Lue keskustelun säännöt.
Miksi Suomessa rekrytointi on mennyt sellaiseksi pelleilyksi että melko perustason työsskäkin saattaa olla monta haastattelukierrosta ja jopa psykologiset testit?
18.04.2023 |
Eikä tämä ole mennyt vähän överiksi?
Ja eikö tuosta tule firmoille myös paljon kuluja?
Varsinkin nuo firmat jotka teettää testejä, varmaan kyllä veloittavat kovaa hintaa noista.
Kommentit (430)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka yleisiä tuollaiset palikkatestit edes oikeasti on?
Mulle tulee headhuntereilta yhteydenottoja suurinpiirtein viikottain eikä ole kukaan mitään testejä koskaan ehdottanut. Enempi sellaista "asiakkaalla olisi tällaista tarjolla ja sun profiilisi saattaisi sopia"-tyylistä lähestymistä ja ne kerrat kun on juteltu niin on pian juteltu sitten jo varsinaisen asiakkaan kanssa ilman mitään temppuratoja tai musteläiskätestejä.
Juuri näin. On edelleenkin firmoja, joille riittää se kun kuulevat mitä olet tehnyt aiemmin. Sitten on firmoja, jotka ovat hyvin vaikuttuneita kuulemastaan, mutta haluavat silti sinun läpikäyvän useamman portaan hevonpaskaleikit palikkatesteineen. Siinä on vain sellainen juttu, että sitä tulee kysyttyä itseltään miksi vaivautuisin moisiin, varsinkin kun nuo jälkimmäiset firmat eivät tyypillisesti edes maksa sen enempää kuin ensiksi mainitutkaan (usein päinvastoin).
Se mitä olet aikaisemmin tehnyt, on vain osa sua. Moni v-päinen piiskuriapina on tehnyt näyttävän kuuloisia hommia ennen. Sitten kun valitaan tuollainen tyyppi pelkän CV:n perusteella esimieheksi, niin sinäkin olet täällä voivottelemassa kun kaiken maailman narsistit ja tyrannit pääsee esimieheksi. Että miksei yhtään mietietä ketä palkataan.
Ja ei tuollaiset luonteenpiirteet tule esille ilman testejä. Narskut on erittäin vakuuttavia, hyväkäytöksisiä ja vakuuttavia esiintyessään haastattelussa. Niiden suosittelijatkin vain kehuvat maasta taivaaseen, koska ovat itse samanlaisia tai vain toivovat pääsevänsä tyypistä eroon.
No puhuin itse enemmänkin kiistatonta teknistä kompetenssia edellyttävistä tehtävistä, en niinkään mistään henkilöjohtajista. Toisaalta, haluan nähdä sen pitkän kokemuksen ja laadukkaan CV:n henkilöjohtamisesta omaavan hakijan, joka alentuu johonkin testeihin firmaa vaihtaessaan.
Kerran olen joutunut tekemään palikkatestin. Se mitta vain loogista päättelykykyä ja avaruudellista hahmottamista. Ihan kiva testi - mittasi työssä tarvittavia taitoja.
En tiedä saako älykkyystestejä nykyään teettää Suomessa rekrytilanteissa. Silloin kun itse sen tein, minua haastatteli USAn toimistolla istuva henkilö, sillä Suomen päässä kyseistä testiä ei saanut teettää.
Ilman sitä testiä tuskin olisin saanut töitä. Sosiaaliset taitoni eivät ole kovin mahtavat.
Miksei saisi. Olen yhden joskus tehnytkin. Lisäksi ryhmähaastatteluja ja muuta vastaavaa. Huvitti lukea testin analyysiä miten niistä rastiruutuun kysymyksistä (millainen työntekijä olet lässynlää) + siihen liittyvästä haastattelusta oli puristettu aika pitkälle vietyjä päätelmiä minusta työntekijänä. Sen jälkeen olen ollut aika kyyninen noihin testeihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parasta on, kun rekry firman haastattelija ei tajua yhtään mitään työtehtävästä tai paikasta mihin on haastattelemassa henkilöitä.
