Miksi Suomessa rekrytointi on mennyt sellaiseksi pelleilyksi että melko perustason työsskäkin saattaa olla monta haastattelukierrosta ja jopa psykologiset testit?

Vierailija kirjoitti:

Miettikää, miltä tämä nykyaika näyttää 80-luvulla työelämän aloittaneesta.

Kun edes ammattikoulussa - jotka olivat silloin vielä kunnon perusteellisia kouluja - ei kukaan maininnut kertaakaan sanaa "cv". Ceeveen vaatiminen ei ollut vielä yleinen käytäntö missään duunarihommissa eikä usein paremmissakaan hommissa. Jo cv-kulttuuri on minulle täyttä pelleilyä.

Nyt sitten vielä moninkertaiset haastattelukierroksen ja videot, ei hyvää päivää.

Rektytointi on nykyään kuin jokin sadistinen marakattisirkus. Miettikää miltä se näyttää jostain viisikymppisestä pitkäaikaistyöttömästä, jolla ei ole edes ceeveetä käytännössä.

Sosiaalinen etäisyys työssäkäyviin on nykyään jo byrokraattisesti valtava. Ihan ilettää jo käydä nykyään jossain ruokakaupassakin, kun tietää minkälaisen temppuradan ne osa-aikaiset hyllyttäjät ovat juosseet läpi. Musta ei viisikymppisenä ole enää hakemaan töitä nykytyylillä.

80-luvulla käveltiin sisään firmaan ex tempore ilman  ajanvarausta tai soittoa etukäteen, kerrottiin sihteerille että "haen töitä", ja istuttiin aulaan odottamaan hetkeksi kunnes pomolla on aikaa tavata. Sihteeri toi kahvia. Sitten pomo kutsui sisään, ja kysyi "onko intti käyty?". On? "selvä, huomenaamuna seitsemältä tervetuloa, siitä se lähtee menemään, pojat kyllä näyttää jos on jotain".

Joskus maailma vain välillä muuttuu liikaa.

Vaikka olenkin yli viisikymppinen ja sain haluamani työn johon piti tehdä nuo videoesittelyt ja muu joutava sälä mikä sitten toistettiin haastattelussa, olen kanssasi samaa mieltä.

Ihan kuin se videontekijä ja minä olisivat kaksi eri henkilöä. Kyllä varmasti osaan hakemani hommat hoitaa, mutta kyllä teki mieli sanoa että mihin te tätä oheis paskaa tarvitsette.

No, homma jatkuu, ja toivottavasti ei tarvitse enää alentua tekemään tuollaisia sirkustemppuja.

Kalliiksi tulee myös se, että on hakemus ja sen jälkeen lyhyt haastattelu. Hakija sanoo olevansa kiinnostunut ja haluaa paikan. Työnantaja tarjoaa paikkaa. Tehdään sopimus. Työntekijällä hommataan työvaatteet, puhelin ym ym. Sovitaan aloituspäivä. Työntekijä soittaa päivää ennemmin, että hän saikin muualta töitä, ajatteli asiaa tarkemmin ja ei hänestä taidakaan olla tähän hommaan tai alkoi muuten vain ahdistamaan jne.

Sitten paikka taas auki ja sama alusta. Pahimmissa tapauksissa työntekijä tulee kokeilemaan muutamaksi päiväksi., sille hommataan työavaimet ja perehdytetään pari kolme päivää. Sitten tulee se ei vaiskaan, mulla on muuten tätä ja tätä vaivaa, selkä paskana, samoin polvet ja kädet, ollu reumaa jo kauan (no ei sitten sanonut sitä haastattelussa, fyysinen työ kyseessä...). Siinä mennyt perehdyttäjältä työtunnit hukkaan ja kaikki taas sekaisin.

Näitä on ollut viime aikoina ihan luvattoman paljon. Joten mitä pidemmät haastattelut ym. vaiheet, sitä parempi. Niissä ehkä selviäisi tarkemmin ihmisen taustat ja työmoraali.

Minua raivostuttaa jo pelkkä sana rekrytointi. Puhukaa suomea saa*ana.

