Lue keskustelun säännöt.
Hei sinä, joka kamppailet kodin sotkun ja epäsiisteyden kanssa!
Olen itse ollut nuoresta asti oikea sottapytty. Tai niin itseäni kuvailin. Nyt vuosien jälkeen olen oppinut pitämään kotini siistinä, joka taas on parantanut elämänlaatuani merkittävästi. Vuosien varrella minulle on kertynyt niin paljon osaamista ja ymmärrystä aiheesta, että haluaisin jakaa näitä tietoja myös muille. Huomasin täällä viestiketjun tavarapaljoudesta, johon oli kertynyt huiman määrän vastauksia/keksustelua. Sen takia ajattelin, että ehkä täällä on muitakin, jotka kamppailet samojen ongelmien kanssa niin kuin minäkin muutama vuosi sitten. Vastaisin mielelläni teidän kysymyksiin aiheesta.
Kommentit (2330)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveää lässynläätä koko ketju. Jos nämä vinkit täällä on jollekin jotain uutta, niin no joo. Paremmin tätä tekee aurikatariina tai vaikka clean with barbie.
Olen samaa mieltä. Numeroidut neuvot menivät konkretian sijaan heti kosmis-psykologiseksi guruiluksi. Ei näin. Siivous ja järjestely vaatii konkreettisia neuvoja, ei itsetehostusta neuvojen valekaavussa. Kiitos silti ap:lle, tiedän, että tarkoitat hyvää. Mutta sellaiselle, joka kipuilee tämän ongelman kanssa parhaillaan, tuollaiset tunne itsesi blaa blaa -"neuvot" jäävät hyvin, hyvin etäisiksi. Kiva kuitenkin, että sait oman elämäsi järjestykseen. Näillä ohjeilla ei kyllä kenenkään muun elämä pelastu, aivan liian abstraktia.
Minä taasen eri mieltä, minusta nämä neuvot olivat sellaisia, jotka kerrankin tavoittavat homman juurisyitä. Konkreettisemmat siivousvinkit olisivat niitä, mitä kyllä tiedämme jo: heitä tarpeettomat paperit keräykseen ja vie lojuvat pyykit pyykkikoriin. Tällaisia listoja riittää, mutta ei kenenkään ongelma ole se, etteikö TIETÄISI että pyykit kannattaisi viedä pyykkikoriin. Sotkun syy on muualla. Eri ihmisillä eri asioissa. Yleispätevämmällä "guruilulla" voimme päästä käsiksi siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kodin puhtaana ja siistinä pitämiseen liittyy aivan valtavasti kaikenlaisia tunteita. Esim. oma äitini ja isoäitini paheksuivat aina ääneen kaikkia sukulaisia, joilla oli sotkuista. Heillä oli tapana toistella aika ilkeitä sanontoja ihmisistä, joista ei ollut edes omasta kodista huolta pitämään. Äidin opetuksiin sisältyi paljon häpeän kautta tekemistä:
- kunnon ihmiset eivät koskaan
- jokainen itseään kunnioittava ihminenKun sitten ihminen perustaa oman kodin eikä siellä kukaan vaadi eikä tuomitse, voi se aluksi tuntua vapauttavalta mutta voi myös olla, että se tuomitseva ääni on siellä oman pään sisällä kuitenkin.
Ehkä siksi aloittajan lempeä asenne kodin ylläpitoon tuntuu monista kovin virkistävältä. Ilman häpeää ja syyllisyyttä asiat tuntuvat mahdollisilta.
