Lue keskustelun säännöt.
Miten yli 35v aikuiset tapaa uusia kumppaneita?
15.04.2023 |
Taas olisi yksi yksinäinen lauantai-ilta ja ihmettelen, että miten kukaan enää tapaa toisia ihmisiä tositarkoituksella. Olen ollut useamman vuoden nyt sinkkuna ja ilman treffejä tai mitään sutinaa. Enkä tiedä ainuttakaan keinoa millä voisi tavata ketään.
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt sitä että kumppanin löytäminen mukamas vaikeutuisi iän myötä. Sinkkuja on kaikissa ikäluokissa, ja oman kokemukseni mukaan keski-ikään tultaessa sinkkujen määrä vielä kasvaa. Itselläni oli todellakin kaikkein paras tilanne sinkkuna noin 40+ vuotiaana, kun tarjokkaita oli vaikka kuinka, toisin kuin nuorena jolloin tuntui että miehet etsivät aina vain parempaa enkä kelvannut kun en ollut perinteistä äiti-tyyppiä. Nyt se sama piirre taitaa olla yksi parhaita valttejani markkinoilla.
Toki jos itse ei halua muuttaa arkeaan mitenkään, ei jaksa tutustua kehenkään, on vihainen ja katkera kaikille ja vaatimusten lista on pitkä niin vaikeaa se kumppanin löytäminen on missä iässä tahansa sekä miehille että naisille.
Kyllä 40-vuotiaalla usein on jo enemmän vastuita jne., että asioiden muuttaminen on hankalampaa kuin nuorena, vaikkei olisikaan vihainen tai katkera. :D Siis esim. itselläni on kaksi lasta, omistusasunto, josta paljon lainaa, ja vaativa, vastuullinen työ. Nuorena kaikki oli auki ja kerrankin muutin viikon varoitusajalla Saksaan, kun bongasin yhden työharjoittelupaikan, jossa aloitus oli asap.
Sitten kun sillä 40-vuotiaalla puolisoehdokkaalla on yhtälailla omat vastuunsa, niin on se vähän rajatumpaa, että keiden kanssa ne kuviot natsaisi yhteen ja keiden ei.
Niinhän tuossa sanottiinkin että jos ei ole valmis muuttamaan elämäänsä mitenkään niin vaikeaa on. Tää on nähdäkseni se suurin ongelma.
"Ei ole valmis" kuulostaa mun korvaan siltä, että se olisi omasta asenteesta kiinni, mutta sitähän tuo ei ole, vaan yksinkertaisesti sitä, että asioiden muuttaminen on haastavampaa, vaikka halua olisikin.
Esimerkiksi omistusasunnon myynti on prosessina ja taloudellisilta vaikutuksiltaan ihan eri kuin vuokrakämpän irtisanominen. Ei mahdotonta, mutta kuitenkin asia, johon ei voi lähteä ihan tuosta noin vaan. Siis jos nuorena molemmat asui vuokralla, ei ollut mitään riskiä irtisanoa niitä vuokrakämppiä ja vuokrata yhdessä asunto uuden kumppanin kanssa - siitähän pääsi taas kuukauden varoitusajalla seuraavaan vuokra-asuntoon, jos homma ei toiminutkaan. Jos molemmilla on omistusasunnot, on siinä paljon isommat kuviot yhteenmuuttokokeilujen suhteen.
Mutta sitä se ei ole, ettei olisi valmis muutoksiin. Asiat on vaan haastavampia, joten mahdolliset muutokset tapahtuu hitaammin.
Ja esim. lapset nyt on ja heidän koulunsa jne. nyt vaan vaikuttaa, siitä ei pääse mihinkään. Ei se ole omasta muutoshaluttomuudesta kiinni, vaan siitä, että on vastuussa muustakin kuin itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tavannut kavereiden kautta, baarissa, festareilla, bändikeikalla, puistossa, linja-autopysäkillä, piknikillä, junan ravintolavaunussa. Yleensä siis liikun aina yksin. Mitään deittisovelluksia en ole koskaan käyttänyt, haluan tutustua ihmisiin ihan livenä.
Nämä kaikki siis yli 35- vuotiaana? Minkä ikäinen olet nyt, ja kuinka pitkäaikaisia kumppaneita näistä tapaamisista syntyi?
Vierailija kirjoitti:
Tuohan nyt on kaikkein typerintä yrittää 35+ iässä kalastaa kumppania ulkonäöllä. Vaikka se onnistuisikin niin sitten on ulkonäköön perustuva suhde ja hirveä stressi että kuinka kauan sen ulkonäön pystyy säilyttämään kun se vääjäämättä alkaa muuttua.
Teet tuossa kommentissasi sen virheellisen olettaman, että naiset eivät välitä yhtään siitä että miltä se mies näyttää.
