Miten te jotka ette kelpaa kenellekään käsittelette asiaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon tavis ja pääosin oon saanut olla ravintoloissa rauhassa, myös nuorena. Tuntui siltä että kavereita oltiin aina iskemässä ja minä olin kuin näkymätön.

Silti olen onnistunut hankkiutumaan parisuhteisiin ja jopa naimisiin. Miehet ovat tulleet elämään yhteisten kavereiden kautta ja työkuvioista.

Teoriani on että ns. tavikset jää helposti jalkoihin yöelämässä, varsinkin jos on yhtään introvertti luonne. Silti monelle *kelpaa* ihan se perusnainenkin kun tavataan muissa kuvioissa.

Älä siis mittaa ns. ulkoista arvoasi miesten huomiolla, se on huono mittari.

Niin jäävät miehetkin yöelämässä jalkoihin, kun ne tavisnaiset käyttävät lähestymisrohkeutensa miesmalleihin ja poikkeuksellisen komeisiin miehiin. Myös Tinderissä. Eli kyllä ongelma tavisnaisilla on jossain muussa, kuin introverttiydessä.

Voi luoja. Se ujo ja/tai introvertti tavisnainen ei todellakaan uskalla osoittaa kiinnostustaan jollekin poikkeuksellisen komealle jonka ympärillä pyörii naisia joka sormelle.

Jos siis edes on kiinnostunut moisesta hamesankarista. Yleensä ei ole, koska tavisnainen ymmärtää sen, ettei tiikeri pääse raidoistaan ja etenkin sen, että taviksena ja ujona/introverttinä elämä tuollaisen supersosiaalisen ja supliikin miehen kanssa olisi lähinnä h#lvettiä ja itse olisi tuollaiselle miehelle ainoastaan t¤ppavan tylsää seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon tavis ja pääosin oon saanut olla ravintoloissa rauhassa, myös nuorena. Tuntui siltä että kavereita oltiin aina iskemässä ja minä olin kuin näkymätön.

Silti olen onnistunut hankkiutumaan parisuhteisiin ja jopa naimisiin. Miehet ovat tulleet elämään yhteisten kavereiden kautta ja työkuvioista.

Teoriani on että ns. tavikset jää helposti jalkoihin yöelämässä, varsinkin jos on yhtään introvertti luonne. Silti monelle *kelpaa* ihan se perusnainenkin kun tavataan muissa kuvioissa.

Älä siis mittaa ns. ulkoista arvoasi miesten huomiolla, se on huono mittari.

Juuri näin. Tietenkin ne näyttävämmät ja ulospäin suuntautuneet vievät paljon enemmän miesten huomiota. Siksi taviksen pitääkin päästä sen ensimmäisen kynnyksen yli.

Aika moni tavismies on otettu jos joku nainen kiinnittää häneen oikeasti kunnolla huomiota ja sillä voi kompensoida sitä huomaaamttomuuttaan. Ihan suoraan sanoen tavisnaisen kannattaa olla ns. "helppo" koska se tavismies ei ole mikään sujuva naistenmies itsekään. Eli jokaiseen miehen pieneen ja kömpelöönkin lähestymisyritykseen kannattaa vastata kannustavasti ja itsekin voi niitä aloitteita tehdä.

Kuten samalla lailla myös introvertit miehet jää huomiotta

No se pariutuminen perustuu siihen että tutustutaan ja jos on kovin hankalaa olla yhteydessä muihin niin se pariutuminen vaikeutuu vääjäämättä aika paljon. Jos on vain tuppusuuna niin ei sitä kovin moni tule sellaiselle juttelemaan.

Tuppisuu ei ole synonyymi introvertille. 

Ei  mutta jos ihminen kuvaa itseään introvertiksi niin kyllä sillä jotain vaikutuksia on siihen miten on vieraiden ihmisten seurassa.

Eri vastaaja tässä. Olen vahvasti introvertti ja väsyn vähästäkin ihmisten kanssa olemisesta. Mutta sen ajan kun vietän ihmisten parissa, olen erittäin puhelias ja tulen juttuun monenlaisten ihmisten kanssa. Osaan kuunnellakin.

Hämmästyttää nimenomaan se, että usein introvertit mielletään hiljaisiksi, ujoiksi ja sosiaalisesti kömpelöiksi. Siinä menee iloisesti puurot ja vellit sekaisin.

En kyllä kuvailisi sinua ihan tyypilliseksi introvertiksi. Ei ole mikään introvertin tunnusmerkki että kuormittuu ihmisten kanssa olosta. Introvertti voi hyvinkin nauttia suuresti seurasta, hän ei vain ole siinä vuorovaikutuksessa niin aktiivinen ja ulospäinsuuntautunut.

