Lue keskustelun säännöt.
Miehen suku ja meidän lapsemme
13.04.2023 |
Olen kovasti miettinyt, olenko liian herkkänahkainen vai mistä tässä on kysymys.
En oikein jaksa enää osallistua miehen sukutapaamisiin, käydä appivanhemmilla ym. Tuntuu, että pieni lapsemme on miehen suvun kanssa aina kuin jokin kollektiivinen omaisuus, jota milloin kukakin riepottaa sylissään. Ihan kuin minulla ei olisi mitään "oikeutta" lapseemme tässä seurassa. Kaikenlaista muutakin on ollut, ei noudateta sääntöjä, jota lapsen kanssa on. Eli annetaan esimerkiksi omalta lautaselta lapselle ruokaa.
Oman sukuni kanssa on jotenkin tosi erilaista. Kyllä lasta sielläkin toki sylitellään, mutta kaikki on jotenkin kunnioittavampaa ja hienovaraisempaa. Lapsi saa esimerkiksi leikkiä myös omiaan lattialla, eikä koko ajan ole jonkun sylissä.
Miehen perheen kanssa minusta tuntuu jotenkin siltä, että ylitseni kävellään eikä vanhemmuuttani kunnioiteta. Tehdään lapsen kanssa juuri toisinpäin, kuin olen aiemmin sanonut.
Jään nykyään usein kotiin miehen suvun tapaamisista, jota sitten kuulemma kovasti miehen suvussa ihmetellään. Luulisi, että olisivat tyytyväisiä, kun saavat riepottaa lasta sydämensä kyllyydestä ilman minun läsnäoloani...
Kommentit (410)
Selvästi joitakin tyyppejä kovin ahdistaa ajatus siitä että se likasanko oppii vihdoinkin kävelemään pois kaiken kuonan alta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten koet itse parhaaksi. Hommaa lääkitys tmv jos alkaa vaikuttaa mielenterveyteesi pahastikin.
Kylläpä lähti kierroksille tämä(kin) keskustelu. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP: "Jään nykyään usein kotiin miehen suvun tapaamisista, jota sitten kuulemma kovasti miehen suvussa ihmetellään. Luulisi, että olisivat tyytyväisiä, kun saavat riepottaa lasta sydämensä kyllyydestä ilman minun läsnäoloani..."
Ehkä ne oikeasti haluaisivat nähdä sinua, suvun yhtenä tärkeänä jäsenenä. Noi vanhat on sillai vähän hassuja, että ne ottaa sukulaisuuden jotenkin merkittävänä asiana, mitä se selvästikään ei nuoremmalle sukupolvelle enää ole.
Ap puhuu miehensä sukulaisista. Ei omistaan.
Hiusten halkomista. Suku ei tarkoita sitä, että ollaan kaikki verisukulaisia. Ei tuon kirjoittajan omassakaan suvussa niin ole. Aina tarvitaan ne sukuun tulevat, jotta ylipäänsä suku voi jatkaa olemassaoloaan.
Ei nuo ole ap:n sukulaisia.
Eikä se lapsi ole mikään narsistinen suvun jatke.
Kyllähän se lapsi nimenomaan ON suvun jatke, halusit sinä sitä tai et :D
Jos suku sattuu olemaan "narsistinen" (vakio nykyään vauvalla, kaikki on narsisteja) on vauva/lapsi narsistisen suvun jatke.
AP:n mihen suku ei vain vaikuta narsistiselta, vaan lämpimiltä ja välittäviltä ihmisiltä.
AP ehkä itse on se "narsisti" ? ;D
Ja vaikka ne miehen sukulaiset ei suoranaisesti olekaan ap:n sukulaisia niin ap:n LAPSEN sukulaisia ne kyllä on. Ihan verisukulaisia.
Jos tässä olisi kyse perinnöstä, niin kovasti miehenkin sukulaiset olisivat sukua ja perintö kuuluisi tottkai ap.lle ja perheelleen :D Ap ekana kahmimassa suvun perintökalleuksia, sillä toki ne hänellekin kuuluu, koska miehen äiti/isä/mummo......
