Mitä tehdä kun isän luona lapsille ostetaan koko ajan kaikkea

Olisit kiitollinen, että lapset saavat edes isällään jotain, jota toivovat. 

Tavallaan hyvä, että lapset saa siellä ainakin elää ns. leveämmin, mutta minusta on kyllä todella ärsyttäviä sellaiset, ketkä tekee lapsistaan tuollaisia tavaran, herkkujen jne. kinuajia. Kerrankin menin kaveriperheelle käymään, niin lapsi täräytti ihan pokalla, että mitäs sä toit mulle? Olin siinä vähän, että no, en kuule mitään, kun tulin vaan moikkaamaan.

Mulla on lapsia myös ja olen nimen omaan kavereille sanonut, että eivät saa tuoda aina lapsille jotain (ainoastaan synttäreinä), kun muuten lapsista tulee juuri tuollaisia, ketkä sitten vinkuu ja odottaa kokoajan jotain lahjuksia.

Meillä on vähän toisin päin (olen siis myös eronnut), että lasten isä on aika pihi. Noh, se on hänen asiansa ja ei lapsilta siis mitään oleellista puutu (olemme molemmat hyvätuloisia, että kyllä lapset saavat tarvittavat).

Kannattaa hakea korkeammat elarit niin ei mieskään ostele ylimääräistä. Myös viikko-viikko-systeemissä parempituloinen on velvollinen maksamaan elareita.

Minkä ikäisiä lapset ovat?Voisiko neuvolaan ottaa yhteyttä ja selittää, että sinua ahdistaa erilaiset kasvatusmenetelmät. He varmasti osaisivat auttaa. Ei tuollainen tilanne ole kenenkään eduksi. Ei lapset voi jatkuvasti saada lahjoja ja syödä pikaruokaa.

Meillä miehellä ja eksällä taas joku kilpailu kumpi ostaa kalliimman pyörän ja kumman luona käydään enemmän kalliilla lomilla. Välillä mietin millaisia aikuisia lapsista mahtaa kasvaa.

No antaa isän ostaa sinunkin puolesta.

Mättöruuista olisin huolissani. Ota yhteyttä lasten neuvolaan ja lähesty asiaa tätä kautta. Myös lastenvalvojan kantakin olisi hyvä olla.

Vierailija kirjoitti:

Meillä miehellä ja eksällä taas joku kilpailu kumpi ostaa kalliimman pyörän ja kumman luona käydään enemmän kalliilla lomilla. Välillä mietin millaisia aikuisia lapsista mahtaa kasvaa.

Tutusta tuli sijoitusneuvoja. Rahaa oli niin paljon, että ihan ammatin halusi rahasta ja nyt hoitaa vanhempiensa sijoituksia myös. 

Vierailija kirjoitti:

Mättöruuista olisin huolissani. Ota yhteyttä lasten neuvolaan ja lähesty asiaa tätä kautta. Myös lastenvalvojan kantakin olisi hyvä olla.

No ei kai hesemättö ole sen kummempaa kuin makaroonilaatikko ketsupilla ja leipää päälle.

Tämä voi ehkä kuulostaa jeesustelulta, mutta eivät parhaat asiat välttämättä ole kalliita asioita. Kysymys on siitä, mihin on tottunut. Jos on kuukausikortti hoploppiin, tuntuu varmasti kevään ensimmäinen metsäretki eväineen paljon jännemmältä kuin hoplop.

Meillä laitetaan tosi hyvää ruokaa. Siis oikeasti hyvää ruokaa, tekemättä siitä mitään numeroa tai käyttämättä mitenkään älyttömästi rahaa. Lapset inhoavat heseä, koska heidän mielestään se on mautonta rasvakökköä.

Sinä pystyt tarjoamaan lapsille yhtä hyviä ja parempiakin asioita kuin karkit, heset, pelit ja lelut. Helppoa se ei ole, ja joudut pistämään persoonasi likoon, mutta se on mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Mättöruuista olisin huolissani. Ota yhteyttä lasten neuvolaan ja lähesty asiaa tätä kautta. Myös lastenvalvojan kantakin olisi hyvä olla.

