Köyhistä oloista menestykseen ponnistaneet on aina sitä mieltä että menestys on asenteesta kiinni

Koulutuksen osalta ovat oikeassa: opiskelu vaatii oikean tahtotilan ja toistaiseksi

koulutus on meillä ilmaista. Työhön pääsyyn vaikuttaa sitten muut asiat kuin

oikea tahto. Usein se on sattumaa saako opiskeluita vastaavan työpaikan.

Myös se on sattumaa, sairastuuko johonkin fyysiseen tai mielenterveydelliseen

sairauteen.

Nojoo,onhan se opiskelu ilmaista,mutta on siinä todella suuri ero jos vanhemmat tukee opiskelijaa,joko rahalla ja/tai henkisesti myös.

Valmennuskurssit, yms.

Itse köyhässä perheessä kasvaneena näen tässä myös vaaran syyllistyä tietynlaiseen kovuuteen "kun minä olen pärjännyt pitää muidenkin kyetä samaan". Köyhissä perheissä voi olla myös moniongelmaisuutta, tunteita ei kohdata eikä käsitellä vaan lapsi joutuu selviytymään yksin. Se voi sitten kostautua myöhemmin heikkouden kieltämisenä ja halveksuntana.

Menestystä koulussa ja työelämässä korostetaan, samoin taloudellista vaurastumista. Ihminen on selvinnyt kovuudella ja tuomitsee kaikki heikot. Ei näe että ongelma on hänessä itsessään ja että hänestä on tullut taustansa vuoksi narsistinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni joutui lopulta jättämään opiskelun kesken niinkin arkipäiväisen syyn kuin pyörävarkauden vuoksi. Häneltä siis varastettiin polkupyörä. Hänellä oli niin pitkä matka, että uusi pyörä oli saatava - pikavipillä, koska muuta keinoa ei ollut. Ja hyvin nopeasti konkretisoitui se, että koska hänellä tai kenelläkään hänen läheisellään ei ollut riittävästi rahaa edes polkupyörän ostamiseen, ei sitä rahaa tietenkään ollut myöskään pikavipin takaisin maksamiseen. Ei auttanut muu kuin mennä töihin ja yrittää päästä syntyneestä pikavippikierteestä irti. Hän pääsikin, mutta vasta viiden vuoden jälkeen.. ja opinto-oikeus oli jo siinä vaiheessa mennyt.

Tuossa on niin monta tyhmää vetoa, että polkupyörävarkaus ei tuossa kuviossa ole enää relevantti.

Tyyppi-esimerkki luovuttajasta, joka olisi ihan hyvin voinut menestyä edes vähän yrittämällä. Viime kädessä vaikka varastamalla pyörän itsekin - vaikka puoli-ilmaisiakin on saatavilla vaikka kuinka.

Vierailija kirjoitti:

Ja siitä vapaa-ajasta pitää pikkuisen olla valmis tinkimään. sen aikana satsata tulevaan, esim. tehdä sivutöitä omalla riskillä, hankkia lisäpätevyyksiä. Ei myöskään pyöri päällimmäisenä mielessä, että miten valtio tukee tätä tai mitä minulle kuuluu. Just. Meitä on moneen junaan. Joitakin rupesi varmasti jo ärsyttämään.

Tämä! Olen ollut aktiivinen monella osa-alueella, myös harrastustoiminta on tukenut ammatillisen osaamiseni kehittymistä.

Sen sijaan yksi sisaruksistani pääsi heti ammattikoulun jälkeen vakituiseen työpaikkaan. Saan jatkuvasti kuulla veetuilua omasta tekemisestäni, miksi en vain mene ja tee töitä. No, olen tuon aktiiviseni toimintani ohella kärsinyt jatkuvasti pätkätyömaailmasta, mikä on alallani yleistä. Joten ei ole ollut vaihtoehtojakaan, mutta onneksi vihdoin on valoa tunnelin päässä.

