Kolumni: Miksei kukaan vaadi ruikuttavaa keskiluokkaa ottamaan itseään niskasta kiinni?
Eipä kolumnisti paljon sääliä tuntenut keskiluokkaa kohtaan joka taistelee hintojen ja korkojen nousun kanssa.
Kommentit (1109)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no sitä voi tietysti miettiä mitä pitkäaikaisvaikutuksia sillä on, kun minun täytyy lopettaa (muun muassa) maidon, juuston ja hedelmien ostaminen jotta lapsi saisi harrastaa. Ja niin köyhiä ei tosiaan olla että mitään apuja yhtään mistään saisi. Mutta voihan tätä tilannetta luonnehtia myös kuten kirjoittaja, että ruokakaupassa säästäminen on vain mukavaa, ja harrastukset ovat tyhmä, oma valinta.
Luuletko, että moni työtön noita syö tai esim. tomaatteja tai kalaa?
Ja meillä ei lapset edes harrasta.
Luetun ymmärtäminen 🤣
Nimenomaan ja työtön asuu vuokra-asunnossa.
Itse en käy esim. parturissa enkä meikkaa. Hiukset voi leikata itse ja tehdä letin, ponnarin tai nutturan. Saunavuoroa ei ole. Siinä sulle muutama säästövinkki 😊😘
Letti, ponnari tai nuttura on hyvä, kun hyllyttää tavaroita kaupassa työmarkkinatuella 580 netto kuukaudessa ja kulukorvaus 9 euroa/työpäivä työkokeilussa. Jos ei mene niin tulee karenssi.
Työttömiä on työkokeilussa myös kirjastoissa laittamassa kirjoja hyllyyn ja kaupungin yksiköissä toimistotöissä sekä sairaaloissa. Sairaalan työkokeilussa saa siniset hoitajan vaatteet, jos auttaa osastonsihteeriä toimistotöissä osastolla. Ja AMK tutkinnolla noissa ollaan.
Mielestäni tuollainen työkokeilu on ihmisarvon polkemista. Korvauksen pitäisi olla motivoivampi ja suurempi, esim. 30 e/pv. Mitähän EU tuosta tuumaisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työssäkäyvän kuuluu saada enemmän kuin työttömän, muuten työssäkäynti ei ole mielekästä. Suomessa työttömälle kuuluu oikeus asumiseen, ruokaan, ja monenlaiseen viihteeseen kuten puhelin, televisio ja tietokone. Siksi työssäkäyvälle kuuluu oikeus merkkivaatteisiin ja ulkomaanmatkoihin.
Ja kun tähän välttämättä joku kommentoi että työssäkäynti itsessään on mielekästä, niin miksipä ei, itsekin pidän omista töistäni. Mutta suurelle osalle suomalaisista - ja väitän että merkittävän suurelle osalle - se mielekkys kuitenkin suhdannaista ja työnteon lopettaminen ei tarkoittaisi elintason laskua niin sitä vähennettäisiin suurissa määrin. Minäkin - vaikka pidänkin töistäni - pidän vielä enemmän ajatuksesta suunnitella omat päiväni täysin ilman palaverikutsuja ja muita töihin liittyviä vähemmän miellyttäviä velvollisuuksia.
Jos keskituloinen ei saa sen enempää kuin asumisen, ruoan ja viihteen, hänen ei kannata käydä töissä. Mukavampaa se on viihdyttää perhettä ja vähemmän stressiäkin tulee, siivoaminen onnistuu niinä aiempina työaikoina.
No eikä kuulu merkkivaatteet ja ulkomaanmatkat. Työssä käyvälle kuuluu palkka. Jos palkka on liian pieni, niin ensisijaisen valitusosoitteen tulee olla työnantaja, ei yhteiskunta.
Sillä palkalla voi sitten tehdä sen, mihin sillä palkalla on varaa. Aika moni valitsee ottaa sen asumisen, ruuan ja viihteen vähän parempana/laadukkaampana/yksilöllisempänä versiona kuin työtön, ehkä jopa niin, että käytössä on vaikkapa kakkosasunto ja oma auto tai pari. Moni valitsee myös säästää, mihin todella köyhällä ei ole käytännössä mahdollisuutta jo ihan byrokratian takia. Sitten ei välttämättä kaikissa suhdanteissa jää varaa ainakaan kovin moneen merkkivaatteeseen tai ulkomaanmatkaan.
Jälleen kerran: jos sinusta keskiluokkaisena vaikuttaa siltä, että töissä käynti ei kannata, niin olet täysin vapaa jäämään työttömäksi. Käytännössä tämä keskiluokkaisten uhoaminen jää tyhjäksi louskutukseksi, mikä kertoo siitä, että kyllä työssä käymällä edelleen saa kaikenlaista lisäarvoa elämään.
