Lue keskustelun säännöt.
Köyhistä oloista menestykseen ponnistaneet on aina sitä mieltä että menestys on asenteesta kiinni
08.04.2023 |
Mistä se johtuu? Aina mainitaan positiiviinen asenne ja että jaksaa yrittää. Minusta siihen vaikuttaa muutkin asiat.
Kommentit (347)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvistä, sopivista oloista saatu elämänkokemus on melkoinen etu. Asenteella sitä ei aina voi korvaa . Get over it.
Heikoista oloista menestyneille tyypillistä on, etteivät he uhriudu riippumatta siitä onko köyhistä oloista, alkoholistin lapsi, pahoinpidelty, sairas tai jotain muuta.
Miksi ihmeessä menestynyt uhriutuisikaan? Toisaalta taas, saamme kyllä lukea lööpeistä todella usein jonkun menestyneen julkun "uhritarinan", kiusaamista, vanhemman alkoholismi, yms. Parutaan lehdissä ja nykyään jopa videoidaan omaa parkua. Uhriutuminen on päivän sana suorastaan.
Menestys jää keneltä tahansa saavuttamatta, jos jää sängyn pohjalle makaamaan, eikä viitsi edes yrittää.
Ei kaikkia ei-menestyneitä voi leimata sängyn pohjalla makaajiksi, jotka eivät ole viitsineet edes yrittää. Tuo on niin tuota leimaamista, että kaikki on itsestä kiinni, ja et vain ole yrittänyt tarpeeksi. Kukaan toinen ei voi tietää toisen elämästä, ellei ole elänyt tämän kengissä. Jos joku makaa sängyn pohjalla, hän on todennäköisesti sairas. Tai lyöty niin monesti maahan, että sieltä ei enää nouse. Itse käyn kuuttakymppiä, ja taas opiskelen yhtä tutkintoa, vaikka rehellisyyden nimissä (nyt lopulta) en enää usko, että sekään tutkinto minulle taivaita aukoo. Mutta ymmärrän, jos minun iässäni ei enää jaksa taas yhtä tutkintoa, kun eivät ne edeltävätkään ole johtaneet mihinkään.
Haluat lukea lauseen täysin päinvastaisesti kuin pitäisi. Menestyjät eivät luovuta silloinkaan, kun kohtaavat vastoinkäymisiä. Se on edellytys. Illuusio jostain luotisuorasta matkasta sateenkaaren päähän on juuri sitä itseään - illuusio.
Luepa itse uudelleen. Minähän nimenomaan en ole luovuttanut, vaikken olekaan menestynyt. Miten logiikallasi selität sen, että en ole menestynyt, vaikka en ole luovuttanut?
Ei tuollaiseen kukaan tuntematon voi vastata. Ehkä menestyt jatkossa, ehkä et osaa arvostaa saavutuksiasi. Ylipäätänsä mitä menestys sinulle on? Paljon varallisuutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikään kuin menestys olisi joko asenteesta tai tuurista kiinni.
Itselläni menestys on tullut lopulta siitä, että olen oikealla hetkellä alkanut tutkailemaan itseäni, omia valintojani, erottanut ne suvussani opituista malleista, alkanut kerryttää itsetuntoa vuosi vuodelta ja uskomaan mahdollisuuksiini, mitä todellakaan ei ollut minulle kotoa annettu.
Sain tässä prosessissa siihen tukea sattumalta silloin lähellä olevilta ihmisiltä, sattumalta olin kiinnostunut ihmisen psyykkisistä toimintamalleista, mutta itse aloin tekemään työtä itseni kanssa.
Tähän meni vuosikymmeniä - no, pari- ja se on tehnyt minusta onnellisen ja sen myötä menestyneen ihmisen. En tosin ole rahallisesti menestynyt, mutta tulen hyvin toimeen palkallani, teen työtä jota rakastan ja viihdyn elämässäni erinomaisesti. En tämän menestyneenpi haluaisi ollakaan.
Mutta enpä voi itseäni vain kiittää.
Minua on auttaneet muut ihmiset, minua on myös rajanneet muut ihmiset.
Olen jokaisesta päivästäni kiitollinen kuitenkin että en itse hylännyt itseäni, kuten perheeni henkisesti oli tehnyt. Se on ollut se ratkaiseva tekijä minulla.
