Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten arvostaa ihan tavallista miestä ja suhdetta?
13.04.2023 |
Meillä on pitkä liitto, eikä mitään isoja ongelmia. Eikä isoja plussiakaan, ainakaan näin omasta näkökulmastani. Jotain kotiin liittyvää puuhaillaan joskus yhdessä tai käydään kävelyllä, mutta mitään sen erityisempää ei tehdä yhdessä. Ei myöskään puhuta mitään sen merkityksellisempää, arkisia asioita ja siinä se. Merkkipäivät tulee noteerattua ehkä onnittelulla, mitään spessuja yllätyksiä ei.
Mulla oli pitkään kausi, jolloin yritin itse tuoda vähän jotain extraa suhteeseen ja ehdottaa tekemisiä, antaa lahjoja tai olla vähän huomaavaisempi merkkipäivän kunniaksi tai järjestää jotain pientä yllätystä, että puoliso kokisi olonsa huomioiduksi. Mutta ei se tainnut mennä maaliin,kun mitään samaa en saanut vastineeksi ja en nyt edes tiedä nauttiko puoliso noista asioista. Joten annoin olla ja nyt on menty taas perussetillä.
Miten tätä tavallista ja arkista osaisi arvostaa enemmän? Uskon, että moni joka elää yksin, löytää tästä paljon hyvää. Pitäisi osata nähdä tässä arjessa se romantiikka tai sitten tehdä sitä itse itselleen, mutta kun ei se oikein lähde... Vähän sellainen pelko, että jos joku sivusta tarjoaisi mulle jotain romantiikkaa, niin olisin aika vietävissä ihan vaan siksi, kun sitä niin kovasti toivoisin, eikä sitä tästä suhteesta tämän enempää löydy. Mutta sehän olisi virhe pidemmän päälle.
Uskon, että tämä on aika tavallinen ongelma ihmisillä pitkissä liitoissa, joten miten olette omassa elämässänne näitä asioita ratkoneet?
Kommentit (206)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä siis tarkoitat suhdetta jossa nainen ei saa mitään kaipaamiaan asioita ja mies saa kaikki ne kaipaamansa plus vielä sen säännöllisen seksin?
Käydäänpä läpi "kaikki" ne asiat mitä mies kaipaa elämässä ja parisuhteessa:
1. ruoka
2. seksi
3. oma rauha omiin puuhasteluihin silloin tällöin pihalla/autotallissa/vajassa
4. saunakaljat rauhassa silloin tällöin
--> mies on tyytyväinen eikä enempää voisi pyytää
Käydäänpä sitten läpi asiat joita keskiverto suomimies (ei cityvihreä eikä peräkammarin työtön poika vaan siis ihan oikea keskiverto 30-50v taajamamies) tarjoaa naiselle elämässä ja parisuhteessa:
1. taloudellinen turva (ainakin kustantaa oman osuutensa menoista eli sen 50% talouden menoista)
2. apu kodin ja arjen pyörittämisessä (kaupassa käynnit, siivoukset, kotitalon korjaukset ja ylläpito, autojen fiksaukset, lasten hoitaminen jne jne omalta osuudeltaan)
3. seksi (aina saa jos kysyy)
4. tyttöjen illat ja omat menot järkevissä puitteissa
5. miehellä ei alkoholismia, ei käytä väkivaltaa
6. lomareissut, sukulaisvierailut jne. joustavasti ja yhdessä sopien
7. ajoittaiset huomionosoitukset (lahjat, hellyyttä jne) koska tietää että ne on toiselle tärkeitä
---> ei riitä, nainen ei tyytyväinen, valittaa elämän surkeutta, romantiikan puutetta, toinen ei keskustele, toinen ei osoita huomiota, jne jne jne.
Huomaako kukaan muu tässä epäsuhtaa?
Kumpi on realistisempi näkemyksissään?
Kumman tulisi miettiä omia tuntemuksiaan ja vaatimuksiaan enemmän?
Ja ihan turha vetää tähän sitä väsynyttä "mies ei tee kotona mitään" -korttia.
Ehkä joo 1950-luvulla.
Merkittävän iso osa ikäluokkani miehistä hoitaa kotona sen oman osuutensa kotitöistä ja lasten hoidosta.
Jossain asioissa se on sitten 30%, joissain 50% ja joissain 70%, mutta kyllä, suomalainen mies tekee nykyään kotona siivoushommia ja vaipanvaihtoa ihan ilman ragea, koska tietää että se on reilu peli ja kuuluu molempien vastuulle. Jos olet valinnut oman miehesi siitä katoavasta vässykkävähemmistöstä, joka ei osaa omaa ruokaansa laittaa tai pyykkejä pyykätä niin voi voi, en osaa tuntea sääliä.
Enemmänkin nykyään tuntuu olevan naisilla sitä että "miesten hommat on miesten hommia, tietenkin", mutta sitten ne naisten hommat on nykyään "yhteisiä hommia". Tai jos mies toteaa naiselle että voisitko välillä hoitaa hajulukon putsauksen tai takan lämmityksen, niin sitten nainen hoitaa sen soittamalla paikalle ammattimiehen 60e tuntihinnalla ja syö loppukuun ruokatilin saldon sillä peliliikkeellä. Mutta joo, hoitihan nainen sen homman tehdyksi. Bravo.
Aivan sama pätee kyllä toisinkin päin. Jos on valinnut oman vaimonsa sieltä hepsankeikkaosastolta, joka ei osaa parisuhteessa muuta kuin vaatia, eikä edes saunakaljan juontiin rauhaa anna, se on kyllä voi voi, en osaa tuntea sääliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sama tilanne kuin ap:lla. Takana jo vuosikymmenen liitto. On ollut hyväksyttävä se, että mies kyllä tietää mitä kaipaisin (olen sen monesti sanallisesti ilmaissut, rakentavassa hengessä) mutta ei jostain syystä sitä pysty tarjoamaan, tai edes yrittämään sen tarjoamista. Kiltti mies ja hyvä isä, mutta romanttisella (myös läheisyyden ja seksuaalisuuden tasolla) pystyynkuollut, ei vain osaa eikä ymmärrä eikä näe mitään arvoa sellaisella.
Pitkään tunsin oloni tosi huonoksi, täysin arvottomaksi naisena ja ihmisenä. Sitten opettelin hyväksymään mieheni sellaisena kuin hän on, eli en enää peilannut omaa arvoani hänen tekemisiinsä tai tekemättä jättämisiinsä. Valitettavasti siitä seurasi tietynlainen henkinen etääntyminen miehestä ja koko avioliitosta. Emme pystyneet kasvamaan yhdessä, joten minun oli tehtävä valinta, lakkaanko kasvamasta vai kasvanko itsekseni. Valitsin jälkimmäisen ja olen siitä tosi ylpeä ja iloinen, mutta suhde loppui siihen, sillä mies jäi paikoilleen. Nyt ajattelen niin, että jokainen on vastuussa itsestään, eikä toista voi pakottaa. Myös itseään ei voi loputtomasti pakottaa elämään toisen ehdoilla. Ero on tulossa, mutta ei dramaattinen tai riitaisa, vaan pakon sanelema. Liitto oli hyvä mutta se kesti vain aikansa. En haikaile toista miestä enkä kuvittele löytäväni ketään "parempaa". Tässä oleminen vain kävi mahdottomaksi, näillä ehdoilla.
Exän kanssa suhde oli sellaista kämppismeininkiä. Ei vaan ollut mitään kipinää. Ihan alussa oli kun ei tunnettu vielä ja viehätti toisen ulkonäkö ja muutenkin oltiin niin nuoria ettei itsekään ollut kovin syvällinen. Riitti kun sai seurustella.
En kaivannut menoa ja meininkiä vaan syvällistä yhteyttä, huumoria ja keskustelua. Ei sellaista vaan löydä enää helpolla nyt kun on kolmekymppinen. Jos aloittaa suhteen nuorena niin voi käydä noin että kasvaa erilleen. Silloin yksin oleminen on parempi enkä mistään hinnasta ottaisi tylsää suhdetta ilman aitoa yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä siis tarkoitat suhdetta jossa nainen ei saa mitään kaipaamiaan asioita ja mies saa kaikki ne kaipaamansa plus vielä sen säännöllisen seksin?
Käydäänpä läpi "kaikki" ne asiat mitä mies kaipaa elämässä ja parisuhteessa:
1. ruoka
2. seksi
3. oma rauha omiin puuhasteluihin silloin tällöin pihalla/autotallissa/vajassa
4. saunakaljat rauhassa silloin tällöin
--> mies on tyytyväinen eikä enempää voisi pyytää
Käydäänpä sitten läpi asiat joita keskiverto suomimies (ei cityvihreä eikä peräkammarin työtön poika vaan siis ihan oikea keskiverto 30-50v taajamamies) tarjoaa naiselle elämässä ja parisuhteessa:
1. taloudellinen turva (ainakin kustantaa oman osuutensa menoista eli sen 50% talouden menoista)
2. apu kodin ja arjen pyörittämisessä (kaupassa käynnit, siivoukset, kotitalon korjaukset ja ylläpito, autojen fiksaukset, lasten hoitaminen jne jne omalta osuudeltaan)
3. seksi (aina saa jos kysyy)
4. tyttöjen illat ja omat menot järkevissä puitteissa
5. miehellä ei alkoholismia, ei käytä väkivaltaa
6. lomareissut, sukulaisvierailut jne. joustavasti ja yhdessä sopien
7. ajoittaiset huomionosoitukset (lahjat, hellyyttä jne) koska tietää että ne on toiselle tärkeitä
---> ei riitä, nainen ei tyytyväinen, valittaa elämän surkeutta, romantiikan puutetta, toinen ei keskustele, toinen ei osoita huomiota, jne jne jne.
