Köyhistä oloista menestykseen ponnistaneet on aina sitä mieltä että menestys on asenteesta kiinni

Vierailija kirjoitti:

Ei kun se on siitä että osataan fiksua taloudenpitoa. Ei pistetä kaikkea menemään tyyliin jos tulee 10000€/kk tilille sitä ei hassata turhuuksiin ja tili ei ole tyhjä ennen seuraavaa eräpäivää. Ei osteta osamaksulla, jos tulee korkoa, vaan esim. 700€ ostos heti maksetaan kerralla. Ja se suuri omaisuus tyyliin miljoona tilillä on säästäväisen ja järkevän kulutuksen tuotosta. Jollain 10000€ netto kk tuloilla ei niin hirveästi asian kanssa tekemistä.

Yritys jos peritty, mitä sitte. Niska limassa siellä tulosta tehdään ja 500000€ perintönä pesämunana taloon mitä sitten. On tähän omiakin rahoja laitettu paljon.

No ei sitä tarvinnut hassata. VALTIO varasti sen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvistä, sopivista oloista saatu elämänkokemus on melkoinen etu. Asenteella sitä ei aina voi korvaa . Get over it.

Heikoista oloista menestyneille tyypillistä on, etteivät he uhriudu riippumatta siitä onko köyhistä oloista, alkoholistin lapsi, pahoinpidelty, sairas tai jotain muuta. 

Miksi ihmeessä menestynyt uhriutuisikaan? Toisaalta taas, saamme kyllä lukea lööpeistä todella usein jonkun menestyneen julkun "uhritarinan", kiusaamista, vanhemman alkoholismi, yms. Parutaan lehdissä ja nykyään jopa videoidaan omaa parkua. Uhriutuminen on päivän sana suorastaan.

Menestys jää keneltä tahansa saavuttamatta, jos jää sängyn pohjalle makaamaan, eikä viitsi edes yrittää.

Ei kaikkia ei-menestyneitä voi leimata sängyn pohjalla makaajiksi, jotka eivät ole viitsineet edes yrittää. Tuo on niin tuota leimaamista, että kaikki on itsestä kiinni, ja et vain ole yrittänyt tarpeeksi. Kukaan toinen ei voi tietää toisen elämästä, ellei ole elänyt tämän kengissä. Jos joku makaa sängyn pohjalla, hän on todennäköisesti sairas. Tai lyöty niin monesti maahan, että sieltä ei enää nouse. Itse käyn kuuttakymppiä, ja taas opiskelen yhtä tutkintoa, vaikka rehellisyyden nimissä (nyt lopulta) en enää usko, että sekään tutkinto minulle taivaita aukoo. Mutta ymmärrän, jos minun iässäni ei enää jaksa taas yhtä tutkintoa, kun eivät ne edeltävätkään ole johtaneet mihinkään.

Haluat lukea lauseen täysin päinvastaisesti kuin pitäisi. Menestyjät eivät luovuta silloinkaan, kun kohtaavat vastoinkäymisiä. Se on edellytys. Illuusio jostain luotisuorasta matkasta sateenkaaren päähän on juuri sitä itseään - illuusio.

Mutta kun se, ettei luovuta, ei takaa menestystä.

Joku voi yrittää vaikka elämänsä.loppuun asti niin kauan kun pystyy eikä onnistu sittenkään.

Niin se vaan menee.

tässä on yksi ongelma: ei luovuteta silloin, kun pitäisi, vaan hakataan päätä seinään.

On tilanteita, jolloin pitää luovuttaa, ja yrittää toista Liikeideaa.

Eri

Mutta ne muutkin ideat voivat olla ihan yhtä huonoja. Mistä sen tietää, milloin pitää luovuttaa ja milloin jatkaa samalla tiellä? Ei sitäkään voi tietää.

Ei tietenkään, jos on KOULUTETTU TYHMYYTEEN, siihenhän hyväksikäyttö perustuu, että jengi ei ymmärrä mistään mitään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitähän on ihan tutkittu että rikkaat (omilla ansioillaan) jotka menettävät kaiken, keräävätkin pikkuhiljaa taas itselleen omaisuuden. Eiköhän siinä ole ihan muut luonteenpiirteet pelissä kun joku tuuri.

On tuuri saada tietynlaiset luonteenpirteet. Kaikki eivät synny samoista geeneistä. Edes sisarusparvella ei ole täsmälleen samat ominaisuudet, vaikka olisi samat vanhemmat.

