Lue keskustelun säännöt.
Miksi suomalaiset miehet eivät osaa ilmaista tunteitaan?
16.04.2023 |
Suomalaiset miehet ovat erittäin taitamattomia ilmaisemaan tunteitaan. Käyttäytyminen on monesti tylyä ja etäistä, joka voi olla hankalaa erityisesti naisille. Miksi tämä on niin? Onko syynä kulttuurieroja vai onko se jokin geneettinen ominaisuus?
Kommentit (169)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miestä ei ole tarkoitettu kertomaan tunteistaan, kun luonnon mukaan miehen pitäisi aikanaan joutua jonkun sapelihammastiikerin suuhun tai kuolla jossain heimosodassa.
Kun sapelihammastiikerin talja on harteilla ja naapuriheimo on syöty niin voi kyllä tunteitaakin opetella, jos uskallusta riittää.
Ei, vaan sitten mennään toisen tiikerin ja heimon perään. Naisilla on aikaa pyöritellä kaunarijuttujaan siellä kotinuotiolla soppaa pyöritellessään.
Voihan sitä niinkin tehdä. Joskus voi kumminkin olla mukavaa hurmata oma naisensa ja näyttää uskaltavansa ja pystyvänsä vaativimpiinkin asioihin, kuten vaikka tunteisiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kun toi perkeleen viinakulttuuri on mennyt sellaiseksi viininlipittelyksi. Ei niistä mies tule niin paljon känniin että alkaisi tunteista puhumaan.
Keskenkasvuiset eivät tosiaan uskalla ilman rohkaisua edes yrittää, osatakin pitäisi ja siihenhän ei känninen pysty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen keski-ikään saakka elänyt sellaisessa tunnekylmässä meiningissä, perheessä ei koskaan näytetty muita tunteita kuin vihaa korkeintaan. No ehkä joskus vähän naurahdeltiin. Siinäpä se. Nyt sitten nainen käskee puhumaan asioista tunteistaan ja eihän se oikein ota onnistuakseen, kuin pinnistäisin jotain rajoitinta vastaan. Monenkohan vuoden ohjelmoinnin purku tässä nyt olisi mahdollisesti edessä? Eikö se ole sama sanoa naiselle että jatkaa menojaan.
Huomasitko siis vasta nyt että se ohjelmointi pitäisi purkaa?
Kyllä, en ole aiemmin kokenut läheisiä ihmissuhteita ja kavereiden kanssa ei ole tarvinut puhua asioista samaan malliin ja ne on aina voinut jättää pintapuolisiksi.
Sama oli minullakin. Sitten kolmekymppisenä oli pakko opetella ensimmäisessä parisuhteessa, vaikka se oli hirveän vaikeaa ja nöyryyttävää. Minä opin puhumaan edes joten kuten, mies ei.
Eivät naiset puhu tunteista siksi että se on kivaa vaan siksi että puhumattomuudesta seuraa konflikteja, väärinkäsityksiä, epätietoisuutta, vieraantumista ja epäluottamusta.
No miksi tämä on naisille niin selvää mutta miehille ei ja tämäkään mies ei oppinut puhumaan? Kerrot olevasi samoista lähtökohdista, vaikka epäilen että jonkinlaisia valmiuksia oli sinullakin jo ennestään. Onhan se ystävien kanssa oleminen ja puhuminenkin jo naisilla ja miehillä usein erilaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välttelevä tyyli kasvatuksessa. Kaikki tunteet pitää tukahduttaa, että on hyväksyttävä. Etenkään pojat eivät saa näyttää surua, hempeyttä jne. Hyväksytyt piirteet ovat hyvin suppeat. Tätä on näköjään vaikea tajuta, vaikka on aivan tieteellinen fakta. Ei ole siis ihme, että nämä ongelmat kulkevat sukupolvilta toisille.
Minusta se nimenomaan on ihme, kun tietoa ja ammattiapua olisi saatavilla yllin kyllin. Näistä ongelmista on puhuttu ainakin 30 vuotta! Miten miehet voivat edelleen olla noin heikossa jamassa? Miksi he eivät tee mitään?
