Mikä on vaikeinta ulkomaalaisen työkaverin kanssa puhumisessa? - Kokemuksia!

Vierailija kirjoitti:

Vaikeinta on pitää oma suomi hyvänä suomena eikä alkaa puhumaan samanlaista tankerosuomea kuin vastapuoli

Kyllä selkosuomea saa puhua. Sitä on varsinkin alussa helpompi ymmärtää. 

Kunnioituksen puute ympäröivää yhteiskuntaa kohtaan?

Olettaa, että kaikki kommunikoi Suomessa joko englanniksi tai arabiaksi, vaikka on jo kymmenen vuotta ollut täällä. Miten kurdit oppii kahdessa viikossa suomen, mutta ainakaan tämä ei? Ainoa mitä on kysynyt toistaiseksi, on, että miten Suomessa saisi ostettua aseita. Selitettiin miten prosessit menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeinta on jallittaa ne sänkyyn. Muut hommat kyllä hoituu.

Et sä kyllä pysty suomalaistakaan jallittamaan. Siinä mielessä ihan sama. Ei ne ole tänne tulleet miesten takia. 

On sitä jallitettu suomalaisiakin, kunnes alkoi muiden maiden sänkykulttuurit kiinnostaa. Eivät ehkä ole tulleet muuta kuin töihin, mutta eihän ne ihan yksin halua olla - useimmissa tapauksissa kaipaavat uusia ystäviä enemmän kuin suomalaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ovat kaikki kollegat ulkomaalaisia, puhumme englantia aina. Voisin kuvitella, että suomen puhuminen heidän kanssa on mahdotonta, vaikka olisivat osa täällä asumassa ja työssä. Mutta it-alalla ihan normaalia puhua jatkuvasti englanniksi, myös suomalaiset keskenään, jos paikalla on yksikin ulkomaalainen. Suomen kieli lienee yksi maailman vaikeimmista, joten ehkä pitää antaa ymmärrystä.

Tätä vierastan pahasti, jos ne ovat oikeasti tulleet Suomeen asumaan ja töihin. Kielikylpy on todella tehokas tapa oppia Suomea ja jo puolessa vuodessa sitä oppii todella hyvin. Se, että suomalaiset vaihtaa aina nykyisin automaattisesti englantiin, estää kielikylvyllä suomenkielen oppimisen. Lopputuloksena täällä on 10 - 20 vuotta asuneita henkilöitä, jotka ei vieläkään osaa suomea! Ja näitä nykyisin piisaa.

On omaa kokemusta tästä esimerkki vaihto-oppilaiden osalta. Jotka jo keväällä ymmärtävät käytännössä kaiken heille puhutun suomen ja osaavat puhua sitä hämmästyttävän hyvin.

Monesti valitaan se kieli, joka sujuu paremmin. Jos suomalainen puhuu paremmin englantia kuin ulkomaalainen suomea, niin englanti valitaan. Mutta jos ulkomaalainen puhuu paremmin suomea kuin suomalainen englantia, niin suomi valitaan. 

Mutta se tekee sen, että se ulkomaalainen ei koskaan sitä suomea opi! Ymmärrän englannin käyttöä, kun keskustellaan kahdestaan tai puhutaan työhön liittyvistä asioista, jotka henkilön pitää ymmärtää. Mutta se, että kahvihuoneessa tai lounaalla kaikki vaihtaa englantiin, kun yksi huonosti suomenkieltä osaava istui pöytään on karhunpalvelus tälle henkilölle. Se kohteliaisuus maksaa sen, ettei se henkilö koskaan sitä suomen kieltä opi.

Vierailija kirjoitti:

Kunnioituksen puute ympäröivää yhteiskuntaa kohtaan?

Olettaa, että kaikki kommunikoi Suomessa joko englanniksi tai arabiaksi, vaikka on jo kymmenen vuotta ollut täällä. Miten kurdit oppii kahdessa viikossa suomen, mutta ainakaan tämä ei? Ainoa mitä on kysynyt toistaiseksi, on, että miten Suomessa saisi ostettua aseita. Selitettiin miten prosessit menee.

Hui. Olikse siis sun työkaveri, joka tuollaista kyseli? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ovat kaikki kollegat ulkomaalaisia, puhumme englantia aina. Voisin kuvitella, että suomen puhuminen heidän kanssa on mahdotonta, vaikka olisivat osa täällä asumassa ja työssä. Mutta it-alalla ihan normaalia puhua jatkuvasti englanniksi, myös suomalaiset keskenään, jos paikalla on yksikin ulkomaalainen. Suomen kieli lienee yksi maailman vaikeimmista, joten ehkä pitää antaa ymmärrystä.

Tätä vierastan pahasti, jos ne ovat oikeasti tulleet Suomeen asumaan ja töihin. Kielikylpy on todella tehokas tapa oppia Suomea ja jo puolessa vuodessa sitä oppii todella hyvin. Se, että suomalaiset vaihtaa aina nykyisin automaattisesti englantiin, estää kielikylvyllä suomenkielen oppimisen. Lopputuloksena täällä on 10 - 20 vuotta asuneita henkilöitä, jotka ei vieläkään osaa suomea! Ja näitä nykyisin piisaa.

On omaa kokemusta tästä esimerkki vaihto-oppilaiden osalta. Jotka jo keväällä ymmärtävät käytännössä kaiken heille puhutun suomen ja osaavat puhua sitä hämmästyttävän hyvin.

Asun ulkomailla eikä voisi paljon vähempää kiinnostaa paikallisen kielen opiskelu. Englannilla pärjää enkä koe mitään tarvetta osata paikallista kieltä. Kaikki kaverit ovat myös ulkomaalaisia. 

Harva ulkomaalainen on yhtään edes kiinnostunut maasta, jossa asuu työn vuoksi. Itseäni haukotuttaa kaikki paikallistarinat, historia ja perinneruuat, tylsempää en keksi. 

Vierailija kirjoitti:

Kunnioituksen puute ympäröivää yhteiskuntaa kohtaan?

Olettaa, että kaikki kommunikoi Suomessa joko englanniksi tai arabiaksi, vaikka on jo kymmenen vuotta ollut täällä. Miten kurdit oppii kahdessa viikossa suomen, mutta ainakaan tämä ei? Ainoa mitä on kysynyt toistaiseksi, on, että miten Suomessa saisi ostettua aseita. Selitettiin miten prosessit menee.