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP: "Jään nykyään usein kotiin miehen suvun tapaamisista, jota sitten kuulemma kovasti miehen suvussa ihmetellään. Luulisi, että olisivat tyytyväisiä, kun saavat riepottaa lasta sydämensä kyllyydestä ilman minun läsnäoloani..."
Ehkä ne oikeasti haluaisivat nähdä sinua, suvun yhtenä tärkeänä jäsenenä. Noi vanhat on sillai vähän hassuja, että ne ottaa sukulaisuuden jotenkin merkittävänä asiana, mitä se selvästikään ei nuoremmalle sukupolvelle enää ole.
Ap puhuu miehensä sukulaisista. Ei omistaan.
Nimenomaan. Kun nuo vanhat on sillai hassuja, että ne ajattelee, että naimisiin mennessä nainen tulee myös miehen suvun jäseneksi ja mies vaimon suvun.
Tämä käsitys näkyy englannin kielessä hyvin: "mother in law" on anoppi. Monissa maissa vävy kutsuu anoppiaan äidiksi jne. Mutta Suomessa ei tietenkään, tässä kylmässä maassa.
Tämä ketju on kyllä tehnyt selväksi sen, että sukusiteitä ei enää tarvita, oma ydinperhe ja ystävät riittää ihmisille. Tädit, sedät ja serkut saavat mennä. Omista vanhemmistakin tuntuu olevan vain riesaa.
Tämä selittyy osaksi sillä, että ennen suku oli osa selviytymisstrategiaa. Autettiin saman suvun jäseniä, tultiin avuksi töissä jne. Nyt sossu hoitaa auttamisen, ja muut yhteiskunnan rakenteet. Suku on käynyt tarpeettomaksi.
Ja sukuriidathan ovat niitä verisimpiä. Ehkä tämä on ihan hyvä kehityskulku, en itsekään ole tekemisissä sukulaisteni kanssa, lukuunottamatta muutamia pinsettiotteella poimittuja yksilöitä, joiden kanssa viihdyn muutenkin.
Ei ne miehen sukulaiset ole ap:n sukulaisia.
Etkö jaksanut lukea pitkää tekstiäni? Avioliitossa kaksi sukua yhdistyy ja miehen sukulaisista tulee vaimon sukulaisia ja päin vastoin. Näille on ihan omia käsitteitä kuten "lanko" tai "käly". Ei sukua veren kautta mutta puolison kautta.
Ap:n miehen suku on ap:n miehen suku. Ei ole ap:n missään määrin.
Mutta ap:n lapsen sukulaisia he ovat. Lapsella on oikeus sukulaisiinsa, myös sen isänpuolen sukulaisiin. lapsella tuskin on heitä vastaan mitään, koska näyttää siltä, että he kovasti pitävät poikansa/veljensä lapsesta. Ainoa ongelma taitaa olla ap ja hänen sairaalloinen mustasukkaisuus lapsestaan.
Luulisi olevan vain mielissään, että muutkin haluaa hoitaa ja hoivata/pitää sylissä lasta.
Ainakin itse sai ihan tarpeeksi hoitaa lasta, vaikka sukulaisvierailulla muutkin sylitti vauvaa. Oli vain ihanaa, kun ei tarvinnut koko ajan olla itse saatavilla, vaan lapsesta huolehti muutkin.
Sai juoda kahvitkin rauhassa, kun joku muu leikki lapsen kanssa sen ajan. Kotona ei koskaan saanut syödä/juoda kahvia rauhassa, vaan piti revetä sinne ja tänne ja auttaa lasta ruokailissa yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohdin mainita, että lapseni on iältään 13. Siksi tuo sylittely on mielestäni erikoista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP: "Jään nykyään usein kotiin miehen suvun tapaamisista, jota sitten kuulemma kovasti miehen suvussa ihmetellään. Luulisi, että olisivat tyytyväisiä, kun saavat riepottaa lasta sydämensä kyllyydestä ilman minun läsnäoloani..."
Ehkä ne oikeasti haluaisivat nähdä sinua, suvun yhtenä tärkeänä jäsenenä. Noi vanhat on sillai vähän hassuja, että ne ottaa sukulaisuuden jotenkin merkittävänä asiana, mitä se selvästikään ei nuoremmalle sukupolvelle enää ole.