Näin ei ainakaan minun tapauksessani todellakaan ole. Jotta minä voin kiinnostua miehestä, niin sen miehen pitää olla, muiden hyvien ominaisuuksien lisäksi, hyvännäköinen. Joten totta kai minä silloin panostan myös omaan ulkonäkööni, koska en ole niin tekopyhä että koen voivani vaatia hyvännäköistä kumppania itselleni, panostamatta itse omaan ulkonäkööni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinderistä minä löysin. Onhan se aikaavievää, mutta jos oikeasti kumppanin haluat, niin Tinderiin mars. Hyvät miehet napataan sieltä hyvin nopeasti, joten tarkkana pitää olla. Jos kirjoittelu sujuu hyvin, niin nopeasti treffeille. Näin et kerkeä muodostamaan jotain kuvaa, jota hän ei oikeasti edustakaan. Jos ei natsaa, niin match poistoon ja uusi tilalle. Näin se menee. Tsemppiä:)
Millainen mies siellä Tinderissä on hyvä mies, joka napataan nopeasti?
On vastavuoroinen viestittelyssä ja kirjoittaa suomea kunnolla ja ymmärrettävästi. Hyvällä miehellä on hyvä itsetunto ja hyvät sosiaaliset taidot.
Ok. Luulin, että se on pinnallinen sovellus.
Se on toki hyvin pinnallinen sovellus. Mutta se nyt vaan johtuu siitä että me ihmiset olemme hyvin pinnallisia.
Turha sitä tinderiä on pinnallisuuden takia pelätä. Samalla tavalla vastakkainen sukupuoli arvioi sinua paljon nimenomaan ulkonäkösi kautta ihan tosielämänkin puolella. Pinnallisuus on parinhaussa aina läsnä, riippumatta kanavasta.
T. Eri
Juuri näin. Sen takia en ole deittimarkkinoilla, vaan salilla ja terveellisen ruoan äärellä. Katsotaan vuoden päästä uudelleen, missä mennään!
Heh, mä perustelen itselleni sen, etten lataa (vielä) tinderiä juuri tuolla, että jos mä vähän laihdutan ja panostan ulkonäköön ensin (alan urheilla enemmän, käyn vaikka vähän kosmetologilla ottamassa kasvohoitoja, ja ehkä pitäis oikoo hampaitakin vähän ja sitä ja tätä), ja sitten vasta menen sinne tinderiin.
Järjellä ajateltuna ymmärrän, että oikeasti mua vaan ahdistaa/jännittää koko juttu ja kyllä kai mulla nyt ulkonäkö pariutumiseen riittäisi (olen siis N38, eronnut, lapset jo tehty, bmi 22, pitkät hiukset, ihan nätti nyt varmaan, luonnollinen tyyli, siis meikkaan, mutten räikeästi, liikunnallinen jne.). En ole todellakaan mikään ujo tai mitään, vaan päin vastoin ekstrovertti ja hyvinkin itsevarma esimerkiksi töissä, mutta jotenkin tää deittailu nyt ei pitkän parisuhteen jälkeen oikein millään lähde.
Ok, minulla ei vielä riitä. Jos salitreeni ja kaikki muu ei tuota tulosta, niin olenpahan ainakin yrittänyt kaikkeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohan nyt on kaikkein typerintä yrittää 35+ iässä kalastaa kumppania ulkonäöllä. Vaikka se onnistuisikin niin sitten on ulkonäköön perustuva suhde ja hirveä stressi että kuinka kauan sen ulkonäön pystyy säilyttämään kun se vääjäämättä alkaa muuttua.
Teet tuossa kommentissasi sen virheellisen olettaman, että naiset eivät välitä yhtään siitä että miltä se mies näyttää.
Näin ei ainakaan minun tapauksessani todellakaan ole. Jotta minä voin kiinnostua miehestä, niin sen miehen pitää olla, muiden hyvien ominaisuuksien lisäksi, hyvännäköinen. Joten totta kai minä silloin panostan myös omaan ulkonäkööni, koska en ole niin tekopyhä että koen voivani vaatia hyvännäköistä kumppania itselleni, panostamatta itse omaan ulkonäkööni.
Miten niin tein tuollaisen olettaman? En maininnut kommentissani mitään miehistä enkä naisista. Itse teit sen virheellisen olettaman että puhuisin jostain tietystä sukupuolesta, kun mielestäni sama koskee ihan samoin myös miehiä. Heidänkin on typerää etsiä naista jolle heidän ulkonäkönsä on tärkeintä, koska ei se ulkonäkö miehelläkään sen kauempaa säily hyvänä. Toki jos etsii vain lyhytaikaista suhdetta niin ei sitten ole väliä mutta yhteiseen vanhuuteen tähtäävää suhdetta ei kannata aloittaa ulkonäkökeskeisen ihmisen kanssa, oli mies tai nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohan nyt on kaikkein typerintä yrittää 35+ iässä kalastaa kumppania ulkonäöllä. Vaikka se onnistuisikin niin sitten on ulkonäköön perustuva suhde ja hirveä stressi että kuinka kauan sen ulkonäön pystyy säilyttämään kun se vääjäämättä alkaa muuttua.