Vierailija kirjoitti:

Työnantajat pelkää pommiin astumista. Työntekijää on todella vaikeata irtisanoa suomessa. Joku irtisanottu paskapää voi sitten jälkeenpäin haastaa raastupaan mitä tyhmemmistä syistä ja moni tuomari tuntee myötätuntoa työntekijää kohtaa. Liitto maksaa asianajajat joten on nolla riskit ex työntekijälle.

Halvemmaksi tulee irtisanoa epäpätevä työntekijä kuin pitää vuosikausia talossa kuluttamassa kengänpohjia. Muutamassa entisessä paikassa oli näitä valioyksilöitä, jotka eivät joko tehneet mitään tai pistivät säpäleiksi kalliita koneita joita eivät oikeasti osanneet edes käyttää. Kummassakaan tapauksessa paikan pomo ei uskaltanut irtisanoa, vaikka tiesi ettei näiden työskentelystä tule yhtään mitään. Ilmeisesti jollakin oudolla laskuyhtälöllä tulee halvemmaksi maksaa vuodessa määrä X palkkaa, vaikka jantteri ei tuottaisi firmalle muuta kuin kuluja potenssiin 10.

Vierailija kirjoitti:

Jahas.

Näyttäisi siltä että koko homma on suunniteltava alusta lähtien uusiksi.

Käännetään ongelma ylösalaisin, unohdetaan aluksi koko rekrytointiprosessi. Sensijaan määritellään TARKASTI työntekijän erottaminen. Se voi äärimmillään olla yrityksen toteamus "siivoa pöytäsi, huomenna ei tarvitse enää tulla, mukaasi saat 3kk palkan". Ja tästä voi sitten kehitellä lievempiä versioita.

Tähän uuteen kokeiluun valitaan aluksi muutamia yrityksiä. Työntekijä VALITSEE työtä hakiessaan minkä erottamisprosessin piirissä hän haluaa olla, valinta vaikuttaa palkkaukseen. Kevyt prosessi tarkoittaa korkeampaa palkkaa.

Ammattiyhdistys pidetään kokeilusta mahdollisimman kaukana.

Ihmettelen jos tällaisen kokeilun tuloksena ei rekrytointiprosessi kevene.

Ei ole hyvä juttu monellakaan alalla, jos erottamisen voisi tehdä täysin ilman perusteita. Mm. sosiaali- ja terveysalalla ja varhaiskasvatuksessa on jo nyt työntekijät peloissaan eivätkä uskalla ilmoittaa epäkohdista, koska pelkäävät joutuvansa johdon silmätikuiksi, saati sitten jos se mielivaltainen johto voisi mistä syystä hyvänsä vaan potkia ihmisiä pihalle.

Kaunis ajatus toki muuten ja olisihan se hienoa, ettei potkuja käytettäisi jopa vaaralliseenkin työntekijöiden manipulointiin, mikäli ei olisi työntekijällä mitään oikeuden tuomaa suojaa.

Jokainen varmaan ymmärtää, miksi olisi tärkeää että manitsemillani aloilla voisi työntekijät ilmoitella epäkohdista ilman minkäänlaista kynnystä tai pelkoa yhtään mitään?

En sitten tiedä, onko muilla aloilla eri meininki, ainakaan siellä ei viattomat ihmiset kärsi niiden epäkohtien takia, työntekijät itse toki saattavat kärsiä.

Koska nykyään ei enää ymmärretä mitä työ ja sen tekeminen tarkoittaa. Pitää yrittää seuloa että edes jotain löytyisi.

Vierailija kirjoitti:

Kalliiksi tulee myös se, että on hakemus ja sen jälkeen lyhyt haastattelu. Hakija sanoo olevansa kiinnostunut ja haluaa paikan. Työnantaja tarjoaa paikkaa. Tehdään sopimus. Työntekijällä hommataan työvaatteet, puhelin ym ym. Sovitaan aloituspäivä. Työntekijä soittaa päivää ennemmin, että hän saikin muualta töitä, ajatteli asiaa tarkemmin ja ei hänestä taidakaan olla tähän hommaan tai alkoi muuten vain ahdistamaan jne.