Kunnioituksen puute? Ihan harhaista settiä. Monella on tilanne, että aikaisemmassa elämässä ei ole opittu opiskelemaan kieliä. Esim anglosakseilla on onnetonta kieltenopiskelua ja ei ole opiskeluun oikein otetta. Suomessahan jokainen aloittaa ekalla luokalla viimeistään vieraiden kielten opiskelun. Kurdeilla ei ole edes yhtä kieltä, vaan ovat vähemmistökansana aina joutuneet opettelemaan muita kieliä, joko jotain toista kurdikieltä tai ynmpäristön kieltä. Aikuisella on sitten vielä se, että ollaan yleensä jo töissä ja perheellisiä. Ne opiskeluajat jää vähiin päivässä toisin kuin jollain vaihto-oppilailla, joilla koko elämä on pelkkää kielenoppimista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ovat kaikki kollegat ulkomaalaisia, puhumme englantia aina. Voisin kuvitella, että suomen puhuminen heidän kanssa on mahdotonta, vaikka olisivat osa täällä asumassa ja työssä. Mutta it-alalla ihan normaalia puhua jatkuvasti englanniksi, myös suomalaiset keskenään, jos paikalla on yksikin ulkomaalainen. Suomen kieli lienee yksi maailman vaikeimmista, joten ehkä pitää antaa ymmärrystä.

Tätä vierastan pahasti, jos ne ovat oikeasti tulleet Suomeen asumaan ja töihin. Kielikylpy on todella tehokas tapa oppia Suomea ja jo puolessa vuodessa sitä oppii todella hyvin. Se, että suomalaiset vaihtaa aina nykyisin automaattisesti englantiin, estää kielikylvyllä suomenkielen oppimisen. Lopputuloksena täällä on 10 - 20 vuotta asuneita henkilöitä, jotka ei vieläkään osaa suomea! Ja näitä nykyisin piisaa.

On omaa kokemusta tästä esimerkki vaihto-oppilaiden osalta. Jotka jo keväällä ymmärtävät käytännössä kaiken heille puhutun suomen ja osaavat puhua sitä hämmästyttävän hyvin.

Monesti valitaan se kieli, joka sujuu paremmin. Jos suomalainen puhuu paremmin englantia kuin ulkomaalainen suomea, niin englanti valitaan. Mutta jos ulkomaalainen puhuu paremmin suomea kuin suomalainen englantia, niin suomi valitaan. 

Mutta se tekee sen, että se ulkomaalainen ei koskaan sitä suomea opi! Ymmärrän englannin käyttöä, kun keskustellaan kahdestaan tai puhutaan työhön liittyvistä asioista, jotka henkilön pitää ymmärtää. Mutta se, että kahvihuoneessa tai lounaalla kaikki vaihtaa englantiin, kun yksi huonosti suomenkieltä osaava istui pöytään on karhunpalvelus tälle henkilölle. Se kohteliaisuus maksaa sen, ettei se henkilö koskaan sitä suomen kieltä opi.

Olet oikeassa, näin se on. Kun itse opiskelin aikoinani espanjaa, oli helppo puhua paikallisten kanssa. Ei he vaihtaneet englantiin, vaikka osasin alussa varsinkin tosi vähän. Siinä sitä oppii lisää, kun puhuu. Suomalaiset vaihtaa kyllä turhan helposti englantiin, eikä vaadi ulkomaalaista puhumaan suomea. Olisko sitäkin, että osa suomalaisista haluaa itse päästä harjoittelemaan omaa englannin puhumistaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ovat kaikki kollegat ulkomaalaisia, puhumme englantia aina. Voisin kuvitella, että suomen puhuminen heidän kanssa on mahdotonta, vaikka olisivat osa täällä asumassa ja työssä. Mutta it-alalla ihan normaalia puhua jatkuvasti englanniksi, myös suomalaiset keskenään, jos paikalla on yksikin ulkomaalainen. Suomen kieli lienee yksi maailman vaikeimmista, joten ehkä pitää antaa ymmärrystä.

Tätä vierastan pahasti, jos ne ovat oikeasti tulleet Suomeen asumaan ja töihin. Kielikylpy on todella tehokas tapa oppia Suomea ja jo puolessa vuodessa sitä oppii todella hyvin. Se, että suomalaiset vaihtaa aina nykyisin automaattisesti englantiin, estää kielikylvyllä suomenkielen oppimisen. Lopputuloksena täällä on 10 - 20 vuotta asuneita henkilöitä, jotka ei vieläkään osaa suomea! Ja näitä nykyisin piisaa.

On omaa kokemusta tästä esimerkki vaihto-oppilaiden osalta. Jotka jo keväällä ymmärtävät käytännössä kaiken heille puhutun suomen ja osaavat puhua sitä hämmästyttävän hyvin.

Asun ulkomailla eikä voisi paljon vähempää kiinnostaa paikallisen kielen opiskelu. Englannilla pärjää enkä koe mitään tarvetta osata paikallista kieltä. Kaikki kaverit ovat myös ulkomaalaisia. 

Harva ulkomaalainen on yhtään edes kiinnostunut maasta, jossa asuu työn vuoksi. Itseäni haukotuttaa kaikki paikallistarinat, historia ja perinneruuat, tylsempää en keksi. 

Näinhän se on, että työnteko, harrastukset ja oma perhe sen energian ihmisiltä vie, ei ole aikaa eikä jaksamista opiskella kieliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ovat kaikki kollegat ulkomaalaisia, puhumme englantia aina. Voisin kuvitella, että suomen puhuminen heidän kanssa on mahdotonta, vaikka olisivat osa täällä asumassa ja työssä. Mutta it-alalla ihan normaalia puhua jatkuvasti englanniksi, myös suomalaiset keskenään, jos paikalla on yksikin ulkomaalainen. Suomen kieli lienee yksi maailman vaikeimmista, joten ehkä pitää antaa ymmärrystä.