Lapset ei ole neuvolaikäisiä eikä lastenvalvoja ota mitään kantaa tälläisiin asioihin. Isä hoitaa kuitenkin vanhemmuuden minimivaatimukset, joten minkäs teet.

Mietin vain että mitä MINÄ voisin tehdä, että jaksaisin itse paremmin ja miten saisin lapset ymmärtämään sitä että se mitä isän luona saa ei ole ihan ns. normi? Ja että he oppisi edes vähän arvostamaan asioita ja ymmärtämään niiden arvoa. Nyt he ei ymmärrä, koska tuosta vaan ostetaan 500 euron pleikkari tai pyörä, vaikka ei ole edes syntymäpäivä tms. Siinä ei paljoa enää lapsia kiinnosta minun aineettomat yhdessäolot ja piparinleipomiset (pienenä nämä meni läpi, ei enää).

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa hakea korkeammat elarit niin ei mieskään ostele ylimääräistä. Myös viikko-viikko-systeemissä parempituloinen on velvollinen maksamaan elareita.

Tää oli uutta. Mihin tuo perustuu, eihän kummallakaan vanhemmalla ole tuossa omaa elintasoaan alentavia tekijöitä.

No opeta lapsille ettei sinulla ole rahaa, joten kannattaa pyytää siltä isältä vielä enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Mättöruuista olisin huolissani. Ota yhteyttä lasten neuvolaan ja lähesty asiaa tätä kautta. Myös lastenvalvojan kantakin olisi hyvä olla.

Hei lastenvalvoja, toinen vanhempi vie lapsia vähintään kerran viikossa Mäkkärille!

Luulen että tuolla pääsisi jo riemastuttamaan sossuja perjantai-iltapäivän kahvitauolla.

Vierailija kirjoitti:

Tämä voi ehkä kuulostaa jeesustelulta, mutta eivät parhaat asiat välttämättä ole kalliita asioita. Kysymys on siitä, mihin on tottunut. Jos on kuukausikortti hoploppiin, tuntuu varmasti kevään ensimmäinen metsäretki eväineen paljon jännemmältä kuin hoplop.

Meillä laitetaan tosi hyvää ruokaa. Siis oikeasti hyvää ruokaa, tekemättä siitä mitään numeroa tai käyttämättä mitenkään älyttömästi rahaa. Lapset inhoavat heseä, koska heidän mielestään se on mautonta rasvakökköä.

Sinä pystyt tarjoamaan lapsille yhtä hyviä ja parempiakin asioita kuin karkit, heset, pelit ja lelut. Helppoa se ei ole, ja joudut pistämään persoonasi likoon, mutta se on mahdollista.

Ei heitä kiinnosta metsäretket enää ja hese on ehdottomasti parasta ruokaa, kuten myös esim pitsa. Tein kotona pitsaa eikä se kuulemma ollut yhtään niin hyvää kuin iskän ostama (no, mulla ei ole kotona tietty kiviuunia jne).

Lapset on esiteinejä siis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mättöruuista olisin huolissani. Ota yhteyttä lasten neuvolaan ja lähesty asiaa tätä kautta. Myös lastenvalvojan kantakin olisi hyvä olla.

Lapset ei ole neuvolaikäisiä eikä lastenvalvoja ota mitään kantaa tälläisiin asioihin. Isä hoitaa kuitenkin vanhemmuuden minimivaatimukset, joten minkäs teet.

Mietin vain että mitä MINÄ voisin tehdä, että jaksaisin itse paremmin ja miten saisin lapset ymmärtämään sitä että se mitä isän luona saa ei ole ihan ns. normi? Ja että he oppisi edes vähän arvostamaan asioita ja ymmärtämään niiden arvoa. Nyt he ei ymmärrä, koska tuosta vaan ostetaan 500 euron pleikkari tai pyörä, vaikka ei ole edes syntymäpäivä tms. Siinä ei paljoa enää lapsia kiinnosta minun aineettomat yhdessäolot ja piparinleipomiset (pienenä nämä meni läpi, ei enää).

Kerro lapsille totuus: isä kävi koulunsa, opiskeli, teki oikeita valintoja ja saa nyt hyvää palkkaa. Minä halusin mielekkään ja ihanan työn, mutta siitä ei paljoa palkkaa saa. Kannattaa siis miettiä, mitä itse haluatte.