NARSISMI on kehitysvamma, eikä mikään luonteenpiirre. Ei helvetti :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse sairastuin jo 13-vuotiaana kroonisesti (vakavat mt-ongelmat) joten aika paha tässä on ollut menestykseen ponnistaa...Mielelläni olisin ns tuottava yhteiskunnan jäsen, sen sijaan olen eläkkeellä alle 40v  ja loppuikäni köyhä. Ystäviä ei juuri ole eikä puhettakaan parisuhteesta.

Menestyminen vaatii ainakin kohtalaisen terveyden

Turha tuota on ikänsä terveenä olleille "menestyjille" selittää, eivät ne ymmärrä eivätkä haluakaan ymmärtää koska silloin heidän "kaikki on itsestä kiinni" maailmankatsomus menisi uusiksi

Miten niin ikänsä terveenä olleille? Sairastuin alle kolmekymppisenä rintasyöpään, mutta siitä huolimatta itselleni oli kunnia-asia käydä koulu ajallaan loppuun. Toki olisin voinut jäädä loppuiäkseni surkuttelemaan kohtaloani, mutta valitsin toisin.

Niin. Sinä paranit ja voit jatkaa työntekoa. Minä tarkoitin sairauksia, jotka ovat alkaneet nuorena ja joista ei parannuta, esim myalginen enkefalomyeliitti. Siis ihmisestä tulee työkyvytön jo nuorena

Kun sain parikymppisenä MS-diagnoosin, mietin pitkään, että olisi ollut mieluummin vaikka syöpä. Siitä sentään voi parantua. Jos ei parane, niin sitten kuolee eikä jää kitumaan vuosikymmeniksi.

Tällaisia sairauksia on paljon ja jokaisella, joka näiltä välttyy on paljon hyvää tuuria. Sitä ei vaan taida huomata ennenkuin tauti osuu kohdalle.

Diagnoosin kertonut nuori lääkäri kävi monta kertaa konsultoimassa kollegaa kesken vastaanoton. Näytti siltä kuin hän olisi käynyt käytävällä itkemässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On siinä ahkeruutta ja asennetta yms hyvin paljon ainakin mukana. Sisareni panosti täysillä kouluun ja vapaa-ajalla kävi töissä jo teini-iässä. Kesätöitä lukion aikana ja jälkeen täysillä. Yliopistoon haki ja pääsi. Opiskeluun panosti tosissaan ja kävi töissä samalla sekä otti lainaakin  koska kotoa ei saanut rahaa. On nyt hyvässä ammatissa ja tienaa hyvin. 

Minä otin rennommin enkä opiskelua enkä töitä sinä aikana suuremmin harrastanut. Kävin kauppiksen ja valmistuin laskentatoimen merkonomiksi. Kirjanpitoa olen tilitoimistossa tehnyt eli tavisammatti eikä kummoinen palkka. Mutta en panostanutkaan.

Vanhemmat eivät mitenkään yllyttäneet opiskeluihin ja minun valintani oli heistä kai se mikä oletettavaa ja odotettavaa. Duunarien lapset valkkaavat tavisammatteja eivätkä pyri ylöspäin. Sisareni on ollut nuoresta asti toista maata ja todella ahkera ja fiksukin. Omilla valinnoillaan on asemaansa päässyt. Ei häntä kotoa kannustettu sen enempää kuin minuakaan. Sisareni ja minun eroni on juuri asenteessa ja halussa. 

Oliko teillä äärimmäistä köyhyyttä, rankkaa perheväkivaltaa tai vanhemmilla pahat päihde-ja mielenterveysongelmat?

Vai saitteko turvallisen keskiluokkaisen lapsuuden?

Minä keskiluokkaan syntyneenä aloitin huomattavasti korkeammalta rappusten askelmista kuin huonompiin olosuhteisiin syntyneet. Olen saanut olla huoleton ja keskittyä aikuiseksi kasvamiseen ja opiskeluun eikä minun ole tarvinnut huolehtia vanhemmistani, valvoa juoppoköörin takia öitäni, pelätä kotona, kokea traumaattisia tilanteita jne. ja yrittää selvitä kaikesta tästä yrittäen pärjätä samalla tavalla kuin helpommissa oloissa kasvaneet.

Olen ollut onnekas ja tajuan sen.

