Aloitin painon pudotuksen. Nyt on alkanut lähtemään todella nopeasti! Eikä tunnu pahalta. Tavoite - 40 kg-

Itse en laihdu millään. En juo lainkaan alkoholia, enkä kofeiinia sisältäviä juomia. En syö pastaa, pizzaa, pullaa, hampurilaisia, riisiä, nuudeleita, leipää ja ties mitä, mutta en vain laihdu. Toki sitten syön paljon muuta epäterveellistä kun yritän hoitaa ongelmiani syömällä. Ongelmiini en ole saanut apua. Ilmeisesti kärsin myös diagnosoimatta jääneestä suolistosairaudesta. Juon jo nyt paljon vettä nälkääni. Nyt vanhemmiten olen selkeästi lihonnut. Masentavaa vain tämä, että vaikka lopettaa vaikka minkä syömisen niin seurauksena ei suinkaan ole laihtuminen vaan lihoaminen. En myöskään oikein jaksa laittaa ruokaa kun siitä seuraa vain tiskiä ja kotonani ei ole tiskikonetta, joten kaikki pitää tiskata käsin. Varmasti jos kotonani olisi tiskikone laittaisin enemmän terveellistä ruokaa. Köyhänä ruma lihavana riippurintaisena pömppömahaisena keski-ikäisenä työttömänä naisena kävely on lisäksi ainoaa liikuntaa, jota voin harrastaa. Liikunta oli kamalin aine koulussa ja inhosin sitä syvästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a itse olen laihduttanut pääasiassa kasvisruualla.

Ja olet oppinut valehtelemaan.

Miksi se on mielestäsi valehtelua? Kasviksia syömällä ei voi laihtua? Vain eläintä mättämällä?

Mättämällä ei laihdu, syö sitten mitä tahansa.

Kasviksia syömällä on jatkuva nälkä ja se johtaa ylensyöntiin, joten laihtuminen on mahdotonta.

Proteiinia saa myös tietyistä kasviksista kuten monista pavuista, kikherneistä........tavallisista herneistä, joita esim itse lisään kourallisen jokapv salaattiini.

On totta, että on vaikea luopua eläinproteiinista mutta voi sitä ainakin vähentää.

Vierailija kirjoitti:

Nesteet lähteneet, kohta motivaatio punnitaan kun paino jumittaa

Jos mukana ei ole paljon lihasta, rasvana tuo taitaisi tehdä kilokaloreissa n. 70 000? Eli yli 2000 kilokaloria per päivä??

Olen matikkaidiootti, en takaa että tuo meni likellekkään oikeata...

Voi olla että muistan väärin mutta sellainen hämärähkö mielikuva on piirtynyt tajuntaani että yli 90 prosenttia laihdutusyrityksistä epäonnistuu.

Yksi merkittävimmistä syistä lienee se, että laihduttaminen on viime kädessä taistelua suoliston mikrobeja vastaan. Joillakin niistä lienee satojen miljoonien vuosien kokemus siitä miten tiettyjä välittäjäaineita (serotoniini, yms.) tuottamalla saadaan isäntä- tai emäntäeliö noudattamaan "heidän" tahtoaan. Ne kyennevät potentiaalisesti saamaan mielentilamme sellaiseksi että sen negatiivisuus voittaa kevyesti esim. painon pudottamisen tuoman hyvän olon tunteen?

Toinen syy voi olla se että liian rankat yritykset siirtävät elimistön säästöliekille?

Vierailija kirjoitti:

Vhh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vhh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälaisen ruokavalion?

Kasviksia, proteiinia, rasvoja, niin ettei nälkää tarvitse tuntea. Syön 2-3 ateriaa/vrk.

-ap

Kerro tarkemmin.

Kanaa, lihaa (pyrin tiloilta jatkossa ostamaan), kananmunia. Lihoja ylipäätään mitä nyt mieli tekee.

