Kerroin ihmissuhteiden muodostamisen olevan traumojen takia hankalia. Kysyttiin olenko puhunut asiasta ystävilleni.

Vierailija kirjoitti:

Toisen ihmisen tukeminen on a) vaikeaa (siis siinä mielessä, että onnistuisi saamaan aikaa enemmän pahaa kuin hyvää) ja b) henkisesti rankkaa. Siksi ammattilaisilla on siihen koulutus ja lisäksi he saavat työnohjausta, jottei taakka kävisi kohtuuttoman rankaksi. Tavallisilla ihmisillä ei ole kumpaakaan. Toki ystävyyssuhteisiin kuuluu se, että ollaan toisen tukena, mutta terapeutin ja hoitajan roolia ystävän ei kannattaisi ottaa, kummankaan osapuolen hyvinvoinnin vuoksi.

Helposti tavallisella ihmisellä se tukeminen on tätä tasoa: "Nyt vain reippaasti otat itseäsi niskasta kiinni! Ei voi jäädä märehtimään." Ei se patistelu oikein pelkästään auta, jos ongelmat ovat suuria.

Aina ei ole helppoa puhua edes ammattilaiselle . Itse osaan käsitellä traumat ja vastoinkäymiset heti enkä jää niitä vatvomaan , vaan etsin asioista parhaat puolet . Hei , tästäkin selvisin , ajattelen helpottuneena ja palkitsen itseni vaikka hyvällä elokuvalla tms tai itken surun pois. Kerran menin sitten työterveydessä psykologin juttusille , kun lääkäri ja hoitaja suosittelivat jatkuvien kipujeni vuoksi . No kerroin elämäntarinaani niin psykologi pillahti itkuun ja hämmästyneenä katsoin kun hän niiskutteli nenäliinaan ja pyyhki silmiä koko istunnon ajan. En varannut toista käyntiä .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Mä vähän ihmettelen kommenttia, vaikka ystäviä olisikin. Mitä ne ystävät voisivat tehdä? Jos kerran syynä on traumatausta, niin ammattilaiselle puhutaan sen vuoksi, että ammattilaiselta voisi saada jotain keinoja, millä käsitellä ja ratkaista ongelma. Ei ystävillä - jos eivät ole alan ammattilaisia - ole tarjota tällaisia keinoja. Sama kuin puhuisi seinälle tai vaikka kissalleen. 

Joskus on paljon jo se, että saa ylipäätään puhua sanoiksi asiansa jollekin. Jollekin, joka kuuntelee ja välittää. Jolle sinä ja hhyvinvointisi merkitsee.

Puhumalla ja peilaamalla toisen kautta, voi saada jäsennettyä omia ajatuksiaan. Myöskään empatian saamista vaikeassa asiassa ei pidä vähätellä. Siitä voi saada uutta voimaa ja jaksamista ongelman kanssa. Jaksamista myös selättää ongelmaa. Joskus ystävällä voi olla jopa antaa jotain uutta näkökulmaa asiaan, josta on apua.

Minusta on outoa, että nykyään niin paljon sanotaan, että pitäisi mennä puhumaan ammattiauttajalle, eikä ystävät olisi sitä varten. Ammattiauttaja ei aina ole myöskään taloudelisesti jokaisessa hetkessä mahdollista. Kautta aikojen ystävillä on ollut valtava merkitys myös ongelmissa seviämisssä ja niissä tukemissa. Toki se kissalle puhuminenkin voi joskus auttaa, kun saa asiat sanoitettua selkeään konkreettiseen muotoon. Hyvä välittävä ystävä on kuitenkin monesti vielä pajon enemmän.

Vaikka mulla onkin sairaanhoitajan koulutus taustalla, en ikimaailmassa lähtisi antamaan mitään "uusia näkökulmia" sellaiselle ihmiselle, jonka ongelmien syy on hänen traumataustansa. On ihan eri asia tukea ystäväänsä jossain tavallisissa asioissa - vaikka sitten ihmissuhdeasioissa - , jos ystävän elämässä noin muuten kaikki on mennyt kohtuullisen normaalisti. Traumat ongelmien syynä on kuitenkin ihan eri mittaluokkaa oleva juttu. Ystävyyssuhde voisi jopa katketa siihen, jos mä koittaisin - hyvää tarkoittaenkin - antaa jotain vinkkejä. 