Tätä vierastan pahasti, jos ne ovat oikeasti tulleet Suomeen asumaan ja töihin. Kielikylpy on todella tehokas tapa oppia Suomea ja jo puolessa vuodessa sitä oppii todella hyvin. Se, että suomalaiset vaihtaa aina nykyisin automaattisesti englantiin, estää kielikylvyllä suomenkielen oppimisen. Lopputuloksena täällä on 10 - 20 vuotta asuneita henkilöitä, jotka ei vieläkään osaa suomea! Ja näitä nykyisin piisaa.

On omaa kokemusta tästä esimerkki vaihto-oppilaiden osalta. Jotka jo keväällä ymmärtävät käytännössä kaiken heille puhutun suomen ja osaavat puhua sitä hämmästyttävän hyvin.

Asun ulkomailla eikä voisi paljon vähempää kiinnostaa paikallisen kielen opiskelu. Englannilla pärjää enkä koe mitään tarvetta osata paikallista kieltä. Kaikki kaverit ovat myös ulkomaalaisia. 

Harva ulkomaalainen on yhtään edes kiinnostunut maasta, jossa asuu työn vuoksi. Itseäni haukotuttaa kaikki paikallistarinat, historia ja perinneruuat, tylsempää en keksi. 

Riippuu toki työpaikasta. Mutta jos tulee suomeen töihin sellaiseen työpaikkaan kuin vaikka sote-alalle, missä pitää töissä puhua suomea, niin luulisi kiinnostavan. On varmaan ihan tuskaa tehdä töitä huonolla kielitaidolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ovat kaikki kollegat ulkomaalaisia, puhumme englantia aina. Voisin kuvitella, että suomen puhuminen heidän kanssa on mahdotonta, vaikka olisivat osa täällä asumassa ja työssä. Mutta it-alalla ihan normaalia puhua jatkuvasti englanniksi, myös suomalaiset keskenään, jos paikalla on yksikin ulkomaalainen. Suomen kieli lienee yksi maailman vaikeimmista, joten ehkä pitää antaa ymmärrystä.

Tätä vierastan pahasti, jos ne ovat oikeasti tulleet Suomeen asumaan ja töihin. Kielikylpy on todella tehokas tapa oppia Suomea ja jo puolessa vuodessa sitä oppii todella hyvin. Se, että suomalaiset vaihtaa aina nykyisin automaattisesti englantiin, estää kielikylvyllä suomenkielen oppimisen. Lopputuloksena täällä on 10 - 20 vuotta asuneita henkilöitä, jotka ei vieläkään osaa suomea! Ja näitä nykyisin piisaa.

On omaa kokemusta tästä esimerkki vaihto-oppilaiden osalta. Jotka jo keväällä ymmärtävät käytännössä kaiken heille puhutun suomen ja osaavat puhua sitä hämmästyttävän hyvin.

Asun ulkomailla eikä voisi paljon vähempää kiinnostaa paikallisen kielen opiskelu. Englannilla pärjää enkä koe mitään tarvetta osata paikallista kieltä. Kaikki kaverit ovat myös ulkomaalaisia. 

Harva ulkomaalainen on yhtään edes kiinnostunut maasta, jossa asuu työn vuoksi. Itseäni haukotuttaa kaikki paikallistarinat, historia ja perinneruuat, tylsempää en keksi. 

Eli tarkoitus ei ole jäädä alun perinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ovat kaikki kollegat ulkomaalaisia, puhumme englantia aina. Voisin kuvitella, että suomen puhuminen heidän kanssa on mahdotonta, vaikka olisivat osa täällä asumassa ja työssä. Mutta it-alalla ihan normaalia puhua jatkuvasti englanniksi, myös suomalaiset keskenään, jos paikalla on yksikin ulkomaalainen. Suomen kieli lienee yksi maailman vaikeimmista, joten ehkä pitää antaa ymmärrystä.

Tätä vierastan pahasti, jos ne ovat oikeasti tulleet Suomeen asumaan ja töihin. Kielikylpy on todella tehokas tapa oppia Suomea ja jo puolessa vuodessa sitä oppii todella hyvin. Se, että suomalaiset vaihtaa aina nykyisin automaattisesti englantiin, estää kielikylvyllä suomenkielen oppimisen. Lopputuloksena täällä on 10 - 20 vuotta asuneita henkilöitä, jotka ei vieläkään osaa suomea! Ja näitä nykyisin piisaa.

On omaa kokemusta tästä esimerkki vaihto-oppilaiden osalta. Jotka jo keväällä ymmärtävät käytännössä kaiken heille puhutun suomen ja osaavat puhua sitä hämmästyttävän hyvin.

Asun ulkomailla eikä voisi paljon vähempää kiinnostaa paikallisen kielen opiskelu. Englannilla pärjää enkä koe mitään tarvetta osata paikallista kieltä. Kaikki kaverit ovat myös ulkomaalaisia. 

Harva ulkomaalainen on yhtään edes kiinnostunut maasta, jossa asuu työn vuoksi. Itseäni haukotuttaa kaikki paikallistarinat, historia ja perinneruuat, tylsempää en keksi. 

Niin, asut siellä vain työn vuoksi. Tilanne on ihan eri, jos henkilöllä on oikeasti tarkoitus muuttaa toiseen maahan ja tulla sen kansalaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ovat kaikki kollegat ulkomaalaisia, puhumme englantia aina. Voisin kuvitella, että suomen puhuminen heidän kanssa on mahdotonta, vaikka olisivat osa täällä asumassa ja työssä. Mutta it-alalla ihan normaalia puhua jatkuvasti englanniksi, myös suomalaiset keskenään, jos paikalla on yksikin ulkomaalainen. Suomen kieli lienee yksi maailman vaikeimmista, joten ehkä pitää antaa ymmärrystä.

Tätä vierastan pahasti, jos ne ovat oikeasti tulleet Suomeen asumaan ja töihin. Kielikylpy on todella tehokas tapa oppia Suomea ja jo puolessa vuodessa sitä oppii todella hyvin. Se, että suomalaiset vaihtaa aina nykyisin automaattisesti englantiin, estää kielikylvyllä suomenkielen oppimisen. Lopputuloksena täällä on 10 - 20 vuotta asuneita henkilöitä, jotka ei vieläkään osaa suomea! Ja näitä nykyisin piisaa.

On omaa kokemusta tästä esimerkki vaihto-oppilaiden osalta. Jotka jo keväällä ymmärtävät käytännössä kaiken heille puhutun suomen ja osaavat puhua sitä hämmästyttävän hyvin.

