Lue keskustelun säännöt.
Miksi sairaalaosastoilla on terveitä ihmisiä potilaina?
10.04.2023 |
Olen ollut kaksi kertaa osastolla keskussairaalassa ja molemmilla kerroilla melkein kaikki muut olivat hyvässä kunnossa, esim. katsoivat TV, juttelivat, kävivät kahviossa jne. Itse makasin sängyssä kipulääkittynä ja oksensin koko viikon kun siellä olin. Ne muut olisivat ihan hyvin voineet olla kotona ja tulla polille vastaanotolle/tutkimuksiin. Ihme rahan hukkaan heittämistä, ei sairaala mikään hotelli ole!!
Kommentit (32)
Mistä sä påättelet että he on terveitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut ne ainakin otti osastolle, etten tappaisi itseäni.
Varmasti siinä kun rauhoittava vaikutti vaikutin hyvinkin terveeltä.
Sori.
Kävin katsomassa läheistä ohitusleikkauksen jälkeen. Parin päivän päästä katsoi telkkaria, söi, jutteli, kävi kiskalla jne. Kyllä ois avosydänleikkauksen jälkeen pitänyt heti kotiuttaa :D
Ei kaikki ole aina sitä miltä näyttää.
Ap, kaikilla ei ole noin heikko kipukynnys kuin sinulla. Voivat siis olla hyvinkin kipeitä, mutta eivät tee siitä numeroa muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisithan säkin voinut kotonakin oksennella opioidipäissäs, ei siihen sairaalaa tarvitse.
Mun syöpäsairas isäni katseli televisiota tuntia ennen kuolemaansa ja jutteli kaikessa rauhassa. Kotiin olisi joutanut, kun ei edes oksentanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun mulla puhkesi umpppari, lähdin jo 2 tuntia heräämöstä vuodeosastolle päästyäni sairaalan kahvioon. Ainoa syy sairaalassa olemiseeni oli se, että mulla oli umpparin puhkeaminen aiheuttanut vatsakalvontulehduksen, crp oli lähellä kolmeasataa ja lääkärin mielestä mun piti saada antibiootti suonensisäisesti. Olin sairaalassa 4 yötä ja omasta mielestäni olisin voinut lähteä jo suoraan heräämöstä kotiin, mutta lääkäri oli sitä mieltä, että pelkkä tablettina otettava antibiootti ei riitä. Pääsin kotiin, kun crp oli laskenut 150:een. Joskus sairaalassa olon syy ei näy päällepäin.
Tarkkailussa, esim ison leikkauksen jälkeen. Elinsiirto, sydänleikkaus, joku sisätautinen ongelma jossa tarkkaillaan lääkityksen vaikutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täysin selvä Provo, ja kymmenen vastaajaa veti herneen nenään 🙄
Voin kyllä luvata, että ei siellä terveitä ihmisiä/ilman syytä pidetä. Oma lapsi on tarvinnut sairaalahoitoa, mutta ei ole päässyt osastolle, kun on ollut täynnä. Päivystyksen aulassa sitten ollut letkuissa kun ei tilaa ollut. Ja osastolta yritetään ajaa pois mahdollisimman nopeasti. Oltiin pari kuukautta sellasessa sairaala kierteessä, että 5-6 päivää sairaalassa, sitten laitettiin pihalle, vaikka mun mielestä ei olis pitänyt kotiuttaa. Sitten seuraavana päivänä taas päivytyksen kautta osastolle, välillä suoraan osastolle ilman päivytyksessä käyntiä. Eli ihan päin vatsaiset kokemukset kuin sulla AP....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täysin selvä Provo, ja kymmenen vastaajaa veti herneen nenään 🙄
En usko provoksi, koska on täysin sama kokemus minullakin. Olin viikon osastolla, joista 5 päivää todella sairaana. Huoneessa 6 petipaikkaa ja muutama muu potilas. Muut olivat kuin jossain hotellihuoneessa lomallaan hengaillen ja kävivät aktiivisesti kahviossa yms. Naurunremakkaakin piisasi vieraidensa läsnäollessa eräillä. Ärsytti silloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin selvä Provo, ja kymmenen vastaajaa veti herneen nenään 🙄
En usko provoksi, koska on täysin sama kokemus minullakin. Olin viikon osastolla, joista 5 päivää todella sairaana. Huoneessa 6 petipaikkaa ja muutama muu potilas. Muut olivat kuin jossain hotellihuoneessa lomallaan hengaillen ja kävivät aktiivisesti kahviossa yms. Naurunremakkaakin piisasi vieraidensa läsnäollessa eräillä. Ärsytti silloin.
