Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteiden tasoteoreetikot
Onkokauneuskatsojansilmissä
08.04.2023 |
Hei tasoteoreetikko! Voisitko määrittää numerosta 1-10 ihmisten tasot (sekä naisen että miehen) perusteluineen. Täällä jauhetaan aina ihmisten tasoista ja niiden vaikutuksesta pariutumiseen, mutta kukaan ei kerro mitkä seikat nostavat ihmisen tietylle tasolle.
Kommentit (2112)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miesten kokemusmaailma pariutumiseen liittyvästä kilpailusta (jota tasoteoria oikeastaan enimmäkseen kuvaa) kieltäydytään näkemästä täysin. Olemassa saa olla vain tämä minun ikioma maailmani. Täällä ei tykätä pitkistä miehistä ja ollaan yksilöitä."
Jos tää kuvaa lähinnä miesten kokemusmaailmaa, miksi siitä tehdään niin paljon naisiin liittyviä tulkintoja?
Mihin maailmaan me voidaan teoriaa heijasta, ellei omaan? Jos se ei kohtaa teorian kanssa, eikö sitä saisi sanoa? Minä tykkään yhdestä pitkästä miehestä, omasta. Monien mielestä hän olisi heille liian pitkä. Vaikka mun mies on pitkä, tumma ja komea, ei kukaan mun tuntema nainen häntä vaihtais heidän omaansa. Teoriasta huolimatta.
Tämä on itse asiassa ihan hyvä kysymys. Miehet näkevät pariutumisessa naiset aivan eri tavalla kuin naiset näkevät miehet. Ja keskustelussa vaikuttaa siltä, että yritetään kieltää tämä näkökulma ja siihen liittyvät kokemukset.
Aiemmin oli jo puhetta siitä, miten se voi vaikuttaa tasoteorian tulkintaan. On kokemus (ei todellista tietoa) siitä, että komeimmat ja suosituimmat vievät kaikki naiset ("naisten juoksuaika"). Toinen taas se (josta kyllä siitäkin on jo ketjun aiemmassa vaiheessa keskusteltu), että eivät ihan kaikki naiset ole joutuneet pelimiehen uhriksi, ikään kuin huijatuksi seksiin ja että fwb-suhde voi olla myös naisen aito toive (seksiä ilman parisuhdetta). Näin voi todella olla, vaikka emme voi tietää miten laajamittaisia ko. tilanteet ovat, koska asiaa ei ole tutkittu.
Itse epäilen, että hypergamia on melko tavallista nuorena (koska kalibrointi), mutta aikuisten kohdalla hyvin harvinaista. Tietylle joukolle naisia kasaantuu hypergamiaa (kiintymyssuhdevaurio, rakkaus saavuttamattomiin kohteisiin), mutta se ei ole naisissa ilmenevä yleinen piirre.
Kuten kerroin, minullakin on ollut yksi fwb-suhde, joten omakohtaista kokemustakin löytyy. En olisi siitä miehestä missään tapauksessa ottanut seurustelukumppania (olin tuskallisesti rakastunut exääni (ensirakkaus), jonka jätin, koska hän muutti ulkomaille töihin enkä usko kaukosuhteisiin), mutta kyllähän tuo mies selkeästi oli pelimies. Hän oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja vei tilannetta eteenpäin luultavasti melko määrätietoisesti.
Laura
Jos muistelen tuota miestä, niin hän todella oli "naismainen" kuten 1212121 on havainnoinut, se on loistava luonnehdinta näistä ihmisistä. Eli hän oli loistava kuuntelija ja myötäilijä, harvat naisetkaan ovat niin hyviä. Mutta samalla se oli piirre, josta en hänessä oikeasti pitänyt. Koska pidän maskuliinisista, jäyhemmistä miehistä (psyykkiseseltä kannalta katsottuna) ja olen aina vierastanut tuollaista shemeikkatyyliä. Nyt vasta käsitin miksi. Koska se on naismaista. Haluan isällisen enkä äidillistä miestä. (Tietysti se äidillisyys on pelimiehessä pelkkää manipulointia.)
Laura
Minä taas tykkään siitä, että kumppani on hyvä kuuntelija ja keskustelija. Niiden miesten kanssa, joilla tämä on hakusessa, eivät suhteet oikein olekaan kestäneet. Minulle tulee toisesta tyhmä olo, jos tällaiset asiat eivät toimi. En myöskään koe, että se on ristiriidassa maskuliinisuuden kanssa, ja minusta ihmisessä voi olla sekä feminiinisiksi ja maskuliinisiksi miellettyjä piirteitä. Eiväthän naisetkaan ole mitään stereotypioita feminiinisyydestä, joten miksi miehen pitäisi olla pelkkää maskuliinisuutta.
Isällinen ja maskuliininen ei tarkoita sitä, etteikö mies osaisi kuunnella ja keskustella. Ei todellakaan. Se tarkoittaa sellaista miestä kuin isäni on. Hän on erittäin hyvä saamaan minusta parhaan irti keskustelussa, olemme keskustelleen koko elämäni ajan ja edelleen viikoittain politiikasta, historiasta, luetuista kirjoista, leffoista jne. Älyllistä vastetta, mutta myös henkistä tukea ja tilaa (tilan tekemistä) pohdiskella omia ajatuksiaan. Keskustelut mieheni kanssa ovat joskus kuin psykoanalyysia eli psyykkisen avaruuden laajentamista, pohjautuen siihen mitä sanon ja hänen assosiointiinsa siitä.
Tarvittaessa isällinen, maskuliininen mies sanoo, että nyt riittää, tämä meni överiksi. Jolloin uskon. Isäni ja mieheni ovat ainoat ihmiset maailmassa, jotka saavat minut laantumaan, kun alan "skitsoilla". siis hermoilla ja huolestua turhista asioista. He saavat minun vastarintani myös laantumaan, koska olen melkoisen itsepäinen ihminen. Olen todella aika voimakastahtoinen. En kaipaa mieheltä myötäilyä, vaan mielipiteen, joka ihannetapauksessa on hauska, sellainen, joka kääntää murheet nurin päin ja saa näkemään asian jopa humoristisessa valossa (myös normaalin, arkipäiväisen kiukuttelun). Tälläiset miehet ovat minulle maskuliinisia, kuninkaita.
Laura
Tässä sen nyt näkee, että ihmiset ovat yksilöitä. Minulla ei ole tapana skitsoilla enkä harrasta mitään "arkipäivän kiukuttelua", mutta jos olisi jokin erityisen stressaava tai huolestuttava asia, josta haluaisin puhua, en todellakaan haluaisi, että kukaan sanoo minulle "nyt riittää" tai "tämä menee överiksi". Arvostan enemmän kärsivällisyyttä ja sitä, että toinen keskustelee ja tarjoaa omia näkökulmiaan asiaan. Yleensä tällaisen keskustelun aikana kehitän itsekin uutta näkökulmaa ja löydän ratkaisuja, mikä auttaa siinä, että en ole enää niin huolestunut. Mutta minusta on inhottavaa, että joku kieltäytyy kuuntelemasta tai "kieltää" huolieni olemassaolon. Se on minusta jopa vähän epoäkunnioittavaa. Olen itsekin sellainen, että jaksan keskustella ja kysyä kysymyksiä, en tarjoa välttämättä valmiita vastauksia, vaan on parempi, että toinen löytää ne itse. Minäkään en kaipaa myötäilyjä, mutta haluan, että toinen hyväksyy oman näkemykseni, ja jos minua joku asia huolestuttaa, ei ala kieltää huoleni olemassaoloa. Oman mielipiteen voi tietenkin aina kertoa.
Mutta olemme erilaisia, ja eri ihmisille toimii erilaiset toimintamallit.
Samaa mieltä tästä kanssasi.
