Lue keskustelun säännöt.
Miksi Suomessa rekrytointi on mennyt sellaiseksi pelleilyksi että melko perustason työsskäkin saattaa olla monta haastattelukierrosta ja jopa psykologiset testit?
18.04.2023 |
Eikä tämä ole mennyt vähän överiksi?
Ja eikö tuosta tule firmoille myös paljon kuluja?
Varsinkin nuo firmat jotka teettää testejä, varmaan kyllä veloittavat kovaa hintaa noista.
Kommentit (430)
Vierailija kirjoitti:
Koska typaikkaa kohti on satoja hakijoita ,täytyy osata valita se sopivin. Jotenkinhan ne erot hakijoiden välillä on saatava esiin.
Niin. Nykyään kuvitellaan, että yksi ja sama ihmistyyppi on paras työntekijä ihan kaikenlaisiin tehtäviin. Se tyyppi, joka kertoo hauskoja juttuja ja osaa puhua hienosti työn tekemisestä.
Ektrovertein ja paras seuramies ei kuitenkaan ole paras tekijä jokaiseen työhön.
Olen itse todella vahvasti introvertti. Teen yksinäistä työtä, jossa tarvitsee olla viikottain (tai harvemmin) tekemisissä muiden ihmisten kanssa.
Introverttiydestä huolimatta välillä tulee sellainen olo, että kaipaa kollegan seuraa. Tulee tarve keskustella työasioista ja muustakin.
Ei tällaista työtä pystyisi tekemään kovin pitkään jos ihmiskontaktien tarve olisi yhtään suurempi. Silti tätäkin työtä tekevien on esiinnyttävä haastatteluissa ekstrovertin tavoin jos haluaa saada töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka yleisiä tuollaiset palikkatestit edes oikeasti on?
Mulle tulee headhuntereilta yhteydenottoja suurinpiirtein viikottain eikä ole kukaan mitään testejä koskaan ehdottanut. Enempi sellaista "asiakkaalla olisi tällaista tarjolla ja sun profiilisi saattaisi sopia"-tyylistä lähestymistä ja ne kerrat kun on juteltu niin on pian juteltu sitten jo varsinaisen asiakkaan kanssa ilman mitään temppuratoja tai musteläiskätestejä.
Juuri näin. On edelleenkin firmoja, joille riittää se kun kuulevat mitä olet tehnyt aiemmin. Sitten on firmoja, jotka ovat hyvin vaikuttuneita kuulemastaan, mutta haluavat silti sinun läpikäyvän useamman portaan hevonpaskaleikit palikkatesteineen. Siinä on vain sellainen juttu, että sitä tulee kysyttyä itseltään miksi vaivautuisin moisiin, varsinkin kun nuo jälkimmäiset firmat eivät tyypillisesti edes maksa sen enempää kuin ensiksi mainitutkaan (usein päinvastoin).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kake kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksiteräinen miekka. Tunnen pari aivan äärimmäisen aikaansaavaa ja älykästä tyyppiä, pidän heitä suorastaan jonkin asteisina neroina. Ei puhettakaan, että kumpikaan alentuisi mihinkään kusisiin ryhmähaastatteluihin, videohakemuksiin tai muihin testipelleilyihin. Siispä heidän todella arvokkaan työpanoksensa on aina saanut sellaiset firmat, jotka eivät moista harrasta. Ne "arvostetuimmat" pöhinäfirmat nimenomaan vastaavia tyyppejä ainakin julkisissa puheissaan suorastaan himoitsisivat, mutta ilman jäävät. Lienee yllättävänkin yleinen ilmiö sellaisten henkilöiden keskuudessa, joiden ei ole ns. "pakko" hypätä kun potentiaalinen työntantaja keksii niin käskemään.
Miksi se olisi alentavaa? Ei tämä tavisihmisen elämä ole mitään Diili ohjelmaa. Aina on täytynyt mennä työnantajan ehdoilla. Kunnon työnantaja pitää sopimuksista kiinni ja pyrkii pitämään kiinni myös kunnon työntekijästäänkin.