Vierailija kirjoitti:

Mättöruuista olisin huolissani. Ota yhteyttä lasten neuvolaan ja lähesty asiaa tätä kautta. Myös lastenvalvojan kantakin olisi hyvä olla.

Ihmetyttää tämä yhteiskunnan tunkeminen tässäkin mukaan. Herran pieksut, ei ole yhteiskunnan tehtävä kasvattaa muksuja tai heidän vanhempiaan! Hoitakaa itse perheasiat, jotka eivät ole tämän vakavampia. Säästetaan se yhteiskunnan apu todella tarvitseville, hätää kärsiville. Kasvattakaa itse lapsenne ja eksänne, se on teidän vastuullanne, ei neuvolan eikä lastensuojelun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mättöruuista olisin huolissani. Ota yhteyttä lasten neuvolaan ja lähesty asiaa tätä kautta. Myös lastenvalvojan kantakin olisi hyvä olla.

Lapset ei ole neuvolaikäisiä eikä lastenvalvoja ota mitään kantaa tälläisiin asioihin. Isä hoitaa kuitenkin vanhemmuuden minimivaatimukset, joten minkäs teet.

Mietin vain että mitä MINÄ voisin tehdä, että jaksaisin itse paremmin ja miten saisin lapset ymmärtämään sitä että se mitä isän luona saa ei ole ihan ns. normi? Ja että he oppisi edes vähän arvostamaan asioita ja ymmärtämään niiden arvoa. Nyt he ei ymmärrä, koska tuosta vaan ostetaan 500 euron pleikkari tai pyörä, vaikka ei ole edes syntymäpäivä tms. Siinä ei paljoa enää lapsia kiinnosta minun aineettomat yhdessäolot ja piparinleipomiset (pienenä nämä meni läpi, ei enää).

Puhu heille siitä, mistä täällä on keskusteltu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mättöruuista olisin huolissani. Ota yhteyttä lasten neuvolaan ja lähesty asiaa tätä kautta. Myös lastenvalvojan kantakin olisi hyvä olla.

Lapset ei ole neuvolaikäisiä eikä lastenvalvoja ota mitään kantaa tälläisiin asioihin. Isä hoitaa kuitenkin vanhemmuuden minimivaatimukset, joten minkäs teet.

Mietin vain että mitä MINÄ voisin tehdä, että jaksaisin itse paremmin ja miten saisin lapset ymmärtämään sitä että se mitä isän luona saa ei ole ihan ns. normi? Ja että he oppisi edes vähän arvostamaan asioita ja ymmärtämään niiden arvoa. Nyt he ei ymmärrä, koska tuosta vaan ostetaan 500 euron pleikkari tai pyörä, vaikka ei ole edes syntymäpäivä tms. Siinä ei paljoa enää lapsia kiinnosta minun aineettomat yhdessäolot ja piparinleipomiset (pienenä nämä meni läpi, ei enää).

Kerro lapsille totuus: isä kävi koulunsa, opiskeli, teki oikeita valintoja ja saa nyt hyvää palkkaa. Minä halusin mielekkään ja ihanan työn, mutta siitä ei paljoa palkkaa saa. Kannattaa siis miettiä, mitä itse haluatte.

No isä on kyllä alemmin koulutettu kuin minä, mutta suvun rahaa löytyy ja rahoittajia..

En tiedä, minkä ikäisiä lapsesi ovat, mutta kyllä se kaikki aikanaan muuttuu. Meilläkin niin, että isä sukulaisineen naureskeli kituuttamiselleni ja lahjoi lapsia. Minä purin hammasta ja yritin vain selvitä arjesta ja olla lapsille läsnä. Vuosien kuluessa lapsista yksi toisensa jälkeen alkoi tajuta, mitä tapahtuu. Nykyään arvostavat minua ja olemme läheisiä. Isän merkitys on vähentynyt. Ei saanut korjattua vikojaan ostelemalla. Koeta pysyä neutraalina ja turvallisena aikuisena. Murkkuiässä saat nimittäin myös lasten uhmat niskaasi - se aikuinen saa, joka sen oikeasti kestää. Kaiken keskellä, pidä huoli, että ehdit tehdä myös itseäsi kiinnostavia asioita.