Christina, 31, koki olevansa työkyvytön, mutta lääkäri ei päästänyt häntä eläkkeelle.

Rohkea nainen, kun tulee esiin tarinansa kanssa ja altistaa itsensä niiden halveksunnalle, jotka kuvittelevat olevansa jotenkin vähän ylempänä ravintoketjussa. Mahtaako hän kuitenkaan vieläkään tietää, että ei sinne työkyvyttömyyseläkkeelle niin vain "pääse". Keskusteluun osallistujillakin taitaa olla suurimmaksi osaksi hutera käsitys asiasta :D

Kirjoituksesta saa sen kuvan, että häntä haukutaan TikTokissa koska ei koe työtä tärkeimmäksi elämänarvoksi.

Ihmettelin miksi hän näyttää tutulta, mutta hän taitaa olla se joka tekee tiktokkiin videoita missä väittää mm. että kenenkään ei tarvitse maksaa hänen elämistään koska valtio maksaa. Yms. ihan mielettömän naiveja kommentteja tuista ja tuilla elämisestä.

Olen itsekin nepsy ja vuoden päivät ollut sairaslomalla, mutta silti koin juurikin tuollaisen kevyen asennoitumisen tuilla elämiseen leimaavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Onko hampaiden pesu ja oman lapsen hoito työtä?

Lapsen hoito on työtä. Se on työtä ilman palkkaa. Työtä ja rahan menetystä.

Vierailija kirjoitti:

Jos on jostakin syystä huonossa kunnossa, se suorituskyky voi vaihdella päivän mittaankin. Missä on työpaikka, jossa maksetaan palkkaa ja johon voi tulla silloin kun tuntuu että pystyy jotain töitä tekemään ja lähteä, kun jaksaminen loppuu, ilman mitään tietoa siitä, milloim voi tulla seuraavan kerran?

Kuvatun laisia vaivoja voi ihmisellä olla, eikä niiden tarvi olla psyyken vaivoja tai sairauksia. Kyllä siinä tilanteessa olisi oikein päästää eläkkeelle, muu on ihmisen piinaamista eikä siitä kukaan hyödy.

Pitääkö sitten näille maksaa eläkettä jos ei kerran ole kerryttänyt sitä työelämässä? Ei sen täysin hyväntekeväisyyttä pitäisi olla vaan ansaittu oikeus.

Vierailija kirjoitti:

Luulisi, ettei nykypäivänä enää töissä vaadita ottamaan nenäkorua pois, värjäämään hiuksia "normaalin" väriseksi, peittämään tatuointeja, käyttämään toisenlaisia vaatteita, tms. Ilmeisesti ei olla vieläkään siinä pisteessä, että ihmistä arvostettaisiin yksilönä. 

Täällä on erään kaupan työntekijällä pitkä pinkki-liilan värinen tukka ja nassukoru. Ei hän kuitenkaan epäsiisti ole ja työntekijänä samanlainen kun ne muutkin. Ei sitä työtä ruskealla nutturalla tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Työpaikalla tulee paha mieli, kun sanotaan ikävästi. Se on sitten riittävä syy sille, ettei enää voi tehdä töitä, vaan pitää päästä eläkkeelle. Jos me kaikki ajateltaisiin noin, niin hyvin harva meistä enää töissä kävisi.

Noinhan se on täällä edelleen, kuitenkin erilaisen työkulttuurin soisi tännekkin saapuvan, kuin on jo muissa pohjoismaissa. Työkavereitten muilutusta ei enää hyväksytä, kaikkien odotetaan saavan viihtyä työpaikallaan, keskinäisen erimielisyyden kehittyessä on yhteiskeskustelu johtajan ja riitaa aiheuttavan, sekä siitä kärsivän kesken. Asiat sovitaan hyvässä hengessä tai vastaavasti jatkossakin sen muihin ikävästi suhtautuvan työsuhde puretaan. Suomessahan yleensä on kuultava ja kärsittävä paljon, jotta saa sen työnsä pitää. Myöskään asiakkailta ei tarvitse hyväksyä mitä vain hyökkäävää kohtelua, siitäkin on lupa purkaa tuntojaan työporukassa ja johtajan kuullen. Viimekädessä asiakas ei ole enää tervetullut. Kuitenkin työyhteisö on näinollen hyvin sivistynyttä ja tietoisesti hyvään työpanokseen pyrkivää. Työviihtyvyys on lisääntyvää kun arvostetaan toisiaan ja itseään. Suomessa halutaan olla pohjoismaan mallin mukaan mutta tuo työntekijän arvostus on jätetty huomiotta.

Vierailija kirjoitti:

Puuteripilvi. Tsekatkaa instagramista. En sano etteikö hänellä traumoja voisi olla, mutta sitä en käsitä miksi häntä yhteiskunta elättää (eläkkeelle päässyt). Nuori ja pystyvä ihminen. Airbnb kämppien remontointiin, laittoon, vuokraukseen pystyy. Miten ei muka mihinkään työhön kykenisi? Siis kertakaikkiaan mihinkään?