Olen eri, mutta minä kyllä veikkaan että yhä useampi tulee lähivuosina jättäytymään pois työelämästä jolloin tukijärjestelmä kaatuu. Ei meillä ole enää varaa tarjota työttömille työssäkäyvän elintasoa. Paitsi ettei ole varaa, niin yhä harvempi haluaa olla siellä maksupuolella.
Ei me tarjota työttömille työssäkäyvän keskiluokan elintasoa.
Ja sua koskee sama kuin aiempiakin: näytä joku tilasto tai muu data siitä, että keskiluokkaiset ihmiset vapaahehtoisesti jäävät työttömäksi, kun tuilla saa saman elintason. Ei ole näkynyt, eikä näy esim. yleisessä työllisyysasteessa.
Itseasiassa minä tiedän itsekin useamman korkeasti koulutetun ihan henkilökohtaisesti, jotka suunnittelevat, että irtisanomisen jälkeen jäävät ansiosidonnaisen ajaksi vapaille. Irtisanominen on kohdallaan todennäköinen sillä yhtiön uusi omistaja aikoo siirtää toiminnan toiseen maahan. Omassa työpaikassa puolestaan odotetaan tulevia todennäköisiä lomautuksia kieli pitkällä. Työssä käyvät on aivan loppuun niistetty ja niin väsyneitä, että haaveilevat työn loppumisesta. Itsellä esim tällä viikolla äkkiä lasekttuna 47 tuntia palavereja, päällekkäisyyksien vuoksi hypin palaverista toiseen, vartti siellä, toinen täällä. Illalla teen sitten tekemättä jääneet työt. Mies teki yli 60 tuntia liukumatyötä tammi-helmikuun aikana.
Nykyään täytyy hakea 4 työpaikkaa vähintään kuukaudessa ja olla koko ajan tavoitettavissa, jos soitetaan työhaastatteluun. Ammatisuoja on 3 kuukautta.
ei millään pahalla, mutta olen ollut työttämänä valmistuttuani vuonna 2004 ja myöhemmin vielä jakson äitiysvapaan jälkeen vuonna 2009 ja 4 työpaikkaa viikossa oli lähempänä todellisuutta. Hain ihan kaikkea vähänkin sopivaa, mutta molemmilla kerroilla minut valittiin siihen työhön joka jo paperilla sopi parhaiten osaamiseeni. Eli "pelko" että joutuu johonkin täysin soveltumattomaan työhön on kokemukseni mukaan pieni -ei siihen valita vaikka kuinka vilpittömin mielin olisi hakemassa. Se, että on tavoitettavissa haastattelua varten on tietenkin itsestäänselvä asia! Ei työssäkäyvätkään ole tavoittamattomissa arkisin virka-aikaan! Lomaa saa työtönkin kun sen (esim matkan) työkkäriin ajoissa ilmoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin kaksi vuotta työttömänä ja sain muun muassa toimeentulotukea. Opiskelin vähän lisää ja työllistyin jonkin aikaa sitten. Nettopalkkani on 2200e, joten kaiketi olen keskiluokkaa. Lisäksi olen yksinhuoltaja.
Olen myös lopen kyllästynyt keskiluokan ruikutukseen. Tuollaisella palkalla kustantaa perusmukavan elämän, joka on huomattavasti leveämpää kuin yhdelläkään työttömällä. Elintason nousu aiemmasta on huima. Palkalla tulee oikein hyvin toimeen, vaikka joudunkin valitsemaan lähdenkö kesä- vai talvilomareissulle, koska molempiin ei ole rahaa. Tuntuu, että keskiluokalle ei riitä mikään. Elintaso on paljon työtöntä korkeampi.
On aivan oikein, että kouluttautuneen työtä tekevän keskiluokan elinntaso on työtöntä korkeampi.
Jos ei olisi, kukaan ei viitsisi käydä töissä. Olisimme banaanivaltio, jossa ei olisi myöskään työttömyysturvaa, koska ei olisi ketään rahoittajaa sille.
Sitähän minä juuri sanoinkin. Siksi en kehtaisi valittaa tulotasostani, koska sillä saa vaikka mitä. Työtön ei saa. Siksi en ymmärrä keskiluokan valitusta. Kaikki on hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun viesti on nyt poistettu ilmeisesti 2 kertaa..?
Ilmeisesti näiden keskituloisten rahankäyttöä ei saa arvostella kun osuu niin ytimeen.
Jos teidän perheen nettotulot on jotain 4000-5000 e niin ette ole köyhiä ja teillä on varmasti varaa siihen suklaapatukkaan.