Ei äärimmäistä köyhyyttä mutta ei mitään keskiluokkaistakaan. Äiti oli siivoojana koulussa ja isä oli metsuri. Vapaalla yleensä sitten joi kyllä. Selkään saatiin kun oltiin tyhmiä tehty. Minä useammin ja sisareni ehkä kerran kun myöhästyi kotiin tulosta paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse sairastuin jo 13-vuotiaana kroonisesti (vakavat mt-ongelmat) joten aika paha tässä on ollut menestykseen ponnistaa...Mielelläni olisin ns tuottava yhteiskunnan jäsen, sen sijaan olen eläkkeellä alle 40v  ja loppuikäni köyhä. Ystäviä ei juuri ole eikä puhettakaan parisuhteesta.

Menestyminen vaatii ainakin kohtalaisen terveyden

Turha tuota on ikänsä terveenä olleille "menestyjille" selittää, eivät ne ymmärrä eivätkä haluakaan ymmärtää koska silloin heidän "kaikki on itsestä kiinni" maailmankatsomus menisi uusiksi

Miten niin ikänsä terveenä olleille? Sairastuin alle kolmekymppisenä rintasyöpään, mutta siitä huolimatta itselleni oli kunnia-asia käydä koulu ajallaan loppuun. Toki olisin voinut jäädä loppuiäkseni surkuttelemaan kohtaloani, mutta valitsin toisin.

Niin. Sinä paranit ja voit jatkaa työntekoa. Minä tarkoitin sairauksia, jotka ovat alkaneet nuorena ja joista ei parannuta, esim myalginen enkefalomyeliitti. Siis ihmisestä tulee työkyvytön jo nuorena

Kun sain parikymppisenä MS-diagnoosin, mietin pitkään, että olisi ollut mieluummin vaikka syöpä. Siitä sentään voi parantua. Jos ei parane, niin sitten kuolee eikä jää kitumaan vuosikymmeniksi.

Tällaisia sairauksia on paljon ja jokaisella, joka näiltä välttyy on paljon hyvää tuuria. Sitä ei vaan taida huomata ennenkuin tauti osuu kohdalle.

Diagnoosin kertonut nuori lääkäri kävi monta kertaa konsultoimassa kollegaa kesken vastaanoton. Näytti siltä kuin hän olisi käynyt käytävällä itkemässä.

Sinun näkövinkkeli on vääristynyt. 99 % ihmisistä ei ole elämää pysyvällä tavalla haittaavaa sairautta. Se, että harvat ovat epäonnisia, ei tarkoita että loput olisivat erityisen onnekkaita. He ovat vain tavallisia. Ja joitakin erittäin poikkeuksellisia yhtälöitä ei edes sairaudet estä menestymästä.

Hohhoijaa. Taas tätä lässytystä,

Totta kai se on itsestään, asenteestaan ja ahkeruudestaan kiinni miten menestyy.

Joo ja tiedetään, että voi tulla sairaus tai mitä tahansa. Kuitenkin KESKIMÄÄRIN asenteella pärjää, laiskottelulla ei.

Suomessa on paljon heitä joita ei ole napostellut peruskoulun jälkeen kouluttautua ja sielläkin kävivät vain ruokaa syömässä ja häiriköimässä. Sitten kun vähän otettu alkoholia tilitetään jokaiselle paikallisessa räkälässä miten ei ole ollut elämässä tuuria. Kaltaisensa mirkut ja markut siellä myötäelävät ja kehottavat ottamaan uuden ryypyn. Parasta on että nämä uskovat juttuihinsa vaikka koskaan eivät ole viitsineet tehdä mitään saavuttaakseen mitään. Se riittää kun kela maksaa taas lisää tilille ja uusi voiton päivä sen jälkeen ja taas laulu raikaa räkälöissä.

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttää suunnattomasti kun joku sanoo että minulla on käynyt TUURI. Ai tuuri valvoi puolestani ja opiskeli? Tuuri juoksi pääkolmentena jalkana töissä opintojen ohessa? Tuuri skippasi juhlat koska seuraavana päivänä oli tärkeä koe? Tuuriko se olikin joka soitteli satoihin paikkoihin työharjoitteluja hakiessaan? Niin alentavaa. Minä se olin, minä tein sen ihan itse.

Ja minua taas ärsyttää suunnattomasti sinun tyylilläsi puhuvat. Itse paiskin hirvittävästi sen menestyksen saavuttamiseksi. Pänttäsin pääsykokeesee. Opiskelin ja tein töitä vapaa-ajan kustannuksella. Olin yhdistyksissä ja kaiken maailman kissanristiäisissä verkostoitumassa. Mutta kuinkas kävikään. Sairastuin vakavasti ja terveys meni pitkäksi aikaa. Edelleenkin yritän saada ihan tavallisesta arjesta kiinni. Tuurista kiinni siis loppujen lopuksi. Kenen kova työ ns palkitaan ja kenen ei. Joku voisi sanoa, että tein valtavasti turhaa työtä, kun ponnistelunu ovat menneet aikalailla hukkaan. Mutta opinpahan itsestäni ja siitä, mikä on elämässä oikeasti tärkeää ja kuinka iso merkitys on sattumilla.

