Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä on vaikeinta ulkomaalaisen työkaverin kanssa puhumisessa? - Kokemuksia!
13.04.2023 |
Meille on tullut töihin uusia ulkomaalaisia työkavereita. Ovat opiskelleet suomea jonkin verran ennen tuloaan jossain verkkokurssilla. Mutta minkälaista kieltä! Ihan kuin jostain lähiöslummista karanneet, ei yhtään ammatillisuutta.
Viime viikolla yksi niistä ei ymmärtänyt, kun juoksutti yhdelle seurueelle yksitellen kuppeja pöytään, ja me sanottiin ystävällisesti, että vietkö kaksi kuppia kerralla. Toisteli vaan että kaksi kuppia, kaksi kuppia, ja pyöritteli päätään, ma e ummara. Sitten yksi meidän esimiehistä onneksi tiesi että niille pitää puhua itähelsinkiä, ja sanoi että vietsä kaks kuppii, niin sen se ymmärsi. Tämä esimerkki oli ihan lievimmästä päästä.
Nyt me ollaan yritetty itsekin puhua jonkinlaista nuorisoslangia, mitä ollaan jossain elokuvissa kuultu, niin on mennyt vähän paremmin, mutta tuntuu todella älyttömältä, kun ei voi puhua sellaista normaalia työkieltä, ja meidän asiakkaat on kauhuissaan. Millaisia kokemuksia teillä muilla on?
Kommentit (164)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ovat kaikki kollegat ulkomaalaisia, puhumme englantia aina. Voisin kuvitella, että suomen puhuminen heidän kanssa on mahdotonta, vaikka olisivat osa täällä asumassa ja työssä. Mutta it-alalla ihan normaalia puhua jatkuvasti englanniksi, myös suomalaiset keskenään, jos paikalla on yksikin ulkomaalainen. Suomen kieli lienee yksi maailman vaikeimmista, joten ehkä pitää antaa ymmärrystä.
Tätä vierastan pahasti, jos ne ovat oikeasti tulleet Suomeen asumaan ja töihin. Kielikylpy on todella tehokas tapa oppia Suomea ja jo puolessa vuodessa sitä oppii todella hyvin. Se, että suomalaiset vaihtaa aina nykyisin automaattisesti englantiin, estää kielikylvyllä suomenkielen oppimisen. Lopputuloksena täällä on 10 - 20 vuotta asuneita henkilöitä, jotka ei vieläkään osaa suomea! Ja näitä nykyisin piisaa.
On omaa kokemusta tästä esimerkki vaihto-oppilaiden osalta. Jotka jo keväällä ymmärtävät käytännössä kaiken heille puhutun suomen ja osaavat puhua sitä hämmästyttävän hyvin.
Asun ulkomailla eikä voisi paljon vähempää kiinnostaa paikallisen kielen opiskelu. Englannilla pärjää enkä koe mitään tarvetta osata paikallista kieltä. Kaikki kaverit ovat myös ulkomaalaisia.
Harva ulkomaalainen on yhtään edes kiinnostunut maasta, jossa asuu työn vuoksi. Itseäni haukotuttaa kaikki paikallistarinat, historia ja perinneruuat, tylsempää en keksi.
Minä taas en voi ymmärtää sitä, että jos ei halua tietää mitään maasta jossa asuu. Minusta on jopa tyhmää edes asua ulkomailla jos ei kiinnosta yhtään se maa. Sitä työ ja työ hokemaa voi käyttää tekosyynä. Sitten, kun se työ joskus elämästä poistuu niin mitä jää jäljelle tuolla logiikalla. Sivusta.
No minä kyllä ymmärrän. Ei minuakaan kiinnosta suurin osa muusta Suomesta. Oma paikkakunta riittää. Ihmiset sotkevat turismin ja asumisen ulkomailla toisiinsa. Ei se asuinmaa ole turismin takia valikoitunut, että se jotenkin kulttuuriltaan tai vaikka nähtävyyksiltään erityisesti kiinnostaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun ainoa yhteinen kieli on suomi, puhutaan selkosuomea.
Jos toinen on saapunut Suomeen eilen tai äskettäin, aloitetaan yhdestä sanasta. (Hei, moi tms.)
Ap:n kuppiesimerkkiä käyttääkseni:
Olisin ottanut kaapista tarjottimen (tai vaikka ison lautasen) ja latonut tarvittavan määrän kuppeja siihen ja vienyt opastettavan kanssa yhdessä sinne pöytään.
Esimerkki ja yhdessä tekeminen toimii silloin hyvänä apuna kun yhteistä sanastoa ei vielä ole.
Hyvä esimerkki. Mutta meille tulleet ei ymmärrä selkosuomea. Ne ymmärtää vaan jotain slangia, mitä e on opiskelleet. Jotain sellaista jota ei puhu varsinkaan vanhukset, mutta ei myöskään muut hoitajat. Sote-ala kyseessä.
Silti pitää puhua ja toistaa aina vaan samaa asiaa nk. selkosuomella. Kyllä ajan kanssa oppivat. Pitää korjata jos puhuvat slangia, että ei ole suomea ja suomeksi sanotaan toisella tavalla. Vaatii kärsivällisyyttä tietenkin.
Sote-alalla ei voi odottaa, että ajan kanssa oppivat. He opiskelee kieltä etukäteen ja heidän pitäisi osata sitä jo kun tulevat tänne töihin. Heille opetetaan vääriä asioita. Slangilla ei ole käyttöä sote-alan töissä.
Jos tulevat Hesan seudulle töihin niin pitää osata puhua slangia.
Ulkomaalaisten kielikursseilla opetetaan ruokakauppa suomea. Sellaista millä pärjää kaikkein alkeellisimmissa keskusteluissa. Silloin se on hyvin puhekieltä ja slangiakin. Aiemmin opetettiin kirjakieltä, mutta koska heille kukaan ei puhu kirjakieltä, se oli myös ongelma.
Sanotaanko sitä siis ruokakauppasuomeksi, että ei opeteta esim. kunnollisia partitiivipäätteitä, kuten vaikka kaksi kuppia, vaan opetetaan käyttämään noita hesalaisia venykkeitä, kuten kaks kuppii? Miksi kenenkään pitää osata sanoa niin? Eikö siis muuten voi käydä ruokakaupassa? Eihän suurin osa suomalaisistakaan puhu noin.
Minun kokemus on, että suurin osa ulkkareista ei yleensä erota pitkää ja lyhyttä vokaalia niin hyvin.