Teet tuossa kommentissasi sen virheellisen olettaman, että naiset eivät välitä yhtään siitä että miltä se mies näyttää.
Näin ei ainakaan minun tapauksessani todellakaan ole. Jotta minä voin kiinnostua miehestä, niin sen miehen pitää olla, muiden hyvien ominaisuuksien lisäksi, hyvännäköinen. Joten totta kai minä silloin panostan myös omaan ulkonäkööni, koska en ole niin tekopyhä että koen voivani vaatia hyvännäköistä kumppania itselleni, panostamatta itse omaan ulkonäkööni.
Miten niin tein tuollaisen olettaman? En maininnut kommentissani mitään miehistä enkä naisista. Itse teit sen virheellisen olettaman että puhuisin jostain tietystä sukupuolesta, kun mielestäni sama koskee ihan samoin myös miehiä. Heidänkin on typerää etsiä naista jolle heidän ulkonäkönsä on tärkeintä, koska ei se ulkonäkö miehelläkään sen kauempaa säily hyvänä. Toki jos etsii vain lyhytaikaista suhdetta niin ei sitten ole väliä mutta yhteiseen vanhuuteen tähtäävää suhdetta ei kannata aloittaa ulkonäkökeskeisen ihmisen kanssa, oli mies tai nainen.
En voi valita sitä, että olen ulkonäkökeskeinen, kuten muutkin ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohan nyt on kaikkein typerintä yrittää 35+ iässä kalastaa kumppania ulkonäöllä. Vaikka se onnistuisikin niin sitten on ulkonäköön perustuva suhde ja hirveä stressi että kuinka kauan sen ulkonäön pystyy säilyttämään kun se vääjäämättä alkaa muuttua.
Teet tuossa kommentissasi sen virheellisen olettaman, että naiset eivät välitä yhtään siitä että miltä se mies näyttää.
Näin ei ainakaan minun tapauksessani todellakaan ole. Jotta minä voin kiinnostua miehestä, niin sen miehen pitää olla, muiden hyvien ominaisuuksien lisäksi, hyvännäköinen. Joten totta kai minä silloin panostan myös omaan ulkonäkööni, koska en ole niin tekopyhä että koen voivani vaatia hyvännäköistä kumppania itselleni, panostamatta itse omaan ulkonäkööni.
Miten niin tein tuollaisen olettaman? En maininnut kommentissani mitään miehistä enkä naisista. Itse teit sen virheellisen olettaman että puhuisin jostain tietystä sukupuolesta, kun mielestäni sama koskee ihan samoin myös miehiä. Heidänkin on typerää etsiä naista jolle heidän ulkonäkönsä on tärkeintä, koska ei se ulkonäkö miehelläkään sen kauempaa säily hyvänä. Toki jos etsii vain lyhytaikaista suhdetta niin ei sitten ole väliä mutta yhteiseen vanhuuteen tähtäävää suhdetta ei kannata aloittaa ulkonäkökeskeisen ihmisen kanssa, oli mies tai nainen.
En voi valita sitä, että olen ulkonäkökeskeinen, kuten muutkin ihmiset.
No ei suhteita aloitetakaan minkään reiluuden nimissä miettien ovatko toisen piirteet itse valittuja vai ei. Eihän psykopaattikaan voi valita mielenterveyttään, mutta se ei ole syy aloittaa suhdetta hänen kanssaan.
Ja ei, yrität nyt sanoa että kaikki ihmiset olisivat ulkonäkökeskeisiä. Se ei pidä paikkaansa. Joillekin ulkonäkö on huomattavasti tärkeämpää kuin toisille ja tällaisia ihmisiä kannattaa parisuhdetta etsiessä välttää, varsinkin jos tähtäimessä on pitkä suhde. Sellaisen kanssa suhde ei kestä vanhenemista ja ulkonäön rapistumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinderistä minä löysin. Onhan se aikaavievää, mutta jos oikeasti kumppanin haluat, niin Tinderiin mars. Hyvät miehet napataan sieltä hyvin nopeasti, joten tarkkana pitää olla. Jos kirjoittelu sujuu hyvin, niin nopeasti treffeille. Näin et kerkeä muodostamaan jotain kuvaa, jota hän ei oikeasti edustakaan. Jos ei natsaa, niin match poistoon ja uusi tilalle. Näin se menee. Tsemppiä:)
Millainen mies siellä Tinderissä on hyvä mies, joka napataan nopeasti?
On vastavuoroinen viestittelyssä ja kirjoittaa suomea kunnolla ja ymmärrettävästi. Hyvällä miehellä on hyvä itsetunto ja hyvät sosiaaliset taidot.
Ok. Luulin, että se on pinnallinen sovellus.
Se on toki hyvin pinnallinen sovellus. Mutta se nyt vaan johtuu siitä että me ihmiset olemme hyvin pinnallisia.
