Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun isän luona lapsille ostetaan koko ajan kaikkea
16.04.2023 |
Leluja, pelejä, herkkuruokaa, karkkeja.. hese/mäkki on viikottainen.
Sitten minun luona ostetaan tosi harvoin mitään edellämainituista. Ei minulla olisi edes rahaa. Etenkin nuoremmalla lapsella on täällä tosi hankalaa, koska hän koko ajan kinuaa minua ostamaan jotain ja minä koko ajan kieltäydyn ostamasta. Ja vaikka ostaisinkin välillä jotain uutta (esim nyt uuden pyörän) niin lapsi ei osaa yhtään arvostaa sitä. Kinuaa jo jotain uutta ja esim tänään heti haukkui ostamamme pyörän huonoksi ja tyhmäksi ja kiukutteli siitä.
Oma pinna ja hermo on jo niin kireällä, mikään puhe tai seuraamus ei katkaise tätä ongelmaa. Isän luona on taas hesemätöt ja shoppaillaan ja käydään hoplopeissa ens viikolla
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mättöruuista olisin huolissani. Ota yhteyttä lasten neuvolaan ja lähesty asiaa tätä kautta. Myös lastenvalvojan kantakin olisi hyvä olla.
Lapset ei ole neuvolaikäisiä eikä lastenvalvoja ota mitään kantaa tälläisiin asioihin. Isä hoitaa kuitenkin vanhemmuuden minimivaatimukset, joten minkäs teet.
Mietin vain että mitä MINÄ voisin tehdä, että jaksaisin itse paremmin ja miten saisin lapset ymmärtämään sitä että se mitä isän luona saa ei ole ihan ns. normi? Ja että he oppisi edes vähän arvostamaan asioita ja ymmärtämään niiden arvoa. Nyt he ei ymmärrä, koska tuosta vaan ostetaan 500 euron pleikkari tai pyörä, vaikka ei ole edes syntymäpäivä tms. Siinä ei paljoa enää lapsia kiinnosta minun aineettomat yhdessäolot ja piparinleipomiset (pienenä nämä meni läpi, ei enää).
Ainakin 70- ja 80- lukujen lapset eli nykyiset isät ovat suurelta osin eläneet melkoisessa niukkuudessa eivätkä halua tätä kituuttamisen kulttuuria viedä eteenpäin lapsilleen jos on rahaa. En minä ainakaan. Jos yh-mammalla ei ole rahaa niin sillehän ei voi mitään. Sitten on tehtävä asioita oikein (etsiä kenties uusi elättäjä tai parempi työ) että tilanne korjaantuu ja heräteostokset mahdollistuvat.
Kituuttamisen ja törsäilyn väliin mahtuu myös ihan järkevää rahankäyttöä, jota usein olisi ihan suotavaa opettaa lapsillekkin. Minun lapsista ei siis puutu mitään oleellista, vaikka en heräteostoksena mene ostamaan 500 euron pleikkaria
toisaalta ei ole myöskään törsäystä ostaa välillä pleikkaria tai muuta kivaa vaikka sitten heräteostoksena. Kai sitä saa käyttää rahaa, jos sitä on?
Jos isä ostaisi pleikkareita jouluna niin taas mammat huutaisivat kuinka lapsi saa liikaa lahjoja jouluna.
Olen eri. Minun arvojani vastaan kyllä sotii pleikan hankkiminen heräteostoksena. Ensinnäkin tulevaisuuden elektroniikkajätettä on jo ihan riittävästi meillä.
Ja toisekseen: Lapsiperhearki on nollasummapeliä. Siinä vaiheessa kun arki on optimoitu suurin piirteinkin niin, että lapset saavat tarpeellisen määrän liikuntaa ja itse valitsemiaan taideharrastuksia, riittävästi aikaa läksyihin, lepoon ja hygieniaan. ruutuaikaa sosiaalisiin suhteisiin, lukemista lukutaidon kehittämiseksi ja kotitöiden vastuita kasvattamaan heitä, ei sitä venettä halua enää yhtään keikuttaa ylimääräisillä aikasyöpöillä.
-eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mättöruuista olisin huolissani. Ota yhteyttä lasten neuvolaan ja lähesty asiaa tätä kautta. Myös lastenvalvojan kantakin olisi hyvä olla.
