Miksi Suomessa rekrytointi on mennyt sellaiseksi pelleilyksi että melko perustason työsskäkin saattaa olla monta haastattelukierrosta ja jopa psykologiset testit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työnantajat pelkää pommiin astumista. Työntekijää on todella vaikeata irtisanoa suomessa. Joku irtisanottu paskapää voi sitten jälkeenpäin haastaa raastupaan mitä tyhmemmistä syistä ja moni tuomari tuntee myötätuntoa työntekijää kohtaa. Liitto maksaa asianajajat joten on nolla riskit ex työntekijälle.

Halvemmaksi tulee irtisanoa epäpätevä työntekijä kuin pitää vuosikausia talossa kuluttamassa kengänpohjia. Muutamassa entisessä paikassa oli näitä valioyksilöitä, jotka eivät joko tehneet mitään tai pistivät säpäleiksi kalliita koneita joita eivät oikeasti osanneet edes käyttää. Kummassakaan tapauksessa paikan pomo ei uskaltanut irtisanoa, vaikka tiesi ettei näiden työskentelystä tule yhtään mitään. Ilmeisesti jollakin oudolla laskuyhtälöllä tulee halvemmaksi maksaa vuodessa määrä X palkkaa, vaikka jantteri ei tuottaisi firmalle muuta kuin kuluja potenssiin 10.

Niinkö tulee irtisanominen halvemmaksi? Irtisanomisen jälkeen odottelelet 6 kk karenssin loppumista että voit palkata seuraavan. Entä jos jamppa olikin portinvartia ja firman ovi pysyy 6kk kiinni kun ammattiliitto vahtii ettei kukaan tee karenssinalaista työtä? Helpompi on palkata määräaikainen tai vaikka 0 sopparilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koskeeko noi jotain ns. konttorirottien ja muiden kynänpyörittäjien ja näppäimistön takojien hommia?

En ole koskaan kuullutkaan että haalarihommissa tuommosia käytäisiin läpi.

t. Haalari-Jamppa.

Mitäs ne haalarihommat sitten? Hakataan jakoavaimella peltitynnyriä?

Haalarihommissa tehdään tuottavaa työtä !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työnantajat pelkää pommiin astumista. Työntekijää on todella vaikeata irtisanoa suomessa. Joku irtisanottu paskapää voi sitten jälkeenpäin haastaa raastupaan mitä tyhmemmistä syistä ja moni tuomari tuntee myötätuntoa työntekijää kohtaa. Liitto maksaa asianajajat joten on nolla riskit ex työntekijälle.

Niin totta. Siksi kaikilla plakkarissa määräaikainen tai 0-tuntisopimus.

Uskoisin että ammattiliittojen takia vakihommien saanti ei onnistu nykyään. On helpompi olla varovainen.

Kannataisi tutustua millaista työelämä oli ennen ammattiliittoja. Aika ruusuiset on kuvitelmat ihmisillä työnantajista, ei voi kun nauraa. 

Niin, kauanko menee että ovat taas "mahastaan kiinni", kuten Päätalo 30-luvulla.

Eli palkka ei riittänyt päivän ruokaan.

On syntynyt uusi ja kasvava ammattiryhmä. Rekrytoijat ovat onnistuneet vakuuttamaan firmat ja työnantajat tarpeellisuudestaan eikä kukaan taida tutkia tai kyseenalaistaa niitä tapoja, joilla rekrytointeja tehdään. Medioissa julkaistaan vähän väliä HR-ihmisten vinkkejä siitä, mitä hakemukseen pitää laittaa ja mitä ei. Kuitenkin ne neuvot paljastavat lähinnä se, että rekrytoijat ovat kuin lapsia: eivät jaksa lukea hakemuksia eivätkä tutustua hakijoiden ansioihin vaan haluavat mieleenpainuvia ja viihdyttäviä aloituksia. Kuvakin olis kiva.

Niinhän se on monessa muussakin asiassa: kun iso pyörä lähtee pyörimään, sitä on vaikea pysäyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työnantajat pelkää pommiin astumista. Työntekijää on todella vaikeata irtisanoa suomessa. Joku irtisanottu paskapää voi sitten jälkeenpäin haastaa raastupaan mitä tyhmemmistä syistä ja moni tuomari tuntee myötätuntoa työntekijää kohtaa. Liitto maksaa asianajajat joten on nolla riskit ex työntekijälle.