Kesäkurpitsaa, sieniä, kaaleja, paprikaa, tomaattia, kurkkua, salaattia, munakoisoa, avokadoa, joskus marjoja.

Kermaa, juustoja, voita, gheetä, oliiviöljyä, kylmäpuristettua kookosöljyä.

Sellaista mistä vatsa tulee täyteen. Ihan normaaleja annoksia. Ei tarvitse välipaloja.

-ap

Kerron mun lemppariruuan: Vuuan pohjalle kasviksia, sitten paistettua jauhelihaa, jossa on myös sipulia ja tomaattipyrettä. Vielä juustoraastetta ja uuniin kuorruttumaan.

Nyrkin kokoinen nokare voita vielä päälle ja paketti pekonia. Pysyy verisuonet liukkaina

Ei vaikuta verisuoniin nuo. Liiallinen sokeri vaikuttaa.

Muista kertoa tuo lääkärille, arvostaa varmasti kun olet tehnyt ihan itse tutkimusta. Lähteiksi vaikkapa muutama kipakka youtube linkki ja tiktok video

Sulle vois suositella lukasemaan ihan vaikka nykypäivän virallisen terveyssuosituksen. Suurin osa kansasta yllättyisi suuresti, kun rasvaa kuuluukin tulla nollan sijaan 25-40% energiasta, nopeista hiilareista ei juuri mitään ja kasviksia paljon. Leipää saa syödä max 2 viipaletta päivässä, liikaa suolaa nääs.

Ei päde isoäidin ohjeet ei, vaikka suurin osa niihin uskoo vieläkin. Korkeissa kolesteroleissanne edelleen mussutatte pelkkää sokeria ja ihmettelette kuinka voi olla totta. No ohjeet uudelleen lukuun niin huomaat olevasi pahasti hakoteillä itse.

Kyllä se lääkäri edelleen korkean kolesterolin potilaalle sanoo, että eläinrasvasvat minimiin.

Juu, ja sitten jatkaa, että hyviä rasvoja lisää. 25-40% rasvoista, hh vähemmäksi, lisää kasviksia.

Älä unohda sitä muuta siinä ympärillä, se on se pointti. Ja lääkärin sanoin rasvat minimiin, sillä on se minimimäärä, joka on saatava. Se ei ole nolla.

Itse olen kolesterolini laskenut hyville tasoille vhh:lla ja sitähän se lääkäri sanoi, hiilarit nostaa kolesterolia yhtä paljon kuin rasva.

No ei tietenkään ole nolla, mutta edelleen syynä pidetään niitä eläinrasvoja.

Ja ilman mitään perusteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vhh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vhh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälaisen ruokavalion?

Kasviksia, proteiinia, rasvoja, niin ettei nälkää tarvitse tuntea. Syön 2-3 ateriaa/vrk.

-ap

Kerro tarkemmin.

Kanaa, lihaa (pyrin tiloilta jatkossa ostamaan), kananmunia. Lihoja ylipäätään mitä nyt mieli tekee.

Kesäkurpitsaa, sieniä, kaaleja, paprikaa, tomaattia, kurkkua, salaattia, munakoisoa, avokadoa, joskus marjoja.

Kermaa, juustoja, voita, gheetä, oliiviöljyä, kylmäpuristettua kookosöljyä.

Sellaista mistä vatsa tulee täyteen. Ihan normaaleja annoksia. Ei tarvitse välipaloja.

-ap

Kerron mun lemppariruuan: Vuuan pohjalle kasviksia, sitten paistettua jauhelihaa, jossa on myös sipulia ja tomaattipyrettä. Vielä juustoraastetta ja uuniin kuorruttumaan.

Nyrkin kokoinen nokare voita vielä päälle ja paketti pekonia. Pysyy verisuonet liukkaina

Ei vaikuta verisuoniin nuo. Liiallinen sokeri vaikuttaa.