Asun ulkomailla eikä voisi paljon vähempää kiinnostaa paikallisen kielen opiskelu. Englannilla pärjää enkä koe mitään tarvetta osata paikallista kieltä. Kaikki kaverit ovat myös ulkomaalaisia. 

Harva ulkomaalainen on yhtään edes kiinnostunut maasta, jossa asuu työn vuoksi. Itseäni haukotuttaa kaikki paikallistarinat, historia ja perinneruuat, tylsempää en keksi. 

Eli tarkoitus ei ole jäädä alun perinkään.

Aika moni ihminen seilaa nykyisin maailmalla, vaihtaa asuinmaata useampaan kertaan. Ei se maahan muuttaminen niin ainutkertaista ole. Töitä tehdään aina paikallaan ollessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun ainoa yhteinen kieli on suomi, puhutaan selkosuomea.

Jos toinen on saapunut Suomeen eilen tai äskettäin, aloitetaan yhdestä sanasta. (Hei, moi tms.)

Ap:n kuppiesimerkkiä käyttääkseni:

Olisin ottanut kaapista tarjottimen (tai vaikka ison lautasen) ja latonut tarvittavan määrän kuppeja siihen ja vienyt opastettavan kanssa yhdessä sinne pöytään.

Esimerkki ja yhdessä tekeminen toimii silloin hyvänä apuna kun yhteistä sanastoa ei vielä ole.

Hyvä esimerkki. Mutta meille tulleet ei ymmärrä selkosuomea. Ne ymmärtää vaan jotain slangia, mitä e on opiskelleet. Jotain sellaista jota ei puhu varsinkaan vanhukset, mutta ei myöskään muut hoitajat. Sote-ala kyseessä. 

Silti pitää puhua ja toistaa aina vaan samaa asiaa nk. selkosuomella. Kyllä ajan kanssa oppivat. Pitää korjata jos puhuvat slangia, että ei ole suomea ja suomeksi sanotaan toisella tavalla. Vaatii kärsivällisyyttä tietenkin. 

Sote-alalla ei voi odottaa, että ajan kanssa oppivat. He opiskelee kieltä etukäteen ja heidän pitäisi osata sitä jo kun tulevat tänne töihin. Heille opetetaan vääriä asioita. Slangilla ei ole käyttöä sote-alan töissä. 

Jos tulevat Hesan seudulle töihin niin pitää osata puhua slangia. 

Ulkomaalaisten kielikursseilla opetetaan ruokakauppa suomea. Sellaista millä pärjää kaikkein alkeellisimmissa keskusteluissa. Silloin se on hyvin puhekieltä ja slangiakin. Aiemmin opetettiin kirjakieltä, mutta koska heille kukaan ei puhu kirjakieltä, se oli myös ongelma. 

Sanotaanko sitä siis ruokakauppasuomeksi, että ei opeteta esim. kunnollisia partitiivipäätteitä, kuten vaikka kaksi kuppia, vaan opetetaan käyttämään noita hesalaisia venykkeitä, kuten kaks kuppii? Miksi kenenkään pitää osata sanoa niin? Eikö siis muuten voi käydä ruokakaupassa? Eihän suurin osa suomalaisistakaan puhu noin. 

Minun kokemus on, että suurin osa ulkkareista ei yleensä erota pitkää ja lyhyttä vokaalia niin hyvin. 

Tosi monille ulkomaalaisille on aiemmin ollut hyvin vaikea oppia kommunikoimaan käytännössä ihmisten kanssa, jos opetus on ollut kirjakielistä. Sitten kun meneekin ihmisten pariin, ei välttämättä ymmärrä yhtään mitä he sanovat. Suomen puhekieli ja kirjakieli eroavat niin paljon toisistaan, ovat melkein kuin kaksi eri kieltä. Siksi varmaan on siirrytty enemmän puhekieliseen opetukseen, jotta siitä kielitaidosta olisi jotain hyötyäkin, useimmiten kieltä kuitenkin opetetaan varsinkin aluksi arkisia tilanteita varten. Minusta "vietsä kaks kuppii" ei myöskään ole mitenkään erityisen hesalaista kieltä. Olen Jyväskylästä kotoisin ja asunut niin keski-Suomessa, lounais-Suomessa kuin Pirkanmaallakin, ja niissä kaikissa tuo olisi ollut ihan normaali tapa ilmaista asia.

Oletko siis sitä mieltä, että nykyään riittää, kun ymmärtää vain tuon puhekielisen muodon "vietsä kaks kuppii", eikä sitä yleiskielistä muotoa "vietkö kaksi kuppia" tarvitse Suomessa edes ymmärtää? Siitähän tässä oli kyse. 

En sanonut näin. Kunhan vaan selitin ilmiötä mikä tuossa todennäköisesti on taustalla, sen verran paljon olen nuohonnut esim. netin kieltenopiskeluryhmissä, että on tullut selväksi, että yhtälailla vahvasti kirjakieleen nojaavat oppimateriaalit ovat erityisesti suomen kielen kohdalla iso ongelma opiskelijoille, jotka huomaavat äkkiä, etteivät ymmärrä puhutusta kielestä hölkäsenpöläystä. Joku kultainen keskitie tähän pitäisi löytää, mutta lienee aika hankalaa jos puhuttu ja kirjoitettu kieli eroaa niin paljon toisistaan, ja toisaalta opiskelun alussa on niin paljon uutta informaatiota, että kahden päällekkäisen rekisterin opettaminen ja oppiminen olisi todella hankalaa. Vähän sama tilanne on japanissa, jota opiskellessa yleensä opetetaan aluksi peruskohtelias ilmaisutyyli, jota 24/7 käyttämällä ihminen kuulostaa robotilta, ja joka toisaalta ei ole tarpeeksi kohtelias oikeasti muodollisiin tilaisuuksiin. Sitä kuitenkin käytetään oikeassa elämässä paljon enemmän kuin suomen kirjakielistä muotoa.