Seuraavassa vaiheessa on yleensä myös työnantajan edustajakin mukana, jos pääset siihen asti niin siinähän se on mukava kysellä itsekin mahdollisesta työstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Irtisanominen on oikeasti ******* vaikeaa ja monet vetävät nämä oikeuteen asti. Koittakaa nyt asettua työnantajan asemaan niin tajuatte.
Vaikka kuinka yritän, en osaa asettua sellaisen henkilön asemaan, joka ei ymmärrä 6 kk työntekijää katsellessaan, onko tämä soveltuva yritykseen ja työhön vai ei, vaan menee vielä PUOLEN VUODEN jälkeen öööö öööö vahingossa palkkaamaan henkilön, jonka haluaakin sitten sanoa irti.
Moinen kyvyttömyys ja suoranainen tyhmyys on käsityskykyni ulkopuolella.
Ok. Oletko ollut ikinä suuremman tiimin esimiehenä? Ihmettelysi antaa ymmärtää että et.
Olen ollut, lisäksi minulla on nyt oma firma. Minä en piittaa pskaakaan siitä, osaako kirjanpitäjä tehdä vetävän videon tai onko siivoojani henkilöbrändi kunnossa.
Sen sijaan olen ihan rahan takia tarkkaan harkinnut, koska ja millaista työvoimaa tarvitsen. Ennen kuin alan hakemaan työntekijää, teen toimenkuvan ja perehdyttämisohjelman muun tiimin kanssa. Siinä nousee ihan itsestään esille ne tärkeimmät ominaisuudet, mitä uudelta ihmiseltä odotetaan.
Sitten on ruhtinaallinen 6 kk aikaa katsella, löytyykö noita ominaisuuksia ja miten käytännössä osaamista on tai sitä osataan soveltaa ja oppia lisää.
Mutta ero meissä kahdessa taitaakin olla siinä, että minä tosiaan olen läsnä siellä, missä tiimi tekee töitä, en vaan keikaroi ison tiimin vetäjän tittelin takana.
Haha, onkohan mun ystäväni ollut sulla töissä😀 Hän ehdotti tiimissään tuota menettelyä, että tehtäisiin toimenkuva ennen kuin palkataan uutta ihmistä, kun olisi nyt helpompaa miettiä, että mitä apuja ja tukea oikeastaan tarvitaan, että edellisessä paikassa tehtiin niin.
Esimies katsoi hänet ulos ja sanoi, että eihän sitä voi vielä tietää, vaan ensin tehdään nämä testit ja sitten katsotaan, miten parhaiten käytetään tämän testatun ja valitun vahvuudet!
Nykyään siis toisin päin kuin ennen. Ennen haettiin tiettyihin hommiin jotakin tyyppiä, nykyään haetaan tiettyä tyyppiä johonkin hommiin.
Vinkkinä vaan, että ystäväni muuten lähti siitä firmasta itse koeajan puitteissa, muutkin asiat olivat samalla tolalla ja kaikki uudet ideat torpattiin heti, vaikka oli ihan testien kautta valittu sinne nimenomaan uudistamaan prosesseja.
Videohaastatteluvaiheeseen olen joitain kertoja päässyt hakemuksen lähettämisen jälkeen ja siihen se ruljanssi on aina tyssännyt - ulkonäöllähän niissä pitkälti taidetaan pelata ja keski-ikäinen raakataan äkkiä pelistä pois. Nykyisen työpaikan sain kun paikan pomo soitti ja pyysi haastatteluun seuraavaksi päiväksi, haastattelun jälkeisenä päivänä sainkin soiton, että tulisinko töihin :) Harvinaista nykypäivänä, mutta näemmä näinkin vielä toimitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska typaikkaa kohti on satoja hakijoita ,täytyy osata valita se sopivin. Jotenkinhan ne erot hakijoiden välillä on saatava esiin.