Huomaako kukaan muu tässä epäsuhtaa?
Kumpi on realistisempi näkemyksissään?
Kumman tulisi miettiä omia tuntemuksiaan ja vaatimuksiaan enemmän?
Ja ihan turha vetää tähän sitä väsynyttä "mies ei tee kotona mitään" -korttia.
Ehkä joo 1950-luvulla.
Merkittävän iso osa ikäluokkani miehistä hoitaa kotona sen oman osuutensa kotitöistä ja lasten hoidosta.
Jossain asioissa se on sitten 30%, joissain 50% ja joissain 70%, mutta kyllä, suomalainen mies tekee nykyään kotona siivoushommia ja vaipanvaihtoa ihan ilman ragea, koska tietää että se on reilu peli ja kuuluu molempien vastuulle. Jos olet valinnut oman miehesi siitä katoavasta vässykkävähemmistöstä, joka ei osaa omaa ruokaansa laittaa tai pyykkejä pyykätä niin voi voi, en osaa tuntea sääliä.
Enemmänkin nykyään tuntuu olevan naisilla sitä että "miesten hommat on miesten hommia, tietenkin", mutta sitten ne naisten hommat on nykyään "yhteisiä hommia". Tai jos mies toteaa naiselle että voisitko välillä hoitaa hajulukon putsauksen tai takan lämmityksen, niin sitten nainen hoitaa sen soittamalla paikalle ammattimiehen 60e tuntihinnalla ja syö loppukuun ruokatilin saldon sillä peliliikkeellä. Mutta joo, hoitihan nainen sen homman tehdyksi. Bravo.
Lähinnä kuulostaa siltä, että vääränlaiset ihmiset ovat suhteessa, jos toinen haluaisi suhteelta vain seksiä ja toivoo kumppaniltaan lähinnä ruuanlaittopalvelua ja että tämä jättää muuten rauhaan, ja toinen sitten haluaisi arjen jakamista, yhteistä tekemistä, romanttista huomioimista ja hellyyttä ja vielä keskusteluyhteyttäkin. Tuossahan ollaan vaan totaalisesti eri aaltopituudella, eikä tuo voi millään lailla toimia.
Jos mies haluaa lähinnä puuhastella yksin ja juoda kaljaa, miksi hän tarvitsee edes seksin ja ruuan takia parisuhdetta? Eikö joku panosuhde ajaisi saman asian, ja ruokaa voi tilata Woltista. Luulisi, että parisuhde on kauhea rasite tuollaiselle miehelle, joka ei oikeasti kaipaa mitään ihmissuhdetta.
Siitä puuttuu sosiaalinen status, joka on lähes kaikille miehille suunnattoman tärkeää. Miehet saavat valtavasti arvostusta muilta miehiltä, kun heillä on nainen. On tehty tutkimuksia että naimisissa olevat miehet jopa saavat parempaa palkkaa kuin samaa työtä tekevät sinkkumiehet.
No jos se kerran on suunnattoman tärkeää niin sen eteen on sitten varmaan valmis myös jotain tekemäänkin? Sehän näissä kerrotuissa tapauksissa on juurikin se ongelma kun se parisuhde ei tunnu näille miehille olevan niin tärkeä että sen vaimon tarpeita pitäisi huomioida.
Vierailija kirjoitti:
. Sitten opettelin hyväksymään mieheni sellaisena kuin hän on, eli en enää peilannut omaa arvoani hänen tekemisiinsä tai tekemättä jättämisiinsä. Valitettavasti siitä seurasi tietynlainen henkinen etääntyminen miehestä ja koko avioliitosta. Emme pystyneet kasvamaan yhdessä, joten minun oli tehtävä valinta, lakkaanko kasvamasta vai kasvanko itsekseni. Valitsin jälkimmäisen ja olen siitä tosi ylpeä ja iloinen, mutta suhde loppui siihen, sillä mies jäi paikoilleen. Nyt ajattelen niin, että jokainen on vastuussa itsestään, eikä toista voi pakottaa. Myös itseään ei voi loputtomasti pakottaa elämään toisen ehdoilla. Ero on tulossa, mutta ei dramaattinen tai riitaisa, vaan pakon sanelema. Liitto oli hyvä mutta se kesti vain aikansa. En haikaile toista miestä enkä kuvittele löytäväni ketään "parempaa". Tässä oleminen vain kävi mahdottomaksi, näillä ehdoilla.
Kuulostaa viisaalta valinnalta.
Sitten vain eteenpäin ja oman näköistä elämää elämään.
Lapset on monella usein se seikka mikä mutkistaa näitä asioita ja päätöksiä.
Ei välttämättä ole vihreämpää aidan toisella puolen luvassa mutta monesti pelkästään aitauksesta ulos pääseminen on terveellisintä kaikille osapuolille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä kerrotaan, että naiselle on etu ja plussa saada olla ihmisen kanssa, joka ei ole väkivaltainen ja päihderiippuvainen.
emännät täällä valittaa kun kaikki suomimiehet ryyppää ja hakkaa niin kyllä tommonen asia on selkeä etu sekä plussa?
Enpä nyt ihan heti sellaista valitusta muista että ihan kaikki niin tekisivät. Eli edelleen on ihan perusoletus että se puoliso ei hakkaa eikä ryyppää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa että parisuhde on tunnesuhde. Se kaikki arkeen liittyvä kotityö on vain pakollista kuorrutusta joka siihen vääjäämättä arjessa tulee. Se ei kuitenkaan siitä huolimatta ole sen parisuhteen sisältö
Juujuu.
Eli kun työttömänä makoilen kotona enkä tee mitään kotihommiakaan, mutta kunhan lirkuttelen eukolle ja ylläpidän henkistä yhteyttä niin jo vain asiat luistaa.
Pitänee herätellä sisäinen Tabermann ja jättäytyä ansiosidonnaiselle voimaantumaan.
Ihme ja kumma niin tuo saattaisi kaikesta sarkasmistasi huolimatta jopa toimia. Ainakin joidenkin naisten kohdalla.
Joten kannattaa yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä siis tarkoitat suhdetta jossa nainen ei saa mitään kaipaamiaan asioita ja mies saa kaikki ne kaipaamansa plus vielä sen säännöllisen seksin?
Käydäänpä läpi "kaikki" ne asiat mitä mies kaipaa elämässä ja parisuhteessa:
1. ruoka
2. seksi
3. oma rauha omiin puuhasteluihin silloin tällöin pihalla/autotallissa/vajassa
4. saunakaljat rauhassa silloin tällöin
--> mies on tyytyväinen eikä enempää voisi pyytää
Käydäänpä sitten läpi asiat joita keskiverto suomimies (ei cityvihreä eikä peräkammarin työtön poika vaan siis ihan oikea keskiverto 30-50v taajamamies) tarjoaa naiselle elämässä ja parisuhteessa:
1. taloudellinen turva (ainakin kustantaa oman osuutensa menoista eli sen 50% talouden menoista)
2. apu kodin ja arjen pyörittämisessä (kaupassa käynnit, siivoukset, kotitalon korjaukset ja ylläpito, autojen fiksaukset, lasten hoitaminen jne jne omalta osuudeltaan)
3. seksi (aina saa jos kysyy)
4. tyttöjen illat ja omat menot järkevissä puitteissa
5. miehellä ei alkoholismia, ei käytä väkivaltaa
6. lomareissut, sukulaisvierailut jne. joustavasti ja yhdessä sopien
7. ajoittaiset huomionosoitukset (lahjat, hellyyttä jne) koska tietää että ne on toiselle tärkeitä
---> ei riitä, nainen ei tyytyväinen, valittaa elämän surkeutta, romantiikan puutetta, toinen ei keskustele, toinen ei osoita huomiota, jne jne jne.
Huomaako kukaan muu tässä epäsuhtaa?
Kumpi on realistisempi näkemyksissään?
Kumman tulisi miettiä omia tuntemuksiaan ja vaatimuksiaan enemmän?
Ja ihan turha vetää tähän sitä väsynyttä "mies ei tee kotona mitään" -korttia.
Ehkä joo 1950-luvulla.
Merkittävän iso osa ikäluokkani miehistä hoitaa kotona sen oman osuutensa kotitöistä ja lasten hoidosta.
Jossain asioissa se on sitten 30%, joissain 50% ja joissain 70%, mutta kyllä, suomalainen mies tekee nykyään kotona siivoushommia ja vaipanvaihtoa ihan ilman ragea, koska tietää että se on reilu peli ja kuuluu molempien vastuulle. Jos olet valinnut oman miehesi siitä katoavasta vässykkävähemmistöstä, joka ei osaa omaa ruokaansa laittaa tai pyykkejä pyykätä niin voi voi, en osaa tuntea sääliä.