Muista kertoa tuo lääkärille, arvostaa varmasti kun olet tehnyt ihan itse tutkimusta. Lähteiksi vaikkapa muutama kipakka youtube linkki ja tiktok video

Sulle vois suositella lukasemaan ihan vaikka nykypäivän virallisen terveyssuosituksen. Suurin osa kansasta yllättyisi suuresti, kun rasvaa kuuluukin tulla nollan sijaan 25-40% energiasta, nopeista hiilareista ei juuri mitään ja kasviksia paljon. Leipää saa syödä max 2 viipaletta päivässä, liikaa suolaa nääs.

Ei päde isoäidin ohjeet ei, vaikka suurin osa niihin uskoo vieläkin. Korkeissa kolesteroleissanne edelleen mussutatte pelkkää sokeria ja ihmettelette kuinka voi olla totta. No ohjeet uudelleen lukuun niin huomaat olevasi pahasti hakoteillä itse.

Kyllä se lääkäri edelleen korkean kolesterolin potilaalle sanoo, että eläinrasvasvat minimiin.

Juu, ja sitten jatkaa, että hyviä rasvoja lisää. 25-40% rasvoista, hh vähemmäksi, lisää kasviksia.

Älä unohda sitä muuta siinä ympärillä, se on se pointti. Ja lääkärin sanoin rasvat minimiin, sillä on se minimimäärä, joka on saatava. Se ei ole nolla.

Itse olen kolesterolini laskenut hyville tasoille vhh:lla ja sitähän se lääkäri sanoi, hiilarit nostaa kolesterolia yhtä paljon kuin rasva.

No ei tietenkään ole nolla, mutta edelleen syynä pidetään niitä eläinrasvoja.

Ja ilman mitään perusteita.

Juu tästä voidaan väitellä, mutta näin se on virallisesti.

Ei se ylläpito helppoa ole! Painon 93kg, laihdutin 68kg painoon saakka.

Stressi, kiireinen elämä ym saivat painon nousemaan hitaasti( 3v aikana) 82kg saakka kunnes oli pakko tehdä ryhtiliike. Nyt 70kg ja kovasti täytyy pohtia miten tässä nyt pysytään.

Ja siis tuolla tahdilla lihominen käy huomaamatta. Syön vaikka yhden pienen välipalan liikaa per päivä niin 14kg tulee jo vuodessa painoa lisää.

up

Paljon trolleja veti tämä ketju puoleensa :/

Vierailija kirjoitti:

Voi olla että muistan väärin mutta sellainen hämärähkö mielikuva on piirtynyt tajuntaani että yli 90 prosenttia laihdutusyrityksistä epäonnistuu.

Yksi merkittävimmistä syistä lienee se, että laihduttaminen on viime kädessä taistelua suoliston mikrobeja vastaan. Joillakin niistä lienee satojen miljoonien vuosien kokemus siitä miten tiettyjä välittäjäaineita (serotoniini, yms.) tuottamalla saadaan isäntä- tai emäntäeliö noudattamaan "heidän" tahtoaan. Ne kyennevät potentiaalisesti saamaan mielentilamme sellaiseksi että sen negatiivisuus voittaa kevyesti esim. painon pudottamisen tuoman hyvän olon tunteen?

Toinen syy voi olla se että liian rankat yritykset siirtävät elimistön säästöliekille?

Mä olen se alkoholisti, joka tuolla aikaisemmin kertoi laihduttaneeni n. 50 kiloa. 

Toki ennen kuin sain muutettua elämäni olin yrittänyt laihduttaa ja lopettaa juomisen varmaan tuhat kertaa. Uskon, että molemmissa on loppujen lopuksi aika paljon samaa. Vaikka en olekaan mikään AA tyyppi, uskon, että siinä on oma viisautensa, että ihmisen pitää löytää oma "rock bottominsa" ennen kuin hän pystyy oikeasti muuttumaan. 

