Eikö teistä ole kamalaa kun yh

ja tottakai ilmiötasolla olen huolestunut avioerojen määrästä ja yksinhuoltajaperheiden suuresta lukumäärästä. Se kertoo huolestuttavia asioita meidän yhteiskunnasta.



Sen sijaan se EI kerro yhtään mitään yksittäisestä yksinhuoltajasta. Heitä on ihan joka lähtöön, kuten ihmisiä yleensäkin.



Oma paras ystäväni on yh vasten tahtoaan, sillä ystäväpiirin erittäin luotettavana pitämä, "rehellinen" ja "kunnollinen" perheenisä jätti hänet 10 vuoden avioliiton jälkeen (pidettyään ensin sivusuhdetta vuoden verran). Kaikki sympatiani on ystäväni puolella, kuten kaikkien muidenkin "kunnollisten" yh-äitien ja yh-isien puolella.



Toki joukossa on sitten niitä "mätämuniakin" joiden mukaan toiset leimaavat kaikki yh:t.

koska vastaa näemmä jättämääni viestiin, mutta pahoittelen etten nyt kyllä enää ymmärrä mitä tahdot sanoa.



En taida sähkekieltä, vai tekstareissako noin typistettyä tekstiä käytetään?



Kaikkinensa, olen aina avoin keskustelulle, ja kunnioitan vastapuolen ajatuksia ja tuntemuksia, mutta jos ei käytetä edes samaa kieltä olen mahdottoman edessä.

Enkä ole niin väittänyt. Misi olet kovin puolustuskannalla? Sinua ehkä satutettu?



Olen ylpeä perheestäni, miehestäni ja lapsistani. Saavutuksia voi olla niin monenlaisia. Minulle yksi suurimmista on onnellinen perhe. Se tekee kiitolliseksi. En todellakaan katso muita ylhäältä alas.



Täällä niin kovin helppo sanoa mitä vain nimettömänä tuntematta ihmistä.

Olisi todella mielenkiintoista tavata kasvotusten.

Huoltajuus kun on vain paperilla oleva asia, mutta se miten vanhemmat käytännössä lapsensa hoitavat, ratkaisee. Minäkin olen Yh, mutta lapseni tuntee isänsä siinä missä minutkin. Joten ei Yh:n lapset välttämättä ole mitenkään isättömiä tai äidittömiä. Onhan ihan ydinperheitäkin, joissa esim. isä töissä etempänä, ja kotiutuu vain viikonloppuisin, joskus harvemminkin. Hän tapaa lastaan siis suurinpiirtein yhtäusein kuin eroperheissä etävanhempi. Mutta jostain syystä siitä ei kukaan nosta haloota.



Ja tuo yhteiskunnan tuilla eläminen... tietämättömyys paistaa. YH:t saavat tavallista lapsiperhettä enemmän etua tai tukia vain lapsilisässä korotuksen, muutaman kympin kuussa. Sosiaalipummit on sitten asia erikseen, eikä silti sosluukulla suurin ryhmä ole suinkaan yksinhuoltajat...

Kaikki eivät todellakaan valitse ryhtymistään yksinhuoltajaksi, vaan kenelle tahansa voi teistäkin niin käydä. Mies ottaa ja lähtee nuoremman ja kauniimman matkaan niin siinäpä olette itse ongelmissanne ydinperhefanaatikot.



Esim. Anni Sinnemäki on yh ja teiniäiti ja tätä nykyä kansanedustaja. t. perheellinen äiti, joka arvostaa yh-äitejä myös samoin kuin teiniäitejä, eikä yleistä.

yksinhuoltajia olisi nykyään enemmän kuin ennen. Jos verrataan 1950- 1960-lukuja, niin tämä pitää paikkansa. Jostain 1970-luvulta lähtien avioerojen ja yksinhuoltajien määrä on noussut. MUTTA sitä ennen yksinhuoltajia oli suunnilleen yhtä oli suunnilleen kuin nykyään. Ensinnäkin ihmiset jäivät todella usein leskeksi. Mutta myös avoliitot ovat olleet paljon yleisempiä kuin on ajateltu ja aviottomia lapsia on syntynyt aina melko paljon, varsinkin isoissa kaupungeissa (ehkäisyvälineitä oli vähemmän, yleistä ehkäisyneuvontaa ei juuri ollut).



"Vanhat perhearvot" ovat aina olleet jonkinlainen normi ja joidenkin kaipaama ihannetila, ei mikään vallitseva todellisuus.

onnellisista ja tasapainoisista perheistä, joissa lapsi saa rakkautta osakseen, kasvaa aikuisia, jotka ovat tasapainoisia ja osaavat antaa ja saada rakkautta.



Ja tällä ei ole mitään merkitystä sen kanssa, onko perhe yh-perhe vai kahden vanhemman, naisen ja miehen , luoma perhe. Kyse on siitä, mitä sen perheen sisällä on ja tapahtuu ja mitä ei ole ja mitä tapahtuu.



Niin. Lapsi ei kaipaa semmosta, mitä ei tiedä olevan olemasskaaan. Kaupungissa ja kerrostalossa asuva lapsi ei kaipaa maalle lehmien keskelle ja toisinpäin.