Enemmänkin nykyään tuntuu olevan naisilla sitä että "miesten hommat on miesten hommia, tietenkin", mutta sitten ne naisten hommat on nykyään "yhteisiä hommia". Tai jos mies toteaa naiselle että voisitko välillä hoitaa hajulukon putsauksen tai takan lämmityksen, niin sitten nainen hoitaa sen soittamalla paikalle ammattimiehen 60e tuntihinnalla ja syö loppukuun ruokatilin saldon sillä peliliikkeellä. Mutta joo, hoitihan nainen sen homman tehdyksi. Bravo.
Lähinnä kuulostaa siltä, että vääränlaiset ihmiset ovat suhteessa, jos toinen haluaisi suhteelta vain seksiä ja toivoo kumppaniltaan lähinnä ruuanlaittopalvelua ja että tämä jättää muuten rauhaan, ja toinen sitten haluaisi arjen jakamista, yhteistä tekemistä, romanttista huomioimista ja hellyyttä ja vielä keskusteluyhteyttäkin. Tuossahan ollaan vaan totaalisesti eri aaltopituudella, eikä tuo voi millään lailla toimia.
Jos mies haluaa lähinnä puuhastella yksin ja juoda kaljaa, miksi hän tarvitsee edes seksin ja ruuan takia parisuhdetta? Eikö joku panosuhde ajaisi saman asian, ja ruokaa voi tilata Woltista. Luulisi, että parisuhde on kauhea rasite tuollaiselle miehelle, joka ei oikeasti kaipaa mitään ihmissuhdetta.
Siitä puuttuu sosiaalinen status, joka on lähes kaikille miehille suunnattoman tärkeää. Miehet saavat valtavasti arvostusta muilta miehiltä, kun heillä on nainen. On tehty tutkimuksia että naimisissa olevat miehet jopa saavat parempaa palkkaa kuin samaa työtä tekevät sinkkumiehet.
No jos se kerran on suunnattoman tärkeää niin sen eteen on sitten varmaan valmis myös jotain tekemäänkin? Sehän näissä kerrotuissa tapauksissa on juurikin se ongelma kun se parisuhde ei tunnu näille miehille olevan niin tärkeä että sen vaimon tarpeita pitäisi huomioida.
Näin oikeasti todellakin luulisi. Mutta kuten tässäkin nyt muutaman miehen jutuista kuulee, se parisuhde on vain samanlainen tavoite kuin muutkin asiat elämässä. Koulunkäynti, check. Auto, check. Oma asunto, check. Ekat työpaikat, uran alku, check. Menestys harrastuksissa jos on sellainen luonne, check. Avioliitto, check. Lapset, check. Työ joko urana tai työnä check check check tasaisin väliajoin.
Tulee vaiheita sitten, jossa pitää panostaa listasta johonkin hieman enemmän, mutta näille se koskaan ole avioliitto ja vaimo, koska ne ovat siellä alarivillä, jos putoaa pois tärkeämpien prioriteettien, kuten työ ja harrastus tai oma aika tai kaljanjuonti sanomatta sanaakaan, niin se on sitten voi voi. Ja johan ne ovat asiansa ajaneetkin, taas tuli ylennys sinkkumiehen nenän alta.
Avioliittoa ja perhettä ei siis alunperinkään tavoitella minkään helkkarin henkisten yhteyksien tai yhteenkuuluvuuksien tai elämän jakamisen vuoksi, vaan osatavoitteena tukemaan näitä prio-tavoitteita.
Ongelma taitaa olla siinä että mies ei vain osaa puhua mistään eikä tehdä mitään parisuhteeseen tai tunteisiin liittyvää. Kirjaimellisesti ei osaa. Ei auta pyydellä eikä auta neuvoa. Hän ei ymmärrä mitä puhut.
Äitini ei myöskään osaa puhua mistään muusta kuin arkiasioista. Kirjaimellisesti ei osaa. Ei ole ikinä osannut eikä tule osaamaan. Luulin tosi pitkään että kyse on vain aloitteesta ja rohkaisemisesta ja kuuntelemisesta. Luulin että emme nyt vain ikinä ole tulleet puhuneeksi muusta kuin säästä, ruoasta, sukulaisten lapinmatkoista, viinimarjojen poimimisesta, flunssasta. Luulin että keskustelut alkavat, kun näytän mallia. Sitten luulin että voin ottaa asian puheeksi suoraan, sanoa että olisi kiva puhua syvällisemmin. Hän ahdistui ja panikoi. Nyt olemme puhuneet viinimarjoista ja sukulaisista puoli tuntia joka viikko, 20 vuotta. En yritä saada yhteyttä. Ei sitä voi saada ihmiseen, joka ei osaa puhua muusta kuin arjesta. Se ei ole miesten ominaisuus. Osa ihmisistä vain elää täysin sitä arkielämää. Mitään muuta ei ole. Ei sitä muuta löydy sillä että pyydät sitä. Tyhjästä ei voi ottaa mitään.
Sitä en ymmärrä, miksi ap yrittää sopeutua tuollaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä siis tarkoitat suhdetta jossa nainen ei saa mitään kaipaamiaan asioita ja mies saa kaikki ne kaipaamansa plus vielä sen säännöllisen seksin?
Käydäänpä läpi "kaikki" ne asiat mitä mies kaipaa elämässä ja parisuhteessa:
1. ruoka
2. seksi
3. oma rauha omiin puuhasteluihin silloin tällöin pihalla/autotallissa/vajassa
4. saunakaljat rauhassa silloin tällöin
--> mies on tyytyväinen eikä enempää voisi pyytää
Käydäänpä sitten läpi asiat joita keskiverto suomimies (ei cityvihreä eikä peräkammarin työtön poika vaan siis ihan oikea keskiverto 30-50v taajamamies) tarjoaa naiselle elämässä ja parisuhteessa:
1. taloudellinen turva (ainakin kustantaa oman osuutensa menoista eli sen 50% talouden menoista)
2. apu kodin ja arjen pyörittämisessä (kaupassa käynnit, siivoukset, kotitalon korjaukset ja ylläpito, autojen fiksaukset, lasten hoitaminen jne jne omalta osuudeltaan)
3. seksi (aina saa jos kysyy)
4. tyttöjen illat ja omat menot järkevissä puitteissa
5. miehellä ei alkoholismia, ei käytä väkivaltaa
6. lomareissut, sukulaisvierailut jne. joustavasti ja yhdessä sopien
7. ajoittaiset huomionosoitukset (lahjat, hellyyttä jne) koska tietää että ne on toiselle tärkeitä
---> ei riitä, nainen ei tyytyväinen, valittaa elämän surkeutta, romantiikan puutetta, toinen ei keskustele, toinen ei osoita huomiota, jne jne jne.
Huomaako kukaan muu tässä epäsuhtaa?
Kumpi on realistisempi näkemyksissään?
Kumman tulisi miettiä omia tuntemuksiaan ja vaatimuksiaan enemmän?
Ja ihan turha vetää tähän sitä väsynyttä "mies ei tee kotona mitään" -korttia.
Ehkä joo 1950-luvulla.
Merkittävän iso osa ikäluokkani miehistä hoitaa kotona sen oman osuutensa kotitöistä ja lasten hoidosta.
Jossain asioissa se on sitten 30%, joissain 50% ja joissain 70%, mutta kyllä, suomalainen mies tekee nykyään kotona siivoushommia ja vaipanvaihtoa ihan ilman ragea, koska tietää että se on reilu peli ja kuuluu molempien vastuulle. Jos olet valinnut oman miehesi siitä katoavasta vässykkävähemmistöstä, joka ei osaa omaa ruokaansa laittaa tai pyykkejä pyykätä niin voi voi, en osaa tuntea sääliä.
Enemmänkin nykyään tuntuu olevan naisilla sitä että "miesten hommat on miesten hommia, tietenkin", mutta sitten ne naisten hommat on nykyään "yhteisiä hommia". Tai jos mies toteaa naiselle että voisitko välillä hoitaa hajulukon putsauksen tai takan lämmityksen, niin sitten nainen hoitaa sen soittamalla paikalle ammattimiehen 60e tuntihinnalla ja syö loppukuun ruokatilin saldon sillä peliliikkeellä. Mutta joo, hoitihan nainen sen homman tehdyksi. Bravo.
Lähinnä kuulostaa siltä, että vääränlaiset ihmiset ovat suhteessa, jos toinen haluaisi suhteelta vain seksiä ja toivoo kumppaniltaan lähinnä ruuanlaittopalvelua ja että tämä jättää muuten rauhaan, ja toinen sitten haluaisi arjen jakamista, yhteistä tekemistä, romanttista huomioimista ja hellyyttä ja vielä keskusteluyhteyttäkin. Tuossahan ollaan vaan totaalisesti eri aaltopituudella, eikä tuo voi millään lailla toimia.
Jos mies haluaa lähinnä puuhastella yksin ja juoda kaljaa, miksi hän tarvitsee edes seksin ja ruuan takia parisuhdetta? Eikö joku panosuhde ajaisi saman asian, ja ruokaa voi tilata Woltista. Luulisi, että parisuhde on kauhea rasite tuollaiselle miehelle, joka ei oikeasti kaipaa mitään ihmissuhdetta.
Siitä puuttuu sosiaalinen status, joka on lähes kaikille miehille suunnattoman tärkeää. Miehet saavat valtavasti arvostusta muilta miehiltä, kun heillä on nainen. On tehty tutkimuksia että naimisissa olevat miehet jopa saavat parempaa palkkaa kuin samaa työtä tekevät sinkkumiehet.