Kyllä se on nimenomaan keskeinen ellei jopa keskeisin asia introversiossa, että ihmisten kanssa oleminen kuluttaa voimia, ei tuo niitä. Sen sijaan sosiaalisissa taidoissa me introt voimme olla aivan yhtä hyviä kuin muutkin. Ja voimme nauttia siitä hetkestä, kun olemme sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Sen jälkeen on vain olo kuin rekan alle jääneellä.

t. Toinen introvertti, joka on puhelias ja tulee juttuun monenlaisten ihmisten kanssa, mutta väsyy sosiaalisista kontakteista

Yleisesti ottaen ihmisen elämä ei aina noudata tiettyä kaavaa. Elämä on verrattavissa ruuhkaiseen motariin. Yhden kaistan pysyessä tukossa edetään hitaasti seuraavan yhdyntäkaistan kohdalle josta ajetaan mutkien kautta toivottuun kohteeseen tai jäädään sille tielle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon tavis ja pääosin oon saanut olla ravintoloissa rauhassa, myös nuorena. Tuntui siltä että kavereita oltiin aina iskemässä ja minä olin kuin näkymätön.

Silti olen onnistunut hankkiutumaan parisuhteisiin ja jopa naimisiin. Miehet ovat tulleet elämään yhteisten kavereiden kautta ja työkuvioista.

Teoriani on että ns. tavikset jää helposti jalkoihin yöelämässä, varsinkin jos on yhtään introvertti luonne. Silti monelle *kelpaa* ihan se perusnainenkin kun tavataan muissa kuvioissa.

Älä siis mittaa ns. ulkoista arvoasi miesten huomiolla, se on huono mittari.

Juuri näin. Tietenkin ne näyttävämmät ja ulospäin suuntautuneet vievät paljon enemmän miesten huomiota. Siksi taviksen pitääkin päästä sen ensimmäisen kynnyksen yli.

Aika moni tavismies on otettu jos joku nainen kiinnittää häneen oikeasti kunnolla huomiota ja sillä voi kompensoida sitä huomaaamttomuuttaan. Ihan suoraan sanoen tavisnaisen kannattaa olla ns. "helppo" koska se tavismies ei ole mikään sujuva naistenmies itsekään. Eli jokaiseen miehen pieneen ja kömpelöönkin lähestymisyritykseen kannattaa vastata kannustavasti ja itsekin voi niitä aloitteita tehdä.

Kuten samalla lailla myös introvertit miehet jää huomiotta

No se pariutuminen perustuu siihen että tutustutaan ja jos on kovin hankalaa olla yhteydessä muihin niin se pariutuminen vaikeutuu vääjäämättä aika paljon. Jos on vain tuppusuuna niin ei sitä kovin moni tule sellaiselle juttelemaan.

Tuppisuu ei ole synonyymi introvertille. 

Ei  mutta jos ihminen kuvaa itseään introvertiksi niin kyllä sillä jotain vaikutuksia on siihen miten on vieraiden ihmisten seurassa.

Minä olen introvertti ja yleensä olen se, joka vie keskusteluja eteenpäin kun olen muiden seurassa. Työn puolesta joudun usein myös luennoimaan ihmisten edessä ja vetämään kursseja. Yleensä ihmiset luulevat, että olen ekstrovertti, mutta rakastan yksinoloa ja tarvitsen todella paljon aikaa seurassa olosta palautumiseen. 

Tästä voi päätellä että et jatkuvasti enää erikseen vapaa-ajalla hakeudu paikkoihin jossa on tuntemattomia ihmisiä? Ja jos näin on niin kyllähän se vaikuttaa siihe miten todennäköisesti tapaat uusia kiinnostavia ihmisiä vaikkapa parisuhdemielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon tavis ja pääosin oon saanut olla ravintoloissa rauhassa, myös nuorena. Tuntui siltä että kavereita oltiin aina iskemässä ja minä olin kuin näkymätön.

Silti olen onnistunut hankkiutumaan parisuhteisiin ja jopa naimisiin. Miehet ovat tulleet elämään yhteisten kavereiden kautta ja työkuvioista.

Teoriani on että ns. tavikset jää helposti jalkoihin yöelämässä, varsinkin jos on yhtään introvertti luonne. Silti monelle *kelpaa* ihan se perusnainenkin kun tavataan muissa kuvioissa.

Älä siis mittaa ns. ulkoista arvoasi miesten huomiolla, se on huono mittari.