Turha sitä tinderiä on pinnallisuuden takia pelätä. Samalla tavalla vastakkainen sukupuoli arvioi sinua paljon nimenomaan ulkonäkösi kautta ihan tosielämänkin puolella. Pinnallisuus on parinhaussa aina läsnä, riippumatta kanavasta.
T. Eri
Juuri näin. Sen takia en ole deittimarkkinoilla, vaan salilla ja terveellisen ruoan äärellä. Katsotaan vuoden päästä uudelleen, missä mennään!
Heh, mä perustelen itselleni sen, etten lataa (vielä) tinderiä juuri tuolla, että jos mä vähän laihdutan ja panostan ulkonäköön ensin (alan urheilla enemmän, käyn vaikka vähän kosmetologilla ottamassa kasvohoitoja, ja ehkä pitäis oikoo hampaitakin vähän ja sitä ja tätä), ja sitten vasta menen sinne tinderiin.
Järjellä ajateltuna ymmärrän, että oikeasti mua vaan ahdistaa/jännittää koko juttu ja kyllä kai mulla nyt ulkonäkö pariutumiseen riittäisi (olen siis N38, eronnut, lapset jo tehty, bmi 22, pitkät hiukset, ihan nätti nyt varmaan, luonnollinen tyyli, siis meikkaan, mutten räikeästi, liikunnallinen jne.). En ole todellakaan mikään ujo tai mitään, vaan päin vastoin ekstrovertti ja hyvinkin itsevarma esimerkiksi töissä, mutta jotenkin tää deittailu nyt ei pitkän parisuhteen jälkeen oikein millään lähde.
Ok, minulla ei vielä riitä. Jos salitreeni ja kaikki muu ei tuota tulosta, niin olenpahan ainakin yrittänyt kaikkeni.
Riippuu toki myös siitä, että miltä sen toisen osapuolen pitää näyttää. Siis jos haluaa esim. sellaisen supertreenatun hunksin itselleen, niin sellaista tuskin minun kropalla saisi.
Mulle kävis parhaiten sellainen entinen urheilijamies, siis lihaksia pitää olla kyllä (myönnän tykkääväni niistä vahvannäköisistä), muttei enää tarvi olla mikään kilpaurheilija. Kuntoilee sopivasti, suhtautuu syömisiin rennosti ja saa olla dadbod.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinderistä minä löysin. Onhan se aikaavievää, mutta jos oikeasti kumppanin haluat, niin Tinderiin mars. Hyvät miehet napataan sieltä hyvin nopeasti, joten tarkkana pitää olla. Jos kirjoittelu sujuu hyvin, niin nopeasti treffeille. Näin et kerkeä muodostamaan jotain kuvaa, jota hän ei oikeasti edustakaan. Jos ei natsaa, niin match poistoon ja uusi tilalle. Näin se menee. Tsemppiä:)
Millainen mies siellä Tinderissä on hyvä mies, joka napataan nopeasti?
On vastavuoroinen viestittelyssä ja kirjoittaa suomea kunnolla ja ymmärrettävästi. Hyvällä miehellä on hyvä itsetunto ja hyvät sosiaaliset taidot.
Ok. Luulin, että se on pinnallinen sovellus.
Se on toki hyvin pinnallinen sovellus. Mutta se nyt vaan johtuu siitä että me ihmiset olemme hyvin pinnallisia.
Turha sitä tinderiä on pinnallisuuden takia pelätä. Samalla tavalla vastakkainen sukupuoli arvioi sinua paljon nimenomaan ulkonäkösi kautta ihan tosielämänkin puolella. Pinnallisuus on parinhaussa aina läsnä, riippumatta kanavasta.
T. Eri
Juuri näin. Sen takia en ole deittimarkkinoilla, vaan salilla ja terveellisen ruoan äärellä. Katsotaan vuoden päästä uudelleen, missä mennään!
Heh, mä perustelen itselleni sen, etten lataa (vielä) tinderiä juuri tuolla, että jos mä vähän laihdutan ja panostan ulkonäköön ensin (alan urheilla enemmän, käyn vaikka vähän kosmetologilla ottamassa kasvohoitoja, ja ehkä pitäis oikoo hampaitakin vähän ja sitä ja tätä), ja sitten vasta menen sinne tinderiin.
Järjellä ajateltuna ymmärrän, että oikeasti mua vaan ahdistaa/jännittää koko juttu ja kyllä kai mulla nyt ulkonäkö pariutumiseen riittäisi (olen siis N38, eronnut, lapset jo tehty, bmi 22, pitkät hiukset, ihan nätti nyt varmaan, luonnollinen tyyli, siis meikkaan, mutten räikeästi, liikunnallinen jne.). En ole todellakaan mikään ujo tai mitään, vaan päin vastoin ekstrovertti ja hyvinkin itsevarma esimerkiksi töissä, mutta jotenkin tää deittailu nyt ei pitkän parisuhteen jälkeen oikein millään lähde.
