoi, että työnhakijalta olisi pitänyt tiedustella, kiinnostaisiko työtehtävä hakijaa toivetta matalammalla palkkatasolla. Hakijan palkkatoivetta ei myöskään voitu katsoa kohtuuttomaksi."

Palkkatoive kuusi tonnia, neljän ja puolen tonnin palkkaraja työnantajan puolelta.

Tuo on kyllä ihan uskomatonta. Minä saan jatkuvasti joko "valitettavasti valintamme ei kohdistunut tällä kertaa sinuun" -sähköposteja tai en yksinkertaisesti mitään töistä, joihin olen ylikoulutettu. Olisinko voinut koko ajan tehdä tiliä sillä, etten pääse edes haastatteluihin??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työnantajat pelkää pommiin astumista. Työntekijää on todella vaikeata irtisanoa suomessa. Joku irtisanottu paskapää voi sitten jälkeenpäin haastaa raastupaan mitä tyhmemmistä syistä ja moni tuomari tuntee myötätuntoa työntekijää kohtaa. Liitto maksaa asianajajat joten on nolla riskit ex työntekijälle.

Halvemmaksi tulee irtisanoa epäpätevä työntekijä kuin pitää vuosikausia talossa kuluttamassa kengänpohjia. Muutamassa entisessä paikassa oli näitä valioyksilöitä, jotka eivät joko tehneet mitään tai pistivät säpäleiksi kalliita koneita joita eivät oikeasti osanneet edes käyttää. Kummassakaan tapauksessa paikan pomo ei uskaltanut irtisanoa, vaikka tiesi ettei näiden työskentelystä tule yhtään mitään. Ilmeisesti jollakin oudolla laskuyhtälöllä tulee halvemmaksi maksaa vuodessa määrä X palkkaa, vaikka jantteri ei tuottaisi firmalle muuta kuin kuluja potenssiin 10.

Niinkö tulee irtisanominen halvemmaksi? Irtisanomisen jälkeen odottelelet 6 kk karenssin loppumista että voit palkata seuraavan. Entä jos jamppa olikin portinvartia ja firman ovi pysyy 6kk kiinni kun ammattiliitto vahtii ettei kukaan tee karenssinalaista työtä? Helpompi on palkata määräaikainen tai vaikka 0 sopparilla.

1. Vetelä Jalmari viettää "töissä" 6 kuukautta nenää kaivaen -> tuotto nolla, Jalmarin työt lankeavat muille. Jalmari saa potkut ja firmalle sanktiota 6. kuukauden karenssin muodossa -> Jalmari ei ole kaivamassa nenää, muut jatkavat samaa tahtia tehden edelleen myös Jalmarin työt.

__________________________________________________________________________________

2. Kaikilla firmoilla ei ole erillistä portinvartijaa.

___________________________________________________________________________________

3. Määräaikaiset ja nollasopparit ovat tietenkin helppoja yrityksen kannalta. Tietenkin karsii hakijoista pois niitä, jotka haluaisivat vanhan kielen mukaan vakinaista työtä.

Vastaus: samat rahoittajat pyörittävät koko prosessia. Prosessiin saa valtavasti veronmaksajien tukirahaa. Prosessilla pyritään osoittamaan kantasuomalaisten olevan luusereita ja tilalle tarvitaan ulkomaalaista työvoimaa. Prosessin toteutuessa tietyt puolueet saavat lisää kannattajia ja tietyt yritykset paremman kannattavuuden.

Vierailija kirjoitti:

Suomen Mäkkäri mainostaa, ettei tarvitse olla kokemusta, jos heille hakee- joo ei niin, mutta menkääs katsomaan sivuilleen hakemusta. Sitä varten pitää olla LinkedIn-profiili. :DDD

Olen törmännyt varastoduunareita hakevaan paikkaan, jonka hakemuksessa pyydettiin kuvaamaan itsestä video (kirjallisen hakemuksen ym. lisäksi). Ehei, ei tuolla palkkaluokalla/työnkuvalla. Jotain rajaa.