Ei tee ihmisestä mitenkään huonompaa, jos pääsee haastatteluihin, höpsistä.Toisaalta, jos tuttavasi ovat neroja ja vaativia niin oletettavasti tipahtavat siellä haastateltavien joukosta pois, jos työnantaja katsoo voivansa kouluttaa niihin hommiin jonkun vähemmän arrogantin työntekijän.
Heidän, kun on osattava tulla toimeen muidenkin kanssa.Nämä tuttavani eivät edes hae paikkohin joissa leikitään päiväkotileikkejä. Ovat myös jättäneet rekryprosessin kesken siihen paikkaan kun on selvinnyt, että prosessissa on myöhemmin leikkejä luvassa. Ovat suurinpiirtein kävelleet sen sijaan toiseen firmaan kovalla palkalla ja omaa aikaansa typeryyyksiin sen enempiä tuhlaamatta.
Mulla oli lapsena kanssa mielikuvitusystäviä. Toinen oli pikkiriikkinen punainen poni ja toinen robotti. Ne ei kyllä leikkineet mitään menestyviä superasiantuntijoita, mutta hauskaa meilläkin oli.
No sulla nyt on varmaan niitä vieläkin, hieman vähemmän silloin kun muistat ottaa lääkkeesi.
Parasta on, kun rekry firman haastattelija ei tajua yhtään mitään työtehtävästä tai paikasta mihin on haastattelemassa henkilöitä.
Vierailija kirjoitti:
koska halutaan vain kerätä tietoja ihmisistä, ei haluta oikeasti rekrytoida
Moni jakaa aika huolettomasti itsestään tieota linkedeneissä ja CV:issään. Ihmetellyt ihan samaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska typaikkaa kohti on satoja hakijoita ,täytyy osata valita se sopivin. Jotenkinhan ne erot hakijoiden välillä on saatava esiin.
Niin. Nykyään kuvitellaan, että yksi ja sama ihmistyyppi on paras työntekijä ihan kaikenlaisiin tehtäviin. Se tyyppi, joka kertoo hauskoja juttuja ja osaa puhua hienosti työn tekemisestä.
Ektrovertein ja paras seuramies ei kuitenkaan ole paras tekijä jokaiseen työhön.Olen itse todella vahvasti introvertti. Teen yksinäistä työtä, jossa tarvitsee olla viikottain (tai harvemmin) tekemisissä muiden ihmisten kanssa.
Introverttiydestä huolimatta välillä tulee sellainen olo, että kaipaa kollegan seuraa. Tulee tarve keskustella työasioista ja muustakin.Ei tällaista työtä pystyisi tekemään kovin pitkään jos ihmiskontaktien tarve olisi yhtään suurempi. Silti tätäkin työtä tekevien on esiinnyttävä haastatteluissa ekstrovertin tavoin jos haluaa saada töitä.
Miksi pitäisi esiintyä? Miksi firma palkkaisi ehdointahdoin ekstrovertin hommaan johon sopisi paremmin introvertti?
Mielestäni tämä vain kertoo työntekijän asemasta työmarkkinoilla, eli työntekijästä halutaan parhaimmat palat ja työntekijät on kilpailutettu maksimi hyödyksi. En itsekkään tykkää siitä, että minua liian tarkasti arvioidaan semmoisessa työssä missä sitä arvioita ei tarvita. Kertoo myös työntekijän asemasta näinä aikoina, eli halutaan huippuyksilöitä ja taas heikkoja sorretaan kun ei oo mahiksia edes töihin päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnantajat pelkää pommiin astumista. Työntekijää on todella vaikeata irtisanoa suomessa. Joku irtisanottu paskapää voi sitten jälkeenpäin haastaa raastupaan mitä tyhmemmistä syistä ja moni tuomari tuntee myötätuntoa työntekijää kohtaa. Liitto maksaa asianajajat joten on nolla riskit ex työntekijälle.
Suomessa työntekijän irtisanominen on helppoa ja halpaa, ainakin verrattuna muihin länsimaihin. Sitä paitsi kaikilla on nykyisin 6 kuukauden koeaika, sen kuluessa kyllä selviää oliko rekrytointi virhe.