Oikeat miehet ovat kyllä opetelleet nuo asiat jo iät ja ajat. Tosin meitä ei ole kovin montaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen keski-ikään saakka elänyt sellaisessa tunnekylmässä meiningissä, perheessä ei koskaan näytetty muita tunteita kuin vihaa korkeintaan. No ehkä joskus vähän naurahdeltiin. Siinäpä se. Nyt sitten nainen käskee puhumaan asioista tunteistaan ja eihän se oikein ota onnistuakseen, kuin pinnistäisin jotain rajoitinta vastaan. Monenkohan vuoden ohjelmoinnin purku tässä nyt olisi mahdollisesti edessä? Eikö se ole sama sanoa naiselle että jatkaa menojaan.
Huomasitko siis vasta nyt että se ohjelmointi pitäisi purkaa?
Kyllä, en ole aiemmin kokenut läheisiä ihmissuhteita ja kavereiden kanssa ei ole tarvinut puhua asioista samaan malliin ja ne on aina voinut jättää pintapuolisiksi.
Sama oli minullakin. Sitten kolmekymppisenä oli pakko opetella ensimmäisessä parisuhteessa, vaikka se oli hirveän vaikeaa ja nöyryyttävää. Minä opin puhumaan edes joten kuten, mies ei.
Eivät naiset puhu tunteista siksi että se on kivaa vaan siksi että puhumattomuudesta seuraa konflikteja, väärinkäsityksiä, epätietoisuutta, vieraantumista ja epäluottamusta.
No miksi tämä on naisille niin selvää mutta miehille ei ja tämäkään mies ei oppinut puhumaan? Kerrot olevasi samoista lähtökohdista, vaikka epäilen että jonkinlaisia valmiuksia oli sinullakin jo ennestään. Onhan se ystävien kanssa oleminen ja puhuminenkin jo naisilla ja miehillä usein erilaista.
Ei minulla ole ystäviä, yksi kaveri vain. Eikä ollut yhtään läheistä ihmissuhdetta aiemmin. Ei edes lemmikkiä. Yksi viherkasvi, joka sekin kuoli.
Eikä tuo ollut minulle selvää. Millään tavalla. Huomasin vain että tämä yhteiselo ei suju jostain syystä ja aloin miettiä ja etsiä tietoa. Järkeillä. Käyttää aivojani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välttelevä tyyli kasvatuksessa. Kaikki tunteet pitää tukahduttaa, että on hyväksyttävä. Etenkään pojat eivät saa näyttää surua, hempeyttä jne. Hyväksytyt piirteet ovat hyvin suppeat. Tätä on näköjään vaikea tajuta, vaikka on aivan tieteellinen fakta. Ei ole siis ihme, että nämä ongelmat kulkevat sukupolvilta toisille.
Minusta se nimenomaan on ihme, kun tietoa ja ammattiapua olisi saatavilla yllin kyllin. Näistä ongelmista on puhuttu ainakin 30 vuotta! Miten miehet voivat edelleen olla noin heikossa jamassa? Miksi he eivät tee mitään?
Tässä on aika hyvin tiivistetty, miksi ongelma on ja pysyy.
-Pojat joutuvat edelleen kasvamaan yhteiskunnassa liian ahtaassa muotissa, jossa vierastetaan feminiinisiä piirteitä, Helne kertoo. Pojat saattavat edelleen ihannoida aggressiivisuutta ja maskuliinisuutta. Yksin on vain pärjättävä.
Äidit ovat kautta aikojen olleet lastensa suojelijoita, isät ovat kannustaneet lapsia seikkailuihin. Poika tarvitsee äidiltään lempeyttä, läsnäoloa, suojelua ja lämpöä, joiden vaikutukset kantavat parhaimmillaan aikuisikään asti.