Olen osin eri mieltä. Puhekieli ei eroa yleiskielestä niin paljon, että opiskelijoiden pää olisi sekoitettava sen vuoksi. Esimerkiksi "minä" ei ole sen vaikeampi kuin "mä", ja jälkimmäinen on helpompi hahmottaa, vaikkei ä-äänne onnistuisikaan. Verbintaivutus on vaikeaa, mutta pakko suomessa on ennen pitkää taivutella; jos oppii sanomaan "mä tieta", ei "minä tiedän" ole mahdoton. Suomesta ei pysty tekemään samanlaista ääriyksinkertaista hätäkeinokieltä kuin vaikka englannista, jossa "you man go, we go room" on ihan ymmärrettävissä. Suomen omalaatuista sanastoa ja rakenteita ei voi väistellä, ne on vain opeteltava. Mieluiten oikein heti alkajaisiksi, koska vaikeaa se on useimmille joka tapauksessa.

Jokainen suomenkielinen osaa sekä yleiskieltä että puhekieltä ja huomaa kyllä, kumpaa juttukaveri yrittää ja haluaa puhua. Me emme kärsi siitä, että meidän on puhuttava hänelle sel-väs-ti ja hi-taas-ti, mutta taatusti tulemme kärsimään porukalla siitä, että suurelle vähemmistöryhmälle on opetettu sekalaista sinnepäinsuomea siinä toivossa, että he oppisivat sitä helpommin ja osaisivat, jaksaisivat tai edes haluaisivat myöhemmin omin nokkineen opetella sen toisen variantin, joka on hallittava, jos haluaa edetä työelämässä, opinnoissa tai ylipäätään missään.

Taidat kuitenkin olla itse ihan natiivi. Eivät nuo minustakaan kuulosta vaikeilta kun asian selittää noin, mutta kielenopiskelijoille tuottavat kuitenkin selvästi päänvaivaa, varsinkin kun useimmilla alueilla on lisäksi selkeä oma murteensa, joka sekoittaa pakkaa entisestään, ja sille vieraan kielen puhujalle jo pelkästään suomen kielen eri äänteiden tunnistaminen puheesta voi aluksi olla hankalaa. Ja huomaahan sen omasta puheestakin, että jos kirjoittaa vierekkäin melko simppeleitäkin lauseita, ovat ne aika erilaisia muutenkin kuin persoonapronominien ym ilmeisimpien puhekielisyyksien osalta. Tyyliin "Kävin eilen ystäväni kanssa metsässä paistamassa makkaraa laavulla" = "Käytii eilen kaverin kaa siel metäs paistaas makkaraa laavul" Natiiville ero ei ole suuri, mutta nopeasti lausuttuna ainakin aloitteleva kielenopiskelija olisi helposti aika hukassa - ja toisaalta ensimmäinen lause kuulostaa todella epäluonnolliselta puhuttuna.

Sen aiemmin mainitun japanin saralla olen huomannut, että siinäkään esimerkiksi eri kohteliaisuusmuotojen hallitseminen ei varsinaisesti ole vaikeaa, mutta niitä on yksinkertaisesti niin paljon, että varsinkin aluksi opetteluun menee kyllä todella paljon aikaa, ja siksi keskitytäänkin lähinnä siihen yleispätevimpään muotoon. Ymmärrän siis, miksi suomen opettelu ei ole kovin korkealla monenkaan listalla, onhan se hyvin vaativa kieli monellakin tapaa, yksi kompastuskivi on jo se, ettei meillä ole suuria sukukieliä jotka auttaisivat uutta opiskelijaa alkuun. Lukeminen olisi yksi tapa, jota soisi markkinoitavan enemmän kielikursseilla ym, se kartuttaa sanavarastoa ja opettaa myös yleiskieltä, mutta vaatii tietysti tietyn lähtötason ollakseen motivoivaa. Välillä mietin, että jos opettelisin suomea vieraana kielenä, saattaisin itsekin luovuttaa aika helpolla.

"Kävin eilen ystäväni kanssa metsässä paistamassa makkaraa laavulla" 

"Käytii eilen kaverin kaa siel metäs paistaas makkaraa laavul"

Kummassakin lauseessa taivutetaan samoja sanoja. Nyt kiinnostaa se, miksi seuraavien sanaparien jälkimmäinen sana on mielestäsi helpompi oppia:

kävin - käytii

ystäväni - kaverin

metsässä - siel metäs

paistamassa - paistaas

laavulla - laavul

Mitä murretta jälkimmäiset muuten ovat? Ne eivät ole sellaista puhekieltä, jota pitäisi tai edes voisi opettaa koko maassa, eikä alueellisen puhekielen ja varsinkaan noin velton ilmaisun soisi päätyvän kenenkään kielitaidoksi.

Tämä muuttuu vielä erikoisemmaksi, kun lisää jonoon perusmuodon:

käydä - kävin/käytii

(ystäväni - kaverin)

metsä - metsässä/metäs

paistaa - paistamassa/paistaas

laavu - laavulla/laavul

Käytännössä nuo puhekieliset sanat ovat ihan yhtä taivuteltuja kuin muutkin, mutta hankalampia siinä mielessä, että ne eivät istu sääntöihin ja toisiinsa.

Leikitäänpä: hän on katsoos telkkarii / juomas limuu / kävelees koiran kaa / opiskelees kielioppii / suksiis suolle. Olisiko kovinkaan paljon vaikeampaa käyttää muotoja katsomassa, juomassa, kävelemässä, opiskelemassa ja suksimassa?

Ei kaikki suomalaiset puhu noin. En koskaan ole sanonut tuota "paistaas" muotoa. Ehkä niin sanotaan jossain, mutta ei kuulu minun puhekieleen. 

Metsäkin voi olla mettä tai mehtä, käytiin mehtäs. 

Minusta ainut, mitä noista sanotaan joka paikassa, on tuo "me käytiin" muoto. Kannattais siinä tosiaan pitää se viimeinen n, niin se olis selkeämpi, ja suurin osa sen n:n edes jollain tavalla nielaistuna kuitenkin sanoo. Monille ulkomaalaisille tuntuu olevan vaikeaa erottaa lyhyt ja pitkä vokaali, niin ne sanois kuitenkin jotain sellaista että "me kauti", eikä sitä sitten kukaan ymmärrä. 

En ole kieli-ihminen, mutta järki sanoo näin, että ei ole hyvä, että ulkomaalaiset opetetaan puhumaan pelkästään tuota eteläsuomalaista juntti-puhekieltä, koska niiltä puuttuu se taju, että missä niin voi puhua, eikä ne opi ollenkaan sellaista fiksua tapaa ilmaista asioita. 