Tosi monille ulkomaalaisille on aiemmin ollut hyvin vaikea oppia kommunikoimaan käytännössä ihmisten kanssa, jos opetus on ollut kirjakielistä. Sitten kun meneekin ihmisten pariin, ei välttämättä ymmärrä yhtään mitä he sanovat. Suomen puhekieli ja kirjakieli eroavat niin paljon toisistaan, ovat melkein kuin kaksi eri kieltä. Siksi varmaan on siirrytty enemmän puhekieliseen opetukseen, jotta siitä kielitaidosta olisi jotain hyötyäkin, useimmiten kieltä kuitenkin opetetaan varsinkin aluksi arkisia tilanteita varten. Minusta "vietsä kaks kuppii" ei myöskään ole mitenkään erityisen hesalaista kieltä. Olen Jyväskylästä kotoisin ja asunut niin keski-Suomessa, lounais-Suomessa kuin Pirkanmaallakin, ja niissä kaikissa tuo olisi ollut ihan normaali tapa ilmaista asia.
Tuli tästä mieleen, että eräs ulkomaalaistaustainen meillä töissä ollut henkilö kuuli yhden ihmisen puhuvan oikean "hienoa" kirjakieli suomea. Hän sitten kuunteli sitä ja sanoi, että miksi tuo ihminen puhuu tuolla tavalla ja onko hän ulkomaalainen, kun puhuu noin oudosti. Sanoin sitten, että kyllä hän puhuu suomea ja on suomalainen, mutta hän puhuu niin hienosti, että jos sitä verrataan esim meidän työpaikan puhekieleen niin se eroaa siitä paljon. Tämä henkilö, josta kirjoitin on asunut jo melko kauan Suomessa ja on perheellinen. Silti ei tunnistanut sitä "hienoa" puhetta. Sivusta.
On haastavaa kun eivät useinkaan puhu tullesssaan englantia tai suomea. Tai suomea jonkun verran mutta taso täysin riittämätön. Oppivat toiset nopeammin ja toiset hitaammin kyllä mutta päivittäin väärinymmärryksiä vuosienkin jälkeen. Jotkut harvat oppivat kielen erinomaisesti. Tilausten teko heille haastavaa samoin puhelimessa työasioiden hoitaminen. Työ pitkälti yksintekemistä eli korkeintaan seuraava vuorolainen tai pomo saa jälkeenpäin kuulla mitä töpeksitty. Sen jälkeen pomo ohjeistaa miten toisen laitoshuoltajan pitäisi omalla työajallaan tätä opettaa lisää ja tehdä lisäksi omat työnsä saamatta euroakaan ylimääräistä. Niin kauan kun kielitaito olematon ei oppi mene perille.
Vierailija kirjoitti:
Meidän ulkomaalaiset työntekijät osaa englantia, ja puhutaan englantia niiden kanssa. On 10 vuottakin töissä olleita, jotka ei osaa suomea lainkaan. Mutta ei ole kyllä suoranaisesti asiakaspalveluala, joten ei tarvitse työn puolesta osata.
Itse en kyllä puhuisi englantia. Eikö maassa olla maan tavalla? Jos on 10v asunut Suomessa eikä ole viitsinyt opetella kieltä, niin kertoo paljon luonteesta ja asenteesta.
Ja tyhmät suomalaiset vaan nyökkäilee ja hymyilee ja puhuu kieltä, mitä toinen haluaa puhua.
Silloin kun tänne tuli vuosia sitten se isompi pakolaisaalto (syyria, irak..) niin siellä oli heti ensimmäisenä hehkutettu sitä, että kivaa tulla maahan, jossa ei tarvitse opetella maan kieltä, englannilla pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun ainoa yhteinen kieli on suomi, puhutaan selkosuomea.
Jos toinen on saapunut Suomeen eilen tai äskettäin, aloitetaan yhdestä sanasta. (Hei, moi tms.)
Ap:n kuppiesimerkkiä käyttääkseni:
Olisin ottanut kaapista tarjottimen (tai vaikka ison lautasen) ja latonut tarvittavan määrän kuppeja siihen ja vienyt opastettavan kanssa yhdessä sinne pöytään.
Esimerkki ja yhdessä tekeminen toimii silloin hyvänä apuna kun yhteistä sanastoa ei vielä ole.
Hyvä esimerkki. Mutta meille tulleet ei ymmärrä selkosuomea. Ne ymmärtää vaan jotain slangia, mitä e on opiskelleet. Jotain sellaista jota ei puhu varsinkaan vanhukset, mutta ei myöskään muut hoitajat. Sote-ala kyseessä.
Silti pitää puhua ja toistaa aina vaan samaa asiaa nk. selkosuomella. Kyllä ajan kanssa oppivat. Pitää korjata jos puhuvat slangia, että ei ole suomea ja suomeksi sanotaan toisella tavalla. Vaatii kärsivällisyyttä tietenkin.
Sote-alalla ei voi odottaa, että ajan kanssa oppivat. He opiskelee kieltä etukäteen ja heidän pitäisi osata sitä jo kun tulevat tänne töihin. Heille opetetaan vääriä asioita. Slangilla ei ole käyttöä sote-alan töissä.
Jos tulevat Hesan seudulle töihin niin pitää osata puhua slangia.
Ulkomaalaisten kielikursseilla opetetaan ruokakauppa suomea. Sellaista millä pärjää kaikkein alkeellisimmissa keskusteluissa. Silloin se on hyvin puhekieltä ja slangiakin. Aiemmin opetettiin kirjakieltä, mutta koska heille kukaan ei puhu kirjakieltä, se oli myös ongelma.
Sanotaanko sitä siis ruokakauppasuomeksi, että ei opeteta esim. kunnollisia partitiivipäätteitä, kuten vaikka kaksi kuppia, vaan opetetaan käyttämään noita hesalaisia venykkeitä, kuten kaks kuppii? Miksi kenenkään pitää osata sanoa niin? Eikö siis muuten voi käydä ruokakaupassa? Eihän suurin osa suomalaisistakaan puhu noin.
Minun kokemus on, että suurin osa ulkkareista ei yleensä erota pitkää ja lyhyttä vokaalia niin hyvin.