Helnen mukaan äidin yksi tärkeistä tehtävistä on huolehtia pojan tunnekasvatuksesta, kannustaa tätä puhumaan, näyttämään tunteitaan ja kuuntelemaan.
Toimittaja Henna Helne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen keski-ikään saakka elänyt sellaisessa tunnekylmässä meiningissä, perheessä ei koskaan näytetty muita tunteita kuin vihaa korkeintaan. No ehkä joskus vähän naurahdeltiin. Siinäpä se. Nyt sitten nainen käskee puhumaan asioista tunteistaan ja eihän se oikein ota onnistuakseen, kuin pinnistäisin jotain rajoitinta vastaan. Monenkohan vuoden ohjelmoinnin purku tässä nyt olisi mahdollisesti edessä? Eikö se ole sama sanoa naiselle että jatkaa menojaan.
Huomasitko siis vasta nyt että se ohjelmointi pitäisi purkaa?
Kyllä, en ole aiemmin kokenut läheisiä ihmissuhteita ja kavereiden kanssa ei ole tarvinut puhua asioista samaan malliin ja ne on aina voinut jättää pintapuolisiksi.
Sama oli minullakin. Sitten kolmekymppisenä oli pakko opetella ensimmäisessä parisuhteessa, vaikka se oli hirveän vaikeaa ja nöyryyttävää. Minä opin puhumaan edes joten kuten, mies ei.
Eivät naiset puhu tunteista siksi että se on kivaa vaan siksi että puhumattomuudesta seuraa konflikteja, väärinkäsityksiä, epätietoisuutta, vieraantumista ja epäluottamusta.
Nimenomaan näin. Tuoreessa suhteessa naiset saattavat sortua kinuamaan toiselta liikaa rakkaudenosoituksia, ja siinä voi olla vaikea paikka, jos pyyntö on liiallinen ja ennenaikainen. Mutta aikuisen naisen tunnetiedustelut tähtäävät nimenomaan parempaan kommunikaatioon, jossa kummankin elämästä tehdään helpompaa, ja riiteleminenkin tähtää suhteen toimintaedellytysten parantamiseen.
Arka ja vihamielinen mies ei tätä ymmärrä, jos hänelle ei ole myönteisiä kokemuksia kertynyt, hän pitää naista itseään lapsellisempana olentona ja uskoo, että kaikki olisi hyvin jos vain nainen ymmärtäisi olla hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
0/5, mutta kyllähän tälläkin paskaprovolla saa idiootit riehumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välttelevä tyyli kasvatuksessa. Kaikki tunteet pitää tukahduttaa, että on hyväksyttävä. Etenkään pojat eivät saa näyttää surua, hempeyttä jne. Hyväksytyt piirteet ovat hyvin suppeat. Tätä on näköjään vaikea tajuta, vaikka on aivan tieteellinen fakta. Ei ole siis ihme, että nämä ongelmat kulkevat sukupolvilta toisille.
Minusta se nimenomaan on ihme, kun tietoa ja ammattiapua olisi saatavilla yllin kyllin. Näistä ongelmista on puhuttu ainakin 30 vuotta! Miten miehet voivat edelleen olla noin heikossa jamassa? Miksi he eivät tee mitään?
Tässä on aika hyvin tiivistetty, miksi ongelma on ja pysyy.
-Pojat joutuvat edelleen kasvamaan yhteiskunnassa liian ahtaassa muotissa, jossa vierastetaan feminiinisiä piirteitä, Helne kertoo. Pojat saattavat edelleen ihannoida aggressiivisuutta ja maskuliinisuutta. Yksin on vain pärjättävä.
Äidit ovat kautta aikojen olleet lastensa suojelijoita, isät ovat kannustaneet lapsia seikkailuihin. Poika tarvitsee äidiltään lempeyttä, läsnäoloa, suojelua ja lämpöä, joiden vaikutukset kantavat parhaimmillaan aikuisikään asti.
Helnen mukaan äidin yksi tärkeistä tehtävistä on huolehtia pojan tunnekasvatuksesta, kannustaa tätä puhumaan, näyttämään tunteitaan ja kuuntelemaan.