Rikkailla on lähes aina myös tietynlainen röyhkeä, itsekäs, ahne ja häikäilemätön luonne, ja sitä ei kaikilla ole, mutta se on myös vastenmielinen ja kuvottava luonteenlaatu.

Ei ole kyllä tervettä että tässä nykyajan pahassa maailmassa voi menestyä elämässä vain käyttäytymällä röyhkeästi, itsekkäästi ja häikäilemättömästi alistamalla ja suorastaan huijaamalla toisia :/

Kiltit ja kunnolliset ihmiset eivät menesty tällaisessa psykopaattien hallitsemassa maailmassa valitettavasti :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on tehnyt eläimellisesti töitä, uhrannut asioita ja katsonut vierestä lapsena miten toiset saa kaiken helpommalla, ei välttämättä kasva kovin paljon empatiaa. Ja kun menestystä tulee, ei jaksa mitään vinkumisia. 

Entäs kun käy se huono tuuri ja tulee sairaus tai konkurssi? Eikun eihän niitä tule jos on oikea asenne, hups.

Tiettyyn rajaan asti niihinkin voi vaikuttaa. Esimerkiksi monet elintasosairaudet voi suureksi osaksi välttää terveillä elämäntavoilla. Konkurssin todennäköisyys pienenee kun rakentaa vakavaraisen yrityksen eikä ota typeriä riskejä.

Se raja on aika ohut, eikä siihen voi vaikuttaa. Millään määrällä oikeita valintoja ei voi estää esim. MS-taudin tai ALS:n (tai jonkun muun vaikean sairauden) puhkeamista. Oirekuvaa voi ehkä jossain määrin helpottaa jos tauti etenee rauhallisesti tai on lieväoireinen. Mutta eteneminen ja oirekuva ovat kyllä tuurista kiinni.

Sekään ei varmasti ole mikään mahtava kokemus jos sattuu syntymään savant-autistiksi. Älykkyyttä saattaa olla vaikka kuinka, mutta kommunikoiminen kehon ulkopuolelle ei onnistu. 

Omalle kohdalle sattui MS.

V.tutti kyllä aika raskaasti kun olin ensin ponnistanut heikoista lähtökohdista ja sitten meni terveys ennenkuin ehdin edes valmistua opinnoistani. Vähän aikaa ehdin uraa luomaan, mutta aika nopeasti kaikki pysähtyi. Tuli mahalasku ja elämä romahti. Empatiakykyä se kyllä opetti.

Sinun kohdallasi menestys ehkä mitataankin enemmän sillä, että miten nouset pystyyn mahalaskustasi ja teet uudenlaisesta elämästä itsellesi mielekkään. Jos uravaihtoehto A ei enää tule kuuloon, niin uusi menestyksen tavoite voi olla vaikka se että löydät jotain mielekästä työtä jota pystyt tekemään esim. kolme tuntia päivässä. Ei kaikille menestys tarkoita rahaa ja rikkauksia.

Ymmärrät varmaan että tämä on etenevä sairaus. Se nouseminen ei ole mikään itsestäänselvyys.

Omat onnistumisen kokemukset ovat nykyään sitä tasoa että ehtii mennä suihkuun ennenkuin taju lähtee, kun keho käy liian kuumana. Siinä tilanteessa ei yleensä kykene ottamaan edes vaatteita pois. Sitten sitä maataan kylppärin lattialla kylmässä suihkussa vaatteet päällä ja odotellaan että vointi helpottuisi.

Pakko sanoa, että en koe ylpeyttä niistä hetkistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei köyhät tietenkää halua uskoa tai kuulla, että se köyhyys on oma vika. Tai että myös menestyminen on omaa ansiota.

Siksi on köyhiä ja menestyneitä.

Jep, sitten voi tuudittautua siihen että kun nämä kortit on jaettu niin mitään ei voi tehdä eikä kannata edes yrittää.

Ero on yleensä siinä, että osattomiksi jäävät keksivät tekosyitä siinä missä menestyjät ratkaisuja.