Hei kiitos! Me lapsena emme vielä osaa kyseenalaistaa vanhempiemme sanoja ja tekoja. Olemme kuin sieniä, jotka imevät kaiken itseemme. Jos kuulet tarpeeksi monta kertaa ilkeitä sanoja niin alat uskomaan niihin itsekkin. Siksi painotan aina sitä, että älä hauku itseäsi. Se mitä sanot itsestäsi ei ole totta! Jos siis haukut itseäsi esim. laiskaksi tai saamattomaksi, koska se ei ole totta! Paras on siinä, että voimme aikuisena miettiä asioita itse. Sinun täytyy kasvattaa itsesi uudelleen. Anna äidillesi anteeksi. Hän ei osannut paremmin. Voit pysäyttää tämän tavan miettiä asioista sinuun. Joskus tavat siirtyvät sukupolvesta toiselle. Kun alat tiedostaa enemmän näitä myrkyllisiä ajattelutapoja niin voit vaikuttaa niihin positiivisesti :) Ap
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Minusta on vaan vähän surullista, että jos ihmisellä on noin paljon ylimääräistä aivokapasiteettia käytössä, niin pistää sen siivouksen miettimiseen. Kun sen voisi käyttää vaikka mihin muuhun, mikä olisi kivempaa ja tuloksellisempaa ja hyödyllisempää. Sotkua tulee joka tapauksessa joka päivä. Siivoaminen on siksi vähän hukkaan heitettyä aikaa. Ne tulokset eivät ole pysyviä, jos ei jatkuvasti siivoa, ja sitten huomaakin, että siihen on kulunut puoli elämää.
Omalta kohdaltani olen huomannut, että siisti koti (samoin kuin hyvin hoidetut ja järjestyksessä olevat työprojektit) juuri vapauttavat sitä aivokapasiteettia, ei päinvastoin.
Moni työn tehokkuutta tutkinut on huomannut, että kun jotakin asiaa lykkää, se palaa jatkuvasti mieleen tai häiritsee muuten keskittymistä käsillä olevaan asiaan. Sillä tavalla tulee haaskanneeksi hirveästi kapasiteettia ihan turhaan.
Sama juttu kotona: kun ruoanlaittoa ei voi aloittaa heti vaan ensin pitää tuskailla sotkua, putsata pintoja, etsiä ja pestä välineitä ja vasta sitten pääsee alkuun, saa koko hommasta nälkäisenä aikaan todella kuormittavan. Ehkä luopuu koko ajatuksesta ja lämmittää mikrossa eineksen.
Tai joku ei vie lapsia ilmaiseen yleisöluisteluun, koska ajatuskin sotkuiseen varastoon astumisesta ja luistinten etsimisestä uuvuttaa liikaa. Sopivia vaatteita ei löydy kasoista ja kiireessä on ostettava uusia.
Sillon epäjärjestys ja sotku ihan oikeasti jo rajoittavat elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Minusta on vaan vähän surullista, että jos ihmisellä on noin paljon ylimääräistä aivokapasiteettia käytössä, niin pistää sen siivouksen miettimiseen. Kun sen voisi käyttää vaikka mihin muuhun, mikä olisi kivempaa ja tuloksellisempaa ja hyödyllisempää. Sotkua tulee joka tapauksessa joka päivä. Siivoaminen on siksi vähän hukkaan heitettyä aikaa. Ne tulokset eivät ole pysyviä, jos ei jatkuvasti siivoa, ja sitten huomaakin, että siihen on kulunut puoli elämää.
Omalta kohdaltani olen huomannut, että siisti koti (samoin kuin hyvin hoidetut ja järjestyksessä olevat työprojektit) juuri vapauttavat sitä aivokapasiteettia, ei päinvastoin.
Moni työn tehokkuutta tutkinut on huomannut, että kun jotakin asiaa lykkää, se palaa jatkuvasti mieleen tai häiritsee muuten keskittymistä käsillä olevaan asiaan. Sillä tavalla tulee haaskanneeksi hirveästi kapasiteettia ihan turhaan.
Sama juttu kotona: kun ruoanlaittoa ei voi aloittaa heti vaan ensin pitää tuskailla sotkua, putsata pintoja, etsiä ja pestä välineitä ja vasta sitten pääsee alkuun, saa koko hommasta nälkäisenä aikaan todella kuormittavan. Ehkä luopuu koko ajatuksesta ja lämmittää mikrossa eineksen.