Kysyin tuota kuullakseni enemmän tuon kirjoittajan ajatuksia. Ei niitä sitten tullut.

Minun korvissani "Käytii eilen kaverin kaa siel metäs paistaas makkaraa laavul"  on hyvä esimerkki siitä, että lauseen keksijä ei ymmärrä kielen rakennetta ja rakenteita. 

Haluaisin kyllä kuulla jonkun tuollaista kieltä opiskelleen viisikymppisen vaikka esittelemässä työmaataan kunnianarvoisille vieraille huolellisesti ääntäen: "Ja täl puolel taloo tuol metäs on tuolii ja pöytii et potilaan kaa voi mennä istuun..."

Efter internationella team arbeten var det tyngsta att återgå till de finska sätten. Lyckligtvis behöver man inte längre bry sig om finskspråkigt arbetsliv och sätt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ovat kaikki kollegat ulkomaalaisia, puhumme englantia aina. Voisin kuvitella, että suomen puhuminen heidän kanssa on mahdotonta, vaikka olisivat osa täällä asumassa ja työssä. Mutta it-alalla ihan normaalia puhua jatkuvasti englanniksi, myös suomalaiset keskenään, jos paikalla on yksikin ulkomaalainen. Suomen kieli lienee yksi maailman vaikeimmista, joten ehkä pitää antaa ymmärrystä.

Tätä vierastan pahasti, jos ne ovat oikeasti tulleet Suomeen asumaan ja töihin. Kielikylpy on todella tehokas tapa oppia Suomea ja jo puolessa vuodessa sitä oppii todella hyvin. Se, että suomalaiset vaihtaa aina nykyisin automaattisesti englantiin, estää kielikylvyllä suomenkielen oppimisen. Lopputuloksena täällä on 10 - 20 vuotta asuneita henkilöitä, jotka ei vieläkään osaa suomea! Ja näitä nykyisin piisaa.

On omaa kokemusta tästä esimerkki vaihto-oppilaiden osalta. Jotka jo keväällä ymmärtävät käytännössä kaiken heille puhutun suomen ja osaavat puhua sitä hämmästyttävän hyvin.

Asun ulkomailla eikä voisi paljon vähempää kiinnostaa paikallisen kielen opiskelu. Englannilla pärjää enkä koe mitään tarvetta osata paikallista kieltä. Kaikki kaverit ovat myös ulkomaalaisia. 

Harva ulkomaalainen on yhtään edes kiinnostunut maasta, jossa asuu työn vuoksi. Itseäni haukotuttaa kaikki paikallistarinat, historia ja perinneruuat, tylsempää en keksi. 

Eli tarkoitus ei ole jäädä alun perinkään.

Asumme maassa jossa on niin iso expat-yhteisö, ettei vain tarvitse tutustua paikalliseen kulttuuriin, vaikka olisi jäämässä vakituisesti maahan. Meillä on asunto ostettuna ja lapset osaavat kielen ja tavat. Emme ole muuttamassa koskaan takaisin Suomeen, mutta emme silti halua opiskella kieltä. Ei vain kiinnosta yhtään ja kun ei ole pakko. 

Tietysti silti esimerkiksi hoitajan tulee osata paikallisen maan kieltä, eihän siinä työnteosta paikallisten potilaiden kanssa tule mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun ainoa yhteinen kieli on suomi, puhutaan selkosuomea.

Jos toinen on saapunut Suomeen eilen tai äskettäin, aloitetaan yhdestä sanasta. (Hei, moi tms.)

Ap:n kuppiesimerkkiä käyttääkseni:

Olisin ottanut kaapista tarjottimen (tai vaikka ison lautasen) ja latonut tarvittavan määrän kuppeja siihen ja vienyt opastettavan kanssa yhdessä sinne pöytään.

Esimerkki ja yhdessä tekeminen toimii silloin hyvänä apuna kun yhteistä sanastoa ei vielä ole.

Hyvä esimerkki. Mutta meille tulleet ei ymmärrä selkosuomea. Ne ymmärtää vaan jotain slangia, mitä e on opiskelleet. Jotain sellaista jota ei puhu varsinkaan vanhukset, mutta ei myöskään muut hoitajat. Sote-ala kyseessä. 

Silti pitää puhua ja toistaa aina vaan samaa asiaa nk. selkosuomella. Kyllä ajan kanssa oppivat. Pitää korjata jos puhuvat slangia, että ei ole suomea ja suomeksi sanotaan toisella tavalla. Vaatii kärsivällisyyttä tietenkin. 

Sote-alalla ei voi odottaa, että ajan kanssa oppivat. He opiskelee kieltä etukäteen ja heidän pitäisi osata sitä jo kun tulevat tänne töihin. Heille opetetaan vääriä asioita. Slangilla ei ole käyttöä sote-alan töissä. 

Jos tulevat Hesan seudulle töihin niin pitää osata puhua slangia. 

Ulkomaalaisten kielikursseilla opetetaan ruokakauppa suomea. Sellaista millä pärjää kaikkein alkeellisimmissa keskusteluissa. Silloin se on hyvin puhekieltä ja slangiakin. Aiemmin opetettiin kirjakieltä, mutta koska heille kukaan ei puhu kirjakieltä, se oli myös ongelma. 

Sanotaanko sitä siis ruokakauppasuomeksi, että ei opeteta esim. kunnollisia partitiivipäätteitä, kuten vaikka kaksi kuppia, vaan opetetaan käyttämään noita hesalaisia venykkeitä, kuten kaks kuppii? Miksi kenenkään pitää osata sanoa niin? Eikö siis muuten voi käydä ruokakaupassa? Eihän suurin osa suomalaisistakaan puhu noin. 

Minun kokemus on, että suurin osa ulkkareista ei yleensä erota pitkää ja lyhyttä vokaalia niin hyvin. 

