Mitä tehdä kun isän luona lapsille ostetaan koko ajan kaikkea
Leluja, pelejä, herkkuruokaa, karkkeja.. hese/mäkki on viikottainen.
Sitten minun luona ostetaan tosi harvoin mitään edellämainituista. Ei minulla olisi edes rahaa. Etenkin nuoremmalla lapsella on täällä tosi hankalaa, koska hän koko ajan kinuaa minua ostamaan jotain ja minä koko ajan kieltäydyn ostamasta. Ja vaikka ostaisinkin välillä jotain uutta (esim nyt uuden pyörän) niin lapsi ei osaa yhtään arvostaa sitä. Kinuaa jo jotain uutta ja esim tänään heti haukkui ostamamme pyörän huonoksi ja tyhmäksi ja kiukutteli siitä.
Oma pinna ja hermo on jo niin kireällä, mikään puhe tai seuraamus ei katkaise tätä ongelmaa. Isän luona on taas hesemätöt ja shoppaillaan ja käydään hoplopeissa ens viikolla
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ilmeisesti asuvat äidin luona? Isä näin ehkä haluaa "hyvittää" lapsille aikaa jota ei arkisin vietä lasten kanssa? Ja jos paremmat tulot niin se on aika luonnollista että silloin kun ollaan yhdessä käydään ulkona syömässä ja ostellaan lapsille mitä tarvitsevat.
Karkkien suhteen voisi tehdä jonkun järkevän säännön. Ja tietenkin liika on liikaa, siitä kannattaa puhua lasten isän kanssa. Ihan ilmaiseksi ei lapsille kannata kaikkea hankkia, jokin palkinto esim hyvästä koulusuorituksesta tms.
Ja miksi ei kannata hommata ilmaiseksi? Jos rahaa on, niin miksi sitä ei voi käyttää lapsiin. En ymmärrä tätä suomalaista kituutusta, että mitään ei voisi saada ilmaiseksi. Muistaa vaan opettaa myös, että miten sitä rahaa tehdään.
Olen eri, mutta välttämättä lapsi tai nuori ei ole kauhean motivoitunut opettelemaan rahantekoa, jos rahaa on jo valmiiksi enemmän kuin tarpeeksi.
Pätee moneen asiaan. Ikävä kyllä ihmisen luonne vaatii kehittyäkseen pikkuisen epämukavuuden sietokyvyn harjoitusta, etenkin nykyaikana kun viihde on koko ajan käden ulottuvilla.
Mulla oli huoleton nuoruus, kun ei ollut rahasta pulaa. Kävin koulut ja nyt olen hyväpalkkaisessa työssä. Erityisesti opiskeluaika oli mukavaa, kun oli rahaa myös rellestää. Iso kiitos siitä vanhemmilleni.
Minun vanhempani olisivat varmasti auttaneet minua opiskeluaikana oikein mielellään, mutta minulle oli tärkeää pärjätä itse omalla työllä. En tiedä, miten he olivat minut tällaiseksi kasvattaneet, mutta iso kiitos heille siitä.
No niin minäkin pärjään omalla työlläni, mutta sen lisäksi oli vielä huoleton nuoruus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ilmeisesti asuvat äidin luona? Isä näin ehkä haluaa "hyvittää" lapsille aikaa jota ei arkisin vietä lasten kanssa? Ja jos paremmat tulot niin se on aika luonnollista että silloin kun ollaan yhdessä käydään ulkona syömässä ja ostellaan lapsille mitä tarvitsevat.
Karkkien suhteen voisi tehdä jonkun järkevän säännön. Ja tietenkin liika on liikaa, siitä kannattaa puhua lasten isän kanssa. Ihan ilmaiseksi ei lapsille kannata kaikkea hankkia, jokin palkinto esim hyvästä koulusuorituksesta tms.
Ja miksi ei kannata hommata ilmaiseksi? Jos rahaa on, niin miksi sitä ei voi käyttää lapsiin. En ymmärrä tätä suomalaista kituutusta, että mitään ei voisi saada ilmaiseksi. Muistaa vaan opettaa myös, että miten sitä rahaa tehdään.
Olen eri, mutta välttämättä lapsi tai nuori ei ole kauhean motivoitunut opettelemaan rahantekoa, jos rahaa on jo valmiiksi enemmän kuin tarpeeksi.
Pätee moneen asiaan. Ikävä kyllä ihmisen luonne vaatii kehittyäkseen pikkuisen epämukavuuden sietokyvyn harjoitusta, etenkin nykyaikana kun viihde on koko ajan käden ulottuvilla.
