Hei sinä, joka kamppailet kodin sotkun ja epäsiisteyden kanssa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Inhoan ihmisiä jotka ovat sotkuisia ja heidän sotkuisia kotejaan, saan jopa raivarin. Mikään ei ole niin helppoa kuin huolehtia siisteydestä.

Tämä johtuu siitä, että olet luonnollisesti siisti ja järjestelmällinen ihminen. Sen takia et ymmärrä heitä, jotka eivät saa kotia järjestykseen. Esim Adhd:sta kärsivillä on erittäin haastavaa saada kotia systemaattisesti hoidettua. Mutta siinä ei ole mitään väärää! Heidän täytyy vain oppia oma tapa pitää asiat järjestyksessä. Ap

Ei täydy. Kenenkään ei täydy mitään, varsinkaan siivota. Meillä on kaaos aina. Tiskit ja pyykit hoidetaan sitä mukaa kuin niitä tulee, ja roskat viedään, mutta muuten ei siivota. Tavaroita siirrellään jos ovat tiellä ja isommat roskat lakaistaan kun jalkoihin alkaa sattua. Säilytämme kaikki tavarat kasoissa pitkin poikin, enkä häpeä kotiamme. Siellä käyvät ihmiset ovat ystäviämme ja perhettä, ja tietävät muutenkin miten me elämme.

Eikä olla laiskoja, vaan priorisoidaan muut asiat siivouksen edelle. Itselläni tulee tältä talvelta noi 80 op yliopistokursseja päivätyön lisäksi, lapsi harrastaa ja saa koulusta kymppejä, mies tekee töitä 8-20 (tyhmää, mutta omapa on valintansa). Lisäksi 6 lemmikki- ja kotieläintä pihapiirissä.

Minulla on adhd ja teidän kaltaiset tehokkaasti aikaansaavat ihmiset olette ihan superihmisiä minun silmissäni!

Minullakin on ahdh. Ne 80 op on tehty öisin. :)

En tiedä. Minusta on vaan vähän surullista, että jos ihmisellä on noin paljon ylimääräistä aivokapasiteettia käytössä, niin pistää sen siivouksen miettimiseen. Kun sen voisi käyttää vaikka mihin muuhun, mikä olisi kivempaa ja tuloksellisempaa ja hyödyllisempää. Sotkua tulee joka tapauksessa joka päivä. Siivoaminen on siksi vähän hukkaan heitettyä aikaa. Ne tulokset eivät ole pysyviä, jos ei jatkuvasti siivoa, ja sitten huomaakin, että siihen on kulunut puoli elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuottaaaakooo iloaaaa? Eiiiii.

Tällä lähti mm. mies (ankeuttaja) moottoripyörineen.

Mä kyllä kiroan konmarituksen alimpaan helvettiin. Meillä konmaritettiin kylppärin kaappeja, sillä seurauksella, että kaapit ovat edelleen täynnä, mutta minun parranajovälineistä jätettiin yksi paketti teriä ja niihin sopimaton varsi. (jos ne terät eivät tuottaneet muille iloa, olisin voinut heittää ne pois sen jälkeen kun niitä on käytetty, myös sen ylimääräisen varren)

Sitten konmaritettiin täysin käyttökelpoisia ruokailuvälineitä, kun oli kahta erilaista settiä. Vanhempi (täydellinen setti) hoidettiin pois ja jäljelle jätettiin uudempi, josta puuttuu kuitenkin pari veistä. Tätä muistan aina, kun pesen veitsiä käsin, jos tiskikone ei ole sattunut pyörimään.

Vaatteista konmaritettiin minun ihan hyväkuntoinen pikeepaita, koska se oli vähän "epämuodikas" eikä "maksanut paljoa". Pidin kuitenkin väreistä, kun ne muistutti yhdestä jalkapallojoukkueesta. Paras oli, kun puoliso sanoi, joukkueen vaatteista puhuttaessa, että voihan sitä hankkia sellaisia vaatteita, joissa on niitä värejä. En viitisinyt muistuttaa tuosta pikeepaidasta, kun siitä oli pari vuotta aikaa.

Sanomattakin lienee selvää, että vaatteiden säännöllisestä karsimisesta huolimatta, ne eivät mahdu kaappiin, koskaan.

Konmaritus sopii ihmiselle vähän samoin, kuin antaisi vinkkejä alkoholistille, miten hoitaa krapulaa ja päästä tyhjistä pulloista eroon.

