Lue keskustelun säännöt.
Kerroin ihmissuhteiden muodostamisen olevan traumojen takia hankalia. Kysyttiin olenko puhunut asiasta ystävilleni.
14.04.2023 |
Leuka loksahti. Ei selvästi oikein avautunut ongelma kuulijalle.
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Puhut ääneen asian, niin saatat ratkaista ongelmasi. Älä välitä mitä ystäväsi sanoo vaan kuuntele itseäsi. Ystäville puhuminen tulee halvemmaksi yhteiskunnalle kuin ammattilaiselle puhuminen.
Ryhdytkö sinä ystäväkseni? Saanko puhelinnumeron?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kriisipuhelimessa usein korostavat ystäviä. Mikä on kammottavaa. Osalla ei varmasti ole ystäviä, eikä siitä viitsitä siellä avautua. Tai jos on ystäviä niin ei ole sellaisia joille voi puhua IHAN mitä tahansa, tai kaataa niskaan asioita joita eivät tunne. Eli ei monelle taida tosiaan avautua, vaikka muille tuo olisi itsestään selvää, varsinkin tuossa yhteydessä.
Vierailija kirjoitti:
Kriisipuhelimessa usein korostavat ystäviä. Mikä on kammottavaa. Osalla ei varmasti ole ystäviä, eikä siitä viitsitä siellä avautua. Tai jos on ystäviä niin ei ole sellaisia joille voi puhua IHAN mitä tahansa, tai kaataa niskaan asioita joita eivät tunne. Eli ei monelle taida tosiaan avautua, vaikka muille tuo olisi itsestään selvää, varsinkin tuossa yhteydessä.
Näin juuri. Hirveää jos kriisipuhelimeen soittaessa joutuu kokemaan häpeää siitä, ettei ole ystäviä.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Mä vähän ihmettelen kommenttia, vaikka ystäviä olisikin. Mitä ne ystävät voisivat tehdä? Jos kerran syynä on traumatausta, niin ammattilaiselle puhutaan sen vuoksi, että ammattilaiselta voisi saada jotain keinoja, millä käsitellä ja ratkaista ongelma. Ei ystävillä - jos eivät ole alan ammattilaisia - ole tarjota tällaisia keinoja. Sama kuin puhuisi seinälle tai vaikka kissalleen.
Joskus on paljon jo se, että saa ylipäätään puhua sanoiksi asiansa jollekin. Jollekin, joka kuuntelee ja välittää. Jolle sinä ja hhyvinvointisi merkitsee.
Puhumalla ja peilaamalla toisen kautta, voi saada jäsennettyä omia ajatuksiaan. Myöskään empatian saamista vaikeassa asiassa ei pidä vähätellä. Siitä voi saada uutta voimaa ja jaksamista ongelman kanssa. Jaksamista myös selättää ongelmaa. Joskus ystävällä voi olla jopa antaa jotain uutta näkökulmaa asiaan, josta on apua.
Minusta on outoa, että nykyään niin paljon sanotaan, että pitäisi mennä puhumaan ammattiauttajalle, eikä ystävät olisi sitä varten. Ammattiauttaja ei aina ole myöskään taloudelisesti jokaisessa hetkessä mahdollista. Kautta aikojen ystävillä on ollut valtava merkitys myös ongelmissa seviämisssä ja niissä tukemissa. Toki se kissalle puhuminenkin voi joskus auttaa, kun saa asiat sanoitettua selkeään konkreettiseen muotoon. Hyvä välittävä ystävä on kuitenkin monesti vielä pajon enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Mä vähän ihmettelen kommenttia, vaikka ystäviä olisikin. Mitä ne ystävät voisivat tehdä? Jos kerran syynä on traumatausta, niin ammattilaiselle puhutaan sen vuoksi, että ammattilaiselta voisi saada jotain keinoja, millä käsitellä ja ratkaista ongelma. Ei ystävillä - jos eivät ole alan ammattilaisia - ole tarjota tällaisia keinoja. Sama kuin puhuisi seinälle tai vaikka kissalleen.