Vaikka käyttäisitte 2000 e asumiseen, 1000 e ruokakauppaan, niin jäisi silti vielä 1000-2000 e muuhun.
Itse olen 2000 nettona saava yh ja mulle jää 1000 e ruokaan ja laskuihin. En silti koe olevani köyhä. Meillä on kaikkea, paitsi auto ja ökyharrastus. Ei tulis mieleenkään mennä valittaa jonnekin lehteen, vaikka mut varmaan oikeasti lasketaan köyhäksi Suomen mittakaavassa. Älkää valittako. Teillä on asiat hyvin!
Kyllä ja ei. Noilla tuloilla Helsingissä asuva perhe on tiukoilla. Asuimme ennen ja rahaa ei suuremmin jäänyt eikä toivoakaan että olisimme saaneet asunnon ostettua. Muutimme toisaalle ja nyt on elämänlaatu parantunut ja rahaa jää huomattavasti enemmän. Meillä tavoite että joka kuukausi pakollisten menojen jälkeen laitamme rahaa myös säästöön jotta ei olisi täysi paniikki päällä jos jotain tapahtuu. Noissa sinun esimerkkitapauksissa kummassakaan sitä ei näytä suuremmin tapahtuvan vaan hyvin kädestä suuhun elämistä käytännössä pakon edessä.
Voisitko vähän avata niitä kuluja? Ihan oikeasti yritän ymmärtää mihin niin suuri summa rahaa menee?
En elä kädestä suuhun. Asumiskulut 1000 e, ruokaan ehkä 400 e, 80 puhelin ja tabletti, 100 junalippu, jää about 400. Siitä sähkölasku parin kuun välein n. 50 e. Jää 350 ja tästä pari muuta laskua, jää yli 200. Sillä sitten syödään viikoittain jossain puffassa, menee kuussa ehkä 100 e. En laske kaupassa rahoja vaan ostan mitä haluan. Toki voi olla että mulla on jotenkin vääristynyt käsitys mun rahoista, koska mulla on myös säästöjä. Tilillä on kuitenkin koko ajan reilusti rahaa, joten tuskin kovin pahasti elän yli varojeni. Tietysti jos mulla ei olisi mitään säästöjä niin joutuisi olla tarkkana kaikesta. Jos eläisinkin kädestä suuhun, niin mun tilanteessa se olis ymmärrettävää koska olen yh ja maksan kaiken yksin.
Kahden keskituloisen perheessä on vaikea ymmärtää kyllä miksi rahat ei riitä, joten kerro ihmeessä miten teillä oli tiukkaa?
Meidän tulot olivat tuolloin noin 4000 euroa nettona että erään keskustelijan mukaan enemmän pienituloisiahan me. Annan yhden esimerkin: silloin maksoimme vuokraa + sähkö + vesi noin 1500 euroa. Nyt maksamme asumisesta 800 euroa + sähkö. Meillä jää nykyään satoja euroja enemmän rahaa pelkästään tuosta ja valtaosa säästöön. Silloinkin jäi hieman säästöön(n 300 euroa kuukaudessa) mutta vuokra häipyi savuna ilmaan mikä vain oli mielestäni tyhmyyttä. Lapsilla on molemmilla harrastus jotka yhteensä vievät noin 3000 vuodessa eli ei kalliit. Auto on kallis ja se vei useita satoja euroja kuukaudessa kun asuimme Helsingissä. Arvio oli että auton kulut keskimäärin 500 euroa. Nyt meillä ei lainkaan omaa autoa ja siitä hurja säästö. Sen rahan käytämme lomamatkaan vuosittain. Ruokaan menee edelleen noin 700 euroa vaikka suunniteltava enemmän nykyään kun kallistunut ja lapset jo isoja.
4000-1500 e. Jää 2500 e. Ruokaan 700. Jää 1800 e. Lasten harrastukset 300. Jää 1500. Auto 500 e. Jää 1000 e, josta säästyi vielä 300 e. Eli 700 e kului johonkin mistä ei ole tietoa.
Yritän nyt vaan ymmärrä aidosti miten on rahasta tiukkaa. Eli johonkin kului odotettua enemmän rahaa. En nyt näe näillä laskelmilla miten teillä oli rahasta tiukkaa.Eikö tuossa ole jo asiat aika hyvin jos saa kaiken tuon ja säästyykin kuitenkin 300 e kuussa?
Itse jotenkin näen työssäkäyvät perheet hyvätuloisia ja onnekkaita.