Juuri näin. Tietenkin ne näyttävämmät ja ulospäin suuntautuneet vievät paljon enemmän miesten huomiota. Siksi taviksen pitääkin päästä sen ensimmäisen kynnyksen yli.

Aika moni tavismies on otettu jos joku nainen kiinnittää häneen oikeasti kunnolla huomiota ja sillä voi kompensoida sitä huomaaamttomuuttaan. Ihan suoraan sanoen tavisnaisen kannattaa olla ns. "helppo" koska se tavismies ei ole mikään sujuva naistenmies itsekään. Eli jokaiseen miehen pieneen ja kömpelöönkin lähestymisyritykseen kannattaa vastata kannustavasti ja itsekin voi niitä aloitteita tehdä.

Kuten samalla lailla myös introvertit miehet jää huomiotta

Miten ihmisestä voi tietää, onko hän intro vai ekstro, ennen kuin häneen tutustuu? Ja vieläpä tutustuu kunnolla. Tiedän, että moni kollega ja tuttava luultavasti pitäisi minuakin ekstrona, jos heiltä kysyttäisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon tavis ja pääosin oon saanut olla ravintoloissa rauhassa, myös nuorena. Tuntui siltä että kavereita oltiin aina iskemässä ja minä olin kuin näkymätön.

Silti olen onnistunut hankkiutumaan parisuhteisiin ja jopa naimisiin. Miehet ovat tulleet elämään yhteisten kavereiden kautta ja työkuvioista.

Teoriani on että ns. tavikset jää helposti jalkoihin yöelämässä, varsinkin jos on yhtään introvertti luonne. Silti monelle *kelpaa* ihan se perusnainenkin kun tavataan muissa kuvioissa.

Älä siis mittaa ns. ulkoista arvoasi miesten huomiolla, se on huono mittari.

Juuri näin. Tietenkin ne näyttävämmät ja ulospäin suuntautuneet vievät paljon enemmän miesten huomiota. Siksi taviksen pitääkin päästä sen ensimmäisen kynnyksen yli.

Aika moni tavismies on otettu jos joku nainen kiinnittää häneen oikeasti kunnolla huomiota ja sillä voi kompensoida sitä huomaaamttomuuttaan. Ihan suoraan sanoen tavisnaisen kannattaa olla ns. "helppo" koska se tavismies ei ole mikään sujuva naistenmies itsekään. Eli jokaiseen miehen pieneen ja kömpelöönkin lähestymisyritykseen kannattaa vastata kannustavasti ja itsekin voi niitä aloitteita tehdä.

Kuten samalla lailla myös introvertit miehet jää huomiotta

No se pariutuminen perustuu siihen että tutustutaan ja jos on kovin hankalaa olla yhteydessä muihin niin se pariutuminen vaikeutuu vääjäämättä aika paljon. Jos on vain tuppusuuna niin ei sitä kovin moni tule sellaiselle juttelemaan.

Tuppisuu ei ole synonyymi introvertille. 

Ei  mutta jos ihminen kuvaa itseään introvertiksi niin kyllä sillä jotain vaikutuksia on siihen miten on vieraiden ihmisten seurassa.

Eri vastaaja tässä. Olen vahvasti introvertti ja väsyn vähästäkin ihmisten kanssa olemisesta. Mutta sen ajan kun vietän ihmisten parissa, olen erittäin puhelias ja tulen juttuun monenlaisten ihmisten kanssa. Osaan kuunnellakin.

Hämmästyttää nimenomaan se, että usein introvertit mielletään hiljaisiksi, ujoiksi ja sosiaalisesti kömpelöiksi. Siinä menee iloisesti puurot ja vellit sekaisin.

En kyllä kuvailisi sinua ihan tyypilliseksi introvertiksi. Ei ole mikään introvertin tunnusmerkki että kuormittuu ihmisten kanssa olosta. Introvertti voi hyvinkin nauttia suuresti seurasta, hän ei vain ole siinä vuorovaikutuksessa niin aktiivinen ja ulospäinsuuntautunut.

Kyllä se on nimenomaan keskeinen ellei jopa keskeisin asia introversiossa, että ihmisten kanssa oleminen kuluttaa voimia, ei tuo niitä. Sen sijaan sosiaalisissa taidoissa me introt voimme olla aivan yhtä hyviä kuin muutkin. Ja voimme nauttia siitä hetkestä, kun olemme sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Sen jälkeen on vain olo kuin rekan alle jääneellä.

t. Toinen introvertti, joka on puhelias ja tulee juttuun monenlaisten ihmisten kanssa, mutta väsyy sosiaalisista kontakteista

No korjataan sitten niin että et ole tyypillinen itseään introvertiksi mainostava ihminen. Se sanahan on käytännössä muuntunut tarkoittamaan vähän vähemmän sosiaalista ja jokainen on mielestään aina joko introvertti tai ekstrovertti vaikka nämä ovat varsin äärimmäisiä luonteenpiirteitä ja suurin osa on jotain sieltä väliltä.

