Lue keskustelun säännöt.
Miehen suku ja meidän lapsemme
13.04.2023 |
Olen kovasti miettinyt, olenko liian herkkänahkainen vai mistä tässä on kysymys.
En oikein jaksa enää osallistua miehen sukutapaamisiin, käydä appivanhemmilla ym. Tuntuu, että pieni lapsemme on miehen suvun kanssa aina kuin jokin kollektiivinen omaisuus, jota milloin kukakin riepottaa sylissään. Ihan kuin minulla ei olisi mitään "oikeutta" lapseemme tässä seurassa. Kaikenlaista muutakin on ollut, ei noudateta sääntöjä, jota lapsen kanssa on. Eli annetaan esimerkiksi omalta lautaselta lapselle ruokaa.
Oman sukuni kanssa on jotenkin tosi erilaista. Kyllä lasta sielläkin toki sylitellään, mutta kaikki on jotenkin kunnioittavampaa ja hienovaraisempaa. Lapsi saa esimerkiksi leikkiä myös omiaan lattialla, eikä koko ajan ole jonkun sylissä.
Miehen perheen kanssa minusta tuntuu jotenkin siltä, että ylitseni kävellään eikä vanhemmuuttani kunnioiteta. Tehdään lapsen kanssa juuri toisinpäin, kuin olen aiemmin sanonut.
Jään nykyään usein kotiin miehen suvun tapaamisista, jota sitten kuulemma kovasti miehen suvussa ihmetellään. Luulisi, että olisivat tyytyväisiä, kun saavat riepottaa lasta sydämensä kyllyydestä ilman minun läsnäoloani...
Kommentit (410)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi syntyy osaksi yhteisöä, ei yhdenkään äidin vallan ja tärkeyden tuntee välikappaleeksi.
No ei se kyllä ihan näin ole. Sukulaisilla ei esimerkiksi ole mitään virallista oikeutta lapseen.
Suku voi kuitenkin olla lapselle valtava voimavara ja jos suhteet on luotu jo lapsena, se tunneside säilyy lapsen eliniän.
En ymmärrä, miksi se tuntuu nykyisin monelta äidiltä olevan pois, jos lapsella on paljon rakastavia sukua ympärillä.
Äitini oli juuri ap. kaltainen ja hän on aina pitånyt sukuaan jotenkin parempana ja isän suku pahis, arvata saattaa, osaanko kunnioittaa äitiåni, vaan aina palaa lapsuuden muistot mieleen.
Niin. Paino sanalla voi, mutta esimerkiksi tässä tapauksessa lapsi nähdään vain palikkana, jolla tyydytetään omia tarpeita. Epätervettä.
Oletko ap vai millä evidenssillä teet noin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Sitäpaitsi luulen, että lapsen kanssa äiditkin tyydyttää omia läheisyydentarpeitaan ja äidillisen hoivan antamisen tarvettaan. Eiköhän se ole ihan luonnollista, että lapsensa läheisyydestä nauttii?
Osaan lukea.
Ja äidinhän kuuluukin tyydyttää äidillisen hoivan antamisen tarvettaan lapsensa kanssa. Sen sijaan hänen ei kuulu tyydyttää sitä muiden ihmisten lasten kanssa, kuten tässä nyt tapahtuu.
Isoäideillä on myös tarve saada olla lastenlastensa lähellä. Monet vanhat naiset alkavat kiinnostua pienistä lapsista enemmän kuin nuorina. Oma äitini ei saanut kassajonoissa katsettaan irti pikkulapsista, vaikka ei ollut kovin äidillinen kun itse olin lapsi.
Oletko siis sitä mieltä, että lasta saavat rakastaa vain omat vanhemmat?
Sillä isoäidillä tai kenelläkään muullakaan ei ole oikeutta käyttää toisen ihmisen lasta omien tarpeidensa tyydyttämiseen.
Se on epätervettä.
Se ei myöskään ole rakkautta tai hellyyttä.
Eri. Jumaleissön millaisia keittiöpsykologeja täällä on! Sössönsöö sanon minä. Tässä sen näkee kun nykyeukot ei ymmärrä pitää yhteyksiä edelliseen sukupolveen vaan ammentavat kaiken netistä, ja tietenkin niinkuin omaan mieleen sopii.
Lapsi ei ole mikään palikka jolla tyydytät omia tarpeitasi, vieläpä sen lapsen vanhempia talloen. Hanki vaikka rotta sitä varten.
Sössönsöö vaan.
Rotta voisi olla sulle sopiva, kun pelkäät ihan kaikkia jotka lähestyvät lastasi, tai onko sulla sellaista edes? Meneekö viimeisimpien oppien mukaan, ja kenen oppien, jotta menee kuten sinä haluat asioiden menevän?
Et sitten ymmärrä eroa siinä että tyydyttää lapsen kustannuksella onia tarpeitaan ja sillä että edimerkiksi juttelee ystävällisesti lapsen ja tämän äidin kanssa tarraamatta lapseen fyysisesti ja tunkematta äidin ja lapsen väliin?