Sairastu ensin kroonisesti ja peruuttamattomasti alle 20-vuotiaana niin kokeillaan, vieläkö jaksat lässyttää tuota p a s k a a

Jos vain vähän näkisit vaivaa ja hoitaisit työsi kunnolla, niin voisit päästä vaikka mihin.

Minäkin ylenin siivoojasta pääjohtajaksi isäni firmassa!

Jos köyhä menestyy, se on asenteesta ja yritteliäisyydestä kiinni. Ei ole muuta.

Eräs sukulaismieheni myöntää kyllä, että tuurilla oli osuutta asiaan. Hän on köyhän pienviljelijän poika, mutta päätti uransa yliopiston professorina. Eka tuuri oli kuulemma se, että syntyi perheen ainoaksi pojaksi ja vanhemmat satsasivat hänen koulutukseensa. On joskus jutellut tästä siskojensa kanssa, joista tuli apuhoitaja ja emäntä, eivätkä kuulemma ole veljelleen katkeria.

Toka tuuri oli, että tämä mies heitti kruunalla ja klaavalla mihin menisi opiskelemaan (oli niin hyvä ylioppilastodistus, että tuolloin sen saattoi käytännössä itse päättää). Kolikko ohjasi uralle, jossa tuli menestystä.

Varmasti paljon muutakin suurempaa ja pienempää onnea on ollut hänellä ja kaikilla elämässä pärjänneillä matkassa.

En ole erityisen menestynyt, mutta lähtökohtiin nähden kuitenkin aika hyvin elämä on mennyt. Monilla lapsuuden kavereillani tilanne on ihan toinen. Moni on jo kuollut alkoholismiin.

Siinä missä toiset ryhtyivät teini-iässä ryyppäämään, minä opiskelin - myös vapaa-ajallani oma-aloitteisesti.

Siinä missä toiset elivät vanhempiensa siivellä, minä aloih elättämään itseni 16-vuotiaana koulun ohessa.

Siinä missä toiset menivät aina sieltä missä aita on matalin, itse suuntasin kohti vaikeuksia ja haasteita.

Olen tehnyt aina herkeämättä töitä ja viisaita päätöksiä elämän aikana. Erittäin köyhistä lähtökohdista huolimatta minua voi nykyään pitää hiukan varakkaana Suomen mittakaavassa.

Sairauksia lukuunottamatta asiat ovat omasta asenteesta kiinni. Katsokaa peiliin jos elämässä jokin vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

En ole erityisen menestynyt, mutta lähtökohtiin nähden kuitenkin aika hyvin elämä on mennyt. Monilla lapsuuden kavereillani tilanne on ihan toinen. Moni on jo kuollut alkoholismiin.

Siinä missä toiset ryhtyivät teini-iässä ryyppäämään, minä opiskelin - myös vapaa-ajallani oma-aloitteisesti.

Siinä missä toiset elivät vanhempiensa siivellä, minä aloih elättämään itseni 16-vuotiaana koulun ohessa.

Siinä missä toiset menivät aina sieltä missä aita on matalin, itse suuntasin kohti vaikeuksia ja haasteita.

Olen tehnyt aina herkeämättä töitä ja viisaita päätöksiä elämän aikana. Erittäin köyhistä lähtökohdista huolimatta minua voi nykyään pitää hiukan varakkaana Suomen mittakaavassa.

Sairauksia lukuunottamatta asiat ovat omasta asenteesta kiinni. Katsokaa peiliin jos elämässä jokin vaivaa.

Itse tein myös nuorena valintoja, jotka eivät välttämättä olleet suorin tie helppoon ja vaivattomaan elämään, mutta pitkässä juoksussa ne ovat osoittautuneet sitäkin paremmiksi. Olen myös osannut vältellä monia vaikeuksia ja kyennyt oppimaan tekemistäni virheistä. Tänäkään päivänä en kuitenkaan oleta, että status quo jatkuu elämäni loppuun asti, vaan varaudun henkisesti siihen, että asiat voivat kääntyä päälaelleen riippumatta omista tekemisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä valmennan yrittäjiä. On totta, että vaikuttaa menestymiseen moni tekijä. Harva yrittäjä ponnistaa menestykseen ensimmäisellä liikeidealla, juuri niiden muiden tekijöiden vuoksi. Idea voi olla markkinoilla liian aikaisin tai liian myöhään.

Ne, jotka eivät menesty, ovat jotenkin saamattomia. Odottavat, että asiat muuttuisivat, pelkäävät ottaa riskejä, eivät tee päätöksiä, eivätkä kääri hihojaan. Heidän kanssaan jutellaan, jutellaan ja yhä vain jutellaan.