Laihduttaessa, jos motivaatio on tasoa, "olis kiva näyttää paremmalta rannalla", se motivaatio ei kovin helposti säily sen ensimmäisen kakkupalan yli. Ei ihminen saa lopetettua juomista tai ylensyömistä, jos se on edennyt addiktion tasolle ilman, että on ihan oikeasti motivoitunut tekemään sen ja sitä motivaatiota löytyy harvoilta ennen ensimmäistä sydäriä. Itse en saanut sydäriä, mutta jouduin muista syistä hengenvaarallisessa tilassa viikoksi sairaalaan tehotarkkailuun ja se pisti minut pohtimaan haluanko elää vai kuolla. 

Vierailija kirjoitti:

Voi olla että muistan väärin mutta sellainen hämärähkö mielikuva on piirtynyt tajuntaani että yli 90 prosenttia laihdutusyrityksistä epäonnistuu.

Yksi merkittävimmistä syistä lienee se, että laihduttaminen on viime kädessä taistelua suoliston mikrobeja vastaan. Joillakin niistä lienee satojen miljoonien vuosien kokemus siitä miten tiettyjä välittäjäaineita (serotoniini, yms.) tuottamalla saadaan isäntä- tai emäntäeliö noudattamaan "heidän" tahtoaan. Ne kyennevät potentiaalisesti saamaan mielentilamme sellaiseksi että sen negatiivisuus voittaa kevyesti esim. painon pudottamisen tuoman hyvän olon tunteen?

Toinen syy voi olla se että liian rankat yritykset siirtävät elimistön säästöliekille?

Me voimme loputtomasti rationalisoida itsellemme, miksi meidän on aivan pakko saada syödä juuri tämä pullapala, mutta elimistömme ei juurikaan välitä keksimistämme syistä. Jos syömme enemmän kuin kulutamme, lihomme. Ihan riippumatta, mikä luolamiesvietti sai meidät syömään sen pullapalan. 

Vaikka tahdonvoima on huono tapa rakentaa loppuelämän kestävää elämäntapamuutosta ja pitäisi pyrkiä löytämään sellaisia tapoja, joilla painonhallinta olisi mahdollisimman helppoa, se ei tarkoita, että tahdonvoimaa ei tarvittaisi ollenkaan. Kaikille meistä tulee jatkuvasti houkutuksia ja kaikkia niistä ei voi toteuttaa. On aivan turha kuvitella, että pääsisi sellaiseen tilanteeseen, että vaikkapa karkit ei ikinä houkuttelisi tai edes, että ne houkuttelisivat niin harvoin, että niitä voisi syödä aina, kun haluaa. Toisille se järkevä tahdonvoiman ja sallivuuden suhde tulee helpommin kuin toisille, mutta kaikki voivat oppia järkevämpää syömistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla että muistan väärin mutta sellainen hämärähkö mielikuva on piirtynyt tajuntaani että yli 90 prosenttia laihdutusyrityksistä epäonnistuu.

Yksi merkittävimmistä syistä lienee se, että laihduttaminen on viime kädessä taistelua suoliston mikrobeja vastaan. Joillakin niistä lienee satojen miljoonien vuosien kokemus siitä miten tiettyjä välittäjäaineita (serotoniini, yms.) tuottamalla saadaan isäntä- tai emäntäeliö noudattamaan "heidän" tahtoaan. Ne kyennevät potentiaalisesti saamaan mielentilamme sellaiseksi että sen negatiivisuus voittaa kevyesti esim. painon pudottamisen tuoman hyvän olon tunteen?

Toinen syy voi olla se että liian rankat yritykset siirtävät elimistön säästöliekille?

Me voimme loputtomasti rationalisoida itsellemme, miksi meidän on aivan pakko saada syödä juuri tämä pullapala, mutta elimistömme ei juurikaan välitä keksimistämme syistä. Jos syömme enemmän kuin kulutamme, lihomme. Ihan riippumatta, mikä luolamiesvietti sai meidät syömään sen pullapalan. 