Minä en ole väittänyt mitään tarpeiden tyydytystä missään vaiheessa. Se on ollut joku muu. Täällä ei äo tunnu olevan kovinkaan korkealla, siispä poistun lukemasta silkkaa sontaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ketjua lukenut, mutta aloituksesta tuli mieleeni, että miehen suku on välitöntä, karjalaista? Sen nyt luulisi olevan päivänselvää että juhlissa mummot ja tädit ja mammat haluavat hyysätä pienimpiä. Itsellä karu kokemus miehen suvun käytöksestä; lapset pantiin omaan pöytään syömään, keittiöön. Ei ollut asiaa aikuisten pöytään. Kotona piirustuksia ei saanut laittaa edes lastenhuoneen seinälle, lelut piti kasata pois kun oli leikitty, aina joku hengittämässä niskaan koska vaadittiin siisteyttä, eli kakarat olivat ihan vain tiellä. Oma sukuni oli taas että ihan huoletta voi jättää lapset hoitoon kun itse kävi asioilla, anopin vahtiminen meni pipariksi kun oli niin kännissä, pankin iso viskaali. Tuli ero ja rauha maahan. Minun lapsia on saanut sylitellä ja syöttää kakkua, ihanaa että moni rakasti nyt jo aikuisia lapsiani. Ei lapsi mene parista vierailusta pilalle.
Ei tuo ole mitään rakkautta.
Okei. Mitä se on hyvä Tietäjä?
Peritty kieroutunut käytösmalli.
Huvittavaa lukea tällaista "peritty kieroutunut käytösmalli" -soopaa. Lapseni, jo aikuiset, ovat menestyneet varsin hyvin, uskallan jopa veikata ettei kovinkaan moni pysty samaa saavuttamaan. Voi miettiä mitä kieroutunutta perii ahtaat aivot omistavan äidin lapsi.
Sinullahan ne ahtaat aivot on kun toteutat vain mallia etkä edes käytä omia aivojasi.
Anteeksi mitä? Huvittavaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ketjua lukenut, mutta aloituksesta tuli mieleeni, että miehen suku on välitöntä, karjalaista? Sen nyt luulisi olevan päivänselvää että juhlissa mummot ja tädit ja mammat haluavat hyysätä pienimpiä. Itsellä karu kokemus miehen suvun käytöksestä; lapset pantiin omaan pöytään syömään, keittiöön. Ei ollut asiaa aikuisten pöytään. Kotona piirustuksia ei saanut laittaa edes lastenhuoneen seinälle, lelut piti kasata pois kun oli leikitty, aina joku hengittämässä niskaan koska vaadittiin siisteyttä, eli kakarat olivat ihan vain tiellä. Oma sukuni oli taas että ihan huoletta voi jättää lapset hoitoon kun itse kävi asioilla, anopin vahtiminen meni pipariksi kun oli niin kännissä, pankin iso viskaali. Tuli ero ja rauha maahan. Minun lapsia on saanut sylitellä ja syöttää kakkua, ihanaa että moni rakasti nyt jo aikuisia lapsiani. Ei lapsi mene parista vierailusta pilalle.
Ei tuo ole mitään rakkautta.
Okei. Mitä se on hyvä Tietäjä?
Peritty kieroutunut käytösmalli.
Huvittavaa lukea tällaista "peritty kieroutunut käytösmalli" -soopaa. Lapseni, jo aikuiset, ovat menestyneet varsin hyvin, uskallan jopa veikata ettei kovinkaan moni pysty samaa saavuttamaan. Voi miettiä mitä kieroutunutta perii ahtaat aivot omistavan äidin lapsi.
Sinullahan ne ahtaat aivot on kun toteutat vain mallia etkä edes käytä omia aivojasi.
Anteeksi mitä? Huvittavaa!
Niin. Sinä vain sössötät että näin on aina ollut. Etkä ome mitään itse ajatellut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on ap käynyt niin monta kertaa hokemassa tätä sukulaisten "omien tarpeiden tyydyttämistä" että avaapa vielä vähän mitä tällä tarkoitat? Sukulaiset haluavat antaa hellyyttä lapselle ja sen sijaan että kärsisivät siitä nauttivat itsekin tilanteesta?
Miten niin ap?
Minä olen kirjoittanut siitä, samaten useampi muu kirjoittaja.
Tuo on ihan puhdasta omien tarpeiden tyydyttämistä. Ei ole hellyyttä nähnytkään.
Mistä me tiedetään miten ne miehen sukulaiset pitää lasta sylissä, ap kertoi oman versionsa joka ei välttämättä ole totta ollenkaan. Mä sain käsityksen että ap itse haluaa tyydyttää omia tarpeitaan koska on kateellinen kun ei kylässä voi olla koko ajan itse sen lapsen kanssa. Tuntuu olevan ihan kauheaa jos lasta huomioi joku toinenkin. Tuohan on itsekästä ja lapseen takertumista.
Ap kuvasi tyypillistä rajattomien sukulaisten käytöstä. Riepotellaan lasta sylistä toiseen, käytetään valtaa, rikotaan vanhempien toiveita ja sääntöjä vastaan ja tyydytetään omia tarpeita.
Tuo porukka ei lasta huomioi pätkääkään.
Ihan oikein riepotellaan? Ja ap antaa tämän tapahtua? Samaten mies ilmeisesti hyväksyy riepottelun?