Yksi sisaruksistani taas on täysin syrjäytynyt ja työkyvytön. Alkoholisti ja tippunut lisäksi sinne salaliittoteoreetikoiden syvään päähän. Kaikki hänelle tapahtuva on muiden syytä, varsinkin edellisen hallituksen. Omassa toiminnassa ei näe mitään vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttää suunnattomasti kun joku sanoo että minulla on käynyt TUURI. Ai tuuri valvoi puolestani ja opiskeli? Tuuri juoksi pääkolmentena jalkana töissä opintojen ohessa? Tuuri skippasi juhlat koska seuraavana päivänä oli tärkeä koe? Tuuriko se olikin joka soitteli satoihin paikkoihin työharjoitteluja hakiessaan? Niin alentavaa. Minä se olin, minä tein sen ihan itse.

Kyllä se oli tuuri. Minä tein samat kuin sinä, enkä silti ns. menestynyt erityisen hyvin.

Minä menestyin ensin, mutta uran loppupuolella tuli kohtalokkaita vaikeuksia.

Hankin suoraan töihin valmistavan maisterintutkinnon, mutta kukaan ei osannut kuvitella, että parin-kolmenkymmenen vuoden kuluttua ala ei enää työllistäisi. Olin tuurilla kuitenkin työskennellyt toisella koulutustani lähellä olevalla alalla, joten hätää ei ollut. Päädyin työnantajani säästöjen kohteeksi ja laittoman irtisanomisen uhriksi, mutta sisukkaasti lähdin yrittäjäksi: päätyötäni tilkitsin tuon henkitoreissaan olleen toisen alan urakoilla. Pääalani joutui rakennemuutoksen kouriin, yrittäjyys vaikeutui dramaattisesti, ja minä olin työnantajien silmissä liian vanha palkkatöihin alalle, jossa veri lensi, kun väkeä heitettiin pihalle ja harvat uudet paikat täytettiin suhteiden kautta. Täydennyskoulutus ei muuttanut tilannetta. Liki kuusikymppisenä on turha haaveilla kouluttautumisesta uudelle alalle.

Jossain vaiheessa ei enää voi eikä jaksa olla kekseliäs ja urhea alanvaihtaja. MInulla on ollut onnenpotkuja ja epäonnea, mutta juuri minun tapauksessani juuri sen verran jälkimmäistä, että viivan alle jää loppuelämän köyhyys.

Ihminen, joka on luovinut uransa ilman tuota viimeistä tappoiskua, voi taas jäädä eläkkeelle hyvin mielin ja iloisena siitä, että on tehnyt oikeita ratkaisuja ja kokenut pieniä onnenpotkuja ja menestynyt omilla kyvyillään.

Vierailija kirjoitti:

Avain menestykseen on siinä mitä ei kerrota. Se mitä puhutaan julki on ihan bullshittiä harhaanjohtamista.

Joo siis tehdä asioita vähän eri tavalla kuin muut. Mitä niitä sitten muille kertomaan, kun eivät itse keksi. Sitten pitäisi kertoa ne seuraavatkin ideat. Yrittäjän ainakin täytyy koko ajan tarkistaa, että pitääkö tehdä muutoksia. Tarvittaessa tehdä ne muutokset. Selitä näitä sitten niille, jotka ovat joustamattomia, mielikuvituksettomia perässähiihtäjiä. Saisi olla koko ajan lainaamassa ideoitaan.

Vierailija kirjoitti:

Ne ylimieliset rikkaaseen perheeseen syntyneet herrantertut, joiden lapsilisät oli laitettu säästöön ja tuottamaan, jolloin 18v saivat sitten ainakin kymmenien tuhansien markkojen rahat tuhlattavaksi, kehtasivat sitten keljuilla köyhempään perheeseen syntyneelle että missäs sun rahat on, vituttaako köyhä, minkäs uuden auton sinä aiot ostaa... ai eikö ole rahaa, hähähähähähähä

Tällainen ala-arvoinen käytös on kyllä omiaan nostattamaan vihaa varakkaita vastaan...