Joskus on paljon jo se, että saa ylipäätään puhua sanoiksi asiansa jollekin. Jollekin, joka kuuntelee ja välittää. Jolle sinä ja hhyvinvointisi merkitsee.
Puhumalla ja peilaamalla toisen kautta, voi saada jäsennettyä omia ajatuksiaan. Myöskään empatian saamista vaikeassa asiassa ei pidä vähätellä. Siitä voi saada uutta voimaa ja jaksamista ongelman kanssa. Jaksamista myös selättää ongelmaa. Joskus ystävällä voi olla jopa antaa jotain uutta näkökulmaa asiaan, josta on apua.
Minusta on outoa, että nykyään niin paljon sanotaan, että pitäisi mennä puhumaan ammattiauttajalle, eikä ystävät olisi sitä varten. Ammattiauttaja ei aina ole myöskään taloudelisesti jokaisessa hetkessä mahdollista. Kautta aikojen ystävillä on ollut valtava merkitys myös ongelmissa seviämisssä ja niissä tukemissa. Toki se kissalle puhuminenkin voi joskus auttaa, kun saa asiat sanoitettua selkeään konkreettiseen muotoon. Hyvä välittävä ystävä on kuitenkin monesti vielä pajon enemmän.
Mielestäni ei ole kohtuullista olettaa ystävillä olevan voimavaroja isosti olla tukena traumojen käsittelyssä. Ystävyyssuhteen luonne muuttuu ihan toiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa ei ole riittävää ammattitaitoa auttaa ja hoitaa vakavasti traumatisoituneita ja silti lisää vain haalitaan elättejä ja pusketaan rahaa ulkomaanapuun ja kaikenlaisiin himmeleihin sekä virkamiesten suojatyöpaikkoihin plus korruptioon vaikka täällä kotimaassa olisi autettavia ja hätää kärsiviä valtavat määrät. Oikein hieno maa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isolle osalle ihmisistä ihmissuhde = parisuhde. En tiedä, mistä tuollainen ajattelumalli kumpuaa. Varsinkin aikuisten kohdalla se parisuhde nähdään jostain syystä ainoana "oikeana" ihmissuhteena.
Ihmissuhteella vain nyt yleensä viitataan parisuhteeseen kun ei haluta korostaa seksin osuutta, ystävät on sitten erikseen. Ap ei ole tainnut huomata tätä vivahde-eroa kielenkäytössä.
Olen asiasta eri mieltä. Sitä paitsi mainitsin olevani parisuhteessa. Sen sijaan kerroin ihmisiin tutustumisen ja ystävystymisen olevan traumojen takia vaikeaa.
No olet onnistunut parisuteenkin muodostamisessa (läheinen ihmissuhde). Ei siis ollut mitenkään outoa ajatella, että ystäviäkin sinulla vaikauksista huolimatta voisi olla.
Parisuhteessa siedetään yleensä toisten ongelmia paremmin kuin ystävyyssuhteissa.
No joka tapauksessa se, että on vaikeuksia jossain asiassa, ei lähtökohtaisesti tarkoita, ettei se onnistu ollenkaan.
Aloituksessa puhuttiin ihmissuhteiden muodostamisesta, siihen kategoriaan kuuluu niin parisuhde kuin ystävyyssuhteetkin. Kumman muodostaminen kenellekin ja mistä syistä on sitten vaikeampaa tai helpompaa, niin en näe, että siihen on vain yhtä oikeaa vastausta. (Ihmissuhteita on lisäksi myös sukulaisuussuhteet, kaverisuhteet, tuttavat jne.) Eiköhän nämä asiat ole aika yksilöllisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isolle osalle ihmisistä ihmissuhde = parisuhde. En tiedä, mistä tuollainen ajattelumalli kumpuaa. Varsinkin aikuisten kohdalla se parisuhde nähdään jostain syystä ainoana "oikeana" ihmissuhteena.