Olet harvinainen, jos sinulla ei ole koskaan huonoa päivää, jolloin olet ärtynyt ja kohdistat sen muihin. Ei minullakaan niitä hirveästi ole, olen aika hyväntuulinen, mutta jos on kiirettä, stressiä ja olen nukkunut huonosti, niin silloin on tiettyjä asioita, mistä ärsyynnyn kohtuuttomasti. Mieheni on äkäinen silloin, kun hän on nälkäinen. Näitä olemme jo tässä kohta 35 vuoden yhdessäolon ajan toisistamme havainnoimaan, että missä tilanteessa toinen ärtyy turhasta.
Laura
Kyllä minulla on huonoja päiviä ja vastoinkäymisiä, mutta ei minulla ole tapana kohdistaa sitä muihin, jos joku heihin liittymätön asia harmittaa tai ärsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siihen tyrehtyi: käskettiin pohjasakkamiestä katsomaan peiliin ja omiin vanhempiinsa. Romahti korttitalo.
Hei, parisuhteista puhuttaessa ei tarkoiteta yhden yön panosuhteita, joihin nämä incelit aina hinaavat keskustelut. Suurin osa ei harrasta yhden yön juttuja, ei miehet eivätkä naiset. MIehistä ehkä hiukan isompi osa, oletan, tietoahan tästä ei ole olemassa minulla eikä myöskään incel-parvella.
On siis täysin epä-älyllistä, pöhköä ja lapsellista väittää, että 10% miehistä panee 80% naisista, koska 90% naisista ei harrasta yhden yön juttuja vaan pitkiä parisuhteita. Kuten muuten miehistäkin.
Miesten surkein 10% siis kadehtii tuota pientä toiseksisurkeimpien (peli)miesten joukkoa, joka on samansuuruinen kuin incel-parvi ja unohtaa sen miesten valtaisan enemmistön (80%), joka pariutuu yhden naisen kanssa (teoriassa, ei aina käytännössä, eliniäksi) ja perustaa perheen. Pelimiehille ei perheitä synny heidän heikko luonteensa ja käytöshäiriönsä paljastuvat niin nopeasti.
Pelimiehiä ja incel-parvea erottaa vain se, että pelimiehillä on hiukan enemmän itseluottamusta ja käytöstavat, joilla voi simuloida miellyttävää luonnetta. Inceleillä ei ole itseluottamusta eikä edes auttavia käytöstapoja. Tämä on karu totuus.
Jätät paljon kertomatta.
Muotoillaan kysymys näin: oletko koskaan harrastanut seksiä tilanteessa jossa et ollut pitkässä parisuhteessa, tai tilanteessa joka ei johtanut pitkään parisuhteeseen?
Väitän että selkeä enemmistö naisista joutuu vastaamaan kyllä. Oli se yksi kerta kun asiat vain tapahtuivat, se epäselvä säätö, mies jonka kanssa luulit olevasi parisuhteessa ja upea vaan sitoutumiskyvytön mies jonka mukaan syy ei ollut sinussa vaan hänessä.
Tästä johtuu mainitun seksitutkimuksen ero siinä että miehellä on tyypillisimmin 2-4 seksikumppania ja naisella 5-10. Molemmilla on ne 2-4 pitkää parisuhdetta, mutta naisella on lisäksi nuo yllämainitut sen miesten vähemmistön kanssa jolla on ollut todella paljon seksikumppaneita.
Mten niin "joutuu" vastaamaan kyllä? Mitä epämukavaa tuossa nyt olisi? Eihän sitä itsekään tapailun alkuvaiheessa tiedä, haluaako siitä jutusta mitään pitempää, mutta jos molemmilla on oikeanlainen fiilis, niin miksi ei harrastaisi seksiä? Jos juttu sitten lopahtaa, kipinä sammuu, ihastukset eivät lähde nousemaan, niin sitten juttu päättyy ja siinä se.
Tämä!
Siis: *Muotoillaan kysymys näin: oletko koskaan harrastanut seksiä tilanteessa jossa et ollut pitkässä parisuhteessa, tai tilanteessa joka ei johtanut pitkään parisuhteeseen?
Väitän että selkeä enemmistö naisista joutuu vastaamaan kyllä.*
Väitän, että tosi moni nainen on ollut tilanteessa, jossa on harrastanut parisuhteen ulkopuolista seksiä ilman, että on päätynyt pitkään parisuhteeseen, eikä ole JOUTUNUT vastaamaan kyllä vaan ihan vaan vastannut noin.
Jostain syystä nämä ketjuun kirjoittavat miehet olettavat, että nykyäänkin nainen pitkin hampain antautuu pantavaksi saadakseen pitkän parisuhteen. Todella omituinen näkökanta, jota ei kovin moni nykynainen (tai mieskään) tunnista. Miltä vuosituhannelta tämä 121212121212-hemmo oikein larppailee tätä nykyaikaa? Onko se joku 70-vuotias vai mitä?
Opettele lukemaan.
Ei tuossa sanottu että nainen joutuu antautumaan seksiin, vaan että nainen joutuu myöntämään harrastaneensa seksiä parisuhteiden ulkopuolella. "Joutuu", koska naiset yrittävät kieltää tilastollisen tosiasian että miesten paljon pannut vähemmistö hoitaa pääosan kevytsuhteista isomman naisjoukon kanssa,
Okei, oletetaan, että niin on. Naiset valitsevat yhden yön juttuisin miesten paljon pannutta vähemmistöä. Onko se ongelma? Kenelle se on ongelma? Jos se on ongelma, kenen pitäisi tehdä asialle jotain?
Jos se mesten vähän pannut enemmistö haluaa yhden yön seksiä, niin ihan ensimmäinen asia on tehdä naiset tietoiseksi olemassaolostaan. On aivan totaalisen turha valittaa puutetta, jos viettää viikonloput mammapalstalla tai muuten vaan kotona.
Yleensäkin ihmettelen, miksi nämä kertapanot vedetään jatkuvasti framille, vaikka teoreetikot joka toisessa viestissä toitottavat, että kyse on pariutumisen, ei parittelun teoriasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miesten kokemusmaailma pariutumiseen liittyvästä kilpailusta (jota tasoteoria oikeastaan enimmäkseen kuvaa) kieltäydytään näkemästä täysin. Olemassa saa olla vain tämä minun ikioma maailmani. Täällä ei tykätä pitkistä miehistä ja ollaan yksilöitä."
Jos tää kuvaa lähinnä miesten kokemusmaailmaa, miksi siitä tehdään niin paljon naisiin liittyviä tulkintoja?
Mihin maailmaan me voidaan teoriaa heijasta, ellei omaan? Jos se ei kohtaa teorian kanssa, eikö sitä saisi sanoa? Minä tykkään yhdestä pitkästä miehestä, omasta. Monien mielestä hän olisi heille liian pitkä. Vaikka mun mies on pitkä, tumma ja komea, ei kukaan mun tuntema nainen häntä vaihtais heidän omaansa. Teoriasta huolimatta.
Tämä on itse asiassa ihan hyvä kysymys. Miehet näkevät pariutumisessa naiset aivan eri tavalla kuin naiset näkevät miehet. Ja keskustelussa vaikuttaa siltä, että yritetään kieltää tämä näkökulma ja siihen liittyvät kokemukset.
Aiemmin oli jo puhetta siitä, miten se voi vaikuttaa tasoteorian tulkintaan. On kokemus (ei todellista tietoa) siitä, että komeimmat ja suosituimmat vievät kaikki naiset ("naisten juoksuaika"). Toinen taas se (josta kyllä siitäkin on jo ketjun aiemmassa vaiheessa keskusteltu), että eivät ihan kaikki naiset ole joutuneet pelimiehen uhriksi, ikään kuin huijatuksi seksiin ja että fwb-suhde voi olla myös naisen aito toive (seksiä ilman parisuhdetta). Näin voi todella olla, vaikka emme voi tietää miten laajamittaisia ko. tilanteet ovat, koska asiaa ei ole tutkittu.