Edelleen, takana voi olla esimerkiksi iso leikkaus joka vaatii tarkkailua. Tosin isojen leikkausten jälkeen ollaan yleensä osastoilla, joissa vierailuaika on todella lyhyt, paitsi päivähuoneessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse varmasti vaikutin ihan terveeltä, kun veritautien osastolla olin pari viikkoa, jollei mukana kulkenutta tippatelinettä laskettu. Poljin osaston kuntopyörää, pelailin tabletilla lautapelejä, tein opiskelutehtäviä. Eivät päästäneet pois, kun halusivat tehdä ensin ison kasan tutkimuksia ja nähdä että veriarvot alkoivat muistuttaa edes kaukaisesti ihmiselle sopivia. Olisin omasta mielestäni hyvin voinut käydä päivällä kotona ja töissä, mutta ilmeisesti ihan ok olosta huolimatta olin viittä vaille vainaa. Ilmeisesti hyvä peruskunto sai pysymään tolpillaan, vaikka niillä veriarvoilla ei olisi pitänyt päästä edes sängystä ylös. Ei kyllä ollut helppoa päästä ensin terveydenhuollon piiriin, kun tosiaan olin terveen oloinen.
En ole ollut terve, mutta olen maannut sairaalan osastolla kuuntelemassa kettuilua osaston tilan viemisestä, vaikka olen esittänyt monia ratkaisuja, joilla olisin voinut olla aivan hyvin kotona.
Terveyskeskus on tien toisella puolella. Siellä olisi voitu ottaa osa verikokeista ja katsoa verenpaine ja lämpö. Joku varmaan olisi myös osannut tuikata antibiootinkin suoneen.
Kotisairaala/kotisairaanhoito.
Muutaman kilometrin päähän kotiin meno ja osastolla kääntymässä käyminen silloin, kun tarvitsi antibiootin ja samalla arvojen katsominen.
Mutta ei. On mukavampaa vit tuilla potilaalle. Lopulta lähdin omalla päätöksellä kotiin suun kautta otettavien antibioottien kera ja kävin parina päivänä terveyskeskuksessa katottamassa, että tulehdusarvot on laskusuunnassa.
Olin aivoverenvuodon jälkeen 2 viikkoa sairaalassa. 3 ensimmäistä vuorokautta tehostetussa valvonnassa, toimenpiteen jälkeen normiosastolla. Kävelin käytävillä, kahvioon asti en jaksanut mennä. Istuin parvekkeella nauttimassa kesäauringosta. Katselin telkkaria ja
silloin kun minulla oli vieraita, saatoin jopa naureskella vieraiden kanssa. En silti tuntenut olevani lomalla.
Osastohoito on muutenkin todella tehotonta..itse jouduin sinne viime vuonna kun menin heikkoon kuntoon eikä oikein löytynyt syytä niin sanottiin, että tutkitaan kunnolla..siellä makasin ja otettiin lähinnä vetikokeita ja konsultoitiin ja ooteltiin monta päivää pitäskö tehdä ja mitä..lopulta lähdin kotiin kun tuntui, että sama maata kotona ja oottaa aikoja kun ei ihan ilmaistakaan touhua se ole. Nyt on jo kaikenlaista löytynyt, mutta osastolle en kyllä ihan helpolla enää lähde.
Sairaudet eivät yleensä näy päällepäin. Siksi diagnisointi on vaikeaa. Lääkärit eivät kuuntele potilaan oireita ja muutenkin tautien etsiminen on salapoliisityötä.
Jos vain oksentelit ja makasit kipulääkittynä siellä osastolla niin mitä ihmettä sinä siellä teit? Olisit ihan hyvin voinnut kotonakin tuon saman tehdä?
Ajatellen tätä logiiggaa mitä itsekkin suollat täällä.
Yritin selittää tätä lonkkaleikkauksen jälkeen lääkärille, mutta hänen mielestään piti olla 2 vrk tarkkailussa, vaikka siellä kävelin kaikessa rauhassa, katselin televisiota, juttelin enkä tarvinnut kipulääkettä