Heittäisin vastapallona sellaisen kysymyksen :Miksi pitäisi kelvata jollekulle? MIksi koet itsesi huonnommaksi ihmiseksi yksin? Mistä koet jääväsi paitsi yksin? Sanoisin että ennen kuin edes ajattelee parisuhdetta,pitäisi osata voimaan hyvin myös yksin. Älä paikkaa sillä toisella omaa vajaavaisuuttasi...ole täysi itsesi yksin tai kahdestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon tavis ja pääosin oon saanut olla ravintoloissa rauhassa, myös nuorena. Tuntui siltä että kavereita oltiin aina iskemässä ja minä olin kuin näkymätön.

Silti olen onnistunut hankkiutumaan parisuhteisiin ja jopa naimisiin. Miehet ovat tulleet elämään yhteisten kavereiden kautta ja työkuvioista.

Teoriani on että ns. tavikset jää helposti jalkoihin yöelämässä, varsinkin jos on yhtään introvertti luonne. Silti monelle *kelpaa* ihan se perusnainenkin kun tavataan muissa kuvioissa.

Älä siis mittaa ns. ulkoista arvoasi miesten huomiolla, se on huono mittari.

Juuri näin. Tietenkin ne näyttävämmät ja ulospäin suuntautuneet vievät paljon enemmän miesten huomiota. Siksi taviksen pitääkin päästä sen ensimmäisen kynnyksen yli.

Aika moni tavismies on otettu jos joku nainen kiinnittää häneen oikeasti kunnolla huomiota ja sillä voi kompensoida sitä huomaaamttomuuttaan. Ihan suoraan sanoen tavisnaisen kannattaa olla ns. "helppo" koska se tavismies ei ole mikään sujuva naistenmies itsekään. Eli jokaiseen miehen pieneen ja kömpelöönkin lähestymisyritykseen kannattaa vastata kannustavasti ja itsekin voi niitä aloitteita tehdä.

Kuten samalla lailla myös introvertit miehet jää huomiotta

No se pariutuminen perustuu siihen että tutustutaan ja jos on kovin hankalaa olla yhteydessä muihin niin se pariutuminen vaikeutuu vääjäämättä aika paljon. Jos on vain tuppusuuna niin ei sitä kovin moni tule sellaiselle juttelemaan.

Tuppisuu ei ole synonyymi introvertille. 

Ei  mutta jos ihminen kuvaa itseään introvertiksi niin kyllä sillä jotain vaikutuksia on siihen miten on vieraiden ihmisten seurassa.

Eri vastaaja tässä. Olen vahvasti introvertti ja väsyn vähästäkin ihmisten kanssa olemisesta. Mutta sen ajan kun vietän ihmisten parissa, olen erittäin puhelias ja tulen juttuun monenlaisten ihmisten kanssa. Osaan kuunnellakin.

Hämmästyttää nimenomaan se, että usein introvertit mielletään hiljaisiksi, ujoiksi ja sosiaalisesti kömpelöiksi. Siinä menee iloisesti puurot ja vellit sekaisin.

En kyllä kuvailisi sinua ihan tyypilliseksi introvertiksi. Ei ole mikään introvertin tunnusmerkki että kuormittuu ihmisten kanssa olosta. Introvertti voi hyvinkin nauttia suuresti seurasta, hän ei vain ole siinä vuorovaikutuksessa niin aktiivinen ja ulospäinsuuntautunut.

Kyllä se on nimenomaan keskeinen ellei jopa keskeisin asia introversiossa, että ihmisten kanssa oleminen kuluttaa voimia, ei tuo niitä. Sen sijaan sosiaalisissa taidoissa me introt voimme olla aivan yhtä hyviä kuin muutkin. Ja voimme nauttia siitä hetkestä, kun olemme sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Sen jälkeen on vain olo kuin rekan alle jääneellä.

t. Toinen introvertti, joka on puhelias ja tulee juttuun monenlaisten ihmisten kanssa, mutta väsyy sosiaalisista kontakteista

Ja tällainen voimakas kuormittuminenko ei siis mitenkään mielestäsi haittaa vaikkapa deittailua?

