Köyhistä oloista menestykseen ponnistaneet on aina sitä mieltä että menestys on asenteesta kiinni

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa ihan vaan järki, eikä kaikilla ole sitä.

Ei ole järjen kanssa mitään tekemistä. Puhtaasti tuurista kiinni. Kaikki lähtee jo siitä mihin perheeseen syntyy. Toisilla käy tuuri ja toisilla ei. Tai selittäkää miten perijä on tekemisillään ansainnut perinnön?

Kyllähän nuo tosi rikkaat sanoo, että suurin osa oli pelkkää tuuria. Mutta kun sitä ei voi sanoa varsinkaan suomessa missä on tapana ottaa kaikki ei ansaittu hyöty pois jos sellaisesta kuullaan. Mikä on tietysti ihan oikeinkin. Lisäksi tuurin myöntäminen olisi sama kuin myöntäisi että on ihan yhtä tyhmä ja kyvytön kuin kaikki muutkin, kävi vain tuuri.

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttää suunnattomasti kun joku sanoo että minulla on käynyt TUURI. Ai tuuri valvoi puolestani ja opiskeli? Tuuri juoksi pääkolmentena jalkana töissä opintojen ohessa? Tuuri skippasi juhlat koska seuraavana päivänä oli tärkeä koe? Tuuriko se olikin joka soitteli satoihin paikkoihin työharjoitteluja hakiessaan? Niin alentavaa. Minä se olin, minä tein sen ihan itse.

No ei se itsellekään ole ollut tuuria, mutta ei tähän silti kaikki pysty enkä minäkään ole pystynyt siihen, mihin jotkut pystyvät. Ja niin paljon olisi voinut mennä pieleen epäonnella, ettei olisi edes tässä.

Kyllä mä ajattelen, että iso osa menestymisestä on kiinni määrätietoisuudesta, pitkäjänteisyydestä ja sitkeydestä. Itse olen duunariperheestä ja aikoinaan hain oikikseen 4 kertaa ennen sisäänpääsyä. Valmennuskursseihin meni tuhansia euroja rahaa (jotka itse säästin töitä tekemällä), neljän vuoden kesälomat (pidin kaikki kesälomat keväällä kun luin pääsykokeisiin) ja useita palkattomia päiviä. Lukemisen ajan kaikki muu elämä oli aika lailla tauolla. Eli kyllä, todellakin koen ansainneeni sen aseman missä nykypäivänä olen, kun sen eteen paiskin hommiakin 4 vuotta, jonka jälkeen vielä 5 vuotta itse opintoja.

Joo huippumenestys on myös tuurista kiinni toki. Mutta tuo tuntuu olevan monelle tekosyy olla tekemättä mitään. En päässyt opiskelemaan (no et kutosen keskiarvolla), en saanut töitä (no ei ole koulusta, lähetit yhden hakemuksen) jne...

Tuuri näyttelee osaa siinä, että on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ei tuurilla muuta osuutta ole.

Periaattessa se on noin.

Mutta itse kärsin muutamasta sairaudesta ja mun kohdalla se ei mennytkään noin kuten sisaruksillani. Mun sairauksia ei voi parantaa ja ne ovat vaikuttaneet mun elämään. Musta ei tullutkaan super menestyjää ja rikasta omilla avuillani kuten sisaruksistani. Kaiken taloudellisen olen saanut ns säälistä sisaruksiltani.

Vierailija kirjoitti:

Ne ylimieliset rikkaaseen perheeseen syntyneet herrantertut, joiden lapsilisät oli laitettu säästöön ja tuottamaan, jolloin 18v saivat sitten ainakin kymmenien tuhansien markkojen rahat tuhlattavaksi, kehtasivat sitten keljuilla köyhempään perheeseen syntyneelle että missäs sun rahat on, vituttaako köyhä, minkäs uuden auton sinä aiot ostaa... ai eikö ole rahaa, hähähähähähähä

Tällainen ala-arvoinen käytös on kyllä omiaan nostattamaan vihaa varakkaita vastaan...

Laskutaito on hyvä olla.

Lapsilisä on n 100 ex 12 kk x 18 v.