Ei helevetti nyt oikeesti😂 Mitä luulet, että lastenvalvoja voi lain mukaan tehdä lasten mättöruuan syönnille?
Kyllä on vanhemmuus ja vuorovaikutustaidot todella hukassa, jos tällaiseen asiaan tarvitaan viranomaisia mukaan selvittämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mättöruuista olisin huolissani. Ota yhteyttä lasten neuvolaan ja lähesty asiaa tätä kautta. Myös lastenvalvojan kantakin olisi hyvä olla.
Lapset ei ole neuvolaikäisiä eikä lastenvalvoja ota mitään kantaa tälläisiin asioihin. Isä hoitaa kuitenkin vanhemmuuden minimivaatimukset, joten minkäs teet.
Mietin vain että mitä MINÄ voisin tehdä, että jaksaisin itse paremmin ja miten saisin lapset ymmärtämään sitä että se mitä isän luona saa ei ole ihan ns. normi? Ja että he oppisi edes vähän arvostamaan asioita ja ymmärtämään niiden arvoa. Nyt he ei ymmärrä, koska tuosta vaan ostetaan 500 euron pleikkari tai pyörä, vaikka ei ole edes syntymäpäivä tms. Siinä ei paljoa enää lapsia kiinnosta minun aineettomat yhdessäolot ja piparinleipomiset (pienenä nämä meni läpi, ei enää).
Ainakin 70- ja 80- lukujen lapset eli nykyiset isät ovat suurelta osin eläneet melkoisessa niukkuudessa eivätkä halua tätä kituuttamisen kulttuuria viedä eteenpäin lapsilleen jos on rahaa. En minä ainakaan. Jos yh-mammalla ei ole rahaa niin sillehän ei voi mitään. Sitten on tehtävä asioita oikein (etsiä kenties uusi elättäjä tai parempi työ) että tilanne korjaantuu ja heräteostokset mahdollistuvat.
Kituuttamisen ja törsäilyn väliin mahtuu myös ihan järkevää rahankäyttöä, jota usein olisi ihan suotavaa opettaa lapsillekkin. Minun lapsista ei siis puutu mitään oleellista, vaikka en heräteostoksena mene ostamaan 500 euron pleikkaria
toisaalta ei ole myöskään törsäystä ostaa välillä pleikkaria tai muuta kivaa vaikka sitten heräteostoksena. Kai sitä saa käyttää rahaa, jos sitä on?
Jos isä ostaisi pleikkareita jouluna niin taas mammat huutaisivat kuinka lapsi saa liikaa lahjoja jouluna.
Olen eri. Minun arvojani vastaan kyllä sotii pleikan hankkiminen heräteostoksena. Ensinnäkin tulevaisuuden elektroniikkajätettä on jo ihan riittävästi meillä.
Ja toisekseen: Lapsiperhearki on nollasummapeliä. Siinä vaiheessa kun arki on optimoitu suurin piirteinkin niin, että lapset saavat tarpeellisen määrän liikuntaa ja itse valitsemiaan taideharrastuksia, riittävästi aikaa läksyihin, lepoon ja hygieniaan. ruutuaikaa sosiaalisiin suhteisiin, lukemista lukutaidon kehittämiseksi ja kotitöiden vastuita kasvattamaan heitä, ei sitä venettä halua enää yhtään keikuttaa ylimääräisillä aikasyöpöillä.
-eri.
Niin. Sinun arvot. Lasten toisella vanhemmalla voi olla toisenlaiset arvot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei heitä kiinnosta metsäretket enää ja hese on ehdottomasti parasta ruokaa, kuten myös esim pitsa. Tein kotona pitsaa eikä se kuulemma ollut yhtään niin hyvää kuin iskän ostama (no, mulla ei ole kotona tietty kiviuunia jne).
Lapset on esiteinejä siis.
No. Älä laita mitään ruokaa. Kirjoitat lapuille "ei ole hyvää" Iskällä on parempaa" "Pahaa!" "En halua"
Niitä laitat ruoka-aikaan lautaselle ja sanot, että näillä mennään. Smalla sanot että eteisessä on laukut, muuttakaa iskälle!
Sinne vaan, patojen ääreen hei hei!
katoppa miten suut pannaan!
Joo, olen nyt ilkeä mutta joku raja sentään tuossa vinkumisessakin eikös joo!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sun pitää vaan selittää, että isällä on rahaa, mutta sinulla ei ole. Sinun viikolla eletään köyhemmin, mutta isäviikoilla voi sitten elää leveämmin.