No jos se kerran on suunnattoman tärkeää niin sen eteen on sitten varmaan valmis myös jotain tekemäänkin? Sehän näissä kerrotuissa tapauksissa on juurikin se ongelma kun se parisuhde ei tunnu näille miehille olevan niin tärkeä että sen vaimon tarpeita pitäisi huomioida.
Näin oikeasti todellakin luulisi. Mutta kuten tässäkin nyt muutaman miehen jutuista kuulee, se parisuhde on vain samanlainen tavoite kuin muutkin asiat elämässä. Koulunkäynti, check. Auto, check. Oma asunto, check. Ekat työpaikat, uran alku, check. Menestys harrastuksissa jos on sellainen luonne, check. Avioliitto, check. Lapset, check. Työ joko urana tai työnä check check check tasaisin väliajoin.
Tulee vaiheita sitten, jossa pitää panostaa listasta johonkin hieman enemmän, mutta näille se koskaan ole avioliitto ja vaimo, koska ne ovat siellä alarivillä, jos putoaa pois tärkeämpien prioriteettien, kuten työ ja harrastus tai oma aika tai kaljanjuonti sanomatta sanaakaan, niin se on sitten voi voi. Ja johan ne ovat asiansa ajaneetkin, taas tuli ylennys sinkkumiehen nenän alta.
Avioliittoa ja perhettä ei siis alunperinkään tavoitella minkään helkkarin henkisten yhteyksien tai yhteenkuuluvuuksien tai elämän jakamisen vuoksi, vaan osatavoitteena tukemaan näitä prio-tavoitteita.
Nyt meni naulan kantaan! Jostain syystä naisten on kuitenkaan tätä vaikea uskoa, ehkä sen vuoksi, että tietysti muunlaisia miehiäkin on, siis just noita kuvattuja, jotka vaimon niin pyytäessä lähtee matkoille ja syö munakasta tai halailee rullaportaissa.
Naiset kai alitajuisesti niin toivoisivat, että jossain siellä syvällä sydämessä se munkin mies on semmoinen on, kunhan vain houkuttelen sen esiin, sanoitan toiveitani ja ajatuksiani. On siis vaikea uskoa, että se kylmyys, mikä henkii, kun mies hakkaa yrmeänä halkoja pihalla älä-tule-tänne ilme naamalla on aitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä siis tarkoitat suhdetta jossa nainen ei saa mitään kaipaamiaan asioita ja mies saa kaikki ne kaipaamansa plus vielä sen säännöllisen seksin?
Käydäänpä läpi "kaikki" ne asiat mitä mies kaipaa elämässä ja parisuhteessa:
1. ruoka
2. seksi
3. oma rauha omiin puuhasteluihin silloin tällöin pihalla/autotallissa/vajassa
4. saunakaljat rauhassa silloin tällöin
--> mies on tyytyväinen eikä enempää voisi pyytää
Käydäänpä sitten läpi asiat joita keskiverto suomimies (ei cityvihreä eikä peräkammarin työtön poika vaan siis ihan oikea keskiverto 30-50v taajamamies) tarjoaa naiselle elämässä ja parisuhteessa:
1. taloudellinen turva (ainakin kustantaa oman osuutensa menoista eli sen 50% talouden menoista)
2. apu kodin ja arjen pyörittämisessä (kaupassa käynnit, siivoukset, kotitalon korjaukset ja ylläpito, autojen fiksaukset, lasten hoitaminen jne jne omalta osuudeltaan)
3. seksi (aina saa jos kysyy)
4. tyttöjen illat ja omat menot järkevissä puitteissa
5. miehellä ei alkoholismia, ei käytä väkivaltaa
6. lomareissut, sukulaisvierailut jne. joustavasti ja yhdessä sopien
7. ajoittaiset huomionosoitukset (lahjat, hellyyttä jne) koska tietää että ne on toiselle tärkeitä
---> ei riitä, nainen ei tyytyväinen, valittaa elämän surkeutta, romantiikan puutetta, toinen ei keskustele, toinen ei osoita huomiota, jne jne jne.
Huomaako kukaan muu tässä epäsuhtaa?
Kumpi on realistisempi näkemyksissään?
Kumman tulisi miettiä omia tuntemuksiaan ja vaatimuksiaan enemmän?
Ja ihan turha vetää tähän sitä väsynyttä "mies ei tee kotona mitään" -korttia.
Ehkä joo 1950-luvulla.
Merkittävän iso osa ikäluokkani miehistä hoitaa kotona sen oman osuutensa kotitöistä ja lasten hoidosta.
Jossain asioissa se on sitten 30%, joissain 50% ja joissain 70%, mutta kyllä, suomalainen mies tekee nykyään kotona siivoushommia ja vaipanvaihtoa ihan ilman ragea, koska tietää että se on reilu peli ja kuuluu molempien vastuulle. Jos olet valinnut oman miehesi siitä katoavasta vässykkävähemmistöstä, joka ei osaa omaa ruokaansa laittaa tai pyykkejä pyykätä niin voi voi, en osaa tuntea sääliä.
Enemmänkin nykyään tuntuu olevan naisilla sitä että "miesten hommat on miesten hommia, tietenkin", mutta sitten ne naisten hommat on nykyään "yhteisiä hommia". Tai jos mies toteaa naiselle että voisitko välillä hoitaa hajulukon putsauksen tai takan lämmityksen, niin sitten nainen hoitaa sen soittamalla paikalle ammattimiehen 60e tuntihinnalla ja syö loppukuun ruokatilin saldon sillä peliliikkeellä. Mutta joo, hoitihan nainen sen homman tehdyksi. Bravo.
Lähinnä kuulostaa siltä, että vääränlaiset ihmiset ovat suhteessa, jos toinen haluaisi suhteelta vain seksiä ja toivoo kumppaniltaan lähinnä ruuanlaittopalvelua ja että tämä jättää muuten rauhaan, ja toinen sitten haluaisi arjen jakamista, yhteistä tekemistä, romanttista huomioimista ja hellyyttä ja vielä keskusteluyhteyttäkin. Tuossahan ollaan vaan totaalisesti eri aaltopituudella, eikä tuo voi millään lailla toimia.
Jos mies haluaa lähinnä puuhastella yksin ja juoda kaljaa, miksi hän tarvitsee edes seksin ja ruuan takia parisuhdetta? Eikö joku panosuhde ajaisi saman asian, ja ruokaa voi tilata Woltista. Luulisi, että parisuhde on kauhea rasite tuollaiselle miehelle, joka ei oikeasti kaipaa mitään ihmissuhdetta.
Siitä puuttuu sosiaalinen status, joka on lähes kaikille miehille suunnattoman tärkeää. Miehet saavat valtavasti arvostusta muilta miehiltä, kun heillä on nainen. On tehty tutkimuksia että naimisissa olevat miehet jopa saavat parempaa palkkaa kuin samaa työtä tekevät sinkkumiehet.
No jos se kerran on suunnattoman tärkeää niin sen eteen on sitten varmaan valmis myös jotain tekemäänkin? Sehän näissä kerrotuissa tapauksissa on juurikin se ongelma kun se parisuhde ei tunnu näille miehille olevan niin tärkeä että sen vaimon tarpeita pitäisi huomioida.
Miksi pitäisi tehdä? Se parisuhde on olemassa ja kaverit näkee että miehellä on sormus sormessa. Voi töissä sanoa: "Joo vaimon kanssa käytiin ikeassa viikonloppuna, on se prkl kun tommosta pitää...". Työkaverit kuulee että tuo mies on saanut naisen itselleen.
Ihan sama missä jamassa parisuhde on, kunhan kotona on yksi kappale naisia. Jos se joskus lähtee, se on sen ajan murhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin! Tuntuu, että joillekin parisuhde tuntuu olevan vain jonkinlainen käytännönjärjestely, josta puuttuu varsinainen ihmissuhde kokonaan. Seksi on ehkä ainoa, joka viittaa heillä ihmissuhteeseen, mutta siinäkään ei nouse esiin vetovoima, kipinä, intohimo.
No tuota, näinhän asian laita on ihmislajilla ollut viimeiset... 200 000 vuotta?
Vasta viimeiset kaksi-kolme sukupolvea on naisia alettu myrkyttää viktoriaanisen aikakauden märän romanttisella kirjallisuudella ajattelemaan kaikkea ihmeellistä...
Niin, ajatella, että elämä ei ole enää samanlaista kuin satoja vuosia sitten. Ja ajatella, että ihmiset haluavat elää nykyaikaista elämää eikä satojen vuosien takaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä siis tarkoitat suhdetta jossa nainen ei saa mitään kaipaamiaan asioita ja mies saa kaikki ne kaipaamansa plus vielä sen säännöllisen seksin?