Ok, minulla ei vielä riitä. Jos salitreeni ja kaikki muu ei tuota tulosta, niin olenpahan ainakin yrittänyt kaikkeni.
Nostan hattua, mielestäni tuo on juuri oikea asenne.
Oletetaan että laitat ruokavaliosi kuntoon ja määrätietoisella salitreenillä rakennat itsellesi vahvemman, terveemmän ja esteettisesti kauniimman vartalon. Vaikka kävisikin niin että kumppania ei tämän jälkeen löytyisikään, olet silti parantanut terveyttäsi ja elämänlaatuasi merkittävästi, ja se tulee maksamaan sinulle osinkoa erityisesti kun ikää tulee lisää mittariin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt sitä että kumppanin löytäminen mukamas vaikeutuisi iän myötä. Sinkkuja on kaikissa ikäluokissa, ja oman kokemukseni mukaan keski-ikään tultaessa sinkkujen määrä vielä kasvaa. Itselläni oli todellakin kaikkein paras tilanne sinkkuna noin 40+ vuotiaana, kun tarjokkaita oli vaikka kuinka, toisin kuin nuorena jolloin tuntui että miehet etsivät aina vain parempaa enkä kelvannut kun en ollut perinteistä äiti-tyyppiä. Nyt se sama piirre taitaa olla yksi parhaita valttejani markkinoilla.
Toki jos itse ei halua muuttaa arkeaan mitenkään, ei jaksa tutustua kehenkään, on vihainen ja katkera kaikille ja vaatimusten lista on pitkä niin vaikeaa se kumppanin löytäminen on missä iässä tahansa sekä miehille että naisille.
No monilla on yli kolmeviitosina aika paljon sitovia tekijöitä siinä arjessaan, kuten vakityö ja lapset. Harvassa ovat siis ne hetket, kun voi romanttisesti vetäistä kukkamekon päälle ja lähteä piknikille odottelemaan jotain prinssiä, kun pelkkä kahvilassa käyntikin on harvinaista, kun ne menevät monissa paikoissa aikaisin kiinni. Ja ne kerrat kun sinne on kerennyt, niin ei ole ollut kumppaniehdokkaita näkösällä.
Minkä takia tässäkin ketjussa jotkut seksiseuran etsijät pakottaa tuota Tinderiä? Pysykää siellä Tinderissä vaan etsimässä niitä panokumppaneitanne, mutta älkää pakottako muita siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten kukaan voi olla sitä mieltä, että ulkonäkö ei olisi se ensimmäinen juttu, että toinen kiinnostaa? Totta hemmetissä se on. Ja koskee niin Tinderiä, muita deittiappeja kuin irl-kohtaamisia. Miksi se joillekin on niin outo asia, että ihminen on ns. pinnallinen?
Kun katsoo pareja kaupoissa, on siellä jos jonkinnäköisiä ihmisiä pariutunut. Joten niin hirveitä suohirviöitä ei kyllä ole juurikaan, jotka ei ulkonäkönsä takia parisuhdetta saa. Ihmiset pitävät erinäköisistä ihmisistä ja onneksi on niin.
Jos ihmisestä paistaa epätoivoisuus, itsetunnon puute tai ei omaa normaaleja kommunikaatiotaitoja, on se selvä turn off. Riippumatta mitenkään ulkonäöstä.
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia tässäkin ketjussa jotkut seksiseuran etsijät pakottaa tuota Tinderiä? Pysykää siellä Tinderissä vaan etsimässä niitä panokumppaneitanne, mutta älkää pakottako muita siihen.
Kyllä siellä samassa sovelluksessa vaan on ne parisuhdettakin etsivät. Kaikki tietämäni uudet parit, jotka löytäneet toisensa 35+, ovat tavanneet tinderissä. Juuri olin yksien häissäkin, ketkä tapasi tinderissä pari vuotta sitten.
Kyllä siellä niitä seksin etsijöitäkin on, sitä en ollenkaan kiistä, mutta sieltä pitää vaan etsiä ne, ketkä haluaa samaa kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia tässäkin ketjussa jotkut seksiseuran etsijät pakottaa tuota Tinderiä? Pysykää siellä Tinderissä vaan etsimässä niitä panokumppaneitanne, mutta älkää pakottako muita siihen.
Omassa tuttavapiirissäni on viimeisen parin vuoden aikana syntynyt 5 uutta pariskuntaa. Näistä 4 tapasi Tinderissä.
Vierailija kirjoitti:
Miten kukaan voi olla sitä mieltä, että ulkonäkö ei olisi se ensimmäinen juttu, että toinen kiinnostaa? Totta hemmetissä se on. Ja koskee niin Tinderiä, muita deittiappeja kuin irl-kohtaamisia. Miksi se joillekin on niin outo asia, että ihminen on ns. pinnallinen?