Elämän polut ovat aika moninaisia. Yhtään elämää ei voi mustavalkoisesti selittää.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä mikä siinä on joillekin niin "noloa" sanoa, että tuuri on vaikuttanut menestykseen? Kaikilla menestyneillähän se on osana sitä matkaa, sitten kun on tarpeeksi rikas, niin se onni vain korvataan huijaamisella ja keplottelulla.
Ei se ole noloa, vaan mitätöivää. Ihminen on tehnyt vuosikausia kovasti töitä jonkin tavoitteen eteen ja nollaat sen kaiken sanomalla että hänellä on vaan käynyt tuuri.
Ei kun se on siitä että osataan fiksua taloudenpitoa. Ei pistetä kaikkea menemään tyyliin jos tulee 10000€/kk tilille sitä ei hassata turhuuksiin ja tili ei ole tyhjä ennen seuraavaa eräpäivää. Ei osteta osamaksulla, jos tulee korkoa, vaan esim. 700€ ostos heti maksetaan kerralla. Ja se suuri omaisuus tyyliin miljoona tilillä on säästäväisen ja järkevän kulutuksen tuotosta. Jollain 10000€ netto kk tuloilla ei niin hirveästi asian kanssa tekemistä.
Yritys jos peritty, mitä sitte. Niska limassa siellä tulosta tehdään ja 500000€ perintönä pesämunana taloon mitä sitten. On tähän omiakin rahoja laitettu paljon.
En ole tätä mieltä. Tai siis miten määritellään menestynyt, riittääkö, että pääsee verolistoille?
Itselläni kävi vain ihan uskomaton tuuri. Opiskellessa yksi opettaja ohjasi oikealle urapolulle. Ja heti ekassa työpaikassa vastaan tuli ihminen, jonka kanssa ruvettiin haalimaan omaisuutta kasaan. Hänellä oli suunnitelmat ja ideat, minulla tieto, miten toteuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvistä, sopivista oloista saatu elämänkokemus on melkoinen etu. Asenteella sitä ei aina voi korvaa . Get over it.
Heikoista oloista menestyneille tyypillistä on, etteivät he uhriudu riippumatta siitä onko köyhistä oloista, alkoholistin lapsi, pahoinpidelty, sairas tai jotain muuta.
Miksi ihmeessä menestynyt uhriutuisikaan? Toisaalta taas, saamme kyllä lukea lööpeistä todella usein jonkun menestyneen julkun "uhritarinan", kiusaamista, vanhemman alkoholismi, yms. Parutaan lehdissä ja nykyään jopa videoidaan omaa parkua. Uhriutuminen on päivän sana suorastaan.
Menestys jää keneltä tahansa saavuttamatta, jos jää sängyn pohjalle makaamaan, eikä viitsi edes yrittää.
Ei kaikkia ei-menestyneitä voi leimata sängyn pohjalla makaajiksi, jotka eivät ole viitsineet edes yrittää. Tuo on niin tuota leimaamista, että kaikki on itsestä kiinni, ja et vain ole yrittänyt tarpeeksi. Kukaan toinen ei voi tietää toisen elämästä, ellei ole elänyt tämän kengissä. Jos joku makaa sängyn pohjalla, hän on todennäköisesti sairas. Tai lyöty niin monesti maahan, että sieltä ei enää nouse. Itse käyn kuuttakymppiä, ja taas opiskelen yhtä tutkintoa, vaikka rehellisyyden nimissä (nyt lopulta) en enää usko, että sekään tutkinto minulle taivaita aukoo. Mutta ymmärrän, jos minun iässäni ei enää jaksa taas yhtä tutkintoa, kun eivät ne edeltävätkään ole johtaneet mihinkään.
Silti te kuvittelette kaikkien menestyjien saavuttaneen asemansa pelkällä tuurilla. Miten sinä tiedät jotenkin paremmin heidän kulkemansa tien?
En ole väittänyt tuuria ainoaksi, mutta sinä kyllä taidat väittää omaa yrittämistä ainoaksi. Minä mainitsin vanhempien tuen vähemmän kouluttautuneen veljeni kohdalla. Satun tietenkin tietämään sen, kun olen läheltä asian nähnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvistä, sopivista oloista saatu elämänkokemus on melkoinen etu. Asenteella sitä ei aina voi korvaa . Get over it.