Vaikka tahdonvoima on huono tapa rakentaa loppuelämän kestävää elämäntapamuutosta ja pitäisi pyrkiä löytämään sellaisia tapoja, joilla painonhallinta olisi mahdollisimman helppoa, se ei tarkoita, että tahdonvoimaa ei tarvittaisi ollenkaan. Kaikille meistä tulee jatkuvasti houkutuksia ja kaikkia niistä ei voi toteuttaa. On aivan turha kuvitella, että pääsisi sellaiseen tilanteeseen, että vaikkapa karkit ei ikinä houkuttelisi tai edes, että ne houkuttelisivat niin harvoin, että niitä voisi syödä aina, kun haluaa. Toisille se järkevä tahdonvoiman ja sallivuuden suhde tulee helpommin kuin toisille, mutta kaikki voivat oppia järkevämpää syömistä. 

Kokemusasiantuntijana voin väittää, että tahdonvoimalla ei ole mitään tekemistä oikean, pysyvän laihtumisen kanssa. Kun syö riittävästi ja monipuolisesti ei tahdonvoimaa tarvita. Sen kun olisin ymmärtänyt aikoja sitten, olisin varmasti välttynyt koko jojoilukierteeltä.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla että muistan väärin mutta sellainen hämärähkö mielikuva on piirtynyt tajuntaani että yli 90 prosenttia laihdutusyrityksistä epäonnistuu.

Yksi merkittävimmistä syistä lienee se, että laihduttaminen on viime kädessä taistelua suoliston mikrobeja vastaan. Joillakin niistä lienee satojen miljoonien vuosien kokemus siitä miten tiettyjä välittäjäaineita (serotoniini, yms.) tuottamalla saadaan isäntä- tai emäntäeliö noudattamaan "heidän" tahtoaan. Ne kyennevät potentiaalisesti saamaan mielentilamme sellaiseksi että sen negatiivisuus voittaa kevyesti esim. painon pudottamisen tuoman hyvän olon tunteen?

Toinen syy voi olla se että liian rankat yritykset siirtävät elimistön säästöliekille?

90 % laihduttaneista lihoo takaisin lähtöpainoon ja usein jopa sen yli.

https://www.is.fi/laihdutus/art-2000001171437.html

https://blogs.uef.fi/jatkuvaoppiminen/2015/09/23/elamantapamuutos-teori…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla että muistan väärin mutta sellainen hämärähkö mielikuva on piirtynyt tajuntaani että yli 90 prosenttia laihdutusyrityksistä epäonnistuu.

Yksi merkittävimmistä syistä lienee se, että laihduttaminen on viime kädessä taistelua suoliston mikrobeja vastaan. Joillakin niistä lienee satojen miljoonien vuosien kokemus siitä miten tiettyjä välittäjäaineita (serotoniini, yms.) tuottamalla saadaan isäntä- tai emäntäeliö noudattamaan "heidän" tahtoaan. Ne kyennevät potentiaalisesti saamaan mielentilamme sellaiseksi että sen negatiivisuus voittaa kevyesti esim. painon pudottamisen tuoman hyvän olon tunteen?

Toinen syy voi olla se että liian rankat yritykset siirtävät elimistön säästöliekille?

Me voimme loputtomasti rationalisoida itsellemme, miksi meidän on aivan pakko saada syödä juuri tämä pullapala, mutta elimistömme ei juurikaan välitä keksimistämme syistä. Jos syömme enemmän kuin kulutamme, lihomme. Ihan riippumatta, mikä luolamiesvietti sai meidät syömään sen pullapalan. 