Kun katsoo pareja kaupoissa, on siellä jos jonkinnäköisiä ihmisiä pariutunut. Joten niin hirveitä suohirviöitä ei kyllä ole juurikaan, jotka ei ulkonäkönsä takia parisuhdetta saa. Ihmiset pitävät erinäköisistä ihmisistä ja onneksi on niin.
Jos ihmisestä paistaa epätoivoisuus, itsetunnon puute tai ei omaa normaaleja kommunikaatiotaitoja, on se selvä turn off. Riippumatta mitenkään ulkonäöstä.
Näissä pitää olla tarkkana, että mistä puhutaan. Myönnän naisena täysin, etten kiinnostu kuin vain sellaisista miehistä, joiden ulkonäkö miellyttää minua. Se ei kuitenkaan ole sama asia, kuin että sen miehen pitäisi olla miesmalliksi soveltuva hottis. Viimeksi ihastuin kaljuuntuvaan, hiukan vatsakkaaseen tyyppiin, mutta tottakai hänen ulkonäkönsäkin miellytti minua.
Se ulkonäkö, mikä vaikuttaa parisuhdekiinnostukseen, on enemmänkin sellaista yleistä olemusta. Siis miten kantaa itsensä, miten liikkuu, miten ottaa kontaktia ympärillä oleviin, millaisia katseita heittää jne. ja millainen tyyli on (hiukset, parta, pukeutuminen). Perinteisillä (miesmallihenkisillä) ulkonäkökriteereillä ei välttämättä ole siinä paljoakaan tekemistä.
Eli kyllä, toisen ulkonäön täytyy miellyttää, mutta mitä se kellekin tarkoittaa, on ihan yksilökohtaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kukaan voi olla sitä mieltä, että ulkonäkö ei olisi se ensimmäinen juttu, että toinen kiinnostaa? Totta hemmetissä se on. Ja koskee niin Tinderiä, muita deittiappeja kuin irl-kohtaamisia. Miksi se joillekin on niin outo asia, että ihminen on ns. pinnallinen?
Kun katsoo pareja kaupoissa, on siellä jos jonkinnäköisiä ihmisiä pariutunut. Joten niin hirveitä suohirviöitä ei kyllä ole juurikaan, jotka ei ulkonäkönsä takia parisuhdetta saa. Ihmiset pitävät erinäköisistä ihmisistä ja onneksi on niin.
Jos ihmisestä paistaa epätoivoisuus, itsetunnon puute tai ei omaa normaaleja kommunikaatiotaitoja, on se selvä turn off. Riippumatta mitenkään ulkonäöstä.
Näissä pitää olla tarkkana, että mistä puhutaan. Myönnän naisena täysin, etten kiinnostu kuin vain sellaisista miehistä, joiden ulkonäkö miellyttää minua. Se ei kuitenkaan ole sama asia, kuin että sen miehen pitäisi olla miesmalliksi soveltuva hottis. Viimeksi ihastuin kaljuuntuvaan, hiukan vatsakkaaseen tyyppiin, mutta tottakai hänen ulkonäkönsäkin miellytti minua.
Se ulkonäkö, mikä vaikuttaa parisuhdekiinnostukseen, on enemmänkin sellaista yleistä olemusta. Siis miten kantaa itsensä, miten liikkuu, miten ottaa kontaktia ympärillä oleviin, millaisia katseita heittää jne. ja millainen tyyli on (hiukset, parta, pukeutuminen). Perinteisillä (miesmallihenkisillä) ulkonäkökriteereillä ei välttämättä ole siinä paljoakaan tekemistä.
Eli kyllä, toisen ulkonäön täytyy miellyttää, mutta mitä se kellekin tarkoittaa, on ihan yksilökohtaista.
Olen samaa mieltä että se mikä kuhunkin vetoaa, on jossain määrin yksilökohtaista.
Pariutuminen on siinäkin mielessä vähän tuuripeliä, että kumppanin löytymisen todennäköisyyteen vaikuttaa paljon myös se, että minkälainen se oma tyyppi on.
Esimerkkinä: jos miehen tyyppi on hieman arkisen näköinen, about oman ikäinen nainen, niin tällaisella miehellä on aika hyvät mahdollisuudet löytää tuollainen kumppani itselleen. Mutta jos miehen tyyppi on itseään nuorempi salikissa, niin tällaisen miehen on paljon vaikeampi pariutua, koska niitä salikissoja on vähän, ja niistä on todella kova kilpailu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kukaan voi olla sitä mieltä, että ulkonäkö ei olisi se ensimmäinen juttu, että toinen kiinnostaa? Totta hemmetissä se on. Ja koskee niin Tinderiä, muita deittiappeja kuin irl-kohtaamisia. Miksi se joillekin on niin outo asia, että ihminen on ns. pinnallinen?
Kun katsoo pareja kaupoissa, on siellä jos jonkinnäköisiä ihmisiä pariutunut. Joten niin hirveitä suohirviöitä ei kyllä ole juurikaan, jotka ei ulkonäkönsä takia parisuhdetta saa. Ihmiset pitävät erinäköisistä ihmisistä ja onneksi on niin.