Heikoista oloista menestyneille tyypillistä on, etteivät he uhriudu riippumatta siitä onko köyhistä oloista, alkoholistin lapsi, pahoinpidelty, sairas tai jotain muuta.
Miksi ihmeessä menestynyt uhriutuisikaan? Toisaalta taas, saamme kyllä lukea lööpeistä todella usein jonkun menestyneen julkun "uhritarinan", kiusaamista, vanhemman alkoholismi, yms. Parutaan lehdissä ja nykyään jopa videoidaan omaa parkua. Uhriutuminen on päivän sana suorastaan.
Menestys jää keneltä tahansa saavuttamatta, jos jää sängyn pohjalle makaamaan, eikä viitsi edes yrittää.
Ei kaikkia ei-menestyneitä voi leimata sängyn pohjalla makaajiksi, jotka eivät ole viitsineet edes yrittää. Tuo on niin tuota leimaamista, että kaikki on itsestä kiinni, ja et vain ole yrittänyt tarpeeksi. Kukaan toinen ei voi tietää toisen elämästä, ellei ole elänyt tämän kengissä. Jos joku makaa sängyn pohjalla, hän on todennäköisesti sairas. Tai lyöty niin monesti maahan, että sieltä ei enää nouse. Itse käyn kuuttakymppiä, ja taas opiskelen yhtä tutkintoa, vaikka rehellisyyden nimissä (nyt lopulta) en enää usko, että sekään tutkinto minulle taivaita aukoo. Mutta ymmärrän, jos minun iässäni ei enää jaksa taas yhtä tutkintoa, kun eivät ne edeltävätkään ole johtaneet mihinkään.
Haluat lukea lauseen täysin päinvastaisesti kuin pitäisi. Menestyjät eivät luovuta silloinkaan, kun kohtaavat vastoinkäymisiä. Se on edellytys. Illuusio jostain luotisuorasta matkasta sateenkaaren päähän on juuri sitä itseään - illuusio.
Mutta kun se, ettei luovuta, ei takaa menestystä.
Joku voi yrittää vaikka elämänsä.loppuun asti niin kauan kun pystyy eikä onnistu sittenkään.
Niin se vaan menee.
tässä on yksi ongelma: ei luovuteta silloin, kun pitäisi, vaan hakataan päätä seinään.
On tilanteita, jolloin pitää luovuttaa, ja yrittää toista Liikeideaa.
Eri
Mutta ne muutkin ideat voivat olla ihan yhtä huonoja. Mistä sen tietää, milloin pitää luovuttaa ja milloin jatkaa samalla tiellä? Ei sitäkään voi tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole tätä mieltä. Tai siis miten määritellään menestynyt, riittääkö, että pääsee verolistoille?
Itselläni kävi vain ihan uskomaton tuuri. Opiskellessa yksi opettaja ohjasi oikealle urapolulle. Ja heti ekassa työpaikassa vastaan tuli ihminen, jonka kanssa ruvettiin haalimaan omaisuutta kasaan. Hänellä oli suunnitelmat ja ideat, minulla tieto, miten toteuttaa.
Minulle se on yksinkertaisesti sitä, että rakastan nykyistä elämääni. Eli ei mitään tekemistä verotettavien tulojen kanssa, vaikken ole köyhäkään.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä se heillä on tismalleen siitä kiinni. Eihän heillä ole muuta ollut.
On se kiinni sattumastakin. Maassa on paljon myös niitä ahkeria yrittäjiä, joilla on asenne ollut ihan kohdallaan, mutta jotka silti ovat epäonnistuneet.
Ja sitten tapauksia, joissa köyhistä oloista lähtien on kyllä kouluttauduttu ja jossakin vaiheessa päästy töihinkin ja tehty töitä vuosikymmeniä. Sitten firma pistää pystyyn yt-neuvottelut ja vanhemmasta päästä pistetään väkeä pellolle. Ikääntyneenä ei välttämättä enää työllisty uudelleen, vaikka kelpuuttaisi minkä tahansa työn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On siinä ahkeruutta ja asennetta yms hyvin paljon ainakin mukana. Sisareni panosti täysillä kouluun ja vapaa-ajalla kävi töissä jo teini-iässä. Kesätöitä lukion aikana ja jälkeen täysillä. Yliopistoon haki ja pääsi. Opiskeluun panosti tosissaan ja kävi töissä samalla sekä otti lainaakin koska kotoa ei saanut rahaa. On nyt hyvässä ammatissa ja tienaa hyvin.