Vaikka tahdonvoima on huono tapa rakentaa loppuelämän kestävää elämäntapamuutosta ja pitäisi pyrkiä löytämään sellaisia tapoja, joilla painonhallinta olisi mahdollisimman helppoa, se ei tarkoita, että tahdonvoimaa ei tarvittaisi ollenkaan. Kaikille meistä tulee jatkuvasti houkutuksia ja kaikkia niistä ei voi toteuttaa. On aivan turha kuvitella, että pääsisi sellaiseen tilanteeseen, että vaikkapa karkit ei ikinä houkuttelisi tai edes, että ne houkuttelisivat niin harvoin, että niitä voisi syödä aina, kun haluaa. Toisille se järkevä tahdonvoiman ja sallivuuden suhde tulee helpommin kuin toisille, mutta kaikki voivat oppia järkevämpää syömistä. 

Kokemusasiantuntijana voin väittää, että tahdonvoimalla ei ole mitään tekemistä oikean, pysyvän laihtumisen kanssa. Kun syö riittävästi ja monipuolisesti ei tahdonvoimaa tarvita. Sen kun olisin ymmärtänyt aikoja sitten, olisin varmasti välttynyt koko jojoilukierteeltä.

Varmaan aika harvassa on ne, joilla herkkuhimot lähtevät kokonaan muun ruokavalion järkeistämisellä. Toki, jos et aikaisemmin ole syönyt läheskään tarpeeksi kunnon ruokaa ja olet syönyt herkkuja nälkääsi, niin noin voi tapahtua. Kuitenkin monet syövät ihan oikeaakin ruokaa yli tarpeensa ja silti herkkuja siihen päälle. Silloin on turha kuvitella, ettei herkkujen määrää pitäisi kontrolloida ihan tietoisesti ja siihen tarvitaan tahdonvoimaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla että muistan väärin mutta sellainen hämärähkö mielikuva on piirtynyt tajuntaani että yli 90 prosenttia laihdutusyrityksistä epäonnistuu.

Yksi merkittävimmistä syistä lienee se, että laihduttaminen on viime kädessä taistelua suoliston mikrobeja vastaan. Joillakin niistä lienee satojen miljoonien vuosien kokemus siitä miten tiettyjä välittäjäaineita (serotoniini, yms.) tuottamalla saadaan isäntä- tai emäntäeliö noudattamaan "heidän" tahtoaan. Ne kyennevät potentiaalisesti saamaan mielentilamme sellaiseksi että sen negatiivisuus voittaa kevyesti esim. painon pudottamisen tuoman hyvän olon tunteen?

Toinen syy voi olla se että liian rankat yritykset siirtävät elimistön säästöliekille?

90 % laihduttaneista lihoo takaisin lähtöpainoon ja usein jopa sen yli.

https://www.is.fi/laihdutus/art-2000001171437.html

https://blogs.uef.fi/jatkuvaoppiminen/2015/09/23/elamantapamuutos-teori…

Suurin Pudottaja -kilpailijat eivät ehkä ole mikään paras ryhmä yleistettäväksi koko kansaan. Tuon lyhyen ajan heidän elämäänsä ei mahdu mitään muuta kuin laihduttaminen ja he elävät ja hengittävät sitä. Heillä on jatkuvasti käytettävissä huippuammattilaisten tuki ja heillä on motivaattorina valtava rahapalkinto suhteellisen lyhyestä kärsimyksestä. On ihan ymmärrettävää, että finaalin jälkeen monella motivaatio romahtaa entiset tavat hiipivät vähän kerrassaan elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla että muistan väärin mutta sellainen hämärähkö mielikuva on piirtynyt tajuntaani että yli 90 prosenttia laihdutusyrityksistä epäonnistuu.

Yksi merkittävimmistä syistä lienee se, että laihduttaminen on viime kädessä taistelua suoliston mikrobeja vastaan. Joillakin niistä lienee satojen miljoonien vuosien kokemus siitä miten tiettyjä välittäjäaineita (serotoniini, yms.) tuottamalla saadaan isäntä- tai emäntäeliö noudattamaan "heidän" tahtoaan. Ne kyennevät potentiaalisesti saamaan mielentilamme sellaiseksi että sen negatiivisuus voittaa kevyesti esim. painon pudottamisen tuoman hyvän olon tunteen?

