Eikö teistä ole kamalaa kun yh

Eli turha täällä on selittää sitä, et joskus asiat menee vaan niinku menee.

Olen 40-vuotias, hyvin koulutettu työssäkäyvä nainen, enkä todellakaan pidä siitä, että yleistät. Miksi miehiä huolestuttaisi tämä kehitys?

ja kyllä, huolestuttaa. Pienet pojat ilman isää. Maailman surullisin näky.



Ja kun he vielä sanovat, ei lapsi osaa kaivata sitä mitä ei ole ollut. Ei pidä paikkaansa. Kyllä heistä näkee miten suuri miehennälkä heillä on. Isanpäivät vaikeita ym ym



t. luokanopettaja

ja voin sanoa, se ei ole kaunis näky. Rikoksia, väkivaltaa, syrjäytymistä.



Lapsi tarvitsee vanhemmat. Ei työtöntä, väsynyttä, alkohosoitunutta "äitiä"

saa lapsi, joka elää vanhempien huonon parisuhteen keskellä. Mies juo, hakkaa tms., mutta vaimo nielee kaiken koska haluaa pitää kulissit pystyssä ja "perheen" koossa.



Mieluummin aina se yh-perhe, kuin tuollainen.

Turha sitä nyt mammakullat on päivitellä. On 50-50 todennäköisyys, että teidän liitollenne käy ihan yhtä huonosti ja on 66-33 todennäköisyys, että mies katoaa myös lasten elämästä.



Pullamössöt!

he eivät ehkä jättäisi perhettään?

Tietenkään kaikki liitot eivät ole hyviä!

enpä usko...että yks kaks kaikki miehet muuttunut väkivaltaisiksi, juopoiksi niinkuin haluatte selittää. Moni teistä ei edes tiedä "isäkandidaatin" nimeä. Joku ravintolatuttavuus keikattu jostain



Uskomattoman itsekästä. Miten meinaatte vastata kaikkiin lapsen kysymyksiin?

Minkä minäkin sille mahdoin, että mies jätti minut ja kaksi alle kouluikäistä lasta 14 vuoden yhdessäolon jälkeen ilman mitään ennakkovaroitusta.



En ole ainoa. Tosiaan tämä voi tapahtua kelle vaan. Älä viitsi yleistää.

Tunnen jopa yhden kasvatustieteiden tohtorin, joka on yh! Ottakaa huomioon myös ne joilla on yhteishuoltajuus. Isä saattaa hyvinkin olla tiiviisti vielä lasten elämässä mukana.

Terveisin: työssäkäyvä ja hyvin toimeentuleva yh, joka jätettiin toisen naisen takia.

Ps. Niin, että mihin niitä miehiä tarvitaan? Perheitä rikkomaan, pettämään ja hylkäämään?

Miksei puida syitä ja tartuta niihin? Tämä kehitys huolestuttavaa. Ja kuka maksaa hinnan? Lapset.

teinejä, työttömiä, tai muuten vain ongelmaisia. Ja tuosta miehen/isän kaipuusta. Lapsi ei osaa kaivata isää jota hänellä ei koskaan ole ollut ja jos lapsella on lähipiirissä joku ihana mies joka leikittää, vie metsäretkelle, uimaan jne. lapsi haluaa hänelle tehdä isänpäiväkortin jne.



Toki on lapsia joilla ei ole minkäänlaista miehen mallia ja kaipaavat sitä samanlaista setää kotiin joka muillakin on, mutta ei pidä yleistää.



Itse sain kauan odotetun lapsemme mieheni kanssa ja lapsen syntymän jälkeen mies muuttui. Rupesi juomaan, ravasi baarissa ja muuttui väkivaltaiseksi. Lapsen hoito ei häntä kiinnostanut pätkääkään. Katsoin parhaaksi ettei lapsi tarvitse sellaista miehen ja isän mallia. Muutin lapsen kanssa toiselle paikkakunnalle. Tein toisen lapsen ihan yksin. Halusin lapselle sisaruksen. Muutaman vuoden olin täysin yksin ja hoidin lapsia ilman minkäänlaisia vapaita. Monen mielestä kun en apua kaivannut koska tilanteeseeni ihan itse joutunut.



Toki joskus väsytti ja harmitti kun ei päässyt vaikkapa kaverin kanssa elokuviin, mutta voin sanoa että hienosti pärjäsin ja lapset varmasti voivat paremmin ilman sellaista isää ja isänmallia joka meillä oli. Lapsilla oli myös rakastava äiti joka oli käytettävissä 24h/ ympärivuoden.



Iltaisin vietin aikaanai netissä kun lapset olivat nukkumassa ja sieltä löysin elämäni miehen. Hän hoitaa lapsia kuin omiaan ja suo minullekkin vapaapäiviä jos haluan lähteä elokuviin ystävieni kanssa. Hän on lapsille isä ja varmasti miljoona kertaa parempi kuin lasten oma isä ja parempi kuin moni muu biologinen isä.



Lapset tietävät ettei hän ole heidän biologinen isänsä ja kutsuvat häntä nimeltä. Silti he pitävät häntä isänään koska hän on se joak heistä huolehtii ja hoivaa. Häntä lapset kaipaavat, odottavat töistä, haluavat tehdä isänpäiväkortin jne..