Itse epäilen, että hypergamia on melko tavallista nuorena (koska kalibrointi), mutta aikuisten kohdalla hyvin harvinaista. Tietylle joukolle naisia kasaantuu hypergamiaa (kiintymyssuhdevaurio, rakkaus saavuttamattomiin kohteisiin), mutta se ei ole naisissa ilmenevä yleinen piirre.
Kuten kerroin, minullakin on ollut yksi fwb-suhde, joten omakohtaista kokemustakin löytyy. En olisi siitä miehestä missään tapauksessa ottanut seurustelukumppania (olin tuskallisesti rakastunut exääni (ensirakkaus), jonka jätin, koska hän muutti ulkomaille töihin enkä usko kaukosuhteisiin), mutta kyllähän tuo mies selkeästi oli pelimies. Hän oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja vei tilannetta eteenpäin luultavasti melko määrätietoisesti.
Laura
Kehityspsykologia kertoisi paljon tieteellisemmin tuon, miksi naisten (ja miesten) tarpeet ja toiveet parisuhteelle muuttuvat ikävuosien 17-32 välillä kuin "kalibrointi" ja kiintymyssuhdevaurio.
Miksi tuon lopussa mainitsemasi miehen piti pelata? Minulla on ollut pari fwb-suhdetta ja useita yhden/muutaman yön juttuja enkä kuvaisi niitä miehiä pelimiehiksi, koska ei ollut mitään tarvetta pelata. Olimme molemmat alusta saakka tietoisia siitä, että haluamme seksiä ja vain seksiä.
Niin kehityspsykologia kertookin, siitä aivan samaa mieltä.
En tietenkään tiedä tuon miehen motiiveja, mutta omani tiedän. En ollut pelaamassa yhtään mitään enkä haluamassa seksiäkään. Kyllä se taisi niin olla, että hän johdatti siihen ja siitä tuli tapa, vaikkei se kovin montaa kuukautta kestänytkään. En muistele häntä lainkaan pahalla, "pelimiehenä", päinvastoin. Toivottavasti hänkin muistaa minut hyvällä ja miksei muistaisi.
Näin hänet vuosia myöhemmin (kerroin tästä kyllä jo ketjussa aiemmin), jolloin hän osasi osoittaa isommasta miesporukasta kuka on minun mieheni, kun kerroin menneeni naimisiin. Se oli itselleni mieleenpainuva hetki, koska silloin ensimmäistä kertaa käsitin, että mieheni ovat ihan samannäköisiä (pituutta en silloin vielä älynnyt, että he ovat myös pitkiä). Tämä mies oli exäni hyvä ystävä ja itsekin kropaltaan samaa tyyppiä paitsi ei kasvoiltaan (erilainen nenä ja kasvojen muoto).
Laura
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siihen tyrehtyi: käskettiin pohjasakkamiestä katsomaan peiliin ja omiin vanhempiinsa. Romahti korttitalo.
Hei, parisuhteista puhuttaessa ei tarkoiteta yhden yön panosuhteita, joihin nämä incelit aina hinaavat keskustelut. Suurin osa ei harrasta yhden yön juttuja, ei miehet eivätkä naiset. MIehistä ehkä hiukan isompi osa, oletan, tietoahan tästä ei ole olemassa minulla eikä myöskään incel-parvella.
On siis täysin epä-älyllistä, pöhköä ja lapsellista väittää, että 10% miehistä panee 80% naisista, koska 90% naisista ei harrasta yhden yön juttuja vaan pitkiä parisuhteita. Kuten muuten miehistäkin.
Miesten surkein 10% siis kadehtii tuota pientä toiseksisurkeimpien (peli)miesten joukkoa, joka on samansuuruinen kuin incel-parvi ja unohtaa sen miesten valtaisan enemmistön (80%), joka pariutuu yhden naisen kanssa (teoriassa, ei aina käytännössä, eliniäksi) ja perustaa perheen. Pelimiehille ei perheitä synny heidän heikko luonteensa ja käytöshäiriönsä paljastuvat niin nopeasti.
Pelimiehiä ja incel-parvea erottaa vain se, että pelimiehillä on hiukan enemmän itseluottamusta ja käytöstavat, joilla voi simuloida miellyttävää luonnetta. Inceleillä ei ole itseluottamusta eikä edes auttavia käytöstapoja. Tämä on karu totuus.
Jätät paljon kertomatta.
Muotoillaan kysymys näin: oletko koskaan harrastanut seksiä tilanteessa jossa et ollut pitkässä parisuhteessa, tai tilanteessa joka ei johtanut pitkään parisuhteeseen?
Väitän että selkeä enemmistö naisista joutuu vastaamaan kyllä. Oli se yksi kerta kun asiat vain tapahtuivat, se epäselvä säätö, mies jonka kanssa luulit olevasi parisuhteessa ja upea vaan sitoutumiskyvytön mies jonka mukaan syy ei ollut sinussa vaan hänessä.
Tästä johtuu mainitun seksitutkimuksen ero siinä että miehellä on tyypillisimmin 2-4 seksikumppania ja naisella 5-10. Molemmilla on ne 2-4 pitkää parisuhdetta, mutta naisella on lisäksi nuo yllämainitut sen miesten vähemmistön kanssa jolla on ollut todella paljon seksikumppaneita.
Mten niin "joutuu" vastaamaan kyllä? Mitä epämukavaa tuossa nyt olisi? Eihän sitä itsekään tapailun alkuvaiheessa tiedä, haluaako siitä jutusta mitään pitempää, mutta jos molemmilla on oikeanlainen fiilis, niin miksi ei harrastaisi seksiä? Jos juttu sitten lopahtaa, kipinä sammuu, ihastukset eivät lähde nousemaan, niin sitten juttu päättyy ja siinä se.
Tämä!
Siis: *Muotoillaan kysymys näin: oletko koskaan harrastanut seksiä tilanteessa jossa et ollut pitkässä parisuhteessa, tai tilanteessa joka ei johtanut pitkään parisuhteeseen?
Väitän että selkeä enemmistö naisista joutuu vastaamaan kyllä.*
Väitän, että tosi moni nainen on ollut tilanteessa, jossa on harrastanut parisuhteen ulkopuolista seksiä ilman, että on päätynyt pitkään parisuhteeseen, eikä ole JOUTUNUT vastaamaan kyllä vaan ihan vaan vastannut noin.
Jostain syystä nämä ketjuun kirjoittavat miehet olettavat, että nykyäänkin nainen pitkin hampain antautuu pantavaksi saadakseen pitkän parisuhteen. Todella omituinen näkökanta, jota ei kovin moni nykynainen (tai mieskään) tunnista. Miltä vuosituhannelta tämä 121212121212-hemmo oikein larppailee tätä nykyaikaa? Onko se joku 70-vuotias vai mitä?
Opettele lukemaan.
Ei tuossa sanottu että nainen joutuu antautumaan seksiin, vaan että nainen joutuu myöntämään harrastaneensa seksiä parisuhteiden ulkopuolella. "Joutuu", koska naiset yrittävät kieltää tilastollisen tosiasian että miesten paljon pannut vähemmistö hoitaa pääosan kevytsuhteista isomman naisjoukon kanssa,
Okei, oletetaan, että niin on. Naiset valitsevat yhden yön juttuisin miesten paljon pannutta vähemmistöä. Onko se ongelma? Kenelle se on ongelma? Jos se on ongelma, kenen pitäisi tehdä asialle jotain?
Jos se mesten vähän pannut enemmistö haluaa yhden yön seksiä, niin ihan ensimmäinen asia on tehdä naiset tietoiseksi olemassaolostaan. On aivan totaalisen turha valittaa puutetta, jos viettää viikonloput mammapalstalla tai muuten vaan kotona.