Ap puhuu miehensä sukulaisista. Ei omistaan.
Nimenomaan. Kun nuo vanhat on sillai hassuja, että ne ajattelee, että naimisiin mennessä nainen tulee myös miehen suvun jäseneksi ja mies vaimon suvun.
Tämä käsitys näkyy englannin kielessä hyvin: "mother in law" on anoppi. Monissa maissa vävy kutsuu anoppiaan äidiksi jne. Mutta Suomessa ei tietenkään, tässä kylmässä maassa.
Tämä ketju on kyllä tehnyt selväksi sen, että sukusiteitä ei enää tarvita, oma ydinperhe ja ystävät riittää ihmisille. Tädit, sedät ja serkut saavat mennä. Omista vanhemmistakin tuntuu olevan vain riesaa.
Tämä selittyy osaksi sillä, että ennen suku oli osa selviytymisstrategiaa. Autettiin saman suvun jäseniä, tultiin avuksi töissä jne. Nyt sossu hoitaa auttamisen, ja muut yhteiskunnan rakenteet. Suku on käynyt tarpeettomaksi.
Ja sukuriidathan ovat niitä verisimpiä. Ehkä tämä on ihan hyvä kehityskulku, en itsekään ole tekemisissä sukulaisteni kanssa, lukuunottamatta muutamia pinsettiotteella poimittuja yksilöitä, joiden kanssa viihdyn muutenkin.
Ei ne miehen sukulaiset ole ap:n sukulaisia.
Etkö jaksanut lukea pitkää tekstiäni? Avioliitossa kaksi sukua yhdistyy ja miehen sukulaisista tulee vaimon sukulaisia ja päin vastoin. Näille on ihan omia käsitteitä kuten "lanko" tai "käly". Ei sukua veren kautta mutta puolison kautta.
Ap:n miehen suku on ap:n miehen suku. Ei ole ap:n missään määrin.
Mutta ap:n lapsen sukulaisia he ovat. Lapsella on oikeus sukulaisiinsa, myös sen isänpuolen sukulaisiin. lapsella tuskin on heitä vastaan mitään, koska näyttää siltä, että he kovasti pitävät poikansa/veljensä lapsesta. Ainoa ongelma taitaa olla ap ja hänen sairaalloinen mustasukkaisuus lapsestaan.
Luulisi olevan vain mielissään, että muutkin haluaa hoitaa ja hoivata/pitää sylissä lasta.
Ainakin itse sai ihan tarpeeksi hoitaa lasta, vaikka sukulaisvierailulla muutkin sylitti vauvaa. Oli vain ihanaa, kun ei tarvinnut koko ajan olla itse saatavilla, vaan lapsesta huolehti muutkin.
Sai juoda kahvitkin rauhassa, kun joku muu leikki lapsen kanssa sen ajan. Kotona ei koskaan saanut syödä/juoda kahvia rauhassa, vaan piti revetä sinne ja tänne ja auttaa lasta ruokailissa yms.
Ei se sukulaisuus tarkoita että ne ihmsiet olis hyvästä sille lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP: "Jään nykyään usein kotiin miehen suvun tapaamisista, jota sitten kuulemma kovasti miehen suvussa ihmetellään. Luulisi, että olisivat tyytyväisiä, kun saavat riepottaa lasta sydämensä kyllyydestä ilman minun läsnäoloani..."
Ehkä ne oikeasti haluaisivat nähdä sinua, suvun yhtenä tärkeänä jäsenenä. Noi vanhat on sillai vähän hassuja, että ne ottaa sukulaisuuden jotenkin merkittävänä asiana, mitä se selvästikään ei nuoremmalle sukupolvelle enää ole.
Ap puhuu miehensä sukulaisista. Ei omistaan.
Hiusten halkomista. Suku ei tarkoita sitä, että ollaan kaikki verisukulaisia. Ei tuon kirjoittajan omassakaan suvussa niin ole. Aina tarvitaan ne sukuun tulevat, jotta ylipäänsä suku voi jatkaa olemassaoloaan.
Ei nuo ole ap:n sukulaisia.
Eikä se lapsi ole mikään narsistinen suvun jatke.