Tietenkin on suuri raha, mutta ei sillä maailmat aukea

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ylimieliset rikkaaseen perheeseen syntyneet herrantertut, joiden lapsilisät oli laitettu säästöön ja tuottamaan, jolloin 18v saivat sitten ainakin kymmenien tuhansien markkojen rahat tuhlattavaksi, kehtasivat sitten keljuilla köyhempään perheeseen syntyneelle että missäs sun rahat on, vituttaako köyhä, minkäs uuden auton sinä aiot ostaa... ai eikö ole rahaa, hähähähähähähä

Tällainen ala-arvoinen käytös on kyllä omiaan nostattamaan vihaa varakkaita vastaan...

Laskutaito on hyvä olla.

Lapsilisä on n 100 ex 12 kk x 18 v.

Tietenkin on suuri raha, mutta ei sillä maailmat aukea

Sun laskussasi on väärä numero.

Tyhmä ei ymmärrä olevansa poterossaan vaan luulee että se oma ahdas maailma on koko oikea maailma.

Jaa, kyllä mä kiitollisena ajattelen, että suomalainen ilmainen koulutus on antanut mulle mahdollisuuden hyvään elämään.

Ulkovessakodista itsekin ponnistin ja kirjastoa aina ajattelen lämmöllä. Ilman kirjastoa en olisi tässä.

Itse toki sen työn tein, luin hartaasti, kävin töissä samalla jne.

Mutta vain hyvinvointivaltiossa tämä onnistuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä se heillä on tismalleen siitä kiinni. Eihän heillä ole muuta ollut.

No ei. Elämässä vaaditaan paljon myös suhteita, oikeaa ulkonäköä, oikea-aikaisuutta asioissa ja tuuria siinä, millainen perhe/ihmissuhteet taustalla. Joskus köyhistä oloista saa henkistä pääomaa, kannustusta ja itsevarmuutta enemmän kuin mistään.

Tämä on täyttä kukkua. Ani harva saa köyhistä oloista mitään noista - tai jos saa, heikkojen lähtökohtien tuomat negatiiviset vaikutukset helposti vievät nuo positiivisten vaikutusten hyödyt.

Puolisoni on köyhästä ja ongelmaisesta perheestä. Hän on lahjakas, ja suoritti ylemmän korkeakoulututkinnon ensimmäisenä suvustaan. Mutta opiskeluaikana tuin häntä paljon, koska huonojen lähtökohtien negatiiviset vaikutukset - jotka realisoituivat hänen muutettuaan omilleen - toivat hänelle paljon ongelmia. Ihan konkreettisten vaikeuksien lisäksi (köyhyys). 

Lisäksi: huonoista taustoista lähteville kasaantuu konkreettisia vaikeuksia vielä nykyäänkin niin usein, että koulutuspolku saattaa katketa näennäisen helpostikin. Jos oma itsetunto on heikonpuoleinen, muuta mentaalista taakkaa tulee perhetaustan vuoksi siihen päälle, ja jos vielä esimerkiksi opiskeluaikana tulee yllättäviä kuluja tai menoja - saattaa tilanne johtaa opintojen katkeamiseen paljon herkemmin kuin jollakulla, joka on ns. hyvästä perheestä ja aineellisesti paremmista lähtökohdista.

Ystäväni joutui lopulta jättämään opiskelun kesken niinkin arkipäiväisen syyn kuin pyörävarkauden vuoksi. Häneltä siis varastettiin polkupyörä. Hänellä oli niin pitkä matka, että uusi pyörä oli saatava - pikavipillä, koska muuta keinoa ei ollut. Ja hyvin nopeasti konkretisoitui se, että koska hänellä tai kenelläkään hänen läheisellään ei ollut riittävästi rahaa edes polkupyörän ostamiseen, ei sitä rahaa tietenkään ollut myöskään pikavipin takaisin maksamiseen. Ei auttanut muu kuin mennä töihin ja yrittää päästä syntyneestä pikavippikierteestä irti. Hän pääsikin, mutta vasta viiden vuoden jälkeen.. ja opinto-oikeus oli jo siinä vaiheessa mennyt.

Ihmiset on aina jossain määrin sokeita ja valmiita uskomaan sen mitä haluavat nähdä ja uskoa. Toisaalta asiat on yleensä paljon monimutkaisempia kokonaisuuksia eikä niihin ole yksikäsitteisiä helppoja vastauksia.

Menestymisessään onnistunut taitaa haluta kuvitella että onnistuminen johtuu omasta työstä ja lahjakkuudesta eikä onnesta. Siksi nuo esittää tarinansa tuolla tavalla omana sankarin kasvutarinanaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä se heillä on tismalleen siitä kiinni. Eihän heillä ole muuta ollut.