Sitten paikka taas auki ja sama alusta. Pahimmissa tapauksissa työntekijä tulee kokeilemaan muutamaksi päiväksi., sille hommataan työavaimet ja perehdytetään pari kolme päivää. Sitten tulee se ei vaiskaan, mulla on muuten tätä ja tätä vaivaa, selkä paskana, samoin polvet ja kädet, ollu reumaa jo kauan (no ei sitten sanonut sitä haastattelussa, fyysinen työ kyseessä...). Siinä mennyt perehdyttäjältä työtunnit hukkaan ja kaikki taas sekaisin.

Näitä on ollut viime aikoina ihan luvattoman paljon. Joten mitä pidemmät haastattelut ym. vaiheet, sitä parempi. Niissä ehkä selviäisi tarkemmin ihmisen taustat ja työmoraali.

Uusavuttomuutta parhaimmillaan. Kannattaisiko mahdollisesti rankata muutama työntekijä? Palkkauksessa on aina ollut mahdollisuus, että ensimmäiseksi rankattu kieltäytyy, joten sitten otetaan yhteyttä seuraavaksi listallla olevalle. Itsekin olen saanut töitä sillä tavalla, etten ollut ykkösrankattu.

Vierailija kirjoitti:

Kalliiksi tulee myös se, että on hakemus ja sen jälkeen lyhyt haastattelu. Hakija sanoo olevansa kiinnostunut ja haluaa paikan. Työnantaja tarjoaa paikkaa. Tehdään sopimus. Työntekijällä hommataan työvaatteet, puhelin ym ym. Sovitaan aloituspäivä. Työntekijä soittaa päivää ennemmin, että hän saikin muualta töitä, ajatteli asiaa tarkemmin ja ei hänestä taidakaan olla tähän hommaan tai alkoi muuten vain ahdistamaan jne.

Sitten paikka taas auki ja sama alusta. Pahimmissa tapauksissa työntekijä tulee kokeilemaan muutamaksi päiväksi., sille hommataan työavaimet ja perehdytetään pari kolme päivää. Sitten tulee se ei vaiskaan, mulla on muuten tätä ja tätä vaivaa, selkä paskana, samoin polvet ja kädet, ollu reumaa jo kauan (no ei sitten sanonut sitä haastattelussa, fyysinen työ kyseessä...). Siinä mennyt perehdyttäjältä työtunnit hukkaan ja kaikki taas sekaisin.

Näitä on ollut viime aikoina ihan luvattoman paljon. Joten mitä pidemmät haastattelut ym. vaiheet, sitä parempi. Niissä ehkä selviäisi tarkemmin ihmisen taustat ja työmoraali.

Ahaa, ongelma ei siis ole enää pelkästään vaikea irtisanominen, vaan nyt jopa työntekijän itsensä irtisanominen? Epäilemättä sama joukko, joka ulvoo täällä, ulvoo myös verotuksesta ja kaikesta muusta mahdolllisesta. Oletkos koskaan kuullut, että liiketoimintaan liittyy riskejä? Jos touhu pelottaa, eiköhän ole parempi, että laitatte ne pillit pussiin. Muita lölytyy tilalle, jos markkinoilla on kysyntää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kalliiksi tulee myös se, että on hakemus ja sen jälkeen lyhyt haastattelu. Hakija sanoo olevansa kiinnostunut ja haluaa paikan. Työnantaja tarjoaa paikkaa. Tehdään sopimus. Työntekijällä hommataan työvaatteet, puhelin ym ym. Sovitaan aloituspäivä. Työntekijä soittaa päivää ennemmin, että hän saikin muualta töitä, ajatteli asiaa tarkemmin ja ei hänestä taidakaan olla tähän hommaan tai alkoi muuten vain ahdistamaan jne.