Yleensäkin ihmettelen, miksi nämä kertapanot vedetään jatkuvasti framille, vaikka teoreetikot joka toisessa viestissä toitottavat, että kyse on pariutumisen, ei parittelun teoriasta.
Koska torian mukaan irtoseksin harrastaminen madaltaa naisen ja nostaa miehen tasoa. 🙄
Tasoteoreetikko on tuputtaja. Hän tuputtaa omaa näkemystään kuuntelematta mitä toisella on sanottavaa ja kunnioittamatta toisen mielipidettä ja oikeutta siihen. Sama kun joku kahvipöydässä sanoo "ota kahvia" ja toinen "ei kiitos, pidän enemmän teestä" niin toinen siihen "kumminkin haluat kahvia. kaikki ihmiset juovat kahvia, kyllä minä tiedän". Rajaton ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miesten kokemusmaailma pariutumiseen liittyvästä kilpailusta (jota tasoteoria oikeastaan enimmäkseen kuvaa) kieltäydytään näkemästä täysin. Olemassa saa olla vain tämä minun ikioma maailmani. Täällä ei tykätä pitkistä miehistä ja ollaan yksilöitä."
Jos tää kuvaa lähinnä miesten kokemusmaailmaa, miksi siitä tehdään niin paljon naisiin liittyviä tulkintoja?
Mihin maailmaan me voidaan teoriaa heijasta, ellei omaan? Jos se ei kohtaa teorian kanssa, eikö sitä saisi sanoa? Minä tykkään yhdestä pitkästä miehestä, omasta. Monien mielestä hän olisi heille liian pitkä. Vaikka mun mies on pitkä, tumma ja komea, ei kukaan mun tuntema nainen häntä vaihtais heidän omaansa. Teoriasta huolimatta.
Tämä on itse asiassa ihan hyvä kysymys. Miehet näkevät pariutumisessa naiset aivan eri tavalla kuin naiset näkevät miehet. Ja keskustelussa vaikuttaa siltä, että yritetään kieltää tämä näkökulma ja siihen liittyvät kokemukset.
Aiemmin oli jo puhetta siitä, miten se voi vaikuttaa tasoteorian tulkintaan. On kokemus (ei todellista tietoa) siitä, että komeimmat ja suosituimmat vievät kaikki naiset ("naisten juoksuaika"). Toinen taas se (josta kyllä siitäkin on jo ketjun aiemmassa vaiheessa keskusteltu), että eivät ihan kaikki naiset ole joutuneet pelimiehen uhriksi, ikään kuin huijatuksi seksiin ja että fwb-suhde voi olla myös naisen aito toive (seksiä ilman parisuhdetta). Näin voi todella olla, vaikka emme voi tietää miten laajamittaisia ko. tilanteet ovat, koska asiaa ei ole tutkittu.
Itse epäilen, että hypergamia on melko tavallista nuorena (koska kalibrointi), mutta aikuisten kohdalla hyvin harvinaista. Tietylle joukolle naisia kasaantuu hypergamiaa (kiintymyssuhdevaurio, rakkaus saavuttamattomiin kohteisiin), mutta se ei ole naisissa ilmenevä yleinen piirre.
Kuten kerroin, minullakin on ollut yksi fwb-suhde, joten omakohtaista kokemustakin löytyy. En olisi siitä miehestä missään tapauksessa ottanut seurustelukumppania (olin tuskallisesti rakastunut exääni (ensirakkaus), jonka jätin, koska hän muutti ulkomaille töihin enkä usko kaukosuhteisiin), mutta kyllähän tuo mies selkeästi oli pelimies. Hän oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja vei tilannetta eteenpäin luultavasti melko määrätietoisesti.
Laura
Kehityspsykologia kertoisi paljon tieteellisemmin tuon, miksi naisten (ja miesten) tarpeet ja toiveet parisuhteelle muuttuvat ikävuosien 17-32 välillä kuin "kalibrointi" ja kiintymyssuhdevaurio.
Miksi tuon lopussa mainitsemasi miehen piti pelata? Minulla on ollut pari fwb-suhdetta ja useita yhden/muutaman yön juttuja enkä kuvaisi niitä miehiä pelimiehiksi, koska ei ollut mitään tarvetta pelata. Olimme molemmat alusta saakka tietoisia siitä, että haluamme seksiä ja vain seksiä.
Niin kehityspsykologia kertookin, siitä aivan samaa mieltä.
En tietenkään tiedä tuon miehen motiiveja, mutta omani tiedän. En ollut pelaamassa yhtään mitään enkä haluamassa seksiäkään. Kyllä se taisi niin olla, että hän johdatti siihen ja siitä tuli tapa, vaikkei se kovin montaa kuukautta kestänytkään. En muistele häntä lainkaan pahalla, "pelimiehenä", päinvastoin. Toivottavasti hänkin muistaa minut hyvällä ja miksei muistaisi.
Näin hänet vuosia myöhemmin (kerroin tästä kyllä jo ketjussa aiemmin), jolloin hän osasi osoittaa isommasta miesporukasta kuka on minun mieheni, kun kerroin menneeni naimisiin. Se oli itselleni mieleenpainuva hetki, koska silloin ensimmäistä kertaa käsitin, että mieheni ovat ihan samannäköisiä (pituutta en silloin vielä älynnyt, että he ovat myös pitkiä). Tämä mies oli exäni hyvä ystävä ja itsekin kropaltaan samaa tyyppiä paitsi ei kasvoiltaan (erilainen nenä ja kasvojen muoto).
Laura
Täytyy myöntää, että olen itsekin välillä miettinyt, oletko sittenkin mies, ja esim. nämä puheet, joissa "mies johdatteli seksiin" ovat nimenomaan niitä, joista tällainen mielikuva tulee. Jos sinä et kerran halunnut seksiä, miten sinut sai johdateltua seksiin? Itselleni on todella vieras toimintapa, että lähtökohtaisesti ei halua seksiä, mutta kuitenkin päätyy tahdottomana sitä harrastamaan toisen johdattelun seurauksena, ja sitten siitä "tulee tapa". No, kaipa näinkin sinänsä voisi käydä, mutta kai nyt sentään käsität, ettei tuo ole millään lailla tavallista.
Millä lailla miehesi ovat olleet samannäköisiä? Kyllä minullakin on tietty miestyyppi, josta tykkään, ja jostain miesjoukosta joku voisi hyvinkin arvata, kuka hän on. Mutta minulla se liittyy oikeastaan siihen, että todennäköisesti hän olisi sieltä joku vähän boheemin näköinen tai sitten vähän rock-henkinen, ja sellainen hauskan oloinen mies. Jos joku alkaisi kasvonpiirteiden, pituuden tai muun sellaisen perusteella arvailemaan, niin pieleen menisi.
Minä hoikka, hyväkuntoinen, naisia hyvin saava mies. En halua hoikkaa missin näköistä naista. Nautin enemmän isomman naisen seurasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miesten kokemusmaailma pariutumiseen liittyvästä kilpailusta (jota tasoteoria oikeastaan enimmäkseen kuvaa) kieltäydytään näkemästä täysin. Olemassa saa olla vain tämä minun ikioma maailmani. Täällä ei tykätä pitkistä miehistä ja ollaan yksilöitä."
Jos tää kuvaa lähinnä miesten kokemusmaailmaa, miksi siitä tehdään niin paljon naisiin liittyviä tulkintoja?
Mihin maailmaan me voidaan teoriaa heijasta, ellei omaan? Jos se ei kohtaa teorian kanssa, eikö sitä saisi sanoa? Minä tykkään yhdestä pitkästä miehestä, omasta. Monien mielestä hän olisi heille liian pitkä. Vaikka mun mies on pitkä, tumma ja komea, ei kukaan mun tuntema nainen häntä vaihtais heidän omaansa. Teoriasta huolimatta.