Hehe, hyviä pointteja. Konmari- metodissa oli se ongelma, että sitä mainostettiin koko massalle. Meitä ihmisiä on niin erilaisia ja me ei toimita samanlailla. Konmarittaminen sopii erittäin hyvin henkilölle, joka osaa hahmottaa kokonaisuuksia, on luonnostaan järjestelmällinen ja henkilölle, joka ei omista niin paljon tavaraa. Ongelma oli myös siinä, että kon marin jokaista neuvoa toteltiin, eikä kyseenalaistettu mitään. Esim minun neuvoni ei todellakaan sovi kaikille ja sen takia joku puhuu niistä sanalla lässytys. En itse kokeillut kon maria, mutta sinun kommentit kuulostavat tutulta. Monet ihmiset ovat sanoneet samoin. Muista silti- älä jää menneisyyteen. Sinun elämäsi on sitä, mihin keskityt. Se oli sinulle vaikea opetus. Toivottavasti opit siitä :) älä kuitenkaan muistele näitä hetkiä ja tavaroita, kun pitäisi oikeasti karsia tarpeetonta tavaraa. Ne oli vain tavaroita. Ihmiset merkitsevät paljon enemmän <3 Ap

Sinänsä sotku ja epäjärjestys juontuu yleensä aina siitä, että tavaraa on liikaa säilytysratkaisuihin nähden. Harvoin siitä, että säilytysratkaisuja ei käytettäisi. Mutta Konmarin ongelma on se, että se pureutuu ensisijaisesti oireeseen, eikä syihin. Ihmisen pitäisi ensiksi ajatella jo kaupassa, tarvitsenko tätä todella. Ja mistä olen valmis luopumaan, jos ostan nyt uutta.

Tavaraa karsiessa (mitä pitäisi tarvita tehdä isommin vain kerran) kannattaa ensisijaisesti keskittyä käyttökelpoisuuteen. Rikkinäinen tai käyttökelvoton, usein pelkkä roska, joutaa pois. Jos jotain on kaksittain, niin kannattaa todella harkita, miksi tarvitsee useamman. Ja monesti, jos on harvoin tarvittava juttu, ajattelen realistisesti, löydänkö oikeasti tätä, sitten kun tarve joskus tulisi. Jos vastaus on ei, niin saa mennä.

Nykyinen kulutusjuhla kuormittaa luontoa/maapalloa. Jospa tämän ajatteleminen saisi inspiraation aikaan? Mun on tosi vaikeaa heittää pois muistoja. Ja olen perinyt aika paljon kaikenlaista vanhemmiltani, ei niitä roskiin voi heittää. Tämän takia joudun asumaan liian isossa asunnossa ja maksan kovaa vuokraa siitä, Helsinki on kallis kaupunki. Kunpa saisin rohkeutta luopua kaappien sisällöistä. Ainakin osittain.

Löysin Jyskin sivuilta

keittiöpyyhe 2,5e / 3kpl

kylpypyyhe iso 7,50e / kpl

käsipyyhe 3e / kpl

pussilakanasetti 10e / kpl

Jo tekstiilejä uudistamalla saa kohennettua kodin ilmettä. Ei tarttee olla nuhjuisten vankina.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Minusta on vaan vähän surullista, että jos ihmisellä on noin paljon ylimääräistä aivokapasiteettia käytössä, niin pistää sen siivouksen miettimiseen. Kun sen voisi käyttää vaikka mihin muuhun, mikä olisi kivempaa ja tuloksellisempaa ja hyödyllisempää. Sotkua tulee joka tapauksessa joka päivä. Siivoaminen on siksi vähän hukkaan heitettyä aikaa. Ne tulokset eivät ole pysyviä, jos ei jatkuvasti siivoa, ja sitten huomaakin, että siihen on kulunut puoli elämää.

Mitä järkeä tässä kommentissa oli?? Sit meet vaan elämään sitä sotkuista elämääs. Kukaan ei kysynyt sun mielipidettä!!!

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Minusta on vaan vähän surullista, että jos ihmisellä on noin paljon ylimääräistä aivokapasiteettia käytössä, niin pistää sen siivouksen miettimiseen. Kun sen voisi käyttää vaikka mihin muuhun, mikä olisi kivempaa ja tuloksellisempaa ja hyödyllisempää. Sotkua tulee joka tapauksessa joka päivä. Siivoaminen on siksi vähän hukkaan heitettyä aikaa. Ne tulokset eivät ole pysyviä, jos ei jatkuvasti siivoa, ja sitten huomaakin, että siihen on kulunut puoli elämää.