Jos ihmisestä paistaa epätoivoisuus, itsetunnon puute tai ei omaa normaaleja kommunikaatiotaitoja, on se selvä turn off. Riippumatta mitenkään ulkonäöstä.
Näissä pitää olla tarkkana, että mistä puhutaan. Myönnän naisena täysin, etten kiinnostu kuin vain sellaisista miehistä, joiden ulkonäkö miellyttää minua. Se ei kuitenkaan ole sama asia, kuin että sen miehen pitäisi olla miesmalliksi soveltuva hottis. Viimeksi ihastuin kaljuuntuvaan, hiukan vatsakkaaseen tyyppiin, mutta tottakai hänen ulkonäkönsäkin miellytti minua.
Se ulkonäkö, mikä vaikuttaa parisuhdekiinnostukseen, on enemmänkin sellaista yleistä olemusta. Siis miten kantaa itsensä, miten liikkuu, miten ottaa kontaktia ympärillä oleviin, millaisia katseita heittää jne. ja millainen tyyli on (hiukset, parta, pukeutuminen). Perinteisillä (miesmallihenkisillä) ulkonäkökriteereillä ei välttämättä ole siinä paljoakaan tekemistä.
Eli kyllä, toisen ulkonäön täytyy miellyttää, mutta mitä se kellekin tarkoittaa, on ihan yksilökohtaista.
Olen samaa mieltä että se mikä kuhunkin vetoaa, on jossain määrin yksilökohtaista.
Pariutuminen on siinäkin mielessä vähän tuuripeliä, että kumppanin löytymisen todennäköisyyteen vaikuttaa paljon myös se, että minkälainen se oma tyyppi on.
Esimerkkinä: jos miehen tyyppi on hieman arkisen näköinen, about oman ikäinen nainen, niin tällaisella miehellä on aika hyvät mahdollisuudet löytää tuollainen kumppani itselleen. Mutta jos miehen tyyppi on itseään nuorempi salikissa, niin tällaisen miehen on paljon vaikeampi pariutua, koska niitä salikissoja on vähän, ja niistä on todella kova kilpailu.
Kenenkään ulkonäkökriteeri ei oikeasti voi olla pelkät salikissat. Se, että itse luo ja päättää, että kenestäkään muusta en voi pitää, niin se on pään sisäinen pakkomielle. Jollei pakkomielteelleen mitään voi, niin sitten pitää olla itsellään jotain vastaavaa tarjottavaa sille salikissalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kukaan voi olla sitä mieltä, että ulkonäkö ei olisi se ensimmäinen juttu, että toinen kiinnostaa? Totta hemmetissä se on. Ja koskee niin Tinderiä, muita deittiappeja kuin irl-kohtaamisia. Miksi se joillekin on niin outo asia, että ihminen on ns. pinnallinen?
Kun katsoo pareja kaupoissa, on siellä jos jonkinnäköisiä ihmisiä pariutunut. Joten niin hirveitä suohirviöitä ei kyllä ole juurikaan, jotka ei ulkonäkönsä takia parisuhdetta saa. Ihmiset pitävät erinäköisistä ihmisistä ja onneksi on niin.
Jos ihmisestä paistaa epätoivoisuus, itsetunnon puute tai ei omaa normaaleja kommunikaatiotaitoja, on se selvä turn off. Riippumatta mitenkään ulkonäöstä.
Näissä pitää olla tarkkana, että mistä puhutaan. Myönnän naisena täysin, etten kiinnostu kuin vain sellaisista miehistä, joiden ulkonäkö miellyttää minua. Se ei kuitenkaan ole sama asia, kuin että sen miehen pitäisi olla miesmalliksi soveltuva hottis. Viimeksi ihastuin kaljuuntuvaan, hiukan vatsakkaaseen tyyppiin, mutta tottakai hänen ulkonäkönsäkin miellytti minua.
Se ulkonäkö, mikä vaikuttaa parisuhdekiinnostukseen, on enemmänkin sellaista yleistä olemusta. Siis miten kantaa itsensä, miten liikkuu, miten ottaa kontaktia ympärillä oleviin, millaisia katseita heittää jne. ja millainen tyyli on (hiukset, parta, pukeutuminen). Perinteisillä (miesmallihenkisillä) ulkonäkökriteereillä ei välttämättä ole siinä paljoakaan tekemistä.
Eli kyllä, toisen ulkonäön täytyy miellyttää, mutta mitä se kellekin tarkoittaa, on ihan yksilökohtaista.
Lisäksi tosiaan osalle ihmisistä toisen ulkonäkö on ihan huomattavasti tärkeämpää kuin toisille. Itselleni riittää että näyttää suht tavalliselta ihmiseltä ja huolehtii hygieniasta. Kaverillani taas on pitkä lista asioita mitä vaatii kumppaninsa ulkonäöltä.
