Christina, 31, koki olevansa työkyvytön, mutta lääkäri ei päästänyt häntä eläkkeelle.

Jos on jostakin syystä huonossa kunnossa, se suorituskyky voi vaihdella päivän mittaankin. Missä on työpaikka, jossa maksetaan palkkaa ja johon voi tulla silloin kun tuntuu että pystyy jotain töitä tekemään ja lähteä, kun jaksaminen loppuu, ilman mitään tietoa siitä, milloim voi tulla seuraavan kerran?

Kuvatun laisia vaivoja voi ihmisellä olla, eikä niiden tarvi olla psyyken vaivoja tai sairauksia. Kyllä siinä tilanteessa olisi oikein päästää eläkkeelle, muu on ihmisen piinaamista eikä siitä kukaan hyödy.

Moni nuori pääsee tosta vaan eläkkeelle kun pää ei kestä. Kotona ei ole opetettu työntekoa.

Vierailija kirjoitti:

Moni nuori pääsee tosta vaan eläkkeelle kun pää ei kestä. Kotona ei ole opetettu työntekoa.

Itse jäi artikkelista mieleen tuo hampaiden pesu, vaativa, stressaava ja paljon energiaa vaativa toimenpide. Jos tuo on jo liian työläs päivittäin, työelämä voi olla täysin mahdoton ajatus.

Tuo Christina varastaa meiltä kaikilta. Esimerkiks opiskelijoilta joiden kesätyöpalkoistaki otetaan veroja

Kun nykyään voi ilmoittaa itsensä ihan miksi tahansa, esim mies voi ilmoittaa itsensä naiseksi, jos kokee olevansa nainen jne.

Aika moni ilmeisesti kokee olevansa työkyvytön tai töihin sopeutumaton tai jotain vastaavaa, eli voiko tällaiseksikin ilmoittaa itsensä, siksikö meillä on niin valtavat määrät "oikeasti terveitä ja työkykyisiä" jotka eivät ota mitään työtä vastaan?

Minä koen olevani vain hyvissä oloissa pärjäävä ja ilmoitin työkkäriin, että tarvitsen asunnon Töölöstä.

Koen olevani vaarallisen allerginen köyhyydelle ja vaadin tukieni kolminkertaistamista.

Voi pahus!

Nyt on muuten loistoaihe luuserien möyhöttäväksi

Suomessa on vain kahdenlaisia ihmisiä:

A. 100% työkykyiset ihmiset, joiden työkyky on kaikilla täsmälleen yhtä hyvä

B. Täysin työkyvyttömät, joiden työkyky on täysin menetetty, ja eivät voi toimia edes koemaistajina

Muita vaihtoehtoja järjestelmä ei tunne.

Yhteiskunta kuitenkin voisi tulla rajoissa vastaan yksilöllisyyttä eikä puristaa kaikkia muottiin asioissa mitkä ihan oikeasti eivät ole oleellisia työnteon kannalta. Kuten vaikka nenäkoru . Aspankaan ei tarvitse olla persoonaton . Työvaatteet päälle ja jos on vaikka kuvan mukaisesti siisti rastatukka ja nokassa asiallinen koru niin ei mua ainakaan asiakkaana haittaisi.

Tämä nainen piti hyvänä että ei päästetty eläkkeelle, jonkun toisen kohdalla olisi parempi päästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni nuori pääsee tosta vaan eläkkeelle kun pää ei kestä. Kotona ei ole opetettu työntekoa.

Itse jäi artikkelista mieleen tuo hampaiden pesu, vaativa, stressaava ja paljon energiaa vaativa toimenpide. Jos tuo on jo liian työläs päivittäin, työelämä voi olla täysin mahdoton ajatus.

Kuule, perushygienian ylläpitäminen on monelle vähän haastavaa kun ei heitä ole edes kotona siihen opetettu, silti pystyvät menemään töihin. Hampaiden pesemättömyys ei tee työkyvyttömäksi.