Tai joku ei vie lapsia ilmaiseen yleisöluisteluun, koska ajatuskin sotkuiseen varastoon astumisesta ja luistinten etsimisestä uuvuttaa liikaa. Sopivia vaatteita ei löydy kasoista ja kiireessä on ostettava uusia.
Sillon epäjärjestys ja sotku ihan oikeasti jo rajoittavat elämää.
Tosi hyvä esimerkkejä. Ap
Hei miten kivaa luettavaa täällä! Lisää vinkkejä kiitos
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko taloudessasi muita, jotka ylläpitävät siisteyttä?
Minulla on lapsia, jotka osaavat siivota koska olen opettanut heitä. Tämä on ollut erittäin haastavaa opettaa. Alussa kun lapset olivat pieniä niin en vaatinut heiltä mitään. Ihan niin kuin lapsuudenkodissani. Meillä ei ole läheskään koko ajan täydellistä, mutta meidän kodissa on rauhaa ja onnellisuutta.
Tärkeintä on, ettei suutu lapsille kun on siivousaika. ApMulla on kaksi vuotias, joka rakastaa siivousta ja järjestelyä. Tosi pienten lasten kanssa siivous on vielä helppoa (siis heille), kun se on kiva leikki. Mun lapsi auttaa imuroinnissa, pyykkien laitossa ja pesussa, tiskikoneen tyhjentämisessä, pöytien pyyhkimisessä ja järjestämisessä. Vaikka jälki ei ole aina priimaa, on tosi kiva katsoa, kun toinen siivoaa niin vakavan näköisenä ja on niin tyytyväinen aikaansaannokseensa ja saatuihin kehuihin. Tiedän, että tämä innostus varmaan haihtuu teini-ikään mennessä, mutta uskon, että aloittamalla varhain siivoukseen ja siisteyteen saadaan pohja, joka auttaa vähän vanhempanakin pitämään kodin siistinä.
Lapsuudessani, 80-luvun alkupuolella, meillä ei ollut astianpesukonetta vaan astiat tiskattiin käsin. Äitini halusi hoitaa tiskaamisen itse, kun se sujuisi nopeammin, tehokkaammin ja astiat tulisivat puhtaimmiksi ja pysyisivät ehjinä. Olin silloin 4 vuotias. Mummoni, äidinäiti, oli meillä käymässä kylässä ja torppasi äitini kommentit alkuunsa ja otti vadin, laski siihen vettä, laittoi vähän käsitiskiainetta ja pyysi minua hakemaan omia leikkiastioita tiskattavaksi. Olin onnellinen ja puuhakas tiskatessani, kun tein aikuisten hommia.
Kun aikoinaan muutin kotoa pois, ihmettelin, miksi pidän tiskaamisesta niin paljon eikä minua haitannut, vaikka vuokra-asunnossa ei ollut tiskikonetta. Äitini kertoi minulle ylläolevan tapahtuman ja yllätyin. Vaatimatonta panostani kodinaskareisiin ei lapsuudessani suinkaan tyrmätty vaan minut otettiin mukaan toimintaan. Koin saavani huomiota ja osallistumistani arvostettiin.
Ajanhallinta on aikuisen vastuulla, eli sinä aikuinen, varaathan silloin tällöin hetkiä pienen lapsesi/lapsiesi kanssa, jolloin hänkin voi osallistua kodinaskareisiin rauhassa ajan kanssa. Unohdamme turhan usein, että myös kotiaskareiden tekeminen ja niiden eri vaiheet on opeteltava ja se ottaa luonnollisesti oman aikansa ja vaatii harjoittelua epäonnistumisineen.