Osa porukasta uskoo tarinan täysin kyseenalaistamatta. Kunhan joku vaan keksii tänne mitä tahansa anopista tai miehen suvusta niin tietyt tyypit intaantuu vaahto suupielissä kommentoimaan ja haukkumaan mukana. Meillä on nyt vain ap:n kertomus joka mun mielestä vaikuttaa niiiin liioitellulta.
Jos mun lastani joku oikeasti olisi riepoittanut niin puuttuisin siihen enkä vinkuisi jossain keskustelupalstalla.
Mua kanssa kiinnostaisi tietää mitä tämä "riepottelu" tarkoittaa. Aika väkivaltaisen kuuloinen sana. Pidetäänkö lasta väkisin itkien sylissä, ja roikutetaan käsivarsista, vai peräti nilkoista? Muistan kyllä, kun oma esikoinen oli ihan pieni, että osasin tulkita lapsen pienintäkin kulmakarvan kohoamista, ja riensin heti hätiin selvittämään, miksi olo on epämukava. Mutta aika pian aloin hoksata olevani turhan neuroottinen, ja tajusin etten halua kasvattaa lapsesta arkaa ja muita vierastavaa, ja reippaaksi hän on kasvanutkin. Vaikka lapsi saa/joutuu kohtaamaan muitakin ihmisiä ja tapoja, hän tietää, että äiti ja isä ovat aina turvasatama.
Ei se että ei anna lastaan leikkikaluksi vieraiden ihmisten palikkaleikkeihin tarkoita että lapsesta kasvaa arka ja muita vierastava.
Sen sijaan jos annat surutta muiden tehdä mitä haluaa, lapsesta kasvaa sosiaalisesti rajaton rikkinäinen ihminen.
Eli ap:n lapsesta kasvaa rikkinäinen ihminen. Ap kertoi kuinka miehen sukulaiset riepottaa sitä lasta ja ap antaa tämän tapahtua. Kirjoittaa kyllä sitten asiasta vauva-palstalle jossa osa porukkaa kauhistelee sukulaisia rajattomiksi mutta ei kyseenalaista ap:n toimintaa kun ei pelasta lasta tältä riepottelulta (joka siis porukan mukaan on pahoinpitelyä). Vieläpä antaa pahoinpitelyn jatkua koska antaa lapsen mennä isänsä kanssa näiden väkivaltaisten sukulaisten luo.
Niin kasvaa jos ap ei saa kierrettä poikki.
Siksi on tärkeää hänelle kertoa että hänen vaistonsa on oikea. Ua että sukulaisten käytös todellakin on törkeää.
No vajaaälyinen vaikuttaa ap olevan jos suku pahoinpitelee lasta ja tämä vain katselee sivusta. Sitten sille pitää vauva-palstalla miljoonaan kertaan hokea että niin ei saa tehdä. Normaali järkinen ihminen lopettaisi tuon väkivallan alkuunsa eikä päästäisi lasta enää isänsäkään kanssa kyläilemään. Kumma kun et moiti yhtään ap:n käytöstä vaan meuhkaat sukulaisista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi syntyy osaksi yhteisöä, ei yhdenkään äidin vallan ja tärkeyden tuntee välikappaleeksi.
No ei se kyllä ihan näin ole. Sukulaisilla ei esimerkiksi ole mitään virallista oikeutta lapseen.
Entä lapsen oikeudet? Äidillä on jotain diktatuurimaista rajatonta valtaa omia lapsi kokonaan itselleen miten vain hän ja vain hän tietää mikä on lapselle hyväksi?
Ja kohta ihmetellään miksi miehen suku ei ole kiinnostunut lapsesta.
Minusta olisi vain ihanaa, jos miehen suku ei olisi lapsesta kiinnostunut. :D
Ap
Et ole enää siinä kohtaa, kun pitää saada vieraita lapsen syntymäpäiville/rippijuhliin/ylioppilasjuhliin jne.
Sitten alkaa itku, miten kukaan ei tullut lapsen synttäreille/rippijuhliin.
Tai siinä kohtaa, kun lapsi huomaa, että toiset isovanhemmat/serkut/ tädit/sedät ei mitenkään noteeraa hänen merkkipäiviään . Siinä sitten selität, että äiti on vaan onnellinen, kun ne ei välitä :D
Vai onko sitten niin, että olet tällä parkumassa, että miehen sukulaiset ei välitä teidän lapsista ?
Luulen kyllä, että ap trollaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luokkaerot tulevat parisuhteessa näkyviin lapsen syntymän myötä. On erilaiset tavat, tottumukset ja kulttuurit. Myös "tasa-arvoisessa" Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa turhaa tehdä koko aloitus. Ehkä av:n ongelma nykyään on, että täällä pyörii lähinnä eläkeikäisiä naisia pienten lasten vanhempien sijaan.
Aloituksessa luki muun muassa siitä, että meidän perheemme sääntöjä ei kunnioiteta miehen suvun parissa. Jos lapsen äiti sanoo, että omalta lautaselta ei anneta ruokaa, sitä pitää totella.
En myöskään ole missään vaiheessa sanonut, että pitäisin lasta erillään miehen suvusta. Olen sanonut että MINÄ en siellä enää niin paljon käy, vaan mies käy lapsen kanssa kahdestaan.