Tosi monille ulkomaalaisille on aiemmin ollut hyvin vaikea oppia kommunikoimaan käytännössä ihmisten kanssa, jos opetus on ollut kirjakielistä. Sitten kun meneekin ihmisten pariin, ei välttämättä ymmärrä yhtään mitä he sanovat. Suomen puhekieli ja kirjakieli eroavat niin paljon toisistaan, ovat melkein kuin kaksi eri kieltä. Siksi varmaan on siirrytty enemmän puhekieliseen opetukseen, jotta siitä kielitaidosta olisi jotain hyötyäkin, useimmiten kieltä kuitenkin opetetaan varsinkin aluksi arkisia tilanteita varten. Minusta "vietsä kaks kuppii" ei myöskään ole mitenkään erityisen hesalaista kieltä. Olen Jyväskylästä kotoisin ja asunut niin keski-Suomessa, lounais-Suomessa kuin Pirkanmaallakin, ja niissä kaikissa tuo olisi ollut ihan normaali tapa ilmaista asia.
Oletko siis sitä mieltä, että nykyään riittää, kun ymmärtää vain tuon puhekielisen muodon "vietsä kaks kuppii", eikä sitä yleiskielistä muotoa "vietkö kaksi kuppia" tarvitse Suomessa edes ymmärtää? Siitähän tässä oli kyse.
En sanonut näin. Kunhan vaan selitin ilmiötä mikä tuossa todennäköisesti on taustalla, sen verran paljon olen nuohonnut esim. netin kieltenopiskeluryhmissä, että on tullut selväksi, että yhtälailla vahvasti kirjakieleen nojaavat oppimateriaalit ovat erityisesti suomen kielen kohdalla iso ongelma opiskelijoille, jotka huomaavat äkkiä, etteivät ymmärrä puhutusta kielestä hölkäsenpöläystä. Joku kultainen keskitie tähän pitäisi löytää, mutta lienee aika hankalaa jos puhuttu ja kirjoitettu kieli eroaa niin paljon toisistaan, ja toisaalta opiskelun alussa on niin paljon uutta informaatiota, että kahden päällekkäisen rekisterin opettaminen ja oppiminen olisi todella hankalaa. Vähän sama tilanne on japanissa, jota opiskellessa yleensä opetetaan aluksi peruskohtelias ilmaisutyyli, jota 24/7 käyttämällä ihminen kuulostaa robotilta, ja joka toisaalta ei ole tarpeeksi kohtelias oikeasti muodollisiin tilaisuuksiin. Sitä kuitenkin käytetään oikeassa elämässä paljon enemmän kuin suomen kirjakielistä muotoa.
Olen osin eri mieltä. Puhekieli ei eroa yleiskielestä niin paljon, että opiskelijoiden pää olisi sekoitettava sen vuoksi. Esimerkiksi "minä" ei ole sen vaikeampi kuin "mä", ja jälkimmäinen on helpompi hahmottaa, vaikkei ä-äänne onnistuisikaan. Verbintaivutus on vaikeaa, mutta pakko suomessa on ennen pitkää taivutella; jos oppii sanomaan "mä tieta", ei "minä tiedän" ole mahdoton. Suomesta ei pysty tekemään samanlaista ääriyksinkertaista hätäkeinokieltä kuin vaikka englannista, jossa "you man go, we go room" on ihan ymmärrettävissä. Suomen omalaatuista sanastoa ja rakenteita ei voi väistellä, ne on vain opeteltava. Mieluiten oikein heti alkajaisiksi, koska vaikeaa se on useimmille joka tapauksessa.
Jokainen suomenkielinen osaa sekä yleiskieltä että puhekieltä ja huomaa kyllä, kumpaa juttukaveri yrittää ja haluaa puhua. Me emme kärsi siitä, että meidän on puhuttava hänelle sel-väs-ti ja hi-taas-ti, mutta taatusti tulemme kärsimään porukalla siitä, että suurelle vähemmistöryhmälle on opetettu sekalaista sinnepäinsuomea siinä toivossa, että he oppisivat sitä helpommin ja osaisivat, jaksaisivat tai edes haluaisivat myöhemmin omin nokkineen opetella sen toisen variantin, joka on hallittava, jos haluaa edetä työelämässä, opinnoissa tai ylipäätään missään.
Taidat kuitenkin olla itse ihan natiivi. Eivät nuo minustakaan kuulosta vaikeilta kun asian selittää noin, mutta kielenopiskelijoille tuottavat kuitenkin selvästi päänvaivaa, varsinkin kun useimmilla alueilla on lisäksi selkeä oma murteensa, joka sekoittaa pakkaa entisestään, ja sille vieraan kielen puhujalle jo pelkästään suomen kielen eri äänteiden tunnistaminen puheesta voi aluksi olla hankalaa. Ja huomaahan sen omasta puheestakin, että jos kirjoittaa vierekkäin melko simppeleitäkin lauseita, ovat ne aika erilaisia muutenkin kuin persoonapronominien ym ilmeisimpien puhekielisyyksien osalta. Tyyliin "Kävin eilen ystäväni kanssa metsässä paistamassa makkaraa laavulla" = "Käytii eilen kaverin kaa siel metäs paistaas makkaraa laavul" Natiiville ero ei ole suuri, mutta nopeasti lausuttuna ainakin aloitteleva kielenopiskelija olisi helposti aika hukassa - ja toisaalta ensimmäinen lause kuulostaa todella epäluonnolliselta puhuttuna.
Sen aiemmin mainitun japanin saralla olen huomannut, että siinäkään esimerkiksi eri kohteliaisuusmuotojen hallitseminen ei varsinaisesti ole vaikeaa, mutta niitä on yksinkertaisesti niin paljon, että varsinkin aluksi opetteluun menee kyllä todella paljon aikaa, ja siksi keskitytäänkin lähinnä siihen yleispätevimpään muotoon. Ymmärrän siis, miksi suomen opettelu ei ole kovin korkealla monenkaan listalla, onhan se hyvin vaativa kieli monellakin tapaa, yksi kompastuskivi on jo se, ettei meillä ole suuria sukukieliä jotka auttaisivat uutta opiskelijaa alkuun. Lukeminen olisi yksi tapa, jota soisi markkinoitavan enemmän kielikursseilla ym, se kartuttaa sanavarastoa ja opettaa myös yleiskieltä, mutta vaatii tietysti tietyn lähtötason ollakseen motivoivaa. Välillä mietin, että jos opettelisin suomea vieraana kielenä, saattaisin itsekin luovuttaa aika helpolla.