Varmaan kurjaa, mutta kakaroitahan kaikki ovat tuon ikäisenä. Et kai oikeasti oleta kypsempää käytöstä varakkaan perheen lapselta saman ikäisenä?

Menestyä tuskin voi, jos käyttää elämänsä netissä trollailuun ja päihteilyyn.

Vierailija kirjoitti:

Tuurin merkitystä ei pitäisi vähätellä.

Joo mäkin tiedän muutaman vetelän, jotka uskovat tuuriin. Minuakin on kehuttu, miten heti keksin ratkaisuja ongelmiin. Pölkkypäät eivät älyä, että mä googlaan, selvitän, teen asioiden eteen,  siksi koska haluan selvittää asioita, koska se taas auttaa itseäni. En edes usko tuuriin, vaan toimintaan ja tietenkin järjen käyttöön. Joku sen duunin tekee, aina, möllit vetelät luulevat että jollain on hyvä tuuri, joka saattaa välillä potkaista heitäkin siinä sivussa. Ostelevat arpoja ja veikkaavat. Niin no toivossa on hyvä elää. Ikinä en ole jäänyt tuuria odottelemaan olisiko sitä. Toimin mieluummin.

Otetaan esimerkkinä Youtube videoiden tekeminen. Itsellä on kaksi kanavaa, ensimmäinen on semmoinen missä on vaihtelevaa sisältöä, ja ei ole erikoisen hyvin menestynyt, ei lähelläkään nykyisiä kaupallistamisen rajoja, varmaan joku algoritmimuutos tms. romahdutti sen vähänkin suosion murto-osaan yhdessä yössä keväällä 2021.

Katselin sitten noita ohjeita millä mukamas youtubessa menestyy, yksi iso asia oli sisällön vaihtelevuus, kuulemma menestyy paremmin jos sisältö keskittyy vain yhden asian ympärille. No tein semmoisen kanavan joka käsittelee vain yhtä aihetta. No tuliko menestystä? Ei tullut vaan se menestyy vielä huonommin kuin se vanhempi kanava!!

Tällaista tämä minun surkea elämä on stana joka asiassa, mikään menestysohje ei toimi minun elämässä!!!

Kyllä minä väitän että tärkein asia menestyksessä on tuuri tai karma, minä en ole onnistunut ns. kovaa työtä tekemälläkään menestymään elämässä ja sentään on jo 48 vuotta eletty!!!!

Vierailija kirjoitti:

Itse köyhässä perheessä kasvaneena näen tässä myös vaaran syyllistyä tietynlaiseen kovuuteen "kun minä olen pärjännyt pitää muidenkin kyetä samaan". Köyhissä perheissä voi olla myös moniongelmaisuutta, tunteita ei kohdata eikä käsitellä vaan lapsi joutuu selviytymään yksin. Se voi sitten kostautua myöhemmin heikkouden kieltämisenä ja halveksuntana.

Menestystä koulussa ja työelämässä korostetaan, samoin taloudellista vaurastumista. Ihminen on selvinnyt kovuudella ja tuomitsee kaikki heikot. Ei näe että ongelma on hänessä itsessään ja että hänestä on tullut taustansa vuoksi narsistinen.

Eri: siis tämä kovuus onkin vika? - veroja maksaa eli tuottaa eikä ole kenenkään elätti. Mitä pahaa siinä on jos on joutunut kovettamaan itsensä pärjätäkseen, elättääkseen perheensä, kasvattaakseen lapsistaan kunnollisia? Ketä kaikkia se vahingoittaa? Muita työssäkäyviä veronsa hoitavia, ilman tukia pärjääviä?

Vai niitä jotka eivät koveta itseään, itkevät surkeuttaan eivätkä pärjää olleenkaan ilman kaikenlaisia yhteiskunnan tukitoimia? Joidenkin on vain tehtävä työnsä, on karhuttava asiakkaita koska firma tarvitsee omat rahansa, koska hyväntekeväisyys ei kannata. Pyhällä hengellä ei elä kukaan, ei edes se itsensä kovettanut.