Ihmissuhteella vain nyt yleensä viitataan parisuhteeseen kun ei haluta korostaa seksin osuutta, ystävät on sitten erikseen. Ap ei ole tainnut huomata tätä vivahde-eroa kielenkäytössä.
Olen asiasta eri mieltä. Sitä paitsi mainitsin olevani parisuhteessa. Sen sijaan kerroin ihmisiin tutustumisen ja ystävystymisen olevan traumojen takia vaikeaa.
No olet onnistunut parisuteenkin muodostamisessa (läheinen ihmissuhde). Ei siis ollut mitenkään outoa ajatella, että ystäviäkin sinulla vaikauksista huolimatta voisi olla.
Parisuhteessa siedetään yleensä toisten ongelmia paremmin kuin ystävyyssuhteissa.
No joka tapauksessa se, että on vaikeuksia jossain asiassa, ei lähtökohtaisesti tarkoita, ettei se onnistu ollenkaan.
Aloituksessa puhuttiin ihmissuhteiden muodostamisesta, siihen kategoriaan kuuluu niin parisuhde kuin ystävyyssuhteetkin. Kumman muodostaminen kenellekin ja mistä syistä on sitten vaikeampaa tai helpompaa, niin en näe, että siihen on vain yhtä oikeaa vastausta. (Ihmissuhteita on lisäksi myös sukulaisuussuhteet, kaverisuhteet, tuttavat jne.) Eiköhän nämä asiat ole aika yksilöllisiä.
Minusta on hassua olettaa, että kaikilla on sellaisia ystäviä, joiden kanssa voi käsitellä todella vaikeita asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isolle osalle ihmisistä ihmissuhde = parisuhde. En tiedä, mistä tuollainen ajattelumalli kumpuaa. Varsinkin aikuisten kohdalla se parisuhde nähdään jostain syystä ainoana "oikeana" ihmissuhteena.
Ihmissuhteella vain nyt yleensä viitataan parisuhteeseen kun ei haluta korostaa seksin osuutta, ystävät on sitten erikseen. Ap ei ole tainnut huomata tätä vivahde-eroa kielenkäytössä.
Olen asiasta eri mieltä. Sitä paitsi mainitsin olevani parisuhteessa. Sen sijaan kerroin ihmisiin tutustumisen ja ystävystymisen olevan traumojen takia vaikeaa.
No olet onnistunut parisuteenkin muodostamisessa (läheinen ihmissuhde). Ei siis ollut mitenkään outoa ajatella, että ystäviäkin sinulla vaikauksista huolimatta voisi olla.
Parisuhteessa siedetään yleensä toisten ongelmia paremmin kuin ystävyyssuhteissa.
No joka tapauksessa se, että on vaikeuksia jossain asiassa, ei lähtökohtaisesti tarkoita, ettei se onnistu ollenkaan.
Aloituksessa puhuttiin ihmissuhteiden muodostamisesta, siihen kategoriaan kuuluu niin parisuhde kuin ystävyyssuhteetkin. Kumman muodostaminen kenellekin ja mistä syistä on sitten vaikeampaa tai helpompaa, niin en näe, että siihen on vain yhtä oikeaa vastausta. (Ihmissuhteita on lisäksi myös sukulaisuussuhteet, kaverisuhteet, tuttavat jne.) Eiköhän nämä asiat ole aika yksilöllisiä.
Minusta on hassua olettaa, että kaikilla on sellaisia ystäviä, joiden kanssa voi käsitellä todella vaikeita asioita.
Tv-sarjoissa niitä toki on, mutta epäilen todellisuuden olevan karumpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Mä vähän ihmettelen kommenttia, vaikka ystäviä olisikin. Mitä ne ystävät voisivat tehdä? Jos kerran syynä on traumatausta, niin ammattilaiselle puhutaan sen vuoksi, että ammattilaiselta voisi saada jotain keinoja, millä käsitellä ja ratkaista ongelma. Ei ystävillä - jos eivät ole alan ammattilaisia - ole tarjota tällaisia keinoja. Sama kuin puhuisi seinälle tai vaikka kissalleen.