Toimittaja Henna Helne.
Helne on näköjään jämähtänyt 70-luvulle.
Tuo tunnekasvatus on molempien vanhempien tehtävä. Jos jommalla kummalla vanhemmista on haasteita tunteiden kanssa, hänen on selvitettävä ongelmansa ennen kuin tekee lapsia. Tietoa ja ammattiapua on saatavilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välttelevä tyyli kasvatuksessa. Kaikki tunteet pitää tukahduttaa, että on hyväksyttävä. Etenkään pojat eivät saa näyttää surua, hempeyttä jne. Hyväksytyt piirteet ovat hyvin suppeat. Tätä on näköjään vaikea tajuta, vaikka on aivan tieteellinen fakta. Ei ole siis ihme, että nämä ongelmat kulkevat sukupolvilta toisille.
Minusta se nimenomaan on ihme, kun tietoa ja ammattiapua olisi saatavilla yllin kyllin. Näistä ongelmista on puhuttu ainakin 30 vuotta! Miten miehet voivat edelleen olla noin heikossa jamassa? Miksi he eivät tee mitään?
Oikeat miehet ovat kyllä opetelleet nuo asiat jo iät ja ajat. Tosin meitä ei ole kovin montaa.
Öhr röhöhtrö töh öhöm. Narsisti havaittu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välttelevä tyyli kasvatuksessa. Kaikki tunteet pitää tukahduttaa, että on hyväksyttävä. Etenkään pojat eivät saa näyttää surua, hempeyttä jne. Hyväksytyt piirteet ovat hyvin suppeat. Tätä on näköjään vaikea tajuta, vaikka on aivan tieteellinen fakta. Ei ole siis ihme, että nämä ongelmat kulkevat sukupolvilta toisille.
Minusta se nimenomaan on ihme, kun tietoa ja ammattiapua olisi saatavilla yllin kyllin. Näistä ongelmista on puhuttu ainakin 30 vuotta! Miten miehet voivat edelleen olla noin heikossa jamassa? Miksi he eivät tee mitään?
Tässä on aika hyvin tiivistetty, miksi ongelma on ja pysyy.
-Pojat joutuvat edelleen kasvamaan yhteiskunnassa liian ahtaassa muotissa, jossa vierastetaan feminiinisiä piirteitä, Helne kertoo. Pojat saattavat edelleen ihannoida aggressiivisuutta ja maskuliinisuutta. Yksin on vain pärjättävä.
Äidit ovat kautta aikojen olleet lastensa suojelijoita, isät ovat kannustaneet lapsia seikkailuihin. Poika tarvitsee äidiltään lempeyttä, läsnäoloa, suojelua ja lämpöä, joiden vaikutukset kantavat parhaimmillaan aikuisikään asti.
Helnen mukaan äidin yksi tärkeistä tehtävistä on huolehtia pojan tunnekasvatuksesta, kannustaa tätä puhumaan, näyttämään tunteitaan ja kuuntelemaan.
Toimittaja Henna Helne.
Helne on näköjään jämähtänyt 70-luvulle.
Tuo tunnekasvatus on molempien vanhempien tehtävä. Jos jommalla kummalla vanhemmista on haasteita tunteiden kanssa, hänen on selvitettävä ongelmansa ennen kuin tekee lapsia. Tietoa ja ammattiapua on saatavilla.
Varmasti on, mutta onko esim. yksinhuoltajaäidin poika menetetty tapaus, kun on vain äitinsä kasvattama?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen keski-ikään saakka elänyt sellaisessa tunnekylmässä meiningissä, perheessä ei koskaan näytetty muita tunteita kuin vihaa korkeintaan. No ehkä joskus vähän naurahdeltiin. Siinäpä se. Nyt sitten nainen käskee puhumaan asioista tunteistaan ja eihän se oikein ota onnistuakseen, kuin pinnistäisin jotain rajoitinta vastaan. Monenkohan vuoden ohjelmoinnin purku tässä nyt olisi mahdollisesti edessä? Eikö se ole sama sanoa naiselle että jatkaa menojaan.