Sitten paikka taas auki ja sama alusta. Pahimmissa tapauksissa työntekijä tulee kokeilemaan muutamaksi päiväksi., sille hommataan työavaimet ja perehdytetään pari kolme päivää. Sitten tulee se ei vaiskaan, mulla on muuten tätä ja tätä vaivaa, selkä paskana, samoin polvet ja kädet, ollu reumaa jo kauan (no ei sitten sanonut sitä haastattelussa, fyysinen työ kyseessä...). Siinä mennyt perehdyttäjältä työtunnit hukkaan ja kaikki taas sekaisin.

Näitä on ollut viime aikoina ihan luvattoman paljon. Joten mitä pidemmät haastattelut ym. vaiheet, sitä parempi. Niissä ehkä selviäisi tarkemmin ihmisen taustat ja työmoraali.

Ahaa, ongelma ei siis ole enää pelkästään vaikea irtisanominen, vaan nyt jopa työntekijän itsensä irtisanominen? Epäilemättä sama joukko, joka ulvoo täällä, ulvoo myös verotuksesta ja kaikesta muusta mahdolllisesta. Oletkos koskaan kuullut, että liiketoimintaan liittyy riskejä? Jos touhu pelottaa, eiköhän ole parempi, että laitatte ne pillit pussiin. Muita lölytyy tilalle, jos markkinoilla on kysyntää.

Oletko koskaan ollut edes työelämässä, kummalakaan puolen aitaa? Lapsellist lässytystä ja ulinaa.

Vierailija kirjoitti:

Työnantajat pelkää pommiin astumista. Työntekijää on todella vaikeata irtisanoa suomessa. Joku irtisanottu paskapää voi sitten jälkeenpäin haastaa raastupaan mitä tyhmemmistä syistä ja moni tuomari tuntee myötätuntoa työntekijää kohtaa. Liitto maksaa asianajajat joten on nolla riskit ex työntekijälle.

Niin totta. Siksi kaikilla plakkarissa määräaikainen tai 0-tuntisopimus.

Uskoisin että ammattiliittojen takia vakihommien saanti ei onnistu nykyään. On helpompi olla varovainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kalliiksi tulee myös se, että on hakemus ja sen jälkeen lyhyt haastattelu. Hakija sanoo olevansa kiinnostunut ja haluaa paikan. Työnantaja tarjoaa paikkaa. Tehdään sopimus. Työntekijällä hommataan työvaatteet, puhelin ym ym. Sovitaan aloituspäivä. Työntekijä soittaa päivää ennemmin, että hän saikin muualta töitä, ajatteli asiaa tarkemmin ja ei hänestä taidakaan olla tähän hommaan tai alkoi muuten vain ahdistamaan jne.

Sitten paikka taas auki ja sama alusta. Pahimmissa tapauksissa työntekijä tulee kokeilemaan muutamaksi päiväksi., sille hommataan työavaimet ja perehdytetään pari kolme päivää. Sitten tulee se ei vaiskaan, mulla on muuten tätä ja tätä vaivaa, selkä paskana, samoin polvet ja kädet, ollu reumaa jo kauan (no ei sitten sanonut sitä haastattelussa, fyysinen työ kyseessä...). Siinä mennyt perehdyttäjältä työtunnit hukkaan ja kaikki taas sekaisin.

Näitä on ollut viime aikoina ihan luvattoman paljon. Joten mitä pidemmät haastattelut ym. vaiheet, sitä parempi. Niissä ehkä selviäisi tarkemmin ihmisen taustat ja työmoraali.

Ahaa, ongelma ei siis ole enää pelkästään vaikea irtisanominen, vaan nyt jopa työntekijän itsensä irtisanominen? Epäilemättä sama joukko, joka ulvoo täällä, ulvoo myös verotuksesta ja kaikesta muusta mahdolllisesta. Oletkos koskaan kuullut, että liiketoimintaan liittyy riskejä? Jos touhu pelottaa, eiköhän ole parempi, että laitatte ne pillit pussiin. Muita lölytyy tilalle, jos markkinoilla on kysyntää.

Oletko koskaan ollut edes työelämässä, kummalakaan puolen aitaa? Lapsellist lässytystä ja ulinaa.