Toinen syy voi olla se että liian rankat yritykset siirtävät elimistön säästöliekille?

Me voimme loputtomasti rationalisoida itsellemme, miksi meidän on aivan pakko saada syödä juuri tämä pullapala, mutta elimistömme ei juurikaan välitä keksimistämme syistä. Jos syömme enemmän kuin kulutamme, lihomme. Ihan riippumatta, mikä luolamiesvietti sai meidät syömään sen pullapalan. 

Vaikka tahdonvoima on huono tapa rakentaa loppuelämän kestävää elämäntapamuutosta ja pitäisi pyrkiä löytämään sellaisia tapoja, joilla painonhallinta olisi mahdollisimman helppoa, se ei tarkoita, että tahdonvoimaa ei tarvittaisi ollenkaan. Kaikille meistä tulee jatkuvasti houkutuksia ja kaikkia niistä ei voi toteuttaa. On aivan turha kuvitella, että pääsisi sellaiseen tilanteeseen, että vaikkapa karkit ei ikinä houkuttelisi tai edes, että ne houkuttelisivat niin harvoin, että niitä voisi syödä aina, kun haluaa. Toisille se järkevä tahdonvoiman ja sallivuuden suhde tulee helpommin kuin toisille, mutta kaikki voivat oppia järkevämpää syömistä. 

Kokemusasiantuntijana voin väittää, että tahdonvoimalla ei ole mitään tekemistä oikean, pysyvän laihtumisen kanssa. Kun syö riittävästi ja monipuolisesti ei tahdonvoimaa tarvita. Sen kun olisin ymmärtänyt aikoja sitten, olisin varmasti välttynyt koko jojoilukierteeltä.

Kokemusasiantuntijoiden kannattaisi aina muistaa, että kokemukset ovat kuin perseenreiät. Meillä kaikilla on omalle. Sinulla on ollut omat haasteesi syömisen kanssa ja siihen on auttaneet yhdenlaiset keinot. Et voi tietää, onko jonkun muun haasteet identtisiä sinun haasteidesi kanssa, joten ei kannata laukoa mitään ihan ehdottomia totuuksia yhden ihmisen otoskoolla.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla että muistan väärin mutta sellainen hämärähkö mielikuva on piirtynyt tajuntaani että yli 90 prosenttia laihdutusyrityksistä epäonnistuu.

Yksi merkittävimmistä syistä lienee se, että laihduttaminen on viime kädessä taistelua suoliston mikrobeja vastaan. Joillakin niistä lienee satojen miljoonien vuosien kokemus siitä miten tiettyjä välittäjäaineita (serotoniini, yms.) tuottamalla saadaan isäntä- tai emäntäeliö noudattamaan "heidän" tahtoaan. Ne kyennevät potentiaalisesti saamaan mielentilamme sellaiseksi että sen negatiivisuus voittaa kevyesti esim. painon pudottamisen tuoman hyvän olon tunteen?

Toinen syy voi olla se että liian rankat yritykset siirtävät elimistön säästöliekille?

90 % laihduttaneista lihoo takaisin lähtöpainoon ja usein jopa sen yli.

https://www.is.fi/laihdutus/art-2000001171437.html

https://blogs.uef.fi/jatkuvaoppiminen/2015/09/23/elamantapamuutos-teori…

Joten ei kannata edes yrittää?

Miten ihanan suomalaista: joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa ja niin päin pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä vaihteeksi on neuvomassa eniten ne, jotka eivät koskaan ole oikeasti painoa kunnolla tiputtaneetkaan. Enkä nyt puhu mistään -5 kg "rantakuntoon-kiloista". Tuollaista en edes laske laihduttamiseksi.

Kerro nyt sinä sitten ne oikeat neuvot.