Höpöhöpö. Suomessa ei niin pitkää koeaikaa olekaan ettei sitä aikaa jaksaisi tsempata ja esittää. Suomessa työntekijän turva on täysin älytön. Kaiken maailman vippaskonstit pitää ottaa käyttöön jos haluat päästä paskasta duunarista eroon. Ajattelepa, että olet yksityisyrittäjä ja olet tyhjästä luonut yrityksen joka työllistää vaikka 20 henkeä, eli kannat kortesi kekoon luomalla työpaikkoja joiden palkoista sitten maksetaan veroja ja saadaan 20 henkeä pois siipeilemästä, sitten siellä on yksi mul**u joka omalla perseilyllään pilaa kaikkien muiden fiiliksen kaikesta, tällaisia riittää melkein joka työpaikalle. Työnantaja voisi pelastaa kaikkien muiden työpaikan potkimalla pois yhden perseilijän, mutta eihän se käy. Siihen kun lyödään päälle kaikki muu sonta millä työnantajaa rankaistaan niin ei paljon kannata laajentaa, sen kun vaan työllistää itsensä ja kikkailee kaikki lain suomat porsaanreiät ja katsoo kun kykenemättömät valittaa.
Kuka yrittäjä muka ei tiedä miten kenestä tahansa työntekijästä pääsee Suomessa eroon? Eihän se vaadi kuin kaksi taikakirjainta, Y ja T. Mitään syytä ei tarvitse edes antaa (muuta kuin lomakkeessa jo valmiiksi printattu "tuotannolliset ja taloudelliset syyt). Uuden voi palkata samaan työhön tilalle, kun vaihtaa vähän titteliä. Helpompaa ei ole potkujen antaminen kuin ehkä USA:ssa.
Mutta suomi ei pääse yritysten roudaamista halpatyövoimasta ne jää lonnimaan perheineen veronmaksajien riesaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka yleisiä tuollaiset palikkatestit edes oikeasti on?
Mulle tulee headhuntereilta yhteydenottoja suurinpiirtein viikottain eikä ole kukaan mitään testejä koskaan ehdottanut. Enempi sellaista "asiakkaalla olisi tällaista tarjolla ja sun profiilisi saattaisi sopia"-tyylistä lähestymistä ja ne kerrat kun on juteltu niin on pian juteltu sitten jo varsinaisen asiakkaan kanssa ilman mitään temppuratoja tai musteläiskätestejä.
Juuri näin. On edelleenkin firmoja, joille riittää se kun kuulevat mitä olet tehnyt aiemmin. Sitten on firmoja, jotka ovat hyvin vaikuttuneita kuulemastaan, mutta haluavat silti sinun läpikäyvän useamman portaan hevonpaskaleikit palikkatesteineen. Siinä on vain sellainen juttu, että sitä tulee kysyttyä itseltään miksi vaivautuisin moisiin, varsinkin kun nuo jälkimmäiset firmat eivät tyypillisesti edes maksa sen enempää kuin ensiksi mainitutkaan (usein päinvastoin).
Se mitä olet aikaisemmin tehnyt, on vain osa sua. Moni v-päinen piiskuriapina on tehnyt näyttävän kuuloisia hommia ennen. Sitten kun valitaan tuollainen tyyppi pelkän CV:n perusteella esimieheksi, niin sinäkin olet täällä voivottelemassa kun kaiken maailman narsistit ja tyrannit pääsee esimieheksi. Että miksei yhtään mietietä ketä palkataan.
Ja ei tuollaiset luonteenpiirteet tule esille ilman testejä. Narskut on erittäin vakuuttavia, hyväkäytöksisiä ja vakuuttavia esiintyessään haastattelussa. Niiden suosittelijatkin vain kehuvat maasta taivaaseen, koska ovat itse samanlaisia tai vain toivovat pääsevänsä tyypistä eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska typaikkaa kohti on satoja hakijoita ,täytyy osata valita se sopivin. Jotenkinhan ne erot hakijoiden välillä on saatava esiin.
