Veisittekö teinin katsomaan huonokuntoista isovanhempaa sairaalaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä veisin. Elämään -- ja sen myötä kuolemaan -- kuuluu kaikenlaista. Lukioikäisen todellakin ihan hyvä nähdä siis tätä ihmiselämää siltäkin kantilta, että vanhuus, raihnaisuus ja kuolema on loppupeleissä kaikkien osa.

Aika uskomattomia kysymyksiä tällä palstalla välillä vastaan tulee. Ne kyllä kertoo karusti länsimaisen ihmisen vieraantumisesta tavallisesta raadollisesta elämästä raatoineen kaikkineen...

Kevyestipä tuomitset, minä olen nähnyt kuollenkin, oletko itse?

Kuollut oli paljon mukavampi näky kuin tämä kärsivä.

Ap

Hän on kuitenkin teinin isovanhempi. Voin sanoa, että oma äitini teki vastaavia päätöksiä puolestani ja en koskaan saanut jättää jäähyväisiä rakkaimmilleni. En ole koskaan antanut tätä anteeksi äidilleni.

Onko tässä paikallisia tapoja? Meillä on ollut tapana, että lapsetkin saavat nähdä kuolleen, jos haluavat. Itse en halunnut nähdä mummoani siksi, että halusin muistaa hänet elävänä, mutta omat lapseni kävivät katsomassa äitiäni, paitsi yksi, joka ei itse halunnut.

Minä en veisi. Aikuisellakin on sulattelemista nähtyään oman vanhempansa kärsivän.

Kyllä mä veisin, kuolema ja huonokuntoinenkin ihminen ovat aivan luonnollisia asioita, joita ei tarvitse tai pidä peitellä. Mä oon vahvasti sitä mieltä, että tuollaiset asiat kasvattaa ja opettaa, eikä lapsia tai nuoria kuulu kasvattaa pumpulissa. Mut ehkä oon outo ku ajattelen noin, joskin oon muutenkin sellainen etten kauheasti hätkähdä yhtään mistään kauheuksistakaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko tässä paikallisia tapoja? Meillä on ollut tapana, että lapsetkin saavat nähdä kuolleen, jos haluavat. Itse en halunnut nähdä mummoani siksi, että halusin muistaa hänet elävänä, mutta omat lapseni kävivät katsomassa äitiäni, paitsi yksi, joka ei itse halunnut.

Tätä on vähän vaikea ymmärtää. Olisiko sinulle siis ihan ok, jos läheisesi eivät tule sinua katsomaan viimeisillä hetkilläsi kun olet sairas ja kipeä? Kun haluavat säilyttää muistot terveenä. Tavallaan kiva ajatus, mutta se että toinen on siellä sairaalassa/missälie yksin kipeänä, avuttomana, hoitajat pikaisesti tekevät pakollisimmat asiat mutta paljon on hetkiä kun yksin vain olet kipujesi kanssa.

Kipujakin usein helpottaa jos joku on vierellä läsnä. 

Mutta ilmeisesti tämä ajatus joillekin on ok, varmaan omallekin kohdalle siis eikä vain läheiselleen?

älykännykkä yleensä teineillä on ja siellä löytyy pahaa materiaalia. Tottakai sairalaan omaista tapaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstalla on aika yksimielisiä vastaajia. Erikoista sillä kaikki, joiden kanssa olen livenä pohtinut tätä, ovat olleet sitä mieltä, että ei kannata viedä.

Ap

Ei yllätä mitenkään. Kirjoituksestasi paistaa, että olet asiaa vastaan (kun et edes ymmärrä kysyä teiniltä itseltään). Aivan varmasti myös keskusteluissa mielipiteesi paistaa läpi ja eri mieltä oleva keskustelukumppani kuitenkin helposti myötäilee sinua, kun ei halua tai viitsi asiasta laajemmin vääntää. Anonyymillä keskustelupalstalla ei ole tarvetta turhaan myötäilyyn.

Kyllä veisin, jos teini itse haluaa. Ehdottoman tärkeää on kysyä asiaa häneltä, ja jutella tilanteesta etukäteen.