Joillekin tämä aihe karsiminen, raivaaminen ja siivous, on tärkeä, kuten minulle. Sellaiselle jolle se ei ole tärkeä, niin saa tehdä elämässään tietty mitä tahtoo.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Minusta on vaan vähän surullista, että jos ihmisellä on noin paljon ylimääräistä aivokapasiteettia käytössä, niin pistää sen siivouksen miettimiseen. Kun sen voisi käyttää vaikka mihin muuhun, mikä olisi kivempaa ja tuloksellisempaa ja hyödyllisempää. Sotkua tulee joka tapauksessa joka päivä. Siivoaminen on siksi vähän hukkaan heitettyä aikaa. Ne tulokset eivät ole pysyviä, jos ei jatkuvasti siivoa, ja sitten huomaakin, että siihen on kulunut puoli elämää.

Sehän siinä juuri on, että sotkua ei tule, jos kaikelle on paikkansa. Jos huomaat siivoavasi "jatkuvasti", niin tavaraa on liikaa. Kun paikat ovat järjestyksessä, "siivoaminen" on pelkästään imurointia, pintojen pyyhkimistä ja vessan ja kylppärin pesua. Joskus ikkunoiden pesua. Tähän päälle tiskikoneen täyttö ja pyykkikoneen pyörittäminen.

Vierailija kirjoitti:

Nykyinen kulutusjuhla kuormittaa luontoa/maapalloa. Jospa tämän ajatteleminen saisi inspiraation aikaan? Mun on tosi vaikeaa heittää pois muistoja. Ja olen perinyt aika paljon kaikenlaista vanhemmiltani, ei niitä roskiin voi heittää. Tämän takia joudun asumaan liian isossa asunnossa ja maksan kovaa vuokraa siitä, Helsinki on kallis kaupunki. Kunpa saisin rohkeutta luopua kaappien sisällöistä. Ainakin osittain.

Oletko onnellinen perimiesi tavaroiden kanssa? Miten haluaisit elää oikeasti? Vastaa rehellisesti itsellesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun suurin syntini on erilaiset nyssäkät. Kasseja jää helposti lojumaan nurkkiin. 

Lisäksi säilytystilaa on niukasti. Kaikille tavaroille ei ole omaa paikkaa. 

15 min ja yhden nyssäkän kimppuun ?

Onko kaapeissa sellaisia tavaroita ja vaatteita, mistä voisi luopua, - että saisit ne sulle tärkeimmät jutut kaappeihin ja niille omat paikat?

Varmasti olisi paljonkin poisheitettävää tai myytävää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Minusta on vaan vähän surullista, että jos ihmisellä on noin paljon ylimääräistä aivokapasiteettia käytössä, niin pistää sen siivouksen miettimiseen. Kun sen voisi käyttää vaikka mihin muuhun, mikä olisi kivempaa ja tuloksellisempaa ja hyödyllisempää. Sotkua tulee joka tapauksessa joka päivä. Siivoaminen on siksi vähän hukkaan heitettyä aikaa. Ne tulokset eivät ole pysyviä, jos ei jatkuvasti siivoa, ja sitten huomaakin, että siihen on kulunut puoli elämää.

Sehän siinä juuri on, että sotkua ei tule, jos kaikelle on paikkansa. Jos huomaat siivoavasi "jatkuvasti", niin tavaraa on liikaa. Kun paikat ovat järjestyksessä, "siivoaminen" on pelkästään imurointia, pintojen pyyhkimistä ja vessan ja kylppärin pesua. Joskus ikkunoiden pesua. Tähän päälle tiskikoneen täyttö ja pyykkikoneen pyörittäminen.

Kyllä myöskin ongelmana voi olla ihan oikeasti se että tilaa ei ole riittävästi. Minulla ainakin esimerkiksi mökki pysyy paljon siistimpänä, kun siellä on rakennusvaiheessa mietitty säilytysratkaisuja niin, että joka ikiselle esineelle on oma paikkansa. 

Jysk

verhot 8e / kpl

Ei tarttee olla nuhjuisten verhojen vankina.