"Kävin eilen ystäväni kanssa metsässä paistamassa makkaraa laavulla"
"Käytii eilen kaverin kaa siel metäs paistaas makkaraa laavul"
Kummassakin lauseessa taivutetaan samoja sanoja. Nyt kiinnostaa se, miksi seuraavien sanaparien jälkimmäinen sana on mielestäsi helpompi oppia:
kävin - käytii
ystäväni - kaverin
metsässä - siel metäs
paistamassa - paistaas
laavulla - laavul
Mitä murretta jälkimmäiset muuten ovat? Ne eivät ole sellaista puhekieltä, jota pitäisi tai edes voisi opettaa koko maassa, eikä alueellisen puhekielen ja varsinkaan noin velton ilmaisun soisi päätyvän kenenkään kielitaidoksi.
Tämä muuttuu vielä erikoisemmaksi, kun lisää jonoon perusmuodon:
käydä - kävin/käytii
(ystäväni - kaverin)
metsä - metsässä/metäs
paistaa - paistamassa/paistaas
laavu - laavulla/laavul
Käytännössä nuo puhekieliset sanat ovat ihan yhtä taivuteltuja kuin muutkin, mutta hankalampia siinä mielessä, että ne eivät istu sääntöihin ja toisiinsa.
Leikitäänpä: hän on katsoos telkkarii / juomas limuu / kävelees koiran kaa / opiskelees kielioppii / suksiis suolle. Olisiko kovinkaan paljon vaikeampaa käyttää muotoja katsomassa, juomassa, kävelemässä, opiskelemassa ja suksimassa?
Ei kaikki suomalaiset puhu noin. En koskaan ole sanonut tuota "paistaas" muotoa. Ehkä niin sanotaan jossain, mutta ei kuulu minun puhekieleen.
Metsäkin voi olla mettä tai mehtä, käytiin mehtäs.
Minusta ainut, mitä noista sanotaan joka paikassa, on tuo "me käytiin" muoto. Kannattais siinä tosiaan pitää se viimeinen n, niin se olis selkeämpi, ja suurin osa sen n:n edes jollain tavalla nielaistuna kuitenkin sanoo. Monille ulkomaalaisille tuntuu olevan vaikeaa erottaa lyhyt ja pitkä vokaali, niin ne sanois kuitenkin jotain sellaista että "me kauti", eikä sitä sitten kukaan ymmärrä.
En ole kieli-ihminen, mutta järki sanoo näin, että ei ole hyvä, että ulkomaalaiset opetetaan puhumaan pelkästään tuota eteläsuomalaista juntti-puhekieltä, koska niiltä puuttuu se taju, että missä niin voi puhua, eikä ne opi ollenkaan sellaista fiksua tapaa ilmaista asioita.
Kysyin tuota kuullakseni enemmän tuon kirjoittajan ajatuksia. Ei niitä sitten tullut.
Minun korvissani "Käytii eilen kaverin kaa siel metäs paistaas makkaraa laavul" on hyvä esimerkki siitä, että lauseen keksijä ei ymmärrä kielen rakennetta ja rakenteita.
Haluaisin kyllä kuulla jonkun tuollaista kieltä opiskelleen viisikymppisen vaikka esittelemässä työmaataan kunnianarvoisille vieraille huolellisesti ääntäen: "Ja täl puolel taloo tuol metäs on tuolii ja pöytii et potilaan kaa voi mennä istuun..."
Aloin lukee tot sun vikaa lauset Pori murteel.
Yritin muodostaa sanoja samalla tavalla kuin tuossa makkaranpaistolauseessa. Siinä ei ole kielen yksinkertaistamisen kanssa mitään tekemistä. Hassua kyllä, jos se kuulostaa porilaiselta. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ovat kaikki kollegat ulkomaalaisia, puhumme englantia aina. Voisin kuvitella, että suomen puhuminen heidän kanssa on mahdotonta, vaikka olisivat osa täällä asumassa ja työssä. Mutta it-alalla ihan normaalia puhua jatkuvasti englanniksi, myös suomalaiset keskenään, jos paikalla on yksikin ulkomaalainen. Suomen kieli lienee yksi maailman vaikeimmista, joten ehkä pitää antaa ymmärrystä.
Tätä vierastan pahasti, jos ne ovat oikeasti tulleet Suomeen asumaan ja töihin. Kielikylpy on todella tehokas tapa oppia Suomea ja jo puolessa vuodessa sitä oppii todella hyvin. Se, että suomalaiset vaihtaa aina nykyisin automaattisesti englantiin, estää kielikylvyllä suomenkielen oppimisen. Lopputuloksena täällä on 10 - 20 vuotta asuneita henkilöitä, jotka ei vieläkään osaa suomea! Ja näitä nykyisin piisaa.
On omaa kokemusta tästä esimerkki vaihto-oppilaiden osalta. Jotka jo keväällä ymmärtävät käytännössä kaiken heille puhutun suomen ja osaavat puhua sitä hämmästyttävän hyvin.
Asun ulkomailla eikä voisi paljon vähempää kiinnostaa paikallisen kielen opiskelu. Englannilla pärjää enkä koe mitään tarvetta osata paikallista kieltä. Kaikki kaverit ovat myös ulkomaalaisia.
Harva ulkomaalainen on yhtään edes kiinnostunut maasta, jossa asuu työn vuoksi. Itseäni haukotuttaa kaikki paikallistarinat, historia ja perinneruuat, tylsempää en keksi.
Eli tarkoitus ei ole jäädä alun perinkään.
Asumme maassa jossa on niin iso expat-yhteisö, ettei vain tarvitse tutustua paikalliseen kulttuuriin, vaikka olisi jäämässä vakituisesti maahan. Meillä on asunto ostettuna ja lapset osaavat kielen ja tavat. Emme ole muuttamassa koskaan takaisin Suomeen, mutta emme silti halua opiskella kieltä. Ei vain kiinnosta yhtään ja kun ei ole pakko.
Tietysti silti esimerkiksi hoitajan tulee osata paikallisen maan kieltä, eihän siinä työnteosta paikallisten potilaiden kanssa tule mitään.
Mikä on tuollainen maa, jonne haluaa jäädä asumaan mutta joka ei kiinnosta? Olisin arvannut Emiraatit, mutta siellä ei kauheasti kuule paikallista kieltä tai opi paikallisia tapoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä näkyy miten surkea suomenkielen koulutus meillä on tarjottavana ihmisille, jotka tulevat tänne töihin. Työkkärinkin kurssit ovat lähinnä päivähoitoa. Ihmisten pitäisi päästä sujuvasti ja mahdollisimman nopeasti työelämään. Mitä tulee siihen sote -alan kirjaamiseen, niin ei ne kummoisia ole kirjaukset kantiksillakaan, kun lukee vaikkapa sosiaaliohjaajien kirjauksia.