Järkevä strategia eikä liian korkealle tähdättyä lopputulosta, vaan realistinen. Jos olet oikeasti ollut ikäsi lihomisherkkä ja kamppaillut merkittävän ylipainon kanssa, niin ensimmäisenä pitää muistaa, että ilman nälän näkemistä et voi laihtua, se valitettava totuus pitää muistaa ensimmäisenä. Itsellä se nälän näkeminen onnistuu parhaiten työpäivien aikana, koska siinä puuhatessa ei niin ajattele sitä näläntunnetta. Kotona ollessa se on vaikeampaa ja siksi syön ennemmin sitten kotona. Olen ollut ylipainoinen noin 3-vuotiaasta ja suurin painoni on ollut 133kg ja nyt on jotain välillä 120-122kg ja olen tyytyväinen. Tämä on se realistinen luku, jossa pystyn painon ehkä pitämään. Enempää en edes yritä, koska tämänkin kanssa joutuu jo näkemään nälkää ja kamppailemaan mielitekoja vastaan.

Hmm. Hyvä että olet saanut pysäytettyä lihomiskierteen, ja laihtunutkin jonkin verran. Mutta useimmille kyllä realistinen paino on alempi, vaikkei välttämättä normaalipaino. Mulle ravitsemusterapeutti laski jollain kaavalla, johon tarvittiin mun paino 20-v:nä ennen ylipaino-ongelmaa  (48 kg) ja korkein paino (124 kg) ja nykyinen paino (122 kg) sen mulle realistisen painon. 85 kg oli tulos. Nyt paino on 101 kg enkä vielä ole joutunut kyllä nälkää näkemään. Mielitekoja tulee ja menee, mutta ei ne haittaa, antaa tulla ja mennä vaan. Juuri tuossa kahvia hakiessa tuli mieleen, että tekisi mieli vähän rusinoita ja manteleita, mutta totesin että ei, seuraavan kerran syön klo 17. Sitten se mieliteko meni ohi ja nyt on taas olo ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä vaihteeksi on neuvomassa eniten ne, jotka eivät koskaan ole oikeasti painoa kunnolla tiputtaneetkaan. Enkä nyt puhu mistään -5 kg "rantakuntoon-kiloista". Tuollaista en edes laske laihduttamiseksi.

Kerro nyt sinä sitten ne oikeat neuvot.

Järkevä strategia eikä liian korkealle tähdättyä lopputulosta, vaan realistinen. Jos olet oikeasti ollut ikäsi lihomisherkkä ja kamppaillut merkittävän ylipainon kanssa, niin ensimmäisenä pitää muistaa, että ilman nälän näkemistä et voi laihtua, se valitettava totuus pitää muistaa ensimmäisenä. Itsellä se nälän näkeminen onnistuu parhaiten työpäivien aikana, koska siinä puuhatessa ei niin ajattele sitä näläntunnetta. Kotona ollessa se on vaikeampaa ja siksi syön ennemmin sitten kotona. Olen ollut ylipainoinen noin 3-vuotiaasta ja suurin painoni on ollut 133kg ja nyt on jotain välillä 120-122kg ja olen tyytyväinen. Tämä on se realistinen luku, jossa pystyn painon ehkä pitämään. Enempää en edes yritä, koska tämänkin kanssa joutuu jo näkemään nälkää ja kamppailemaan mielitekoja vastaan.

Pystyäksesi ylläpitämään 120 kg massaa syöt todennäköisesti jotain 2500 ja 3500 kcal väliltä, jos et liiku juurikaan. Jos noilla ruokamäärillä vielä näet nälkää, niin jossain mättää ja pahasti. Joko ruokavaliossasi tai pääsi sisällä, eli et syö nälkääsi vaan tunteisiisi ja kehon eri tuntemukset ovat menneet sinulla niin sekaisin, että et erota nälkää ja masennusta toisistaan.