Yhteiskunta vaan on mennyt sellaiseksi että ei voisanoa ihmiselle mitään. Ei voi vaatia mitään. Pitää vain silittää myötäkarvaan ja maksaa.

Vaikka aivan oikeasti on työhaluttomia, laiskoja ihmisiä. Joita elätetään vuodesta toiseen. Kyllä se ärsyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko hampaiden pesu ja oman lapsen hoito työtä?

Lapsen hoito on työtä. Se on työtä ilman palkkaa. Työtä ja rahan menetystä.

Onkose työtä, kun siivoan omaa kotiani? Työtä ilman palkkaa? Joidenkin ajattelu on kyllä kieroutunutta.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on muuten loistoaihe luuserien möyhöttäväksi

Kiva kun sulle tuli nyt möyhöttävää. 🍿🍺

Vierailija kirjoitti:

Kirjoituksesta saa sen kuvan, että häntä haukutaan TikTokissa koska ei koe työtä tärkeimmäksi elämänarvoksi.

Ihmettelin miksi hän näyttää tutulta, mutta hän taitaa olla se joka tekee tiktokkiin videoita missä väittää mm. että kenenkään ei tarvitse maksaa hänen elämistään koska valtio maksaa. Yms. ihan mielettömän naiveja kommentteja tuista ja tuilla elämisestä.

Olen itsekin nepsy ja vuoden päivät ollut sairaslomalla, mutta silti koin juurikin tuollaisen kevyen asennoitumisen tuilla elämiseen leimaavaksi.

Pakko tarttua tähän. Jos - en siis ole itse tutustunut - tuon ikäinen ihminen on noin pihalla koko yhteiskunnasta ja sen tukijärjestelmästä, eikö se kerro nyt siitä, että on aika älyttömän pihalla monesta muustakin asiasta. Yhä vain: epäilen hänen sopivuuttaan työelämään.

Vierailija kirjoitti:

Kun nykyään voi ilmoittaa itsensä ihan miksi tahansa, esim mies voi ilmoittaa itsensä naiseksi, jos kokee olevansa nainen jne.

Aika moni ilmeisesti kokee olevansa työkyvytön tai töihin sopeutumaton tai jotain vastaavaa, eli voiko tällaiseksikin ilmoittaa itsensä, siksikö meillä on niin valtavat määrät "oikeasti terveitä ja työkykyisiä" jotka eivät ota mitään työtä vastaan?

Hienoa......... minä 52v. en pääse eläkkeelle vaikka kulumaa on lonkissa ja polvissa.

Vierailija kirjoitti:

Onko hampaiden pesu ja oman lapsen hoito työtä?

Niin kuin täällä joku kirjoitti, oman lapsen hoito on työtä ilman palkkaa. Kovaa työtä onkin ja palkan saa sitten nähdessään lasten vartuttua fiksuiksi ja pärjääviksi, itse olen ollut paljon kotiäitinä ja olen panostanut siihen, tuloksena tervepäiset veronmaksajat, jos yhteiskunnan kannalta noin haluaa ajatella. Sen työssäkäyvän, materiaa haalineen vanhemman lapset ovat nyt hunningolla.

Ongelma tuossa on, että on koettu ikäviä asioita siinä yhdessä työpaikassa ja siitä on jäänyt traumat. Oikeasti pitäisi puhua siitä, että näitä huonoja työpaikkoja tai jopa itselle sopimattomia työpaikkoja on paljon. Olen nähnyt elämässäni monia ikäviä työpaikkoja ja sitten taas toisia joissa on ollut ihan mukavaa.

Kun tästä ei puhuta tarpeeksi niin ihminen kokee helposti, että HÄNESSÄ on vikaa ja alkaa ylianalysoida asioita. Todennäköisesti tässä naisessa ei ole itsessään mitään sellaista vikaa joka estää pärjäämästä toisessa paikassa, mutta tämä yksi kokemus värittää liikaa. Vaikka hänellä olisi mikä nepsyvika niin hyvinhän se työpanos kelpasi hyväksikäyttäjäfirmalle siihen asti kunnes palkkaa olisi pitänyt maksaa!

Taitaisi Christinan näkemys muuttua yksilön valinnanvapaudesta työsuhteeseen päästyä/jouduttua. Verot ja sotut vievät palkasta kolmasosan ja näiden pakollisten kulujen osuus tuskin tulee vähenemään tulevaisuudessa. Työsuhteessa on myös ikävämpi puoli. Jos irtisanoutuu esim huonon kohtelun vuoksi, tulee karenssia ja jää ilman toimeentuloa. Työsuhde voi olla tavallaan myös loukku esim työpaikan vaihtamista ajatellen.

Vierailija kirjoitti:

Moni nuori pääsee tosta vaan eläkkeelle kun pää ei kestä. Kotona ei ole opetettu työntekoa.