Voi, voi osuiko arkaan paikkaan? Mistä se mahtaakaan johtua, että samanlaista ulvontaa ja nyhväämistä ei kuulu länsinaapuristamme?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kalliiksi tulee myös se, että on hakemus ja sen jälkeen lyhyt haastattelu. Hakija sanoo olevansa kiinnostunut ja haluaa paikan. Työnantaja tarjoaa paikkaa. Tehdään sopimus. Työntekijällä hommataan työvaatteet, puhelin ym ym. Sovitaan aloituspäivä. Työntekijä soittaa päivää ennemmin, että hän saikin muualta töitä, ajatteli asiaa tarkemmin ja ei hänestä taidakaan olla tähän hommaan tai alkoi muuten vain ahdistamaan jne.

Sitten paikka taas auki ja sama alusta. Pahimmissa tapauksissa työntekijä tulee kokeilemaan muutamaksi päiväksi., sille hommataan työavaimet ja perehdytetään pari kolme päivää. Sitten tulee se ei vaiskaan, mulla on muuten tätä ja tätä vaivaa, selkä paskana, samoin polvet ja kädet, ollu reumaa jo kauan (no ei sitten sanonut sitä haastattelussa, fyysinen työ kyseessä...). Siinä mennyt perehdyttäjältä työtunnit hukkaan ja kaikki taas sekaisin.

Näitä on ollut viime aikoina ihan luvattoman paljon. Joten mitä pidemmät haastattelut ym. vaiheet, sitä parempi. Niissä ehkä selviäisi tarkemmin ihmisen taustat ja työmoraali.

Ahaa, ongelma ei siis ole enää pelkästään vaikea irtisanominen, vaan nyt jopa työntekijän itsensä irtisanominen? Epäilemättä sama joukko, joka ulvoo täällä, ulvoo myös verotuksesta ja kaikesta muusta mahdolllisesta. Oletkos koskaan kuullut, että liiketoimintaan liittyy riskejä? Jos touhu pelottaa, eiköhän ole parempi, että laitatte ne pillit pussiin. Muita lölytyy tilalle, jos markkinoilla on kysyntää.

Sinähän se täällä uliset siitä että firmat minimoivat niitä kuluja ja riskejä mm. juurikin käyttämällä niitä vihaamiasi rekryfirmoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työnantajat pelkää pommiin astumista. Työntekijää on todella vaikeata irtisanoa suomessa. Joku irtisanottu paskapää voi sitten jälkeenpäin haastaa raastupaan mitä tyhmemmistä syistä ja moni tuomari tuntee myötätuntoa työntekijää kohtaa. Liitto maksaa asianajajat joten on nolla riskit ex työntekijälle.

Niin totta. Siksi kaikilla plakkarissa määräaikainen tai 0-tuntisopimus.

Uskoisin että ammattiliittojen takia vakihommien saanti ei onnistu nykyään. On helpompi olla varovainen.

Nollatuntisopparit ja määräaikaisuudet eivät ole edelleenkään valtavirtaa ja kaltaisesi kommentaattorit todistavat vain sen, miksi ammattiliittoja tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kalliiksi tulee myös se, että on hakemus ja sen jälkeen lyhyt haastattelu. Hakija sanoo olevansa kiinnostunut ja haluaa paikan. Työnantaja tarjoaa paikkaa. Tehdään sopimus. Työntekijällä hommataan työvaatteet, puhelin ym ym. Sovitaan aloituspäivä. Työntekijä soittaa päivää ennemmin, että hän saikin muualta töitä, ajatteli asiaa tarkemmin ja ei hänestä taidakaan olla tähän hommaan tai alkoi muuten vain ahdistamaan jne.

Sitten paikka taas auki ja sama alusta. Pahimmissa tapauksissa työntekijä tulee kokeilemaan muutamaksi päiväksi., sille hommataan työavaimet ja perehdytetään pari kolme päivää. Sitten tulee se ei vaiskaan, mulla on muuten tätä ja tätä vaivaa, selkä paskana, samoin polvet ja kädet, ollu reumaa jo kauan (no ei sitten sanonut sitä haastattelussa, fyysinen työ kyseessä...). Siinä mennyt perehdyttäjältä työtunnit hukkaan ja kaikki taas sekaisin.

