Uusi työ on täysi pommi

Vierailija kirjoitti:

Taas joku nainen itkee perehdytyksen perään. Huoh. Samaan aikaan miehet käyttää luovuuttaan ja tekee.

Joo! Meiltä jouduttiin koeajalla sanomaan irti tälläinen DIY-mies, kun millään ei malttanut odottaa tehtävien ohjeistusta, vaan meni toistuvasti itse päättelemään, miten tämä on parasta tehdä. Siitä on nyt 4 kk ja vieläkin niitä sotkuja pompsahtelee esiin ja korjaillaan.

Ala on sellainen, että sitä tehdään vaiheittain, eikä luovuutta ole tarpeen käyttää, vaan odottaa ohjeistus, ennen kuin siirtyy seuraavaan vaiheeseen. Ei sitten malttanut sitä 30-60 min odottaa, vaikka sanottiin suoraan, että selaa vaikka kännyä, ellei juuri nyt kukaan kerkiä heti tulemaan.

Työkkäri on tuollainen, siellä ei perehdytetä (kuntakokeilussa vielä vähemmän!) ja virheitä syntyy valtavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas joku nainen itkee perehdytyksen perään. Huoh. Samaan aikaan miehet käyttää luovuuttaan ja tekee.

Joo! Meiltä jouduttiin koeajalla sanomaan irti tälläinen DIY-mies, kun millään ei malttanut odottaa tehtävien ohjeistusta, vaan meni toistuvasti itse päättelemään, miten tämä on parasta tehdä. Siitä on nyt 4 kk ja vieläkin niitä sotkuja pompsahtelee esiin ja korjaillaan.

Ala on sellainen, että sitä tehdään vaiheittain, eikä luovuutta ole tarpeen käyttää, vaan odottaa ohjeistus, ennen kuin siirtyy seuraavaan vaiheeseen. Ei sitten malttanut sitä 30-60 min odottaa, vaikka sanottiin suoraan, että selaa vaikka kännyä, ellei juuri nyt kukaan kerkiä heti tulemaan.

Ok, täti.

Vierailija kirjoitti:

Taas joku nainen itkee perehdytyksen perään. Huoh. Samaan aikaan miehet käyttää luovuuttaan ja tekee.

Joo näitä tekijämiehiä on nähty.... Muut sitten korjailee jälkiä kun on vähän "käytetty luovuutta" ja sooloiltu ihan mitä sattuu sen sijaan että kysyttäisiin ensin.

Olen monesti miettinyt, miten ihmeessä minä itse perehdyttäisin seuraajani omaan työtehtävääni ja huomaan, että en edes halua ajatella asiaa. Koska tiedän, että se ei onnistu. Minä itse selviydyn omista hommistani, koska olen rutinoitunut näihin mutta uusi työntekijä kuormittuisi välittömästi. Tehtäviä olisi pakko järjestellä jotenkin uusiksi mutta epäilen työnantajan sitä haluavan.

Olen melko varma, että minulle soiteltaisiin vielä perään, että pääsetkö takaisin tekemään vaikka ylitöitä tai jotain kakkostyötä. Ei kiitos. Melko varmasti uusi työntekijä ei tulisi jäämään, joten minua taas kosiskeltaisin takaisin, kun haluaisin jättää jo kaiken taakse. Koko ajatus suututtaa, kuin olisin joku orja.

Mieleen tulee eräs Suuhygienisti joka alkoi minulle saarnaamaan miten sähköhammasharjaa pitää käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Onpahan kommentteja. Selvästi ei mitään hajua asiantuntijatyötä tai virkavastuukysymyksistä, taitaa porukka jossain tehtaalla painaa silmänreikiä mikkihiirinaamariin ja kuvitella, että joka paikassa voi paiskoa menemään vähän sinne päin.

Ota puheeksi ap. Jos ei tehoa, paikka vaihtoon.

Olen miesvaltaisella asiantuntija-alalla ja aikas mikkihiiri seteillä töitä tehdään. Jos mietin kymmentä ensimmäisenä mieleen tulevaa kolleegaa, niin näistä kahdella on kuuppa hajoamassa. Eli 20 %:lla on nuppi hajoamassa noin 10 vuoden uran jälkeen. Eivät tule selviämään eläkkeelle näistä töistä, mutta josko selviäisivät hengissä siihen asti että tajuavat vaihtaa alaa.