Joskus on paljon jo se, että saa ylipäätään puhua sanoiksi asiansa jollekin. Jollekin, joka kuuntelee ja välittää. Jolle sinä ja hhyvinvointisi merkitsee.
Puhumalla ja peilaamalla toisen kautta, voi saada jäsennettyä omia ajatuksiaan. Myöskään empatian saamista vaikeassa asiassa ei pidä vähätellä. Siitä voi saada uutta voimaa ja jaksamista ongelman kanssa. Jaksamista myös selättää ongelmaa. Joskus ystävällä voi olla jopa antaa jotain uutta näkökulmaa asiaan, josta on apua.
Minusta on outoa, että nykyään niin paljon sanotaan, että pitäisi mennä puhumaan ammattiauttajalle, eikä ystävät olisi sitä varten. Ammattiauttaja ei aina ole myöskään taloudelisesti jokaisessa hetkessä mahdollista. Kautta aikojen ystävillä on ollut valtava merkitys myös ongelmissa seviämisssä ja niissä tukemissa. Toki se kissalle puhuminenkin voi joskus auttaa, kun saa asiat sanoitettua selkeään konkreettiseen muotoon. Hyvä välittävä ystävä on kuitenkin monesti vielä pajon enemmän.
Mielestäni ei ole kohtuullista olettaa ystävillä olevan voimavaroja isosti olla tukena traumojen käsittelyssä. Ystävyyssuhteen luonne muuttuu ihan toiseksi.
Ääripäiden väliin mahtuu paljon. Toki omien voimavarojen mukaan autetaan ja tuetaan läheisiä. Varsinkin toisen pitkittyneessä ja vaikeassa ongelmatilanteessa tästä onkin erityisen tärkeää pitää huolta. Aiemmassa viestissä puhuttiin käsittääkseni kuitenkin lähes toisesta ääripäästä, eli ihmeteltiin miksi juuri ollenkaan puhuisi ystävälle. Ja jos auttaminen ja kuunteleminen on ystävien kesken vastavuoroista, niin sekin on aivan eri asia kuin vain toinen ja jatkuvasti käyttäisi toista terapauttina.
Lähtökohtaisesti mielestäni hyvään ystävyyteen kuuluu se, että voi puhua vaikeammistakin asioista ja huolista puolin ja toisin ja tarvittaessa myös tuetaan toista jossain vaikeudessa. Ei normaalia välittämistä ja auttamista voi mielestäni ulkoistaa vain ammattiauttajien kontolle, vaikka sekin apu on usein tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isolle osalle ihmisistä ihmissuhde = parisuhde. En tiedä, mistä tuollainen ajattelumalli kumpuaa. Varsinkin aikuisten kohdalla se parisuhde nähdään jostain syystä ainoana "oikeana" ihmissuhteena.
Ihmissuhteella vain nyt yleensä viitataan parisuhteeseen kun ei haluta korostaa seksin osuutta, ystävät on sitten erikseen. Ap ei ole tainnut huomata tätä vivahde-eroa kielenkäytössä.
Olen asiasta eri mieltä. Sitä paitsi mainitsin olevani parisuhteessa. Sen sijaan kerroin ihmisiin tutustumisen ja ystävystymisen olevan traumojen takia vaikeaa.
No olet onnistunut parisuteenkin muodostamisessa (läheinen ihmissuhde). Ei siis ollut mitenkään outoa ajatella, että ystäviäkin sinulla vaikauksista huolimatta voisi olla.
Parisuhteessa siedetään yleensä toisten ongelmia paremmin kuin ystävyyssuhteissa.
No joka tapauksessa se, että on vaikeuksia jossain asiassa, ei lähtökohtaisesti tarkoita, ettei se onnistu ollenkaan.