Tämä on itse asiassa ihan hyvä kysymys. Miehet näkevät pariutumisessa naiset aivan eri tavalla kuin naiset näkevät miehet. Ja keskustelussa vaikuttaa siltä, että yritetään kieltää tämä näkökulma ja siihen liittyvät kokemukset.
Aiemmin oli jo puhetta siitä, miten se voi vaikuttaa tasoteorian tulkintaan. On kokemus (ei todellista tietoa) siitä, että komeimmat ja suosituimmat vievät kaikki naiset ("naisten juoksuaika"). Toinen taas se (josta kyllä siitäkin on jo ketjun aiemmassa vaiheessa keskusteltu), että eivät ihan kaikki naiset ole joutuneet pelimiehen uhriksi, ikään kuin huijatuksi seksiin ja että fwb-suhde voi olla myös naisen aito toive (seksiä ilman parisuhdetta). Näin voi todella olla, vaikka emme voi tietää miten laajamittaisia ko. tilanteet ovat, koska asiaa ei ole tutkittu.
Itse epäilen, että hypergamia on melko tavallista nuorena (koska kalibrointi), mutta aikuisten kohdalla hyvin harvinaista. Tietylle joukolle naisia kasaantuu hypergamiaa (kiintymyssuhdevaurio, rakkaus saavuttamattomiin kohteisiin), mutta se ei ole naisissa ilmenevä yleinen piirre.
Kuten kerroin, minullakin on ollut yksi fwb-suhde, joten omakohtaista kokemustakin löytyy. En olisi siitä miehestä missään tapauksessa ottanut seurustelukumppania (olin tuskallisesti rakastunut exääni (ensirakkaus), jonka jätin, koska hän muutti ulkomaille töihin enkä usko kaukosuhteisiin), mutta kyllähän tuo mies selkeästi oli pelimies. Hän oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja vei tilannetta eteenpäin luultavasti melko määrätietoisesti.
Laura
Kehityspsykologia kertoisi paljon tieteellisemmin tuon, miksi naisten (ja miesten) tarpeet ja toiveet parisuhteelle muuttuvat ikävuosien 17-32 välillä kuin "kalibrointi" ja kiintymyssuhdevaurio.
Miksi tuon lopussa mainitsemasi miehen piti pelata? Minulla on ollut pari fwb-suhdetta ja useita yhden/muutaman yön juttuja enkä kuvaisi niitä miehiä pelimiehiksi, koska ei ollut mitään tarvetta pelata. Olimme molemmat alusta saakka tietoisia siitä, että haluamme seksiä ja vain seksiä.
Niin kehityspsykologia kertookin, siitä aivan samaa mieltä.
En tietenkään tiedä tuon miehen motiiveja, mutta omani tiedän. En ollut pelaamassa yhtään mitään enkä haluamassa seksiäkään. Kyllä se taisi niin olla, että hän johdatti siihen ja siitä tuli tapa, vaikkei se kovin montaa kuukautta kestänytkään. En muistele häntä lainkaan pahalla, "pelimiehenä", päinvastoin. Toivottavasti hänkin muistaa minut hyvällä ja miksei muistaisi.
Näin hänet vuosia myöhemmin (kerroin tästä kyllä jo ketjussa aiemmin), jolloin hän osasi osoittaa isommasta miesporukasta kuka on minun mieheni, kun kerroin menneeni naimisiin. Se oli itselleni mieleenpainuva hetki, koska silloin ensimmäistä kertaa käsitin, että mieheni ovat ihan samannäköisiä (pituutta en silloin vielä älynnyt, että he ovat myös pitkiä). Tämä mies oli exäni hyvä ystävä ja itsekin kropaltaan samaa tyyppiä paitsi ei kasvoiltaan (erilainen nenä ja kasvojen muoto).
Laura
Täytyy myöntää, että olen itsekin välillä miettinyt, oletko sittenkin mies, ja esim. nämä puheet, joissa "mies johdatteli seksiin" ovat nimenomaan niitä, joista tällainen mielikuva tulee. Jos sinä et kerran halunnut seksiä, miten sinut sai johdateltua seksiin? Itselleni on todella vieras toimintapa, että lähtökohtaisesti ei halua seksiä, mutta kuitenkin päätyy tahdottomana sitä harrastamaan toisen johdattelun seurauksena, ja sitten siitä "tulee tapa". No, kaipa näinkin sinänsä voisi käydä, mutta kai nyt sentään käsität, ettei tuo ole millään lailla tavallista.
Millä lailla miehesi ovat olleet samannäköisiä? Kyllä minullakin on tietty miestyyppi, josta tykkään, ja jostain miesjoukosta joku voisi hyvinkin arvata, kuka hän on. Mutta minulla se liittyy oikeastaan siihen, että todennäköisesti hän olisi sieltä joku vähän boheemin näköinen tai sitten vähän rock-henkinen, ja sellainen hauskan oloinen mies. Jos joku alkaisi kasvonpiirteiden, pituuden tai muun sellaisen perusteella arvailemaan, niin pieleen menisi.
Laura on tainnut omaksua tasomiehiltä aatteen lisäksi myös kuvaston ja käsityksen naisista pelimiesten vietävinä ja huijattavina. *Johdatteli seksiin*, my ass.
Vierailija kirjoitti:
Minä hoikka, hyväkuntoinen, naisia hyvin saava mies. En halua hoikkaa missin näköistä naista. Nautin enemmän isomman naisen seurasta.
Et voi saada naisia, jos olet hoikka. Pitää olla iso, roteva ja lihaksikas, ennen kuin onnistuu. (Kertovat palstajankuttajat.) Etkä ole mies tai sitten valehtelet, jos väität ettet halua pitkätukkaista, hoikkaa mutta isorintaista, kaunista, alle 23-vuotiasta naista (BMI alle 20, kiloja ei missään pituudessa yli 60.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se oli itselleni mieleenpainuva hetki, koska silloin ensimmäistä kertaa käsitin, että mieheni ovat ihan samannäköisiä (pituutta en silloin vielä älynnyt, että he ovat myös pitkiä). Tämä mies oli exäni hyvä ystävä ja itsekin kropaltaan samaa tyyppiä paitsi ei kasvoiltaan (erilainen nenä ja kasvojen muoto).
Laura
Siis... tarvit jonkun miehen selittämään sulle että joku on pitkä, koska et itse älyä sitä?
Ja tää oli sulle mieleenpainuva hetki elämässä, että mies selostaa sulle ihmisten olevan saman näköisiä? No olipa hyvä että näin ihana ja viisas mies oli paikalla kertomassa sulle, ettet vallan jäänyt pimentoon.
Asia selvä! Ei ihme että ollaan varsin eri aaltopituuksilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se oli itselleni mieleenpainuva hetki, koska silloin ensimmäistä kertaa käsitin, että mieheni ovat ihan samannäköisiä (pituutta en silloin vielä älynnyt, että he ovat myös pitkiä). Tämä mies oli exäni hyvä ystävä ja itsekin kropaltaan samaa tyyppiä paitsi ei kasvoiltaan (erilainen nenä ja kasvojen muoto).
Laura
Siis... tarvit jonkun miehen selittämään sulle että joku on pitkä, koska et itse älyä sitä?
Ja tää oli sulle mieleenpainuva hetki elämässä, että mies selostaa sulle ihmisten olevan saman näköisiä? No olipa hyvä että näin ihana ja viisas mies oli paikalla kertomassa sulle, ettet vallan jäänyt pimentoon.
Asia selvä! Ei ihme että ollaan varsin eri aaltopituuksilla.
Hän tarvitsi myös miehen kertomaan, että nyt harrastetaan seksiä, kun itsellä ei ollut asiaan mitään mielipidettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siihen tyrehtyi: käskettiin pohjasakkamiestä katsomaan peiliin ja omiin vanhempiinsa. Romahti korttitalo.