Silti ne testit ei takaa sopivinta. Meillä haettiin kolme eri kertaa testien kautta ja joka kerta piti purkaa työsopimus koeajan aikana. Tuli tosi kalliiksi. Sitten takaoven kautta kuulin tuttavan etsivän vastaavaa duunia, otimme hänet kokeeksi ja olikin tehtävään täydellinen
Ei tietenkään takaa, kuka niin on väittänyt? Jo se psykologi-konsultti sanoo tuloksia läpikäydessään monta kertaa, ettei näiden testien perusteella pidä suoraan ketään valita. Mutta kun tässä testi-asiassakin eniten tuntuu olevan äänessä ne, ketkä eivät tiedä rekrytoinnista juuri mitään. Mutta lyhyt tiivistys: ihmisen arviointi on monivaiheinen prosessi. Yhtenä tekijänä on henkilö tausta (CV), eli mitä on tehnyt ja mitä saanut aikaiseksi. Toinen tekijä on haastattelut, mielellään kahden eri henkilön tekeminä. Kolmantena voi olla suositusten tarkistukset. Neljäntenä ennakkotehtävä. Viidentenä testit ja kuudentena vaikka työnäyte. Kaikkea ei käytetä aina, vaan katsotaan tapauskohtaisesti mikä on sopivin setti mihinkin tilanteeseen. Minkään osion painoarvo ei ole yksistään se, minkä perusteella valinta tehdään. Se on aina kokonaisuus.
Tuttava joka etsii duunia (jos valinnassa ei painoteta mitään muuta) on aika sama kuin nopan heitto. Joskus osuu kohdalleen, toisinaan ei. Eli näyttöarvo sillä, että onko se joskus onnistunut tai ei, on aika olematon. Et sä osta itsellesi autoakaan vain sillä perusteella, että kuulit Skodan olevan hyvä. Tai voit tehdä, mutta onnistuminen on siinäkin sitten tuurista kiinni. Normaali ihminen tekee vertailua, lukee arvosteluja, koeajaa ja näiden kaikkien yhteistuloksena tekee päätöksen johonkin. Samalla tavalla valitaan työntekijä, jos se halutaan tehdä ammattimaisesti.
Se että jättää testit hyödyntämättä, koska "ei usko huuhaaseen" kertoo tämän sanojasta itsestään. Sen takia hän ehkä on vahvasti siellä duunaripuolella, koska faktat ja tiede ei ole sitä ominta aluetta. Eikä nuo testit ole mikään vakiopaketti, mikä olisi jokaiseen ammattiryhmään sama. Haettaessa varastomiestä voidaan arvoida henkilön tiimityötaidot ja vaikka fyysisesti ihan puristusvoima. Heaettaessa toimaria voidaan arvioida päättelykyky, johtamistyyli ja vakuuttavuus.
Tässä on vaan se ongelma, että he, joilla oikeasti on aiheesta vientiä, tietävät sen itsekin ja työllistyvät jo aivan muualle, kun te olette vasta keskenänne sopimassa, koska ne haastettelut nyt hei sopis sulle kirsiliina ai sä oot lomalla no jeekkulipiina, joudatsä otatsä?
Näin itselleni on käynyt kaksi kertaa. Periaatteessa ihan mielenkiintoinen firma ja kiinnostavan oloinen duuni, mutta kun rekryssä eivät meinanneet päästä edes ekalle portaalle, lopahti mielenkiinto.
Ihan silläkin, että minkälaista tommoisessa sitten olisi olla töissä, kun sinne edes haun alku on noin tuskaisaa.
Tuleehan niitä pettymyksiäkin aina, mutta sitä ei pidä ottaa henkilökohtaisesti, ei muuta kuin uutta hakupaperia kehiin ja oikealla asenteella niin, ettei lyttää itseään jo etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siitä huolimatta voi saada laiskan ja epärehellisen. Testeissä on helppo huijata.
Siksi on koeaika, siksi kysellään edellisiä työpaikkoja. Niihin voi soittaa ja kysellä sinusta.