Itse aloitin alalla tietäen, kuinka paljon ja kalliisti täällä mokaillaan, joten en ole ottanut stressiä. Kummasti sekin pappa, joka on nyt jäämässä meiltä eläkkeelle, hävitti nuoruudessaan yksikön vuoden tuotannon, mutta jatkoi firmassa töissä ja yleni johtoportaaseen asti. "Ei tullut ruumiita joten ei haittaa" ja "ei mitään mistä ei rahalla selviäisi" ovat ok ohjenuora. Kaikki on saakelinmoista kaaosta mutta tärkeintä on, ettei jäädy. Jos kohellat niin muut voivat bongata virheesi ja joudut niistä tilille, mutta kohtuullisena sekin on parempi kuin jäätyminen. Mokista oppii mutta pelkäämällä oppii vaan pelkäämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Virkoihin liittyvät vastuut on ihan jokaisen helppo selvittää netistä.

Ei ole, koska virkoja on erilaisia. Hallintosääntö voi netistä löytyä, mutta se ei välttämättä ole ajan tasalla.

Se on oltava ajan tasalla sillä nämä ovat myös tavallisia ihmisiä ja heidän oikeuksiaan varten.

Ei yleensä ole. Tehtäviä siirretään ihmisiltä toisille ja uusia virkoja perustetaan. Hallintosääntö on harvoin ajan tasalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas joku nainen itkee perehdytyksen perään. Huoh. Samaan aikaan miehet käyttää luovuuttaan ja tekee.

Tai nainen kysyy neuvoa miten asiat on tapana tehdä ettei tulisi turhia virheitä ja samaan aikaan miehet sooloilee vähän välittäen aikaansaannoksistaan.

Lopputuloksen näkee esimerkiksi nykyrakentamisessa.

Vierailija kirjoitti:

Taas joku nainen itkee perehdytyksen perään. Huoh. Samaan aikaan miehet käyttää luovuuttaan ja tekee.

Meillä perehdytetään. Useampi tekee tätä. Samalla uusi ihminen solahtaa osaksi työyhteisöä, tuntee olevansa tervetullut ja arvostettu. Kunnon perehdytys on monella tapaa hintansa väärti.

Ap:lle rohkaisuksi. Ole tiukka ja ota onkeesi pienikin apu.

Kun saat paikkasi ja tehtäväsi selville, laadi omien kokemustesi perusteella perehdytysohjelma, jonka ajat läpi sitten, kun olet saanut vahvan jalansijan paikassa. Ota myös selvää, miten muualla perehdytetään. Se tulee olemaan tuolle antiikkiselle firmalle suuri edistysaskel kohti nykyaikaa ja tulevaisuutta.

Tee pommista parempi versio. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpahan kommentteja. Selvästi ei mitään hajua asiantuntijatyötä tai virkavastuukysymyksistä, taitaa porukka jossain tehtaalla painaa silmänreikiä mikkihiirinaamariin ja kuvitella, että joka paikassa voi paiskoa menemään vähän sinne päin.

Ota puheeksi ap. Jos ei tehoa, paikka vaihtoon.

Olen miesvaltaisella asiantuntija-alalla ja aikas mikkihiiri seteillä töitä tehdään. Jos mietin kymmentä ensimmäisenä mieleen tulevaa kolleegaa, niin näistä kahdella on kuuppa hajoamassa. Eli 20 %:lla on nuppi hajoamassa noin 10 vuoden uran jälkeen. Eivät tule selviämään eläkkeelle näistä töistä, mutta josko selviäisivät hengissä siihen asti että tajuavat vaihtaa alaa.

Itse aloitin alalla tietäen, kuinka paljon ja kalliisti täällä mokaillaan, joten en ole ottanut stressiä. Kummasti sekin pappa, joka on nyt jäämässä meiltä eläkkeelle, hävitti nuoruudessaan yksikön vuoden tuotannon, mutta jatkoi firmassa töissä ja yleni johtoportaaseen asti. "Ei tullut ruumiita joten ei haittaa" ja "ei mitään mistä ei rahalla selviäisi" ovat ok ohjenuora. Kaikki on saakelinmoista kaaosta mutta tärkeintä on, ettei jäädy. Jos kohellat niin muut voivat bongata virheesi ja joudut niistä tilille, mutta kohtuullisena sekin on parempi kuin jäätyminen. Mokista oppii mutta pelkäämällä oppii vaan pelkäämään.