Lisäksi en ymmärrä vielä pätemistäsi siinä kohtaa että sinulla selvästi yksi lapsi. Elätät siis kaksi ihmistä 2000 euron nettopalkalla. Katsot silti voivasi arvostella pareja jotka elättävät 4000 euron nettotuloilla itsensä ja sekä kaksi lasta. Sinulla vähintään yhtä hyvä tilanne kuin noilla pareilla. Eikä kertomasi mukaan lapsesi edes harrasta mitään. Ehkä se teille sopii vaikka ei lapselle hyväksi.[/quote
Yhtä hyvä? En minä voi hankkia omakotitaloa enkä edes autoa. Miten me ollaan samalla viivalla?
Mulle jää ruokaa ja muihin kuluihin 1000 e. Ei sillä makseta autoa, eikä taloa, ei edes sitä kallista harrastusta lapselle. Ruokaa meillä on aina ja lapsella on yksi suht. edullinen harrastus kerran viikkoon.
Jos olisi puoliso, niin voisi olla talo ja auto sekä kalliimpi harrastus lapsella. Ei se tarkoita että olisi rikas, mutta olisi niihin kyllä hyvin varaa, enkä kehtaisi valittaa.
Tässä on nyt lainaukset päin peetä, mutta arvostelet kahta keskiluokkaista samaan aikaan, kun et itse pysty 1000 eurosta edes maksullista harrastusta tarjoamaan? Ilmeisesti perheessä vain yksi lapsi ja sekin kaiketi pieni. Noilla tuloilla ei taida päivähoitomaksuakaan mennä. Niin mihinkäs se sinun rahasi kuluu?
Et ilmeisesti lukenut kaikkia viestejä. Asumiskulut 1000 e, ruoka 400, tabletti ja puhelin 80 e, junalippu 100, sähkölasku 50. Jää jotain 300 e!! Lapsella on harrastus kerran viikossa. Maksaa jotain 250 e kausi. En laske sitä kuulausittaiseksi kuluksi. Nimenomaan mulle jää myös ylimääräistä yksin!! Vaikkakin niistä menee vaatteisiin, kampaajan rahaa. Joka kk ei kuitenkaan tule niitäkään hankittua. Minulla ei olisi yksin varaa autoon, joten en hanki sellaista ja sitten valita, että on rahasta tiukkaa. Lapsi on 8 v.
En elä kovin leveästi, eli ei lähdetä autolla kesämökillä vaan mennään Onnibussilla ja joudutaan pyytämään autokyytiä sukulaiselta. Todella ikävää, mutta näillä mennään.
Te joilla on pakko olla 2 autoa, niin tilanne on vaan se, että ehkä teillä ei ole niihin varaa. Joten pitäisi miettiä miten toisesta autosta voi luopua. Se vaatii uhrauksia ja elämästä tulee epämukavampaa. Pitää elää tuloksensa mukaan! Jos on tiukkaa ja perheessä harrastukset ja autot, niin se ei ole köyhyyttä!
Mun sisareni muuten elättää 2300 e netolla 2 teiniä, koiran ja kissan, omistaa auton.Joten älä tule selittämään, että kahden ihmisen tuloilla on tiukkaa!! Liian leveästi elätte.
Kyllä luin. Minä en ole tuo, joka tuo sinulle alunperin kommentoi. Tässä on nyt pikkusen sellainen fiilis, että pata kattilaa soimaa. 1000 euron asumiskulut kahdelle on tolkuttoman suuret. Ilmeisesti asut jossain Helsingissä, jossa julkiset kulkee hyvin. Moni kaupungissakin asuva yksinkertaisesti tarvitsee auton työhön. Aika keskiluokkaista mennä muuten mökille. Ei monella keskituloisella ole edes suvun mökkiä käytössä. Saatikka, että pääsisi pummilla kulkemaan. Minähän en kertonut sinulle mitään tuloistani, mutta leveämmin sinä köyhänä näytät elävän ja silti arvostelet muiden rahan käyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no sitä voi tietysti miettiä mitä pitkäaikaisvaikutuksia sillä on, kun minun täytyy lopettaa (muun muassa) maidon, juuston ja hedelmien ostaminen jotta lapsi saisi harrastaa. Ja niin köyhiä ei tosiaan olla että mitään apuja yhtään mistään saisi. Mutta voihan tätä tilannetta luonnehtia myös kuten kirjoittaja, että ruokakaupassa säästäminen on vain mukavaa, ja harrastukset ovat tyhmä, oma valinta.
Luuletko, että moni työtön noita syö tai esim. tomaatteja tai kalaa?
Ja meillä ei lapset edes harrasta.