Hei, parisuhteista puhuttaessa ei tarkoiteta yhden yön panosuhteita, joihin nämä incelit aina hinaavat keskustelut. Suurin osa ei harrasta yhden yön juttuja, ei miehet eivätkä naiset. MIehistä ehkä hiukan isompi osa, oletan, tietoahan tästä ei ole olemassa minulla eikä myöskään incel-parvella.
On siis täysin epä-älyllistä, pöhköä ja lapsellista väittää, että 10% miehistä panee 80% naisista, koska 90% naisista ei harrasta yhden yön juttuja vaan pitkiä parisuhteita. Kuten muuten miehistäkin.
Miesten surkein 10% siis kadehtii tuota pientä toiseksisurkeimpien (peli)miesten joukkoa, joka on samansuuruinen kuin incel-parvi ja unohtaa sen miesten valtaisan enemmistön (80%), joka pariutuu yhden naisen kanssa (teoriassa, ei aina käytännössä, eliniäksi) ja perustaa perheen. Pelimiehille ei perheitä synny heidän heikko luonteensa ja käytöshäiriönsä paljastuvat niin nopeasti.
Pelimiehiä ja incel-parvea erottaa vain se, että pelimiehillä on hiukan enemmän itseluottamusta ja käytöstavat, joilla voi simuloida miellyttävää luonnetta. Inceleillä ei ole itseluottamusta eikä edes auttavia käytöstapoja. Tämä on karu totuus.
Jätät paljon kertomatta.
Muotoillaan kysymys näin: oletko koskaan harrastanut seksiä tilanteessa jossa et ollut pitkässä parisuhteessa, tai tilanteessa joka ei johtanut pitkään parisuhteeseen?
Väitän että selkeä enemmistö naisista joutuu vastaamaan kyllä. Oli se yksi kerta kun asiat vain tapahtuivat, se epäselvä säätö, mies jonka kanssa luulit olevasi parisuhteessa ja upea vaan sitoutumiskyvytön mies jonka mukaan syy ei ollut sinussa vaan hänessä.
Tästä johtuu mainitun seksitutkimuksen ero siinä että miehellä on tyypillisimmin 2-4 seksikumppania ja naisella 5-10. Molemmilla on ne 2-4 pitkää parisuhdetta, mutta naisella on lisäksi nuo yllämainitut sen miesten vähemmistön kanssa jolla on ollut todella paljon seksikumppaneita.
Mten niin "joutuu" vastaamaan kyllä? Mitä epämukavaa tuossa nyt olisi? Eihän sitä itsekään tapailun alkuvaiheessa tiedä, haluaako siitä jutusta mitään pitempää, mutta jos molemmilla on oikeanlainen fiilis, niin miksi ei harrastaisi seksiä? Jos juttu sitten lopahtaa, kipinä sammuu, ihastukset eivät lähde nousemaan, niin sitten juttu päättyy ja siinä se.
Tämä!
Siis: *Muotoillaan kysymys näin: oletko koskaan harrastanut seksiä tilanteessa jossa et ollut pitkässä parisuhteessa, tai tilanteessa joka ei johtanut pitkään parisuhteeseen?
Väitän että selkeä enemmistö naisista joutuu vastaamaan kyllä.*
Väitän, että tosi moni nainen on ollut tilanteessa, jossa on harrastanut parisuhteen ulkopuolista seksiä ilman, että on päätynyt pitkään parisuhteeseen, eikä ole JOUTUNUT vastaamaan kyllä vaan ihan vaan vastannut noin.
Jostain syystä nämä ketjuun kirjoittavat miehet olettavat, että nykyäänkin nainen pitkin hampain antautuu pantavaksi saadakseen pitkän parisuhteen. Todella omituinen näkökanta, jota ei kovin moni nykynainen (tai mieskään) tunnista. Miltä vuosituhannelta tämä 121212121212-hemmo oikein larppailee tätä nykyaikaa? Onko se joku 70-vuotias vai mitä?
Opettele lukemaan.
Ei tuossa sanottu että nainen joutuu antautumaan seksiin, vaan että nainen joutuu myöntämään harrastaneensa seksiä parisuhteiden ulkopuolella. "Joutuu", koska naiset yrittävät kieltää tilastollisen tosiasian että miesten paljon pannut vähemmistö hoitaa pääosan kevytsuhteista isomman naisjoukon kanssa,
Okei, oletetaan, että niin on. Naiset valitsevat yhden yön juttuisin miesten paljon pannutta vähemmistöä. Onko se ongelma? Kenelle se on ongelma? Jos se on ongelma, kenen pitäisi tehdä asialle jotain?
Jos se mesten vähän pannut enemmistö haluaa yhden yön seksiä, niin ihan ensimmäinen asia on tehdä naiset tietoiseksi olemassaolostaan. On aivan totaalisen turha valittaa puutetta, jos viettää viikonloput mammapalstalla tai muuten vaan kotona.
Yleensäkin ihmettelen, miksi nämä kertapanot vedetään jatkuvasti framille, vaikka teoreetikot joka toisessa viestissä toitottavat, että kyse on pariutumisen, ei parittelun teoriasta.
Koska torian mukaan irtoseksin harrastaminen madaltaa naisen ja nostaa miehen tasoa. 🙄
Kyllä. Ja tiedät hyvin itsekin, miksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siihen tyrehtyi: käskettiin pohjasakkamiestä katsomaan peiliin ja omiin vanhempiinsa. Romahti korttitalo.
Hei, parisuhteista puhuttaessa ei tarkoiteta yhden yön panosuhteita, joihin nämä incelit aina hinaavat keskustelut. Suurin osa ei harrasta yhden yön juttuja, ei miehet eivätkä naiset. MIehistä ehkä hiukan isompi osa, oletan, tietoahan tästä ei ole olemassa minulla eikä myöskään incel-parvella.
On siis täysin epä-älyllistä, pöhköä ja lapsellista väittää, että 10% miehistä panee 80% naisista, koska 90% naisista ei harrasta yhden yön juttuja vaan pitkiä parisuhteita. Kuten muuten miehistäkin.
Miesten surkein 10% siis kadehtii tuota pientä toiseksisurkeimpien (peli)miesten joukkoa, joka on samansuuruinen kuin incel-parvi ja unohtaa sen miesten valtaisan enemmistön (80%), joka pariutuu yhden naisen kanssa (teoriassa, ei aina käytännössä, eliniäksi) ja perustaa perheen. Pelimiehille ei perheitä synny heidän heikko luonteensa ja käytöshäiriönsä paljastuvat niin nopeasti.
Pelimiehiä ja incel-parvea erottaa vain se, että pelimiehillä on hiukan enemmän itseluottamusta ja käytöstavat, joilla voi simuloida miellyttävää luonnetta. Inceleillä ei ole itseluottamusta eikä edes auttavia käytöstapoja. Tämä on karu totuus.
Jätät paljon kertomatta.
Muotoillaan kysymys näin: oletko koskaan harrastanut seksiä tilanteessa jossa et ollut pitkässä parisuhteessa, tai tilanteessa joka ei johtanut pitkään parisuhteeseen?
Väitän että selkeä enemmistö naisista joutuu vastaamaan kyllä. Oli se yksi kerta kun asiat vain tapahtuivat, se epäselvä säätö, mies jonka kanssa luulit olevasi parisuhteessa ja upea vaan sitoutumiskyvytön mies jonka mukaan syy ei ollut sinussa vaan hänessä.
Tästä johtuu mainitun seksitutkimuksen ero siinä että miehellä on tyypillisimmin 2-4 seksikumppania ja naisella 5-10. Molemmilla on ne 2-4 pitkää parisuhdetta, mutta naisella on lisäksi nuo yllämainitut sen miesten vähemmistön kanssa jolla on ollut todella paljon seksikumppaneita.