Kyllähän se lapsi nimenomaan ON suvun jatke, halusit sinä sitä tai et :D
Jos suku sattuu olemaan "narsistinen" (vakio nykyään vauvalla, kaikki on narsisteja) on vauva/lapsi narsistisen suvun jatke.
AP:n mihen suku ei vain vaikuta narsistiselta, vaan lämpimiltä ja välittäviltä ihmisiltä.
AP ehkä itse on se "narsisti" ? ;D
Ja vaikka ne miehen sukulaiset ei suoranaisesti olekaan ap:n sukulaisia niin ap:n LAPSEN sukulaisia ne kyllä on. Ihan verisukulaisia.
Jos tässä olisi kyse perinnöstä, niin kovasti miehenkin sukulaiset olisivat sukua ja perintö kuuluisi tottkai ap.lle ja perheelleen :D Ap ekana kahmimassa suvun perintökalleuksia, sillä toki ne hänellekin kuuluu, koska miehen äiti/isä/mummo......
Se lapsi on kuule ihan erillinen oma ihmisensä. Ei ole narsistimummon jatke.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP: "Jään nykyään usein kotiin miehen suvun tapaamisista, jota sitten kuulemma kovasti miehen suvussa ihmetellään. Luulisi, että olisivat tyytyväisiä, kun saavat riepottaa lasta sydämensä kyllyydestä ilman minun läsnäoloani..."
Ehkä ne oikeasti haluaisivat nähdä sinua, suvun yhtenä tärkeänä jäsenenä. Noi vanhat on sillai vähän hassuja, että ne ottaa sukulaisuuden jotenkin merkittävänä asiana, mitä se selvästikään ei nuoremmalle sukupolvelle enää ole.
Ap puhuu miehensä sukulaisista. Ei omistaan.
Nimenomaan. Kun nuo vanhat on sillai hassuja, että ne ajattelee, että naimisiin mennessä nainen tulee myös miehen suvun jäseneksi ja mies vaimon suvun.
Tämä käsitys näkyy englannin kielessä hyvin: "mother in law" on anoppi. Monissa maissa vävy kutsuu anoppiaan äidiksi jne. Mutta Suomessa ei tietenkään, tässä kylmässä maassa.
Tämä ketju on kyllä tehnyt selväksi sen, että sukusiteitä ei enää tarvita, oma ydinperhe ja ystävät riittää ihmisille. Tädit, sedät ja serkut saavat mennä. Omista vanhemmistakin tuntuu olevan vain riesaa.
Tämä selittyy osaksi sillä, että ennen suku oli osa selviytymisstrategiaa. Autettiin saman suvun jäseniä, tultiin avuksi töissä jne. Nyt sossu hoitaa auttamisen, ja muut yhteiskunnan rakenteet. Suku on käynyt tarpeettomaksi.
Ja sukuriidathan ovat niitä verisimpiä. Ehkä tämä on ihan hyvä kehityskulku, en itsekään ole tekemisissä sukulaisteni kanssa, lukuunottamatta muutamia pinsettiotteella poimittuja yksilöitä, joiden kanssa viihdyn muutenkin.
Ei ne miehen sukulaiset ole ap:n sukulaisia.
Etkö jaksanut lukea pitkää tekstiäni? Avioliitossa kaksi sukua yhdistyy ja miehen sukulaisista tulee vaimon sukulaisia ja päin vastoin. Näille on ihan omia käsitteitä kuten "lanko" tai "käly". Ei sukua veren kautta mutta puolison kautta.
Ap:n miehen suku on ap:n miehen suku. Ei ole ap:n missään määrin.
Mutta ap:n lapsen sukulaisia he ovat. Lapsella on oikeus sukulaisiinsa, myös sen isänpuolen sukulaisiin. lapsella tuskin on heitä vastaan mitään, koska näyttää siltä, että he kovasti pitävät poikansa/veljensä lapsesta. Ainoa ongelma taitaa olla ap ja hänen sairaalloinen mustasukkaisuus lapsestaan.
Luulisi olevan vain mielissään, että muutkin haluaa hoitaa ja hoivata/pitää sylissä lasta.
Ainakin itse sai ihan tarpeeksi hoitaa lasta, vaikka sukulaisvierailulla muutkin sylitti vauvaa. Oli vain ihanaa, kun ei tarvinnut koko ajan olla itse saatavilla, vaan lapsesta huolehti muutkin.