No ei. Elämässä vaaditaan paljon myös suhteita, oikeaa ulkonäköä, oikea-aikaisuutta asioissa ja tuuria siinä, millainen perhe/ihmissuhteet taustalla. Joskus köyhistä oloista saa henkistä pääomaa, kannustusta ja itsevarmuutta enemmän kuin mistään.

Tämä on täyttä kukkua. Ani harva saa köyhistä oloista mitään noista - tai jos saa, heikkojen lähtökohtien tuomat negatiiviset vaikutukset helposti vievät nuo positiivisten vaikutusten hyödyt.

Puolisoni on köyhästä ja ongelmaisesta perheestä. Hän on lahjakas, ja suoritti ylemmän korkeakoulututkinnon ensimmäisenä suvustaan. Mutta opiskeluaikana tuin häntä paljon, koska huonojen lähtökohtien negatiiviset vaikutukset - jotka realisoituivat hänen muutettuaan omilleen - toivat hänelle paljon ongelmia. Ihan konkreettisten vaikeuksien lisäksi (köyhyys). 

Lisäksi: huonoista taustoista lähteville kasaantuu konkreettisia vaikeuksia vielä nykyäänkin niin usein, että koulutuspolku saattaa katketa näennäisen helpostikin. Jos oma itsetunto on heikonpuoleinen, muuta mentaalista taakkaa tulee perhetaustan vuoksi siihen päälle, ja jos vielä esimerkiksi opiskeluaikana tulee yllättäviä kuluja tai menoja - saattaa tilanne johtaa opintojen katkeamiseen paljon herkemmin kuin jollakulla, joka on ns. hyvästä perheestä ja aineellisesti paremmista lähtökohdista.

Ystäväni joutui lopulta jättämään opiskelun kesken niinkin arkipäiväisen syyn kuin pyörävarkauden vuoksi. Häneltä siis varastettiin polkupyörä. Hänellä oli niin pitkä matka, että uusi pyörä oli saatava - pikavipillä, koska muuta keinoa ei ollut. Ja hyvin nopeasti konkretisoitui se, että koska hänellä tai kenelläkään hänen läheisellään ei ollut riittävästi rahaa edes polkupyörän ostamiseen, ei sitä rahaa tietenkään ollut myöskään pikavipin takaisin maksamiseen. Ei auttanut muu kuin mennä töihin ja yrittää päästä syntyneestä pikavippikierteestä irti. Hän pääsikin, mutta vasta viiden vuoden jälkeen.. ja opinto-oikeus oli jo siinä vaiheessa mennyt.

Ehkä olen kultalusikka suussa syntynyt, tai sitten minulla on käynyt jumalaton munkki, mutta ostin polkupyörän opiskelupaikkakunnan realisointikeskuksesta 20 eurolla, ja se sama fillari on mulla vielä tänäkin päivänä. Kyllä tuolla kouluun (ja iltatöihin) polki, ja monet kerrat on poljettu sen jälkeen vielä töihinkin.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni joutui lopulta jättämään opiskelun kesken niinkin arkipäiväisen syyn kuin pyörävarkauden vuoksi. Häneltä siis varastettiin polkupyörä. Hänellä oli niin pitkä matka, että uusi pyörä oli saatava - pikavipillä, koska muuta keinoa ei ollut. Ja hyvin nopeasti konkretisoitui se, että koska hänellä tai kenelläkään hänen läheisellään ei ollut riittävästi rahaa edes polkupyörän ostamiseen, ei sitä rahaa tietenkään ollut myöskään pikavipin takaisin maksamiseen. Ei auttanut muu kuin mennä töihin ja yrittää päästä syntyneestä pikavippikierteestä irti. Hän pääsikin, mutta vasta viiden vuoden jälkeen.. ja opinto-oikeus oli jo siinä vaiheessa mennyt.

Tuossa on niin monta tyhmää vetoa, että polkupyörävarkaus ei tuossa kuviossa ole enää relevantti.