Huomasitko siis vasta nyt että se ohjelmointi pitäisi purkaa?
Kyllä, en ole aiemmin kokenut läheisiä ihmissuhteita ja kavereiden kanssa ei ole tarvinut puhua asioista samaan malliin ja ne on aina voinut jättää pintapuolisiksi.
Sama oli minullakin. Sitten kolmekymppisenä oli pakko opetella ensimmäisessä parisuhteessa, vaikka se oli hirveän vaikeaa ja nöyryyttävää. Minä opin puhumaan edes joten kuten, mies ei.
Eivät naiset puhu tunteista siksi että se on kivaa vaan siksi että puhumattomuudesta seuraa konflikteja, väärinkäsityksiä, epätietoisuutta, vieraantumista ja epäluottamusta.
Nimenomaan näin. Tuoreessa suhteessa naiset saattavat sortua kinuamaan toiselta liikaa rakkaudenosoituksia, ja siinä voi olla vaikea paikka, jos pyyntö on liiallinen ja ennenaikainen. Mutta aikuisen naisen tunnetiedustelut tähtäävät nimenomaan parempaan kommunikaatioon, jossa kummankin elämästä tehdään helpompaa, ja riiteleminenkin tähtää suhteen toimintaedellytysten parantamiseen.
Arka ja vihamielinen mies ei tätä ymmärrä, jos hänelle ei ole myönteisiä kokemuksia kertynyt, hän pitää naista itseään lapsellisempana olentona ja uskoo, että kaikki olisi hyvin jos vain nainen ymmärtäisi olla hiljaa.
Miehet kyllä kestävät kurjuutta tosi hyvin. Enkä sano tätä ihailevasti. Kurjuuden kestäminen on todella paha juttu, kun sitten ei ole motivaatiota parantaa asioita. Puhumattomuus ei haittaa, tunnekylmyys ei haittaa, saastainen koti ei haittaa. Kaiken kanssa voi elää. Käsittämätöntä. Johtuukohan tuo kiero ajatusmaailma Rambo-leffoista, missä ampumahaavat parannetaan räjäyttämällä niissä ruutia?
Oikea kysymys: miksi miehet eivät ilmaise tunteita niin kuin naiset haluavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvatuksella on merkityksensä, miehestä tietenkin tulee todennäköisesti tunneälyinen mestaripuhuja jos vanhemmat osoittaa avoimesti hyviä tunteitaan ja asioista aina puhutaan yms. yms. mutta musta tuntuu että tässä on aivojenkin osalta jotain rakenteellisia eroja jos samoista umpinaisista lähtökohdista tuleva nainenkin oppii mutta mies ei. Naisilla on aivoissa selvästi jotain ylimääräisiä sosiaalisia aivosoluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välttelevä tyyli kasvatuksessa. Kaikki tunteet pitää tukahduttaa, että on hyväksyttävä. Etenkään pojat eivät saa näyttää surua, hempeyttä jne. Hyväksytyt piirteet ovat hyvin suppeat. Tätä on näköjään vaikea tajuta, vaikka on aivan tieteellinen fakta. Ei ole siis ihme, että nämä ongelmat kulkevat sukupolvilta toisille.
Minusta se nimenomaan on ihme, kun tietoa ja ammattiapua olisi saatavilla yllin kyllin. Näistä ongelmista on puhuttu ainakin 30 vuotta! Miten miehet voivat edelleen olla noin heikossa jamassa? Miksi he eivät tee mitään?
Tässä on aika hyvin tiivistetty, miksi ongelma on ja pysyy.
-Pojat joutuvat edelleen kasvamaan yhteiskunnassa liian ahtaassa muotissa, jossa vierastetaan feminiinisiä piirteitä, Helne kertoo. Pojat saattavat edelleen ihannoida aggressiivisuutta ja maskuliinisuutta. Yksin on vain pärjättävä.