Näitä on ollut viime aikoina ihan luvattoman paljon. Joten mitä pidemmät haastattelut ym. vaiheet, sitä parempi. Niissä ehkä selviäisi tarkemmin ihmisen taustat ja työmoraali.

Ahaa, ongelma ei siis ole enää pelkästään vaikea irtisanominen, vaan nyt jopa työntekijän itsensä irtisanominen? Epäilemättä sama joukko, joka ulvoo täällä, ulvoo myös verotuksesta ja kaikesta muusta mahdolllisesta. Oletkos koskaan kuullut, että liiketoimintaan liittyy riskejä? Jos touhu pelottaa, eiköhän ole parempi, että laitatte ne pillit pussiin. Muita lölytyy tilalle, jos markkinoilla on kysyntää.

Sinähän se täällä uliset siitä että firmat minimoivat niitä kuluja ja riskejä mm. juurikin käyttämällä niitä vihaamiasi rekryfirmoja. 

Aivanko kuvittelet, että tänne kirjoittaa yksi tai kaksi henkilöä? XD Taisi todella osua herkkään paikkaan. Laitahan nyt ne pillit pussiin. Ei se pelaa joka pelkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kalliiksi tulee myös se, että on hakemus ja sen jälkeen lyhyt haastattelu. Hakija sanoo olevansa kiinnostunut ja haluaa paikan. Työnantaja tarjoaa paikkaa. Tehdään sopimus. Työntekijällä hommataan työvaatteet, puhelin ym ym. Sovitaan aloituspäivä. Työntekijä soittaa päivää ennemmin, että hän saikin muualta töitä, ajatteli asiaa tarkemmin ja ei hänestä taidakaan olla tähän hommaan tai alkoi muuten vain ahdistamaan jne.

Sitten paikka taas auki ja sama alusta. Pahimmissa tapauksissa työntekijä tulee kokeilemaan muutamaksi päiväksi., sille hommataan työavaimet ja perehdytetään pari kolme päivää. Sitten tulee se ei vaiskaan, mulla on muuten tätä ja tätä vaivaa, selkä paskana, samoin polvet ja kädet, ollu reumaa jo kauan (no ei sitten sanonut sitä haastattelussa, fyysinen työ kyseessä...). Siinä mennyt perehdyttäjältä työtunnit hukkaan ja kaikki taas sekaisin.

Näitä on ollut viime aikoina ihan luvattoman paljon. Joten mitä pidemmät haastattelut ym. vaiheet, sitä parempi. Niissä ehkä selviäisi tarkemmin ihmisen taustat ja työmoraali.

Ahaa, ongelma ei siis ole enää pelkästään vaikea irtisanominen, vaan nyt jopa työntekijän itsensä irtisanominen? Epäilemättä sama joukko, joka ulvoo täällä, ulvoo myös verotuksesta ja kaikesta muusta mahdolllisesta. Oletkos koskaan kuullut, että liiketoimintaan liittyy riskejä? Jos touhu pelottaa, eiköhän ole parempi, että laitatte ne pillit pussiin. Muita lölytyy tilalle, jos markkinoilla on kysyntää.

Oletko koskaan ollut edes työelämässä, kummalakaan puolen aitaa? Lapsellist lässytystä ja ulinaa.

Voi, voi osuiko arkaan paikkaan? Mistä se mahtaakaan johtua, että samanlaista ulvontaa ja nyhväämistä ei kuulu länsinaapuristamme?

Hahhah. Eikö tosiaan kuulu :-)

Sinä olet selvästikin pihalla kuin lumiukko, tuskin missään kosketuksessa koko hommaan sen kummemmin Suomessa kuin missään muuallakaan. Jäi varmaan joku paikka pällitestin takia saamatta tms kun olet noin katkera ,mutta koita päästä siiitä yli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työnantajat pelkää pommiin astumista. Työntekijää on todella vaikeata irtisanoa suomessa. Joku irtisanottu paskapää voi sitten jälkeenpäin haastaa raastupaan mitä tyhmemmistä syistä ja moni tuomari tuntee myötätuntoa työntekijää kohtaa. Liitto maksaa asianajajat joten on nolla riskit ex työntekijälle.