Yksi meidän ulkkarihoitaja kirjasi Kanta-tekstiin että lattialla oli kusta.
No onhan tuo aika epäammatillista. Mutta eikö n
iitä tekstejä pysty korjaamaan,eikö jos huomaa?
Eikö tuo kusta nyt ole selkokieltä ainakin persuille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun ainoa yhteinen kieli on suomi, puhutaan selkosuomea.
Jos toinen on saapunut Suomeen eilen tai äskettäin, aloitetaan yhdestä sanasta. (Hei, moi tms.)
Ap:n kuppiesimerkkiä käyttääkseni:
Olisin ottanut kaapista tarjottimen (tai vaikka ison lautasen) ja latonut tarvittavan määrän kuppeja siihen ja vienyt opastettavan kanssa yhdessä sinne pöytään.
Esimerkki ja yhdessä tekeminen toimii silloin hyvänä apuna kun yhteistä sanastoa ei vielä ole.
Hyvä esimerkki. Mutta meille tulleet ei ymmärrä selkosuomea. Ne ymmärtää vaan jotain slangia, mitä e on opiskelleet. Jotain sellaista jota ei puhu varsinkaan vanhukset, mutta ei myöskään muut hoitajat. Sote-ala kyseessä.
Silti pitää puhua ja toistaa aina vaan samaa asiaa nk. selkosuomella. Kyllä ajan kanssa oppivat. Pitää korjata jos puhuvat slangia, että ei ole suomea ja suomeksi sanotaan toisella tavalla. Vaatii kärsivällisyyttä tietenkin.
Sote-alalla ei voi odottaa, että ajan kanssa oppivat. He opiskelee kieltä etukäteen ja heidän pitäisi osata sitä jo kun tulevat tänne töihin. Heille opetetaan vääriä asioita. Slangilla ei ole käyttöä sote-alan töissä.
Jos tulevat Hesan seudulle töihin niin pitää osata puhua slangia.
Ulkomaalaisten kielikursseilla opetetaan ruokakauppa suomea. Sellaista millä pärjää kaikkein alkeellisimmissa keskusteluissa. Silloin se on hyvin puhekieltä ja slangiakin. Aiemmin opetettiin kirjakieltä, mutta koska heille kukaan ei puhu kirjakieltä, se oli myös ongelma.
Sanotaanko sitä siis ruokakauppasuomeksi, että ei opeteta esim. kunnollisia partitiivipäätteitä, kuten vaikka kaksi kuppia, vaan opetetaan käyttämään noita hesalaisia venykkeitä, kuten kaks kuppii? Miksi kenenkään pitää osata sanoa niin? Eikö siis muuten voi käydä ruokakaupassa? Eihän suurin osa suomalaisistakaan puhu noin.
Minun kokemus on, että suurin osa ulkkareista ei yleensä erota pitkää ja lyhyttä vokaalia niin hyvin.
Tosi monille ulkomaalaisille on aiemmin ollut hyvin vaikea oppia kommunikoimaan käytännössä ihmisten kanssa, jos opetus on ollut kirjakielistä. Sitten kun meneekin ihmisten pariin, ei välttämättä ymmärrä yhtään mitä he sanovat. Suomen puhekieli ja kirjakieli eroavat niin paljon toisistaan, ovat melkein kuin kaksi eri kieltä. Siksi varmaan on siirrytty enemmän puhekieliseen opetukseen, jotta siitä kielitaidosta olisi jotain hyötyäkin, useimmiten kieltä kuitenkin opetetaan varsinkin aluksi arkisia tilanteita varten. Minusta "vietsä kaks kuppii" ei myöskään ole mitenkään erityisen hesalaista kieltä. Olen Jyväskylästä kotoisin ja asunut niin keski-Suomessa, lounais-Suomessa kuin Pirkanmaallakin, ja niissä kaikissa tuo olisi ollut ihan normaali tapa ilmaista asia.
Oletko siis sitä mieltä, että nykyään riittää, kun ymmärtää vain tuon puhekielisen muodon "vietsä kaks kuppii", eikä sitä yleiskielistä muotoa "vietkö kaksi kuppia" tarvitse Suomessa edes ymmärtää? Siitähän tässä oli kyse.
En sanonut näin. Kunhan vaan selitin ilmiötä mikä tuossa todennäköisesti on taustalla, sen verran paljon olen nuohonnut esim. netin kieltenopiskeluryhmissä, että on tullut selväksi, että yhtälailla vahvasti kirjakieleen nojaavat oppimateriaalit ovat erityisesti suomen kielen kohdalla iso ongelma opiskelijoille, jotka huomaavat äkkiä, etteivät ymmärrä puhutusta kielestä hölkäsenpöläystä. Joku kultainen keskitie tähän pitäisi löytää, mutta lienee aika hankalaa jos puhuttu ja kirjoitettu kieli eroaa niin paljon toisistaan, ja toisaalta opiskelun alussa on niin paljon uutta informaatiota, että kahden päällekkäisen rekisterin opettaminen ja oppiminen olisi todella hankalaa. Vähän sama tilanne on japanissa, jota opiskellessa yleensä opetetaan aluksi peruskohtelias ilmaisutyyli, jota 24/7 käyttämällä ihminen kuulostaa robotilta, ja joka toisaalta ei ole tarpeeksi kohtelias oikeasti muodollisiin tilaisuuksiin. Sitä kuitenkin käytetään oikeassa elämässä paljon enemmän kuin suomen kirjakielistä muotoa.
Olen osin eri mieltä. Puhekieli ei eroa yleiskielestä niin paljon, että opiskelijoiden pää olisi sekoitettava sen vuoksi. Esimerkiksi "minä" ei ole sen vaikeampi kuin "mä", ja jälkimmäinen on helpompi hahmottaa, vaikkei ä-äänne onnistuisikaan. Verbintaivutus on vaikeaa, mutta pakko suomessa on ennen pitkää taivutella; jos oppii sanomaan "mä tieta", ei "minä tiedän" ole mahdoton. Suomesta ei pysty tekemään samanlaista ääriyksinkertaista hätäkeinokieltä kuin vaikka englannista, jossa "you man go, we go room" on ihan ymmärrettävissä. Suomen omalaatuista sanastoa ja rakenteita ei voi väistellä, ne on vain opeteltava. Mieluiten oikein heti alkajaisiksi, koska vaikeaa se on useimmille joka tapauksessa.