Ap
Eli jos porukka näkee että olet itsekäs ja huonoitsetuntoinen, syytät siitä palstan väkeä ja päättelet meidät kaikki täällä eläkeikäisiksi. Et huomaa jotta ehkäpä se ongelma on sulla itselläsi eikä meillä muilla.
Ja puhut vain lapsen äidistä eli itsestäsi, mitä sinä olet sanonut ja toivonut, onko isällä mitään sananvaltaa?
Ja mikä tämä sun aloituksen pointti oli? Haukkua miehen sukua? Ja sitäpaitsi tässähän sä kerrot vain oman versiosi, emme me tiedä mikä on totuus.
No kyllä näistä kommenteista aika sellainen isoäiti-näkemys paistaa läpi. Kaikki nykyajan äidit tietävät esimerkiksi tuon hammasasian.
Ap
Kyllä, samaa ajattelin kuin sinä. Tsemppiä, ap, ja pidä puolesi!
Hammasasia on tärkeä, eikä siinä pidä antaa yhtään periksi. Älä anna noitten mummojen jyrätä. Tuollainen omalta lautaselta syöttäminen osoittaa vaan tyhmyyttä ja tietämättömyyttä, luulevat toimivansa lapsen hyväksi, mutta aiheuttavat vahinkoa. Sitten asia kääntyykin nopeasti miniä-anoppi-asetelmaksi ja oikeassa-väärässä-valtakiistaksi. Pahimmillaan tuhoavat koko perheen ja suvun välit.
Toivottavasti myös miehelläsi on tuoretta tietoa, että hän käy mukana esim. neuvolassa ja hammaslääkärillä, ja löytyy myös riittävästi omaa tahtoa eikä ole äitinsä talutusnuorassa, niin pystyy sanomaan vastaan. On tärkeää, että teillä, sinulla ja lapsen isällä, on kasvattajina yhteinen ja johdonmukainen näkemys.
Voi luoja! Luuletko todella, että ihmiset ei ennen ole tuollaista asiaa tienneet, kuin "hammasasia".
Itse olen 60-luvulla syntynyt ja oikein hyvin olen tiennyt, että lapsella oma lusikka ja lapsen jäätelötötteröstä ei muut nuoleskele jne. Omilla nyt jo aikuisilla lapsilla täysin ehjät hampaat.
Joo, mutta ei kannata aikuisena sitten suudella ketään. Siinä vaihtuu karies-bakteerit vauhdilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on ap käynyt niin monta kertaa hokemassa tätä sukulaisten "omien tarpeiden tyydyttämistä" että avaapa vielä vähän mitä tällä tarkoitat? Sukulaiset haluavat antaa hellyyttä lapselle ja sen sijaan että kärsisivät siitä nauttivat itsekin tilanteesta?
Miten niin ap?
Minä olen kirjoittanut siitä, samaten useampi muu kirjoittaja.
Tuo on ihan puhdasta omien tarpeiden tyydyttämistä. Ei ole hellyyttä nähnytkään.
Mistä me tiedetään miten ne miehen sukulaiset pitää lasta sylissä, ap kertoi oman versionsa joka ei välttämättä ole totta ollenkaan. Mä sain käsityksen että ap itse haluaa tyydyttää omia tarpeitaan koska on kateellinen kun ei kylässä voi olla koko ajan itse sen lapsen kanssa. Tuntuu olevan ihan kauheaa jos lasta huomioi joku toinenkin. Tuohan on itsekästä ja lapseen takertumista.
Ap kuvasi tyypillistä rajattomien sukulaisten käytöstä. Riepotellaan lasta sylistä toiseen, käytetään valtaa, rikotaan vanhempien toiveita ja sääntöjä vastaan ja tyydytetään omia tarpeita.
Tuo porukka ei lasta huomioi pätkääkään.
Ihan oikein riepotellaan? Ja ap antaa tämän tapahtua? Samaten mies ilmeisesti hyväksyy riepottelun?
Osa porukasta uskoo tarinan täysin kyseenalaistamatta. Kunhan joku vaan keksii tänne mitä tahansa anopista tai miehen suvusta niin tietyt tyypit intaantuu vaahto suupielissä kommentoimaan ja haukkumaan mukana. Meillä on nyt vain ap:n kertomus joka mun mielestä vaikuttaa niiiin liioitellulta.
Jos mun lastani joku oikeasti olisi riepoittanut niin puuttuisin siihen enkä vinkuisi jossain keskustelupalstalla.
Riepotella kuulostaa kyllä pahalta, ikään kuin taisteltaisiin lapsesta! :D Italialaissa perheissä aika yleinen tapa, että lapsi kulkee sylistä syliin.
Ap:n kannattaisi olla kiitollinen kun lapsi oppii läheisyyttä ja sosiaalisuutta, jota pienessä ydinperheessä on vaikea harjoitella.
Mutta jos lapsi on vielä sylilapsi, veikkaan, että appivanhempien kurssi nousee ap:n silmissä, kun lapsi oppii kävelemään ja vaatii herkeämätöntä valvontaa. Silloin anoppila luultavasi kelpaa paremmin. Samoin, jos perheeseen tulee uusi vauva. Ja samoin kun tämä "riepoteltu" vauva tulee uhmaikään. :) Teini-iästä puhumattakaan. :D
- läheisyyttähän tuo ei ole
- sosiaalisuutta tuo ei ole
- miksi juuri se anoppi nyt haluttaisiin hoitajaksi?