Tosi monille ulkomaalaisille on aiemmin ollut hyvin vaikea oppia kommunikoimaan käytännössä ihmisten kanssa, jos opetus on ollut kirjakielistä. Sitten kun meneekin ihmisten pariin, ei välttämättä ymmärrä yhtään mitä he sanovat. Suomen puhekieli ja kirjakieli eroavat niin paljon toisistaan, ovat melkein kuin kaksi eri kieltä. Siksi varmaan on siirrytty enemmän puhekieliseen opetukseen, jotta siitä kielitaidosta olisi jotain hyötyäkin, useimmiten kieltä kuitenkin opetetaan varsinkin aluksi arkisia tilanteita varten. Minusta "vietsä kaks kuppii" ei myöskään ole mitenkään erityisen hesalaista kieltä. Olen Jyväskylästä kotoisin ja asunut niin keski-Suomessa, lounais-Suomessa kuin Pirkanmaallakin, ja niissä kaikissa tuo olisi ollut ihan normaali tapa ilmaista asia.

Oletko siis sitä mieltä, että nykyään riittää, kun ymmärtää vain tuon puhekielisen muodon "vietsä kaks kuppii", eikä sitä yleiskielistä muotoa "vietkö kaksi kuppia" tarvitse Suomessa edes ymmärtää? Siitähän tässä oli kyse. 

En sanonut näin. Kunhan vaan selitin ilmiötä mikä tuossa todennäköisesti on taustalla, sen verran paljon olen nuohonnut esim. netin kieltenopiskeluryhmissä, että on tullut selväksi, että yhtälailla vahvasti kirjakieleen nojaavat oppimateriaalit ovat erityisesti suomen kielen kohdalla iso ongelma opiskelijoille, jotka huomaavat äkkiä, etteivät ymmärrä puhutusta kielestä hölkäsenpöläystä. Joku kultainen keskitie tähän pitäisi löytää, mutta lienee aika hankalaa jos puhuttu ja kirjoitettu kieli eroaa niin paljon toisistaan, ja toisaalta opiskelun alussa on niin paljon uutta informaatiota, että kahden päällekkäisen rekisterin opettaminen ja oppiminen olisi todella hankalaa. Vähän sama tilanne on japanissa, jota opiskellessa yleensä opetetaan aluksi peruskohtelias ilmaisutyyli, jota 24/7 käyttämällä ihminen kuulostaa robotilta, ja joka toisaalta ei ole tarpeeksi kohtelias oikeasti muodollisiin tilaisuuksiin. Sitä kuitenkin käytetään oikeassa elämässä paljon enemmän kuin suomen kirjakielistä muotoa.

Olen osin eri mieltä. Puhekieli ei eroa yleiskielestä niin paljon, että opiskelijoiden pää olisi sekoitettava sen vuoksi. Esimerkiksi "minä" ei ole sen vaikeampi kuin "mä", ja jälkimmäinen on helpompi hahmottaa, vaikkei ä-äänne onnistuisikaan. Verbintaivutus on vaikeaa, mutta pakko suomessa on ennen pitkää taivutella; jos oppii sanomaan "mä tieta", ei "minä tiedän" ole mahdoton. Suomesta ei pysty tekemään samanlaista ääriyksinkertaista hätäkeinokieltä kuin vaikka englannista, jossa "you man go, we go room" on ihan ymmärrettävissä. Suomen omalaatuista sanastoa ja rakenteita ei voi väistellä, ne on vain opeteltava. Mieluiten oikein heti alkajaisiksi, koska vaikeaa se on useimmille joka tapauksessa.

Jokainen suomenkielinen osaa sekä yleiskieltä että puhekieltä ja huomaa kyllä, kumpaa juttukaveri yrittää ja haluaa puhua. Me emme kärsi siitä, että meidän on puhuttava hänelle sel-väs-ti ja hi-taas-ti, mutta taatusti tulemme kärsimään porukalla siitä, että suurelle vähemmistöryhmälle on opetettu sekalaista sinnepäinsuomea siinä toivossa, että he oppisivat sitä helpommin ja osaisivat, jaksaisivat tai edes haluaisivat myöhemmin omin nokkineen opetella sen toisen variantin, joka on hallittava, jos haluaa edetä työelämässä, opinnoissa tai ylipäätään missään.

Taidat kuitenkin olla itse ihan natiivi. Eivät nuo minustakaan kuulosta vaikeilta kun asian selittää noin, mutta kielenopiskelijoille tuottavat kuitenkin selvästi päänvaivaa, varsinkin kun useimmilla alueilla on lisäksi selkeä oma murteensa, joka sekoittaa pakkaa entisestään, ja sille vieraan kielen puhujalle jo pelkästään suomen kielen eri äänteiden tunnistaminen puheesta voi aluksi olla hankalaa. Ja huomaahan sen omasta puheestakin, että jos kirjoittaa vierekkäin melko simppeleitäkin lauseita, ovat ne aika erilaisia muutenkin kuin persoonapronominien ym ilmeisimpien puhekielisyyksien osalta. Tyyliin "Kävin eilen ystäväni kanssa metsässä paistamassa makkaraa laavulla" = "Käytii eilen kaverin kaa siel metäs paistaas makkaraa laavul" Natiiville ero ei ole suuri, mutta nopeasti lausuttuna ainakin aloitteleva kielenopiskelija olisi helposti aika hukassa - ja toisaalta ensimmäinen lause kuulostaa todella epäluonnolliselta puhuttuna.

Sen aiemmin mainitun japanin saralla olen huomannut, että siinäkään esimerkiksi eri kohteliaisuusmuotojen hallitseminen ei varsinaisesti ole vaikeaa, mutta niitä on yksinkertaisesti niin paljon, että varsinkin aluksi opetteluun menee kyllä todella paljon aikaa, ja siksi keskitytäänkin lähinnä siihen yleispätevimpään muotoon. Ymmärrän siis, miksi suomen opettelu ei ole kovin korkealla monenkaan listalla, onhan se hyvin vaativa kieli monellakin tapaa, yksi kompastuskivi on jo se, ettei meillä ole suuria sukukieliä jotka auttaisivat uutta opiskelijaa alkuun. Lukeminen olisi yksi tapa, jota soisi markkinoitavan enemmän kielikursseilla ym, se kartuttaa sanavarastoa ja opettaa myös yleiskieltä, mutta vaatii tietysti tietyn lähtötason ollakseen motivoivaa. Välillä mietin, että jos opettelisin suomea vieraana kielenä, saattaisin itsekin luovuttaa aika helpolla.

