Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun isän luona lapsille ostetaan koko ajan kaikkea
16.04.2023 |
Leluja, pelejä, herkkuruokaa, karkkeja.. hese/mäkki on viikottainen.
Sitten minun luona ostetaan tosi harvoin mitään edellämainituista. Ei minulla olisi edes rahaa. Etenkin nuoremmalla lapsella on täällä tosi hankalaa, koska hän koko ajan kinuaa minua ostamaan jotain ja minä koko ajan kieltäydyn ostamasta. Ja vaikka ostaisinkin välillä jotain uutta (esim nyt uuden pyörän) niin lapsi ei osaa yhtään arvostaa sitä. Kinuaa jo jotain uutta ja esim tänään heti haukkui ostamamme pyörän huonoksi ja tyhmäksi ja kiukutteli siitä.
Oma pinna ja hermo on jo niin kireällä, mikään puhe tai seuraamus ei katkaise tätä ongelmaa. Isän luona on taas hesemätöt ja shoppaillaan ja käydään hoplopeissa ens viikolla
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mättöruuista olisin huolissani. Ota yhteyttä lasten neuvolaan ja lähesty asiaa tätä kautta. Myös lastenvalvojan kantakin olisi hyvä olla.
Lapset ei ole neuvolaikäisiä eikä lastenvalvoja ota mitään kantaa tälläisiin asioihin. Isä hoitaa kuitenkin vanhemmuuden minimivaatimukset, joten minkäs teet.
Mietin vain että mitä MINÄ voisin tehdä, että jaksaisin itse paremmin ja miten saisin lapset ymmärtämään sitä että se mitä isän luona saa ei ole ihan ns. normi? Ja että he oppisi edes vähän arvostamaan asioita ja ymmärtämään niiden arvoa. Nyt he ei ymmärrä, koska tuosta vaan ostetaan 500 euron pleikkari tai pyörä, vaikka ei ole edes syntymäpäivä tms. Siinä ei paljoa enää lapsia kiinnosta minun aineettomat yhdessäolot ja piparinleipomiset (pienenä nämä meni läpi, ei enää).
Kerro lapsille totuus: isä kävi koulunsa, opiskeli, teki oikeita valintoja ja saa nyt hyvää palkkaa. Minä halusin mielekkään ja ihanan työn, mutta siitä ei paljoa palkkaa saa. Kannattaa siis miettiä, mitä itse haluatte.
Mistä tiedät tuon? Isä voi ostella vaikka kouluttamattomana velaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ilmeisesti asuvat äidin luona? Isä näin ehkä haluaa "hyvittää" lapsille aikaa jota ei arkisin vietä lasten kanssa? Ja jos paremmat tulot niin se on aika luonnollista että silloin kun ollaan yhdessä käydään ulkona syömässä ja ostellaan lapsille mitä tarvitsevat.
Karkkien suhteen voisi tehdä jonkun järkevän säännön. Ja tietenkin liika on liikaa, siitä kannattaa puhua lasten isän kanssa. Ihan ilmaiseksi ei lapsille kannata kaikkea hankkia, jokin palkinto esim hyvästä koulusuorituksesta tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mättöruuista olisin huolissani. Ota yhteyttä lasten neuvolaan ja lähesty asiaa tätä kautta. Myös lastenvalvojan kantakin olisi hyvä olla.
Lapset ei ole neuvolaikäisiä eikä lastenvalvoja ota mitään kantaa tälläisiin asioihin. Isä hoitaa kuitenkin vanhemmuuden minimivaatimukset, joten minkäs teet.
Mietin vain että mitä MINÄ voisin tehdä, että jaksaisin itse paremmin ja miten saisin lapset ymmärtämään sitä että se mitä isän luona saa ei ole ihan ns. normi? Ja että he oppisi edes vähän arvostamaan asioita ja ymmärtämään niiden arvoa. Nyt he ei ymmärrä, koska tuosta vaan ostetaan 500 euron pleikkari tai pyörä, vaikka ei ole edes syntymäpäivä tms. Siinä ei paljoa enää lapsia kiinnosta minun aineettomat yhdessäolot ja piparinleipomiset (pienenä nämä meni läpi, ei enää).
Ei taida olla muuta vaihtoehtoa, kuin käsitellä asia itsensä kanssa ja hyväksyä se. Kaikilla meillä on erilaiset resurssit tarjota asioita lapsillemme. Uskon, että vanhemmiten lapset osaavat arvostaa myös sinun tarjoamia asioita ja sitä yhteistä aikaakin.