Useinhan se lapsi viedään mummoloihin hoitoon alkuaikoina, kun on mummoihin tottunut. Kyllä se minusta on sosiaalisuutta ja läheisyyttä: yhdessäoloa aluksi vähän vieraampien mutta lapsesta välittävien ihmisten kanssa, siihen tottumista, kasvamista.
Itse kyllä neljä lasta kasvattaneena olen sitä mieltä, että taaperon jatkuva silmälläpito on kiinalaiseen vesikidutukseen verrattavissa oleva juttu, ja siitä on pakko päästä välillä irti. Sylivauvaa on helpompi hoitaa, jos ei ole koliikkia tai jotain nepsy-vaivaa.
Vitsailin tuossa viestissäni siitä, että kun lapsi alkaa liikkua ja käy työläämmäksi, vanhemmat tarvitsevat enemmän apua lapsenhoidossa. Silloin jopa miehen vanhemmat voivat alkaa kelvata hoitajiksi.
Minusta asian ydin on se, viihtyykö vauva muiden syleissä. Jos viihtyy, nauraa ja tuntee olonsa turvalliseksi, kaikki ok. Mutta jos vauva ahdistuu, ilme muuttuu tai jos hän alkaa itkeä, äidin tai isän täytyy ottaa lapsi omaan syliinsä ja jatkaa tutustumista siitä käsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on ap käynyt niin monta kertaa hokemassa tätä sukulaisten "omien tarpeiden tyydyttämistä" että avaapa vielä vähän mitä tällä tarkoitat? Sukulaiset haluavat antaa hellyyttä lapselle ja sen sijaan että kärsisivät siitä nauttivat itsekin tilanteesta?
Miten niin ap?
Minä olen kirjoittanut siitä, samaten useampi muu kirjoittaja.
Tuo on ihan puhdasta omien tarpeiden tyydyttämistä. Ei ole hellyyttä nähnytkään.
Mistä me tiedetään miten ne miehen sukulaiset pitää lasta sylissä, ap kertoi oman versionsa joka ei välttämättä ole totta ollenkaan. Mä sain käsityksen että ap itse haluaa tyydyttää omia tarpeitaan koska on kateellinen kun ei kylässä voi olla koko ajan itse sen lapsen kanssa. Tuntuu olevan ihan kauheaa jos lasta huomioi joku toinenkin. Tuohan on itsekästä ja lapseen takertumista.
Ap kuvasi tyypillistä rajattomien sukulaisten käytöstä. Riepotellaan lasta sylistä toiseen, käytetään valtaa, rikotaan vanhempien toiveita ja sääntöjä vastaan ja tyydytetään omia tarpeita.
Tuo porukka ei lasta huomioi pätkääkään.
Ihan oikein riepotellaan? Ja ap antaa tämän tapahtua? Samaten mies ilmeisesti hyväksyy riepottelun?
Osa porukasta uskoo tarinan täysin kyseenalaistamatta. Kunhan joku vaan keksii tänne mitä tahansa anopista tai miehen suvusta niin tietyt tyypit intaantuu vaahto suupielissä kommentoimaan ja haukkumaan mukana. Meillä on nyt vain ap:n kertomus joka mun mielestä vaikuttaa niiiin liioitellulta.
Jos mun lastani joku oikeasti olisi riepoittanut niin puuttuisin siihen enkä vinkuisi jossain keskustelupalstalla.
Riepotella kuulostaa kyllä pahalta, ikään kuin taisteltaisiin lapsesta! :D Italialaissa perheissä aika yleinen tapa, että lapsi kulkee sylistä syliin.
Ap:n kannattaisi olla kiitollinen kun lapsi oppii läheisyyttä ja sosiaalisuutta, jota pienessä ydinperheessä on vaikea harjoitella.
Mutta jos lapsi on vielä sylilapsi, veikkaan, että appivanhempien kurssi nousee ap:n silmissä, kun lapsi oppii kävelemään ja vaatii herkeämätöntä valvontaa. Silloin anoppila luultavasi kelpaa paremmin. Samoin, jos perheeseen tulee uusi vauva. Ja samoin kun tämä "riepoteltu" vauva tulee uhmaikään. :) Teini-iästä puhumattakaan. :D
- läheisyyttähän tuo ei ole
- sosiaalisuutta tuo ei ole
- miksi juuri se anoppi nyt haluttaisiin hoitajaksi?
Useinhan se lapsi viedään mummoloihin hoitoon alkuaikoina, kun on mummoihin tottunut. Kyllä se minusta on sosiaalisuutta ja läheisyyttä: yhdessäoloa aluksi vähän vieraampien mutta lapsesta välittävien ihmisten kanssa, siihen tottumista, kasvamista.
Itse kyllä neljä lasta kasvattaneena olen sitä mieltä, että taaperon jatkuva silmälläpito on kiinalaiseen vesikidutukseen verrattavissa oleva juttu, ja siitä on pakko päästä välillä irti. Sylivauvaa on helpompi hoitaa, jos ei ole koliikkia tai jotain nepsy-vaivaa.