Puhuessa toisen kanssa, voi saada toiselta uusia näkökulmia, ja itse oivaltaa sitä kautta jotakin, ja se on ihan eri asia kuin toisen neuvominen, mihin asian ilmeisesti koitat tässä nyt kääntää. Olisin varmastikin kirjoittanut neuvo ja neuvominen, jos olisin sitä tarkoittanut. En tarkoittanut. Ystävää voi todellakin kuunnella ja tukea jaksamisessa ja antaa ymmärrystä ja empatiaa, auttaa, vaikka hänen vaikeutensa johtuisivat traumaattisista kokemuksista. Haitallisempaa sen sijaan on se yleinen trendi, että tällaisten vaikeuksien takia ystävä jätetään yksin, kun häntä ei osaa enää kohdata vaikean asian takia, tai ajatellaan, että tuo on vain ammattilaisen heiniä.

Traumoja on myöskin meillä kaikilla. Toisilla isompia ja toisilla pienempiä, eivätkä ne ole mitään irrallisia asioita elämässä.

Sori, mutta tuo kohta kommentissasi kertoi mulle riittävästi. Mä puhuin ihmisistä, jotka tarvitsevat traumojensa vuoksi terapiaa. Joille ne traumat vaikuttavat ihan oikesti elämään. En mistään sellaisesta, että exä jätti tai työkaveri sanoi pahasti. Me puhutaan sun kanssa nyt ihan eri asiasta. 

Puhun itse kyllä myös pahoista traumoista ja myös esim. ptsd. En näe, ettei myös sellaisten kanssa painiessa ystävä voisi olla isona tukena ja apuna, kuuntelevana korvana. Ja tekemässä myös esim. niitä kivoja asioita yhdessä (ja viemässä ajatuksia ongelmista muille raiteille).

Minulla on PTSD-diagnoosi. En katso järkeväksi altistaa muita traumoilleni. Ei olisi vastuullista toimintaa.

No se on sinun valintasi ja hyvä niin. Toisilla voi olla erilaisia ystävyysyhteita, joissa tällaisiakaan asioita ei suljeta kokonaan suhteen ulkopuolelle, enkä näe siinäkään mitään väärää tai pahaa. Ei sen tarvi olla mielestäni vastuuttomuutta. Eri asia sitten, jos toinen heittäytyy vallan autettavaksi tms. Ja tärkeää mielestäni on, että ystävyyssyhteesta löytyy sitä vastavuoroituutta myös.

No ei oikeastaan ole. En ole valinnut traumatisoitumista. Mutta ystäväni eivät pääse hoitoon sen vuoksi, jos sijaistraumatisoituvat kokemuksistani, jos heillä ei ole keinoja käsitellä kuulemaansa.

Oletko tosiaan sitä mieltä, että muiden tulisi toimi samoin kuin sinä ja omat ystäväsi? Ja että se olisi kaikille ja kaikissa suhteissa se paras vaihtoehto? Mielestäni ei voi yleistää, ihmiset ja tilanteet ovat niin erilaisia.

Jos julkaisen tänne yksityiskohtaisia kuvauksia traumattisista kokemuksistani, lähtee ketju poistoon. Mutta sovitaan treffit, jos jaksat kuunnella. Tuon kahvit ja pullat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisen ihmisen tukeminen on a) vaikeaa (siis siinä mielessä, että onnistuisi saamaan aikaa enemmän pahaa kuin hyvää) ja b) henkisesti rankkaa. Siksi ammattilaisilla on siihen koulutus ja lisäksi he saavat työnohjausta, jottei taakka kävisi kohtuuttoman rankaksi. Tavallisilla ihmisillä ei ole kumpaakaan. Toki ystävyyssuhteisiin kuuluu se, että ollaan toisen tukena, mutta terapeutin ja hoitajan roolia ystävän ei kannattaisi ottaa, kummankaan osapuolen hyvinvoinnin vuoksi.

Helposti tavallisella ihmisellä se tukeminen on tätä tasoa: "Nyt vain reippaasti otat itseäsi niskasta kiinni! Ei voi jäädä märehtimään." Ei se patistelu oikein pelkästään auta, jos ongelmat ovat suuria.

No ei tuollainen ole kyllä mitään oikeaa tukemista ja apua. Päinvastoin haittaa vain. Mieluummin itsekin olisin hiljaa ongelmissani kun puhuisin noin reagoivalle. Löytyy tästä maailmasta kuitenkin vielä niitäkin, joiden kanssa puhuminen oikeasti helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisen ihmisen tukeminen on a) vaikeaa (siis siinä mielessä, että onnistuisi saamaan aikaa enemmän pahaa kuin hyvää) ja b) henkisesti rankkaa. Siksi ammattilaisilla on siihen koulutus ja lisäksi he saavat työnohjausta, jottei taakka kävisi kohtuuttoman rankaksi. Tavallisilla ihmisillä ei ole kumpaakaan. Toki ystävyyssuhteisiin kuuluu se, että ollaan toisen tukena, mutta terapeutin ja hoitajan roolia ystävän ei kannattaisi ottaa, kummankaan osapuolen hyvinvoinnin vuoksi.