Mulla oli huoleton nuoruus, kun ei ollut rahasta pulaa. Kävin koulut ja nyt olen hyväpalkkaisessa työssä. Erityisesti opiskeluaika oli mukavaa, kun oli rahaa myös rellestää. Iso kiitos siitä vanhemmilleni.
Minun vanhempani olisivat varmasti auttaneet minua opiskeluaikana oikein mielellään, mutta minulle oli tärkeää pärjätä itse omalla työllä. En tiedä, miten he olivat minut tällaiseksi kasvattaneet, mutta iso kiitos heille siitä.
No niin minäkin pärjään omalla työlläni, mutta sen lisäksi oli vielä huoleton nuoruus.
Ei minullakaan huolia ollut, kun tiesin aina että vanhemmat auttavat tarvittaessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miehellä ja eksällä taas joku kilpailu kumpi ostaa kalliimman pyörän ja kumman luona käydään enemmän kalliilla lomilla. Välillä mietin millaisia aikuisia lapsista mahtaa kasvaa.
Hienoja kokemuksia rikkaampia ja ehkä muutenkin vauraampia?
Loputon kalliiden asioiden ja matkojen ym. saaminen ja loputon kiukuttelu siitä, miksi iskä tai äiti osti paremman tai kalliimman, tuskin motivoi aikuisena tekemään töitä oman vaurastumisen eteen, kun kaikki on kannettu tarjottimella nenän eteen. On myös kovin lapsellista käytöstä aikusilta ihmisiltä.
Opeta lapsia säästämään eli viikkoraha, jonka voivat halutessaan säästää ja kerryttää korkoa jotain isompaa hankintaa varten. Kerro myös, että sen takia isän luona on kivaa, koska sinun luona oleminen tasoittaa tätä materia-huvipuisto-hysteriaa, että varmaan jos koko ajan olisi, niin se alkaisi tuntua tylsältä. Aikuisena tällaiset huvitukset kun joutuu yleensä itse kustantamaan, niin eikö ole hyvä totulle nauttimaan myös vähemmästä, niin ei esim. tule masennusta, kun vieraantuu todellisuudesta. Luonto tarjoaa todellisuutta, joten siitä nauttimaan. 🤸
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ilmeisesti asuvat äidin luona? Isä näin ehkä haluaa "hyvittää" lapsille aikaa jota ei arkisin vietä lasten kanssa? Ja jos paremmat tulot niin se on aika luonnollista että silloin kun ollaan yhdessä käydään ulkona syömässä ja ostellaan lapsille mitä tarvitsevat.
Karkkien suhteen voisi tehdä jonkun järkevän säännön. Ja tietenkin liika on liikaa, siitä kannattaa puhua lasten isän kanssa. Ihan ilmaiseksi ei lapsille kannata kaikkea hankkia, jokin palkinto esim hyvästä koulusuorituksesta tms.
Ja miksi ei kannata hommata ilmaiseksi? Jos rahaa on, niin miksi sitä ei voi käyttää lapsiin. En ymmärrä tätä suomalaista kituutusta, että mitään ei voisi saada ilmaiseksi. Muistaa vaan opettaa myös, että miten sitä rahaa tehdään.
Olen eri, mutta välttämättä lapsi tai nuori ei ole kauhean motivoitunut opettelemaan rahantekoa, jos rahaa on jo valmiiksi enemmän kuin tarpeeksi.
Pätee moneen asiaan. Ikävä kyllä ihmisen luonne vaatii kehittyäkseen pikkuisen epämukavuuden sietokyvyn harjoitusta, etenkin nykyaikana kun viihde on koko ajan käden ulottuvilla.
Mulla oli huoleton nuoruus, kun ei ollut rahasta pulaa. Kävin koulut ja nyt olen hyväpalkkaisessa työssä. Erityisesti opiskeluaika oli mukavaa, kun oli rahaa myös rellestää. Iso kiitos siitä vanhemmilleni.
Minun vanhempani olisivat varmasti auttaneet minua opiskeluaikana oikein mielellään, mutta minulle oli tärkeää pärjätä itse omalla työllä. En tiedä, miten he olivat minut tällaiseksi kasvattaneet, mutta iso kiitos heille siitä.
No niin minäkin pärjään omalla työlläni, mutta sen lisäksi oli vielä huoleton nuoruus.
Ei minullakaan huolia ollut, kun tiesin aina että vanhemmat auttavat tarvittaessa.