Minä otin rennommin enkä opiskelua enkä töitä sinä aikana suuremmin harrastanut. Kävin kauppiksen ja valmistuin laskentatoimen merkonomiksi. Kirjanpitoa olen tilitoimistossa tehnyt eli tavisammatti eikä kummoinen palkka. Mutta en panostanutkaan.
Vanhemmat eivät mitenkään yllyttäneet opiskeluihin ja minun valintani oli heistä kai se mikä oletettavaa ja odotettavaa. Duunarien lapset valkkaavat tavisammatteja eivätkä pyri ylöspäin. Sisareni on ollut nuoresta asti toista maata ja todella ahkera ja fiksukin. Omilla valinnoillaan on asemaansa päässyt. Ei häntä kotoa kannustettu sen enempää kuin minuakaan. Sisareni ja minun eroni on juuri asenteessa ja halussa.
Oliko teillä äärimmäistä köyhyyttä, rankkaa perheväkivaltaa tai vanhemmilla pahat päihde-ja mielenterveysongelmat?
Vai saitteko turvallisen keskiluokkaisen lapsuuden?
Minä keskiluokkaan syntyneenä aloitin huomattavasti korkeammalta rappusten askelmista kuin huonompiin olosuhteisiin syntyneet. Olen saanut olla huoleton ja keskittyä aikuiseksi kasvamiseen ja opiskeluun eikä minun ole tarvinnut huolehtia vanhemmistani, valvoa juoppoköörin takia öitäni, pelätä kotona, kokea traumaattisia tilanteita jne. ja yrittää selvitä kaikesta tästä yrittäen pärjätä samalla tavalla kuin helpommissa oloissa kasvaneet.
Olen ollut onnekas ja tajuan sen.
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti on tämmönen ihminen.
Köyhistä oloista varakkaaksi. Oli fiksu, otti järkeviä riskejä yritystoiminnassa ja onnistui.
Kolikon toinen puoli oli se, että se vaati isoja uhrauksia koko perheeltä. Teini-iässä en nähnyt äitiä suunnilleen koskaan ja hän oli lähinnä kiukkuinen, kun oli paikalla. Muistan, kuinka kamalaa se oli, kun vanhemmat unohti mun syntymäpäivän, kun täytin 16. Niillä oli vaan niin paljon töitä.
Juuri näin, hinta voi olla kova, jos menestystä mitataan rahalla. Itse olen köyhän perheen lapsi, hyvä koulussa mutta minua ei tuettu mihinkään. Yritin jossain vaiheessa hakea hyväksyntää muilta opinnoilla, hyvillä papereilla jne, mutta se oli vain ulkokultaista onnistumista ja oikeasti voin pahoin.
Näin nelikymppisenä olen armollisempinitselleni, onnellinen ja se on vapauttanut tekemään myös valintoja, joista nautin. Sitten onkin käynyt niin, että se tie on vienyt menestykseen myös työelämässä. Olen varmaan itsevarmempi,rennompi,rauhallisempi, mikä on johtanut aidon ammatti-identiteetinkin kasvuun. Se on tuonut hyviä työpaikkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikähän mun asenteessa on vikana?
En vain kelpaa työnantajille.
Heikko itseluottamus nyt ainakin ja epävarmuus omasta osaamisesta. En kehtaa kehua retostaa.
Ne onnistujat näkee vain oman kokemuksensa, eivät näe niitä joilla tsemppaaminen ja asenne ei vaan riitä, helpompi elämä tekee helpommaksi antaa empatia kyvyn ruostua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tätä mieltä. Tai siis miten määritellään menestynyt, riittääkö, että pääsee verolistoille?
Itselläni kävi vain ihan uskomaton tuuri. Opiskellessa yksi opettaja ohjasi oikealle urapolulle. Ja heti ekassa työpaikassa vastaan tuli ihminen, jonka kanssa ruvettiin haalimaan omaisuutta kasaan. Hänellä oli suunnitelmat ja ideat, minulla tieto, miten toteuttaa.