Silläkin on eroja, millaisia nuo vaatimukset ovat. Esimerkiksi minun ei kannata alkaa seurustella sellaisen miehen kanssa jolle joku tietty paino on ehdoton vaatimus. Vaikka olen hoikka, meidän suvussa on hyvin tyypillistä että naisille kertyy pari kiloa lisää vaihdevuosissa. Ei ole mitään järkeä ottaa miestä jonka kanssa suhde kaatuisi tuohon jos niin kävisi minullekin. Mieheni puolestaan jätti aikoinaan tapailun sikseen koska tälle naiselle miehen tuuheat hiukset olivat ehdottoman tärkeä juttu. Vaikka hänellä silloin tuuheat hiukset olikin, hän tiesi etteivät ne tulisi pysymään pitkään, kuten eivät pysyneetkään.
On paljon asioita joita on tosi vaikea ylläpitää ulkonäössä kun ikää tulee, ja jos nämä ovat toiselle kynnyskysymyksiä niin eihän siitä yhdessä vanhenemisesta voi edes haaveilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kukaan voi olla sitä mieltä, että ulkonäkö ei olisi se ensimmäinen juttu, että toinen kiinnostaa? Totta hemmetissä se on. Ja koskee niin Tinderiä, muita deittiappeja kuin irl-kohtaamisia. Miksi se joillekin on niin outo asia, että ihminen on ns. pinnallinen?
Kun katsoo pareja kaupoissa, on siellä jos jonkinnäköisiä ihmisiä pariutunut. Joten niin hirveitä suohirviöitä ei kyllä ole juurikaan, jotka ei ulkonäkönsä takia parisuhdetta saa. Ihmiset pitävät erinäköisistä ihmisistä ja onneksi on niin.
Jos ihmisestä paistaa epätoivoisuus, itsetunnon puute tai ei omaa normaaleja kommunikaatiotaitoja, on se selvä turn off. Riippumatta mitenkään ulkonäöstä.
Näissä pitää olla tarkkana, että mistä puhutaan. Myönnän naisena täysin, etten kiinnostu kuin vain sellaisista miehistä, joiden ulkonäkö miellyttää minua. Se ei kuitenkaan ole sama asia, kuin että sen miehen pitäisi olla miesmalliksi soveltuva hottis. Viimeksi ihastuin kaljuuntuvaan, hiukan vatsakkaaseen tyyppiin, mutta tottakai hänen ulkonäkönsäkin miellytti minua.
Se ulkonäkö, mikä vaikuttaa parisuhdekiinnostukseen, on enemmänkin sellaista yleistä olemusta. Siis miten kantaa itsensä, miten liikkuu, miten ottaa kontaktia ympärillä oleviin, millaisia katseita heittää jne. ja millainen tyyli on (hiukset, parta, pukeutuminen). Perinteisillä (miesmallihenkisillä) ulkonäkökriteereillä ei välttämättä ole siinä paljoakaan tekemistä.
Eli kyllä, toisen ulkonäön täytyy miellyttää, mutta mitä se kellekin tarkoittaa, on ihan yksilökohtaista.
Olen samaa mieltä että se mikä kuhunkin vetoaa, on jossain määrin yksilökohtaista.
Pariutuminen on siinäkin mielessä vähän tuuripeliä, että kumppanin löytymisen todennäköisyyteen vaikuttaa paljon myös se, että minkälainen se oma tyyppi on.
Esimerkkinä: jos miehen tyyppi on hieman arkisen näköinen, about oman ikäinen nainen, niin tällaisella miehellä on aika hyvät mahdollisuudet löytää tuollainen kumppani itselleen. Mutta jos miehen tyyppi on itseään nuorempi salikissa, niin tällaisen miehen on paljon vaikeampi pariutua, koska niitä salikissoja on vähän, ja niistä on todella kova kilpailu.
Kenenkään ulkonäkökriteeri ei oikeasti voi olla pelkät salikissat. Se, että itse luo ja päättää, että kenestäkään muusta en voi pitää, niin se on pään sisäinen pakkomielle. Jollei pakkomielteelleen mitään voi, niin sitten pitää olla itsellään jotain vastaavaa tarjottavaa sille salikissalle.
Tuo nyt oli hyvin pelkistetty esimerkki, kuten varmasti itsekin ymmärsit 🙂
Pointtina oli vaan havainnollistaa sitä, että jos sun tyyppi on sellainen jota iso osa muistakin miehistä/naisista myös hamuaa, niin todennäköisyys löytää sellainen kumppani on pienempi, koska kilpailu sellaisesta tyypistä on kovaa.
Tuohan nyt on kaikkein typerintä yrittää 35+ iässä kalastaa kumppania ulkonäöllä. Vaikka se onnistuisikin niin sitten on ulkonäköön perustuva suhde ja hirveä stressi että kuinka kauan sen ulkonäön pystyy säilyttämään kun se vääjäämättä alkaa muuttua.