Aloituksessa puhuttiin ihmissuhteiden muodostamisesta, siihen kategoriaan kuuluu niin parisuhde kuin ystävyyssuhteetkin. Kumman muodostaminen kenellekin ja mistä syistä on sitten vaikeampaa tai helpompaa, niin en näe, että siihen on vain yhtä oikeaa vastausta. (Ihmissuhteita on lisäksi myös sukulaisuussuhteet, kaverisuhteet, tuttavat jne.) Eiköhän nämä asiat ole aika yksilöllisiä.
Minusta on hassua olettaa, että kaikilla on sellaisia ystäviä, joiden kanssa voi käsitellä todella vaikeita asioita.
Olen samaa mieltä. Mutta ei asian kysyminen (onko puhunut ystävilleen) nyt niin kummallista silti ole. En itse asiassa ymmärrä miksi kysymys otetaan niin kovasti itseensä, vaikka vähän ajattelematonta se onkin noin esittää. Useinhan kysytään esim. niin, että "Onko sinulla sellaisia läheisiä, joille voisit puhua tms." En itse näe tällaisen asian kysymisessä itsessään mitään loukkaavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isolle osalle ihmisistä ihmissuhde = parisuhde. En tiedä, mistä tuollainen ajattelumalli kumpuaa. Varsinkin aikuisten kohdalla se parisuhde nähdään jostain syystä ainoana "oikeana" ihmissuhteena.
Ihmissuhteella vain nyt yleensä viitataan parisuhteeseen kun ei haluta korostaa seksin osuutta, ystävät on sitten erikseen. Ap ei ole tainnut huomata tätä vivahde-eroa kielenkäytössä.
Olen asiasta eri mieltä. Sitä paitsi mainitsin olevani parisuhteessa. Sen sijaan kerroin ihmisiin tutustumisen ja ystävystymisen olevan traumojen takia vaikeaa.
No olet onnistunut parisuteenkin muodostamisessa (läheinen ihmissuhde). Ei siis ollut mitenkään outoa ajatella, että ystäviäkin sinulla vaikauksista huolimatta voisi olla.
Parisuhteessa siedetään yleensä toisten ongelmia paremmin kuin ystävyyssuhteissa.
No joka tapauksessa se, että on vaikeuksia jossain asiassa, ei lähtökohtaisesti tarkoita, ettei se onnistu ollenkaan.
Aloituksessa puhuttiin ihmissuhteiden muodostamisesta, siihen kategoriaan kuuluu niin parisuhde kuin ystävyyssuhteetkin. Kumman muodostaminen kenellekin ja mistä syistä on sitten vaikeampaa tai helpompaa, niin en näe, että siihen on vain yhtä oikeaa vastausta. (Ihmissuhteita on lisäksi myös sukulaisuussuhteet, kaverisuhteet, tuttavat jne.) Eiköhän nämä asiat ole aika yksilöllisiä.
Minusta on hassua olettaa, että kaikilla on sellaisia ystäviä, joiden kanssa voi käsitellä todella vaikeita asioita.
Olen samaa mieltä. Mutta ei asian kysyminen (onko puhunut ystävilleen) nyt niin kummallista silti ole. En itse asiassa ymmärrä miksi kysymys otetaan niin kovasti itseensä, vaikka vähän ajattelematonta se onkin noin esittää. Useinhan kysytään esim. niin, että "Onko sinulla sellaisia läheisiä, joille voisit puhua tms." En itse näe tällaisen asian kysymisessä itsessään mitään loukkaavaa.
Ei se ehkä ole loukkaavaa, mutta vähän kyseenalaista kysyä ystäville puhumisesta, jos joku on kertonut että on vaikea muodostaa läheisiä ihmissuhteita.
Todennäköisesti niitä ei ole kovin paljon, jos kokee asian olevan ongelma. Ei tuossa ainakaan tule sellainen olo, että kuulija olisi ottanut ongelman tosissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysyitkö kumppaniltasi?
Kumppani on kuullut traumoistani aivan tarpeeksi. Suhde häneen ei ole ongelma, ystävyyssuhteiden muodostaminen on.