Minua varmaan moni voisi pitää tämmöisenä menestyjänä. Betonilähiön duunariperheestä olen ponnistanut kansainvälisen firman talouspäälliköksi ja olen vasta vähän päälle 30. En ollut koulussa mikään nero, keskiarvoni oli vähän yli kasin, matikassa olin tosi huono. Voisin sanoa menestykseni johtuu muutamasta eri asiasta. Eka on, että lähdin jo nuorena pois Suomesta. Toinen on tuuri ja suhteet, sain entry level paikan hyvästä firmasta 23 vuotiaana, koska tuttavani oli vaihtamassa työpaikkaa ja hänen hommansa etsittiin uutta tekijää. Hän suositteli minua ja sain paikan. Tuossa työssä minulla oli erittäin hyvä pomo, jolta opin paljon johtamisesta ja yritysmaailmasta muutenkin. Se miten niistä hommista etenin nykyiseen paikkaan, johtuu omasta osaamisestasi ja luonteestani. Väittäisin, että olen keskivertoa parempi hahmottamaan suuria kokonaisuuksia ja visualisoimaan niitä muillekin. Sitä on aina osattu arvostaa ja olen edennyt kun minut on pistetty esitelmöimään aina isommille pomoille. Näin päästään takaisin niihin suhteisiin. Suhteet on aina pitänyt luoda itse, niitä kun ei ollut valmiina kun 19 vuotiaana muutin ulkomaille.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän nuo tosi rikkaat sanoo, että suurin osa oli pelkkää tuuria. Mutta kun sitä ei voi sanoa varsinkaan suomessa missä on tapana ottaa kaikki ei ansaittu hyöty pois jos sellaisesta kuullaan. Mikä on tietysti ihan oikeinkin. Lisäksi tuurin myöntäminen olisi sama kuin myöntäisi että on ihan yhtä tyhmä ja kyvytön kuin kaikki muutkin, kävi vain tuuri.

On suorastaan halventavaa väittää esimerkiksi vammaisurheilijoita onnekkaiksi. Surkeista korteista huolimatta, heillä on uskallusta, elämänvoimaa ja tahtoa tehdä omasta elämästään niin hyvää kuin se heidän lähtökohdistaan on mahdollista.

Siihen, että lahjakas ja ahkera nousee köyhistä oloista menestykseen, ei vaadita hyvää tuuria. Siihen vaaditaan vain se, että ei ole erityisen huonoa tuuria. Tämä on olennainen ero, koska on monta kertaa todennäköisempää, että ei ole erityisen huonoa tuuria kuin se, että on hyvää tuuria. Mahdollisuus menestykseen on siis mahdollista paljon useammalle kuin olisi silloin, jos menestykseen vaadittaisiin hyvää tuuria.

Erityisen huonolla tuurilla tarkoitan nyt esim. sitä, että saa sairauden, joka estää tai ainakin vaikeuttaa huonattavasti opiskelua ja työntekoa.

Ja aina on eri kysymys, mikä on menestyjän omaa ansiota. En minä tehnyt mitään sen eteen, että sain jo syntyessäni sellaista lahjakkuutta, josta on paljon hyötyä työelämässä etenemisessä.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, kyllä mä kiitollisena ajattelen, että suomalainen ilmainen koulutus on antanut mulle mahdollisuuden hyvään elämään.

Ulkovessakodista itsekin ponnistin ja kirjastoa aina ajattelen lämmöllä. Ilman kirjastoa en olisi tässä.

Itse toki sen työn tein, luin hartaasti, kävin töissä samalla jne.

Mutta vain hyvinvointivaltiossa tämä onnistuu.

Ja lisään vielä että en osaa ajatella, olenko menestynyt sen kummemmin. Mutta hyvää elämää vietän ja pystyn myös auttamaan äitiä ja veljeä.

Nautin työstäni ja saan omasta mielestäni ok liksaa, n. 80 000e/v. Velaton asunto pk-seudulla.

Olen lähtöisin tosi köyhistä oloista, nykynuorten on vaikea ymmärtää, millaista meillä oli. Olin koulussa hyvä, pääsin yliopistoon ja ihan OK ammattiin. Vanhempani eivät kykeneet tukemaan minua, yrittivät ja tekivät kyllä parhaansa, mutta sellaisia suhteita, joilla moni saa hyviä työpaikkoja ym., minulla ei ole koskaan ollut. Omia lapsiani olen osannut ja kyennyt siinä suhteessa auttamaan paremmin. Minua on aina auttanut tietty reippaus, suoraviivaisuus ja terveys ja sitten ihan lahjakkuus, koulu oli minulle helppoa, opin helposti uusia asioita. Asenne on tärkeää, mutta ei kaikki ole siitä kiinni. Toisaalta jos asenne on huono, moni asia kaatuu kyllä siihen.