Niin. Nykyään kuvitellaan, että yksi ja sama ihmistyyppi on paras työntekijä ihan kaikenlaisiin tehtäviin. Se tyyppi, joka kertoo hauskoja juttuja ja osaa puhua hienosti työn tekemisestä.
Ektrovertein ja paras seuramies ei kuitenkaan ole paras tekijä jokaiseen työhön.Olen itse todella vahvasti introvertti. Teen yksinäistä työtä, jossa tarvitsee olla viikottain (tai harvemmin) tekemisissä muiden ihmisten kanssa.
Introverttiydestä huolimatta välillä tulee sellainen olo, että kaipaa kollegan seuraa. Tulee tarve keskustella työasioista ja muustakin.Ei tällaista työtä pystyisi tekemään kovin pitkään jos ihmiskontaktien tarve olisi yhtään suurempi. Silti tätäkin työtä tekevien on esiinnyttävä haastatteluissa ekstrovertin tavoin jos haluaa saada töitä.
Miksi pitäisi esiintyä? Miksi firma palkkaisi ehdointahdoin ekstrovertin hommaan johon sopisi paremmin introvertti?
Koska HR osaston tädit ovat extroverttejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka yleisiä tuollaiset palikkatestit edes oikeasti on?
Mulle tulee headhuntereilta yhteydenottoja suurinpiirtein viikottain eikä ole kukaan mitään testejä koskaan ehdottanut. Enempi sellaista "asiakkaalla olisi tällaista tarjolla ja sun profiilisi saattaisi sopia"-tyylistä lähestymistä ja ne kerrat kun on juteltu niin on pian juteltu sitten jo varsinaisen asiakkaan kanssa ilman mitään temppuratoja tai musteläiskätestejä.
Juuri näin. On edelleenkin firmoja, joille riittää se kun kuulevat mitä olet tehnyt aiemmin. Sitten on firmoja, jotka ovat hyvin vaikuttuneita kuulemastaan, mutta haluavat silti sinun läpikäyvän useamman portaan hevonpaskaleikit palikkatesteineen. Siinä on vain sellainen juttu, että sitä tulee kysyttyä itseltään miksi vaivautuisin moisiin, varsinkin kun nuo jälkimmäiset firmat eivät tyypillisesti edes maksa sen enempää kuin ensiksi mainitutkaan (usein päinvastoin).
Se mitä olet aikaisemmin tehnyt, on vain osa sua. Moni v-päinen piiskuriapina on tehnyt näyttävän kuuloisia hommia ennen. Sitten kun valitaan tuollainen tyyppi pelkän CV:n perusteella esimieheksi, niin sinäkin olet täällä voivottelemassa kun kaiken maailman narsistit ja tyrannit pääsee esimieheksi. Että miksei yhtään mietietä ketä palkataan.
Ja ei tuollaiset luonteenpiirteet tule esille ilman testejä. Narskut on erittäin vakuuttavia, hyväkäytöksisiä ja vakuuttavia esiintyessään haastattelussa. Niiden suosittelijatkin vain kehuvat maasta taivaaseen, koska ovat itse samanlaisia tai vain toivovat pääsevänsä tyypistä eroon.
No puhuin itse enemmänkin kiistatonta teknistä kompetenssia edellyttävistä tehtävistä, en niinkään mistään henkilöjohtajista. Toisaalta, haluan nähdä sen pitkän kokemuksen ja laadukkaan CV:n henkilöjohtamisesta omaavan hakijan, joka alentuu johonkin testeihin firmaa vaihtaessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka yleisiä tuollaiset palikkatestit edes oikeasti on?
Mulle tulee headhuntereilta yhteydenottoja suurinpiirtein viikottain eikä ole kukaan mitään testejä koskaan ehdottanut. Enempi sellaista "asiakkaalla olisi tällaista tarjolla ja sun profiilisi saattaisi sopia"-tyylistä lähestymistä ja ne kerrat kun on juteltu niin on pian juteltu sitten jo varsinaisen asiakkaan kanssa ilman mitään temppuratoja tai musteläiskätestejä.