Mten niin "joutuu" vastaamaan kyllä? Mitä epämukavaa tuossa nyt olisi? Eihän sitä itsekään tapailun alkuvaiheessa tiedä, haluaako siitä jutusta mitään pitempää, mutta jos molemmilla on oikeanlainen fiilis, niin miksi ei harrastaisi seksiä? Jos juttu sitten lopahtaa, kipinä sammuu, ihastukset eivät lähde nousemaan, niin sitten juttu päättyy ja siinä se.
Tämä!
Siis: *Muotoillaan kysymys näin: oletko koskaan harrastanut seksiä tilanteessa jossa et ollut pitkässä parisuhteessa, tai tilanteessa joka ei johtanut pitkään parisuhteeseen?
Väitän että selkeä enemmistö naisista joutuu vastaamaan kyllä.*
Väitän, että tosi moni nainen on ollut tilanteessa, jossa on harrastanut parisuhteen ulkopuolista seksiä ilman, että on päätynyt pitkään parisuhteeseen, eikä ole JOUTUNUT vastaamaan kyllä vaan ihan vaan vastannut noin.
Jostain syystä nämä ketjuun kirjoittavat miehet olettavat, että nykyäänkin nainen pitkin hampain antautuu pantavaksi saadakseen pitkän parisuhteen. Todella omituinen näkökanta, jota ei kovin moni nykynainen (tai mieskään) tunnista. Miltä vuosituhannelta tämä 121212121212-hemmo oikein larppailee tätä nykyaikaa? Onko se joku 70-vuotias vai mitä?
Opettele lukemaan.
Ei tuossa sanottu että nainen joutuu antautumaan seksiin, vaan että nainen joutuu myöntämään harrastaneensa seksiä parisuhteiden ulkopuolella. "Joutuu", koska naiset yrittävät kieltää tilastollisen tosiasian että miesten paljon pannut vähemmistö hoitaa pääosan kevytsuhteista isomman naisjoukon kanssa,
Okei, oletetaan, että niin on. Naiset valitsevat yhden yön juttuisin miesten paljon pannutta vähemmistöä. Onko se ongelma? Kenelle se on ongelma? Jos se on ongelma, kenen pitäisi tehdä asialle jotain?
Jos se mesten vähän pannut enemmistö haluaa yhden yön seksiä, niin ihan ensimmäinen asia on tehdä naiset tietoiseksi olemassaolostaan. On aivan totaalisen turha valittaa puutetta, jos viettää viikonloput mammapalstalla tai muuten vaan kotona.
Yleensäkin ihmettelen, miksi nämä kertapanot vedetään jatkuvasti framille, vaikka teoreetikot joka toisessa viestissä toitottavat, että kyse on pariutumisen, ei parittelun teoriasta.
Koska torian mukaan irtoseksin harrastaminen madaltaa naisen ja nostaa miehen tasoa. 🙄
Kyllä. Ja tiedät hyvin itsekin, miksi.
Eli onko tämä nyt sittenkin teoria parittelusta? Onko naisen tason kriteerinä pelkkä ulkonäkö (ja ikä), kuten taajaan näkee väitettävän, vai liittyykö siihen jotain muitakin muuttujia? Kenties neitsyys tai ainakin hyvin vähäinen seksikokemus?
Ihmetteletkö, miksi naiset (seksiin johdateltavaa Lauraa lukuun ottamatta) eivät ole tästä teoriasta kovin innoissaan? Eivätkä muuten myöskään normaalit, tunne-elämältään terveet miehet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta tasot ovat. Silloin on olemassa myös joku teoria.
Vaikka kukaan koskaan missään ei pyynnöistä huolimatta suostu/pysty millään tavalla määrittelemään näitä elämäämme määritteleviä maagisia tasoja, jotka lentävät aina tarvittaessa paikalle tukemaan milloin mitäkin argumenttia.
Itse taso on kuitenkin kuin profeetta, jota ei saa kuvata. Taso pitää hyväksyä, mutta sen määrittely on tabu.
Ainoat mitä näistä tasoista saa nyhdettyä irti on kaikkien tietämiä itsestäänselvyyksiä kuten "mies pitkä taso jotainjotain", minkä kaikki tietää muutenkin, koska elämme kulttuurissa jossa miehen kuuluu olla miehekäs ja naisen naisellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siihen tyrehtyi: käskettiin pohjasakkamiestä katsomaan peiliin ja omiin vanhempiinsa. Romahti korttitalo.
Hei, parisuhteista puhuttaessa ei tarkoiteta yhden yön panosuhteita, joihin nämä incelit aina hinaavat keskustelut. Suurin osa ei harrasta yhden yön juttuja, ei miehet eivätkä naiset. MIehistä ehkä hiukan isompi osa, oletan, tietoahan tästä ei ole olemassa minulla eikä myöskään incel-parvella.
On siis täysin epä-älyllistä, pöhköä ja lapsellista väittää, että 10% miehistä panee 80% naisista, koska 90% naisista ei harrasta yhden yön juttuja vaan pitkiä parisuhteita. Kuten muuten miehistäkin.
Miesten surkein 10% siis kadehtii tuota pientä toiseksisurkeimpien (peli)miesten joukkoa, joka on samansuuruinen kuin incel-parvi ja unohtaa sen miesten valtaisan enemmistön (80%), joka pariutuu yhden naisen kanssa (teoriassa, ei aina käytännössä, eliniäksi) ja perustaa perheen. Pelimiehille ei perheitä synny heidän heikko luonteensa ja käytöshäiriönsä paljastuvat niin nopeasti.
Pelimiehiä ja incel-parvea erottaa vain se, että pelimiehillä on hiukan enemmän itseluottamusta ja käytöstavat, joilla voi simuloida miellyttävää luonnetta. Inceleillä ei ole itseluottamusta eikä edes auttavia käytöstapoja. Tämä on karu totuus.
Jätät paljon kertomatta.
Muotoillaan kysymys näin: oletko koskaan harrastanut seksiä tilanteessa jossa et ollut pitkässä parisuhteessa, tai tilanteessa joka ei johtanut pitkään parisuhteeseen?
Väitän että selkeä enemmistö naisista joutuu vastaamaan kyllä. Oli se yksi kerta kun asiat vain tapahtuivat, se epäselvä säätö, mies jonka kanssa luulit olevasi parisuhteessa ja upea vaan sitoutumiskyvytön mies jonka mukaan syy ei ollut sinussa vaan hänessä.
Tästä johtuu mainitun seksitutkimuksen ero siinä että miehellä on tyypillisimmin 2-4 seksikumppania ja naisella 5-10. Molemmilla on ne 2-4 pitkää parisuhdetta, mutta naisella on lisäksi nuo yllämainitut sen miesten vähemmistön kanssa jolla on ollut todella paljon seksikumppaneita.
Mten niin "joutuu" vastaamaan kyllä? Mitä epämukavaa tuossa nyt olisi? Eihän sitä itsekään tapailun alkuvaiheessa tiedä, haluaako siitä jutusta mitään pitempää, mutta jos molemmilla on oikeanlainen fiilis, niin miksi ei harrastaisi seksiä? Jos juttu sitten lopahtaa, kipinä sammuu, ihastukset eivät lähde nousemaan, niin sitten juttu päättyy ja siinä se.
Tämä!
Siis: *Muotoillaan kysymys näin: oletko koskaan harrastanut seksiä tilanteessa jossa et ollut pitkässä parisuhteessa, tai tilanteessa joka ei johtanut pitkään parisuhteeseen?
Väitän että selkeä enemmistö naisista joutuu vastaamaan kyllä.*
Väitän, että tosi moni nainen on ollut tilanteessa, jossa on harrastanut parisuhteen ulkopuolista seksiä ilman, että on päätynyt pitkään parisuhteeseen, eikä ole JOUTUNUT vastaamaan kyllä vaan ihan vaan vastannut noin.