Ne, joilla on mahdollista menestyä, erottuvat kuin jyvät akanoista. Juttelu rajoittuu lyhyeen. Heillä on useita ideoita vetämässä samaan aikaan, luovat verkostoja ja etsivät kumppaneita, ja tekevät älyttömästi töitä.

Sittenhän sinä olet epäonnistunut työssäsi. Menestyjät menestyvät ilman sinua ja muille hyödytön juttelusi on ajan tuhlausta.

Olen epäonnistunut siinä, etten saa kaikkia heitä menestymään. Kyllä ne juttelijat saavat asioita aikaiseksi, kun velvoitan heitä tekemään x ja y ennen seuraavaa tapaamista, mutta kun se menestyjälle ominainen proaktiivisuus puuttuu, niin toiminta on hidasta. Markkinat ehtivät muuttua, ennen kuin he ovat valmiita, eivätkä silloin ole enää edelläkävijöitä.

Kyllä menestyjätkin tarvitsevat apua, mutta se tekee heistä menestyjiä, että he etsivät sen avun, eivätkä odota, jos joku tulisi sitä tarjoamaan. Tietty heidän ideansa ovat tulevaisuussuuntautuneita myös, eli tietävät ajan hengen ja mihin ollaan menossa. Eikä he aina tee oikeita päätöksiä, mutta kun niitä ideoita on useita, niin joku tärppää, ja on uusia ideoita valmiina, ennen kuin alkuperäisen idean elinkaari kääntyy laskuun.

Vierailija kirjoitti:

Toka tuuri oli, että tämä mies heitti kruunalla ja klaavalla mihin menisi opiskelemaan (oli niin hyvä ylioppilastodistus, että tuolloin sen saattoi käytännössä itse päättää). Kolikko ohjasi uralle, jossa tuli menestystä.

Jos on ollut noin hyvä ylioppilastodistus, olisi mies varmasti menestynyt myös sillä alalla, mihin kolikko ei ohjannut.

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttää suunnattomasti kun joku sanoo että minulla on käynyt TUURI. Ai tuuri valvoi puolestani ja opiskeli? Tuuri juoksi pääkolmentena jalkana töissä opintojen ohessa? Tuuri skippasi juhlat koska seuraavana päivänä oli tärkeä koe? Tuuriko se olikin joka soitteli satoihin paikkoihin työharjoitteluja hakiessaan? Niin alentavaa. Minä se olin, minä tein sen ihan itse.

Kyllä se oli tuuri. Minä tein samat kuin sinä, enkä silti ns. menestynyt erityisen hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omin voimin voi pienentää tuurin vaikutusta, mutta ei sitä kokonaan pysty eliminoimaan.

Hyvän tuurin mahdollisuutta voi myös kasvattaa. Aina puhutaan että pitää olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, mutta harvoin se oikea paikka on se sohvannurkka jossa kyyhötät itkemässä huonoa tuuriasi. Mitä aktiivisemmin järjestät itseäsi potentiaalisesti hyviin paikkoihin, sitä todennäköisemmin osut sellaiseen myös silloin kun sattuu olemaan se oikea hetki.

Miksi oletat että kaikki, jotka eivät menestyneet, ovat "kyyhöttäneet itkemässä sohvan nurkassa"? Et voi tietää kuinka paljon kukin on tahollaan yrittänyt. Aina ei vain olosuhteille mahda mitään, esim krooninen sairaus tai vammautuminen jonka takia jää pysyvästi työkyvyttömäksi ja tästä sitten seuraa köyhyyden ja yksinäisyyden kierre

Menestys voi jäädä saamatta, vaikka olisi ahkera ja yritteliäs. Tuuri voi ratkaista sen, erottuuko joukosta niin paljon, että pääsee työhaastatteluun ja saa työpaikan.

Meillä lapsuudessa oli naapurissa tosi viisas poika. Kirjoitti 80 luvulla jo 6 kpl L ja pääsi lääkikseen. Mutta hänestä ei ollut perinteiseen lääkärin työhön.

Sattumoisin törmäsin hänen nimeensä ystäväni kautta ja hän on proffana. Yliopistossa voi opettaa ja on tehnyt pitkän uran patologina.

Kun on viisas, ei välttämöttä tarvitse viisautta enempää. Kyllä työpaikat valitsee myös ja tarpeen mukaan pitää kiinni