Niin totta. Siksi kaikilla plakkarissa määräaikainen tai 0-tuntisopimus.

Uskoisin että ammattiliittojen takia vakihommien saanti ei onnistu nykyään. On helpompi olla varovainen.

Kannataisi tutustua millaista työelämä oli ennen ammattiliittoja. Aika ruusuiset on kuvitelmat ihmisillä työnantajista, ei voi kun nauraa. 

Haluatko todella että muistelemme aikaa ennen ammattiliittoja?  Siis aikaa 200 vuotta sitten? Mmmm, ja kerro nyt ihmeessä mitenkä kommenttisi on konjuuuktiossa pirulliseen palkkaus-/rekry-/irtisanomiskeskusteluumme herran vuonna 2023? 

Ja silti nämä rekrytointifirmat eivät kykene seulomaan johtajiksi haluavat narskut pois.

Tarkistavatko edes, että kaikki paperit ovat kunnossa.

Koska virherekrytointi maksaa keskimäärin 60 000€. Ei firman kannata säästellä jossain ehkä tuhat euroa maksavassa testissä. Ja se voi monesti tuntua, että mitä ihmeen hyötyä noista testeistä on, mutta vähän väliä niistä tulee ns. yllätyksiä. Viimeisin case oli kun rekrytoitiin juristia. Mukava ja fiksu kaveri paljastui tulosten perusteella kohtalaisen joustamattomaksi. Ei kukaan sellaista halua taloonsa. Tai myyjä paljastui vahvasti tiimihenkiseksi, yhdessä asioita tekeväksi. Ja tehtävä oli 90%:sti itsenäisesti kentällä oloa. En usko että tyyppi olisi oikeasti viihtynyt edes koeaikaa meillä.

Vierailija kirjoitti:

Ja silti nämä rekrytointifirmat eivät kykene seulomaan johtajiksi haluavat narskut pois.

Tarkistavatko edes, että kaikki paperit ovat kunnossa.

Ei näy kiinnostavan vuokratyöfirmoja katsella todistuksia haastatteluissa.

Vierailija kirjoitti:

On syntynyt uusi ja kasvava ammattiryhmä. Rekrytoijat ovat onnistuneet vakuuttamaan firmat ja työnantajat tarpeellisuudestaan eikä kukaan taida tutkia tai kyseenalaistaa niitä tapoja, joilla rekrytointeja tehdään. Medioissa julkaistaan vähän väliä HR-ihmisten vinkkejä siitä, mitä hakemukseen pitää laittaa ja mitä ei. Kuitenkin ne neuvot paljastavat lähinnä se, että rekrytoijat ovat kuin lapsia: eivät jaksa lukea hakemuksia eivätkä tutustua hakijoiden ansioihin vaan haluavat mieleenpainuvia ja viihdyttäviä aloituksia. Kuvakin olis kiva.

Niinhän se on monessa muussakin asiassa: kun iso pyörä lähtee pyörimään, sitä on vaikea pysäyttää.

Alkaa aina tuommoiset HR-jutut sun muut välistävetäjät sitten elää ihan omaa elämäänsä ja irtaantuvat vähitellen kokonaan siitä mikä on oleellista työnantajalle ja työntekijälle, tai mistä tahansa asiasta johon ovat keinotekoisesti itsensä ängänneet.

Vierailija kirjoitti:

Kalliiksi tulee myös se, että on hakemus ja sen jälkeen lyhyt haastattelu. Hakija sanoo olevansa kiinnostunut ja haluaa paikan. Työnantaja tarjoaa paikkaa. Tehdään sopimus. Työntekijällä hommataan työvaatteet, puhelin ym ym. Sovitaan aloituspäivä. Työntekijä soittaa päivää ennemmin, että hän saikin muualta töitä, ajatteli asiaa tarkemmin ja ei hänestä taidakaan olla tähän hommaan tai alkoi muuten vain ahdistamaan jne.