Omat vanhempani eivät ole eronneet, mutta olimme melko vähävaraisia, ja usein oli tyytyminen käytettyihin vaatteisiin, pyöriin ym. Tehtiin kuitenkin paljon yhdessä ja vanhemmat luopuivat monesta ja näkivät vaivaa, että me lapset saatiin asioita ja pieniä elämyksiä. Silloin sitä en osannut arvostaa lainkaan, mutta nyt osaan.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, minkä ikäisiä lapsesi ovat, mutta kyllä se kaikki aikanaan muuttuu. Meilläkin niin, että isä sukulaisineen naureskeli kituuttamiselleni ja lahjoi lapsia. Minä purin hammasta ja yritin vain selvitä arjesta ja olla lapsille läsnä. Vuosien kuluessa lapsista yksi toisensa jälkeen alkoi tajuta, mitä tapahtuu. Nykyään arvostavat minua ja olemme läheisiä. Isän merkitys on vähentynyt. Ei saanut korjattua vikojaan ostelemalla. Koeta pysyä neutraalina ja turvallisena aikuisena. Murkkuiässä saat nimittäin myös lasten uhmat niskaasi - se aikuinen saa, joka sen oikeasti kestää. Kaiken keskellä, pidä huoli, että ehdit tehdä myös itseäsi kiinnostavia asioita.
Joo, minä saan kyllä kaiken kiukun aina ja uhmat. Ja olen mielestäni aikalailla ainoa joka koittaa kasvattaa..
Vierailija kirjoitti:
Lapset ilmeisesti asuvat äidin luona? Isä näin ehkä haluaa "hyvittää" lapsille aikaa jota ei arkisin vietä lasten kanssa? Ja jos paremmat tulot niin se on aika luonnollista että silloin kun ollaan yhdessä käydään ulkona syömässä ja ostellaan lapsille mitä tarvitsevat.
Karkkien suhteen voisi tehdä jonkun järkevän säännön. Ja tietenkin liika on liikaa, siitä kannattaa puhua lasten isän kanssa. Ihan ilmaiseksi ei lapsille kannata kaikkea hankkia, jokin palkinto esim hyvästä koulusuorituksesta tms.
Ja miksi ei kannata hommata ilmaiseksi? Jos rahaa on, niin miksi sitä ei voi käyttää lapsiin. En ymmärrä tätä suomalaista kituutusta, että mitään ei voisi saada ilmaiseksi. Muistaa vaan opettaa myös, että miten sitä rahaa tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano lapselle, että pyydä isiltä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä miehellä ja eksällä taas joku kilpailu kumpi ostaa kalliimman pyörän ja kumman luona käydään enemmän kalliilla lomilla. Välillä mietin millaisia aikuisia lapsista mahtaa kasvaa.
Hienoja kokemuksia rikkaampia ja ehkä muutenkin vauraampia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä voi ehkä kuulostaa jeesustelulta, mutta eivät parhaat asiat välttämättä ole kalliita asioita. Kysymys on siitä, mihin on tottunut. Jos on kuukausikortti hoploppiin, tuntuu varmasti kevään ensimmäinen metsäretki eväineen paljon jännemmältä kuin hoplop.
Meillä laitetaan tosi hyvää ruokaa. Siis oikeasti hyvää ruokaa, tekemättä siitä mitään numeroa tai käyttämättä mitenkään älyttömästi rahaa. Lapset inhoavat heseä, koska heidän mielestään se on mautonta rasvakökköä.
Sinä pystyt tarjoamaan lapsille yhtä hyviä ja parempiakin asioita kuin karkit, heset, pelit ja lelut. Helppoa se ei ole, ja joudut pistämään persoonasi likoon, mutta se on mahdollista.
Ei heitä kiinnosta metsäretket enää ja hese on ehdottomasti parasta ruokaa, kuten myös esim pitsa. Tein kotona pitsaa eikä se kuulemma ollut yhtään niin hyvää kuin iskän ostama (no, mulla ei ole kotona tietty kiviuunia jne).
Lapset on esiteinejä siis.
Eivät ne lapset nyt niin kovin isoja vielä ole, jos hoplop kuitenkin on heidän mielestään kova juttu. Meillä vanhin on 13, ei enää suostu hoploppiin mutta retkeilee tosi mielellään. Pienemmillä on sitten kausikortti hoploppiin, ja hekin ovat siihen jo vähän kyllästyneitä.
Sinun täytyy etsiä ne teidän perheenne omat jutut. Kai lapset ovat joskus tykänneet jostain muustakin ruoasta kuin pizzasta ja hampurilaisista.