Tiedän tarkalleen, mistä puhut. Pahinta tässä on, että tähän osallistuu koko skene: ei ole vain IT-tekijöiden juttu, vaan ostajapuolella kohelletaan samalla tavalla tai no, oikeastaan pahemmin. Kaverit kilpailee projektiensa suuruudella, eli mä se olen kova jannu, koska mä vedän miljuunarojektia. Itse olen siis asiakaspuolella ja kyllä katotaan ulos neukkarista, kun suoraan sanoo, että tuonkin voisi tehdä kolmasosalla budjettia, jos haluaisi vaikka firman rahoja säästää. Mutta ei ne kyllä halua.

Ostetaan pskaa, tehdään pskaa, testataan pskasti, korjataan pskasti ja aloitetaan alusta kohdasta 1.

Noiden ohjenuorien lisäksi mitä sanoit on myös se, että seiska on ihan hyvä numero.

Väitän, että ihan jokaisella näistä, jotka vähättelee perehdytyksen merkitystä, on itsellään ollut hyvä perehdytys ensimmäisessä työpaikassa. Ei sitä perehdytystä tietenkään tarvitse juurikaan, jos siirtyy samantyyliseen työhön, jota aiemmin tehnyt.

Mutta kyllä jokaisella työpaikalla pitäisi olla joku jolta uusi työntekijä voi kysyä neuvoa ongelmatilanteessa ja että siihen kysymykseen saa myös vastauksen. Itse olen ollut töissä, jossa ensimmäisen viikon olen kulkenut jonkun vanhemman työntekijän mukana. Kerran oli kuukauden palkallinen perehdytys, jossa ihan opetettiin työ ja työkavereiltakin sai myöhemmin apua ja neuvoja.

Asiantuntijatyössä ensimmäinen vuosi on vähän niin kuin harjoittelua, ennen kuin oppii perusasiat, ja sittenkin pitää kokoajan kouluttaa itseään, koska työ muuttuu lainsäädännön ja käytäntöjen muuttuessa.

Nro 79, tai siis, enhän tiedä, onko hän, kenelle vastasin, It-alalla, kait näitä muitakin todella on. Mutta oma kokemukseni on It-puolelta.

Ja siellähän on juuri se mantra, että muka pitäisi asiantuntijan tuntea kaikki mahdolliset tuotteet ja sovellukset ja erpit ja lärpit ja pilvet ja intergraatiot. Ja kun tietenkään, siis tietenkään tälläistä superihmistä ei löydy, mennään pokalla vaan härskillä asenteella. Kuka röyhkeimmin söhlää, se menestykseimmäin söhlää.

Olen hyvin monelle uudelle tyypille yrittänyt jeesiä tarjota, että kiinnostaisiko sua nyt vähän tietää tästä liiketoiminnasta ja sen lainalaisuuksista, ennen kuin alat tuotakin sovellusta rakentamaan, mutta vain pari fiksuinta on tarttunut tarjottuun.

Minun työyksikössäni perehdytys kestää vuodesta kahteen ja meillä on tehty todella hyvä perehdytysohjelma. Tietyin väliajoin uusi työntekijä ja hänen perhdyttäjänsä käyvät tilannekatsauksen, että missä mennään yhdessä esimiehen kanssa. Vaikka perehdyttäminen vaatii aika paljon, niin ei siitä siltikään saa mitä eri korvausta, vaan se on koko työyhteisön yhteinen velvollisuus ja turvallisuus asia.

t. sh leikkaussalista

Olen kyllä aina ihmetellyt tätä työnantajien välinpitämättömyyttä perehdytyksen suhteen. Sehän on kuin polttaisi rahaa taivaan tuuliin, kun uusi työntekijä a) saa alusta lähtien negatiivisen kuvan työstä ja työnantajasta, b) alkaa tekemään virheitä heti alusta alkaen, c) oppii peittelemään virheitä alusta alkaen, jolloin ne eskaloituvat, c) ei tiimiydy yhteisöön, d) ei sitoudu tiimiin eikä näin ollen työnantajaan.