Sai juoda kahvitkin rauhassa, kun joku muu leikki lapsen kanssa sen ajan. Kotona ei koskaan saanut syödä/juoda kahvia rauhassa, vaan piti revetä sinne ja tänne ja auttaa lasta ruokailissa yms.
Yksi lapsi, kaksi vanhempaa. Vuorottelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti?
Valitat että lapsesi saa suvulta huomiota, hänet halutaan kylään ja hänen kanssaan ollaan innolla ja ilolla.
Nyt Ap on sinulla itselläsi asennemuutoksen paikka! Älä pilaa hyviä suhteita valittamalla turhasta, vaan koita vaikka vähän levätä kun muut huolehtivat lapsestasi. Ole kiitollinen siitä.Meitä on paljon, joiden suvut eivät joko välitä lapsenlapsista lainkaan tai joissa sisarusten lapsia eli serkkuja suositaan räikeästi sekä sanoissa että teoissa. Samassa tilassa ollessakin saatetaan huomioida vain ne "paremmat" lapset. Itse äitinä on pitänyt yrittää suojella lapsia, etteivät he tätä huomaisi. Tai jättää kertomatta, miten muiden lasten kanssa ollaan paljon enemmän tekemisissä.
Oma äitini kehtasi usein lapsen kuullen vertailla, miten vuotta vanhempi serkku on joka asiassa etevämpi.
Meillä se huonompi lapsenlapsi on samoista vanhemmista syntynyt kuin parempi. Esimerkiksi tästä syntyvä erittäin räikeä epätasa-arvoinen kohtelu on syy olla yhteyksissä mummuun. Ei ole ikävä mummua, kenelläkään meidän perheessä. Todellakin lasta pitää tuollaisesta suojella. Eikä tämä edes ole ainoa ongelma tuon mummon kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP: "Jään nykyään usein kotiin miehen suvun tapaamisista, jota sitten kuulemma kovasti miehen suvussa ihmetellään. Luulisi, että olisivat tyytyväisiä, kun saavat riepottaa lasta sydämensä kyllyydestä ilman minun läsnäoloani..."
Ehkä ne oikeasti haluaisivat nähdä sinua, suvun yhtenä tärkeänä jäsenenä. Noi vanhat on sillai vähän hassuja, että ne ottaa sukulaisuuden jotenkin merkittävänä asiana, mitä se selvästikään ei nuoremmalle sukupolvelle enää ole.
Ap puhuu miehensä sukulaisista. Ei omistaan.
Nimenomaan. Kun nuo vanhat on sillai hassuja, että ne ajattelee, että naimisiin mennessä nainen tulee myös miehen suvun jäseneksi ja mies vaimon suvun.
Tämä käsitys näkyy englannin kielessä hyvin: "mother in law" on anoppi. Monissa maissa vävy kutsuu anoppiaan äidiksi jne. Mutta Suomessa ei tietenkään, tässä kylmässä maassa.
Tämä ketju on kyllä tehnyt selväksi sen, että sukusiteitä ei enää tarvita, oma ydinperhe ja ystävät riittää ihmisille. Tädit, sedät ja serkut saavat mennä. Omista vanhemmistakin tuntuu olevan vain riesaa.
Tämä selittyy osaksi sillä, että ennen suku oli osa selviytymisstrategiaa. Autettiin saman suvun jäseniä, tultiin avuksi töissä jne. Nyt sossu hoitaa auttamisen, ja muut yhteiskunnan rakenteet. Suku on käynyt tarpeettomaksi.
Ja sukuriidathan ovat niitä verisimpiä. Ehkä tämä on ihan hyvä kehityskulku, en itsekään ole tekemisissä sukulaisteni kanssa, lukuunottamatta muutamia pinsettiotteella poimittuja yksilöitä, joiden kanssa viihdyn muutenkin.
Ei ne miehen sukulaiset ole ap:n sukulaisia.
Etkö jaksanut lukea pitkää tekstiäni? Avioliitossa kaksi sukua yhdistyy ja miehen sukulaisista tulee vaimon sukulaisia ja päin vastoin. Näille on ihan omia käsitteitä kuten "lanko" tai "käly". Ei sukua veren kautta mutta puolison kautta.