Jokainen suomenkielinen osaa sekä yleiskieltä että puhekieltä ja huomaa kyllä, kumpaa juttukaveri yrittää ja haluaa puhua. Me emme kärsi siitä, että meidän on puhuttava hänelle sel-väs-ti ja hi-taas-ti, mutta taatusti tulemme kärsimään porukalla siitä, että suurelle vähemmistöryhmälle on opetettu sekalaista sinnepäinsuomea siinä toivossa, että he oppisivat sitä helpommin ja osaisivat, jaksaisivat tai edes haluaisivat myöhemmin omin nokkineen opetella sen toisen variantin, joka on hallittava, jos haluaa edetä työelämässä, opinnoissa tai ylipäätään missään.
Taidat kuitenkin olla itse ihan natiivi. Eivät nuo minustakaan kuulosta vaikeilta kun asian selittää noin, mutta kielenopiskelijoille tuottavat kuitenkin selvästi päänvaivaa, varsinkin kun useimmilla alueilla on lisäksi selkeä oma murteensa, joka sekoittaa pakkaa entisestään, ja sille vieraan kielen puhujalle jo pelkästään suomen kielen eri äänteiden tunnistaminen puheesta voi aluksi olla hankalaa. Ja huomaahan sen omasta puheestakin, että jos kirjoittaa vierekkäin melko simppeleitäkin lauseita, ovat ne aika erilaisia muutenkin kuin persoonapronominien ym ilmeisimpien puhekielisyyksien osalta. Tyyliin "Kävin eilen ystäväni kanssa metsässä paistamassa makkaraa laavulla" = "Käytii eilen kaverin kaa siel metäs paistaas makkaraa laavul" Natiiville ero ei ole suuri, mutta nopeasti lausuttuna ainakin aloitteleva kielenopiskelija olisi helposti aika hukassa - ja toisaalta ensimmäinen lause kuulostaa todella epäluonnolliselta puhuttuna.
Sen aiemmin mainitun japanin saralla olen huomannut, että siinäkään esimerkiksi eri kohteliaisuusmuotojen hallitseminen ei varsinaisesti ole vaikeaa, mutta niitä on yksinkertaisesti niin paljon, että varsinkin aluksi opetteluun menee kyllä todella paljon aikaa, ja siksi keskitytäänkin lähinnä siihen yleispätevimpään muotoon. Ymmärrän siis, miksi suomen opettelu ei ole kovin korkealla monenkaan listalla, onhan se hyvin vaativa kieli monellakin tapaa, yksi kompastuskivi on jo se, ettei meillä ole suuria sukukieliä jotka auttaisivat uutta opiskelijaa alkuun. Lukeminen olisi yksi tapa, jota soisi markkinoitavan enemmän kielikursseilla ym, se kartuttaa sanavarastoa ja opettaa myös yleiskieltä, mutta vaatii tietysti tietyn lähtötason ollakseen motivoivaa. Välillä mietin, että jos opettelisin suomea vieraana kielenä, saattaisin itsekin luovuttaa aika helpolla.
"Kävin eilen ystäväni kanssa metsässä paistamassa makkaraa laavulla"
"Käytii eilen kaverin kaa siel metäs paistaas makkaraa laavul"
Kummassakin lauseessa taivutetaan samoja sanoja. Nyt kiinnostaa se, miksi seuraavien sanaparien jälkimmäinen sana on mielestäsi helpompi oppia:
kävin - käytii
ystäväni - kaverin
metsässä - siel metäs
paistamassa - paistaas
laavulla - laavul
Mitä murretta jälkimmäiset muuten ovat? Ne eivät ole sellaista puhekieltä, jota pitäisi tai edes voisi opettaa koko maassa, eikä alueellisen puhekielen ja varsinkaan noin velton ilmaisun soisi päätyvän kenenkään kielitaidoksi.
Tämä muuttuu vielä erikoisemmaksi, kun lisää jonoon perusmuodon:
käydä - kävin/käytii
(ystäväni - kaverin)
metsä - metsässä/metäs
paistaa - paistamassa/paistaas
laavu - laavulla/laavul
Käytännössä nuo puhekieliset sanat ovat ihan yhtä taivuteltuja kuin muutkin, mutta hankalampia siinä mielessä, että ne eivät istu sääntöihin ja toisiinsa.
Leikitäänpä: hän on katsoos telkkarii / juomas limuu / kävelees koiran kaa / opiskelees kielioppii / suksiis suolle. Olisiko kovinkaan paljon vaikeampaa käyttää muotoja katsomassa, juomassa, kävelemässä, opiskelemassa ja suksimassa?
Ei kaikki suomalaiset puhu noin. En koskaan ole sanonut tuota "paistaas" muotoa. Ehkä niin sanotaan jossain, mutta ei kuulu minun puhekieleen.
Metsäkin voi olla mettä tai mehtä, käytiin mehtäs.
Minusta ainut, mitä noista sanotaan joka paikassa, on tuo "me käytiin" muoto. Kannattais siinä tosiaan pitää se viimeinen n, niin se olis selkeämpi, ja suurin osa sen n:n edes jollain tavalla nielaistuna kuitenkin sanoo. Monille ulkomaalaisille tuntuu olevan vaikeaa erottaa lyhyt ja pitkä vokaali, niin ne sanois kuitenkin jotain sellaista että "me kauti", eikä sitä sitten kukaan ymmärrä.
En ole kieli-ihminen, mutta järki sanoo näin, että ei ole hyvä, että ulkomaalaiset opetetaan puhumaan pelkästään tuota eteläsuomalaista juntti-puhekieltä, koska niiltä puuttuu se taju, että missä niin voi puhua, eikä ne opi ollenkaan sellaista fiksua tapaa ilmaista asioita.
Kysyin tuota kuullakseni enemmän tuon kirjoittajan ajatuksia. Ei niitä sitten tullut.
Minun korvissani "Käytii eilen kaverin kaa siel metäs paistaas makkaraa laavul" on hyvä esimerkki siitä, että lauseen keksijä ei ymmärrä kielen rakennetta ja rakenteita.
Haluaisin kyllä kuulla jonkun tuollaista kieltä opiskelleen viisikymppisen vaikka esittelemässä työmaataan kunnianarvoisille vieraille huolellisesti ääntäen: "Ja täl puolel taloo tuol metäs on tuolii ja pöytii et potilaan kaa voi mennä istuun..."