Työttömien kohdalla onkin eri asia. Elävät tulonsiirroilla eivät palkalla. Kun tässä vielä keskustellaan keskiluokkaisista niin heidän vertailu työttömiin on järjetöntä. .Keskiluokka tulonsiirroilla sitä väkeä joka kuitenkin jo elättää työttömiä. Työttömät voivat ostaa kalaa ja tomaatteja kun menevät töihin.
Työttömiä on 90 000 aktivoitu eli ovat työkokeilussa, kuntouttavassa työtoiminnassa, kursseilla tai palkkatukitöissä.
Jos jäät työttömäksi niin ei työkkäri sulle töitä tarjoa, itse teet kotona yksin työhakemuksia ja jos sua ei valita niin sitten on noita muita juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Yhtä asiaa olen ihmetellyt. Kun lainanottaja saa lainalupauksen pankista asuntolainaa varten niin tämä lainalupaus koetaan jotenkin omaksi rahaksi eikä puhettakaan että lainaa otettaisiin vähemmän kuin mikä lainalupaus on ja vältyttäisiin pitkältä maksuajalta ja suurista korkokuluista.
Lainalupauksen nimi pitäisi olla velkalupaus tai jotain muuta.
Tälläkin palstalla koulutettu keskiluokka tapaa haukkua köyhiä siitä kuinka tyhmiä ja vastuuttomia valintoja nämä ovat elämässään tehneet, mutta silti sama porukka tosiaan itse ottaa ihan hillittomiä asuntolainoja koska kyllähän se nyt vain kuuluu saada iso ja viimeisen päälle stailattu asunto hienolta alueelta.
Tämä on iso muutos siihen miten asiaa ajateltiin silloin kun minä olin lapsi. Minun äitini on keskiluokkainen jolla palkka oli aikoinaan hieman silloista suomalaista keskitasoa korkeampi, mutta asuntoa etsittiin sillä mentaliteetilla, että ei osteta kalleinta mihin suinkin vain saa lainaa, juuri siksi, ettei sitten olla sen kanssa ihan pulassa heti jos olosuhteet jollain lailla muuttuvat. Ei sitä kämppää myöskään lähdetty kalliilla remontoimaan heti kun pinnat olivat vähän kuluneita.
"Keskiluokka elättää työttömät."
Tuntuu, että täällä on aika kapea käsitys työttömyydestä. Suurin osa työttömistä on ihan muuta kuin elämäntapatyöttömiä. Moni työtön on itsekin maksanut palkastaan vuosikausia veroja ja maksaa jatkossakin.
Tuo kolumni on hupaisa. Ehkä tahattomasti.
Kirjoittaja haukkuu ensin hirveästi keskiluokkaa valittamisesta, ja sitten päättää kirjoituksensa kertomalla kuinka hän on itse inflaation suurin kärsijä. Viestiksi lukijalle jää: älä sinä siinä yhtään valita, sillä minä kärsin enemmän.
Ajatuksena tuossa on vissiin sama kuin sairauksien vertailussa. Haavasta sormessa ei saa valittaa kun jollakin voi olla syöpä sormessa. Sitten paikalle kävelee joku jolta on koko käsi amputoitu. Kenellä silloin on valitusoikeus?
Mitä sellainen ihminen miettii, joka pilkkaa muiden ongelmia ja väittää, että "sinä et saa valittaa, koska minulla on vaikeampaa". Empatiakyky ei ainakaan tule ensimmäisenä mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no sitä voi tietysti miettiä mitä pitkäaikaisvaikutuksia sillä on, kun minun täytyy lopettaa (muun muassa) maidon, juuston ja hedelmien ostaminen jotta lapsi saisi harrastaa. Ja niin köyhiä ei tosiaan olla että mitään apuja yhtään mistään saisi. Mutta voihan tätä tilannetta luonnehtia myös kuten kirjoittaja, että ruokakaupassa säästäminen on vain mukavaa, ja harrastukset ovat tyhmä, oma valinta.
Luuletko, että moni työtön noita syö tai esim. tomaatteja tai kalaa?
Ja meillä ei lapset edes harrasta.
Työttömien kohdalla onkin eri asia. Elävät tulonsiirroilla eivät palkalla. Kun tässä vielä keskustellaan keskiluokkaisista niin heidän vertailu työttömiin on järjetöntä. .Keskiluokka tulonsiirroilla sitä väkeä joka kuitenkin jo elättää työttömiä. Työttömät voivat ostaa kalaa ja tomaatteja kun menevät töihin.
Työttömiä on 90 000 aktivoitu eli ovat työkokeilussa, kuntouttavassa työtoiminnassa, kursseilla tai palkkatukitöissä.