Vierailija kirjoitti:
Mättöruuista olisin huolissani. Ota yhteyttä lasten neuvolaan ja lähesty asiaa tätä kautta. Myös lastenvalvojan kantakin olisi hyvä olla.
Ai että neuvolaan ja lastenvalvojan yhteys jos käyvät silloin tällöin hampparilla??? OMG mitä logiikkaa. 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mättöruuista olisin huolissani. Ota yhteyttä lasten neuvolaan ja lähesty asiaa tätä kautta. Myös lastenvalvojan kantakin olisi hyvä olla.
Lapset ei ole neuvolaikäisiä eikä lastenvalvoja ota mitään kantaa tälläisiin asioihin. Isä hoitaa kuitenkin vanhemmuuden minimivaatimukset, joten minkäs teet.
Mietin vain että mitä MINÄ voisin tehdä, että jaksaisin itse paremmin ja miten saisin lapset ymmärtämään sitä että se mitä isän luona saa ei ole ihan ns. normi? Ja että he oppisi edes vähän arvostamaan asioita ja ymmärtämään niiden arvoa. Nyt he ei ymmärrä, koska tuosta vaan ostetaan 500 euron pleikkari tai pyörä, vaikka ei ole edes syntymäpäivä tms. Siinä ei paljoa enää lapsia kiinnosta minun aineettomat yhdessäolot ja piparinleipomiset (pienenä nämä meni läpi, ei enää).
Kerro lapsille totuus: isä kävi koulunsa, opiskeli, teki oikeita valintoja ja saa nyt hyvää palkkaa. Minä halusin mielekkään ja ihanan työn, mutta siitä ei paljoa palkkaa saa. Kannattaa siis miettiä, mitä itse haluatte.
No isä on kyllä alemmin koulutettu kuin minä, mutta suvun rahaa löytyy ja rahoittajia..
Tuon voit sanoa lapsille suoraan. Isällä on ihmisiä, jotka antavat rahaa. Isä ei myöskään viitsi tehdä itse ja nähdä vaivaa.
Ota kunnon ote asiasta ja lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ilmeisesti asuvat äidin luona? Isä näin ehkä haluaa "hyvittää" lapsille aikaa jota ei arkisin vietä lasten kanssa? Ja jos paremmat tulot niin se on aika luonnollista että silloin kun ollaan yhdessä käydään ulkona syömässä ja ostellaan lapsille mitä tarvitsevat.
Karkkien suhteen voisi tehdä jonkun järkevän säännön. Ja tietenkin liika on liikaa, siitä kannattaa puhua lasten isän kanssa. Ihan ilmaiseksi ei lapsille kannata kaikkea hankkia, jokin palkinto esim hyvästä koulusuorituksesta tms.
Ja miksi ei kannata hommata ilmaiseksi? Jos rahaa on, niin miksi sitä ei voi käyttää lapsiin. En ymmärrä tätä suomalaista kituutusta, että mitään ei voisi saada ilmaiseksi. Muistaa vaan opettaa myös, että miten sitä rahaa tehdään.
Olen eri, mutta välttämättä lapsi tai nuori ei ole kauhean motivoitunut opettelemaan rahantekoa, jos rahaa on jo valmiiksi enemmän kuin tarpeeksi.
Pätee moneen asiaan. Ikävä kyllä ihmisen luonne vaatii kehittyäkseen pikkuisen epämukavuuden sietokyvyn harjoitusta, etenkin nykyaikana kun viihde on koko ajan käden ulottuvilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, minkä ikäisiä lapsesi ovat, mutta kyllä se kaikki aikanaan muuttuu. Meilläkin niin, että isä sukulaisineen naureskeli kituuttamiselleni ja lahjoi lapsia. Minä purin hammasta ja yritin vain selvitä arjesta ja olla lapsille läsnä. Vuosien kuluessa lapsista yksi toisensa jälkeen alkoi tajuta, mitä tapahtuu. Nykyään arvostavat minua ja olemme läheisiä. Isän merkitys on vähentynyt. Ei saanut korjattua vikojaan ostelemalla. Koeta pysyä neutraalina ja turvallisena aikuisena. Murkkuiässä saat nimittäin myös lasten uhmat niskaasi - se aikuinen saa, joka sen oikeasti kestää. Kaiken keskellä, pidä huoli, että ehdit tehdä myös itseäsi kiinnostavia asioita.
Joo, minä saan kyllä kaiken kiukun aina ja uhmat. Ja olen mielestäni aikalailla ainoa joka koittaa kasvattaa..