Juuri näin. On edelleenkin firmoja, joille riittää se kun kuulevat mitä olet tehnyt aiemmin. Sitten on firmoja, jotka ovat hyvin vaikuttuneita kuulemastaan, mutta haluavat silti sinun läpikäyvän useamman portaan hevonpaskaleikit palikkatesteineen. Siinä on vain sellainen juttu, että sitä tulee kysyttyä itseltään miksi vaivautuisin moisiin, varsinkin kun nuo jälkimmäiset firmat eivät tyypillisesti edes maksa sen enempää kuin ensiksi mainitutkaan (usein päinvastoin).
Se mitä olet aikaisemmin tehnyt, on vain osa sua. Moni v-päinen piiskuriapina on tehnyt näyttävän kuuloisia hommia ennen. Sitten kun valitaan tuollainen tyyppi pelkän CV:n perusteella esimieheksi, niin sinäkin olet täällä voivottelemassa kun kaiken maailman narsistit ja tyrannit pääsee esimieheksi. Että miksei yhtään mietietä ketä palkataan.
Ja ei tuollaiset luonteenpiirteet tule esille ilman testejä. Narskut on erittäin vakuuttavia, hyväkäytöksisiä ja vakuuttavia esiintyessään haastattelussa. Niiden suosittelijatkin vain kehuvat maasta taivaaseen, koska ovat itse samanlaisia tai vain toivovat pääsevänsä tyypistä eroon.
Kaikki esimieheni (ja 99% kollegoista) läpi koko työurani ovat olleet oikein mainioita tyyppejä. Eli ne on ihan muut, jotka tuollaisista täällä voivottelevat, ja joille tuntuu AINA sattuvan ne "narskut" esimiehiksi ja työkavereiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Irtisanominen on oikeasti ******* vaikeaa ja monet vetävät nämä oikeuteen asti. Koittakaa nyt asettua työnantajan asemaan niin tajuatte.
Vaikka kuinka yritän, en osaa asettua sellaisen henkilön asemaan, joka ei ymmärrä 6 kk työntekijää katsellessaan, onko tämä soveltuva yritykseen ja työhön vai ei, vaan menee vielä PUOLEN VUODEN jälkeen öööö öööö vahingossa palkkaamaan henkilön, jonka haluaakin sitten sanoa irti.
Moinen kyvyttömyys ja suoranainen tyhmyys on käsityskykyni ulkopuolella.
Eikö testit mittaa juuri esiintymiskykyä? Jurpot karsiutuu jo kättelyssä. Sitä saa mitä tilaa.
Ensin valitaan hakijoista parhaimmat esiintyjät. Sitten uhriudutaan kun tulikin "vahingossa" palkattua työntekijöitä jotka vain esiintyvät ja esittävät tekevänsä töitä.
Kannattaisiko joskus valita niitäkin, jotka ovat kiinnostuneempia työn tekemisestä kuin seuraleikeistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin työkkärin CV-kurssilla. Viimeksi ollut 20 vuotta sitten. Oli tullut uusina hissipuhe, värikäs kuvallinen CV, ym. Nyt siis tulevaa työnantajaa täytyy palvella siten että tiivistää sen CV:nsä parin minsan lyhennelmäksi myyntipuheeksi, kun ei ne ilmeisesti enää jaksa selata niitä CV:n työpaikkalistauksia itse läpi ja tehdä ajatustyötä. Täytyy passata ja nöyristellä ja sopeutua ja muuttaa itseään positiivisemmaksi ja dynaamisemmaksi ja ekstrovertiksi. Täytyy unohtaa kuka ja millainen todellisuudessa on, sillä onhan muokkauduttava muottiin. Kaikki siellä kurssilla keskittyi työnantajan palvelemiseen.
En enää käsitä tätä hulluutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Irtisanominen on oikeasti ******* vaikeaa ja monet vetävät nämä oikeuteen asti. Koittakaa nyt asettua työnantajan asemaan niin tajuatte.