Sitten paikka taas auki ja sama alusta. Pahimmissa tapauksissa työntekijä tulee kokeilemaan muutamaksi päiväksi., sille hommataan työavaimet ja perehdytetään pari kolme päivää. Sitten tulee se ei vaiskaan, mulla on muuten tätä ja tätä vaivaa, selkä paskana, samoin polvet ja kädet, ollu reumaa jo kauan (no ei sitten sanonut sitä haastattelussa, fyysinen työ kyseessä...). Siinä mennyt perehdyttäjältä työtunnit hukkaan ja kaikki taas sekaisin.

Näitä on ollut viime aikoina ihan luvattoman paljon. Joten mitä pidemmät haastattelut ym. vaiheet, sitä parempi. Niissä ehkä selviäisi tarkemmin ihmisen taustat ja työmoraali.

Yrityksillä on epärealistisia kuvitelmia siitä, mikä on sopiva työpaikan taso minkäkin tasoisille hakijoille. Mihin tahansa työhön halutaan se, jolla on paras koulutus, eniten kokemusta ja vakuuttavin esiintyminen. No sen saman huipputyypin haluaa monta muutakin yritystä, joten voisiko olla kokeilemisen arvoista antaa mahdollisuus sille vähän tavallisemmalle kaverille, joka ei välttämättä ole yhtä supliikki eikä ole yhtä hienoa CV:tä, mutta jonka koulutus riittää työhön ihan hyvin? Voisi olla paljon sitoutuneempi työhönsä kuin ne, jotka ovat tuossa asemassa, että kaikista vakituisista työmahiksista voi vain valita mieluisimman. Olen itsekin katsellut vierestä sitä meininkiä, kun nämä menestyjät vaihtelevat työpaikkoja miten huvittaa, samalla kun itse yritän epätoivoisesti saada edes jotain osa-aikaisia määräaikaisuuksia jostakin koulutustani täysin vastaamattomista paikoista.

Ikävä kyllä tätä ongelmaa ratkotaan juurikin täysin päinvastaiseen suuntaan, eli nostamalla jo valmiiksi liian korkeaa vaatimustasoa vielä korkeammalle. Ongelma pahenee, ja joka kerta syytä haetaan vain liian huonoista hakijoista ja liian vähäisestä karsinnasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työnantajat pelkää pommiin astumista. Työntekijää on todella vaikeata irtisanoa suomessa. Joku irtisanottu paskapää voi sitten jälkeenpäin haastaa raastupaan mitä tyhmemmistä syistä ja moni tuomari tuntee myötätuntoa työntekijää kohtaa. Liitto maksaa asianajajat joten on nolla riskit ex työntekijälle.

Niin totta. Siksi kaikilla plakkarissa määräaikainen tai 0-tuntisopimus.

Uskoisin että ammattiliittojen takia vakihommien saanti ei onnistu nykyään. On helpompi olla varovainen.

Nollatuntisopparit ja määräaikaisuudet eivät ole edelleenkään valtavirtaa ja kaltaisesi kommentaattorit todistavat vain sen, miksi ammattiliittoja tarvitaan.

Nehän ovat nimenomaan jo valtavirtaa. Liittojen takia jopa kesätyöntekijöiden kaa pitää olla todella varovainen tai maksat myös talven ajan palkat. Ja olet velvoitettu ottamaan hänet takaisin myöskin ensi kesänä! Liittojen tulisi suorittaa ns UpDate ja mieluiten aika pian. 

Mihinkähän vedoten kukaan pakottaa ketään tekemään määräaikaisella työsopimuksella olleen työntekijän kanssa uutta määräaikaista työsopimusta taas ensi kesänä, jos touhu ei viimeksi miellyttänyt? Hakijoita on kaikkiin asiallisiin kesätyöpaikkoihin kymmeniä tai satoja, joten ihan varmasti löytyy perusteet sille, miksi joku toinen oli pätevämpi. Ei näitä kokoomuksen iltasatuja pahoista ay-sedistä usko kukaan, jolla on omakohtaista kokemusta duunarihommista työntekijän puolelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kalliiksi tulee myös se, että on hakemus ja sen jälkeen lyhyt haastattelu. Hakija sanoo olevansa kiinnostunut ja haluaa paikan. Työnantaja tarjoaa paikkaa. Tehdään sopimus. Työntekijällä hommataan työvaatteet, puhelin ym ym. Sovitaan aloituspäivä. Työntekijä soittaa päivää ennemmin, että hän saikin muualta töitä, ajatteli asiaa tarkemmin ja ei hänestä taidakaan olla tähän hommaan tai alkoi muuten vain ahdistamaan jne.