Kuka idiootti tuollaista selittää lapselle, tai edes neuvoo selittämään?
Jos lapsi kysyy, niin mitä itse vastaisit? En lähtisi valehtelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se sitten ole sinun vastuusi hankkia sitä rahaa lisää, jos koet, että eivät saa luonasi tarpeeksi.
Isä saa tehdä omalla viikolla mitä haluaa.
Miten sitä palkkaansa voi yhtäkkiä muuttaa? Sitä paitsi se voi olla yksi eroon johtava syy, kun huomaa, että äiti investoi omat rahat lapsiinsa, isä itseensä.
Et voi muuta kun yrittää keskustella kasvatusasioista isän kanssa ja yrittää löytää joku yhteinen sävel.
Tuota se vanhemmuus on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä lapset ovat?Voisiko neuvolaan ottaa yhteyttä ja selittää, että sinua ahdistaa erilaiset kasvatusmenetelmät. He varmasti osaisivat auttaa. Ei tuollainen tilanne ole kenenkään eduksi. Ei lapset voi jatkuvasti saada lahjoja ja syödä pikaruokaa.
Viikoittainen mäkki ei ole paljon. Ja on myös aivan tavallista ostaa lapsille leluja. Ikävä, että AP on vähävarainen tai ei halua panostaa lapsiinsa. Onneksi lapsilla on mukavaa isällään.
Minä olen aina ollut tuo varakkaampi vanhempi. Exäni on niin pihi, että hän ei ole halunnut käyttää rahaa lapsiin, vaikka hänellä on sitä ollutkin.
En pidä ruuanlaitosta, joten käymme usein lasten kanssa ulkona syömässä tai haimme noutoruokaa. Olemme myös aina matkustelleet paljon ulkomailla. En kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi minun pitäisi köyhäillä ja kurjistella lasten kanssa vain siksi, että exäni on pihi? Usein lapsella on kivempaa varakkaamman vanhemman kanssa. Köyhäily ja pihistely on aina kurjaa, vaikka kuinka yrittäisi itselleen valehdella, että raha ei tuo onnea.
Kyse ei todellakaan ole koskaan ollut siitä, että haluaisin lahjoa lapsia tai saada heidän isänsä huonoon valoon. Kyse on siitä, että elän lasten kanssa sellaista arkea, joka on minulle varakkaana ihmisenä muutenkin täysin normaalia, enkä suoraan sanottuna edes mieti sitä, mitä exäni mahtaa siitä ajatella. Hän elää sitten lasten kanssa omalla tavallaan, ja se taas ei kuulu minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä lapset ovat?Voisiko neuvolaan ottaa yhteyttä ja selittää, että sinua ahdistaa erilaiset kasvatusmenetelmät. He varmasti osaisivat auttaa. Ei tuollainen tilanne ole kenenkään eduksi. Ei lapset voi jatkuvasti saada lahjoja ja syödä pikaruokaa.
Viikoittainen mäkki ei ole paljon. Ja on myös aivan tavallista ostaa lapsille leluja. Ikävä, että AP on vähävarainen tai ei halua panostaa lapsiinsa. Onneksi lapsilla on mukavaa isällään.
Ap yrittää kasvattaa, ja sinusta se on väärin?
Arvosteletko lapsille heidän isänsä tarjoamaa elämää? Pilkkaat heidän arvoja? Yritätkö väkisin tuputtaa jotain, niin että se tuntuu jo rangaistukselta väärästä elämästä isällään? Miksi et tee kotona hyvää ruokaa, käy viikonloppuna mäkissä ja osta karkkia? Koita löytää ne teidän yhteiset jutut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä lapset ovat?Voisiko neuvolaan ottaa yhteyttä ja selittää, että sinua ahdistaa erilaiset kasvatusmenetelmät. He varmasti osaisivat auttaa. Ei tuollainen tilanne ole kenenkään eduksi. Ei lapset voi jatkuvasti saada lahjoja ja syödä pikaruokaa.
Viikoittainen mäkki ei ole paljon. Ja on myös aivan tavallista ostaa lapsille leluja. Ikävä, että AP on vähävarainen tai ei halua panostaa lapsiinsa. Onneksi lapsilla on mukavaa isällään.
