Mitä tehdä kun isän luona lapsille ostetaan koko ajan kaikkea

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisit kiitollinen, että lapset saavat edes isällään jotain, jota toivovat. 

No ei varmaan ole kyse siitä, etteivät äitinsä luona saisi koskaan mitään toivomaansa. Ehkä äidillä ei ole varaa samanlaiseen kuin isällä, jolloin on ihan luonnollista, että noita aloituksessa mainittuja juttuja on vähemmän. Tai sitten lapsille halutaan vain opettaa, että aina ei vain voi saada haluamaansa.

Ongelma taitaa enemmänkin olla siinä, että lapsi taitaa saada isällään jo vähän liikaa, jos on kiittämätön siitä mitä äidillään saa.

Mutta nämä kahden kodin aiheuttamat ongelmat ovat aina vähän hankalia silloin jos molemmissa paikoissa on täysin eri tottumukset ja tavat.

Kysymys voi myös olla siitä, että isä tarkoituksella tai ajattelemattomuuttaan väheksyy lapsille kaikkea, mitä äiti tekee ja tarjoaa. Tarttuu ikävä kyllä erittäin helposti lapsiin, myös ydinperheissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mättöruuista olisin huolissani. Ota yhteyttä lasten neuvolaan ja lähesty asiaa tätä kautta. Myös lastenvalvojan kantakin olisi hyvä olla.

Lapset ei ole neuvolaikäisiä eikä lastenvalvoja ota mitään kantaa tälläisiin asioihin. Isä hoitaa kuitenkin vanhemmuuden minimivaatimukset, joten minkäs teet.

Mietin vain että mitä MINÄ voisin tehdä, että jaksaisin itse paremmin ja miten saisin lapset ymmärtämään sitä että se mitä isän luona saa ei ole ihan ns. normi? Ja että he oppisi edes vähän arvostamaan asioita ja ymmärtämään niiden arvoa. Nyt he ei ymmärrä, koska tuosta vaan ostetaan 500 euron pleikkari tai pyörä, vaikka ei ole edes syntymäpäivä tms. Siinä ei paljoa enää lapsia kiinnosta minun aineettomat yhdessäolot ja piparinleipomiset (pienenä nämä meni läpi, ei enää).

Ainakin 70- ja 80- lukujen lapset eli nykyiset isät  ovat suurelta osin eläneet melkoisessa niukkuudessa eivätkä halua tätä kituuttamisen kulttuuria viedä eteenpäin lapsilleen jos on rahaa. En minä ainakaan. Jos yh-mammalla ei ole rahaa niin sillehän ei voi mitään. Sitten on tehtävä asioita oikein (etsiä kenties uusi elättäjä tai parempi työ) että tilanne korjaantuu ja heräteostokset mahdollistuvat.

Kituuttamisen ja törsäilyn väliin mahtuu myös ihan järkevää rahankäyttöä, jota usein olisi ihan suotavaa opettaa lapsillekkin. Minun lapsista ei siis puutu mitään oleellista, vaikka en heräteostoksena mene ostamaan 500 euron pleikkaria

toisaalta ei ole myöskään törsäystä ostaa välillä pleikkaria tai muuta kivaa vaikka sitten heräteostoksena. Kai sitä saa käyttää rahaa, jos sitä on?

Jos isä ostaisi pleikkareita jouluna niin taas mammat huutaisivat kuinka lapsi saa liikaa lahjoja jouluna.

Olen eri. Minun arvojani vastaan kyllä sotii pleikan hankkiminen heräteostoksena. Ensinnäkin tulevaisuuden elektroniikkajätettä on jo ihan riittävästi meillä.

Ja toisekseen: Lapsiperhearki on nollasummapeliä. Siinä vaiheessa kun arki on optimoitu suurin piirteinkin niin, että lapset saavat tarpeellisen määrän liikuntaa ja itse valitsemiaan taideharrastuksia, riittävästi aikaa läksyihin, lepoon ja hygieniaan. ruutuaikaa sosiaalisiin suhteisiin, lukemista lukutaidon kehittämiseksi ja kotitöiden vastuita kasvattamaan heitä, ei sitä venettä halua enää yhtään keikuttaa ylimääräisillä aikasyöpöillä.

-eri.

Niin. Sinun arvot. Lasten toisella vanhemmalla voi olla toisenlaiset arvot.

Onneksi tuli valittua lasten isä arvojen perusteella.

Minun lapset ovat "aina saanut kaiken" eli mistään ei ole ollut pula ja pelit&vehkeet löytyy. Koskaan eivät kuitenkaan mangu mitään tai tee asioista numeroa. Joskus ostan Gantin hupparin, joskus taas saavat kirpparilta jonkun euron vaatteen eikä sillekään nyrpistellä. Pienestä saakka ovat olleet tyytyväisiä saamaansa. Valitettavasti en osaa antaa neuvoja, miten noista lapsista on tullut tuollaisia.

Joo, no, kiitos kaikenkirjavista mielipiteistä.

Jatkan siis samalla linjalla ja pidän kiinni omista kasvatusnäkemyksistäni ja otan vastaan kiukut ja mankumiset. Kyllä ne jossain iässä lopettaa tai mankumiset siirtyy sitten isälle.

Ap