Niin? Linkedin profiilin linkkaaminen työhakemukseen on ihan perusjuttu. Se on nykyään kyllä melkein työnhaussa pakollinen, mutta myös hyödyllinen työkalu. Sinne profiiliin voi tiedätkös laittaa muitakin kuin työkokemuksia jos sellaista ei vielä ole, esim. koulutus, suoritettuja kursseja, tietoja itsestä yms. yms.

Ymmärrän nihkeyden videoihin, mutta nekin ovat monesti ihan oiva tapa saada jonkinlainen käsitys henkilöstä ennen tapaamista. Sellaisen tekeminen ei nyt hirveän kauaa vie.

Vähän kummallinen asenne sulla työnhakuun, ihan kuin siihen ei saisi käyttää YHTÄÄN aikaa tai vaivaa.

Työntekijöillä on koe- aika.Samoin työnaja voi irtisanoa henkilöstöään koska vain,koska aina voi vedota tuotannollisiin ja taloudellisiin seikkoihin.Kyllä irtisanominen on Suomessa helppoa.Lisäksi Suomessa on yleistä työntekijän kiusaaminen.Moni lähtee aivan itse työpaikasta kiusaamisen takia.Kunnallisissa työpaikoissa ne lusmut ja paskapäät yleensä saavat jäödä mutta tunnolliset ja ahkerat savustetaan porukalla ulos.Kiusaajina ovat työkaverit ja esimiehet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi, että virherekrytointi tulee ihan saatanan kalliiksi ja ilman yhteistyöneuvotteluja on todella vaikea irtisanoa ketään. Huonosta työntekijästä eroon pääseminen on todella vaikeaa. Kiitä siis AY-liikettä.

Mutta tolla rumballa seulotaan näppärä supliikkimies, myös hiljainen introvertti voi olla todella hyvä, ahkera, asiaansa paneutunut työntekijä. Ja jos oikeasti eroteltaisiin luonnevikaiset, laiskat ja saikuttajat, pitäisi niille tehdä vähintäänkin mittava persoonallisuustestaus ammattilaisten eli psykologien toimesta. Intuitiivinen johtaja voisi luottaa myös omaan mutuun, mikä tulee ihmisestä, itse olen työyhteisössä ensi hetkestä vaistonnut, millainen työkaveri kyseessä, ahkera tai ei, hankala luonne tai ei jne,

Miksi seulottaisiin nimenomaan näppärä supliikkimies eikä sitä introverttia? Meillä ainakin pyritään katsomaan vaikutelmaa siitä vinkkelistä että miten istuisi kaavailtuun tiimiin. Toiseen paikkaan saattaa sopia supliikkimies, toiseen se introvertti.

Vierailija kirjoitti:

Työntekijöillä on koe- aika.Samoin työnaja voi irtisanoa henkilöstöään koska vain,koska aina voi vedota tuotannollisiin ja taloudellisiin seikkoihin.Kyllä irtisanominen on Suomessa helppoa.Lisäksi Suomessa on yleistä työntekijän kiusaaminen.Moni lähtee aivan itse työpaikasta kiusaamisen takia.Kunnallisissa työpaikoissa ne lusmut ja paskapäät yleensä saavat jäödä mutta tunnolliset ja ahkerat savustetaan porukalla ulos.Kiusaajina ovat työkaverit ja esimiehet.

Siinäpä irtisanot tuotannollisiin ja taloudellisiin seikkoihin vedoten ja sitten et voi rekrytä ketään muutakaan pitkään aikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työntekijöillä on koe- aika.Samoin työnaja voi irtisanoa henkilöstöään koska vain,koska aina voi vedota tuotannollisiin ja taloudellisiin seikkoihin.Kyllä irtisanominen on Suomessa helppoa.Lisäksi Suomessa on yleistä työntekijän kiusaaminen.Moni lähtee aivan itse työpaikasta kiusaamisen takia.Kunnallisissa työpaikoissa ne lusmut ja paskapäät yleensä saavat jäödä mutta tunnolliset ja ahkerat savustetaan porukalla ulos.Kiusaajina ovat työkaverit ja esimiehet.

Siinäpä irtisanot tuotannollisiin ja taloudellisiin seikkoihin vedoten ja sitten et voi rekrytä ketään muutakaan pitkään aikaan. 

Voi rekrytä, kunhan vain tehtävänimike on eri.

-eri