Parisuhde on vähän sellainen kaikki tai ei mitään -suhde.
Rakkaus on parhaimmillaan selkeä asia. Se sijaan ihmissuhteet, joissa on vaikeampaa hahmottaa mistä kaikesta kannattaa puhua, ne ovat vaikeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isolle osalle ihmisistä ihmissuhde = parisuhde. En tiedä, mistä tuollainen ajattelumalli kumpuaa. Varsinkin aikuisten kohdalla se parisuhde nähdään jostain syystä ainoana "oikeana" ihmissuhteena.
Ihmissuhteella vain nyt yleensä viitataan parisuhteeseen kun ei haluta korostaa seksin osuutta, ystävät on sitten erikseen. Ap ei ole tainnut huomata tätä vivahde-eroa kielenkäytössä.
Olen asiasta eri mieltä. Sitä paitsi mainitsin olevani parisuhteessa. Sen sijaan kerroin ihmisiin tutustumisen ja ystävystymisen olevan traumojen takia vaikeaa.
No olet onnistunut parisuteenkin muodostamisessa (läheinen ihmissuhde). Ei siis ollut mitenkään outoa ajatella, että ystäviäkin sinulla vaikauksista huolimatta voisi olla.
Parisuhteessa siedetään yleensä toisten ongelmia paremmin kuin ystävyyssuhteissa.
No joka tapauksessa se, että on vaikeuksia jossain asiassa, ei lähtökohtaisesti tarkoita, ettei se onnistu ollenkaan.
Aloituksessa puhuttiin ihmissuhteiden muodostamisesta, siihen kategoriaan kuuluu niin parisuhde kuin ystävyyssuhteetkin. Kumman muodostaminen kenellekin ja mistä syistä on sitten vaikeampaa tai helpompaa, niin en näe, että siihen on vain yhtä oikeaa vastausta. (Ihmissuhteita on lisäksi myös sukulaisuussuhteet, kaverisuhteet, tuttavat jne.) Eiköhän nämä asiat ole aika yksilöllisiä.
Minusta on hassua olettaa, että kaikilla on sellaisia ystäviä, joiden kanssa voi käsitellä todella vaikeita asioita.
Olen samaa mieltä. Mutta ei asian kysyminen (onko puhunut ystävilleen) nyt niin kummallista silti ole. En itse asiassa ymmärrä miksi kysymys otetaan niin kovasti itseensä, vaikka vähän ajattelematonta se onkin noin esittää. Useinhan kysytään esim. niin, että "Onko sinulla sellaisia läheisiä, joille voisit puhua tms." En itse näe tällaisen asian kysymisessä itsessään mitään loukkaavaa.
Ei se ehkä ole loukkaavaa, mutta vähän kyseenalaista kysyä ystäville puhumisesta, jos joku on kertonut että on vaikea muodostaa läheisiä ihmissuhteita.
Todennäköisesti niitä ei ole kovin paljon, jos kokee asian olevan ongelma. Ei tuossa ainakaan tule sellainen olo, että kuulija olisi ottanut ongelman tosissaan.
No en ole ollut paikalla aloituksen tilanteessa. Jos sitten kokonaisuudessaan tällainen vaikutelma on jäänyt, ettei toinen ottanut tosissaan tms, niin voihan se tosiaan olla niin. Tuosta ystäville puhumisen kysymisestä pelkästään en suoraan tuota johtopäätöstä itse kuitenkaan tekisi, vaikka olikin tilanteeseen nähden mielestäni myös vähän ajattelematon heitto.
Mutta olisihan hänelle voinut myös vaan vastata ja selventää tilannetta lisää, ja yksinkertaisesti vastata, ettei ole sellaisia ystäviä. Joskus nyt vaan voi kestää toisella vähän aikaa ymmärtää jotain kokonaisuutta tai uutta asiaa, mitä hänelle kerrotaan, varsinkin jos on jotenkin vieras asia itselle lähtökohtaisesti.