Käydäänpä läpi "kaikki" ne asiat mitä mies kaipaa elämässä ja parisuhteessa:
1. ruoka
2. seksi
3. oma rauha omiin puuhasteluihin silloin tällöin pihalla/autotallissa/vajassa
4. saunakaljat rauhassa silloin tällöin
--> mies on tyytyväinen eikä enempää voisi pyytää
Käydäänpä sitten läpi asiat joita keskiverto suomimies (ei cityvihreä eikä peräkammarin työtön poika vaan siis ihan oikea keskiverto 30-50v taajamamies) tarjoaa naiselle elämässä ja parisuhteessa:
1. taloudellinen turva (ainakin kustantaa oman osuutensa menoista eli sen 50% talouden menoista)
2. apu kodin ja arjen pyörittämisessä (kaupassa käynnit, siivoukset, kotitalon korjaukset ja ylläpito, autojen fiksaukset, lasten hoitaminen jne jne omalta osuudeltaan)
3. seksi (aina saa jos kysyy)
4. tyttöjen illat ja omat menot järkevissä puitteissa
5. miehellä ei alkoholismia, ei käytä väkivaltaa
6. lomareissut, sukulaisvierailut jne. joustavasti ja yhdessä sopien
7. ajoittaiset huomionosoitukset (lahjat, hellyyttä jne) koska tietää että ne on toiselle tärkeitä
---> ei riitä, nainen ei tyytyväinen, valittaa elämän surkeutta, romantiikan puutetta, toinen ei keskustele, toinen ei osoita huomiota, jne jne jne.
Huomaako kukaan muu tässä epäsuhtaa?
Kumpi on realistisempi näkemyksissään?
Kumman tulisi miettiä omia tuntemuksiaan ja vaatimuksiaan enemmän?
Ja ihan turha vetää tähän sitä väsynyttä "mies ei tee kotona mitään" -korttia.
Ehkä joo 1950-luvulla.
Merkittävän iso osa ikäluokkani miehistä hoitaa kotona sen oman osuutensa kotitöistä ja lasten hoidosta.
Jossain asioissa se on sitten 30%, joissain 50% ja joissain 70%, mutta kyllä, suomalainen mies tekee nykyään kotona siivoushommia ja vaipanvaihtoa ihan ilman ragea, koska tietää että se on reilu peli ja kuuluu molempien vastuulle. Jos olet valinnut oman miehesi siitä katoavasta vässykkävähemmistöstä, joka ei osaa omaa ruokaansa laittaa tai pyykkejä pyykätä niin voi voi, en osaa tuntea sääliä.
Enemmänkin nykyään tuntuu olevan naisilla sitä että "miesten hommat on miesten hommia, tietenkin", mutta sitten ne naisten hommat on nykyään "yhteisiä hommia". Tai jos mies toteaa naiselle että voisitko välillä hoitaa hajulukon putsauksen tai takan lämmityksen, niin sitten nainen hoitaa sen soittamalla paikalle ammattimiehen 60e tuntihinnalla ja syö loppukuun ruokatilin saldon sillä peliliikkeellä. Mutta joo, hoitihan nainen sen homman tehdyksi. Bravo.
Lähinnä kuulostaa siltä, että vääränlaiset ihmiset ovat suhteessa, jos toinen haluaisi suhteelta vain seksiä ja toivoo kumppaniltaan lähinnä ruuanlaittopalvelua ja että tämä jättää muuten rauhaan, ja toinen sitten haluaisi arjen jakamista, yhteistä tekemistä, romanttista huomioimista ja hellyyttä ja vielä keskusteluyhteyttäkin. Tuossahan ollaan vaan totaalisesti eri aaltopituudella, eikä tuo voi millään lailla toimia.
Jos mies haluaa lähinnä puuhastella yksin ja juoda kaljaa, miksi hän tarvitsee edes seksin ja ruuan takia parisuhdetta? Eikö joku panosuhde ajaisi saman asian, ja ruokaa voi tilata Woltista. Luulisi, että parisuhde on kauhea rasite tuollaiselle miehelle, joka ei oikeasti kaipaa mitään ihmissuhdetta.
Siitä puuttuu sosiaalinen status, joka on lähes kaikille miehille suunnattoman tärkeää. Miehet saavat valtavasti arvostusta muilta miehiltä, kun heillä on nainen. On tehty tutkimuksia että naimisissa olevat miehet jopa saavat parempaa palkkaa kuin samaa työtä tekevät sinkkumiehet.
No jos se kerran on suunnattoman tärkeää niin sen eteen on sitten varmaan valmis myös jotain tekemäänkin? Sehän näissä kerrotuissa tapauksissa on juurikin se ongelma kun se parisuhde ei tunnu näille miehille olevan niin tärkeä että sen vaimon tarpeita pitäisi huomioida.
Miksi pitäisi tehdä? Se parisuhde on olemassa ja kaverit näkee että miehellä on sormus sormessa. Voi töissä sanoa: "Joo vaimon kanssa käytiin ikeassa viikonloppuna, on se prkl kun tommosta pitää...". Työkaverit kuulee että tuo mies on saanut naisen itselleen.
Ihan sama missä jamassa parisuhde on, kunhan kotona on yksi kappale naisia. Jos se joskus lähtee, se on sen ajan murhe.
Nykyään se vaimo lähtee aika usein melko pian jos mies ei tee mitään parisuhteen eteen. Ja kyllä silloin usein sillä miehelle tulee hätä käteen ja ollaan valmiita lupaamaan vaikka kuu taivaalta että se ei lähtisi. Joten tuo rehvasteleva huolettomuutesi asian suhteen on vain sellaista pikkupojan uhoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä siis tarkoitat suhdetta jossa nainen ei saa mitään kaipaamiaan asioita ja mies saa kaikki ne kaipaamansa plus vielä sen säännöllisen seksin?
Käydäänpä läpi "kaikki" ne asiat mitä mies kaipaa elämässä ja parisuhteessa:
1. ruoka
2. seksi
3. oma rauha omiin puuhasteluihin silloin tällöin pihalla/autotallissa/vajassa
4. saunakaljat rauhassa silloin tällöin
--> mies on tyytyväinen eikä enempää voisi pyytää
Käydäänpä sitten läpi asiat joita keskiverto suomimies (ei cityvihreä eikä peräkammarin työtön poika vaan siis ihan oikea keskiverto 30-50v taajamamies) tarjoaa naiselle elämässä ja parisuhteessa:
1. taloudellinen turva (ainakin kustantaa oman osuutensa menoista eli sen 50% talouden menoista)
2. apu kodin ja arjen pyörittämisessä (kaupassa käynnit, siivoukset, kotitalon korjaukset ja ylläpito, autojen fiksaukset, lasten hoitaminen jne jne omalta osuudeltaan)
3. seksi (aina saa jos kysyy)
4. tyttöjen illat ja omat menot järkevissä puitteissa
5. miehellä ei alkoholismia, ei käytä väkivaltaa
6. lomareissut, sukulaisvierailut jne. joustavasti ja yhdessä sopien
7. ajoittaiset huomionosoitukset (lahjat, hellyyttä jne) koska tietää että ne on toiselle tärkeitä
---> ei riitä, nainen ei tyytyväinen, valittaa elämän surkeutta, romantiikan puutetta, toinen ei keskustele, toinen ei osoita huomiota, jne jne jne.
Huomaako kukaan muu tässä epäsuhtaa?
Kumpi on realistisempi näkemyksissään?
Kumman tulisi miettiä omia tuntemuksiaan ja vaatimuksiaan enemmän?
Ja ihan turha vetää tähän sitä väsynyttä "mies ei tee kotona mitään" -korttia.
Ehkä joo 1950-luvulla.
Merkittävän iso osa ikäluokkani miehistä hoitaa kotona sen oman osuutensa kotitöistä ja lasten hoidosta.
Jossain asioissa se on sitten 30%, joissain 50% ja joissain 70%, mutta kyllä, suomalainen mies tekee nykyään kotona siivoushommia ja vaipanvaihtoa ihan ilman ragea, koska tietää että se on reilu peli ja kuuluu molempien vastuulle. Jos olet valinnut oman miehesi siitä katoavasta vässykkävähemmistöstä, joka ei osaa omaa ruokaansa laittaa tai pyykkejä pyykätä niin voi voi, en osaa tuntea sääliä.
Enemmänkin nykyään tuntuu olevan naisilla sitä että "miesten hommat on miesten hommia, tietenkin", mutta sitten ne naisten hommat on nykyään "yhteisiä hommia". Tai jos mies toteaa naiselle että voisitko välillä hoitaa hajulukon putsauksen tai takan lämmityksen, niin sitten nainen hoitaa sen soittamalla paikalle ammattimiehen 60e tuntihinnalla ja syö loppukuun ruokatilin saldon sillä peliliikkeellä. Mutta joo, hoitihan nainen sen homman tehdyksi. Bravo.
Lähinnä kuulostaa siltä, että vääränlaiset ihmiset ovat suhteessa, jos toinen haluaisi suhteelta vain seksiä ja toivoo kumppaniltaan lähinnä ruuanlaittopalvelua ja että tämä jättää muuten rauhaan, ja toinen sitten haluaisi arjen jakamista, yhteistä tekemistä, romanttista huomioimista ja hellyyttä ja vielä keskusteluyhteyttäkin. Tuossahan ollaan vaan totaalisesti eri aaltopituudella, eikä tuo voi millään lailla toimia.
Jos mies haluaa lähinnä puuhastella yksin ja juoda kaljaa, miksi hän tarvitsee edes seksin ja ruuan takia parisuhdetta? Eikö joku panosuhde ajaisi saman asian, ja ruokaa voi tilata Woltista. Luulisi, että parisuhde on kauhea rasite tuollaiselle miehelle, joka ei oikeasti kaipaa mitään ihmissuhdetta.