Vitsailin tuossa viestissäni siitä, että kun lapsi alkaa liikkua ja käy työläämmäksi, vanhemmat tarvitsevat enemmän apua lapsenhoidossa. Silloin jopa miehen vanhemmat voivat alkaa kelvata hoitajiksi.
Ei tuollainen pakkosylittely ja syleissä kierrättäminen ole läheisyyttä eikä sosiaalisuutta.
Sosiaalista kömpelyyttä ja omien tarpeiden tyydyttämistä.
Huoltajat päättää kuka lastaan hoitaa, tökerö rajaton mummo on viimeisenä listalla.
Ei se yhden lapsen hoitaminen ole niin vaikeaa, että sen takia alkaisi rääkätä itseään ja lastaan.
Oikeasti?
Valitat että lapsesi saa suvulta huomiota, hänet halutaan kylään ja hänen kanssaan ollaan innolla ja ilolla.
Nyt Ap on sinulla itselläsi asennemuutoksen paikka! Älä pilaa hyviä suhteita valittamalla turhasta, vaan koita vaikka vähän levätä kun muut huolehtivat lapsestasi. Ole kiitollinen siitä.
Meitä on paljon, joiden suvut eivät joko välitä lapsenlapsista lainkaan tai joissa sisarusten lapsia eli serkkuja suositaan räikeästi sekä sanoissa että teoissa. Samassa tilassa ollessakin saatetaan huomioida vain ne "paremmat" lapset. Itse äitinä on pitänyt yrittää suojella lapsia, etteivät he tätä huomaisi. Tai jättää kertomatta, miten muiden lasten kanssa ollaan paljon enemmän tekemisissä.
Oma äitini kehtasi usein lapsen kuullen vertailla, miten vuotta vanhempi serkku on joka asiassa etevämpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta asian ydin on se, viihtyykö vauva muiden syleissä. Jos viihtyy, nauraa ja tuntee olonsa turvalliseksi, kaikki ok. Mutta jos vauva ahdistuu, ilme muuttuu tai jos hän alkaa itkeä, äidin tai isän täytyy ottaa lapsi omaan syliinsä ja jatkaa tutustumista siitä käsin.
Miksi sen lapsen pitää tutustua? Miksi sitä pitää kokeilla, että onko syli niin epämukava että lapsi alkaa itkeä? Miksi toisen lasta on pakko päästä kierrättämään?
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti?
Valitat että lapsesi saa suvulta huomiota, hänet halutaan kylään ja hänen kanssaan ollaan innolla ja ilolla.
Nyt Ap on sinulla itselläsi asennemuutoksen paikka! Älä pilaa hyviä suhteita valittamalla turhasta, vaan koita vaikka vähän levätä kun muut huolehtivat lapsestasi. Ole kiitollinen siitä.Meitä on paljon, joiden suvut eivät joko välitä lapsenlapsista lainkaan tai joissa sisarusten lapsia eli serkkuja suositaan räikeästi sekä sanoissa että teoissa. Samassa tilassa ollessakin saatetaan huomioida vain ne "paremmat" lapset. Itse äitinä on pitänyt yrittää suojella lapsia, etteivät he tätä huomaisi. Tai jättää kertomatta, miten muiden lasten kanssa ollaan paljon enemmän tekemisissä.
Oma äitini kehtasi usein lapsen kuullen vertailla, miten vuotta vanhempi serkku on joka asiassa etevämpi.
Ei ap kuvaa tilannetta missä olisi huomiota, iloa tai intoa.
hän kuvaa ahdistavan tilanteen, jossa hänen ja miehensä yli kävellään ja tyydytetään omia tarpeita, lapsesta ja lapsen vanhemmasta viis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi syntyy osaksi yhteisöä, ei yhdenkään äidin vallan ja tärkeyden tuntee välikappaleeksi.
No ei se kyllä ihan näin ole. Sukulaisilla ei esimerkiksi ole mitään virallista oikeutta lapseen.
Entä lapsen oikeudet? Äidillä on jotain diktatuurimaista rajatonta valtaa omia lapsi kokonaan itselleen miten vain hän ja vain hän tietää mikä on lapselle hyväksi?
Ja kohta ihmetellään miksi miehen suku ei ole kiinnostunut lapsesta.
Minusta olisi vain ihanaa, jos miehen suku ei olisi lapsesta kiinnostunut. :D Ap
Miten sä jaksat olla enää miehestäsi kiinnostunut, kun on niin karmeasta suvusta? Samat geenit pitkälti, ja kasvuympäristö. Ennustan avioeroa siinä vaiheessa, kun ap tajuaa, että miehensä muistuttaa liikaa vaimon inhoamia sukulaisia. Vanhetessa perityt piirteet alkavat tulla enemmän ja enemmän esiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta asian ydin on se, viihtyykö vauva muiden syleissä. Jos viihtyy, nauraa ja tuntee olonsa turvalliseksi, kaikki ok. Mutta jos vauva ahdistuu, ilme muuttuu tai jos hän alkaa itkeä, äidin tai isän täytyy ottaa lapsi omaan syliinsä ja jatkaa tutustumista siitä käsin.
Miksi sen lapsen pitää tutustua? Miksi sitä pitää kokeilla, että onko syli niin epämukava että lapsi alkaa itkeä? Miksi toisen lasta on pakko päästä kierrättämään?