Sivusta: on muuten vaivaannutavaa, kun jossain työhaastattelussa tai terkalla ihan kasuaalisti kysytään, että "onko sinulle ystäviä, joiden kanssa voit purkaa paineita" tms.
Vaihtoehdot:
Valehtele ylimalkaisesti, että "joo", ja toivo mielessäsi, ettei kaivella enempää.
Tai selitä niin kuin asia on, ja sinua pidetään varmasti outona, olitpa surullinen ystävättömyydestäsi tai et.
Vierailija kirjoitti:
Sivusta: on muuten vaivaannutavaa, kun jossain työhaastattelussa tai terkalla ihan kasuaalisti kysytään, että "onko sinulle ystäviä, joiden kanssa voit purkaa paineita" tms.
Vaihtoehdot:
Valehtele ylimalkaisesti, että "joo", ja toivo mielessäsi, ettei kaivella enempää.
Tai selitä niin kuin asia on, ja sinua pidetään varmasti outona, olitpa surullinen ystävättömyydestäsi tai et.
Tuo mutten pitää täysin paikkansa. Jos kysytään miten on selvinnyt vaikeuksista, kannattaa vastata että kokee ne mielenkiintoisina haasteina. Ei ainakaan kannata sanoa, että haasteita on siinä määrin, että tekisi mieli hakata päätä seinään.
Mikäli kysytään vaikeuksia tarkemmin, jotain pientä stressiä töiden hoitamisesta kunnolla voi olla, ei toki ole mitään isoa murhetta elämässä, ei nyt sentään.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Mä vähän ihmettelen kommenttia, vaikka ystäviä olisikin. Mitä ne ystävät voisivat tehdä? Jos kerran syynä on traumatausta, niin ammattilaiselle puhutaan sen vuoksi, että ammattilaiselta voisi saada jotain keinoja, millä käsitellä ja ratkaista ongelma. Ei ystävillä - jos eivät ole alan ammattilaisia - ole tarjota tällaisia keinoja. Sama kuin puhuisi seinälle tai vaikka kissalleen.
Joskus on paljon jo se, että saa ylipäätään puhua sanoiksi asiansa jollekin. Jollekin, joka kuuntelee ja välittää. Jolle sinä ja hhyvinvointisi merkitsee.
Puhumalla ja peilaamalla toisen kautta, voi saada jäsennettyä omia ajatuksiaan. Myöskään empatian saamista vaikeassa asiassa ei pidä vähätellä. Siitä voi saada uutta voimaa ja jaksamista ongelman kanssa. Jaksamista myös selättää ongelmaa. Joskus ystävällä voi olla jopa antaa jotain uutta näkökulmaa asiaan, josta on apua.
Minusta on outoa, että nykyään niin paljon sanotaan, että pitäisi mennä puhumaan ammattiauttajalle, eikä ystävät olisi sitä varten. Ammattiauttaja ei aina ole myöskään taloudelisesti jokaisessa hetkessä mahdollista. Kautta aikojen ystävillä on ollut valtava merkitys myös ongelmissa seviämisssä ja niissä tukemissa. Toki se kissalle puhuminenkin voi joskus auttaa, kun saa asiat sanoitettua selkeään konkreettiseen muotoon. Hyvä välittävä ystävä on kuitenkin monesti vielä pajon enemmän.
Niitä ystäviä ei vain yleensä ole, jos sinua pidetään jotenkin hankalana. Esimerkiksi traumattisista kokemuksista puhuminen voi olla asia, joka saa ihmiset välttelemään. On helpompaa vältellä kuin yrittää keksiä jokin tapa suhtautua muiden vaikeisiin kokemuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isolle osalle ihmisistä ihmissuhde = parisuhde. En tiedä, mistä tuollainen ajattelumalli kumpuaa. Varsinkin aikuisten kohdalla se parisuhde nähdään jostain syystä ainoana "oikeana" ihmissuhteena.