"Kävin eilen ystäväni kanssa metsässä paistamassa makkaraa laavulla" 

"Käytii eilen kaverin kaa siel metäs paistaas makkaraa laavul"

Kummassakin lauseessa taivutetaan samoja sanoja. Nyt kiinnostaa se, miksi seuraavien sanaparien jälkimmäinen sana on mielestäsi helpompi oppia:

kävin - käytii

ystäväni - kaverin

metsässä - siel metäs

paistamassa - paistaas

laavulla - laavul

Mitä murretta jälkimmäiset muuten ovat? Ne eivät ole sellaista puhekieltä, jota pitäisi tai edes voisi opettaa koko maassa, eikä alueellisen puhekielen ja varsinkaan noin velton ilmaisun soisi päätyvän kenenkään kielitaidoksi.

Tämä muuttuu vielä erikoisemmaksi, kun lisää jonoon perusmuodon:

käydä - kävin/käytii

(ystäväni - kaverin)

metsä - metsässä/metäs

paistaa - paistamassa/paistaas

laavu - laavulla/laavul

Käytännössä nuo puhekieliset sanat ovat ihan yhtä taivuteltuja kuin muutkin, mutta hankalampia siinä mielessä, että ne eivät istu sääntöihin ja toisiinsa.

Leikitäänpä: hän on katsoos telkkarii / juomas limuu / kävelees koiran kaa / opiskelees kielioppii / suksiis suolle. Olisiko kovinkaan paljon vaikeampaa käyttää muotoja katsomassa, juomassa, kävelemässä, opiskelemassa ja suksimassa?

Ei kaikki suomalaiset puhu noin. En koskaan ole sanonut tuota "paistaas" muotoa. Ehkä niin sanotaan jossain, mutta ei kuulu minun puhekieleen. 

Metsäkin voi olla mettä tai mehtä, käytiin mehtäs. 

Minusta ainut, mitä noista sanotaan joka paikassa, on tuo "me käytiin" muoto. Kannattais siinä tosiaan pitää se viimeinen n, niin se olis selkeämpi, ja suurin osa sen n:n edes jollain tavalla nielaistuna kuitenkin sanoo. Monille ulkomaalaisille tuntuu olevan vaikeaa erottaa lyhyt ja pitkä vokaali, niin ne sanois kuitenkin jotain sellaista että "me kauti", eikä sitä sitten kukaan ymmärrä. 

En ole kieli-ihminen, mutta järki sanoo näin, että ei ole hyvä, että ulkomaalaiset opetetaan puhumaan pelkästään tuota eteläsuomalaista juntti-puhekieltä, koska niiltä puuttuu se taju, että missä niin voi puhua, eikä ne opi ollenkaan sellaista fiksua tapaa ilmaista asioita. 

Kysyin tuota kuullakseni enemmän tuon kirjoittajan ajatuksia. Ei niitä sitten tullut.

Minun korvissani "Käytii eilen kaverin kaa siel metäs paistaas makkaraa laavul"  on hyvä esimerkki siitä, että lauseen keksijä ei ymmärrä kielen rakennetta ja rakenteita. 

Haluaisin kyllä kuulla jonkun tuollaista kieltä opiskelleen viisikymppisen vaikka esittelemässä työmaataan kunnianarvoisille vieraille huolellisesti ääntäen: "Ja täl puolel taloo tuol metäs on tuolii ja pöytii et potilaan kaa voi mennä istuun..."

Aloin lukee tot sun vikaa lauset Pori murteel.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän ulkomaalaiset työntekijät osaa englantia, ja puhutaan englantia niiden kanssa. On 10 vuottakin töissä olleita, jotka ei osaa suomea lainkaan. Mutta ei ole kyllä suoranaisesti asiakaspalveluala, joten ei tarvitse työn puolesta osata.

Tuo tekniikka toimii lähinnä silloin, kun suomenkieltä ei tarvitse osata töissä.

Esim sote-alalla taas on pidemmän päälle karhunpalvelus puhua heille liikaa englantia, koska heidän pitää oppia työssä käyttämään suomea.

Meillä taas yksikään sote alan töissä ollut (mukaan lukien myös harjoittelijat) ulkomaalaistaustainen ei osaa edes englantia. Mukana paljon ukrainalaistaustausia. En todellakaan halua arvostella heitä, mutta kielitaito hyvin huono monesti. Jopa täällä monia vuosia asuneella perheellisellä. Samoin mietin usein miksi sinne lähihoitaja opintoihin otetaan ihmistä joka ei oikeastaan ymmärrä suomea kunnolla tai jos ymmärtää niin ei osaa ainakaan kirjoittaa tai puhua suomea. Silti hän pääsee opinnoissaan eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän ulkomaalaiset työntekijät osaa englantia, ja puhutaan englantia niiden kanssa. On 10 vuottakin töissä olleita, jotka ei osaa suomea lainkaan. Mutta ei ole kyllä suoranaisesti asiakaspalveluala, joten ei tarvitse työn puolesta osata.

Tuo tekniikka toimii lähinnä silloin, kun suomenkieltä ei tarvitse osata töissä.

Esim sote-alalla taas on pidemmän päälle karhunpalvelus puhua heille liikaa englantia, koska heidän pitää oppia työssä käyttämään suomea.

Meillä taas yksikään sote alan töissä ollut (mukaan lukien myös harjoittelijat) ulkomaalaistaustainen ei osaa edes englantia. Mukana paljon ukrainalaistaustausia. En todellakaan halua arvostella heitä, mutta kielitaito hyvin huono monesti. Jopa täällä monia vuosia asuneella perheellisellä. Samoin mietin usein miksi sinne lähihoitaja opintoihin otetaan ihmistä joka ei oikeastaan ymmärrä suomea kunnolla tai jos ymmärtää niin ei osaa ainakaan kirjoittaa tai puhua suomea. Silti hän pääsee opinnoissaan eteenpäin.

Kielitaidon puute on varmasti pienimpiä ongelmia lähihoitajaopiskelijoissa. Sinnehän otetaan ihan mitä tahansa porukkaa. Ei se lähärin työ niin hääviä ole, että siellä pystyttäisiin valitsemaan tulijoita. Työvoimapula on paha nykyiselläänkin.

Tässä on kuules pointtina puhdas äly.Ei taustalla ole mitään merkitystä.Älyllä on!