Mikä hämmästytti puolison suvussa?

No se, että he käyttivät viinaa molemmat aika reippaasti, vaikka heidän nuorin lapsensa asui vielä kotona.  Seurustelu aikaan tuleva mieheni vähän häpesi heitä, eikä kehdannut kertoa heistä juuri mitään. He eivät ole enää täällä.

Omat vanhempani  jotka hekin ovat jo poissa, eivät käyttäneet viinaa yhtään, olivat siis täysin raittiita

Juonittelu, ilkeys ja kasinaamaisuus. 

Puoliso ja sisaruksensa eivät kutsu vanhempiaan äidiksi ja isäksi, vaan puhuttelevat etunimillä. Kuullostaa edelleen tosi oudolta joka kerta, vaikka ollaan oltu yhdessä vuosia ja käydään anoppilassa melko usein. Puoliso ei osaa sanoa syytä, miksi näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exän suku oli tiivis ja kaikkeen osallistuva, appivanhempien luokse mentiin viikonloppuiltaisin oluelle kuin johonkin kavereiden luo. Tämä tuntui aluksi hauskalta kun oli niin erilaista mihin olin tottunut, mutta sitten kun pitemmän aikaa katseli sitä sukua, ei se niin hauskaa ollutkaan. Perheen isä oli kunnon tyranni, vain hänen mielipiteensä olivat oikeita ja tärkeitä, eikä kukaan perheenjäsen tehnyt mitään riittävän hyvin hänelle. Eikä kukaan saanut oikein päätöksiäkään tehdä ilman hänen mielipidettään.

Sitten jokainen illanistujainen päättyi siihen että appiukko kännissä arvosteli ja haukkui kaikki läpi, kaikki pahotti mielensä, mutta ikinä siitä ei seuraavana päivänä puhuttu.

Näin jälkikäteen en ymmärrä ensinkään miksi tuon perheen pojan kanssa alunperinkään lyöttäydyin yhteen ja olen erittäin onnellinen että älysin lähteä pois hyvissä ajoin.

Vähän samanlaista mutta anoppi on se tyranni, jolla on ainoita oikeita mielipiteitä ja jos olet väärässä hän suuttuu. Enkä ymmärrä miksi aina pitää kokoontua kun varmasti jokainen tietää, että kenelläkään ei ole hauskaa kuin korkeintaan alussa vähän aikaa. Sitten riidellään ja vannotaan ettei ikinä enää mennä ja parin päivän päästä silti suunnitellaan uutta tapaamista.

Kuinka tyhmä pitää ihmisen olla, että hakkaa päätä seinään kerrasta toiseen? Kuitenkin olen usein tulkinnut rivien välistä, että ei olisi edes tarvetta tulla kylään. Mikä on se rakkaus äitiään kohtaan, joka saa nuolemaan persettä vaikka toinen osapuoli on todella sairas?

Ei se ole rakkautta, vaan opittu tapa johon on sekoitettu pelkoa. Jo pikkulapsesta saakka opetettu, että pahinta elämässä on äidin mielen pahoittaminen -> on helvetti irti. Lapset ovat vastuussa äidin mielialasta. Klassinen kuvio narsistilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäykkä käytös ja ahneus. Paljon varakkaampia kuin oma sukuni, mutta ei tuliaisia ( meillä useimmiten tuodaan jotain pientä, ainakin lapsille , vaikka kyläillään huomattavasti useammin). Lähtiessä meillä laitetaan kotiinjääneille jotain leivonnaista tms mukaan, heillä ei ole tällaista tapaa.

Eikös olekin sanonta, että köyhä antaa vähästä, rikas ei paljostakaan. Tuon olen kyl itsekin joutunut usein toteamaan.

Se sanonta on "hyvä antaa vähästänsä, paha ei paljostakaan".

Vierailija kirjoitti:

Yllätti, kuinka vaikeaa aikuisten tyttärien oli hyväksyä isänsä uusi nainen. Ja kuinka tylysti ihmiset voivat kohdella. Vasta kun heidän pienet lapset pitivät minusta, minut hyväksyttiin jollakin tasolla. Samoin mieheni edellisen vaimon oli vaikeaa hyväksyä eikä koko aikana puhunut minulle. Olimme yhdessä 13 vuotta, kunnes mieheni kuoli.

Oikeasti hän oli ensimmäisen vaimonsa mies kuolemaan asti.

Se, että mieheni isä ja pikkuveli ovat huomattavasti parempia rakasrelijoita kuin mieheni.

Appiukko jopa maksaa minulle siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pohjalainen suku. On tapana halailla tavatessa (minkä miellän teennäiseksi), mutta sitten osan kanssa ei vaihdeta SANAAKAAN juhlien, sukutapaamisten yms aikana. :D Sitten sellaista piilokettuilua joka vaiheessa.

Tähän vielä tarkennan, että olen toki yrittänyt kohteliaisuudesta smalltalkata, mutta näiden muutamien kanssa on vain sellainen ikävän vaivaantunut ilmapiiri ja vahva muuri välillä.. en tiedä mistä johtuu. Minua ei hyväksytä mukaan koska olen paljasjalkainen helsinkiläinen?