Itse olin 13v, kun ukkini teki kuolemaa, ja menin joka päivä häntä katsomaan koulun jälkeen. Menin katsomaan myös sitten, kun kuolemasta ilmoitettiin. Olisin kantanut kaunaa vanhemmilleni varmasti loppuelämäni, jos he olisivat kieltäneet menemästä. Onneksi vanhempani olivat viisaita, ja antoivat minun kulkea ukin rinnalla loppuun asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tässä paikallisia tapoja? Meillä on ollut tapana, että lapsetkin saavat nähdä kuolleen, jos haluavat. Itse en halunnut nähdä mummoani siksi, että halusin muistaa hänet elävänä, mutta omat lapseni kävivät katsomassa äitiäni, paitsi yksi, joka ei itse halunnut.

Tätä on vähän vaikea ymmärtää. Olisiko sinulle siis ihan ok, jos läheisesi eivät tule sinua katsomaan viimeisillä hetkilläsi kun olet sairas ja kipeä? Kun haluavat säilyttää muistot terveenä. Tavallaan kiva ajatus, mutta se että toinen on siellä sairaalassa/missälie yksin kipeänä, avuttomana, hoitajat pikaisesti tekevät pakollisimmat asiat mutta paljon on hetkiä kun yksin vain olet kipujesi kanssa.

Kipujakin usein helpottaa jos joku on vierellä läsnä. 

Mutta ilmeisesti tämä ajatus joillekin on ok, varmaan omallekin kohdalle siis eikä vain läheiselleen?

Eikä läheisen näkeminen kuolevana ja kuolleena pyyhi muistoja hänestä terveenä.

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstalla on aika yksimielisiä vastaajia. Erikoista sillä kaikki, joiden kanssa olen livenä pohtinut tätä, ovat olleet sitä mieltä, että ei kannata viedä.

Ap

Lukiolainen on tarpeeksi iso päättääkseen itse. Nämä ovat asioita joita ei toisen puolesta päätetä.

Tottakai, jos teini itse haluaa mennä.

Oman mukulan olen mukaan ottanut ja selittänyt mistä kyse. Hänellä on ollut vapaus tulla huoneeseen tai olla tulematta, samoin kun vaari kuoli sai valita tahtooko nähdä. Minuakaan ei olla pakotettu tahi estetty aikanaan ja sain itse miettiä mitä teen.

Sisareni ei vienyt eikä itsekään käynyt katsomassa kuin kerran, vanhuus on kuulemma niin älöttävää. Tällaisia tämän ajan ihmiset ovat, toivovat vanhusten siirtyvän vähin äänin pois silmistä omiin olohinsa neljän seinän sisälle jotta eivät järkytä olemassaolollaan itseään nuorempien hyvin järjestettyä normaalia elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska se on melko pelottava ja kauhistuttava näky, kun on aiemmin nähnyt henkilön normaalimpana kotioloissa. Eli mietin että onko parempi säilyttää mukava muisto vai saada viimeiseksi muistoksi realistinen ja vähän kammottava mielikuva.

Ap

Lukiossa olevan täytyy myös ymmärtää elämän todelliset kasvot eli aplla ihme hyssyttelyä

Kun puolisoni vanhempi kuoli vastaavalla tavalla, niin sinne ei viety teini-ikäisiä lapsenlapsia katsomaan.

Myöskään sisarusteni lapset eivät ole menossa nyt katsomaan isovanhempaa.

Eli se linja tuntuu olevan hyvin yleinen myös, vaikka tässä ketjussa kaikkien lapset paikalle näköjään viedäänkin.

Ap

Aiemmassa kommentissa kirjoitin, kuinka perheen teini oli mukana katsomassa kuolevaa. Mutta on ollut myös tilanteita, joihin en olisi lastani päästänyt näkemään isovanhempaa. Menin itse aikoinaan katsomaan äitiäni kun olikin yllättäen järkyttävän sekavassa tilassa, ja samoin kävi kerran anopillekin. Se oli niin kauheaa nähdä rakas ihminen vaikeroimassa jne. että laitoin omaan hoitotahtooni toiveet selväksi vastaavaa varten. Jokainen perhe tekee omat ratkaisunsa mitkä parhaaksi näkee.