Ap:n miehen suku on ap:n miehen suku. Ei ole ap:n missään määrin.
Mutta ap:n lapsen sukulaisia he ovat. Lapsella on oikeus sukulaisiinsa, myös sen isänpuolen sukulaisiin. lapsella tuskin on heitä vastaan mitään, koska näyttää siltä, että he kovasti pitävät poikansa/veljensä lapsesta. Ainoa ongelma taitaa olla ap ja hänen sairaalloinen mustasukkaisuus lapsestaan.
Luulisi olevan vain mielissään, että muutkin haluaa hoitaa ja hoivata/pitää sylissä lasta.
Ainakin itse sai ihan tarpeeksi hoitaa lasta, vaikka sukulaisvierailulla muutkin sylitti vauvaa. Oli vain ihanaa, kun ei tarvinnut koko ajan olla itse saatavilla, vaan lapsesta huolehti muutkin.
Sai juoda kahvitkin rauhassa, kun joku muu leikki lapsen kanssa sen ajan. Kotona ei koskaan saanut syödä/juoda kahvia rauhassa, vaan piti revetä sinne ja tänne ja auttaa lasta ruokailissa yms.
Kyllä mä sain joka päivä syötyä ja juotua kahvin rauhassa, vaikka mies oli töissä ja mä kotona vauvan ja taaperon kanssa. Ihan ilman ulkopuolista apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vuoden päästä ihmettelet miksei kukaan ota lastasi hoitoon?
Miksi joku olettaa, että lapsi halutaan antaa hoitoon ihmiselle, joka käyttäytyy huonosti lapsen vanhempia kohtaan eikä näytä piittaavan p@###kaan lapsen parhaasta?
Approgonal kirjoitti:
Unohdin mainita, että lapseni on iältään 13. Siksi tuo sylittely on mielestäni erikoista.
Ap
:DDDDDDDDDDDDD
Eiköhän tuon ikäinen jo itse osaa sanoa, jos ei halua istua mummon tai papan sylissä ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuoden päästä ihmettelet miksei kukaan ota lastasi hoitoon?
Miksi joku olettaa, että lapsi halutaan antaa hoitoon ihmiselle, joka käyttäytyy huonosti lapsen vanhempia kohtaan eikä näytä piittaavan p@###kaan lapsen parhaasta?
Ei ap:n lapsi enää tarvitse "hoitoa" kun on jo yläaste/yläkouluikäinen. AP tuolla aikaisemmin kertoi, että lapsi on 13v :D
Approgonal kirjoitti:
Unohdin mainita, että lapseni on iältään 13. Siksi tuo sylittely on mielestäni erikoista.
Ap
No joo, kieltämättä vähän outoa, että 13 vuotiaalle annetaan vielä ruokaa mummonkin lautaselta:D
Ehkä miehesi suvussa sittenkin on jotakin outoa :DDDDDDDDDDDD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain sinä ja vain sinä tiedät mikä lapselle on hyväksi?
No kyllä, tiedän esimerkiksi, että lapsen hampaille ei ole hyvänsi antaa ruokaa omalta lautaselta.
Ap
?? Samaa lusikkaa ei saa käyttää, eikä antaa omasta suusta ruokaa, että kariesbakteeri ei siirry, mutta ei kai samalla lautasella ollut ruoka nyt niin haitallista ole? Pieni lapsi sitä paitsi mielellään jakaa omaa ruokaa ja maistaa muilta. Varmaankin ihan luonnollinen tapa oppia, mikä on syötävää. Ruuan jakaminen on myös yhteisöllisyyttä ja läheisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP: "Jään nykyään usein kotiin miehen suvun tapaamisista, jota sitten kuulemma kovasti miehen suvussa ihmetellään. Luulisi, että olisivat tyytyväisiä, kun saavat riepottaa lasta sydämensä kyllyydestä ilman minun läsnäoloani..."
Ehkä ne oikeasti haluaisivat nähdä sinua, suvun yhtenä tärkeänä jäsenenä. Noi vanhat on sillai vähän hassuja, että ne ottaa sukulaisuuden jotenkin merkittävänä asiana, mitä se selvästikään ei nuoremmalle sukupolvelle enää ole.