Ja ennen miestäni toinen lapsista ei edes ikävöinyt isäänsä ja halusi isänpäiväkortin tehdä papalle ja toinen lapsi ei edes tiennyt mitä isä sana tarkoitti ja halusi isänpäiväkorttiinsa tehdä minulle.

Yleistää ei parane. Itsellä kokemus äidiksi tulosta 17-vuotiaana.Lapsen isä häipyi kuvioista ennen lapsen syntymää. Se oli meidän onni, sillä hän oli väkivaltainen. Minä hyvin hyvin nuorena ajauduin moiseen suhteeseen, osittain lapsellisuuttani, varmasti monet muutkin asiat vaikuttivat. Tietenkään sen ikäisellä äidillä ei ole koulutusta, mutta sellaisen voi kuka tahansa halutessaan hankkia. Niin tein minäkin, ensin opiskelin yhden tutkinnon, työllistyin ja työn ohessa opiskelin lisää pätevyyttä. Tytär oli perhepäivähoidossa kuten kenen tahansa ei yh:n lapsi, emmekä koskaan kyllä saaneet mitään yhteiskunnan tukia sen enempää kuin lakisääteiset (lapsilisä,opintotuki opiskellessani). Tyttärestäni on kasvanut vastuullinen aikuinen, kohta opintonsa päättävä, opintojensakin ohessa jo toiminut tulevassa ammatissaan. Olen ylpeä hänestä ja kaikki palaute mitä hänestä on tullut on vain positiivista. Ja ikää hänellä alkaa olemaan sen verran ettei häntä enää voisi teini-äidiksi sanoa vaikka raskaaksi tulisikin. Mitä ei kuulemma kuitenkaan ole edes lähiaikoina näkyvissä...Näin meillä, halusin tuoda esiin myös tämän puolen asioista. Monenlaisista elämäntilanteista on mahdollista "selvitä voittajana"!

Laskin mammoja rivissä yksi-kaksi-yksi-kaksi ja jokainen kakkonen eroaa ennemmin tai myöhemmin...



Miettikää sitä ja sitten kun olette olleet naimisissa 40 vuotta eikä ukko ole löytänyt parempaa ja muuttanut sen luo, tulkaa sitten urputtamaan uudestaan.

Minun tuttavapiirissä näin nopesti laskettuna suurin osa eron alullepanijoista ovat olleet naisia. Eikä edes ole ollut väkivallasta tai juoppoudesta kyse. Ja sivusta seuranneena se elämä ei ole siitä yhtään parantunut. Minusta lasten vointi on jopa huonontunut, varsinkin tuo psyykkinen. Kamalaa riepottelua vanhemmalta toisella, ja vanhempien riidatkin vaan lisääntyneet eron myötä.



Itseäni kyllä huolestuttaa kuinka hyväksyttyä ja varsinkin yleistä tuo eroaminen on, vaikka eihän sitä koskaan voi olla 100% varma kestääkö oma liittokaan kaikki kivikot. Tosin töitä ainakin teen sen eteen että yhdessä pysytään. En missään nimessä haluaisi lasteni elävän ilman isää. Lapsilla on oikeus molempiin vanhempiin ja tarvitsevat myös molempia.



Itsekin olen erolapsi, ja kovin on tasapainottelua vanhempien välillä vielä näin aikuisenakin.

eli teistä on OK OLLA YH? Minä häpeäisin silmät päästäni.

Äitini jäi leskeksi, kun oli n. 1,5. Meitä lapsia oli kaksi, minä ja isoveljeni.



Äitini hoiti ja kasvatti meidät lapset mielestäni oikein hyvin. Äitini oli akateemisesti koulutettu ja teki varsin hienon uran julkishallinnon tehtävissä. Humalassa en äitiäni ole koskaan nähnyt. Tupakkaa hän poltti nuorempana, mutta lopetti kessuttelun jo 80-luvulla.



Minä ja veljeni olemme molemmat tasapainoisia, onnellisissa parisuhteissa, pitkälle kouluttautuneet ja hyvissä työpaikossa. Tulotasommekin on suhteellisen korkea.



Joten; eipä yksinhuoltaja-äitini mielestäni meitä onnistunut turmelemaan. Toki isättömyys oli surullista, mutta hyvin tässä on silti pärjätty.



Älä siis ap viitsi tehdä tuollaisia idioottimaisia yleistyksiä.

mutta en silti jaksa kauhistella mitään yh-äitiä. Mistä sen tosiaan tietää jos munkin mies joskus löytää nuoremman? Toivottavasti ei, mutta niinkin voi käydä. Elämässä sattuu ja tapahtuu.



Mä tunnen useampia yh-äitejä, ja täytyy sanoa että ihailen heitä kaikkia, ovat kyllä rautaisia tyyppejä!

Joskus tulee ero. Sille ei voi mitään. Jos sinut jätetään, eikä anneta vaihtoehtoa. Sinun logiikalla raiskauksen uhrinkin pitäisi hävetä?

eli teistä on OK OLLA YH? Minä häpeäisin silmät päästäni.