Kenen etu tämä oikein on?

Trollejahan täällä nyt ovat nuo "miehet", jotka huutelevat, että akka se perehdyttämistä tarvitsee, mutta ikävä kyllä tuota asennetta on. Ei siis niin, että se olisi sukupuolisidonnaista, vaan siten, että jotkut "kovan luokan tekijät" oikeasti fleksaavat tuollaisella. Vaikka sitten tekisivät kaikki päin prsettä itse. No, siinä on se hyvä puoli, että eivät opeta virheitään edelleen.

Et ole ainoa. Koin saman muutama kk sitten. Ei juuri mitään perehdytystä, kukaan ei tarkalleen edes tiennyt mitä tehtäviä minun kuuluu hoitaa. Edeltäjäni oli jäänyt pois jo aiemmin joten tietoa ei saanut häneltäkään.

Lohdutin itseäni sillä, että ainakin hoidan hommat paremmin kuin hän (on jättänyt paljon asioita mm muistin varaan). Käänsin kaiken edukseni, saan itse valita nyt myös työskentelytapani, koska mitään virallista tapaa ei ole. Kerroin ongelmasta heti sidosryhmilleni, ja olen saanut muun muassa lisää aikaa hoitaa tiettyjä velvoitteita tästä syystä. Pikkuhiljaa asiat menee paremmin.

Kiitos ylläpito! Taas törähti toistakymmentä trolliviestiä bittiavaruuteen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpahan kommentteja. Selvästi ei mitään hajua asiantuntijatyötä tai virkavastuukysymyksistä, taitaa porukka jossain tehtaalla painaa silmänreikiä mikkihiirinaamariin ja kuvitella, että joka paikassa voi paiskoa menemään vähän sinne päin.

Ota puheeksi ap. Jos ei tehoa, paikka vaihtoon.

Olen miesvaltaisella asiantuntija-alalla ja aikas mikkihiiri seteillä töitä tehdään. Jos mietin kymmentä ensimmäisenä mieleen tulevaa kolleegaa, niin näistä kahdella on kuuppa hajoamassa. Eli 20 %:lla on nuppi hajoamassa noin 10 vuoden uran jälkeen. Eivät tule selviämään eläkkeelle näistä töistä, mutta josko selviäisivät hengissä siihen asti että tajuavat vaihtaa alaa.

Itse aloitin alalla tietäen, kuinka paljon ja kalliisti täällä mokaillaan, joten en ole ottanut stressiä. Kummasti sekin pappa, joka on nyt jäämässä meiltä eläkkeelle, hävitti nuoruudessaan yksikön vuoden tuotannon, mutta jatkoi firmassa töissä ja yleni johtoportaaseen asti. "Ei tullut ruumiita joten ei haittaa" ja "ei mitään mistä ei rahalla selviäisi" ovat ok ohjenuora. Kaikki on saakelinmoista kaaosta mutta tärkeintä on, ettei jäädy. Jos kohellat niin muut voivat bongata virheesi ja joudut niistä tilille, mutta kohtuullisena sekin on parempi kuin jäätyminen. Mokista oppii mutta pelkäämällä oppii vaan pelkäämään.

Kuulostaa tutulta .kaaosmaisessa työympäristössä täytyy luovia ja tehdä kompromisseja ja priorisoida työtehtäviä...

Mutta varo ..jos olet pomon silmätikkuna ja vaikka olet tehokas työntekijä saatat silti saada potkut.

Meillä oli muka tälläinen ohjenuora miten työt pitää tehdä mutta jos siihen tarttui niin projektit jäi seisomaan ja asioiden eteenpäin viemieminen venyi ja taas et tehnyt hommiasi ja projektiin saattoi tulla kalliita viivästyksiä..

Kumpi on pahempi kuppa vai rutto..kummallakin tavalla tulee potkut jos et ole johdon kultapoika

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Virkoihin liittyvät vastuut on ihan jokaisen helppo selvittää netistä.

Ei ole, koska virkoja on erilaisia. Hallintosääntö voi netistä löytyä, mutta se ei välttämättä ole ajan tasalla.

Se on oltava ajan tasalla sillä nämä ovat myös tavallisia ihmisiä ja heidän oikeuksiaan varten.