Jos jäät työttömäksi niin ei työkkäri sulle töitä tarjoa, itse teet kotona yksin työhakemuksia ja jos sua ei valita niin sitten on noita muita juttuja.
Työnantaja valitsee itse kenet ottaa töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no sitä voi tietysti miettiä mitä pitkäaikaisvaikutuksia sillä on, kun minun täytyy lopettaa (muun muassa) maidon, juuston ja hedelmien ostaminen jotta lapsi saisi harrastaa. Ja niin köyhiä ei tosiaan olla että mitään apuja yhtään mistään saisi. Mutta voihan tätä tilannetta luonnehtia myös kuten kirjoittaja, että ruokakaupassa säästäminen on vain mukavaa, ja harrastukset ovat tyhmä, oma valinta.
Luuletko, että moni työtön noita syö tai esim. tomaatteja tai kalaa?
Ja meillä ei lapset edes harrasta.
Työttömien kohdalla onkin eri asia. Elävät tulonsiirroilla eivät palkalla. Kun tässä vielä keskustellaan keskiluokkaisista niin heidän vertailu työttömiin on järjetöntä. .Keskiluokka tulonsiirroilla sitä väkeä joka kuitenkin jo elättää työttömiä. Työttömät voivat ostaa kalaa ja tomaatteja kun menevät töihin.
Työttömiä on 90 000 aktivoitu eli ovat työkokeilussa, kuntouttavassa työtoiminnassa, kursseilla tai palkkatukitöissä.
Jos jäät työttömäksi niin ei työkkäri sulle töitä tarjoa, itse teet kotona yksin työhakemuksia ja jos sua ei valita niin sitten on noita muita juttuja.
Tietysti tekevät itse työhakemuksensa. Sehän on heidän työtään ja velvollisuus että saavat työttömyyskorvauksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no sitä voi tietysti miettiä mitä pitkäaikaisvaikutuksia sillä on, kun minun täytyy lopettaa (muun muassa) maidon, juuston ja hedelmien ostaminen jotta lapsi saisi harrastaa. Ja niin köyhiä ei tosiaan olla että mitään apuja yhtään mistään saisi. Mutta voihan tätä tilannetta luonnehtia myös kuten kirjoittaja, että ruokakaupassa säästäminen on vain mukavaa, ja harrastukset ovat tyhmä, oma valinta.
Luuletko, että moni työtön noita syö tai esim. tomaatteja tai kalaa?
Ja meillä ei lapset edes harrasta.
Työttömien kohdalla onkin eri asia. Elävät tulonsiirroilla eivät palkalla. Kun tässä vielä keskustellaan keskiluokkaisista niin heidän vertailu työttömiin on järjetöntä. .Keskiluokka tulonsiirroilla sitä väkeä joka kuitenkin jo elättää työttömiä. Työttömät voivat ostaa kalaa ja tomaatteja kun menevät töihin.
Työttömiä on 90 000 aktivoitu eli ovat työkokeilussa, kuntouttavassa työtoiminnassa, kursseilla tai palkkatukitöissä.
Jos jäät työttömäksi niin ei työkkäri sulle töitä tarjoa, itse teet kotona yksin työhakemuksia ja jos sua ei valita niin sitten on noita muita juttuja.
Siis ymmärränkö nyt oikein, että siinä on joku vääryys, että työttömän tulisi etsiä itse itselleen työtä?
Mulla on takana työttömyyttä yhteensä noin 2 vuotta eri pätkissä ja eipä ole työkkäri tarjonnut mitään aktivointia kuin kerran: silloin kun en ylioppilaaksi kirjoittamisen jälkeen päässyt heti opiskelemaan, pääsin työkkärin osoittamana johonkin työnhakukurssille ja "harjoitteluun" vaateliikkeeseen. Parempi kai se oli kuin kotona istua. Auttoi sitten opiskellessa löytämään kesätöitä kun oli tuo myyntityökokemus taustalla.
Kun olin valmistunut ammattiin, ei työkkäri velvoittanut yhtään mihinkään kun näkivät sen että haen koko ajan itsenäisesti työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no sitä voi tietysti miettiä mitä pitkäaikaisvaikutuksia sillä on, kun minun täytyy lopettaa (muun muassa) maidon, juuston ja hedelmien ostaminen jotta lapsi saisi harrastaa. Ja niin köyhiä ei tosiaan olla että mitään apuja yhtään mistään saisi. Mutta voihan tätä tilannetta luonnehtia myös kuten kirjoittaja, että ruokakaupassa säästäminen on vain mukavaa, ja harrastukset ovat tyhmä, oma valinta.
Luuletko, että moni työtön noita syö tai esim. tomaatteja tai kalaa?