Siitä puuttuu sosiaalinen status, joka on lähes kaikille miehille suunnattoman tärkeää. Miehet saavat valtavasti arvostusta muilta miehiltä, kun heillä on nainen. On tehty tutkimuksia että naimisissa olevat miehet jopa saavat parempaa palkkaa kuin samaa työtä tekevät sinkkumiehet.
Viskaappa linkillä siihen tutkimukseen, oliko Ameriiikan ihmemaasta?
En muista. Mutta ei Amerikan meininki eroa läheskään niin paljon Suomesta kuin palstalla luullaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä siis tarkoitat suhdetta jossa nainen ei saa mitään kaipaamiaan asioita ja mies saa kaikki ne kaipaamansa plus vielä sen säännöllisen seksin?
Käydäänpä läpi "kaikki" ne asiat mitä mies kaipaa elämässä ja parisuhteessa:
1. ruoka
2. seksi
3. oma rauha omiin puuhasteluihin silloin tällöin pihalla/autotallissa/vajassa
4. saunakaljat rauhassa silloin tällöin
--> mies on tyytyväinen eikä enempää voisi pyytää
Käydäänpä sitten läpi asiat joita keskiverto suomimies (ei cityvihreä eikä peräkammarin työtön poika vaan siis ihan oikea keskiverto 30-50v taajamamies) tarjoaa naiselle elämässä ja parisuhteessa:
1. taloudellinen turva (ainakin kustantaa oman osuutensa menoista eli sen 50% talouden menoista)
2. apu kodin ja arjen pyörittämisessä (kaupassa käynnit, siivoukset, kotitalon korjaukset ja ylläpito, autojen fiksaukset, lasten hoitaminen jne jne omalta osuudeltaan)
3. seksi (aina saa jos kysyy)
4. tyttöjen illat ja omat menot järkevissä puitteissa
5. miehellä ei alkoholismia, ei käytä väkivaltaa
6. lomareissut, sukulaisvierailut jne. joustavasti ja yhdessä sopien
7. ajoittaiset huomionosoitukset (lahjat, hellyyttä jne) koska tietää että ne on toiselle tärkeitä
---> ei riitä, nainen ei tyytyväinen, valittaa elämän surkeutta, romantiikan puutetta, toinen ei keskustele, toinen ei osoita huomiota, jne jne jne.
Huomaako kukaan muu tässä epäsuhtaa?
Kumpi on realistisempi näkemyksissään?
Kumman tulisi miettiä omia tuntemuksiaan ja vaatimuksiaan enemmän?
Ja ihan turha vetää tähän sitä väsynyttä "mies ei tee kotona mitään" -korttia.
Ehkä joo 1950-luvulla.
Merkittävän iso osa ikäluokkani miehistä hoitaa kotona sen oman osuutensa kotitöistä ja lasten hoidosta.
Jossain asioissa se on sitten 30%, joissain 50% ja joissain 70%, mutta kyllä, suomalainen mies tekee nykyään kotona siivoushommia ja vaipanvaihtoa ihan ilman ragea, koska tietää että se on reilu peli ja kuuluu molempien vastuulle. Jos olet valinnut oman miehesi siitä katoavasta vässykkävähemmistöstä, joka ei osaa omaa ruokaansa laittaa tai pyykkejä pyykätä niin voi voi, en osaa tuntea sääliä.
Enemmänkin nykyään tuntuu olevan naisilla sitä että "miesten hommat on miesten hommia, tietenkin", mutta sitten ne naisten hommat on nykyään "yhteisiä hommia". Tai jos mies toteaa naiselle että voisitko välillä hoitaa hajulukon putsauksen tai takan lämmityksen, niin sitten nainen hoitaa sen soittamalla paikalle ammattimiehen 60e tuntihinnalla ja syö loppukuun ruokatilin saldon sillä peliliikkeellä. Mutta joo, hoitihan nainen sen homman tehdyksi. Bravo.
Lähinnä kuulostaa siltä, että vääränlaiset ihmiset ovat suhteessa, jos toinen haluaisi suhteelta vain seksiä ja toivoo kumppaniltaan lähinnä ruuanlaittopalvelua ja että tämä jättää muuten rauhaan, ja toinen sitten haluaisi arjen jakamista, yhteistä tekemistä, romanttista huomioimista ja hellyyttä ja vielä keskusteluyhteyttäkin. Tuossahan ollaan vaan totaalisesti eri aaltopituudella, eikä tuo voi millään lailla toimia.
Jos mies haluaa lähinnä puuhastella yksin ja juoda kaljaa, miksi hän tarvitsee edes seksin ja ruuan takia parisuhdetta? Eikö joku panosuhde ajaisi saman asian, ja ruokaa voi tilata Woltista. Luulisi, että parisuhde on kauhea rasite tuollaiselle miehelle, joka ei oikeasti kaipaa mitään ihmissuhdetta.
Siitä puuttuu sosiaalinen status, joka on lähes kaikille miehille suunnattoman tärkeää. Miehet saavat valtavasti arvostusta muilta miehiltä, kun heillä on nainen. On tehty tutkimuksia että naimisissa olevat miehet jopa saavat parempaa palkkaa kuin samaa työtä tekevät sinkkumiehet.
No jos se kerran on suunnattoman tärkeää niin sen eteen on sitten varmaan valmis myös jotain tekemäänkin? Sehän näissä kerrotuissa tapauksissa on juurikin se ongelma kun se parisuhde ei tunnu näille miehille olevan niin tärkeä että sen vaimon tarpeita pitäisi huomioida.
Miksi pitäisi tehdä? Se parisuhde on olemassa ja kaverit näkee että miehellä on sormus sormessa. Voi töissä sanoa: "Joo vaimon kanssa käytiin ikeassa viikonloppuna, on se prkl kun tommosta pitää...". Työkaverit kuulee että tuo mies on saanut naisen itselleen.
Ihan sama missä jamassa parisuhde on, kunhan kotona on yksi kappale naisia. Jos se joskus lähtee, se on sen ajan murhe.
Tuo on juuri se asia mitä minun on hankala käsittää. Kehuskellaan sillä että on vaimo jonka kanssa ei sitten kuitenkaan haluaisi olla ja joka vain pakottaa kaikenlaiseen ikävään. Luulisi että moinen tossun alla oleminen olisi kaikkea muuta kuin miehekästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä siis tarkoitat suhdetta jossa nainen ei saa mitään kaipaamiaan asioita ja mies saa kaikki ne kaipaamansa plus vielä sen säännöllisen seksin?
Käydäänpä läpi "kaikki" ne asiat mitä mies kaipaa elämässä ja parisuhteessa:
1. ruoka
2. seksi
3. oma rauha omiin puuhasteluihin silloin tällöin pihalla/autotallissa/vajassa
4. saunakaljat rauhassa silloin tällöin
--> mies on tyytyväinen eikä enempää voisi pyytää
Käydäänpä sitten läpi asiat joita keskiverto suomimies (ei cityvihreä eikä peräkammarin työtön poika vaan siis ihan oikea keskiverto 30-50v taajamamies) tarjoaa naiselle elämässä ja parisuhteessa:
1. taloudellinen turva (ainakin kustantaa oman osuutensa menoista eli sen 50% talouden menoista)
2. apu kodin ja arjen pyörittämisessä (kaupassa käynnit, siivoukset, kotitalon korjaukset ja ylläpito, autojen fiksaukset, lasten hoitaminen jne jne omalta osuudeltaan)
3. seksi (aina saa jos kysyy)
4. tyttöjen illat ja omat menot järkevissä puitteissa
5. miehellä ei alkoholismia, ei käytä väkivaltaa
6. lomareissut, sukulaisvierailut jne. joustavasti ja yhdessä sopien
7. ajoittaiset huomionosoitukset (lahjat, hellyyttä jne) koska tietää että ne on toiselle tärkeitä
---> ei riitä, nainen ei tyytyväinen, valittaa elämän surkeutta, romantiikan puutetta, toinen ei keskustele, toinen ei osoita huomiota, jne jne jne.
Huomaako kukaan muu tässä epäsuhtaa?
Kumpi on realistisempi näkemyksissään?
Kumman tulisi miettiä omia tuntemuksiaan ja vaatimuksiaan enemmän?
Ja ihan turha vetää tähän sitä väsynyttä "mies ei tee kotona mitään" -korttia.
Ehkä joo 1950-luvulla.
Merkittävän iso osa ikäluokkani miehistä hoitaa kotona sen oman osuutensa kotitöistä ja lasten hoidosta.
Jossain asioissa se on sitten 30%, joissain 50% ja joissain 70%, mutta kyllä, suomalainen mies tekee nykyään kotona siivoushommia ja vaipanvaihtoa ihan ilman ragea, koska tietää että se on reilu peli ja kuuluu molempien vastuulle. Jos olet valinnut oman miehesi siitä katoavasta vässykkävähemmistöstä, joka ei osaa omaa ruokaansa laittaa tai pyykkejä pyykätä niin voi voi, en osaa tuntea sääliä.
Enemmänkin nykyään tuntuu olevan naisilla sitä että "miesten hommat on miesten hommia, tietenkin", mutta sitten ne naisten hommat on nykyään "yhteisiä hommia". Tai jos mies toteaa naiselle että voisitko välillä hoitaa hajulukon putsauksen tai takan lämmityksen, niin sitten nainen hoitaa sen soittamalla paikalle ammattimiehen 60e tuntihinnalla ja syö loppukuun ruokatilin saldon sillä peliliikkeellä. Mutta joo, hoitihan nainen sen homman tehdyksi. Bravo.