Ap puhuu miehensä sukulaisista. Ei omistaan.
Nimenomaan. Kun nuo vanhat on sillai hassuja, että ne ajattelee, että naimisiin mennessä nainen tulee myös miehen suvun jäseneksi ja mies vaimon suvun.
Tämä käsitys näkyy englannin kielessä hyvin: "mother in law" on anoppi. Monissa maissa vävy kutsuu anoppiaan äidiksi jne. Mutta Suomessa ei tietenkään, tässä kylmässä maassa.
Tämä ketju on kyllä tehnyt selväksi sen, että sukusiteitä ei enää tarvita, oma ydinperhe ja ystävät riittää ihmisille. Tädit, sedät ja serkut saavat mennä. Omista vanhemmistakin tuntuu olevan vain riesaa.
Tämä selittyy osaksi sillä, että ennen suku oli osa selviytymisstrategiaa. Autettiin saman suvun jäseniä, tultiin avuksi töissä jne. Nyt sossu hoitaa auttamisen, ja muut yhteiskunnan rakenteet. Suku on käynyt tarpeettomaksi.
Ja sukuriidathan ovat niitä verisimpiä. Ehkä tämä on ihan hyvä kehityskulku, en itsekään ole tekemisissä sukulaisteni kanssa, lukuunottamatta muutamia pinsettiotteella poimittuja yksilöitä, joiden kanssa viihdyn muutenkin.
Ei ne miehen sukulaiset ole ap:n sukulaisia.
Etkö jaksanut lukea pitkää tekstiäni? Avioliitossa kaksi sukua yhdistyy ja miehen sukulaisista tulee vaimon sukulaisia ja päin vastoin. Näille on ihan omia käsitteitä kuten "lanko" tai "käly". Ei sukua veren kautta mutta puolison kautta.
Ap:n miehen suku on ap:n miehen suku. Ei ole ap:n missään määrin.
Mutta ap:n lapsen sukulaisia he ovat. Lapsella on oikeus sukulaisiinsa, myös sen isänpuolen sukulaisiin. lapsella tuskin on heitä vastaan mitään, koska näyttää siltä, että he kovasti pitävät poikansa/veljensä lapsesta. Ainoa ongelma taitaa olla ap ja hänen sairaalloinen mustasukkaisuus lapsestaan.
Luulisi olevan vain mielissään, että muutkin haluaa hoitaa ja hoivata/pitää sylissä lasta.
Ainakin itse sai ihan tarpeeksi hoitaa lasta, vaikka sukulaisvierailulla muutkin sylitti vauvaa. Oli vain ihanaa, kun ei tarvinnut koko ajan olla itse saatavilla, vaan lapsesta huolehti muutkin.
Sai juoda kahvitkin rauhassa, kun joku muu leikki lapsen kanssa sen ajan. Kotona ei koskaan saanut syödä/juoda kahvia rauhassa, vaan piti revetä sinne ja tänne ja auttaa lasta ruokailissa yms.
Kyllä mä sain joka päivä syötyä ja juotua kahvin rauhassa, vaikka mies oli töissä ja mä kotona vauvan ja taaperon kanssa. Ihan ilman ulkopuolista apua.
Hyvät sulle. Tässä sinulle kruunu kutreillesi hyvästä saavutuksesta, kiillotinkin sen valmiiksi.
Vai olisitko mieluummin ottanut sädekehän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP: "Jään nykyään usein kotiin miehen suvun tapaamisista, jota sitten kuulemma kovasti miehen suvussa ihmetellään. Luulisi, että olisivat tyytyväisiä, kun saavat riepottaa lasta sydämensä kyllyydestä ilman minun läsnäoloani..."
Ehkä ne oikeasti haluaisivat nähdä sinua, suvun yhtenä tärkeänä jäsenenä. Noi vanhat on sillai vähän hassuja, että ne ottaa sukulaisuuden jotenkin merkittävänä asiana, mitä se selvästikään ei nuoremmalle sukupolvelle enää ole.
Ap puhuu miehensä sukulaisista. Ei omistaan.