Vierailija kirjoitti:

Koulutuksen osalta ovat oikeassa: opiskelu vaatii oikean tahtotilan ja toistaiseksi

koulutus on meillä ilmaista. Työhön pääsyyn vaikuttaa sitten muut asiat kuin

oikea tahto. Usein se on sattumaa saako opiskeluita vastaavan työpaikan.

Myös se on sattumaa, sairastuuko johonkin fyysiseen tai mielenterveydelliseen

sairauteen.

Tuo ilmaisen koulutuksen hokeminen on pelkkä puolitotuus, opintotuet ovat niin matalia että kun vuokrat ja laskut on kuitenkin täysimääräisiä, ei monellakaan ole kuitenkaan todellisia taloudellisia mahdollisuuksia opiskella!!

No ei kyllä kaikki. On myös fiksuja menestyjiä, jotka tietää elämän realiteetit. Esim Sixten Korkman. Erittäin tervejärkinen ja fiksu mies.

Eikö ne ole ennemminkin kultalusikka ahterissa syntyneitä, kaiken suhteilla saaneita, jotka jankuttaa muille asenteesta.

Vierailija kirjoitti:

Nojoo,onhan se opiskelu ilmaista,mutta on siinä todella suuri ero jos vanhemmat tukee opiskelijaa,joko rahalla ja/tai henkisesti myös.

Valmennuskurssit, yms.

Ei se kyllä ilmaista ole.

Miksihän näin aina väitetään.

Vierailija kirjoitti:

Itse köyhässä perheessä kasvaneena näen tässä myös vaaran syyllistyä tietynlaiseen kovuuteen "kun minä olen pärjännyt pitää muidenkin kyetä samaan". Köyhissä perheissä voi olla myös moniongelmaisuutta, tunteita ei kohdata eikä käsitellä vaan lapsi joutuu selviytymään yksin. Se voi sitten kostautua myöhemmin heikkouden kieltämisenä ja halveksuntana.

Menestystä koulussa ja työelämässä korostetaan, samoin taloudellista vaurastumista. Ihminen on selvinnyt kovuudella ja tuomitsee kaikki heikot. Ei näe että ongelma on hänessä itsessään ja että hänestä on tullut taustansa vuoksi narsistinen.

Ihmisten lähtökohdat eivät ole tasavertaiset millään mittarilla. Se on yksinkertainen luonnonlaki, jota mikään yhteiskunta ei kykene eliminoimaan. Asialla ei ole onnen kanssa varsinaisesti mitään tekemistä. Hyvistä lähtökohdista voi kasvaa epäonnistuja ja huonoista lähtökohdista menestyjä, vaikka todennäköisyydet olisivat sinällään ilmiöitä vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Otetaan esimerkkinä Youtube videoiden tekeminen. Itsellä on kaksi kanavaa, ensimmäinen on semmoinen missä on vaihtelevaa sisältöä, ja ei ole erikoisen hyvin menestynyt, ei lähelläkään nykyisiä kaupallistamisen rajoja, varmaan joku algoritmimuutos tms. romahdutti sen vähänkin suosion murto-osaan yhdessä yössä keväällä 2021.

Katselin sitten noita ohjeita millä mukamas youtubessa menestyy, yksi iso asia oli sisällön vaihtelevuus, kuulemma menestyy paremmin jos sisältö keskittyy vain yhden asian ympärille. No tein semmoisen kanavan joka käsittelee vain yhtä aihetta. No tuliko menestystä? Ei tullut vaan se menestyy vielä huonommin kuin se vanhempi kanava!!

Tällaista tämä minun surkea elämä on stana joka asiassa, mikään menestysohje ei toimi minun elämässä!!!

Kyllä minä väitän että tärkein asia menestyksessä on tuuri tai karma, minä en ole onnistunut ns. kovaa työtä tekemälläkään menestymään elämässä ja sentään on jo 48 vuotta eletty!!!!