Mä veikkaan että kaikki ketkä tykkää olla omissa oloissaan,on erakkoja ja ketkä ei tykkää olla aina menossa jossain väittää olevansa introvertteja.

Vaikka introverttiys tarkoittaa vaan sitä että kokee sosiaaliset tilanteet henkisesti raskaina.

Mies jos on ujo,hiljainen tai ei vaan ole puhelias niin sen on vaikea saada parisuhdetta koska naiset ei tee alotteita mielellään.

Motivaatio Banaani kirjoitti:

Heittäisin vastapallona sellaisen kysymyksen :Miksi pitäisi kelvata jollekulle? MIksi koet itsesi huonnommaksi ihmiseksi yksin? Mistä koet jääväsi paitsi yksin? Sanoisin että ennen kuin edes ajattelee parisuhdetta,pitäisi osata voimaan hyvin myös yksin. Älä paikkaa sillä toisella omaa vajaavaisuuttasi...ole täysi itsesi yksin tai kahdestaan.

Pointti. Lopulta melko harva ihminen on erityisen kiinnostava. Esimerkiksi mun serkku omaa laajan ystäväpiirin puhtaasti persoonan takia. Kykenee lukemaan pieniä vihjeitä ja uimaan sujakasti uusiin ihmissuhteisiin. Pystyy spontaanisti menemään donitsiboksin kanssa randomien luo tyyliin 'kelpaaks?'.

Eron aikoihin oven takaa löytyy jonoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon tavis ja pääosin oon saanut olla ravintoloissa rauhassa, myös nuorena. Tuntui siltä että kavereita oltiin aina iskemässä ja minä olin kuin näkymätön.

Silti olen onnistunut hankkiutumaan parisuhteisiin ja jopa naimisiin. Miehet ovat tulleet elämään yhteisten kavereiden kautta ja työkuvioista.

Teoriani on että ns. tavikset jää helposti jalkoihin yöelämässä, varsinkin jos on yhtään introvertti luonne. Silti monelle *kelpaa* ihan se perusnainenkin kun tavataan muissa kuvioissa.

Älä siis mittaa ns. ulkoista arvoasi miesten huomiolla, se on huono mittari.

Juuri näin. Tietenkin ne näyttävämmät ja ulospäin suuntautuneet vievät paljon enemmän miesten huomiota. Siksi taviksen pitääkin päästä sen ensimmäisen kynnyksen yli.

Aika moni tavismies on otettu jos joku nainen kiinnittää häneen oikeasti kunnolla huomiota ja sillä voi kompensoida sitä huomaaamttomuuttaan. Ihan suoraan sanoen tavisnaisen kannattaa olla ns. "helppo" koska se tavismies ei ole mikään sujuva naistenmies itsekään. Eli jokaiseen miehen pieneen ja kömpelöönkin lähestymisyritykseen kannattaa vastata kannustavasti ja itsekin voi niitä aloitteita tehdä.

Kuten samalla lailla myös introvertit miehet jää huomiotta

No se pariutuminen perustuu siihen että tutustutaan ja jos on kovin hankalaa olla yhteydessä muihin niin se pariutuminen vaikeutuu vääjäämättä aika paljon. Jos on vain tuppusuuna niin ei sitä kovin moni tule sellaiselle juttelemaan.

Tuppisuu ei ole synonyymi introvertille. 

Ei  mutta jos ihminen kuvaa itseään introvertiksi niin kyllä sillä jotain vaikutuksia on siihen miten on vieraiden ihmisten seurassa.

Minä olen introvertti ja yleensä olen se, joka vie keskusteluja eteenpäin kun olen muiden seurassa. Työn puolesta joudun usein myös luennoimaan ihmisten edessä ja vetämään kursseja. Yleensä ihmiset luulevat, että olen ekstrovertti, mutta rakastan yksinoloa ja tarvitsen todella paljon aikaa seurassa olosta palautumiseen. 

Tästä voi päätellä että et jatkuvasti enää erikseen vapaa-ajalla hakeudu paikkoihin jossa on tuntemattomia ihmisiä? Ja jos näin on niin kyllähän se vaikuttaa siihe miten todennäköisesti tapaat uusia kiinnostavia ihmisiä vaikkapa parisuhdemielessä.

Jengi ei enää halua kokeilla oman kuplansa ulkopuolelta olevia harrastuksia. Miehelle tekisi ihan käytännön syistä hyvää osallistua käsityö ja kokkauskursseille. Naiselle seinäkiipeilyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon tavis ja pääosin oon saanut olla ravintoloissa rauhassa, myös nuorena. Tuntui siltä että kavereita oltiin aina iskemässä ja minä olin kuin näkymätön.