Miksi ei lapsi saisi tutustua johonkin sukulaisihmiseen edes katseen tasolla? Etkö itse ollut lapsena omien sukulaistesi kanssa ollenkaan tekemisissä? Etkö lapsena tuntenut enojasi, tätejäsi jne.?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on ap käynyt niin monta kertaa hokemassa tätä sukulaisten "omien tarpeiden tyydyttämistä" että avaapa vielä vähän mitä tällä tarkoitat? Sukulaiset haluavat antaa hellyyttä lapselle ja sen sijaan että kärsisivät siitä nauttivat itsekin tilanteesta?
Miten niin ap?
Minä olen kirjoittanut siitä, samaten useampi muu kirjoittaja.
Tuo on ihan puhdasta omien tarpeiden tyydyttämistä. Ei ole hellyyttä nähnytkään.
Mistä me tiedetään miten ne miehen sukulaiset pitää lasta sylissä, ap kertoi oman versionsa joka ei välttämättä ole totta ollenkaan. Mä sain käsityksen että ap itse haluaa tyydyttää omia tarpeitaan koska on kateellinen kun ei kylässä voi olla koko ajan itse sen lapsen kanssa. Tuntuu olevan ihan kauheaa jos lasta huomioi joku toinenkin. Tuohan on itsekästä ja lapseen takertumista.
Ap kuvasi tyypillistä rajattomien sukulaisten käytöstä. Riepotellaan lasta sylistä toiseen, käytetään valtaa, rikotaan vanhempien toiveita ja sääntöjä vastaan ja tyydytetään omia tarpeita.
Tuo porukka ei lasta huomioi pätkääkään.
Ihan oikein riepotellaan? Ja ap antaa tämän tapahtua? Samaten mies ilmeisesti hyväksyy riepottelun?
Osa porukasta uskoo tarinan täysin kyseenalaistamatta. Kunhan joku vaan keksii tänne mitä tahansa anopista tai miehen suvusta niin tietyt tyypit intaantuu vaahto suupielissä kommentoimaan ja haukkumaan mukana. Meillä on nyt vain ap:n kertomus joka mun mielestä vaikuttaa niiiin liioitellulta.
Jos mun lastani joku oikeasti olisi riepoittanut niin puuttuisin siihen enkä vinkuisi jossain keskustelupalstalla.
Riepotella kuulostaa kyllä pahalta, ikään kuin taisteltaisiin lapsesta! :D Italialaissa perheissä aika yleinen tapa, että lapsi kulkee sylistä syliin.
Ap:n kannattaisi olla kiitollinen kun lapsi oppii läheisyyttä ja sosiaalisuutta, jota pienessä ydinperheessä on vaikea harjoitella.
Mutta jos lapsi on vielä sylilapsi, veikkaan, että appivanhempien kurssi nousee ap:n silmissä, kun lapsi oppii kävelemään ja vaatii herkeämätöntä valvontaa. Silloin anoppila luultavasi kelpaa paremmin. Samoin, jos perheeseen tulee uusi vauva. Ja samoin kun tämä "riepoteltu" vauva tulee uhmaikään. :) Teini-iästä puhumattakaan. :D
- läheisyyttähän tuo ei ole
- sosiaalisuutta tuo ei ole
- miksi juuri se anoppi nyt haluttaisiin hoitajaksi?
Useinhan se lapsi viedään mummoloihin hoitoon alkuaikoina, kun on mummoihin tottunut. Kyllä se minusta on sosiaalisuutta ja läheisyyttä: yhdessäoloa aluksi vähän vieraampien mutta lapsesta välittävien ihmisten kanssa, siihen tottumista, kasvamista.
Itse kyllä neljä lasta kasvattaneena olen sitä mieltä, että taaperon jatkuva silmälläpito on kiinalaiseen vesikidutukseen verrattavissa oleva juttu, ja siitä on pakko päästä välillä irti. Sylivauvaa on helpompi hoitaa, jos ei ole koliikkia tai jotain nepsy-vaivaa.
Vitsailin tuossa viestissäni siitä, että kun lapsi alkaa liikkua ja käy työläämmäksi, vanhemmat tarvitsevat enemmän apua lapsenhoidossa. Silloin jopa miehen vanhemmat voivat alkaa kelvata hoitajiksi.
Ei tuollainen pakkosylittely ja syleissä kierrättäminen ole läheisyyttä eikä sosiaalisuutta.
Entä jos lapsi silmin nähden nauttii huomiosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta asian ydin on se, viihtyykö vauva muiden syleissä. Jos viihtyy, nauraa ja tuntee olonsa turvalliseksi, kaikki ok. Mutta jos vauva ahdistuu, ilme muuttuu tai jos hän alkaa itkeä, äidin tai isän täytyy ottaa lapsi omaan syliinsä ja jatkaa tutustumista siitä käsin.
Miksi sen lapsen pitää tutustua? Miksi sitä pitää kokeilla, että onko syli niin epämukava että lapsi alkaa itkeä? Miksi toisen lasta on pakko päästä kierrättämään?
Miksi ei lapsi saisi tutustua johonkin sukulaisihmiseen edes katseen tasolla? Etkö itse ollut lapsena omien sukulaistesi kanssa ollenkaan tekemisissä? Etkö lapsena tuntenut enojasi, tätejäsi jne.?