Tällainen löytyi
https://tavararahaksi.fi/myyjille-tavaran-noutopalvelu/
sieltä myös kuolinpesien, isojen tavaramäärien hoitaminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen kulutusjuhla kuormittaa luontoa/maapalloa. Jospa tämän ajatteleminen saisi inspiraation aikaan? Mun on tosi vaikeaa heittää pois muistoja. Ja olen perinyt aika paljon kaikenlaista vanhemmiltani, ei niitä roskiin voi heittää. Tämän takia joudun asumaan liian isossa asunnossa ja maksan kovaa vuokraa siitä, Helsinki on kallis kaupunki. Kunpa saisin rohkeutta luopua kaappien sisällöistä. Ainakin osittain.
Hei tosi hyviä juttuja tässä! Olisipa minulla aikaa kertoa enemmän tästä aiheesta, mutta vastaan lyhyesti: sinun ei tarvitse pitää mitään perintötavaraa. Oli se miten arvokas tai tärkeä aikaisemmalle omistajalle. Sinun ei tarvitse miellyttää ketään- ole oma itsesi ja ole aito. Tarkoitan tällä sitä, että älä miellytä ketään pitämällä heidän vanhoja tavaroitaan. Jos joku loukkaantuu siitä, että luovutat perintötavaroita tai lahjoja niin hän ei aidosti välitä sinusta. Nämä perintötavarat ja lahjat ovat iskostuneet niin pahasti meidän tapoihin. Tavarat olivat vanhemmillesi tärkeitä- miksi se trakoittaa automaattisesti sitä, että sinun pitäisi nauttia niistä? Huom! Jos rakastat saamiasi tavaroita niin ehdottomasti pidät :) minulla oli edesmenneen henkilön tavaroita kodissani. Mielestäni todella epäkäytännöllisä ja jotkut jopa rumia. Pidin niitä vain siksi koska ne muistittivat ko. henkilöstä. Luulin, että rakastaisin henkilöä vähemmän, jos päästän niistä irti. Luulin että loukkaan hänen muistoa, jos päästän niistä irti. Ei rakkaus ole niissä tavaroissa! Rakkaus ja muisto on mielessä :) ihan muutama ajatus tästä aiheesta. Ap huom! Saa ehdottomasti pitää niitä tallella, jos itse haluaa.
Tämä on totta. Osa tavaroista museotasoa. Osasta tykkään mutta loput voisi pistää pois.
Kun suunnittelin muutosta ja raivausta, kuulin sisimmässäni äidin äänen joka eli niukkuudessa ja oli niin onnellinen hankkimistaan tavaroista. Tunnen syyllisyyttä. On myös paljon lahjoja, ja tuliaisia, lastenkin antamia, joiden hävittäminen tuntuu pahalta. Tämä on siis täysin tunnejuttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko taloudessasi muita, jotka ylläpitävät siisteyttä?
Minulla on lapsia, jotka osaavat siivota koska olen opettanut heitä. Tämä on ollut erittäin haastavaa opettaa. Alussa kun lapset olivat pieniä niin en vaatinut heiltä mitään. Ihan niin kuin lapsuudenkodissani. Meillä ei ole läheskään koko ajan täydellistä, mutta meidän kodissa on rauhaa ja onnellisuutta.
Tärkeintä on, ettei suutu lapsille kun on siivousaika. ApMulla on kaksi vuotias, joka rakastaa siivousta ja järjestelyä. Tosi pienten lasten kanssa siivous on vielä helppoa (siis heille), kun se on kiva leikki. Mun lapsi auttaa imuroinnissa, pyykkien laitossa ja pesussa, tiskikoneen tyhjentämisessä, pöytien pyyhkimisessä ja järjestämisessä. Vaikka jälki ei ole aina priimaa, on tosi kiva katsoa, kun toinen siivoaa niin vakavan näköisenä ja on niin tyytyväinen aikaansaannokseensa ja saatuihin kehuihin. Tiedän, että tämä innostus varmaan haihtuu teini-ikään mennessä, mutta uskon, että aloittamalla varhain siivoukseen ja siisteyteen saadaan pohja, joka auttaa vähän vanhempanakin pitämään kodin siistinä.