Näin se vaan käytännössä menee aina. Se lähivanhempi, usein äiti, on lasten tunteiden 'kaatopaikka'. Olisit onnellinen että opettelevat tunteiden käsittelyä kanssasi. Kertoo myös että luottavat sinuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mättöruuista olisin huolissani. Ota yhteyttä lasten neuvolaan ja lähesty asiaa tätä kautta. Myös lastenvalvojan kantakin olisi hyvä olla.
Lapset ei ole neuvolaikäisiä eikä lastenvalvoja ota mitään kantaa tälläisiin asioihin. Isä hoitaa kuitenkin vanhemmuuden minimivaatimukset, joten minkäs teet.
Mietin vain että mitä MINÄ voisin tehdä, että jaksaisin itse paremmin ja miten saisin lapset ymmärtämään sitä että se mitä isän luona saa ei ole ihan ns. normi? Ja että he oppisi edes vähän arvostamaan asioita ja ymmärtämään niiden arvoa. Nyt he ei ymmärrä, koska tuosta vaan ostetaan 500 euron pleikkari tai pyörä, vaikka ei ole edes syntymäpäivä tms. Siinä ei paljoa enää lapsia kiinnosta minun aineettomat yhdessäolot ja piparinleipomiset (pienenä nämä meni läpi, ei enää).
Ainakin 70- ja 80- lukujen lapset eli nykyiset isät ovat suurelta osin eläneet melkoisessa niukkuudessa eivätkä halua tätä kituuttamisen kulttuuria viedä eteenpäin lapsilleen jos on rahaa. En minä ainakaan. Jos yh-mammalla ei ole rahaa niin sillehän ei voi mitään. Sitten on tehtävä asioita oikein (etsiä kenties uusi elättäjä tai parempi työ) että tilanne korjaantuu ja heräteostokset mahdollistuvat.
Se äidin osa.... kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, minkä ikäisiä lapsesi ovat, mutta kyllä se kaikki aikanaan muuttuu. Meilläkin niin, että isä sukulaisineen naureskeli kituuttamiselleni ja lahjoi lapsia. Minä purin hammasta ja yritin vain selvitä arjesta ja olla lapsille läsnä. Vuosien kuluessa lapsista yksi toisensa jälkeen alkoi tajuta, mitä tapahtuu. Nykyään arvostavat minua ja olemme läheisiä. Isän merkitys on vähentynyt. Ei saanut korjattua vikojaan ostelemalla. Koeta pysyä neutraalina ja turvallisena aikuisena. Murkkuiässä saat nimittäin myös lasten uhmat niskaasi - se aikuinen saa, joka sen oikeasti kestää. Kaiken keskellä, pidä huoli, että ehdit tehdä myös itseäsi kiinnostavia asioita.
Joo, minä saan kyllä kaiken kiukun aina ja uhmat. Ja olen mielestäni aikalailla ainoa joka koittaa kasvattaa..
Näin se vaan käytännössä menee aina. Se lähivanhempi, usein äiti, on lasten tunteiden 'kaatopaikka'. Olisit onnellinen että opettelevat tunteiden käsittelyä kanssasi. Kertoo myös että luottavat sinuun.
Kyllä, mutta oma jaksaminen alkaa olla vähissä sen kaiken vääntämisen ja kaatopaikkana olemisen jälkeen 😓
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ilmeisesti asuvat äidin luona? Isä näin ehkä haluaa "hyvittää" lapsille aikaa jota ei arkisin vietä lasten kanssa? Ja jos paremmat tulot niin se on aika luonnollista että silloin kun ollaan yhdessä käydään ulkona syömässä ja ostellaan lapsille mitä tarvitsevat.
Karkkien suhteen voisi tehdä jonkun järkevän säännön. Ja tietenkin liika on liikaa, siitä kannattaa puhua lasten isän kanssa. Ihan ilmaiseksi ei lapsille kannata kaikkea hankkia, jokin palkinto esim hyvästä koulusuorituksesta tms.
Ja miksi ei kannata hommata ilmaiseksi? Jos rahaa on, niin miksi sitä ei voi käyttää lapsiin. En ymmärrä tätä suomalaista kituutusta, että mitään ei voisi saada ilmaiseksi. Muistaa vaan opettaa myös, että miten sitä rahaa tehdään.
Olen eri, mutta välttämättä lapsi tai nuori ei ole kauhean motivoitunut opettelemaan rahantekoa, jos rahaa on jo valmiiksi enemmän kuin tarpeeksi.
Pätee moneen asiaan. Ikävä kyllä ihmisen luonne vaatii kehittyäkseen pikkuisen epämukavuuden sietokyvyn harjoitusta, etenkin nykyaikana kun viihde on koko ajan käden ulottuvilla.