Äidit ovat kautta aikojen olleet lastensa suojelijoita, isät ovat kannustaneet lapsia seikkailuihin. Poika tarvitsee äidiltään lempeyttä, läsnäoloa, suojelua ja lämpöä, joiden vaikutukset kantavat parhaimmillaan aikuisikään asti.
Helnen mukaan äidin yksi tärkeistä tehtävistä on huolehtia pojan tunnekasvatuksesta, kannustaa tätä puhumaan, näyttämään tunteitaan ja kuuntelemaan.
Toimittaja Henna Helne.
Helne on näköjään jämähtänyt 70-luvulle.
Tuo tunnekasvatus on molempien vanhempien tehtävä. Jos jommalla kummalla vanhemmista on haasteita tunteiden kanssa, hänen on selvitettävä ongelmansa ennen kuin tekee lapsia. Tietoa ja ammattiapua on saatavilla.
Varmasti on, mutta onko esim. yksinhuoltajaäidin poika menetetty tapaus, kun on vain äitinsä kasvattama?
Miten niin? Jos äiti osaa käsitellä tunteitaan eikä taloudessa ole puhumatonta ja tunteitaan hallitsematonta miestä pilaamassa lapsen kehitystä, mikä olisi ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen keski-ikään saakka elänyt sellaisessa tunnekylmässä meiningissä, perheessä ei koskaan näytetty muita tunteita kuin vihaa korkeintaan. No ehkä joskus vähän naurahdeltiin. Siinäpä se. Nyt sitten nainen käskee puhumaan asioista tunteistaan ja eihän se oikein ota onnistuakseen, kuin pinnistäisin jotain rajoitinta vastaan. Monenkohan vuoden ohjelmoinnin purku tässä nyt olisi mahdollisesti edessä? Eikö se ole sama sanoa naiselle että jatkaa menojaan.
Huomasitko siis vasta nyt että se ohjelmointi pitäisi purkaa?
Kyllä, en ole aiemmin kokenut läheisiä ihmissuhteita ja kavereiden kanssa ei ole tarvinut puhua asioista samaan malliin ja ne on aina voinut jättää pintapuolisiksi.
Sama oli minullakin. Sitten kolmekymppisenä oli pakko opetella ensimmäisessä parisuhteessa, vaikka se oli hirveän vaikeaa ja nöyryyttävää. Minä opin puhumaan edes joten kuten, mies ei.
Eivät naiset puhu tunteista siksi että se on kivaa vaan siksi että puhumattomuudesta seuraa konflikteja, väärinkäsityksiä, epätietoisuutta, vieraantumista ja epäluottamusta.
Nimenomaan näin. Tuoreessa suhteessa naiset saattavat sortua kinuamaan toiselta liikaa rakkaudenosoituksia, ja siinä voi olla vaikea paikka, jos pyyntö on liiallinen ja ennenaikainen. Mutta aikuisen naisen tunnetiedustelut tähtäävät nimenomaan parempaan kommunikaatioon, jossa kummankin elämästä tehdään helpompaa, ja riiteleminenkin tähtää suhteen toimintaedellytysten parantamiseen.
Arka ja vihamielinen mies ei tätä ymmärrä, jos hänelle ei ole myönteisiä kokemuksia kertynyt, hän pitää naista itseään lapsellisempana olentona ja uskoo, että kaikki olisi hyvin jos vain nainen ymmärtäisi olla hiljaa.
Miehet kyllä kestävät kurjuutta tosi hyvin. Enkä sano tätä ihailevasti. Kurjuuden kestäminen on todella paha juttu, kun sitten ei ole motivaatiota parantaa asioita. Puhumattomuus ei haittaa, tunnekylmyys ei haittaa, saastainen koti ei haittaa. Kaiken kanssa voi elää. Käsittämätöntä. Johtuukohan tuo kiero ajatusmaailma Rambo-leffoista, missä ampumahaavat parannetaan räjäyttämällä niissä ruutia?