Erään ryhmähaastattelun jälkeen "asiantuntijan" analyysi minusta oli, että sopisin paremmin sihteeriksi kuin haettuun tehtävään. Syynä tälle oli se, että olin joukosta ainoa, joka suostui kirjaamaan keskustelun aiheita jne. Ja tämän tein, koska haastattelija pyysi jotakuta muistiinpanoja tekemään. Tuon jälkeen en olekaan moisiin haastatteluihin enää lähtenyt. Samaten jos johonkin paikkaan vaaditaan videon teko niin antaapa olla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työpaikassani tehdään tätä nykyä kaikille uusille työntekijöille todella kalliit soveltuvuustestit. Mitä olen tilannetta seurannut niin testien kautta on taloon tullut jos jonkinlaista viheltäjää, jotka ovat joko lähteneet itse vuoden sisällä tai heidät on laitettu pois. Sen sijaan talossa pidempään olleet ja ihan "vanhanaikaisella" tavalla rekrytyt työntekijät ovat hyviä ja täysjärkisiä työntekijöitä. Testeissä pystyy huiputtamaan ja niissä taitavat pärjätä vain kaikkein sekopäisimmät tyypit. Tämä vain omana huomiona vuosien varrelta.
Johonkin kelpaat kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska typaikkaa kohti on satoja hakijoita ,täytyy osata valita se sopivin. Jotenkinhan ne erot hakijoiden välillä on saatava esiin.
Silti ne testit ei takaa sopivinta. Meillä haettiin kolme eri kertaa testien kautta ja joka kerta piti purkaa työsopimus koeajan aikana. Tuli tosi kalliiksi. Sitten takaoven kautta kuulin tuttavan etsivän vastaavaa duunia, otimme hänet kokeeksi ja olikin tehtävään täydellinen
Ei tietenkään takaa, kuka niin on väittänyt? Jo se psykologi-konsultti sanoo tuloksia läpikäydessään monta kertaa, ettei näiden testien perusteella pidä suoraan ketään valita. Mutta kun tässä testi-asiassakin eniten tuntuu olevan äänessä ne, ketkä eivät tiedä rekrytoinnista juuri mitään. Mutta lyhyt tiivistys: ihmisen arviointi on monivaiheinen prosessi. Yhtenä tekijänä on henkilö tausta (CV), eli mitä on tehnyt ja mitä saanut aikaiseksi. Toinen tekijä on haastattelut, mielellään kahden eri henkilön tekeminä. Kolmantena voi olla suositusten tarkistukset. Neljäntenä ennakkotehtävä. Viidentenä testit ja kuudentena vaikka työnäyte. Kaikkea ei käytetä aina, vaan katsotaan tapauskohtaisesti mikä on sopivin setti mihinkin tilanteeseen. Minkään osion painoarvo ei ole yksistään se, minkä perusteella valinta tehdään. Se on aina kokonaisuus.
Tuttava joka etsii duunia (jos valinnassa ei painoteta mitään muuta) on aika sama kuin nopan heitto. Joskus osuu kohdalleen, toisinaan ei. Eli näyttöarvo sillä, että onko se joskus onnistunut tai ei, on aika olematon. Et sä osta itsellesi autoakaan vain sillä perusteella, että kuulit Skodan olevan hyvä. Tai voit tehdä, mutta onnistuminen on siinäkin sitten tuurista kiinni. Normaali ihminen tekee vertailua, lukee arvosteluja, koeajaa ja näiden kaikkien yhteistuloksena tekee päätöksen johonkin. Samalla tavalla valitaan työntekijä, jos se halutaan tehdä ammattimaisesti.
Se että jättää testit hyödyntämättä, koska "ei usko huuhaaseen" kertoo tämän sanojasta itsestään. Sen takia hän ehkä on vahvasti siellä duunaripuolella, koska faktat ja tiede ei ole sitä ominta aluetta. Eikä nuo testit ole mikään vakiopaketti, mikä olisi jokaiseen ammattiryhmään sama. Haettaessa varastomiestä voidaan arvoida henkilön tiimityötaidot ja vaikka fyysisesti ihan puristusvoima. Heaettaessa toimaria voidaan arvioida päättelykyky, johtamistyyli ja vakuuttavuus.