Aloin lukee tot sun vikaa lauset Pori murteel.
Yritin muodostaa sanoja samalla tavalla kuin tuossa makkaranpaistolauseessa. Siinä ei ole kielen yksinkertaistamisen kanssa mitään tekemistä. Hassua kyllä, jos se kuulostaa porilaiselta. :D
Jos olisin ulkomaalainen ja opiskelisin suomea, niin en ainakaan haluaisi oppia tuollaista kieltä! Mieluummin yleiskieltä! Vaikka yleiskieli on joissain tilanteissa vähän jäykkää, niin se on kuitenkin aina ymmärrettävää, se ei loukkaa ketään kuten hesan puhekielen ylituttavalliset ilmaukset joskus tekevät, eikä se vaikuta oppimattomalta wt-moukalta kuten tuo hesan puhekieli tekee meidän muiden suomalaisten korvissa. Ja miten hankalaa elämä on, jos ihminen osaa pelkkää hesaa, eikä ymmärrä edes uutisia tai työpaikan ohjeita selkosuomeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä näkyy miten surkea suomenkielen koulutus meillä on tarjottavana ihmisille, jotka tulevat tänne töihin. Työkkärinkin kurssit ovat lähinnä päivähoitoa. Ihmisten pitäisi päästä sujuvasti ja mahdollisimman nopeasti työelämään. Mitä tulee siihen sote -alan kirjaamiseen, niin ei ne kummoisia ole kirjaukset kantiksillakaan, kun lukee vaikkapa sosiaaliohjaajien kirjauksia.
Yksi meidän ulkkarihoitaja kirjasi Kanta-tekstiin että lattialla oli kusta.
No onhan tuo aika epäammatillista. Mutta eikö n
iitä tekstejä pysty korjaamaan,eikö jos huomaa?Eikö tuo kusta nyt ole selkokieltä ainakin persuille
En kyllä ainakaan haluaisi että Kanta-tekstissä lukisi tuollaista. Tuohan teksti ei minusta kuitenkaan kerro siitä ulkomaalaisesta ihmisestä mitään, vaan osoittaa, että tuolle ihmiselle on opetettu epäammatillista kieltä, tai liikaa eri tyyppisiä sanoja liian varhain, kun hän ei vielä pysty erottamaan eri tyylejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai tossa voi luovuutta käyttää. Sanot "kaksi kuppia" ja samalla näytät sormilla 2 ja osoitat kuppia. Tai sanot "kaksi kuppia, two cups" jos ymmärtävät englantia. Nopeasti ne oppivat!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun ainoa yhteinen kieli on suomi, puhutaan selkosuomea.
Jos toinen on saapunut Suomeen eilen tai äskettäin, aloitetaan yhdestä sanasta. (Hei, moi tms.)
Ap:n kuppiesimerkkiä käyttääkseni:
Olisin ottanut kaapista tarjottimen (tai vaikka ison lautasen) ja latonut tarvittavan määrän kuppeja siihen ja vienyt opastettavan kanssa yhdessä sinne pöytään.
Esimerkki ja yhdessä tekeminen toimii silloin hyvänä apuna kun yhteistä sanastoa ei vielä ole.
Hyvä esimerkki. Mutta meille tulleet ei ymmärrä selkosuomea. Ne ymmärtää vaan jotain slangia, mitä e on opiskelleet. Jotain sellaista jota ei puhu varsinkaan vanhukset, mutta ei myöskään muut hoitajat. Sote-ala kyseessä.
Silti pitää puhua ja toistaa aina vaan samaa asiaa nk. selkosuomella. Kyllä ajan kanssa oppivat. Pitää korjata jos puhuvat slangia, että ei ole suomea ja suomeksi sanotaan toisella tavalla. Vaatii kärsivällisyyttä tietenkin.
Sote-alalla ei voi odottaa, että ajan kanssa oppivat. He opiskelee kieltä etukäteen ja heidän pitäisi osata sitä jo kun tulevat tänne töihin. Heille opetetaan vääriä asioita. Slangilla ei ole käyttöä sote-alan töissä.
Jos tulevat Hesan seudulle töihin niin pitää osata puhua slangia.
Ulkomaalaisten kielikursseilla opetetaan ruokakauppa suomea. Sellaista millä pärjää kaikkein alkeellisimmissa keskusteluissa. Silloin se on hyvin puhekieltä ja slangiakin. Aiemmin opetettiin kirjakieltä, mutta koska heille kukaan ei puhu kirjakieltä, se oli myös ongelma.
Sanotaanko sitä siis ruokakauppasuomeksi, että ei opeteta esim. kunnollisia partitiivipäätteitä, kuten vaikka kaksi kuppia, vaan opetetaan käyttämään noita hesalaisia venykkeitä, kuten kaks kuppii? Miksi kenenkään pitää osata sanoa niin? Eikö siis muuten voi käydä ruokakaupassa? Eihän suurin osa suomalaisistakaan puhu noin.
Minun kokemus on, että suurin osa ulkkareista ei yleensä erota pitkää ja lyhyttä vokaalia niin hyvin.
Tosi monille ulkomaalaisille on aiemmin ollut hyvin vaikea oppia kommunikoimaan käytännössä ihmisten kanssa, jos opetus on ollut kirjakielistä. Sitten kun meneekin ihmisten pariin, ei välttämättä ymmärrä yhtään mitä he sanovat. Suomen puhekieli ja kirjakieli eroavat niin paljon toisistaan, ovat melkein kuin kaksi eri kieltä. Siksi varmaan on siirrytty enemmän puhekieliseen opetukseen, jotta siitä kielitaidosta olisi jotain hyötyäkin, useimmiten kieltä kuitenkin opetetaan varsinkin aluksi arkisia tilanteita varten. Minusta "vietsä kaks kuppii" ei myöskään ole mitenkään erityisen hesalaista kieltä. Olen Jyväskylästä kotoisin ja asunut niin keski-Suomessa, lounais-Suomessa kuin Pirkanmaallakin, ja niissä kaikissa tuo olisi ollut ihan normaali tapa ilmaista asia.