Miksi se pitäisi jotenkin tutustuttaa? Klähmiä ja kierrättää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on ap käynyt niin monta kertaa hokemassa tätä sukulaisten "omien tarpeiden tyydyttämistä" että avaapa vielä vähän mitä tällä tarkoitat? Sukulaiset haluavat antaa hellyyttä lapselle ja sen sijaan että kärsisivät siitä nauttivat itsekin tilanteesta?
Miten niin ap?
Minä olen kirjoittanut siitä, samaten useampi muu kirjoittaja.
Tuo on ihan puhdasta omien tarpeiden tyydyttämistä. Ei ole hellyyttä nähnytkään.
Mistä me tiedetään miten ne miehen sukulaiset pitää lasta sylissä, ap kertoi oman versionsa joka ei välttämättä ole totta ollenkaan. Mä sain käsityksen että ap itse haluaa tyydyttää omia tarpeitaan koska on kateellinen kun ei kylässä voi olla koko ajan itse sen lapsen kanssa. Tuntuu olevan ihan kauheaa jos lasta huomioi joku toinenkin. Tuohan on itsekästä ja lapseen takertumista.
Ap kuvasi tyypillistä rajattomien sukulaisten käytöstä. Riepotellaan lasta sylistä toiseen, käytetään valtaa, rikotaan vanhempien toiveita ja sääntöjä vastaan ja tyydytetään omia tarpeita.
Tuo porukka ei lasta huomioi pätkääkään.
Ihan oikein riepotellaan? Ja ap antaa tämän tapahtua? Samaten mies ilmeisesti hyväksyy riepottelun?
Osa porukasta uskoo tarinan täysin kyseenalaistamatta. Kunhan joku vaan keksii tänne mitä tahansa anopista tai miehen suvusta niin tietyt tyypit intaantuu vaahto suupielissä kommentoimaan ja haukkumaan mukana. Meillä on nyt vain ap:n kertomus joka mun mielestä vaikuttaa niiiin liioitellulta.
Jos mun lastani joku oikeasti olisi riepoittanut niin puuttuisin siihen enkä vinkuisi jossain keskustelupalstalla.
Riepotella kuulostaa kyllä pahalta, ikään kuin taisteltaisiin lapsesta! :D Italialaissa perheissä aika yleinen tapa, että lapsi kulkee sylistä syliin.
Ap:n kannattaisi olla kiitollinen kun lapsi oppii läheisyyttä ja sosiaalisuutta, jota pienessä ydinperheessä on vaikea harjoitella.
Mutta jos lapsi on vielä sylilapsi, veikkaan, että appivanhempien kurssi nousee ap:n silmissä, kun lapsi oppii kävelemään ja vaatii herkeämätöntä valvontaa. Silloin anoppila luultavasi kelpaa paremmin. Samoin, jos perheeseen tulee uusi vauva. Ja samoin kun tämä "riepoteltu" vauva tulee uhmaikään. :) Teini-iästä puhumattakaan. :D
- läheisyyttähän tuo ei ole
- sosiaalisuutta tuo ei ole
- miksi juuri se anoppi nyt haluttaisiin hoitajaksi?
Useinhan se lapsi viedään mummoloihin hoitoon alkuaikoina, kun on mummoihin tottunut. Kyllä se minusta on sosiaalisuutta ja läheisyyttä: yhdessäoloa aluksi vähän vieraampien mutta lapsesta välittävien ihmisten kanssa, siihen tottumista, kasvamista.
Itse kyllä neljä lasta kasvattaneena olen sitä mieltä, että taaperon jatkuva silmälläpito on kiinalaiseen vesikidutukseen verrattavissa oleva juttu, ja siitä on pakko päästä välillä irti. Sylivauvaa on helpompi hoitaa, jos ei ole koliikkia tai jotain nepsy-vaivaa.
Vitsailin tuossa viestissäni siitä, että kun lapsi alkaa liikkua ja käy työläämmäksi, vanhemmat tarvitsevat enemmän apua lapsenhoidossa. Silloin jopa miehen vanhemmat voivat alkaa kelvata hoitajiksi.
Ei tuollainen pakkosylittely ja syleissä kierrättäminen ole läheisyyttä eikä sosiaalisuutta.
Entä jos lapsi silmin nähden nauttii huomiosta?
Ahaa. Taas tätä äidin ohi tapahtuvaa minä tunnen lapsen parhaiten -horinaa.
AP: "Jään nykyään usein kotiin miehen suvun tapaamisista, jota sitten kuulemma kovasti miehen suvussa ihmetellään. Luulisi, että olisivat tyytyväisiä, kun saavat riepottaa lasta sydämensä kyllyydestä ilman minun läsnäoloani..."
Ehkä ne oikeasti haluaisivat nähdä sinua, suvun yhtenä tärkeänä jäsenenä. Noi vanhat on sillai vähän hassuja, että ne ottaa sukulaisuuden jotenkin merkittävänä asiana, mitä se selvästikään ei nuoremmalle sukupolvelle enää ole.
Sinullahan ne ahtaat aivot on kun toteutat vain mallia etkä edes käytä omia aivojasi.