Mulla oli huoleton nuoruus, kun ei ollut rahasta pulaa. Kävin koulut ja nyt olen hyväpalkkaisessa työssä. Erityisesti opiskeluaika oli mukavaa, kun oli rahaa myös rellestää. Iso kiitos siitä vanhemmilleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mättöruuista olisin huolissani. Ota yhteyttä lasten neuvolaan ja lähesty asiaa tätä kautta. Myös lastenvalvojan kantakin olisi hyvä olla.
Lapset ei ole neuvolaikäisiä eikä lastenvalvoja ota mitään kantaa tälläisiin asioihin. Isä hoitaa kuitenkin vanhemmuuden minimivaatimukset, joten minkäs teet.
Mietin vain että mitä MINÄ voisin tehdä, että jaksaisin itse paremmin ja miten saisin lapset ymmärtämään sitä että se mitä isän luona saa ei ole ihan ns. normi? Ja että he oppisi edes vähän arvostamaan asioita ja ymmärtämään niiden arvoa. Nyt he ei ymmärrä, koska tuosta vaan ostetaan 500 euron pleikkari tai pyörä, vaikka ei ole edes syntymäpäivä tms. Siinä ei paljoa enää lapsia kiinnosta minun aineettomat yhdessäolot ja piparinleipomiset (pienenä nämä meni läpi, ei enää).
Ainakin 70- ja 80- lukujen lapset eli nykyiset isät ovat suurelta osin eläneet melkoisessa niukkuudessa eivätkä halua tätä kituuttamisen kulttuuria viedä eteenpäin lapsilleen jos on rahaa. En minä ainakaan. Jos yh-mammalla ei ole rahaa niin sillehän ei voi mitään. Sitten on tehtävä asioita oikein (etsiä kenties uusi elättäjä tai parempi työ) että tilanne korjaantuu ja heräteostokset mahdollistuvat.
Kituuttamisen ja törsäilyn väliin mahtuu myös ihan järkevää rahankäyttöä, jota usein olisi ihan suotavaa opettaa lapsillekkin. Minun lapsista ei siis puutu mitään oleellista, vaikka en heräteostoksena mene ostamaan 500 euron pleikkaria
No sun pitää vaan selittää, että isällä on rahaa, mutta sinulla ei ole. Sinun viikolla eletään köyhemmin, mutta isäviikoilla voi sitten elää leveämmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ilmeisesti asuvat äidin luona? Isä näin ehkä haluaa "hyvittää" lapsille aikaa jota ei arkisin vietä lasten kanssa? Ja jos paremmat tulot niin se on aika luonnollista että silloin kun ollaan yhdessä käydään ulkona syömässä ja ostellaan lapsille mitä tarvitsevat.
Karkkien suhteen voisi tehdä jonkun järkevän säännön. Ja tietenkin liika on liikaa, siitä kannattaa puhua lasten isän kanssa. Ihan ilmaiseksi ei lapsille kannata kaikkea hankkia, jokin palkinto esim hyvästä koulusuorituksesta tms.
Ja miksi ei kannata hommata ilmaiseksi? Jos rahaa on, niin miksi sitä ei voi käyttää lapsiin. En ymmärrä tätä suomalaista kituutusta, että mitään ei voisi saada ilmaiseksi. Muistaa vaan opettaa myös, että miten sitä rahaa tehdään.
Olen eri, mutta välttämättä lapsi tai nuori ei ole kauhean motivoitunut opettelemaan rahantekoa, jos rahaa on jo valmiiksi enemmän kuin tarpeeksi.
Pätee moneen asiaan. Ikävä kyllä ihmisen luonne vaatii kehittyäkseen pikkuisen epämukavuuden sietokyvyn harjoitusta, etenkin nykyaikana kun viihde on koko ajan käden ulottuvilla.
Mulla oli huoleton nuoruus, kun ei ollut rahasta pulaa. Kävin koulut ja nyt olen hyväpalkkaisessa työssä. Erityisesti opiskeluaika oli mukavaa, kun oli rahaa myös rellestää. Iso kiitos siitä vanhemmilleni.
Minun vanhempani olisivat varmasti auttaneet minua opiskeluaikana oikein mielellään, mutta minulle oli tärkeää pärjätä itse omalla työllä. En tiedä, miten he olivat minut tällaiseksi kasvattaneet, mutta iso kiitos heille siitä.
No antaa isän ostaa ja sinun tarvitsee ostaa vähemmän. Ota hyöty irti itsekin.