Miksi lapset ei voi syödä mäkissä vaikka kerran viikossa? Ja saada "lahjoja"? Eihän ne ole lahjoja ja vaan asioita, joita isä lapsilleen ostaa. Eihän se ehkä järkevää ole (kaikkien mielestä), mutta monessa perheessä näihin on varaa ja näin toimitaan.
Selittäisin lapsille, että äidillä toimitaan näin. Isän toimintaa en lähtisi arvottamaan tai sitä arvostelemaan. Itselleni hankkisin esim.keskusteluapua, jotta tilanne ahdistaisi vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä lapset ovat?Voisiko neuvolaan ottaa yhteyttä ja selittää, että sinua ahdistaa erilaiset kasvatusmenetelmät. He varmasti osaisivat auttaa. Ei tuollainen tilanne ole kenenkään eduksi. Ei lapset voi jatkuvasti saada lahjoja ja syödä pikaruokaa.
Viikoittainen mäkki ei ole paljon. Ja on myös aivan tavallista ostaa lapsille leluja. Ikävä, että AP on vähävarainen tai ei halua panostaa lapsiinsa. Onneksi lapsilla on mukavaa isällään.
Ap yrittää kasvattaa, ja sinusta se on väärin?
Millä tavalla se kasvattaa lasta, että ei pääse mäkkäriin? Lelujen rajaamisen vielä ymmärrän, mutta ei meillä kasvatukseen kuulu arvottaa, että missä voi syödä ja missä ei. Meillä lapset syöneet pienestä asti kotiruokaa, mäkkäriä ja kaikenlaista ravintolasafkaa iloisesti sekaisin mitä milloinkin. Ja usein ihan kysytään lapsilta,mitä heillä tekisi mieli/minne mentäisiin syömään. Enpä ole ajatellut, että tästä johtopäätös on, että meillä ei ole kasvatettu lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä lapset ovat?Voisiko neuvolaan ottaa yhteyttä ja selittää, että sinua ahdistaa erilaiset kasvatusmenetelmät. He varmasti osaisivat auttaa. Ei tuollainen tilanne ole kenenkään eduksi. Ei lapset voi jatkuvasti saada lahjoja ja syödä pikaruokaa.
Viikoittainen mäkki ei ole paljon. Ja on myös aivan tavallista ostaa lapsille leluja. Ikävä, että AP on vähävarainen tai ei halua panostaa lapsiinsa. Onneksi lapsilla on mukavaa isällään.
Ap yrittää kasvattaa, ja sinusta se on väärin?
Ap tässä nyt selvästi kärsii kasvatustavoitteistaan ja arvostelee lapsen isän elämää. Ap voi kasvattaa juuri kuten haluaa, mutta turha itkeä asiasta, kun ei suju. Ei se ole lapsen isän velvollisuus mukailla ap:n arvoja. Vai pitäisikö isän leipoa lasten kanssa, että suostuisivat leipomaan myös äidillään? Vika on äidin päässä, ei isän elämäntavassa, joka kuulostaa aivan normaalilta.
Meillä ainakin lapset osaa kädentaitoja ja arvostavat yksinkertaisia asioita, vaikka rahaa menee peleihin, leluihin, karkkiin, ravintoloihin, merkkivaatteisiin, harrastuksiin ja matkoihin jne.
Vierailija kirjoitti:
Olisit kiitollinen, että lapset saavat edes isällään jotain, jota toivovat.
No ei varmaan ole kyse siitä, etteivät äitinsä luona saisi koskaan mitään toivomaansa. Ehkä äidillä ei ole varaa samanlaiseen kuin isällä, jolloin on ihan luonnollista, että noita aloituksessa mainittuja juttuja on vähemmän. Tai sitten lapsille halutaan vain opettaa, että aina ei vain voi saada haluamaansa.
Ongelma taitaa enemmänkin olla siinä, että lapsi taitaa saada isällään jo vähän liikaa, jos on kiittämätön siitä mitä äidillään saa.
Mutta nämä kahden kodin aiheuttamat ongelmat ovat aina vähän hankalia silloin jos molemmissa paikoissa on täysin eri tottumukset ja tavat.