Pitäisi varmaan käydä kaupassa ostamassa kengät ,niin pääsisi paremmin  jengiin mukaan?

Vierailija kirjoitti:

Elämäntyyli leveä kuin mikä ja rahaa on, mutta aatteet täysin vasemmalla.

Jos on varallisuutta, pitäisikö sen vaikuttaa siihen mitä ajattelee maailman menosta.

Jos sattuisi saamaan 10 miljoonan lottovoiton,pitäisikö vassarin äänestää kokoomusta, ei hemmetissä.

Huutamalla puhuminen.

Vierailija kirjoitti:

Varakkaiden ihmisten tapa lahjoittaa tai heittää arvokkaita asioita pois sitten, kun niitä ei enää tarvita tai niihin kyllästytään. Minulta usein ovat kysyneet haluanko asian X, kun heillä ei ole sille käyttöä, se vie turhaan tilaa tai aikeissa on ostaa uusi ja parempi (vaikka nykyinenkin on hyvä eikä mikään halpis). Olen itse perheestä, jossa kalliita tavaroita arvostetaan. Olen yleensä kieltäytynyt, koska minusta tuntuu todella pahalta ottaa vastaan kalliita asioita ilman mitään erityistä syytä. Sitten seuraavalla kerralla paljastuu, että heittivät roskiin tilaa viemästä.  Tällä tavoin minulta on mennyt ohi monia melkein käyttämättömiä tavaroita, kuten musiikki-instrumentteja, antiikkisia astiastoja, rolex-kelloja (aitoja!), jne. Esimerkiksi appiukon kuoltua heittivät 8 aitoa rolexia roskiin tilaa viemästä, kun perilliset pitävät eri kellomerkistä. Minulta oli kysytty vielä appiukon eläessä haluanko niitä rolexeja, mutta silloin en kehdannut ottaa vastaan. Sitten oli myöhäistä.

Sinulla ongelmana valehtelu.

Se, että oli todella sisäänlämpiävä ja pienet piirit. Silti kaikki mahdolliset " kisaanristiäiset nimi/syntpäivät viettivät" mutta ei koulukavereita, ei ystäviä tms vain oma suku paikalla.

Kukin tavallaan, mutta jotenkin outoa.

Tyhmyys.

Vierailija kirjoitti:

Maaseudulla kasvaneena yllätyn usein helsinkiläisten yleissivistyksen tasosta. En tarkoita nyt sitä, että maito tulee oikeasti lehmästä jne. Tarkoitan, että sellainen normaali koulusivistys puuttuu. Välillä ihmettelen, että miten tuntemani ihmiset on voineet edes kirjoittaa ylioppilaaksi kun eivät yksinkertaisesti tiedä mitään. 

Helsinki-hullu iski jälleen:D

Miehen perheessä yllätti se, että tulevat tapaamisiin kunnon flunssassa, kuumeessa tai vatsataudissa edes kysymättä onko se meille ok. He sitten puolestaan ihmettelevät, jos perumme tapaamisen lasten sairastaessa. Sama meininki jatkui korona-aikaan, vaikka eivät siis ole mitään denialisteja. Miehelläni on valitettavasti vähän sama asenne muiden tartuttamiseen kuin perheellään, mutta ei ihan yhtä paha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maaseudulla kasvaneena yllätyn usein helsinkiläisten yleissivistyksen tasosta. En tarkoita nyt sitä, että maito tulee oikeasti lehmästä jne. Tarkoitan, että sellainen normaali koulusivistys puuttuu. Välillä ihmettelen, että miten tuntemani ihmiset on voineet edes kirjoittaa ylioppilaaksi kun eivät yksinkertaisesti tiedä mitään. 

Vähän sama, minustakin pk-seudulla on ehkä vähän yllättäen ihan selkeästi heikompi yleissivistystaso kuin maalla.

😂😂😂 Voi hyvänen aika! Ei ihmisen sivistystaso ole riippuinen siitä, asuuko maalla vai kaupungissa, korkeintaan ehkä jonkun huonon itsetunnon omaavan mielestä!

siitä olin yllättynyt kuinka tyhmiä vaimon sukulaiset ovat, uskotaan kaikkia Iltapulujen ja Seiskojen otsikoita ja eikä ymmärretä oikeasti mistään mitään, perusmaantietokin on ihan hakoteilla, avaruudesta jos jotain yrittää keskustella niin puhuu tyhjille seinille, taidehistoria on aivan vierasta ja jotain woketusta varmaan

Siivoustavat ja siisteyskäsitys. Esim mökillä on vieraille samat lakanat pedattuna koko kesän, siis eri vierasporukoille käytetään samoja lakanoita EIKÄ PESTÄ VÄLISSÄ. Siivous muutenkin sellaista keskilattialta vähän imuroidaan-tyyliä ja kaikki paikat on sitten tahmeita liasta ja tahraisia.

Sellainen uskonnollisuus joihin ei ollut törmännyt oman suvun piirissä.

Asioiden salailu ja puhumattomuus.