Minulle se on yksinkertaisesti sitä, että rakastan nykyistä elämääni. Eli ei mitään tekemistä verotettavien tulojen kanssa, vaikken ole köyhäkään.
Siis toihan onkin paljon parempi tapa määritellä menestynyt! Itse nyt mietin sitä tässä kontektissa, että köyhistä oloista ponnistetaan menestykseen, mutta siis kaikkein suurinta menestystä on olla tyytyväinen elämäänsä!
Mutta se, että saavuttaa sen pisteen, että voi olla tyytyväinen, voi tapahtua monilla eri keinoilla. Päättäväisyydellä ja määrätietoisuudella, tai vain saamalla perinnön, tai sitten säkällä, kuten minulle kävi.
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää suunnattomasti kun joku sanoo että minulla on käynyt TUURI. Ai tuuri valvoi puolestani ja opiskeli? Tuuri juoksi pääkolmentena jalkana töissä opintojen ohessa? Tuuri skippasi juhlat koska seuraavana päivänä oli tärkeä koe? Tuuriko se olikin joka soitteli satoihin paikkoihin työharjoitteluja hakiessaan? Niin alentavaa. Minä se olin, minä tein sen ihan itse.
Elämässä tarvitaan sopiva perimä, sopiva temperamentti, sopiva elinympäristö, sopivat ihmiset paikkaamaan epäsopivia ihmisiä, tietty tuki ja opastus kasvuvaiheessa, sopiva fyysinen ja henkinen terveys jne. ennen kuin voidaan edes alkaa puhumaan siitä mitä tuurin lisäksi tarvitsee = kovaa työtä. Kaikkihan eivät saa yrittämisestään huolimatta työtä, jossa juosta opintojen ohessa. Saati, että kaikki (oppimisvaikeuksista, terveysvaivoista, traumoista jne.) läpäisisivät opintoja, saati, että saisivat työpaikan. Joku on tehnyt enemmän kuin sinä, mutta jäänyt silti ilman sitä mitä sinä olet saanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvistä, sopivista oloista saatu elämänkokemus on melkoinen etu. Asenteella sitä ei aina voi korvaa . Get over it.
Heikoista oloista menestyneille tyypillistä on, etteivät he uhriudu riippumatta siitä onko köyhistä oloista, alkoholistin lapsi, pahoinpidelty, sairas tai jotain muuta.
Miksi ihmeessä menestynyt uhriutuisikaan? Toisaalta taas, saamme kyllä lukea lööpeistä todella usein jonkun menestyneen julkun "uhritarinan", kiusaamista, vanhemman alkoholismi, yms. Parutaan lehdissä ja nykyään jopa videoidaan omaa parkua. Uhriutuminen on päivän sana suorastaan.
Menestys jää keneltä tahansa saavuttamatta, jos jää sängyn pohjalle makaamaan, eikä viitsi edes yrittää.
Ei kaikkia ei-menestyneitä voi leimata sängyn pohjalla makaajiksi, jotka eivät ole viitsineet edes yrittää. Tuo on niin tuota leimaamista, että kaikki on itsestä kiinni, ja et vain ole yrittänyt tarpeeksi. Kukaan toinen ei voi tietää toisen elämästä, ellei ole elänyt tämän kengissä. Jos joku makaa sängyn pohjalla, hän on todennäköisesti sairas. Tai lyöty niin monesti maahan, että sieltä ei enää nouse. Itse käyn kuuttakymppiä, ja taas opiskelen yhtä tutkintoa, vaikka rehellisyyden nimissä (nyt lopulta) en enää usko, että sekään tutkinto minulle taivaita aukoo. Mutta ymmärrän, jos minun iässäni ei enää jaksa taas yhtä tutkintoa, kun eivät ne edeltävätkään ole johtaneet mihinkään.
Haluat lukea lauseen täysin päinvastaisesti kuin pitäisi. Menestyjät eivät luovuta silloinkaan, kun kohtaavat vastoinkäymisiä. Se on edellytys. Illuusio jostain luotisuorasta matkasta sateenkaaren päähän on juuri sitä itseään - illuusio.
Luepa itse uudelleen. Minähän nimenomaan en ole luovuttanut, vaikken olekaan menestynyt. Miten logiikallasi selität sen, että en ole menestynyt, vaikka en ole luovuttanut?