Entisinä aikoina Suomessa lapsia tehtiin taloihin työvoimaksi. Eli lasten hankkimisen motiivina oli juuri tuo että saatiin lisää apuvoimia talon töihin.

lapset otettiin mukaan talon töihin jo 5-6 vuotiaina. Mun isomummikin joutui jo 5v. sokerijuurikaspellolle ja karjapiiaksi 13v.

Pienestä pitäen työtä tehneenä, hänelle "moderni" joutenolo on yhtä tuskaa.

Samaa valitti mulle yksi nuorehko filippiiniläisnainen, joka muutti Suomeen avioliiton myötä.

Hänet oli jo lapsesta koulittu ripeään työntekoon hänen perheensä omistamassa katukeittiössä.

Kun lapsesta asti aivot on ohjelmoitu johonkin, esim. väkertään piiraita katukeittiössä aamusta iltaan niin on hirveän ahdistavaa, kun ei yht'äkkiä olekkaan mitään piiraita, mitä väkertää, kaloja mitä perata tai kanoja mitä kyniä. Se "eksistentiaalinen tyhjyydentunne" on musertava. Kädet on tottuneet tekemään aina "jotain" aamusta iltaan. Aivot on lapsesta asti ohjelmoitu työhön.

Modernissa yhteiskunnassa lapsityövoiman käyttö nähdään moraalittomana mutta samalla valitetaan kun nuoret aikuiset ei osaa tehdä töitä kun niiden joutilaisuuteen ja viihteeseen ohjelmoitu pää hajoaa jo ensimäisessä kesätyöpaikassa.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma tuossa on, että on koettu ikäviä asioita siinä yhdessä työpaikassa ja siitä on jäänyt traumat. Oikeasti pitäisi puhua siitä, että näitä huonoja työpaikkoja tai jopa itselle sopimattomia työpaikkoja on paljon. Olen nähnyt elämässäni monia ikäviä työpaikkoja ja sitten taas toisia joissa on ollut ihan mukavaa.

Kun tästä ei puhuta tarpeeksi niin ihminen kokee helposti, että HÄNESSÄ on vikaa ja alkaa ylianalysoida asioita. Todennäköisesti tässä naisessa ei ole itsessään mitään sellaista vikaa joka estää pärjäämästä toisessa paikassa, mutta tämä yksi kokemus värittää liikaa. Vaikka hänellä olisi mikä nepsyvika niin hyvinhän se työpanos kelpasi hyväksikäyttäjäfirmalle siihen asti kunnes palkkaa olisi pitänyt maksaa!

Sepä se. Ilmainen htväksikäyttökokeilu kelpasi pyrkyriyrittäjälle, sen jälkeen tuli ongelmaa. Pyrkyri on paska ihminen - aina.

Itse kohta 50 v,olisin kyllä ihan valmis eläkkeelle jo.

Vierailija kirjoitti:

Onko hampaiden pesu ja oman lapsen hoito työtä?

Kyllä oman lapsen hoito ainakin on. Toisten lasten hoidosta maksetaan työntekijöille palkkaa ja usein oman lapsen hoito mahdollistaa perheen toiselle osapuolelle käydä kokopäivätyössä. Oman lapsen hoito on kokoaikatyötä, mutta kyllä minusta on kaikki perusteet kutsua sitä työksi, vaikka sitä ei usein tältä kannalta yhteiskunnassa katsotakaan.

Vierailija kirjoitti:

Tälläkin jutulla Christinasta, pohjustetaan nyt jotain uutta lakia, joka velvoittaa tälläiset (yh-) lumihiutaleet. Hyvä niin. Christina saa naamansa lehteen ja uuden lain alulle. Onhan väärin, että rehelliset jo työelämän ehtoopuolella olevat työtä tekevät tai työttömiksi joutuneet, raihnaiset ikäihmiset imetään loppuun, jotta tällaiset loisijat saisivat jokapäiväisen verensä.

Jaa?

Minäkin kuusikymppisenä olen työnantajien mielestä varmaan jo "työelämän ehtoopuolella", kun en mitenkään työllisty. Ihan mielelläni vielä olisin töissä ja vaikka Christinaa elättämässä.  Ei minua haittaa, jos vaikka kaupan kassalla on nenärengas.

Tämä Christinahan oli työelämää puoli vuotta ilmaiseksi kokeilemassa. Sitten kun piti alkaa maksaa palkkaakin, alkoi moitiskelu eli käytännössä töistä pois savustaminen. 

Vierailija kirjoitti:

Luulisi, ettei nykypäivänä enää töissä vaadita ottamaan nenäkorua pois, värjäämään hiuksia "normaalin" väriseksi, peittämään tatuointeja, käyttämään toisenlaisia vaatteita, tms. Ilmeisesti ei olla vieläkään siinä pisteessä, että ihmistä arvostettaisiin yksilönä. [/quot

Kotona voit olla yksilö mutta töissä on työpaikan säännöt ja näin pitää ollakin.