Nämä lumihiutale Christinat ihan ensimmäisenä nyt otettava työllistymistä koskevaan käsittelyyn. Ei rankaistaisi aina niitä rehellisiä, työssä terveytensä jo menettäneitä, jotka vielä jo eläkettään raihnaisina ja väsyneinä odottavina laitetaan työhön kuin työhön.

Niin pitäisi olla apukoulut ja vammsistyöpaikat

Ei kukaan maksa työstä josta ei tule tulosta

Jos tuo luulee että hampaiden harjaus on työtä

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on vain kahdenlaisia ihmisiä:

A. 100% työkykyiset ihmiset, joiden työkyky on kaikilla täsmälleen yhtä hyvä

B. Täysin työkyvyttömät, joiden työkyky on täysin menetetty, ja eivät voi toimia edes koemaistajina

Muita vaihtoehtoja järjestelmä ei tunne.

Juuri näin. Ja järjestelmä viimeistään loputtomine absurdeineen kyykytyksineen varmistaa etteivät osatyökykyiset yritä mitään koska siitä rangaistaan. Yhtäkkiä olet esim. määritelty yrittäjäksi tms. Todella, todella passivoittava systeemi. Juurihan tuossa oli juttua siitäkin tyypistä joka oli joutunut ongelmiin vapaaehtoistyön takia.

Arvojen pohtimisen ohella on hyvä uhrata muutama ajatus myös sille minkälaisessa yhteiskunnassa olisi varoja maksaa jokaiselle yksilölle näiden omien mielihalujen, kykyjen ja tarpeiden mukainen hoito ja toimeentulo. Kivittäkää minut tästä, mutta monella pitkäaikaistyöttömällä työttömyyden juurisyy on käsitys siitä että he kokevat ansaitsevansa korkeampaa palkkaa, kuin mitä työmarkkinat heille tarjoavat. Pitkäaikaistyöttömät laskevat liiaksi vaivojaan ja arvottavat joutiulasta aikaansa unotaen sen että työnteko poikii elämään muutakin kuin vain sen taulukkopalkan. Työelämä on polku tai sarja polkuja. Yleisesti ottaen työ kuin työ tuottaa tekijälleen parempaa elämänlaatua kuin joutenolo.

Hyvä avaus! Perustulo auttaisi tähänkin, antaisi mahdollisuuden tehdä keikkaa ja rakentaa sellaista työelämää, mihin pystyy. Olisi mahdollista yhdistellä pätkätyötä ja yrittäjyyttä ilman kontrollia ja sitä, että byrokratia ja rahan kanssa tauhkaaminen vie voimat.

Aika absurdia oli lukea tuota Kelan ja THLn selvitystäkin, miten ovatkaan päätyneet sellaiseen lopputulemaan, että joku sokerivero on nyt pelastus. Tarkoitushakuista ja tosiasiat kieltävää. Ei kai siinä, sehän on maan tapa, mutta niin kauan, kuin kielletään tosiasiat (viittaan tässä siihen, millaiset vaikutukset köyhyydellä yhdistettynä virastojen armoilla olemiseen ja jatkuvaan kontrolliin on), muutoskaan ei ole mahdollinen.

Tälläkin jutulla Christinasta, pohjustetaan nyt jotain uutta lakia, joka velvoittaa tälläiset (yh-) lumihiutaleet. Hyvä niin. Christina saa naamansa lehteen ja uuden lain alulle. Onhan väärin, että rehelliset jo työelämän ehtoopuolella olevat työtä tekevät tai työttömiksi joutuneet, raihnaiset ikäihmiset imetään loppuun, jotta tällaiset loisijat saisivat jokapäiväisen verensä.

Tietävätkö nämä mitä on velvollisuus?

Töissä tärkeintä oman persoonallisuuden korostus ja että räätälöidään työympäristöstä lähtien kaikki juuri minulle. Aikataulukin fiiliksen mukaan.

Onko hampaiden pesu ja oman lapsen hoito työtä?