Silti olen onnistunut hankkiutumaan parisuhteisiin ja jopa naimisiin. Miehet ovat tulleet elämään yhteisten kavereiden kautta ja työkuvioista.

Teoriani on että ns. tavikset jää helposti jalkoihin yöelämässä, varsinkin jos on yhtään introvertti luonne. Silti monelle *kelpaa* ihan se perusnainenkin kun tavataan muissa kuvioissa.

Älä siis mittaa ns. ulkoista arvoasi miesten huomiolla, se on huono mittari.

Juuri näin. Tietenkin ne näyttävämmät ja ulospäin suuntautuneet vievät paljon enemmän miesten huomiota. Siksi taviksen pitääkin päästä sen ensimmäisen kynnyksen yli.

Aika moni tavismies on otettu jos joku nainen kiinnittää häneen oikeasti kunnolla huomiota ja sillä voi kompensoida sitä huomaaamttomuuttaan. Ihan suoraan sanoen tavisnaisen kannattaa olla ns. "helppo" koska se tavismies ei ole mikään sujuva naistenmies itsekään. Eli jokaiseen miehen pieneen ja kömpelöönkin lähestymisyritykseen kannattaa vastata kannustavasti ja itsekin voi niitä aloitteita tehdä.

Kuten samalla lailla myös introvertit miehet jää huomiotta

No se pariutuminen perustuu siihen että tutustutaan ja jos on kovin hankalaa olla yhteydessä muihin niin se pariutuminen vaikeutuu vääjäämättä aika paljon. Jos on vain tuppusuuna niin ei sitä kovin moni tule sellaiselle juttelemaan.

Tuppisuu ei ole synonyymi introvertille. 

Ei  mutta jos ihminen kuvaa itseään introvertiksi niin kyllä sillä jotain vaikutuksia on siihen miten on vieraiden ihmisten seurassa.

Eri vastaaja tässä. Olen vahvasti introvertti ja väsyn vähästäkin ihmisten kanssa olemisesta. Mutta sen ajan kun vietän ihmisten parissa, olen erittäin puhelias ja tulen juttuun monenlaisten ihmisten kanssa. Osaan kuunnellakin.

Hämmästyttää nimenomaan se, että usein introvertit mielletään hiljaisiksi, ujoiksi ja sosiaalisesti kömpelöiksi. Siinä menee iloisesti puurot ja vellit sekaisin.

En kyllä kuvailisi sinua ihan tyypilliseksi introvertiksi. Ei ole mikään introvertin tunnusmerkki että kuormittuu ihmisten kanssa olosta. Introvertti voi hyvinkin nauttia suuresti seurasta, hän ei vain ole siinä vuorovaikutuksessa niin aktiivinen ja ulospäinsuuntautunut.

Kyllä se on nimenomaan keskeinen ellei jopa keskeisin asia introversiossa, että ihmisten kanssa oleminen kuluttaa voimia, ei tuo niitä. Sen sijaan sosiaalisissa taidoissa me introt voimme olla aivan yhtä hyviä kuin muutkin. Ja voimme nauttia siitä hetkestä, kun olemme sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Sen jälkeen on vain olo kuin rekan alle jääneellä.

t. Toinen introvertti, joka on puhelias ja tulee juttuun monenlaisten ihmisten kanssa, mutta väsyy sosiaalisista kontakteista

Ja tällainen voimakas kuormittuminenko ei siis mitenkään mielestäsi haittaa vaikkapa deittailua?

Eipä se omaa deittailua muulla tavalla ole haitannut kuin että edellisen parisuhteeni päättymisen jälkeen tuli muutenkin kyllästyminen baareissa käymiseen. Mutta nuorempana kävin ihan siinä missä ekstrovertimmatkin ihmiset.

Nykyisin, kun olen puolison kanssa reissussa, käymme terasseilla ja mielellään juttelemme vieraiden ihmisten kanssa. Ekstropuolisolleni sopisi myös, että meillä juoksisi vieraita vaikka joka päivä ja hän nauttii myös soitella ystävilleen ja sukulaisilleen ja puhua pitkiä puheluita vain vaihtaakseen kuulumisia. Minä sen sijaan en työpäivän jälkeen halua tavata ketään, koska olen kuluttanut sosiaalisen akkuni työssäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on se ulkonäkö joka ihan ensin noteerataan, se määrittää sen voiko kyseiseen ihmiseen tutustua parisuhdemielessä. Jos ulkonäkö miellyttää niin sitten astuu kuvioihin luonne,raha,koulutus,tulevaisuuden suunnitelmat,harrastukset...