Minä olen taas tyytyväinen, kun vanhemmat auttoivat ja käyttivät rahaa minuun. On kyllä mukavia muistoja ulkomaan reissuista, joista osa liittyi opiskeluihin. He maksoivat vuokran opiskeluaikoina ja sain aika paljon rahaa käteisenä aina kotona käydessäni. En usko, että tulee mitenkään parempi ihminen kituuttamalla ja ottamatta rahallista apua vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ilmeisesti asuvat äidin luona? Isä näin ehkä haluaa "hyvittää" lapsille aikaa jota ei arkisin vietä lasten kanssa? Ja jos paremmat tulot niin se on aika luonnollista että silloin kun ollaan yhdessä käydään ulkona syömässä ja ostellaan lapsille mitä tarvitsevat.
Karkkien suhteen voisi tehdä jonkun järkevän säännön. Ja tietenkin liika on liikaa, siitä kannattaa puhua lasten isän kanssa. Ihan ilmaiseksi ei lapsille kannata kaikkea hankkia, jokin palkinto esim hyvästä koulusuorituksesta tms.
Ja miksi ei kannata hommata ilmaiseksi? Jos rahaa on, niin miksi sitä ei voi käyttää lapsiin. En ymmärrä tätä suomalaista kituutusta, että mitään ei voisi saada ilmaiseksi. Muistaa vaan opettaa myös, että miten sitä rahaa tehdään.
Olen eri, mutta välttämättä lapsi tai nuori ei ole kauhean motivoitunut opettelemaan rahantekoa, jos rahaa on jo valmiiksi enemmän kuin tarpeeksi.
Pätee moneen asiaan. Ikävä kyllä ihmisen luonne vaatii kehittyäkseen pikkuisen epämukavuuden sietokyvyn harjoitusta, etenkin nykyaikana kun viihde on koko ajan käden ulottuvilla.
Mulla oli huoleton nuoruus, kun ei ollut rahasta pulaa. Kävin koulut ja nyt olen hyväpalkkaisessa työssä. Erityisesti opiskeluaika oli mukavaa, kun oli rahaa myös rellestää. Iso kiitos siitä vanhemmilleni.
Minun vanhempani olisivat varmasti auttaneet minua opiskeluaikana oikein mielellään, mutta minulle oli tärkeää pärjätä itse omalla työllä. En tiedä, miten he olivat minut tällaiseksi kasvattaneet, mutta iso kiitos heille siitä.
No niin minäkin pärjään omalla työlläni, mutta sen lisäksi oli vielä huoleton nuoruus.
Ei minullakaan huolia ollut, kun tiesin aina että vanhemmat auttavat tarvittaessa.
Minä olen taas tyytyväinen, kun vanhemmat auttoivat ja käyttivät rahaa minuun. On kyllä mukavia muistoja ulkomaan reissuista, joista osa liittyi opiskeluihin. He maksoivat vuokran opiskeluaikoina ja sain aika paljon rahaa käteisenä aina kotona käydessäni. En usko, että tulee mitenkään parempi ihminen kituuttamalla ja ottamatta rahallista apua vastaan.
Minäkin kävin moneen otteeseen ulkomailla, muun muassa stipendiaattina. Tosi mahtavaa saada kokemuksia ja vielä rahoittaa ne omilla saavutuksilla, vaikka toki vanhemmat osan rahoittivatkin.
Vierailija kirjoitti:
Se äidin osa.... kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, minkä ikäisiä lapsesi ovat, mutta kyllä se kaikki aikanaan muuttuu. Meilläkin niin, että isä sukulaisineen naureskeli kituuttamiselleni ja lahjoi lapsia. Minä purin hammasta ja yritin vain selvitä arjesta ja olla lapsille läsnä. Vuosien kuluessa lapsista yksi toisensa jälkeen alkoi tajuta, mitä tapahtuu. Nykyään arvostavat minua ja olemme läheisiä. Isän merkitys on vähentynyt. Ei saanut korjattua vikojaan ostelemalla. Koeta pysyä neutraalina ja turvallisena aikuisena. Murkkuiässä saat nimittäin myös lasten uhmat niskaasi - se aikuinen saa, joka sen oikeasti kestää. Kaiken keskellä, pidä huoli, että ehdit tehdä myös itseäsi kiinnostavia asioita.
Joo, minä saan kyllä kaiken kiukun aina ja uhmat. Ja olen mielestäni aikalailla ainoa joka koittaa kasvattaa..