Vaikka kuinka yritän, en osaa asettua sellaisen henkilön asemaan, joka ei ymmärrä 6 kk työntekijää katsellessaan, onko tämä soveltuva yritykseen ja työhön vai ei, vaan menee vielä PUOLEN VUODEN jälkeen öööö öööö vahingossa palkkaamaan henkilön, jonka haluaakin sitten sanoa irti.
Moinen kyvyttömyys ja suoranainen tyhmyys on käsityskykyni ulkopuolella.
Ok. Oletko ollut ikinä suuremman tiimin esimiehenä? Ihmettelysi antaa ymmärtää että et.
Olen ollut, lisäksi minulla on nyt oma firma. Minä en piittaa pskaakaan siitä, osaako kirjanpitäjä tehdä vetävän videon tai onko siivoojani henkilöbrändi kunnossa.
Sen sijaan olen ihan rahan takia tarkkaan harkinnut, koska ja millaista työvoimaa tarvitsen. Ennen kuin alan hakemaan työntekijää, teen toimenkuvan ja perehdyttämisohjelman muun tiimin kanssa. Siinä nousee ihan itsestään esille ne tärkeimmät ominaisuudet, mitä uudelta ihmiseltä odotetaan.
Sitten on ruhtinaallinen 6 kk aikaa katsella, löytyykö noita ominaisuuksia ja miten käytännössä osaamista on tai sitä osataan soveltaa ja oppia lisää.
Mutta ero meissä kahdessa taitaakin olla siinä, että minä tosiaan olen läsnä siellä, missä tiimi tekee töitä, en vaan keikaroi ison tiimin vetäjän tittelin takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkkaaminen on helppoa, eroon pääseminen todella vaikeaa. Lukuisten hakijoiden joukosta pitää löytää se, jolla on osaamista, pää kestää homman ja asenne yrityksen arvojen mukainen.
Kun hakijaa epäillään jo ennen valintaa, erityisesti "arvojen "(= maksimaalinen, nöyrä rahantuottaminen) vastaiseksi, ei tee mieli edes yrittää sinne töihin.
Tulosta tuottavasti. Jos osaat ja kykenet niin mikset tekisi parastasi?
Siihen sitä me duunaritkin omalta osaltamme pyrittiin ja aina, jos onnistuttiin saatiin itsekin bonuksia.Ei sitä tarvitse olla joku muita parempi ja ylivertainen, riittää, kun on osa sitä yhteistä päämäärää kohti pyrkivää koneistoa.
Mitä ne oikein opettavat siellä kouluissa teille nuorille?
Sitäpaitsi se oikea 'työnantaja' on aina se asiakas se maksaa, jos saa haluamansa ajallaan ja hyvin tehtynä.
Olen vasta 50v nuori. Tulin työmarkkinoille v.1990.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka yleisiä tuollaiset palikkatestit edes oikeasti on?
Mulle tulee headhuntereilta yhteydenottoja suurinpiirtein viikottain eikä ole kukaan mitään testejä koskaan ehdottanut. Enempi sellaista "asiakkaalla olisi tällaista tarjolla ja sun profiilisi saattaisi sopia"-tyylistä lähestymistä ja ne kerrat kun on juteltu niin on pian juteltu sitten jo varsinaisen asiakkaan kanssa ilman mitään temppuratoja tai musteläiskätestejä.
Juuri näin. On edelleenkin firmoja, joille riittää se kun kuulevat mitä olet tehnyt aiemmin. Sitten on firmoja, jotka ovat hyvin vaikuttuneita kuulemastaan, mutta haluavat silti sinun läpikäyvän useamman portaan hevonpaskaleikit palikkatesteineen. Siinä on vain sellainen juttu, että sitä tulee kysyttyä itseltään miksi vaivautuisin moisiin, varsinkin kun nuo jälkimmäiset firmat eivät tyypillisesti edes maksa sen enempää kuin ensiksi mainitutkaan (usein päinvastoin).