Sehän se. Mudassa pyörivän vähäsanaisen Rambon syy!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välttelevä tyyli kasvatuksessa. Kaikki tunteet pitää tukahduttaa, että on hyväksyttävä. Etenkään pojat eivät saa näyttää surua, hempeyttä jne. Hyväksytyt piirteet ovat hyvin suppeat. Tätä on näköjään vaikea tajuta, vaikka on aivan tieteellinen fakta. Ei ole siis ihme, että nämä ongelmat kulkevat sukupolvilta toisille.
Minusta se nimenomaan on ihme, kun tietoa ja ammattiapua olisi saatavilla yllin kyllin. Näistä ongelmista on puhuttu ainakin 30 vuotta! Miten miehet voivat edelleen olla noin heikossa jamassa? Miksi he eivät tee mitään?
Tässä on aika hyvin tiivistetty, miksi ongelma on ja pysyy.
-Pojat joutuvat edelleen kasvamaan yhteiskunnassa liian ahtaassa muotissa, jossa vierastetaan feminiinisiä piirteitä, Helne kertoo. Pojat saattavat edelleen ihannoida aggressiivisuutta ja maskuliinisuutta. Yksin on vain pärjättävä.
Äidit ovat kautta aikojen olleet lastensa suojelijoita, isät ovat kannustaneet lapsia seikkailuihin. Poika tarvitsee äidiltään lempeyttä, läsnäoloa, suojelua ja lämpöä, joiden vaikutukset kantavat parhaimmillaan aikuisikään asti.
Helnen mukaan äidin yksi tärkeistä tehtävistä on huolehtia pojan tunnekasvatuksesta, kannustaa tätä puhumaan, näyttämään tunteitaan ja kuuntelemaan.
Toimittaja Henna Helne.
Helne on näköjään jämähtänyt 70-luvulle.
Tuo tunnekasvatus on molempien vanhempien tehtävä. Jos jommalla kummalla vanhemmista on haasteita tunteiden kanssa, hänen on selvitettävä ongelmansa ennen kuin tekee lapsia. Tietoa ja ammattiapua on saatavilla.
Ohiksena huutelen, ettei ammattiapua Suomessa niin vain saa. Toki, jos on rahaa millä ostaa yksityiseltä puolen, mutta eipä sitä ole tarjolla julkisella puolen edes niille, joilla on lapsuudesta pahempaakin traumaa kuin tunteiden tukahduttaminen ja kieltäminen perheessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välttelevä tyyli kasvatuksessa. Kaikki tunteet pitää tukahduttaa, että on hyväksyttävä. Etenkään pojat eivät saa näyttää surua, hempeyttä jne. Hyväksytyt piirteet ovat hyvin suppeat. Tätä on näköjään vaikea tajuta, vaikka on aivan tieteellinen fakta. Ei ole siis ihme, että nämä ongelmat kulkevat sukupolvilta toisille.
Minusta se nimenomaan on ihme, kun tietoa ja ammattiapua olisi saatavilla yllin kyllin. Näistä ongelmista on puhuttu ainakin 30 vuotta! Miten miehet voivat edelleen olla noin heikossa jamassa? Miksi he eivät tee mitään?
Oikeat miehet ovat kyllä opetelleet nuo asiat jo iät ja ajat. Tosin meitä ei ole kovin montaa.
Öhr röhöhtrö töh öhöm. Narsisti havaittu!
Narsistithan ovat tunnetusti kovin herkkiä paljastamaan syvimpiä epävarmuuksiaan ja arimpia tunteitaan. Oletko kokemusasiantuntija tuon pikku yksityiskohdan suhteen?
Miehet ovat naisten vaatimusten peili. Naiset eivät oikeasti halua tunteellisia ja heikkoja miehiä. Puheet ja teot eivät täsmää.
No kun toi perkeleen viinakulttuuri on mennyt sellaiseksi viininlipittelyksi. Ei niistä mies tule niin paljon känniin että alkaisi tunteista puhumaan.