Sitten paikka taas auki ja sama alusta. Pahimmissa tapauksissa työntekijä tulee kokeilemaan muutamaksi päiväksi., sille hommataan työavaimet ja perehdytetään pari kolme päivää. Sitten tulee se ei vaiskaan, mulla on muuten tätä ja tätä vaivaa, selkä paskana, samoin polvet ja kädet, ollu reumaa jo kauan (no ei sitten sanonut sitä haastattelussa, fyysinen työ kyseessä...). Siinä mennyt perehdyttäjältä työtunnit hukkaan ja kaikki taas sekaisin.

Näitä on ollut viime aikoina ihan luvattoman paljon. Joten mitä pidemmät haastattelut ym. vaiheet, sitä parempi. Niissä ehkä selviäisi tarkemmin ihmisen taustat ja työmoraali.

Yrityksillä on epärealistisia kuvitelmia siitä, mikä on sopiva työpaikan taso minkäkin tasoisille hakijoille. Mihin tahansa työhön halutaan se, jolla on paras koulutus, eniten kokemusta ja vakuuttavin esiintyminen. No sen saman huipputyypin haluaa monta muutakin yritystä, joten voisiko olla kokeilemisen arvoista antaa mahdollisuus sille vähän tavallisemmalle kaverille, joka ei välttämättä ole yhtä supliikki eikä ole yhtä hienoa CV:tä, mutta jonka koulutus riittää työhön ihan hyvin? Voisi olla paljon sitoutuneempi työhönsä kuin ne, jotka ovat tuossa asemassa, että kaikista vakituisista työmahiksista voi vain valita mieluisimman. Olen itsekin katsellut vierestä sitä meininkiä, kun nämä menestyjät vaihtelevat työpaikkoja miten huvittaa, samalla kun itse yritän epätoivoisesti saada edes jotain osa-aikaisia määräaikaisuuksia jostakin koulutustani täysin vastaamattomista paikoista.

Ikävä kyllä tätä ongelmaa ratkotaan juurikin täysin päinvastaiseen suuntaan, eli nostamalla jo valmiiksi liian korkeaa vaatimustasoa vielä korkeammalle. Ongelma pahenee, ja joka kerta syytä haetaan vain liian huonoista hakijoista ja liian vähäisestä karsinnasta.

Eihän se että loppuvaiheen vaikka 3 parasta hakijaa testataan, muuta vaatimustasoa mitenkään. Ei testien idea ole siinä, vaan että paras henkilö näistä finalisteista valitaan. Yksi ainut henkilö sen paikan saa, oli siinä rekryprosessissa testejä tai ei. Eniten näitä testejä jännittää se pitkän työuran tehnyt Kaitsu, kenellä on ehkä pitkä ja näyttävä CV, mutta todelliset kyvykkyydet on ehkä kuitenkin jotain muuta. Sitten testien perusteella valitaankin vain parin parin vuoden työkokemuksella se Nico.

Koska yritysjohto on täynnä. _ _ liöitä.Johtuiskohan ihan siitä.Pääministerikin on Siwan kassa..Ei millään pahalla Siwan kassoja kohtaan.Arvostan teidän työtä.P.ministerin ilmaisia aamupaloja en..

Koska firmat pelkäävät rekrytointiä. Tuossa täytyy olla jotain vikaa jos se meille hakee. Parempi etsiä joku syy miksi ei hyväksytä tuota.

Vierailija kirjoitti:

Koska virherekrytointi maksaa keskimäärin 60 000€. Ei firman kannata säästellä jossain ehkä tuhat euroa maksavassa testissä. Ja se voi monesti tuntua, että mitä ihmeen hyötyä noista testeistä on, mutta vähän väliä niistä tulee ns. yllätyksiä. Viimeisin case oli kun rekrytoitiin juristia. Mukava ja fiksu kaveri paljastui tulosten perusteella kohtalaisen joustamattomaksi. Ei kukaan sellaista halua taloonsa. Tai myyjä paljastui vahvasti tiimihenkiseksi, yhdessä asioita tekeväksi. Ja tehtävä oli 90%:sti itsenäisesti kentällä oloa. En usko että tyyppi olisi oikeasti viihtynyt edes koeaikaa meillä.