Se mitä olet aikaisemmin tehnyt, on vain osa sua. Moni v-päinen piiskuriapina on tehnyt näyttävän kuuloisia hommia ennen. Sitten kun valitaan tuollainen tyyppi pelkän CV:n perusteella esimieheksi, niin sinäkin olet täällä voivottelemassa kun kaiken maailman narsistit ja tyrannit pääsee esimieheksi. Että miksei yhtään mietietä ketä palkataan.
Ja ei tuollaiset luonteenpiirteet tule esille ilman testejä. Narskut on erittäin vakuuttavia, hyväkäytöksisiä ja vakuuttavia esiintyessään haastattelussa. Niiden suosittelijatkin vain kehuvat maasta taivaaseen, koska ovat itse samanlaisia tai vain toivovat pääsevänsä tyypistä eroon.
No puhuin itse enemmänkin kiistatonta teknistä kompetenssia edellyttävistä tehtävistä, en niinkään mistään henkilöjohtajista. Toisaalta, haluan nähdä sen pitkän kokemuksen ja laadukkaan CV:n henkilöjohtamisesta omaavan hakijan, joka alentuu johonkin testeihin firmaa vaihtaessaan.
Kerran olen joutunut tekemään palikkatestin. Se mitta vain loogista päättelykykyä ja avaruudellista hahmottamista. Ihan kiva testi - mittasi työssä tarvittavia taitoja.
En tiedä saako älykkyystestejä nykyään teettää Suomessa rekrytilanteissa. Silloin kun itse sen tein, minua haastatteli USAn toimistolla istuva henkilö, sillä Suomen päässä kyseistä testiä ei saanut teettää.
Ilman sitä testiä tuskin olisin saanut töitä. Sosiaaliset taitoni eivät ole kovin mahtavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska typaikkaa kohti on satoja hakijoita ,täytyy osata valita se sopivin. Jotenkinhan ne erot hakijoiden välillä on saatava esiin.
Silti ne testit ei takaa sopivinta. Meillä haettiin kolme eri kertaa testien kautta ja joka kerta piti purkaa työsopimus koeajan aikana. Tuli tosi kalliiksi. Sitten takaoven kautta kuulin tuttavan etsivän vastaavaa duunia, otimme hänet kokeeksi ja olikin tehtävään täydellinen
Ei tietenkään takaa, kuka niin on väittänyt? Jo se psykologi-konsultti sanoo tuloksia läpikäydessään monta kertaa, ettei näiden testien perusteella pidä suoraan ketään valita. Mutta kun tässä testi-asiassakin eniten tuntuu olevan äänessä ne, ketkä eivät tiedä rekrytoinnista juuri mitään. Mutta lyhyt tiivistys: ihmisen arviointi on monivaiheinen prosessi. Yhtenä tekijänä on henkilö tausta (CV), eli mitä on tehnyt ja mitä saanut aikaiseksi. Toinen tekijä on haastattelut, mielellään kahden eri henkilön tekeminä. Kolmantena voi olla suositusten tarkistukset. Neljäntenä ennakkotehtävä. Viidentenä testit ja kuudentena vaikka työnäyte. Kaikkea ei käytetä aina, vaan katsotaan tapauskohtaisesti mikä on sopivin setti mihinkin tilanteeseen. Minkään osion painoarvo ei ole yksistään se, minkä perusteella valinta tehdään. Se on aina kokonaisuus.
Tuttava joka etsii duunia (jos valinnassa ei painoteta mitään muuta) on aika sama kuin nopan heitto. Joskus osuu kohdalleen, toisinaan ei. Eli näyttöarvo sillä, että onko se joskus onnistunut tai ei, on aika olematon. Et sä osta itsellesi autoakaan vain sillä perusteella, että kuulit Skodan olevan hyvä. Tai voit tehdä, mutta onnistuminen on siinäkin sitten tuurista kiinni. Normaali ihminen tekee vertailua, lukee arvosteluja, koeajaa ja näiden kaikkien yhteistuloksena tekee päätöksen johonkin. Samalla tavalla valitaan työntekijä, jos se halutaan tehdä ammattimaisesti.