Vierailija kirjoitti:
Tämä voi ehkä kuulostaa jeesustelulta, mutta eivät parhaat asiat välttämättä ole kalliita asioita. Kysymys on siitä, mihin on tottunut. Jos on kuukausikortti hoploppiin, tuntuu varmasti kevään ensimmäinen metsäretki eväineen paljon jännemmältä kuin hoplop.
Meillä laitetaan tosi hyvää ruokaa. Siis oikeasti hyvää ruokaa, tekemättä siitä mitään numeroa tai käyttämättä mitenkään älyttömästi rahaa. Lapset inhoavat heseä, koska heidän mielestään se on mautonta rasvakökköä.
Sinä pystyt tarjoamaan lapsille yhtä hyviä ja parempiakin asioita kuin karkit, heset, pelit ja lelut. Helppoa se ei ole, ja joudut pistämään persoonasi likoon, mutta se on mahdollista.
Tämä on totta. Lopulta lapsille on tärkeintä läsnäolo, kuulluksi ja nähdyksi tuleminen ja yhdessä vietetty aika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mättöruuista olisin huolissani. Ota yhteyttä lasten neuvolaan ja lähesty asiaa tätä kautta. Myös lastenvalvojan kantakin olisi hyvä olla.
Lapset ei ole neuvolaikäisiä eikä lastenvalvoja ota mitään kantaa tälläisiin asioihin. Isä hoitaa kuitenkin vanhemmuuden minimivaatimukset, joten minkäs teet.
Mietin vain että mitä MINÄ voisin tehdä, että jaksaisin itse paremmin ja miten saisin lapset ymmärtämään sitä että se mitä isän luona saa ei ole ihan ns. normi? Ja että he oppisi edes vähän arvostamaan asioita ja ymmärtämään niiden arvoa. Nyt he ei ymmärrä, koska tuosta vaan ostetaan 500 euron pleikkari tai pyörä, vaikka ei ole edes syntymäpäivä tms. Siinä ei paljoa enää lapsia kiinnosta minun aineettomat yhdessäolot ja piparinleipomiset (pienenä nämä meni läpi, ei enää).
Kerro lapsille totuus: isä kävi koulunsa, opiskeli, teki oikeita valintoja ja saa nyt hyvää palkkaa. Minä halusin mielekkään ja ihanan työn, mutta siitä ei paljoa palkkaa saa. Kannattaa siis miettiä, mitä itse haluatte.
No isä on kyllä alemmin koulutettu kuin minä, mutta suvun rahaa löytyy ja rahoittajia..
Tuon voit sanoa lapsille suoraan. Isällä on ihmisiä, jotka antavat rahaa. Isä ei myöskään viitsi tehdä itse ja nähdä vaivaa.
Ota kunnon ote asiasta ja lapsista.
Toisen vanhemman mollaaminen lapsille ei ole millään tavalla fiksua. Kyllä ne lapset ihan itse oppii ajattelemaan, jos vain antaa oppia.
Vierailija kirjoitti:
Arvosteletko lapsille heidän isänsä tarjoamaa elämää? Pilkkaat heidän arvoja? Yritätkö väkisin tuputtaa jotain, niin että se tuntuu jo rangaistukselta väärästä elämästä isällään? Miksi et tee kotona hyvää ruokaa, käy viikonloppuna mäkissä ja osta karkkia? Koita löytää ne teidän yhteiset jutut.
Sehän onkin hieno juttu, jos vanhemmat alkavat yhteisten juttujen ja arvojen nimissä kilpailla, kumpi ahtaa enemmän roskaruokaa lapsiin.
Sitten kun ilmeinen tapahtuu, ja lapsista tulee ylipainoisia, alkaa taas ivaaminen että miten päästit lapsesi tuohon kuntoon.
Ole onnellinen että isä ostaa. Mun lapsen isä ei osta lapselle muutakuin ruokaa.
Nyt lapsi olis tarvinnut kengät, isä ei ostanut kun olivat kalliit.
Ihan yhtä kalliit ne on mullekin ja mun tulot on noin 2000e vähemmän kun lapsen isällä, olen siis työtön. En saa edes elareita.
toisaalta ei ole myöskään törsäystä ostaa välillä pleikkaria tai muuta kivaa vaikka sitten heräteostoksena. Kai sitä saa käyttää rahaa, jos sitä on?
Jos isä ostaisi pleikkareita jouluna niin taas mammat huutaisivat kuinka lapsi saa liikaa lahjoja jouluna.