Lapsuudessani, 80-luvun alkupuolella, meillä ei ollut astianpesukonetta vaan astiat tiskattiin käsin. Äitini halusi hoitaa tiskaamisen itse, kun se sujuisi nopeammin, tehokkaammin ja astiat tulisivat puhtaimmiksi ja pysyisivät ehjinä. Olin silloin 4 vuotias. Mummoni, äidinäiti, oli meillä käymässä kylässä ja torppasi äitini kommentit alkuunsa ja otti vadin, laski siihen vettä, laittoi vähän käsitiskiainetta ja pyysi minua hakemaan omia leikkiastioita tiskattavaksi. Olin onnellinen ja puuhakas tiskatessani, kun tein aikuisten hommia.
Kun aikoinaan muutin kotoa pois, ihmettelin, miksi pidän tiskaamisesta niin paljon eikä minua haitannut, vaikka vuokra-asunnossa ei ollut tiskikonetta. Äitini kertoi minulle ylläolevan tapahtuman ja yllätyin. Vaatimatonta panostani kodinaskareisiin ei lapsuudessani suinkaan tyrmätty vaan minut otettiin mukaan toimintaan. Koin saavani huomiota ja osallistumistani arvostettiin.
Ajanhallinta on aikuisen vastuulla, eli sinä aikuinen, varaathan silloin tällöin hetkiä pienen lapsesi/lapsiesi kanssa, jolloin hänkin voi osallistua kodinaskareisiin rauhassa ajan kanssa. Unohdamme turhan usein, että myös kotiaskareiden tekeminen ja niiden eri vaiheet on opeteltava ja se ottaa luonnollisesti oman aikansa ja vaatii harjoittelua epäonnistumisineen.
Mummojen viisautta. Ja pieni lapsi tuntee merkityksellisyyttä kun saa osallistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana ja inspiroiva hyvänmielen ketju, kiitos! Sain karsimisen alulle ja vien samantien roskat pois kuleksimasta.
Vierailija kirjoitti:
Miten toimia, jos itse osaisi ja haluaisi olla siisti, mutta talouden toinen aikuinen ei? Tekisi suoraan sanottuna mieli "konmarittaa" koko tyyppi (myös muista syistä!), mutta koska meillä on myös lapsi, ei asia ole ihan niin yksinkertainen.
Sama. Mies ei välitä. Jatkuvasti riidan aihe hänen epäsiisteytensä.... juttelin kaverien kanssa illanistujaisissa ja suurimmalla osalla(80%) samoja kokemuksia, miehet eivät välitä. Ollaanko me naiset sitten nipoja? En tiedä, minun mielenterveyteni vaan kärsii kaaoksessa. 😣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku on uudistamassa kodin sisustusta, ja uskaltaa käytetyn sohvan ostaa, niin on kyllä nami tämä ja edullisesti:
https://tavararahaksi.fi/tuote/chesterfield-sohva-kangasverhoilu/
Muista, entistä tavaraa pois, jos ostaa uutta. 1 sisään 2 pois
tai ainakin näin: 1 sisään 1 pois
Tämä on totta: vierailin nuorena ollessani yhdessä kyläpaikassa, jossa oli pienillä lyijykynämerkeillä merkattu lattiaan tuolien paikat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni unohtelee tavaroita ympäriinsä. Inhosin sitä että tasoilla on paperilappuja, ruuveja ym joista en tiedä minne laittaisin. Ostin läpinäkyvän ison muovilaatikon kannella. Se on meidän makuuhuoneen nurkassa ja laitan miehen ajelevat kamppeet sinne laatikkoon. Kun mies etsii jotain hukassa olevaa asiaa niin käy katsomassa laatikkoon. Pari kertaa laatikko on täyttynyt ja silloin mies on itse ottanut aikaa ja käynyt siellä olevat paperit ym läpi ja siivonnut osan pois.