Nykyisin kun sinkkuna voi elää ja pärjää niin myös vaatimukset kasvaa.

Kyllä mutta monilla ihmisillä se seula on paljon tiukempi kuin vain se että onko se toinen mitenkään mahdollinen. Sen toisen pitäisi heti herättää suuria tunteita ja väristyksiä että viitsitään tutustua.

Aika iso osa ihmisistähän on sillä tavalla neutraaleja että eivät he luotaankaan työnnä mutta eivät heti kipinöi. Mutta jos se ihminen sitten alkaa muuten kiinnostaa niin siitä ulkonäöstäkin alkaa tykätä enemmän.

Ja just siksi pitäisi olla enemmän mahdollisuuksia ihmisten tapaamiseen ilman mitään parisuhdeodotuksia. Siinä kun tapaa ihmisiä ihan normaalissa arjessa työn, harrastusten ja ystävien kautta niin ajan myötä ja paremmin tutustuessa joku alkaakin kummasti kiinnostaa parisuhdemielessäkin. Ja jos onnekkaasti käy niin tunne on molemminpuolinen.

Usein siinä käy vielä niin, että se ihminen muuttuu omissa silmissä ihan superkuumaksi vaikka ei ensikohtaamisella ollut ulkoisesti yhtään nam. 

Harmi, että nykyään nämä luontevat arkikohtaamiset vaan vähenee vähenemistään. Ihmiset on somessa/netissä ja siellä omassa todellisuudessaan silloinkin kun ovat fyysisesti ihmisten ilmoilla.

Vierailija kirjoitti:

Naisten pariutumisen suurin ongelma: kiinnostuneita miehiä on, mutta nainen ei itse kiinnostu kenestäkään heistä.

Miesten pariutumisen suurin ongelma: kukaan ei kiinnostu miehestä.

Niin. Suurin osa miehistä kelpuuttaisi kertapanoksi ihan kenet vaan naisen. Suurin osa naisista taasen ei etsi eikä halua irtoseksiä keneltäkään.

Pieni, mutta aika äänekäs osa miehistä kuvittelee jostain syystä kertapanon/seksin olevan merkityksellistä ja osoitus kelpaavuudesta sekä kiinnostuksesta ja jopa parisuhde, koska jopa ikisinkkuuttaan surevan naisen kerrotaan saavan jonkun kyllä panemaan itseään, kunhan vaan menee lähiräkälään tyrkylle eli ikisinkkuus on ihan naisen oma syy ja pelkkää nirsoutta.

Suren silloin, kun asia surettaa, sitten päästän irti. Uudestaan ja uudestaan. Ei sitä onneksi koko aikaa jaksa tästäkään olla surullinen. Itse asiassa yhä harvemmin, kun on vain antanut asian olla miten on ja tunteiden tulla ja mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten pariutumisen suurin ongelma: kiinnostuneita miehiä on, mutta nainen ei itse kiinnostu kenestäkään heistä.

Miesten pariutumisen suurin ongelma: kukaan ei kiinnostu miehestä.

Tämä.

Nainen saa seksiä aina halutessaan ja nainen saa aina parisuhteen halutessaan mutta naisilla se rima on niin korkealla ettei oikein kukaan kelpaa heille.

Aika moni nainen on kyllä tässäkin ketjussa kertonut miten kukaan mies ei ole ikinä vilkaissutkaan parisuhdemielessä häntä. 

Ja sitä, että joku 3 promillen kännissä oleva limanuljaska on narikkajonossa esittänyt kysymyksen "meille vai teille?" ei oikeasti voi laskea edes lähestymiseksi.

Etenkin kun tyyppi esittää vuorollaan sen saman kysymyksen kaikille muillekin naisille siinä jonossa.. Myös niille, jotka on jo miesseurassa.

Vierailija kirjoitti:

Suren silloin, kun asia surettaa, sitten päästän irti. Uudestaan ja uudestaan. Ei sitä onneksi koko aikaa jaksa tästäkään olla surullinen. Itse asiassa yhä harvemmin, kun on vain antanut asian olla miten on ja tunteiden tulla ja mennä.

Sama. Ne on nämä pidemmät vapaat ja juhlapyhät sellaisia, että asia on kipeämmin mielessä. Arjessa sen pystyy jättämään taka-alalle, kun ei vaan edes ajattele asiaa mutta kokonaan omaa elämäntilannettaan ei tietenkään silloinkaan pääse pakoon. Onhan se ihan joka päivä läsnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon tavis ja pääosin oon saanut olla ravintoloissa rauhassa, myös nuorena. Tuntui siltä että kavereita oltiin aina iskemässä ja minä olin kuin näkymätön.