Jos syö muutaman päivän linssikeittoa tai kaalikeittoa eikä kalliimpaa ruokaa, niin on säästänyt summan verhoja varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyinen kulutusjuhla kuormittaa luontoa/maapalloa. Jospa tämän ajatteleminen saisi inspiraation aikaan? Mun on tosi vaikeaa heittää pois muistoja. Ja olen perinyt aika paljon kaikenlaista vanhemmiltani, ei niitä roskiin voi heittää. Tämän takia joudun asumaan liian isossa asunnossa ja maksan kovaa vuokraa siitä, Helsinki on kallis kaupunki. Kunpa saisin rohkeutta luopua kaappien sisällöistä. Ainakin osittain.

Oletko onnellinen perimiesi tavaroiden kanssa? Miten haluaisit elää oikeasti? Vastaa rehellisesti itsellesi.

Ei sitä onnellisuudeksi voi nimittää mitä tunnen. Mutta jotkut esineet ovat kyllä harvinaisia ja wanhoja. Voisin niitä käyttää koriste-esineinä kunhan saisin vähän hyllyille tilaa. Osa 1800 luvun tavaroista mökillä.

Vierailija kirjoitti:

Nykyinen kulutusjuhla kuormittaa luontoa/maapalloa. Jospa tämän ajatteleminen saisi inspiraation aikaan? Mun on tosi vaikeaa heittää pois muistoja. Ja olen perinyt aika paljon kaikenlaista vanhemmiltani, ei niitä roskiin voi heittää. Tämän takia joudun asumaan liian isossa asunnossa ja maksan kovaa vuokraa siitä, Helsinki on kallis kaupunki. Kunpa saisin rohkeutta luopua kaappien sisällöistä. Ainakin osittain.

Hei tosi hyviä juttuja tässä! Olisipa minulla aikaa kertoa enemmän tästä aiheesta, mutta vastaan lyhyesti: sinun ei tarvitse pitää mitään perintötavaraa. Oli se miten arvokas tai tärkeä aikaisemmalle omistajalle. Sinun ei tarvitse miellyttää ketään- ole oma itsesi ja ole aito. Tarkoitan tällä sitä, että älä miellytä ketään pitämällä heidän vanhoja tavaroitaan. Jos joku loukkaantuu siitä, että luovutat perintötavaroita tai lahjoja niin hän ei aidosti välitä sinusta. Nämä perintötavarat ja lahjat ovat iskostuneet niin pahasti meidän tapoihin. Tavarat olivat vanhemmillesi tärkeitä- miksi se trakoittaa automaattisesti sitä, että sinun pitäisi nauttia niistä? Huom! Jos rakastat saamiasi tavaroita niin ehdottomasti pidät :) minulla oli edesmenneen henkilön tavaroita kodissani. Mielestäni todella epäkäytännöllisä ja jotkut jopa rumia. Pidin niitä vain siksi koska ne muistittivat ko. henkilöstä. Luulin, että rakastaisin henkilöä vähemmän, jos päästän niistä irti. Luulin että loukkaan hänen muistoa, jos päästän niistä irti. Ei rakkaus ole niissä tavaroissa! Rakkaus ja muisto on mielessä :) ihan muutama ajatus tästä aiheesta. Ap huom! Saa ehdottomasti pitää niitä tallella, jos itse haluaa.

Säilytysratkaisuja pystyy jonkin verran luovimaan itsekin.

Mun vaatekaapissa oli vain muutama hylly, puoliso lisäsi lisää hyllyjä. On toimiva nyt.

Lisättiin yhden kaapiston sisään kori-elfat. On toimivampi kuin pelkät hyllyt.

Liukuovikaapistot ovat myös tehokkaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyinen kulutusjuhla kuormittaa luontoa/maapalloa. Jospa tämän ajatteleminen saisi inspiraation aikaan? Mun on tosi vaikeaa heittää pois muistoja. Ja olen perinyt aika paljon kaikenlaista vanhemmiltani, ei niitä roskiin voi heittää. Tämän takia joudun asumaan liian isossa asunnossa ja maksan kovaa vuokraa siitä, Helsinki on kallis kaupunki. Kunpa saisin rohkeutta luopua kaappien sisällöistä. Ainakin osittain.