Niin totta. Siksi kaikilla plakkarissa määräaikainen tai 0-tuntisopimus.

Uskoisin että ammattiliittojen takia vakihommien saanti ei onnistu nykyään. On helpompi olla varovainen.

Kannataisi tutustua millaista työelämä oli ennen ammattiliittoja. Aika ruusuiset on kuvitelmat ihmisillä työnantajista, ei voi kun nauraa. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on juuri niin, että työntekijän palkkaaminen on iso riski yritykselle, vaikka olisikin 6kk koeaika. Rekrytointi halutaan tehdä kerralla hyvin, koska se on kallis ja raskas prosessi.

Itse johdan keskisuurta yritystä ja palkkaamme n. 5-10 hlöä vuodessa. Olemme asiantuntijayritys ja emme voi ottaa ihmisiä kokeilemaan, että josko olisi hyvä työssä.

Lisäksi koeajalla irtisanominenkaan ei aina onnistu helposti. Suomi on yrityksille todella huono maa investoida.

Meidän keskisuuressa yrityksessä valitaan parhaat kandidaatit hakemusten perusteella. Ykkössuosikki kutsutaan ensin haastatteluun. Jos hänen kanssaan kaikki natsaa, palkataan hänet heti, emmekä tuhlaa omaa tai muiden aikaa haastattelemalla muitakin hakijoita. Hyvin on toiminut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kalliiksi tulee myös se, että on hakemus ja sen jälkeen lyhyt haastattelu. Hakija sanoo olevansa kiinnostunut ja haluaa paikan. Työnantaja tarjoaa paikkaa. Tehdään sopimus. Työntekijällä hommataan työvaatteet, puhelin ym ym. Sovitaan aloituspäivä. Työntekijä soittaa päivää ennemmin, että hän saikin muualta töitä, ajatteli asiaa tarkemmin ja ei hänestä taidakaan olla tähän hommaan tai alkoi muuten vain ahdistamaan jne.

Sitten paikka taas auki ja sama alusta. Pahimmissa tapauksissa työntekijä tulee kokeilemaan muutamaksi päiväksi., sille hommataan työavaimet ja perehdytetään pari kolme päivää. Sitten tulee se ei vaiskaan, mulla on muuten tätä ja tätä vaivaa, selkä paskana, samoin polvet ja kädet, ollu reumaa jo kauan (no ei sitten sanonut sitä haastattelussa, fyysinen työ kyseessä...). Siinä mennyt perehdyttäjältä työtunnit hukkaan ja kaikki taas sekaisin.

Näitä on ollut viime aikoina ihan luvattoman paljon. Joten mitä pidemmät haastattelut ym. vaiheet, sitä parempi. Niissä ehkä selviäisi tarkemmin ihmisen taustat ja työmoraali.

Ahaa, ongelma ei siis ole enää pelkästään vaikea irtisanominen, vaan nyt jopa työntekijän itsensä irtisanominen? Epäilemättä sama joukko, joka ulvoo täällä, ulvoo myös verotuksesta ja kaikesta muusta mahdolllisesta. Oletkos koskaan kuullut, että liiketoimintaan liittyy riskejä? Jos touhu pelottaa, eiköhän ole parempi, että laitatte ne pillit pussiin. Muita lölytyy tilalle, jos markkinoilla on kysyntää.

Sinähän se täällä uliset siitä että firmat minimoivat niitä kuluja ja riskejä mm. juurikin käyttämällä niitä vihaamiasi rekryfirmoja. 

Aivanko kuvittelet, että tänne kirjoittaa yksi tai kaksi henkilöä? XD Taisi todella osua herkkään paikkaan. Laitahan nyt ne pillit pussiin. Ei se pelaa joka pelkää.