Lähinnä kuulostaa siltä, että vääränlaiset ihmiset ovat suhteessa, jos toinen haluaisi suhteelta vain seksiä ja toivoo kumppaniltaan lähinnä ruuanlaittopalvelua ja että tämä jättää muuten rauhaan, ja toinen sitten haluaisi arjen jakamista, yhteistä tekemistä, romanttista huomioimista ja hellyyttä ja vielä keskusteluyhteyttäkin. Tuossahan ollaan vaan totaalisesti eri aaltopituudella, eikä tuo voi millään lailla toimia.
Jos mies haluaa lähinnä puuhastella yksin ja juoda kaljaa, miksi hän tarvitsee edes seksin ja ruuan takia parisuhdetta? Eikö joku panosuhde ajaisi saman asian, ja ruokaa voi tilata Woltista. Luulisi, että parisuhde on kauhea rasite tuollaiselle miehelle, joka ei oikeasti kaipaa mitään ihmissuhdetta.
Siitä puuttuu sosiaalinen status, joka on lähes kaikille miehille suunnattoman tärkeää. Miehet saavat valtavasti arvostusta muilta miehiltä, kun heillä on nainen. On tehty tutkimuksia että naimisissa olevat miehet jopa saavat parempaa palkkaa kuin samaa työtä tekevät sinkkumiehet.
Viskaappa linkillä siihen tutkimukseen, oliko Ameriiikan ihmemaasta?
En muista. Mutta ei Amerikan meininki eroa läheskään niin paljon Suomesta kuin palstalla luullaan.
Nimenomaan näissä asioissa Amerikan meininkin eroaa ratkaisevasti Suomesta koska meillä nainen ei ole taloudellisesti lainkaan niin riippuvainen miehestään kuin Amerikassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä siis tarkoitat suhdetta jossa nainen ei saa mitään kaipaamiaan asioita ja mies saa kaikki ne kaipaamansa plus vielä sen säännöllisen seksin?
Käydäänpä läpi "kaikki" ne asiat mitä mies kaipaa elämässä ja parisuhteessa:
1. ruoka
2. seksi
3. oma rauha omiin puuhasteluihin silloin tällöin pihalla/autotallissa/vajassa
4. saunakaljat rauhassa silloin tällöin
--> mies on tyytyväinen eikä enempää voisi pyytää
Käydäänpä sitten läpi asiat joita keskiverto suomimies (ei cityvihreä eikä peräkammarin työtön poika vaan siis ihan oikea keskiverto 30-50v taajamamies) tarjoaa naiselle elämässä ja parisuhteessa:
1. taloudellinen turva (ainakin kustantaa oman osuutensa menoista eli sen 50% talouden menoista)
2. apu kodin ja arjen pyörittämisessä (kaupassa käynnit, siivoukset, kotitalon korjaukset ja ylläpito, autojen fiksaukset, lasten hoitaminen jne jne omalta osuudeltaan)
3. seksi (aina saa jos kysyy)
4. tyttöjen illat ja omat menot järkevissä puitteissa
5. miehellä ei alkoholismia, ei käytä väkivaltaa
6. lomareissut, sukulaisvierailut jne. joustavasti ja yhdessä sopien
7. ajoittaiset huomionosoitukset (lahjat, hellyyttä jne) koska tietää että ne on toiselle tärkeitä
---> ei riitä, nainen ei tyytyväinen, valittaa elämän surkeutta, romantiikan puutetta, toinen ei keskustele, toinen ei osoita huomiota, jne jne jne.
Huomaako kukaan muu tässä epäsuhtaa?
Kumpi on realistisempi näkemyksissään?
Kumman tulisi miettiä omia tuntemuksiaan ja vaatimuksiaan enemmän?
Ja ihan turha vetää tähän sitä väsynyttä "mies ei tee kotona mitään" -korttia.
Ehkä joo 1950-luvulla.
Merkittävän iso osa ikäluokkani miehistä hoitaa kotona sen oman osuutensa kotitöistä ja lasten hoidosta.
Jossain asioissa se on sitten 30%, joissain 50% ja joissain 70%, mutta kyllä, suomalainen mies tekee nykyään kotona siivoushommia ja vaipanvaihtoa ihan ilman ragea, koska tietää että se on reilu peli ja kuuluu molempien vastuulle. Jos olet valinnut oman miehesi siitä katoavasta vässykkävähemmistöstä, joka ei osaa omaa ruokaansa laittaa tai pyykkejä pyykätä niin voi voi, en osaa tuntea sääliä.
Enemmänkin nykyään tuntuu olevan naisilla sitä että "miesten hommat on miesten hommia, tietenkin", mutta sitten ne naisten hommat on nykyään "yhteisiä hommia". Tai jos mies toteaa naiselle että voisitko välillä hoitaa hajulukon putsauksen tai takan lämmityksen, niin sitten nainen hoitaa sen soittamalla paikalle ammattimiehen 60e tuntihinnalla ja syö loppukuun ruokatilin saldon sillä peliliikkeellä. Mutta joo, hoitihan nainen sen homman tehdyksi. Bravo.
Lähinnä kuulostaa siltä, että vääränlaiset ihmiset ovat suhteessa, jos toinen haluaisi suhteelta vain seksiä ja toivoo kumppaniltaan lähinnä ruuanlaittopalvelua ja että tämä jättää muuten rauhaan, ja toinen sitten haluaisi arjen jakamista, yhteistä tekemistä, romanttista huomioimista ja hellyyttä ja vielä keskusteluyhteyttäkin. Tuossahan ollaan vaan totaalisesti eri aaltopituudella, eikä tuo voi millään lailla toimia.
Jos mies haluaa lähinnä puuhastella yksin ja juoda kaljaa, miksi hän tarvitsee edes seksin ja ruuan takia parisuhdetta? Eikö joku panosuhde ajaisi saman asian, ja ruokaa voi tilata Woltista. Luulisi, että parisuhde on kauhea rasite tuollaiselle miehelle, joka ei oikeasti kaipaa mitään ihmissuhdetta.
Siitä puuttuu sosiaalinen status, joka on lähes kaikille miehille suunnattoman tärkeää. Miehet saavat valtavasti arvostusta muilta miehiltä, kun heillä on nainen. On tehty tutkimuksia että naimisissa olevat miehet jopa saavat parempaa palkkaa kuin samaa työtä tekevät sinkkumiehet.
No jos se kerran on suunnattoman tärkeää niin sen eteen on sitten varmaan valmis myös jotain tekemäänkin? Sehän näissä kerrotuissa tapauksissa on juurikin se ongelma kun se parisuhde ei tunnu näille miehille olevan niin tärkeä että sen vaimon tarpeita pitäisi huomioida.
Miksi pitäisi tehdä? Se parisuhde on olemassa ja kaverit näkee että miehellä on sormus sormessa. Voi töissä sanoa: "Joo vaimon kanssa käytiin ikeassa viikonloppuna, on se prkl kun tommosta pitää...". Työkaverit kuulee että tuo mies on saanut naisen itselleen.
Ihan sama missä jamassa parisuhde on, kunhan kotona on yksi kappale naisia. Jos se joskus lähtee, se on sen ajan murhe.
Nykyään se vaimo lähtee aika usein melko pian jos mies ei tee mitään parisuhteen eteen. Ja kyllä silloin usein sillä miehelle tulee hätä käteen ja ollaan valmiita lupaamaan vaikka kuu taivaalta että se ei lähtisi. Joten tuo rehvasteleva huolettomuutesi asian suhteen on vain sellaista pikkupojan uhoa.
Onko lukutaito jo näin heikolla tolalla? Miten joku ei tunnista tuota sarkasmiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä siis tarkoitat suhdetta jossa nainen ei saa mitään kaipaamiaan asioita ja mies saa kaikki ne kaipaamansa plus vielä sen säännöllisen seksin?
Käydäänpä läpi "kaikki" ne asiat mitä mies kaipaa elämässä ja parisuhteessa:
1. ruoka
2. seksi
3. oma rauha omiin puuhasteluihin silloin tällöin pihalla/autotallissa/vajassa
4. saunakaljat rauhassa silloin tällöin
--> mies on tyytyväinen eikä enempää voisi pyytää
Käydäänpä sitten läpi asiat joita keskiverto suomimies (ei cityvihreä eikä peräkammarin työtön poika vaan siis ihan oikea keskiverto 30-50v taajamamies) tarjoaa naiselle elämässä ja parisuhteessa:
1. taloudellinen turva (ainakin kustantaa oman osuutensa menoista eli sen 50% talouden menoista)
2. apu kodin ja arjen pyörittämisessä (kaupassa käynnit, siivoukset, kotitalon korjaukset ja ylläpito, autojen fiksaukset, lasten hoitaminen jne jne omalta osuudeltaan)
3. seksi (aina saa jos kysyy)
4. tyttöjen illat ja omat menot järkevissä puitteissa
5. miehellä ei alkoholismia, ei käytä väkivaltaa
6. lomareissut, sukulaisvierailut jne. joustavasti ja yhdessä sopien
7. ajoittaiset huomionosoitukset (lahjat, hellyyttä jne) koska tietää että ne on toiselle tärkeitä
---> ei riitä, nainen ei tyytyväinen, valittaa elämän surkeutta, romantiikan puutetta, toinen ei keskustele, toinen ei osoita huomiota, jne jne jne.