Nimenomaan. Kun nuo vanhat on sillai hassuja, että ne ajattelee, että naimisiin mennessä nainen tulee myös miehen suvun jäseneksi ja mies vaimon suvun.
Tämä käsitys näkyy englannin kielessä hyvin: "mother in law" on anoppi. Monissa maissa vävy kutsuu anoppiaan äidiksi jne. Mutta Suomessa ei tietenkään, tässä kylmässä maassa.
Tämä ketju on kyllä tehnyt selväksi sen, että sukusiteitä ei enää tarvita, oma ydinperhe ja ystävät riittää ihmisille. Tädit, sedät ja serkut saavat mennä. Omista vanhemmistakin tuntuu olevan vain riesaa.
Tämä selittyy osaksi sillä, että ennen suku oli osa selviytymisstrategiaa. Autettiin saman suvun jäseniä, tultiin avuksi töissä jne. Nyt sossu hoitaa auttamisen, ja muut yhteiskunnan rakenteet. Suku on käynyt tarpeettomaksi.
Ja sukuriidathan ovat niitä verisimpiä. Ehkä tämä on ihan hyvä kehityskulku, en itsekään ole tekemisissä sukulaisteni kanssa, lukuunottamatta muutamia pinsettiotteella poimittuja yksilöitä, joiden kanssa viihdyn muutenkin.
Ei ne miehen sukulaiset ole ap:n sukulaisia.
Etkö jaksanut lukea pitkää tekstiäni? Avioliitossa kaksi sukua yhdistyy ja miehen sukulaisista tulee vaimon sukulaisia ja päin vastoin. Näille on ihan omia käsitteitä kuten "lanko" tai "käly". Ei sukua veren kautta mutta puolison kautta.
Ap:n miehen suku on ap:n miehen suku. Ei ole ap:n missään määrin.
Mutta ap:n lapsen sukulaisia he ovat. Lapsella on oikeus sukulaisiinsa, myös sen isänpuolen sukulaisiin. lapsella tuskin on heitä vastaan mitään, koska näyttää siltä, että he kovasti pitävät poikansa/veljensä lapsesta. Ainoa ongelma taitaa olla ap ja hänen sairaalloinen mustasukkaisuus lapsestaan.
Luulisi olevan vain mielissään, että muutkin haluaa hoitaa ja hoivata/pitää sylissä lasta.
Ainakin itse sai ihan tarpeeksi hoitaa lasta, vaikka sukulaisvierailulla muutkin sylitti vauvaa. Oli vain ihanaa, kun ei tarvinnut koko ajan olla itse saatavilla, vaan lapsesta huolehti muutkin.
Sai juoda kahvitkin rauhassa, kun joku muu leikki lapsen kanssa sen ajan. Kotona ei koskaan saanut syödä/juoda kahvia rauhassa, vaan piti revetä sinne ja tänne ja auttaa lasta ruokailissa yms.
Kyllä mä sain joka päivä syötyä ja juotua kahvin rauhassa, vaikka mies oli töissä ja mä kotona vauvan ja taaperon kanssa. Ihan ilman ulkopuolista apua.
Jaa, minä en saanut koskaan. Mutta olis siitä se hyväkin puoli, että laihduin aina alle puolenvuoden takaisin entisiin mittoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain sinä ja vain sinä tiedät mikä lapselle on hyväksi?
No kyllä, tiedän esimerkiksi, että lapsen hampaille ei ole hyvänsi antaa ruokaa omalta lautaselta.
Ap
?? Samaa lusikkaa ei saa käyttää, eikä antaa omasta suusta ruokaa, että kariesbakteeri ei siirry, mutta ei kai samalla lautasella ollut ruoka nyt niin haitallista ole? Pieni lapsi sitä paitsi mielellään jakaa omaa ruokaa ja maistaa muilta. Varmaankin ihan luonnollinen tapa oppia, mikä on syötävää. Ruuan jakaminen on myös yhteisöllisyyttä ja läheisyyttä.
Kuka helv syöttää teini-ikäiselle samasta lusikasta? Syökö mummo ensin itse ja ruokkii samalla kahvelilla teinin? Sairasta. Kieltäisin käynnit!
Ap:n miehen suku on ap:n miehen suku. Ei ole ap:n missään määrin.