Ei minustakaan ylivarovaisuus kuulu liiketoimintaan. Mitenhän tuollaista yritystä johdetaan noin muuten, jos kaikki pitää vatvoa moneen kertaan monien eri välikäsien kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työnantajat pelkää pommiin astumista. Työntekijää on todella vaikeata irtisanoa suomessa. Joku irtisanottu paskapää voi sitten jälkeenpäin haastaa raastupaan mitä tyhmemmistä syistä ja moni tuomari tuntee myötätuntoa työntekijää kohtaa. Liitto maksaa asianajajat joten on nolla riskit ex työntekijälle.

Niin totta. Siksi kaikilla plakkarissa määräaikainen tai 0-tuntisopimus.

Uskoisin että ammattiliittojen takia vakihommien saanti ei onnistu nykyään. On helpompi olla varovainen.

Nollatuntisopparit ja määräaikaisuudet eivät ole edelleenkään valtavirtaa ja kaltaisesi kommentaattorit todistavat vain sen, miksi ammattiliittoja tarvitaan.

Nehän ovat nimenomaan jo valtavirtaa. Liittojen takia jopa kesätyöntekijöiden kaa pitää olla todella varovainen tai maksat myös talven ajan palkat. Ja olet velvoitettu ottamaan hänet takaisin myöskin ensi kesänä! Liittojen tulisi suorittaa ns UpDate ja mieluiten aika pian. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kalliiksi tulee myös se, että on hakemus ja sen jälkeen lyhyt haastattelu. Hakija sanoo olevansa kiinnostunut ja haluaa paikan. Työnantaja tarjoaa paikkaa. Tehdään sopimus. Työntekijällä hommataan työvaatteet, puhelin ym ym. Sovitaan aloituspäivä. Työntekijä soittaa päivää ennemmin, että hän saikin muualta töitä, ajatteli asiaa tarkemmin ja ei hänestä taidakaan olla tähän hommaan tai alkoi muuten vain ahdistamaan jne.

Sitten paikka taas auki ja sama alusta. Pahimmissa tapauksissa työntekijä tulee kokeilemaan muutamaksi päiväksi., sille hommataan työavaimet ja perehdytetään pari kolme päivää. Sitten tulee se ei vaiskaan, mulla on muuten tätä ja tätä vaivaa, selkä paskana, samoin polvet ja kädet, ollu reumaa jo kauan (no ei sitten sanonut sitä haastattelussa, fyysinen työ kyseessä...). Siinä mennyt perehdyttäjältä työtunnit hukkaan ja kaikki taas sekaisin.

Näitä on ollut viime aikoina ihan luvattoman paljon. Joten mitä pidemmät haastattelut ym. vaiheet, sitä parempi. Niissä ehkä selviäisi tarkemmin ihmisen taustat ja työmoraali.

Ahaa, ongelma ei siis ole enää pelkästään vaikea irtisanominen, vaan nyt jopa työntekijän itsensä irtisanominen? Epäilemättä sama joukko, joka ulvoo täällä, ulvoo myös verotuksesta ja kaikesta muusta mahdolllisesta. Oletkos koskaan kuullut, että liiketoimintaan liittyy riskejä? Jos touhu pelottaa, eiköhän ole parempi, että laitatte ne pillit pussiin. Muita lölytyy tilalle, jos markkinoilla on kysyntää.

Oletko koskaan ollut edes työelämässä, kummalakaan puolen aitaa? Lapsellist lässytystä ja ulinaa.

Voi, voi osuiko arkaan paikkaan? Mistä se mahtaakaan johtua, että samanlaista ulvontaa ja nyhväämistä ei kuulu länsinaapuristamme?

Hahhah. Eikö tosiaan kuulu :-)

Sinä olet selvästikin pihalla kuin lumiukko, tuskin missään kosketuksessa koko hommaan sen kummemmin Suomessa kuin missään muuallakaan. Jäi varmaan joku paikka pällitestin takia saamatta tms kun olet noin katkera ,mutta koita päästä siiitä yli. 

Tirsk. Köyhän yrittäjän itkupotkuraivarit. Mene oikeisiin töihin.