Näin se vaan käytännössä menee aina. Se lähivanhempi, usein äiti, on lasten tunteiden 'kaatopaikka'. Olisit onnellinen että opettelevat tunteiden käsittelyä kanssasi. Kertoo myös että luottavat sinuun.
Kyllä, mutta oma jaksaminen alkaa olla vähissä sen kaiken vääntämisen ja kaatopaikkana olemisen jälkeen 😓
Se on kuitenkin ihan normia lapsiperheessä ja eronneidenkin kohdalla.
Meillä asutaan yhdessä ja lapsia kolme, ja minulle äidille purkavat pääasiassa tunteitaan. Isin kanssa on sitten niin kivaa. Mutta väsyneinä varsinkin pitävät minua kaatopaikkanaan.
Murkkuikåisillä saattaa kuviot vähän muuttua. Usein pojat kapinoivat isiään vastaan ja tyttäret äitejään. On lähipiirissä teini-ikäinen joka omasta tahdostaan muutti yllättäin isän kotiin kun koko ajan vaikeaa äidin kanssa. Mutta kyllä nämä jutut lopulta päättyvät yleensä iloisesti kun kuohuntavuodet ohi.
Ei kannata tehdä mitään kilpailukysmystä asiasta. Olette molemmat vanhemmat yhtä tärkeitä jälkeläisillenne. Lapsuusaika on hyvin lyhyt loppujen lopuksi.
Vahvista itsetuntoasi ja huolehdi omasta jaksamisestasi. Paras malli lapsille on vanhempi joka on sinut itsensä kanssa ja nauttii elämästä itsekin.
Eiköhän se sitten ole sinun vastuusi hankkia sitä rahaa lisää, jos koet, että eivät saa luonasi tarpeeksi.
Isä saa tehdä omalla viikolla mitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
No sun pitää vaan selittää, että isällä on rahaa, mutta sinulla ei ole. Sinun viikolla eletään köyhemmin, mutta isäviikoilla voi sitten elää leveämmin.
Kuka idiootti tuollaista selittää lapselle, tai edes neuvoo selittämään?
AP olis varmaan yhtä nyreissään, vaikka tilanne vanhempien osalta olisi toisin päin. Jotkut vaan ovat sellaisia.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä lapset ovat?Voisiko neuvolaan ottaa yhteyttä ja selittää, että sinua ahdistaa erilaiset kasvatusmenetelmät. He varmasti osaisivat auttaa. Ei tuollainen tilanne ole kenenkään eduksi. Ei lapset voi jatkuvasti saada lahjoja ja syödä pikaruokaa.
Mitä se neuvola sitten tekisi? Aivan älytön ajatus.
No tietysti voit -hyvässä hengessä, omat ajatuksesi esittäen- keskustella isän kanssa. Mut eipä varmaan muuta oo tehtävissä. Ja sitten uskoa itsees vanhempana, vertaamatta itseäsi isään. Se et lapset kiukuttelee yms on ihan normaalia lapsen käytöstä. Sun tehtävä on olla heille läsnä just semmoisena äitinä kuin olet. Se et tunnet huonommuutta, vihaa tai kilpailet isän kanssa on pois kaikilta. Luo oman näköises perhe-elämä ja usko siihen. Ja tietysti saat tuntea kaik tuntees, mutta ei niihin kannata jäädä kiinni. Tsemppiä. Minä oon ollu yh pitkään, isän luona lapsilla ollu erilaista, ja se on ok- ite oon keskittyny nauttimaan lasten kanssa siit elämästä jonka minä heille tarjoan, isän uuden perheen kanssa ovat matkustelleet yms, meillä taas ollut mulle tärkeitä arvoja, tunnejuttuja, luonnossa liikkumista, musiikkia yms. Rikas yhtälö lapsille. Ja itse ovat kasvaessaan valinneet omat arvonsa ja arvostuksensa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mättöruuista olisin huolissani. Ota yhteyttä lasten neuvolaan ja lähesty asiaa tätä kautta. Myös lastenvalvojan kantakin olisi hyvä olla.
Lapset ei ole neuvolaikäisiä eikä lastenvalvoja ota mitään kantaa tälläisiin asioihin. Isä hoitaa kuitenkin vanhemmuuden minimivaatimukset, joten minkäs teet.