Silti olen onnistunut hankkiutumaan parisuhteisiin ja jopa naimisiin. Miehet ovat tulleet elämään yhteisten kavereiden kautta ja työkuvioista.

Teoriani on että ns. tavikset jää helposti jalkoihin yöelämässä, varsinkin jos on yhtään introvertti luonne. Silti monelle *kelpaa* ihan se perusnainenkin kun tavataan muissa kuvioissa.

Älä siis mittaa ns. ulkoista arvoasi miesten huomiolla, se on huono mittari.

Juuri näin. Tietenkin ne näyttävämmät ja ulospäin suuntautuneet vievät paljon enemmän miesten huomiota. Siksi taviksen pitääkin päästä sen ensimmäisen kynnyksen yli.

Aika moni tavismies on otettu jos joku nainen kiinnittää häneen oikeasti kunnolla huomiota ja sillä voi kompensoida sitä huomaaamttomuuttaan. Ihan suoraan sanoen tavisnaisen kannattaa olla ns. "helppo" koska se tavismies ei ole mikään sujuva naistenmies itsekään. Eli jokaiseen miehen pieneen ja kömpelöönkin lähestymisyritykseen kannattaa vastata kannustavasti ja itsekin voi niitä aloitteita tehdä.

Kuten samalla lailla myös introvertit miehet jää huomiotta

No se pariutuminen perustuu siihen että tutustutaan ja jos on kovin hankalaa olla yhteydessä muihin niin se pariutuminen vaikeutuu vääjäämättä aika paljon. Jos on vain tuppusuuna niin ei sitä kovin moni tule sellaiselle juttelemaan.

Tuppisuu ei ole synonyymi introvertille. 

Totta. Ja ei se tuppisuisuuskaan (apua, miten tuo sana taipuu?!) tai edes sosiaalinen kömpelyyskään ole ongelma kunhan ei ole ilkeä ja pahantahtoinen. Itse pidän hiljaisista ja rauhallisista miehistä ja sellainen moottoriturpa on ihan vihonviimeinen jota voisin itselleni kumppaniksi harkita.

Lisäksi sellainen liian smoothi sulavasanaisuus aiheuttaa epämukavuutta ja usein myös fiiliksen siitä, että toinen on jotenkin epärehellinen ja ns ketunhäntä kainalossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset on liian nirsoja! Nirppanokkia naiset on kun tavismies ei heille enää kelpaa vaan miehen pitää olla pitkä,komea ja rikas!!

Halutaan perinteinen komea mies joka turvaa perheen talouden ja samalla itse kerätä huomiota ottamalla perseestä kuvia nettiin, kun on ihanaa kun miehet palvoo.

Yksinjääneiden tavismiesten ongelma on tämä, että kiinnostutaan vain niistä someen prsettään kuvaavista instanaisista kuvitellen näiden olevan omantasoisia tavisnaisia eikä oikeasti edes nähdä niitä oikeita tavisnaisia joita livenä tulee vastaan ihan joka päivä.

Sitten kiukutellaan palstalla, kun tällainen nainen kiinnostuu vain jostain vastaavasta ja yhtä itseriittoisesta somemiehestä eikä näe niitä tavismiehiä joita livenä tulee vastaan ihan joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset on liian nirsoja! Nirppanokkia naiset on kun tavismies ei heille enää kelpaa vaan miehen pitää olla pitkä,komea ja rikas!!

Halutaan perinteinen komea mies joka turvaa perheen talouden ja samalla itse kerätä huomiota ottamalla perseestä kuvia nettiin, kun on ihanaa kun miehet palvoo.

Yksinjääneiden tavismiesten ongelma on tämä, että kiinnostutaan vain niistä someen prsettään kuvaavista instanaisista kuvitellen näiden olevan omantasoisia tavisnaisia eikä oikeasti edes nähdä niitä oikeita tavisnaisia joita livenä tulee vastaan ihan joka päivä.

Sitten kiukutellaan palstalla, kun tällainen nainen kiinnostuu vain jostain vastaavasta ja yhtä itseriittoisesta somemiehestä eikä näe niitä tavismiehiä joita livenä tulee vastaan ihan joka päivä.

Ei pidä paikkaansa ainakaan minun kohdallani. En ole somessa ollenkaan ja todellakin tiedostan tasoni. Yksin jäin silti.