Tuli tästä mieleen, että eräs ulkomaalaistaustainen meillä töissä ollut henkilö kuuli yhden ihmisen puhuvan oikean "hienoa" kirjakieli suomea. Hän sitten kuunteli sitä ja sanoi, että miksi tuo ihminen puhuu tuolla tavalla ja onko hän ulkomaalainen, kun puhuu noin oudosti. Sanoin sitten, että kyllä hän puhuu suomea ja on suomalainen, mutta hän puhuu niin hienosti, että jos sitä verrataan esim meidän työpaikan puhekieleen niin se eroaa siitä paljon. Tämä henkilö, josta kirjoitin on asunut jo melko kauan Suomessa ja on perheellinen. Silti ei tunnistanut sitä "hienoa" puhetta. Sivusta.
Aika säälittävä esimerkki. Tuo melko kauan Suomessa asunut henkilö siis tuskin esimerkiksi pystyi kuuntelemaan suomenkielisiä uutisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai tossa voi luovuutta käyttää. Sanot "kaksi kuppia" ja samalla näytät sormilla 2 ja osoitat kuppia. Tai sanot "kaksi kuppia, two cups" jos ymmärtävät englantia. Nopeasti ne oppivat!
Minusta aloituksessa ei ollutkaan pointtina että miten ulkomaalaisen saisi ymmärtämään. Pointti oli, että ulkomaalainen ei ymmärtänyt normaalia muotoa, joka ei myöskään tässä tapauksessa ollut mitenkään hieno tai omituinen, vaan ihan arkipäivän yleiskielinen muoto. Mutta hän ymmärsi vain pelkästään sen hesalaispuhekielen muodon, koska hänelle ei ollut opetettu muuta.
Eniten mua kyllä huolestuttaa, etten heitä liian kevyttä läppää tai etten puhuttele kiinalaista ylempää lähijohtajaa etunimeltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai tossa voi luovuutta käyttää. Sanot "kaksi kuppia" ja samalla näytät sormilla 2 ja osoitat kuppia. Tai sanot "kaksi kuppia, two cups" jos ymmärtävät englantia. Nopeasti ne oppivat!
Minusta aloituksessa ei ollutkaan pointtina että miten ulkomaalaisen saisi ymmärtämään. Pointti oli, että ulkomaalainen ei ymmärtänyt normaalia muotoa, joka ei myöskään tässä tapauksessa ollut mitenkään hieno tai omituinen, vaan ihan arkipäivän yleiskielinen muoto. Mutta hän ymmärsi vain pelkästään sen hesalaispuhekielen muodon, koska hänelle ei ollut opetettu muuta.
Mihin tuollaisella suomen kielen opetuksella pyritään? Siis että jos yleiskieltä ei tarvitse osata. Yleiskieltähän nimenomaan pitäisi oppia, koska sitä voi käyttää joka paikassa. Nuo puhekielisyydet olisi parempi oppia myöhemmin niissä tilanteissa, missä niitä käytetään, koska silloin oppii samalla myös ymmärtämään että missä tilanteissa sitä voi käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Eniten mua kyllä huolestuttaa, etten heitä liian kevyttä läppää tai etten puhuttele kiinalaista ylempää lähijohtajaa etunimeltä.
Osaatko puhua kiinaa? Se on englanniksi ehkä eri asia, kun ei ole teitittelymuotoa, vaan se teitittely tulee tavallaan siitä Mr/Ms X, en tiedä onko kiinassa erikseen teitittelymuoto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten mua kyllä huolestuttaa, etten heitä liian kevyttä läppää tai etten puhuttele kiinalaista ylempää lähijohtajaa etunimeltä.
Osaatko puhua kiinaa? Se on englanniksi ehkä eri asia, kun ei ole teitittelymuotoa, vaan se teitittely tulee tavallaan siitä Mr/Ms X, en tiedä onko kiinassa erikseen teitittelymuoto.
Miten se menis Porin murteella?
Jos meille tulee töihin ulkomaalaisia, niiden on perempi oppia nopeasti Porin murretta. Muutenhan ne ei ymmärrä mitä porilaiset sanoo. Siis jos ne tulee Poriin töihi.
Vierailija kirjoitti:
Jaa itelleni parhaat työkaverit on tulleet ulkomailta. Kohtelevat potilaita kauniisti. Eikä mua vituta jos joku hymyilee, nyökyttää päätä ja sanoo joo joo.
Teitä on siellä useampi lapsenvahti vuorossa näiden kanssa. Laikkari tekee töitä yksin, ei ole keltä kysyä. Me myös hoidetaan osastokeittiö kokonaisuudessaan, tilauksista alkaen. Jos kollega sanoo hymyillen "johjoh" ja tekee hommat päin persusta, käy kuten mun entisellä työpaikalla, missä yksi kylläkylläkyllikki sai kirran ja leikkurin päivän uusiksi ihan pelkästään jakamalla kaikille potilaille pullakahvit. Ei ollut helppoa eikä halpaa sekään, ja pahempaakin damagea on sattunut.
Pitäisi edes sen ruokalistan kohdalla välähtää, että ei näin, mutta kun sitäkään ei tapahdu. Välillä saa keliaakikko normisapuskaa, mitä väliä. Yksi sijaiseksi suunniteltu ei erottanut saippuaa ja käsidesiä toisistaan automaatteja täytellessään. Tee siinä samalla omat duunit kun noiden kanssa saisi olla silmät selässäkin...Pahimmat tunarit lähetin takaisin oppilaitokseen. Nehän saavat rahaa valmistuneista, ei niitä kiinnosta kuka pärjää työssä ja kuka ei, siksi nämä ummikot päästetään kentälle. Ja koska karjuva työvoimapula. Tupladuuni saa ne viimeiset kielitaitoiset poistumaan, on vara valita hommat.
Mun työpaikallani hoitoalalla on muutamia ulkomaalaisia sairaanhoitajaopiskelijoita, jotka ovat siis tulleet Suomeen opiskelemaan ja tekevät töitä opintojen ohessa, ja mä puhun heille englantia, kun he eivät osaa suomea, mutta mulla on moni työkaveri, joka kieltäytyy puhumasta englantia heidän kanssaan, kun he ovat sitä mieltä, että he haluavat puhua suomea omalla työpaikallaan.
Alue: Aihe vapaa
Minä taas en voi ymmärtää sitä, että jos ei halua tietää mitään maasta jossa asuu. Minusta on jopa tyhmää edes asua ulkomailla jos ei kiinnosta yhtään se maa. Sitä työ ja työ hokemaa voi käyttää tekosyynä. Sitten, kun se työ joskus elämästä poistuu niin mitä jää jäljelle tuolla logiikalla. Sivusta.