Tässä on vaan se ongelma, että he, joilla oikeasti on aiheesta vientiä, tietävät sen itsekin ja työllistyvät jo aivan muualle, kun te olette vasta keskenänne sopimassa, koska ne haastettelut nyt hei sopis sulle kirsiliina ai sä oot lomalla no jeekkulipiina, joudatsä otatsä?
Näin itselleni on käynyt kaksi kertaa. Periaatteessa ihan mielenkiintoinen firma ja kiinnostavan oloinen duuni, mutta kun rekryssä eivät meinanneet päästä edes ekalle portaalle, lopahti mielenkiinto.
Ihan silläkin, että minkälaista tommoisessa sitten olisi olla töissä, kun sinne edes haun alku on noin tuskaisaa.
Tuleehan niitä pettymyksiäkin aina, mutta sitä ei pidä ottaa henkilökohtaisesti, ei muuta kuin uutta hakupaperia kehiin ja oikealla asenteella niin, ettei lyttää itseään jo etukäteen.
Näinhän mä sille räksy eikun rekrytyypille sanoin, kun se soitteli perään, että en ole vastannut mitään haastattelupyyntöön.
Että ei mitään henkilökohtaista, paikkaa hakuun vaan useammalle alustalle ja asennekin kannattaa tosiaan tarkastaa, että ei tule seuraavienkin mahdollisten kandien kanssa pettymyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin ketju olisi täynnä lapsia, joilla ei ole työkokemusta eikä työnhakuhistoriaa.
Sohvien väki, loisimisfantasiapersut on kaikki täällä ketjussa ja nyt niillä on fantasia siitä, miten he valitsevat työnantajan eikä työnantaja heitä. Pientä jumalharhaa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnantajat pelkää pommiin astumista. Työntekijää on todella vaikeata irtisanoa suomessa. Joku irtisanottu paskapää voi sitten jälkeenpäin haastaa raastupaan mitä tyhmemmistä syistä ja moni tuomari tuntee myötätuntoa työntekijää kohtaa. Liitto maksaa asianajajat joten on nolla riskit ex työntekijälle.
Suomessa työntekijän irtisanominen on helppoa ja halpaa, ainakin verrattuna muihin länsimaihin. Sitä paitsi kaikilla on nykyisin 6 kuukauden koeaika, sen kuluessa kyllä selviää oliko rekrytointi virhe.
Höpöhöpö. Suomessa ei niin pitkää koeaikaa olekaan ettei sitä aikaa jaksaisi tsempata ja esittää. Suomessa työntekijän turva on täysin älytön. Kaiken maailman vippaskonstit pitää ottaa käyttöön jos haluat päästä paskasta duunarista eroon. Ajattelepa, että olet yksityisyrittäjä ja olet tyhjästä luonut yrityksen joka työllistää vaikka 20 henkeä, eli kannat kortesi kekoon luomalla työpaikkoja joiden palkoista sitten maksetaan veroja ja saadaan 20 henkeä pois siipeilemästä, sitten siellä on yksi mul**u joka omalla perseilyllään pilaa kaikkien muiden fiiliksen kaikesta, tällaisia riittää melkein joka työpaikalle. Työnantaja voisi pelastaa kaikkien muiden työpaikan potkimalla pois yhden perseilijän, mutta eihän se käy. Siihen kun lyödään päälle kaikki muu sonta millä työnantajaa rankaistaan niin ei paljon kannata laajentaa, sen kun vaan työllistää itsensä ja kikkailee kaikki lain suomat porsaanreiät ja katsoo kun kykenemättömät valittaa.
Tässä kommentissa perseilee joku m****u. Huh mitä tekstiä.
Vierailija kirjoitti:
Koska typaikkaa kohti on satoja hakijoita ,täytyy osata valita se sopivin. Jotenkinhan ne erot hakijoiden välillä on saatava esiin.