Se että jättää testit hyödyntämättä, koska "ei usko huuhaaseen" kertoo tämän sanojasta itsestään. Sen takia hän ehkä on vahvasti siellä duunaripuolella, koska faktat ja tiede ei ole sitä ominta aluetta. Eikä nuo testit ole mikään vakiopaketti, mikä olisi jokaiseen ammattiryhmään sama. Haettaessa varastomiestä voidaan arvoida henkilön tiimityötaidot ja vaikka fyysisesti ihan puristusvoima. Heaettaessa toimaria voidaan arvioida päättelykyky, johtamistyyli ja vakuuttavuus.
Tässä on vaan se ongelma, että he, joilla oikeasti on aiheesta vientiä, tietävät sen itsekin ja työllistyvät jo aivan muualle, kun te olette vasta keskenänne sopimassa, koska ne haastettelut nyt hei sopis sulle kirsiliina ai sä oot lomalla no jeekkulipiina, joudatsä otatsä?
Näin itselleni on käynyt kaksi kertaa. Periaatteessa ihan mielenkiintoinen firma ja kiinnostavan oloinen duuni, mutta kun rekryssä eivät meinanneet päästä edes ekalle portaalle, lopahti mielenkiinto.
Ihan silläkin, että minkälaista tommoisessa sitten olisi olla töissä, kun sinne edes haun alku on noin tuskaisaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka yleisiä tuollaiset palikkatestit edes oikeasti on?
Mulle tulee headhuntereilta yhteydenottoja suurinpiirtein viikottain eikä ole kukaan mitään testejä koskaan ehdottanut. Enempi sellaista "asiakkaalla olisi tällaista tarjolla ja sun profiilisi saattaisi sopia"-tyylistä lähestymistä ja ne kerrat kun on juteltu niin on pian juteltu sitten jo varsinaisen asiakkaan kanssa ilman mitään temppuratoja tai musteläiskätestejä.
Juuri näin. On edelleenkin firmoja, joille riittää se kun kuulevat mitä olet tehnyt aiemmin. Sitten on firmoja, jotka ovat hyvin vaikuttuneita kuulemastaan, mutta haluavat silti sinun läpikäyvän useamman portaan hevonpaskaleikit palikkatesteineen. Siinä on vain sellainen juttu, että sitä tulee kysyttyä itseltään miksi vaivautuisin moisiin, varsinkin kun nuo jälkimmäiset firmat eivät tyypillisesti edes maksa sen enempää kuin ensiksi mainitutkaan (usein päinvastoin).
Se mitä olet aikaisemmin tehnyt, on vain osa sua. Moni v-päinen piiskuriapina on tehnyt näyttävän kuuloisia hommia ennen. Sitten kun valitaan tuollainen tyyppi pelkän CV:n perusteella esimieheksi, niin sinäkin olet täällä voivottelemassa kun kaiken maailman narsistit ja tyrannit pääsee esimieheksi. Että miksei yhtään mietietä ketä palkataan.
Ja ei tuollaiset luonteenpiirteet tule esille ilman testejä. Narskut on erittäin vakuuttavia, hyväkäytöksisiä ja vakuuttavia esiintyessään haastattelussa. Niiden suosittelijatkin vain kehuvat maasta taivaaseen, koska ovat itse samanlaisia tai vain toivovat pääsevänsä tyypistä eroon.
Kaikki esimieheni (ja 99% kollegoista) läpi koko työurani ovat olleet oikein mainioita tyyppejä. Eli ne on ihan muut, jotka tuollaisista täällä voivottelevat, ja joille tuntuu AINA sattuvan ne "narskut" esimiehiksi ja työkavereiksi.
Eli tahdot sanoa, ettei huonoja esimiehiä käytännössä ole ollenkaan ja siksi testaaminen on turhaa?
Mulla oli lapsena kanssa mielikuvitusystäviä. Toinen oli pikkiriikkinen punainen poni ja toinen robotti. Ne ei kyllä leikkineet mitään menestyviä superasiantuntijoita, mutta hauskaa meilläkin oli.