Ei yleensä ole. Tehtäviä siirretään ihmisiltä toisille ja uusia virkoja perustetaan. Hallintosääntö on harvoin ajan tasalla.

Mistähän tässä oikein puhutaan, kun hallintosääntö ja hallintolaki ovat aivan eri asioita. Opiskellessa ja työssä käydään kyllä virkamiesvastuu-koulutus, joka on hyvin pinnallinen ja yleinen.

Sinänsä tämä keskustelu on huvittava, koska esimerkiksi oma työ perustuu täysin lakiin. Siinä kun lähdet luovuudella soveltamaan omin päin niin kohta tiedät mikä on virkamiesvastuu käytännössä.

Vierailija kirjoitti:

Olen monesti miettinyt, miten ihmeessä minä itse perehdyttäisin seuraajani omaan työtehtävääni ja huomaan, että en edes halua ajatella asiaa. Koska tiedän, että se ei onnistu. Minä itse selviydyn omista hommistani, koska olen rutinoitunut näihin mutta uusi työntekijä kuormittuisi välittömästi. Tehtäviä olisi pakko järjestellä jotenkin uusiksi mutta epäilen työnantajan sitä haluavan.

Olen melko varma, että minulle soiteltaisiin vielä perään, että pääsetkö takaisin tekemään vaikka ylitöitä tai jotain kakkostyötä. Ei kiitos. Melko varmasti uusi työntekijä ei tulisi jäämään, joten minua taas kosiskeltaisin takaisin, kun haluaisin jättää jo kaiken taakse. Koko ajatus suututtaa, kuin olisin joku orja.

Tuo on todella vahingollista monella tapaa, olen ollut tilanteessasi. Yksi asia on, että kun tekee pitkään samoja juttuja, joissa on kaikenlaista "no tää on aina ollut näin" tai "tämä vaikuttaa tuohon ja sitten tehdään näin" muistinvaraisia juttuja, ne tulee toki tehtyä hyvin, mutta tehdäänkö niitä parhaalla tavalla? Toisin sanoen, tulee tehtyä älyttömästi turhaakin työtä, koska sitä työtä on aina tehty eikä tarkasteltu kokonaisuutta. Lisäksi joskus tulee tehtyä seuraavalle vaiheelle tehtäviä, jotka siellä sitten taas muistinvaraisesti suoritetaan näin, koska aina on tehty, jne. Tätä juuri kannattaisi työnantajan kaiken järjen mukaan tarkastalla, mutta harvaa kiinnostaa. Vaikka tässä palaa selvää rahaa.

Hassuinta on, että työntekijät nämä toki keskenään tietävät, kun ovat olleet siellä yhdessä töissä jo kauan ja sitten soitetaan lissulle, että viittikkö kattoa, sinne tuli nyt varmaan taas tää, lissu hoitaa ja työ tuli tehtyä, tosin aikaa paloi taas, mutta täähän on tää mikä pitää tehdä näin ja sit soittaa lissulle, että mä tein sen.

Mutta toivon, että olet kuulolla, sillä nyt tulee pointtini sulle: tämä on erittäin vahingollista sinulle myös jatkossa! Nimittäin teet työtäsi, opit paljon, teet työsi hyvin ja ymmärrät monesta asiasta paljon. Mutta jos joudut tai haluat vaihtaa työpaikkaa, oletkin vähän ihmeessä, kun sulta kysytään työkokemusta. On todella vaikea alkaa sanoittamaan sitten tuommoisia tehtäviä, joista alun perin puuttuu stuktuuri ja määritelmät.

Minä kun ymmärsin tämän, aloin kaikessa hiljaisuudessa ensin listata tehtäviä, eli ihan aamusta alkaen laitoin tehtävät ylös, mitä tein. Sitten muutaman kuukauden perästä järjestelin tehtävät päivä, viikko ja kk tasolla, minkä jälkeen järjestelin ne kokonaisuudeksi.

Jos työnantaja olisi ollut vähän vähemmän m-semmoinen, olisin voinut lähtiessäni jättää tämä dokumentin heille, nyt vein sen mukanani käytettyäni sitä ensin cv:n laatimiseen.

Tämä neuvo muuten kaikille, jotka miettivät, että haluavat vaihtaa työpaikkaa!