Tai sitten ei. Entisessä työssä tein itse paljon rekrytointeja ja olin mukana lukemattomissa rekryprosesseissa. Loppujen lopuksi tosi moni on hämmentävän epävarma mitä tulee päätöksentekoon. Samat ihmiset päättää tosta vaan, joskus mutulla, tärkeitä ja isoista/kalliista asioista, mutta yhden ihmisen palkkaaminen on suunnilleen mission impossible. Väitän sen johtuvan siitä, että jos rekrytointi on virhe niin sen virheen kanssa joutuu elämään ja oman erehtyväisyytensä joutuu myöntämään. Ego ei kestä, etenkään miehillä. Siksi halutaan HR:n tai jonkun kalliin psykologin tekemä arviointi. Jotka nämäkin voi mennä pahasti pieleen.
Mieleen tulee useampi tapaus kun olen yrittänyt saada harhautuneen esimiehen ymmärtämään miksi mielestäni joku ei ole hyvä valinta. Vain kuullakseni saman esimiehen toteamavan myöhemmin, että olisi pitänyt kuunnella. Toisaalta taas voi olla tilanne, että hyviä ja sopivia hakijoita on useampi ja silloin harmittaa, ettei jokaista voi palkata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin ketju olisi täynnä lapsia, joilla ei ole työkokemusta eikä työnhakuhistoriaa.
Että aikuinen ihminen ryömii vaikka takaperin, jos työpaikan saanti on siitä kiinni?
Juu ei!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnantajat pelkää pommiin astumista. Työntekijää on todella vaikeata irtisanoa suomessa. Joku irtisanottu paskapää voi sitten jälkeenpäin haastaa raastupaan mitä tyhmemmistä syistä ja moni tuomari tuntee myötätuntoa työntekijää kohtaa. Liitto maksaa asianajajat joten on nolla riskit ex työntekijälle.
Höpöhöpö. Koeajalla voi kyllä purkaa työsuhteen hyvin helposti. Molemmin puolin.
Itse olen yhden koeaikapurun tehnyt, kun uusi duuni ei ollutkaan sitä mistä puhuttiin ja edellinen työnantaja halusi minut takaisin ihan hyvän palkankorotuksen kera.
Niin, koeajalla. Sitten kun se uusi duunari 3-6kk koeajan tsemppaamisen jälkeen nostaa jalat pöydälle ja keskittyy nenänkaiveluun tai paljastuu muulla tavalla rasitteeksi niin onkin "hieman" vaikeampaa. 3-6kk on monessa hommassa sellainen aika että siinä vasta ehtii häthätää päästä hommiin ja työporukkaan kiinni. Räikeimmät tapaukset silläkin toki karsii.
Ei se irtisanominen ole mitenkään vaikeaa tai vaivalloista Suomessa. Jos olisit itse työnantaja tai edes esimies, tietäisit nämä asiat. Tuossa nyt kuitenkin:
"Työnantaja saa irtisanoa toistaiseksi voimassaolevan eli vakituisen työsopimuksen joko työntekijästä johtuvista asiallisista ja painavista syistä tai tuotannollisista ja taloudellisista syistä.
Jos et hoida sinulle kuuluvia tehtäviä tai noudata työpaikan ohjeita, sinua ei kuitenkaan saa irtisanoa, ennen kuin sinulle on annettu varoituksella mahdollisuus korjata menettelysi. Vakavammissa rikkomus- tai laiminlyöntitilanteissa työnantajalla voi kuitenkin olla oikeus irtisanoa työsopimuksesi varoitusta antamatta tai jopa purkaa työsopimus."
Huom: määräaikaisuudet, joissa on etukäteen sovittu työsuhteen päättymispäivä ovat asia erikseen.
"Määräaikaista työsopimusta ei voi irtisanoa, ellei siitä ole sovittu työsopimusta tehtäessä tai myöhemmin työsuhteen aikana. Voit kuitenkin päättää määräaikaisen työsopimuksesi ennen sovittua päättymisajankohtaa, jos sekä sinä että työnantajasi suostutte tähän. Ellei yhteistä suostumusta ole ja työsuhde päättyy sovittua aiemmin, sopimuksen perusteettomasti purkanut osapuoli voi joutua korvausvastuuseen."
Irtisanomisen jälkeen työnantaja maksaa korvausta, mutta kyseessä ei normityöläisen ollessa kyseessä ole mikään valtava rahamäärä.