Ei tuollaiseen kukaan tuntematon voi vastata. Ehkä menestyt jatkossa, ehkä et osaa arvostaa saavutuksiasi. Ylipäätänsä mitä menestys sinulle on? Paljon varallisuutta?
Hienoa, että aloit sentään pohtia, mitä menestys on. Kerropa sinä mitä menestys on. Ja mietitään vasta sitten, mitä esim. kovalla yrittämisellä on sen kanssa tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Ei kun se on siitä että osataan fiksua taloudenpitoa. Ei pistetä kaikkea menemään tyyliin jos tulee 10000€/kk tilille sitä ei hassata turhuuksiin ja tili ei ole tyhjä ennen seuraavaa eräpäivää. Ei osteta osamaksulla, jos tulee korkoa, vaan esim. 700€ ostos heti maksetaan kerralla. Ja se suuri omaisuus tyyliin miljoona tilillä on säästäväisen ja järkevän kulutuksen tuotosta. Jollain 10000€ netto kk tuloilla ei niin hirveästi asian kanssa tekemistä.
Yritys jos peritty, mitä sitte. Niska limassa siellä tulosta tehdään ja 500000€ perintönä pesämunana taloon mitä sitten. On tähän omiakin rahoja laitettu paljon.
Sanattomaksi vetää. Ei pysty näkemään miten onnekas on ollut. Puolen miljoonan perintö. En pysty edes enää jatkamaan tätä keskustelua, kun näkee, ettei mikään menisi perille ymmärrykseen asti. Hämmentynyt, sanaton. Että tällaisiakin putkiajattelevia ihmisiä oikeasti on olemassa.😳
T: taloutensa hyvin hoitanut, ikänsä työssä ollut.
Vierailija kirjoitti:
Sitähän on ihan tutkittu että rikkaat (omilla ansioillaan) jotka menettävät kaiken, keräävätkin pikkuhiljaa taas itselleen omaisuuden. Eiköhän siinä ole ihan muut luonteenpiirteet pelissä kun joku tuuri.
On tuuri saada tietynlaiset luonteenpirteet. Kaikki eivät synny samoista geeneistä. Edes sisarusparvella ei ole täsmälleen samat ominaisuudet, vaikka olisi samat vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
On siinä ahkeruutta ja asennetta yms hyvin paljon ainakin mukana. Sisareni panosti täysillä kouluun ja vapaa-ajalla kävi töissä jo teini-iässä. Kesätöitä lukion aikana ja jälkeen täysillä. Yliopistoon haki ja pääsi. Opiskeluun panosti tosissaan ja kävi töissä samalla sekä otti lainaakin koska kotoa ei saanut rahaa. On nyt hyvässä ammatissa ja tienaa hyvin.
Minä otin rennommin enkä opiskelua enkä töitä sinä aikana suuremmin harrastanut. Kävin kauppiksen ja valmistuin laskentatoimen merkonomiksi. Kirjanpitoa olen tilitoimistossa tehnyt eli tavisammatti eikä kummoinen palkka. Mutta en panostanutkaan.
Vanhemmat eivät mitenkään yllyttäneet opiskeluihin ja minun valintani oli heistä kai se mikä oletettavaa ja odotettavaa. Duunarien lapset valkkaavat tavisammatteja eivätkä pyri ylöspäin. Sisareni on ollut nuoresta asti toista maata ja todella ahkera ja fiksukin. Omilla valinnoillaan on asemaansa päässyt. Ei häntä kotoa kannustettu sen enempää kuin minuakaan. Sisareni ja minun eroni on juuri asenteessa ja halussa.
Minun tarinani on muuten täsmälleen sama kuin sisaresi, mutta sillä erolla, että en koskaan päätynyt hyvään ammattiin ja tienaamaan.
Onpa kaunis kuva suomalaisesta yhteiskunnasta sinulla.
Näin sosiaalialan työntekijänä 25 vuoden työkokemuksella minun näkemys tästä maasta on huomattavasti rumempi.
Olen myös nähnyt miten tämä maa näinä vuosikymmeninä on kehittynyt ja pahemman kerran ollaan koko ajan rumempaan ja rumempaan Suomeen menossa.