Ja meillä ei lapset edes harrasta.
Onneksi elin lapsena aikana jolloin harrastaminen ei maksanut maltaita. Pyöräiltiin, lainattiin kirjoja kirjastosta, järjestettiin yleisurhelukilpailuja ym. kilpailuja, pelattiin pallopelejä koulun pihalla vapaa-aikana, käytiin uimassa, retkeiltiin metsissä, hiihdettiin ja leikittiin mitä moninaisempia leikkejä. Päivän kalliiksi kohokohdaksi riitti kun sai yhden jäätelön. Myöskään urheilu seurassa ei maksanut paljonkaan. Myös kulttuuria ja musiikkia pystyi harrastamaan edullisesti tai ilmaiseksi kerhoissa ja työväenopistossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no sitä voi tietysti miettiä mitä pitkäaikaisvaikutuksia sillä on, kun minun täytyy lopettaa (muun muassa) maidon, juuston ja hedelmien ostaminen jotta lapsi saisi harrastaa. Ja niin köyhiä ei tosiaan olla että mitään apuja yhtään mistään saisi. Mutta voihan tätä tilannetta luonnehtia myös kuten kirjoittaja, että ruokakaupassa säästäminen on vain mukavaa, ja harrastukset ovat tyhmä, oma valinta.
Luuletko, että moni työtön noita syö tai esim. tomaatteja tai kalaa?
Ja meillä ei lapset edes harrasta.
Työttömien kohdalla onkin eri asia. Elävät tulonsiirroilla eivät palkalla. Kun tässä vielä keskustellaan keskiluokkaisista niin heidän vertailu työttömiin on järjetöntä. .Keskiluokka tulonsiirroilla sitä väkeä joka kuitenkin jo elättää työttömiä. Työttömät voivat ostaa kalaa ja tomaatteja kun menevät töihin.
Työttömiä on 90 000 aktivoitu eli ovat työkokeilussa, kuntouttavassa työtoiminnassa, kursseilla tai palkkatukitöissä.
Jos jäät työttömäksi niin ei työkkäri sulle töitä tarjoa, itse teet kotona yksin työhakemuksia ja jos sua ei valita niin sitten on noita muita juttuja.
Tietysti tekevät itse työhakemuksensa. Sehän on heidän työtään ja velvollisuus että saavat työttömyyskorvauksen.
No pitäisikö johtajia sitten alkaa haukkumaan, kun eivät palkkaa työttömiä esim. kun ovat Prismassa ruokaostoksilla?
Vierailija kirjoitti:
Tuo kolumni on hupaisa. Ehkä tahattomasti.
Kirjoittaja haukkuu ensin hirveästi keskiluokkaa valittamisesta, ja sitten päättää kirjoituksensa kertomalla kuinka hän on itse inflaation suurin kärsijä. Viestiksi lukijalle jää: älä sinä siinä yhtään valita, sillä minä kärsin enemmän.
Ajatuksena tuossa on vissiin sama kuin sairauksien vertailussa. Haavasta sormessa ei saa valittaa kun jollakin voi olla syöpä sormessa. Sitten paikalle kävelee joku jolta on koko käsi amputoitu. Kenellä silloin on valitusoikeus?
Mitä sellainen ihminen miettii, joka pilkkaa muiden ongelmia ja väittää, että "sinä et saa valittaa, koska minulla on vaikeampaa". Empatiakyky ei ainakaan tule ensimmäisenä mieleen.
Lopun kommenttihan oli puhdasta ironiaa. Toisaalta jos tilastoihin on uskominen, yksin asuvat kärsivät hintojen noususta eniten.
Vierailija kirjoitti:
Tuo kolumni on hupaisa. Ehkä tahattomasti.
Kirjoittaja haukkuu ensin hirveästi keskiluokkaa valittamisesta, ja sitten päättää kirjoituksensa kertomalla kuinka hän on itse inflaation suurin kärsijä. Viestiksi lukijalle jää: älä sinä siinä yhtään valita, sillä minä kärsin enemmän.
Ajatuksena tuossa on vissiin sama kuin sairauksien vertailussa. Haavasta sormessa ei saa valittaa kun jollakin voi olla syöpä sormessa. Sitten paikalle kävelee joku jolta on koko käsi amputoitu. Kenellä silloin on valitusoikeus?
Mitä sellainen ihminen miettii, joka pilkkaa muiden ongelmia ja väittää, että "sinä et saa valittaa, koska minulla on vaikeampaa". Empatiakyky ei ainakaan tule ensimmäisenä mieleen.
Kuinka kauan työttömät ovatkaan saaneet osakseen tätä kuraa? Nyt, kun se osuu keskiluokkaan, nousen varsinainen älämölö.