Virherekryiltä ei vältytä. Nämä firmat ovat vain onnistuneet luomaan illuusion siitä, että tekevät jotain hyödyllistä, vaikka touhu on täydellisesti uskon varainen asia. Ideologisesti tämä muistuttaa heräteostamista.

Ei tämä ole mikään uusi asia. Jo 50 vuotta sitten melko perushommaan ( konttorityö, palkanlaskenta) oli haastattelun lisäksi testaukset jota varten piti vielä matkustaa Helsinkiin (100 km).

Eli ei sitä silloinkaan ollut kaikilla niin yksinkertaista, että töihin vaan mentiin. Kaikenlisäksi palkka oli hyvin pieni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska virherekrytointi maksaa keskimäärin 60 000€. Ei firman kannata säästellä jossain ehkä tuhat euroa maksavassa testissä. Ja se voi monesti tuntua, että mitä ihmeen hyötyä noista testeistä on, mutta vähän väliä niistä tulee ns. yllätyksiä. Viimeisin case oli kun rekrytoitiin juristia. Mukava ja fiksu kaveri paljastui tulosten perusteella kohtalaisen joustamattomaksi. Ei kukaan sellaista halua taloonsa. Tai myyjä paljastui vahvasti tiimihenkiseksi, yhdessä asioita tekeväksi. Ja tehtävä oli 90%:sti itsenäisesti kentällä oloa. En usko että tyyppi olisi oikeasti viihtynyt edes koeaikaa meillä.

Virherekryiltä ei vältytä. Nämä firmat ovat vain onnistuneet luomaan illuusion siitä, että tekevät jotain hyödyllistä, vaikka touhu on täydellisesti uskon varainen asia. Ideologisesti tämä muistuttaa heräteostamista.

Selvästikin tietämättömyydestä kumpuavan vankkumattoman itseluottamuksen syvällä rintaäänellä todettu.

Täällä oikeassa maailmassahan on ihan tosiasia että firmojen välillä on valtavia eroja rekryprosessien tehokkuudessa, mikä näkyy tietysti niin tuloksessa kuin työntekijöiden vaihtuvuudessakin.

Vierailija kirjoitti:

Koska firmat pelkäävät rekrytointiä. Tuossa täytyy olla jotain vikaa jos se meille hakee. Parempi etsiä joku syy miksi ei hyväksytä tuota.

Firmat on oppineet pelkäämään rekrytointia koska ne on itse itselleen sen ongelmia hokeneet ja samalla toki luoneet isot markkinat konsulenttifirmoille.

Oikeasti suomessa ei ole erityisen vaikea irtisanoa työntekijää mutta suomessa häikäilemättömimmät työnantajat haluaa siitä vieläkin helpompaa. Kyseessä lienee se sama työnantajaporukka jolle ei riitä mikään määrä halpatyövoimaa vaan lisää pitäisi saada tuoda ulkomailta ilman entisiäkään pieniä rajoitteita ja siksi jankutetaan työvoimapulaa joka paikassa. Ja poliitikot toki uskoo mitä tahansa väitettä mitä toistellaan koska noilla on nykypäivänä hyvin minimaalisesti työkokemusta mistään muualta kuin politiikasta, eikä edes kiinnosta kansan touhut ja ongelmat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska virherekrytointi maksaa keskimäärin 60 000€. Ei firman kannata säästellä jossain ehkä tuhat euroa maksavassa testissä. Ja se voi monesti tuntua, että mitä ihmeen hyötyä noista testeistä on, mutta vähän väliä niistä tulee ns. yllätyksiä. Viimeisin case oli kun rekrytoitiin juristia. Mukava ja fiksu kaveri paljastui tulosten perusteella kohtalaisen joustamattomaksi. Ei kukaan sellaista halua taloonsa. Tai myyjä paljastui vahvasti tiimihenkiseksi, yhdessä asioita tekeväksi. Ja tehtävä oli 90%:sti itsenäisesti kentällä oloa. En usko että tyyppi olisi oikeasti viihtynyt edes koeaikaa meillä.

Virherekryiltä ei vältytä. Nämä firmat ovat vain onnistuneet luomaan illuusion siitä, että tekevät jotain hyödyllistä, vaikka touhu on täydellisesti uskon varainen asia. Ideologisesti tämä muistuttaa heräteostamista.