Hei tosi hyviä juttuja tässä! Olisipa minulla aikaa kertoa enemmän tästä aiheesta, mutta vastaan lyhyesti: sinun ei tarvitse pitää mitään perintötavaraa. Oli se miten arvokas tai tärkeä aikaisemmalle omistajalle. Sinun ei tarvitse miellyttää ketään- ole oma itsesi ja ole aito. Tarkoitan tällä sitä, että älä miellytä ketään pitämällä heidän vanhoja tavaroitaan. Jos joku loukkaantuu siitä, että luovutat perintötavaroita tai lahjoja niin hän ei aidosti välitä sinusta. Nämä perintötavarat ja lahjat ovat iskostuneet niin pahasti meidän tapoihin. Tavarat olivat vanhemmillesi tärkeitä- miksi se trakoittaa automaattisesti sitä, että sinun pitäisi nauttia niistä? Huom! Jos rakastat saamiasi tavaroita niin ehdottomasti pidät :) minulla oli edesmenneen henkilön tavaroita kodissani. Mielestäni todella epäkäytännöllisä ja jotkut jopa rumia. Pidin niitä vain siksi koska ne muistittivat ko. henkilöstä. Luulin, että rakastaisin henkilöä vähemmän, jos päästän niistä irti. Luulin että loukkaan hänen muistoa, jos päästän niistä irti. Ei rakkaus ole niissä tavaroissa! Rakkaus ja muisto on mielessä :) ihan muutama ajatus tästä aiheesta. Ap huom! Saa ehdottomasti pitää niitä tallella, jos itse haluaa.

Korjaus: hän ei välitä sinun tunteistasi.Ap

Kodin puhtaana ja siistinä pitämiseen liittyy aivan valtavasti kaikenlaisia tunteita. Esim. oma äitini ja isoäitini paheksuivat aina ääneen kaikkia sukulaisia, joilla oli sotkuista. Heillä oli tapana toistella aika ilkeitä sanontoja ihmisistä, joista ei ollut edes omasta kodista huolta pitämään. Äidin opetuksiin sisältyi paljon häpeän kautta tekemistä:

- kunnon ihmiset eivät koskaan

- jokainen itseään kunnioittava ihminen

Kun sitten ihminen perustaa oman kodin eikä siellä kukaan vaadi eikä tuomitse, voi se aluksi tuntua vapauttavalta mutta voi myös olla, että se tuomitseva ääni on siellä oman pään sisällä kuitenkin.

Ehkä siksi aloittajan lempeä asenne kodin ylläpitoon tuntuu monista kovin virkistävältä. Ilman häpeää ja syyllisyyttä asiat tuntuvat mahdollisilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyinen kulutusjuhla kuormittaa luontoa/maapalloa. Jospa tämän ajatteleminen saisi inspiraation aikaan? Mun on tosi vaikeaa heittää pois muistoja. Ja olen perinyt aika paljon kaikenlaista vanhemmiltani, ei niitä roskiin voi heittää. Tämän takia joudun asumaan liian isossa asunnossa ja maksan kovaa vuokraa siitä, Helsinki on kallis kaupunki. Kunpa saisin rohkeutta luopua kaappien sisällöistä. Ainakin osittain.

Oletko onnellinen perimiesi tavaroiden kanssa? Miten haluaisit elää oikeasti? Vastaa rehellisesti itsellesi.

Ei sitä onnellisuudeksi voi nimittää mitä tunnen. Mutta jotkut esineet ovat kyllä harvinaisia ja wanhoja. Voisin niitä käyttää koriste-esineinä kunhan saisin vähän hyllyille tilaa. Osa 1800 luvun tavaroista mökillä.

Järjestä yksi jokin kohta kodissasi niin, että tunnet siellä onnellisuutta. Tarkastele sitten mitä siellä on, mistä se koostuu.

Pohdi miten haluat oikeasti elää. Halusivatko vanhempasi että heiltä perityt tavarat ovat sinulle painolasti? Käy itsesi kanssa syväluotaava keskustelu miten sä pääset onnelliseksi ja vapaaksi. Jos säästäisit jotakin perittyjä, muutamia vähän, ja muu tavarapainolasti pois?

Miten toimia, jos itse osaisi ja haluaisi olla siisti, mutta talouden toinen aikuinen ei? Tekisi suoraan sanottuna mieli "konmarittaa" koko tyyppi (myös muista syistä!), mutta koska meillä on myös lapsi, ei asia ole ihan niin yksinkertainen.

Olen kuullut myös entisajoilta, että on se yksi ja ainut oikea tapa siivota ja sillekin oikea järjestys. Viikkosiivous, joka alkaa lauantaina klo8.00. Matot rullalle, ulos, ikkunat auki, tuolit nostetaan pöydälle, jne. Ei mulle kiitos tuota! Mä pilkon siivouksen osiin.

Kannamme myös paljon sitä geeniä joka huutaa ei raaski heittää pois, sitä voi vielä tarvita, se maksoi 100markkaa. Mä olen ravistellut ton geenin pois.