Helposti tavallisella ihmisellä se tukeminen on tätä tasoa: "Nyt vain reippaasti otat itseäsi niskasta kiinni! Ei voi jäädä märehtimään." Ei se patistelu oikein pelkästään auta, jos ongelmat ovat suuria.

No ei tuollainen ole kyllä mitään oikeaa tukemista ja apua. Päinvastoin haittaa vain. Mieluummin itsekin olisin hiljaa ongelmissani kun puhuisin noin reagoivalle. Löytyy tästä maailmasta kuitenkin vielä niitäkin, joiden kanssa puhuminen oikeasti helpottaa.

Toki, mutta heidän löytämisensä on yhtä todennäköistä kuin neulan löytäminen heinäsuovasta.

Parisuhteeseen en lähtisi ihmisen kanssa jolla jo valmiiksi ongelmia omien tunteiden tai menneisyyden käsittelyssä. En halua toimia parisuhteessa toisen terapeuttina. Siinä tapauksessa ymmärrän tuon saamasi kommentin. Jos kyse puhtaasta ystävyydestä niin silloin oli kyllä ajattelematon kommentti ystävän puolelta

Joo hyvinkin tuttua että terveydenhuollossa ehdotetaan kaikkeen ratkaisuksi ystävän seuraa tai ystävän kanssa lenkkeilyä. Minäkin kerroin muiden ongelmien yhteydessä että joudun mieheni kanssa eri vuoroihin (minä siirryn), niin ettei meille satu kuukaudessa kuin kaksi erillistä vapaapäivää enää yhdessä ja että olen melko yksinäinen muutenkin niin hoitaja ehdotti ystävien kanssa olemista, toinen asuu 40km päässä ja toinen 300km, ei siinä niinvain spontaanisti lenkkeillä. Lisäksi ehdotti jos siitä uudesta vuorosta löytyisi uutta seuraa..

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteeseen en lähtisi ihmisen kanssa jolla jo valmiiksi ongelmia omien tunteiden tai menneisyyden käsittelyssä. En halua toimia parisuhteessa toisen terapeuttina. Siinä tapauksessa ymmärrän tuon saamasi kommentin. Jos kyse puhtaasta ystävyydestä niin silloin oli kyllä ajattelematon kommentti ystävän puolelta

Kyseinen kommentoija ei ollut ystävä.

Kenellä ei ole jotain ongelmia? Ei kai niistä heti uusiin ihmisiin tutustuessa hirveästi huudella.

Hyvien ystävien yhtenä tehtävä on kuunnella ja yrittää antaa näkökantoja mutta vain tiettyyn rajaan saakka. Olisiko kyseinen henkilö tarkoittanut tässä terapiaa?

Vierailija kirjoitti:

Hyvien ystävien yhtenä tehtävä on kuunnella ja yrittää antaa näkökantoja mutta vain tiettyyn rajaan saakka. Olisiko kyseinen henkilö tarkoittanut tässä terapiaa?

Kommentti tuli terveydenhuollossa. Puhuttiin onko käsitellyt asiaa ystävien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Joo hyvinkin tuttua että terveydenhuollossa ehdotetaan kaikkeen ratkaisuksi ystävän seuraa tai ystävän kanssa lenkkeilyä. Minäkin kerroin muiden ongelmien yhteydessä että joudun mieheni kanssa eri vuoroihin (minä siirryn), niin ettei meille satu kuukaudessa kuin kaksi erillistä vapaapäivää enää yhdessä ja että olen melko yksinäinen muutenkin niin hoitaja ehdotti ystävien kanssa olemista, toinen asuu 40km päässä ja toinen 300km, ei siinä niinvain spontaanisti lenkkeillä. Lisäksi ehdotti jos siitä uudesta vuorosta löytyisi uutta seuraa..

Aika väkisin väännettyjä ratkaisuehdotuksia. Olisi parempi vain kuunnella esiin nousevat huolet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvien ystävien yhtenä tehtävä on kuunnella ja yrittää antaa näkökantoja mutta vain tiettyyn rajaan saakka. Olisiko kyseinen henkilö tarkoittanut tässä terapiaa?

Kommentti tuli terveydenhuollossa. Puhuttiin onko käsitellyt asiaa ystävien kanssa.

Siinä tapauksessa täysin epäammattimaista toimintaa neuvon antaneelta henkilöltä. Hän ei selvästikään ollut kuunnellut sinua tai sitten halusi vain nopean ratkaisun

Nostetaan ketjua.

Up