Vierailija kirjoitti:
"Keskiluokka elättää työttömät."
Tuntuu, että täällä on aika kapea käsitys työttömyydestä. Suurin osa työttömistä on ihan muuta kuin elämäntapatyöttömiä. Moni työtön on itsekin maksanut palkastaan vuosikausia veroja ja maksaa jatkossakin.
Niin on. Mutta heidän maksamansa verot on jo käytetty. Ei niitä ole jätetty jemmaan odottamaan sitä hetkeä että heillä tulee rahantarve. Tämän hetken työttömien tulot tulevat tämän hetken veronmaksajilta.
Itse teen pätkätyötä ja pätkittäin olen työttömänä. Tiedostan kyllä sen, että työttymyyshetkinä elän muiden maksamien tukien varassa. Itsekin tietenkin maksan veroja omista tuloistani, ihan niinkuin kaikki muutkin. Mutta työttömyyshetkinä olen saamapuolella.
Aika paljon vaikeampaa olisi olla ilman työttömyystukea.
Vierailija kirjoitti:
Tuo kolumni on hupaisa. Ehkä tahattomasti.
Kirjoittaja haukkuu ensin hirveästi keskiluokkaa valittamisesta, ja sitten päättää kirjoituksensa kertomalla kuinka hän on itse inflaation suurin kärsijä. Viestiksi lukijalle jää: älä sinä siinä yhtään valita, sillä minä kärsin enemmän.
Ajatuksena tuossa on vissiin sama kuin sairauksien vertailussa. Haavasta sormessa ei saa valittaa kun jollakin voi olla syöpä sormessa. Sitten paikalle kävelee joku jolta on koko käsi amputoitu. Kenellä silloin on valitusoikeus?
Mitä sellainen ihminen miettii, joka pilkkaa muiden ongelmia ja väittää, että "sinä et saa valittaa, koska minulla on vaikeampaa". Empatiakyky ei ainakaan tule ensimmäisenä mieleen.
Ymmärrän, että kolumni aiheuttaa valtaisan tunnekuohun joillekuille, mutta kyllä siltä tunnekuohultaan nyt sentään pitäisi osata erottaa sarkasmi tosissaan kirjoitetusta. Kolumnin kirjoittaja ei itse koe olevansa suuri kärsijä, vaan kyseessä on sarkastinen heitto ja omaa itseänkin kohtaan kohdistettu kritiikki.
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokka on tottunut velkavetoiseen kulutukseen. Isännällä pitää olla pelit ja vehkeet, emännällä sisustuksen uusimiset ja hemmotteluhoidot.
Ja sitten tulee asunto. Se on kallein mihin saa just ja just lainaa, ja siitä maksetaan mitä vain arvonnousun toivossa.
Juuri autoin yhtä hyvätuloisen rajaa lähentelevää keskiluokkaista raha-asioissa. Tiukkaa kuulemma on. Asunto kalliilta alueelta, osarilla ostettu uudehko 50 000 euron citymaasturi, uusi kännykkä, uusi läppäri, uusi telkkari, just uusittu sisustus, pari lomamatkaa vuodessa ja tietty lapsille kalliit harrastukset koska muillakin on. Visa ja Mastercard tapissa koko ajan.
Tämä: Pienistä virroista kasvaa suuri puro.
Mikä siinä on ettei sen vertaa ole matikkapäätä et laitetaan tulot ja menot paperille ja tehdään yksinkertainen laskutoimitus näiden välillä?
Jos tulot ovat kunnossa ja pakollisten menojen jälkeen jää plussalle on visat ja mastercardit aivan turhia. Miksi kaikki pitäisi ostaa heti velaksi? Eikö enää osata yhtään säästää hankintoihin, edes niihin pieniin?
Eläkkeitä maksetaan 33 miljardia, eläkeläisten hoitokoteja 5 miljardia, eläkeläisten terveydenhoitoa 6500 vuodessa/1 eläkeläinen ja eläkeläisiä on miljoona kuusisataa tuhatta. 200 000 eläkeläistä saa asumistukea ja 200000 leskeneläkettä. Lisäksi eläkeläisille maksetaan lääkkeitä (lääkekatto 600 vuodessa), kelan hoitotukea, kelatakseja, palveluseteleitä ja verovähennystä palveluihin ja toimeentulotukea sähköön ja lääkkeisiin.
Työttömyyskorvauksia maksetaan 4,9 miljardia.
Hevosen suusta kuulin, että sähkön hinta kallistui ja pidettiin korkeana, jotta hallitus (siis Suomen hallitus) saa lisää rahaa taskuihinsa.