Lapsi alkaa kaivata ja ihmetellä juuri teidän kaltaistenne ämmien takia, jotka tulette vouhkaamaan: voi eikö sulla ole isää, onpa kurjaa, sinä et nyt voikaan tehdä isänpäiväkorttia oivoivoi.. jne



Esikoiseni on täysi-ikäinen ja kertoo nyt olleensa helpottunut, että erosin hänen isästään (kun hän oli 4 v ) eikä hän koskaan halunnut että palattaisiin yhteen isän kanssa. Miksi? Siksi, että hän seurasi 4 vuotta meidän jokapäiväisiä riitoja. Vaikkei niihin liittynyt väkivaltaa, olivat ne raskaita kaikille.



Elämä tasapainoittui, normalisoitui, rauhoittui, kun erosin.



Ja ei pidä miettiä, miksi erotaan.

Kannattaisi miettiä, miksi mennään yhteen. Sieltä löytyy vastaus ongelmiin ja vastaus eroonkin.

HArva heppoisin perustein eroaa, yleensä niitä on mietitty vuosia. Ulospäin se näyttää äkkinäiseltä päätökseltä.



Ja mitä tulee siihen, että yh on työtön ja yhteiskunnan elätti ja luuseri.

HAH! Se nuorikin voi joskus aloittaa opiskelut! kun lapset kasvaa.



ja se, että yh:n lapsista automaattisesti tulee työttömiä, väkivaltaisia, rikolliskierteessä olevia luusereita.

HAH!



Teidän "me olemme parempia kuin nuo ihmiset tuossa" ja "et saa olla tuon lapsen kanssa" tai "tuossa kerrostalossa asuvien lasten kanssa et saa leikkiä" - asenteet ne kasvattaa vinoutuneita luonteita.

Ai niin, sitä ei olekaan. Se olikin se sun mies joka näin on jutellu. No se varmaan tietää jos sillä on monta äpärää.

Vain junttien lapset kiusaa siitä, se tulee vanhemmilta. Katsos kun lapsi ei luonnostaan synny ilkeänä, vanhemmat tämän tekevät. Typerä lehmä.

Miten on lapsesi laita? Rinta rottigilla kulkee? Tuski. Lapset osaavat olla julmia. Varmasti kiusataan, saa kuulla asiasta

Mitä väliä jos asutte Espoossa (miehesi rahoilla) ja vanhempasi ovat yrittäjiä. Mitä sinä ITSE olet? Veikkaanpa ettet juuri mitään...

T. akateeminen, hyvin toimeentuleva yh

Mitä se "sosiaaliluokka" tähän kuuluu? ja tiedoksi, köyhät käyttävät tuota sosiaaliluokka sanaa. Aatamin aikainen sana. Jotenkin teitä kuvattava.

Itse olen yrittäjäperheestä, mies johtajana. Lapsia 2. Asutaan Espoossa.

Siinä sinulle luokituksia, kun niitä niin kovasti kaipaat.

Nyt oli kyse perhearvoista. Joten pysytään aiheessa.

Puolet kaikista solmituista avioliitosta päättyy eroon, mutta siinä on mukana toista ja kolmatta tai vaikka kymmenettä kertaa olevat. Enemmistöllä naimisiin menneistä avioliitto päättyy kuolemaan.



Ja jos avioituneista ihmisistä eroon päätyy vaikka 35%, niin niistäkään kaikki ei lasten ollessa pieniä. Suurimmalla osalla lapsista on perhe koossa, vaikka tietysti erot ovat lisääntyneet tosi paljon. Omana kouluaikana erolapsia oli ehkä 2 30 oppilaan luokassa. Nyt taitaa olla äkkiä 5-10.

Olen itse yh ja jos olisin tiennyt, että jään yksinhuoltajaksi en olisi ikinä lapsia tehnyt. Harmittaa ihan hirveästi ettei pojillani ole isää. En kuitenkaan ole 16. Tuokin, että useat teinit tekevät lapsia on huolestuttavaa. Jää helposti se koulutus hankkimatta ja eletään sosiaalihuollon tuilla.

ihmisiä (mm. kolme opettajaa ja yksi Nokiainssi vain esimerkkeinä mainitakseni). Sen sijaan kaksi tietämääni sosiaalitapausperhettä ovat äidin ja isän perheitä.

tyyppi: vanhoillismoralistinen

lasten isä asuu kotona muttei ole lapsistaan (4 kpl) kiinnostunut pätkääkään. vaimo kotiäiti, hoitaa lapset täysi yksin, mies tekee pitkää päivää ja luuhaa kylillä. Sunnuntait on kotona muttei sillonkaan jaksa osallistua lasten hoitoon... säälittää katsella pientä poikaa joka tekee kaikenlaisia temppuja et isä huomais...Sen verran isä käy kotona et uuden lapsen alulle laittaa. Mitä mieltä tästä olette?

Ei kai kukaan aikuinen, aikuisten oikeesti noin ajattele, eihän?

Nuori ja kouluja käymätön, katsos kun tuli vahingossa raskaaksi ja sai tietää vasta liian myöhään. Lapsen isä luikki karkuun toiselle paikkakunnalle kun kuuli ilouutisen, joten ystäväni on aivan yksin poikansa kanssa.



Onhan se mukavaa että ap:n maailmassa nämä ovat valintakysymyksiä ja että työtön, etenkin nuori äiti, on aina luuseri. Mutta joskus tässä oikeassa maailmassa asiat eivät mene suunnitelmien mukaan. Ja minä uskon, että nuori ystäväni tulee vielä lähivuosina paiskimaan töitä, kunhan lapsi kasvaa sen verran että hänet voi laittaa hoitoon ilman että te täydelliset äidit syljette päälle...



Terveisin itse yh-isän kasvattama, lapsen takia liitossa pysyvä äiti.