- minun ei tarvitse nalkuttaa tai kysellä minne voin laittaa tämän ja tuon asian
- tavarat eivät loju enää tasoilla ärsyttämässä
- mies tietää mistä etsiä kamojaan
- olen huomannut että mies nykyään vie itsekin epämääräisiä papereitaan tuonne laatikkoon. Siis sellaisia joita pitää esim säilyttää varalla muutamia viikkoja.
Kodissa tyylien sekalaisuus ja sekavuus voi tehdä levottomuutta, samoin eri pariset astiat, kupit, lautaset, kipot myöskin. Kuten myös erityyliset, eripariset tekstiilit. Näkyvillä liika oleva krääsä, tavara samoin.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni unohtelee tavaroita ympäriinsä. Inhosin sitä että tasoilla on paperilappuja, ruuveja ym joista en tiedä minne laittaisin. Ostin läpinäkyvän ison muovilaatikon kannella. Se on meidän makuuhuoneen nurkassa ja laitan miehen ajelevat kamppeet sinne laatikkoon. Kun mies etsii jotain hukassa olevaa asiaa niin käy katsomassa laatikkoon. Pari kertaa laatikko on täyttynyt ja silloin mies on itse ottanut aikaa ja käynyt siellä olevat paperit ym läpi ja siivonnut osan pois.
- minun ei tarvitse nalkuttaa tai kysellä minne voin laittaa tämän ja tuon asian
- tavarat eivät loju enää tasoilla ärsyttämässä
- mies tietää mistä etsiä kamojaan
- olen huomannut että mies nykyään vie itsekin epämääräisiä papereitaan tuonne laatikkoon. Siis sellaisia joita pitää esim säilyttää varalla muutamia viikkoja.
Keräätkö sä laatikkoon tavarat päivän päätteeksi vai sitä mukaa kun jättää?
En lukenut ketjua läpi mutta yksi tärkeä asia siisteyden ylläpidossa on se, että asunnossa on tarpeeksi tilaa säilytykseen. Eikä päästä kertymään mitään ylimääräistä sälää, vaan vie ne heti pois kuten kaikki rikkoutuneet sähkölaitteet, vanhat vaatteet, kengät, laukut yms. niin, että kallisarvoinen säilytystila myös säilyy vapaana tärkeille asioille.
Pieni asunto on tosi vaikea pitää siistinä silloin kun tavara ei yksinkertaisesti mahdu ns. "omille paikoille" sillä se on juuri tärkeää, että kaikella on oma paikkansa mihin tavaran käytön jälkeen aina palauttaa eikä jätä mitään lojumaan ympäriinsä.
Joku on tainnut lukea jutun tästä Aurista (vai mikä sen nimi nyt olikaan) ja hänen tuloistaan, ja ajatellut, että olisko samalla tontilla tilaa toiselle 😂
Varmaan kannattaa yrittää kasvattaa fanijoukkoa jossain muualla kuin täällä 🤔
Ja siinä voi sit mennä tovi ennen ku on miljoona seuraajaa...
Vierailija kirjoitti:
Joku on tainnut lukea jutun tästä Aurista (vai mikä sen nimi nyt olikaan) ja hänen tuloistaan, ja ajatellut, että olisko samalla tontilla tilaa toiselle 😂
Varmaan kannattaa yrittää kasvattaa fanijoukkoa jossain muualla kuin täällä 🤔
Ja siinä voi sit mennä tovi ennen ku on miljoona seuraajaa...
Voi hyssykät nyt sentään. Miten ajattelit juuri meidän, ja näiden vauva.fi lukijoiden osautuvan ja haluavan ig:hen, tiktokkiin tms.
Kokeile tätä: Laita pyörimään näkyville toi yksi minimalismi video, jossa mies puhuu. Linkki eilen.