Mietin vain että mitä MINÄ voisin tehdä, että jaksaisin itse paremmin ja miten saisin lapset ymmärtämään sitä että se mitä isän luona saa ei ole ihan ns. normi? Ja että he oppisi edes vähän arvostamaan asioita ja ymmärtämään niiden arvoa. Nyt he ei ymmärrä, koska tuosta vaan ostetaan 500 euron pleikkari tai pyörä, vaikka ei ole edes syntymäpäivä tms. Siinä ei paljoa enää lapsia kiinnosta minun aineettomat yhdessäolot ja piparinleipomiset (pienenä nämä meni läpi, ei enää).
Me olemme mieheni teini-ikäisille kuin tuo isän perhe. Lasten äiti taas vähävarainen. Ja kyllä meillä kaikkia lapsia kiinnostaa vielä teineinäkin laskettelu- ja kylpyläreissujen lisäksi ihan yhteiset leffaillat kotona, yhteiset lautapelit ja leipominenkin.
Omalle pojalleni olen opettanut säästäväisyyttä ja sitä että kaikkea ei tarvitse saada heti, ja asioita voi harkita ennen ostopäätöstä onko tarpeellista ym .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mättöruuista olisin huolissani. Ota yhteyttä lasten neuvolaan ja lähesty asiaa tätä kautta. Myös lastenvalvojan kantakin olisi hyvä olla.
Lapset ei ole neuvolaikäisiä eikä lastenvalvoja ota mitään kantaa tälläisiin asioihin. Isä hoitaa kuitenkin vanhemmuuden minimivaatimukset, joten minkäs teet.
Mietin vain että mitä MINÄ voisin tehdä, että jaksaisin itse paremmin ja miten saisin lapset ymmärtämään sitä että se mitä isän luona saa ei ole ihan ns. normi? Ja että he oppisi edes vähän arvostamaan asioita ja ymmärtämään niiden arvoa. Nyt he ei ymmärrä, koska tuosta vaan ostetaan 500 euron pleikkari tai pyörä, vaikka ei ole edes syntymäpäivä tms. Siinä ei paljoa enää lapsia kiinnosta minun aineettomat yhdessäolot ja piparinleipomiset (pienenä nämä meni läpi, ei enää).
Kerro lapsille totuus: isä kävi koulunsa, opiskeli, teki oikeita valintoja ja saa nyt hyvää palkkaa. Minä halusin mielekkään ja ihanan työn, mutta siitä ei paljoa palkkaa saa. Kannattaa siis miettiä, mitä itse haluatte.
No isä on kyllä alemmin koulutettu kuin minä, mutta suvun rahaa löytyy ja rahoittajia..
No sittenhän sun lasten tilanne on täydellinen! On rahaa ja rahoittajia, voi keskittyä hyvään elämään. Vai oletko lapsillesi kateellinen?
Vierailija kirjoitti:
Opeta lapsia säästämään eli viikkoraha, jonka voivat halutessaan säästää ja kerryttää korkoa jotain isompaa hankintaa varten. Kerro myös, että sen takia isän luona on kivaa, koska sinun luona oleminen tasoittaa tätä materia-huvipuisto-hysteriaa, että varmaan jos koko ajan olisi, niin se alkaisi tuntua tylsältä. Aikuisena tällaiset huvitukset kun joutuu yleensä itse kustantamaan, niin eikö ole hyvä totulle nauttimaan myös vähemmästä, niin ei esim. tule masennusta, kun vieraantuu todellisuudesta. Luonto tarjoaa todellisuutta, joten siitä nauttimaan. 🤸
Mistä löytyy tili, joka kerryttää korkoa jo 5 e säästöillä?
Kuka ostaa vaatteet? Niihinkin menee aikamoinen summa vuodessa. Kai viet sitten ilmaishuveihin jos toinen vie maksullisiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sun pitää vaan selittää, että isällä on rahaa, mutta sinulla ei ole. Sinun viikolla eletään köyhemmin, mutta isäviikoilla voi sitten elää leveämmin.
Kuka idiootti tuollaista selittää lapselle, tai edes neuvoo selittämään?
No luulisi normivanhemman selittävän, että on tuloeroja ja toisella vanhemmalla on vähemmän rahaa kuin toisella.
Vierailija kirjoitti:
Kuka ostaa vaatteet? Niihinkin menee aikamoinen summa vuodessa. Kai viet sitten ilmaishuveihin jos toinen vie maksullisiin?
Entäs joulu tai synttärilahjat? Paljon muuhunkin menee kun herkkuihin. Lelut jää kohtaa pois varmaan kun ikää tulee lisää.
voisiko isän kanssa keskustella asiasta?