Huomaako kukaan muu tässä epäsuhtaa?
Kumpi on realistisempi näkemyksissään?
Kumman tulisi miettiä omia tuntemuksiaan ja vaatimuksiaan enemmän?
Ja ihan turha vetää tähän sitä väsynyttä "mies ei tee kotona mitään" -korttia.
Ehkä joo 1950-luvulla.
Merkittävän iso osa ikäluokkani miehistä hoitaa kotona sen oman osuutensa kotitöistä ja lasten hoidosta.
Jossain asioissa se on sitten 30%, joissain 50% ja joissain 70%, mutta kyllä, suomalainen mies tekee nykyään kotona siivoushommia ja vaipanvaihtoa ihan ilman ragea, koska tietää että se on reilu peli ja kuuluu molempien vastuulle. Jos olet valinnut oman miehesi siitä katoavasta vässykkävähemmistöstä, joka ei osaa omaa ruokaansa laittaa tai pyykkejä pyykätä niin voi voi, en osaa tuntea sääliä.
Enemmänkin nykyään tuntuu olevan naisilla sitä että "miesten hommat on miesten hommia, tietenkin", mutta sitten ne naisten hommat on nykyään "yhteisiä hommia". Tai jos mies toteaa naiselle että voisitko välillä hoitaa hajulukon putsauksen tai takan lämmityksen, niin sitten nainen hoitaa sen soittamalla paikalle ammattimiehen 60e tuntihinnalla ja syö loppukuun ruokatilin saldon sillä peliliikkeellä. Mutta joo, hoitihan nainen sen homman tehdyksi. Bravo.
Lähinnä kuulostaa siltä, että vääränlaiset ihmiset ovat suhteessa, jos toinen haluaisi suhteelta vain seksiä ja toivoo kumppaniltaan lähinnä ruuanlaittopalvelua ja että tämä jättää muuten rauhaan, ja toinen sitten haluaisi arjen jakamista, yhteistä tekemistä, romanttista huomioimista ja hellyyttä ja vielä keskusteluyhteyttäkin. Tuossahan ollaan vaan totaalisesti eri aaltopituudella, eikä tuo voi millään lailla toimia.
Jos mies haluaa lähinnä puuhastella yksin ja juoda kaljaa, miksi hän tarvitsee edes seksin ja ruuan takia parisuhdetta? Eikö joku panosuhde ajaisi saman asian, ja ruokaa voi tilata Woltista. Luulisi, että parisuhde on kauhea rasite tuollaiselle miehelle, joka ei oikeasti kaipaa mitään ihmissuhdetta.
Siitä puuttuu sosiaalinen status, joka on lähes kaikille miehille suunnattoman tärkeää. Miehet saavat valtavasti arvostusta muilta miehiltä, kun heillä on nainen. On tehty tutkimuksia että naimisissa olevat miehet jopa saavat parempaa palkkaa kuin samaa työtä tekevät sinkkumiehet.
Viskaappa linkillä siihen tutkimukseen, oliko Ameriiikan ihmemaasta?
En muista. Mutta ei Amerikan meininki eroa läheskään niin paljon Suomesta kuin palstalla luullaan.
Nimenomaan näissä asioissa Amerikan meininkin eroaa ratkaisevasti Suomesta koska meillä nainen ei ole taloudellisesti lainkaan niin riippuvainen miehestään kuin Amerikassa.
Juuri tuota tarkoitin. Kun Amerikassa naiset eivät ole riippuvaisia vaan haluavat käydä ja käyvät töissä. Palstalla eletään 50-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse miehenä alkanut oikeastaan kadehtia sellaisia miehiä, joiden vaimo kaipaisi hellyyttä ja arjen romantiikkaa.
Olen parisuhteessa, jossa on todella vähän hellyyttä. Asiasta on puhuttu monet kerrat. Puolisoni on kokenut aiemmissa suhteissaan tarvetta hellyydelle ja jäänyt vaille sitä, ja hänen viimeisin exänsä satutti häntä niin julmalla tavalla, että hänen oli sen suhteen jälkeen enää vaikeaa luottaa miehiin ollenkaan. Kun kohtasimme hänen kanssaan, hän päätti että tämä on viimeinen kerta kun hän enää antaa kenellekään miehelle mahdollisuutta, mutta osoittauduinkin luottamuksen arvoiseksi ja suhteemme on sittemmin vakiintunut.
Puolisoni on vaikeaa hakea kanssani läheisyyttä, ja on kertonut sen avoimesti. Ja kun itse lähestyn häntä, se ei aina tunnu hänestä hyvältä. Hän on puhunut mm. menettämisen pelosta ja siitä ettei uskalla kiintyä minuun, kun pelkää pahinta. Ja että yksi hänen isoimmista peloistaan on, että minä torjuisin hänet silloin kun hän hakee läheisyyttä kanssani.
Kun keskustelemme tästä ja kun hän on noin avoin omista peloistaan, minulla on valtavasti myötätuntoa häntä kohtaan ja tahdon antaa hänelle aikaa. Mutta asiasta tekee entistä vaikeamman se, että hän on todella harvoin noin avoin minua kohtaan, mikä varmaan johtuu juuri samoista syistä. Itse ahdistun siitä, kun käymme näitä keskusteluja ja saatamme sen jälkeen olla fyysisestikin lähekkäin, mutta jo seuraavana päivänä puolisoni saattaakin olla henkisesti taas todella etäällä. Ja kun hän on etäällä minusta ja yritän kertoa hänelle, että kaipaisin häntä lähelleni, hän menee puolustuskannalle ja sanoo, etten saisi rakentaa identiteettiäni hänen varaan, että hän ei halua olla 24/7 kanssani tekemisissä vaan haluaisi omaakin aikaa, ja että minun pitäisi työstää itsekseni tätä puolta etten kestä erillisyyttämme. Ja minä ymmärtäisin kyllä nämä kommentit silloin jos olisin jotenkin takertuvainen tai läheisriippuvainen, mutta vaikka olen kuinka tutkiskellut omaa toimintaani, en löydä itsestäni taipumusta takertuvaisuuteen tai läheisriippuvaisuuteen. Minulle on täysin ok ettemme näe toisiamme joinakin arkipäivinä kuin aamulla ennen töihin lähtöä ja illalla ennen nukkumaan menoa, emmekä juuri viestittele toisillemme tällaisen päivän aikana. Kaipaisin vaan näihin päiviin sitä, että ennen töihin lähtöä voitaisiin edes vaihtaa nopeat heippahalaukset ilman että toinen ahdistuu, ja että illalla ennen nukkumaan menoa toivotettaisiin edes hyvät yöt toisillemme, mutta tällainenkään ei onnistu. Puoliso on ehdottanut ratkaisuksi että hän alkaisi mekaanisesti kehua minua päivittäin ja tulisi halaamaan minua vaikka se ei tunnu hänestä hyvältä, mutta olen sanonut suoraan että en minä sellaista halua.
Olen miettinytkin, kuinka saisin turrutettua itsestäni tarpeen millekään läheisyydelle. Eniten tässä vain arveluttaa, tuleeko minusta silloin juuri sellainen mies joka torjuu kaiken puolisoltakin tulevan läheisyyden, jolloin se hänen suuri pelkonsa toteutuu: se, että kun hän itse on valmis tulemaan lähelleni, minä torjunkin hänet.
Siksi toivoisin, että jokainen mies, jolle puoliso sanoo kaipaavansa läheisyyttä, tarttuisi siihen ja nauttisi siitä arkiromantiikasta. Meillä on suhteessa moni asia todella hyvin ja arvostan niitä, ja se ei tule minulle kysymykseenkään että jättäisin puolisoni tämän ongelman takia, vaikka tämä niin kovasti sattuukin. Mikäli tästä joskus päästään eteenpäin, tulen silloin olemaan kiitollinen siitä että jaksoin olla kärsivällinen.
Parisuhdeterapia olisi teilla varmaan hyvä ratkaisu. Kuulostaa siltä että kumppanillasi on sellaisia ongelmia joista hän ei omin voimin pääse eteenpäin ja ne heijastuvat aika paljon myös suhteeseenne.
Samaa olin tulossa sanomaan. Kumppanisi tarvitsee terapiaa ja erityisesti traumaterapiaa. Muutoin suhteessa käy se, mitä hän pelkää eli sinä lähdet. Pelkään että jätät minut -> en uskalla olla lähellä -> suhteessa ei ole läheisyyttä eikä vaimosi huomioi sinua kumppanina -> suhde ei toimi -> suhde päättyy -> vaimo kuvittelee, että kaikki miehet tekevät näin ja hän on uhri, jolle taas kävi huono mäihä, eikä näe itseään osana ongelman juurisyytä. Ihan tyypillistä pahoin kolhiintuneelle, been there done that.
Sinä et voi vaimoasi kunnolla pelastaa, vaan hän tarvitsee ammattilaisen apua, sekä tietysti halua muuttua itse ja tehdä se ova työ traumojen poistamiseksi. Ettei hän enää tiedostamattaan "rankaise" sinua siitä, mitä muut miehet ovat hänelle tehneet.
Alue: Aihe vapaa
Viskaappa linkillä siihen tutkimukseen, oliko Ameriiikan ihmemaasta?