"Työnantajasi saattaa työsuhteesi päättyessä maksaa sinulle normaalin irtisanomisajan palkan lisäksi korvausta työsuhteen päättymisen vuoksi. Jos korvauksen maksaminen ei perustu lakiin tai työehtosopimukseen, vaan työnantaja maksaa sen vapaaehtoisesti tai yhteisen sopimuksenne perusteella, korvauksella on vaikutusta siihen, milloin päivärahaoikeutesi alkaa."
"Korvauksen nimellä tai maksuajankohdalla ei ole väliä, vaan ratkaisevaa on se, että sen maksaminen liittyy työsuhteen päättämiseen. Saamasi korvaus voi siten olla esimerkiksi eroraha, tukipaketti, kultainen kädenpuristus, perusteeton palkankorotus tai ylimääräinen kannustepalkkio."
Olin kerran psykologisessa testissä jossa vävartin ryhmäkeskusteluja arvioitiin ryhmätyökyvykkyyttä.
En pärjännyt, sillä olenhan harrastusten kautta tehnyt ryhmätyötä jo muutaman kymmenen vuotta hyvin erilaisten ihmisten kanssa.
Pelkkää bisnestä sille rekryfirmalle. Jos löytyy sopiva hakija muuta reittiä niin säästyy pitkä penni.
Vierailija kirjoitti:
Työpaikassani tehdään tätä nykyä kaikille uusille työntekijöille todella kalliit soveltuvuustestit. Mitä olen tilannetta seurannut niin testien kautta on taloon tullut jos jonkinlaista viheltäjää, jotka ovat joko lähteneet itse vuoden sisällä tai heidät on laitettu pois. Sen sijaan talossa pidempään olleet ja ihan "vanhanaikaisella" tavalla rekrytyt työntekijät ovat hyviä ja täysjärkisiä työntekijöitä. Testeissä pystyy huiputtamaan ja niissä taitavat pärjätä vain kaikkein sekopäisimmät tyypit. Tämä vain omana huomiona vuosien varrelta.
Toisin sanoen, vain rekrytestin tekijät hyötyvät ja rikastuvat.
Tämä on välistävetäjien luvattua aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Erään ryhmähaastattelun jälkeen "asiantuntijan" analyysi minusta oli, että sopisin paremmin sihteeriksi kuin haettuun tehtävään. Syynä tälle oli se, että olin joukosta ainoa, joka suostui kirjaamaan keskustelun aiheita jne. Ja tämän tein, koska haastattelija pyysi jotakuta muistiinpanoja tekemään. Tuon jälkeen en olekaan moisiin haastatteluihin enää lähtenyt. Samaten jos johonkin paikkaan vaaditaan videon teko niin antaapa olla...
Joo videot on hauskoja XD En yhtäkään tee paitsi jos on ihan pakko ja silloin kuvaan joko metsän puita tai omaa cv:tä samalla kun piuhun. Omaa lärviäni en videolla kuvaa. Mitään takeita ei ole mitä noille tapahtuu ja kuka niitä näkee, joten kiitos ei. Ja mikä videon arvo on ylipäänsä? Onko ttyönantjat liian laiskoja lukeakseen cv:n vai etsitäänkö mahdollisimman kuvauksellista tyyppiä? Pantavaa tyyppiä?
Mitä vähemmän on aikaa, varaa ja järkeä, sitä varmemmin niitä tuhlataan johonkin täysin tarpeettomaan kuriositeettiin. Sellaiseen mikä ei liity mihinkään, mutta mikä nostetaan muiden edelle. Tämä pätee aina ja kaikkialla, eikä vain työnhaussa.
Vaatimukset muita kohtaan ja täydellisyyden tavoittelu tulee siinä perässä, vaikka ne olisivat kohtuuttomia. Yleensä ovatkin.
Samoin varaa on aina järjettömään vallalla pullisteluun (armeijat, vankilat ja rangaistukset, hallintopalatsit), muttei käytännön tasa-arvoon kuten köyhimpien ruokaan.