Ihmissuhteella vain nyt yleensä viitataan parisuhteeseen kun ei haluta korostaa seksin osuutta, ystävät on sitten erikseen. Ap ei ole tainnut huomata tätä vivahde-eroa kielenkäytössä.
Olen asiasta eri mieltä. Sitä paitsi mainitsin olevani parisuhteessa. Sen sijaan kerroin ihmisiin tutustumisen ja ystävystymisen olevan traumojen takia vaikeaa.
No olet onnistunut parisuteenkin muodostamisessa (läheinen ihmissuhde). Ei siis ollut mitenkään outoa ajatella, että ystäviäkin sinulla vaikauksista huolimatta voisi olla.
Parisuhteessa siedetään yleensä toisten ongelmia paremmin kuin ystävyyssuhteissa.
No joka tapauksessa se, että on vaikeuksia jossain asiassa, ei lähtökohtaisesti tarkoita, ettei se onnistu ollenkaan.
Aloituksessa puhuttiin ihmissuhteiden muodostamisesta, siihen kategoriaan kuuluu niin parisuhde kuin ystävyyssuhteetkin. Kumman muodostaminen kenellekin ja mistä syistä on sitten vaikeampaa tai helpompaa, niin en näe, että siihen on vain yhtä oikeaa vastausta. (Ihmissuhteita on lisäksi myös sukulaisuussuhteet, kaverisuhteet, tuttavat jne.) Eiköhän nämä asiat ole aika yksilöllisiä.
Minusta on hassua olettaa, että kaikilla on sellaisia ystäviä, joiden kanssa voi käsitellä todella vaikeita asioita.
Olen samaa mieltä. Mutta ei asian kysyminen (onko puhunut ystävilleen) nyt niin kummallista silti ole. En itse asiassa ymmärrä miksi kysymys otetaan niin kovasti itseensä, vaikka vähän ajattelematonta se onkin noin esittää. Useinhan kysytään esim. niin, että "Onko sinulla sellaisia läheisiä, joille voisit puhua tms." En itse näe tällaisen asian kysymisessä itsessään mitään loukkaavaa.
Ei se ehkä ole loukkaavaa, mutta vähän kyseenalaista kysyä ystäville puhumisesta, jos joku on kertonut että on vaikea muodostaa läheisiä ihmissuhteita.
Todennäköisesti niitä ei ole kovin paljon, jos kokee asian olevan ongelma. Ei tuossa ainakaan tule sellainen olo, että kuulija olisi ottanut ongelman tosissaan.
No en ole ollut paikalla aloituksen tilanteessa. Jos sitten kokonaisuudessaan tällainen vaikutelma on jäänyt, ettei toinen ottanut tosissaan tms, niin voihan se tosiaan olla niin. Tuosta ystäville puhumisen kysymisestä pelkästään en suoraan tuota johtopäätöstä itse kuitenkaan tekisi, vaikka olikin tilanteeseen nähden mielestäni myös vähän ajattelematon heitto.
Mutta olisihan hänelle voinut myös vaan vastata ja selventää tilannetta lisää, ja yksinkertaisesti vastata, ettei ole sellaisia ystäviä. Joskus nyt vaan voi kestää toisella vähän aikaa ymmärtää jotain kokonaisuutta tai uutta asiaa, mitä hänelle kerrotaan, varsinkin jos on jotenkin vieras asia itselle lähtökohtaisesti.
Ystävien puuttuminen on yleensä kipeä asia. Tuntuu pahalta vääntää asiaa moneen kertaan rautalangasta.
Mä vähän ihmettelen kommenttia, vaikka ystäviä olisikin. Mitä ne ystävät voisivat tehdä? Jos kerran syynä on traumatausta, niin ammattilaiselle puhutaan sen vuoksi, että ammattilaiselta voisi saada jotain keinoja, millä käsitellä ja ratkaista ongelma. Ei ystävillä - jos eivät ole alan ammattilaisia - ole tarjota tällaisia keinoja. Sama kuin puhuisi seinälle tai vaikka kissalleen.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/