Maailma on muuttunut nopeasti, ja varmaan muuttuu jatkossakin, ja tosiaan se voi olla algoritmi tai direktiivi. Varaudu siihen, voi olla että tuokaan tuuri ei riitä enää ensi vuonna. Näitä on ollut ennenkin mitä jo 62v olen elänyt, nopea nousu, vielä nopeampi lasku, ja se liittyy usein (tieto)tekniikan kehittymiseen, lakimuutoksiin jne. Olepa hereillä, varaudu vaihtamaan alaa ajoissa. Ei ole kovinkaan montaa vuotta kun rahakkaiden kakarat työnsivät kehnoja videoitaan tv-kanaville. Se oli täysin uutta ja sillä tavalla saivat rahasiivuja. Sitä ennen videovuokraus oli kova juttu, sitä ennen levykaupat. Kannattaa harkita jotain perinteisempää hommaa kun tuuri loppuu. Partureilta ei työt lopu. Esimerkiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutuksen osalta ovat oikeassa: opiskelu vaatii oikean tahtotilan ja toistaiseksi

koulutus on meillä ilmaista. Työhön pääsyyn vaikuttaa sitten muut asiat kuin

oikea tahto. Usein se on sattumaa saako opiskeluita vastaavan työpaikan.

Myös se on sattumaa, sairastuuko johonkin fyysiseen tai mielenterveydelliseen

sairauteen.

Tuo ilmaisen koulutuksen hokeminen on pelkkä puolitotuus, opintotuet ovat niin matalia että kun vuokrat ja laskut on kuitenkin täysimääräisiä, ei monellakaan ole kuitenkaan todellisia taloudellisia mahdollisuuksia opiskella!!

Onko järjestelmä muuttunut kovastikin vuosituhannen vaihteesta, jolloin opintotuki+asumislisä oli yhteensä enemmän kuin vuokra? Laskuihin voi tietenkin vaikuttaa itsekin.

Minä kyllä väitän että se on yleensä päinvastoin.

Kokoomustyylistasennemantraa hokevat yleensä ne, joiden elämä on ollut aina helppoa, eivätkä ole kokeneet oikeita vastoinkäymisiä.

Ykeensä vaikeista oloista lähtlisin olevilta löytyy ebemmän ymmärrystä "huono-osaisia" kohtaan, kun tietävät että ihmisten elinolosuhteet ja mahdollisuudet eivät todellakaan ole kaikilla samat. Usein se näkyy vielä kun ovat menestyneitä, että haluavat jotenkin vaikuttaa siihen, että heikompiosaisten asioihin tulisi parannusta ja valoa tunnelin päähän.

Vierailija kirjoitti:

Minä kyllä väitän että se on yleensä päinvastoin.

Kokoomustyylistasennemantraa hokevat yleensä ne, joiden elämä on ollut aina helppoa, eivätkä ole kokeneet oikeita vastoinkäymisiä.

Ykeensä vaikeista oloista lähtlisin olevilta löytyy ebemmän ymmärrystä "huono-osaisia" kohtaan, kun tietävät että ihmisten elinolosuhteet ja mahdollisuudet eivät todellakaan ole kaikilla samat. Usein se näkyy vielä kun ovat menestyneitä, että haluavat jotenkin vaikuttaa siihen, että heikompiosaisten asioihin tulisi parannusta ja valoa tunnelin päähän.

Köyistä oloista lähteneenä en nimenomaan halua edes kuulla mistään fatalistisesta "huono-osaisuudesta", sillä tuohan lyö ihmiseen sellaisen leiman, että sulla nyt tuo osa vaan on, etkä siitä pääse mitenkään eroon. Kokoomustyylinen asennemantra nimenomaan on opittu, että kun hammasta purren on päästy elämässään johonkin, niin kyllä se on mahdollista suurimmalle osalle muitakin "huono-osaisia".