Selvästikin tietämättömyydestä kumpuavan vankkumattoman itseluottamuksen syvällä rintaäänellä todettu.

Täällä oikeassa maailmassahan on ihan tosiasia että firmojen välillä on valtavia eroja rekryprosessien tehokkuudessa, mikä näkyy tietysti niin tuloksessa kuin työntekijöiden vaihtuvuudessakin.

Kuulostat ihan joltain rekryfirmalta. Nuohan tuota sanomaa firmoille joka paikassa, myös mediassa, spämmii. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kalliiksi tulee myös se, että on hakemus ja sen jälkeen lyhyt haastattelu. Hakija sanoo olevansa kiinnostunut ja haluaa paikan. Työnantaja tarjoaa paikkaa. Tehdään sopimus. Työntekijällä hommataan työvaatteet, puhelin ym ym. Sovitaan aloituspäivä. Työntekijä soittaa päivää ennemmin, että hän saikin muualta töitä, ajatteli asiaa tarkemmin ja ei hänestä taidakaan olla tähän hommaan tai alkoi muuten vain ahdistamaan jne.

Sitten paikka taas auki ja sama alusta. Pahimmissa tapauksissa työntekijä tulee kokeilemaan muutamaksi päiväksi., sille hommataan työavaimet ja perehdytetään pari kolme päivää. Sitten tulee se ei vaiskaan, mulla on muuten tätä ja tätä vaivaa, selkä paskana, samoin polvet ja kädet, ollu reumaa jo kauan (no ei sitten sanonut sitä haastattelussa, fyysinen työ kyseessä...). Siinä mennyt perehdyttäjältä työtunnit hukkaan ja kaikki taas sekaisin.

Näitä on ollut viime aikoina ihan luvattoman paljon. Joten mitä pidemmät haastattelut ym. vaiheet, sitä parempi. Niissä ehkä selviäisi tarkemmin ihmisen taustat ja työmoraali.

Yrityksillä on epärealistisia kuvitelmia siitä, mikä on sopiva työpaikan taso minkäkin tasoisille hakijoille. Mihin tahansa työhön halutaan se, jolla on paras koulutus, eniten kokemusta ja vakuuttavin esiintyminen. No sen saman huipputyypin haluaa monta muutakin yritystä, joten voisiko olla kokeilemisen arvoista antaa mahdollisuus sille vähän tavallisemmalle kaverille, joka ei välttämättä ole yhtä supliikki eikä ole yhtä hienoa CV:tä, mutta jonka koulutus riittää työhön ihan hyvin? Voisi olla paljon sitoutuneempi työhönsä kuin ne, jotka ovat tuossa asemassa, että kaikista vakituisista työmahiksista voi vain valita mieluisimman. Olen itsekin katsellut vierestä sitä meininkiä, kun nämä menestyjät vaihtelevat työpaikkoja miten huvittaa, samalla kun itse yritän epätoivoisesti saada edes jotain osa-aikaisia määräaikaisuuksia jostakin koulutustani täysin vastaamattomista paikoista.

Ikävä kyllä tätä ongelmaa ratkotaan juurikin täysin päinvastaiseen suuntaan, eli nostamalla jo valmiiksi liian korkeaa vaatimustasoa vielä korkeammalle. Ongelma pahenee, ja joka kerta syytä haetaan vain liian huonoista hakijoista ja liian vähäisestä karsinnasta.

Eihän se että loppuvaiheen vaikka 3 parasta hakijaa testataan, muuta vaatimustasoa mitenkään. Ei testien idea ole siinä, vaan että paras henkilö näistä finalisteista valitaan. Yksi ainut henkilö sen paikan saa, oli siinä rekryprosessissa testejä tai ei. Eniten näitä testejä jännittää se pitkän työuran tehnyt Kaitsu, kenellä on ehkä pitkä ja näyttävä CV, mutta todelliset kyvykkyydet on ehkä kuitenkin jotain muuta. Sitten testien perusteella valitaankin vain parin parin vuoden työkokemuksella se Nico.

Tai sitten ihmiset ovat sen verran joustavia olentoja, että erilaisilla luonteilla ja piirteillä varustetut ihmiset kykenevät tekemään samanlaista työtä. Jos ei nyt puhuta jostain ääri-introvertista myyjän positioon.