Jostain syystä nämä ketjuun kirjoittavat miehet olettavat, että nykyäänkin nainen pitkin hampain antautuu pantavaksi saadakseen pitkän parisuhteen. Todella omituinen näkökanta, jota ei kovin moni nykynainen (tai mieskään) tunnista. Miltä vuosituhannelta tämä 121212121212-hemmo oikein larppailee tätä nykyaikaa? Onko se joku 70-vuotias vai mitä?
Opettele lukemaan.
Ei tuossa sanottu että nainen joutuu antautumaan seksiin, vaan että nainen joutuu myöntämään harrastaneensa seksiä parisuhteiden ulkopuolella. "Joutuu", koska naiset yrittävät kieltää tilastollisen tosiasian että miesten paljon pannut vähemmistö hoitaa pääosan kevytsuhteista isomman naisjoukon kanssa,
Okei, oletetaan, että niin on. Naiset valitsevat yhden yön juttuisin miesten paljon pannutta vähemmistöä. Onko se ongelma? Kenelle se on ongelma? Jos se on ongelma, kenen pitäisi tehdä asialle jotain?
Jos se mesten vähän pannut enemmistö haluaa yhden yön seksiä, niin ihan ensimmäinen asia on tehdä naiset tietoiseksi olemassaolostaan. On aivan totaalisen turha valittaa puutetta, jos viettää viikonloput mammapalstalla tai muuten vaan kotona.
Yleensäkin ihmettelen, miksi nämä kertapanot vedetään jatkuvasti framille, vaikka teoreetikot joka toisessa viestissä toitottavat, että kyse on pariutumisen, ei parittelun teoriasta.
Koska torian mukaan irtoseksin harrastaminen madaltaa naisen ja nostaa miehen tasoa. 🙄
Kyllä. Ja tiedät hyvin itsekin, miksi.
Eli onko tämä nyt sittenkin teoria parittelusta? Onko naisen tason kriteerinä pelkkä ulkonäkö (ja ikä), kuten taajaan näkee väitettävän, vai liittyykö siihen jotain muitakin muuttujia? Kenties neitsyys tai ainakin hyvin vähäinen seksikokemus?
Ihmetteletkö, miksi naiset (seksiin johdateltavaa Lauraa lukuun ottamatta) eivät ole tästä teoriasta kovin innoissaan? Eivätkä muuten myöskään normaalit, tunne-elämältään terveet miehet.
Ei, vaan miehen tason määrittää ulkonäkö ja ikä. Raha ja julkisuus voivat kompensoida näitä, mutta normaalin miehen elämässä taso = ulkonäkö + ikä. Naisella tason määrittää ulkonäkö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siihen tyrehtyi: käskettiin pohjasakkamiestä katsomaan peiliin ja omiin vanhempiinsa. Romahti korttitalo.
Hei, parisuhteista puhuttaessa ei tarkoiteta yhden yön panosuhteita, joihin nämä incelit aina hinaavat keskustelut. Suurin osa ei harrasta yhden yön juttuja, ei miehet eivätkä naiset. MIehistä ehkä hiukan isompi osa, oletan, tietoahan tästä ei ole olemassa minulla eikä myöskään incel-parvella.
On siis täysin epä-älyllistä, pöhköä ja lapsellista väittää, että 10% miehistä panee 80% naisista, koska 90% naisista ei harrasta yhden yön juttuja vaan pitkiä parisuhteita. Kuten muuten miehistäkin.
Miesten surkein 10% siis kadehtii tuota pientä toiseksisurkeimpien (peli)miesten joukkoa, joka on samansuuruinen kuin incel-parvi ja unohtaa sen miesten valtaisan enemmistön (80%), joka pariutuu yhden naisen kanssa (teoriassa, ei aina käytännössä, eliniäksi) ja perustaa perheen. Pelimiehille ei perheitä synny heidän heikko luonteensa ja käytöshäiriönsä paljastuvat niin nopeasti.
Pelimiehiä ja incel-parvea erottaa vain se, että pelimiehillä on hiukan enemmän itseluottamusta ja käytöstavat, joilla voi simuloida miellyttävää luonnetta. Inceleillä ei ole itseluottamusta eikä edes auttavia käytöstapoja. Tämä on karu totuus.
Jätät paljon kertomatta.
Muotoillaan kysymys näin: oletko koskaan harrastanut seksiä tilanteessa jossa et ollut pitkässä parisuhteessa, tai tilanteessa joka ei johtanut pitkään parisuhteeseen?
Väitän että selkeä enemmistö naisista joutuu vastaamaan kyllä. Oli se yksi kerta kun asiat vain tapahtuivat, se epäselvä säätö, mies jonka kanssa luulit olevasi parisuhteessa ja upea vaan sitoutumiskyvytön mies jonka mukaan syy ei ollut sinussa vaan hänessä.
Tästä johtuu mainitun seksitutkimuksen ero siinä että miehellä on tyypillisimmin 2-4 seksikumppania ja naisella 5-10. Molemmilla on ne 2-4 pitkää parisuhdetta, mutta naisella on lisäksi nuo yllämainitut sen miesten vähemmistön kanssa jolla on ollut todella paljon seksikumppaneita.
Mten niin "joutuu" vastaamaan kyllä? Mitä epämukavaa tuossa nyt olisi? Eihän sitä itsekään tapailun alkuvaiheessa tiedä, haluaako siitä jutusta mitään pitempää, mutta jos molemmilla on oikeanlainen fiilis, niin miksi ei harrastaisi seksiä? Jos juttu sitten lopahtaa, kipinä sammuu, ihastukset eivät lähde nousemaan, niin sitten juttu päättyy ja siinä se.
Tämä!
Siis: *Muotoillaan kysymys näin: oletko koskaan harrastanut seksiä tilanteessa jossa et ollut pitkässä parisuhteessa, tai tilanteessa joka ei johtanut pitkään parisuhteeseen?
Väitän että selkeä enemmistö naisista joutuu vastaamaan kyllä.*
Väitän, että tosi moni nainen on ollut tilanteessa, jossa on harrastanut parisuhteen ulkopuolista seksiä ilman, että on päätynyt pitkään parisuhteeseen, eikä ole JOUTUNUT vastaamaan kyllä vaan ihan vaan vastannut noin.
Jostain syystä nämä ketjuun kirjoittavat miehet olettavat, että nykyäänkin nainen pitkin hampain antautuu pantavaksi saadakseen pitkän parisuhteen. Todella omituinen näkökanta, jota ei kovin moni nykynainen (tai mieskään) tunnista. Miltä vuosituhannelta tämä 121212121212-hemmo oikein larppailee tätä nykyaikaa? Onko se joku 70-vuotias vai mitä?
Opettele lukemaan.
Ei tuossa sanottu että nainen joutuu antautumaan seksiin, vaan että nainen joutuu myöntämään harrastaneensa seksiä parisuhteiden ulkopuolella. "Joutuu", koska naiset yrittävät kieltää tilastollisen tosiasian että miesten paljon pannut vähemmistö hoitaa pääosan kevytsuhteista isomman naisjoukon kanssa,
Okei, oletetaan, että niin on. Naiset valitsevat yhden yön juttuisin miesten paljon pannutta vähemmistöä. Onko se ongelma? Kenelle se on ongelma? Jos se on ongelma, kenen pitäisi tehdä asialle jotain?
Jos se mesten vähän pannut enemmistö haluaa yhden yön seksiä, niin ihan ensimmäinen asia on tehdä naiset tietoiseksi olemassaolostaan. On aivan totaalisen turha valittaa puutetta, jos viettää viikonloput mammapalstalla tai muuten vaan kotona.
Yleensäkin ihmettelen, miksi nämä kertapanot vedetään jatkuvasti framille, vaikka teoreetikot joka toisessa viestissä toitottavat, että kyse on pariutumisen, ei parittelun teoriasta.
Koska torian mukaan irtoseksin harrastaminen madaltaa naisen ja nostaa miehen tasoa. 🙄
Kyllä. Ja tiedät hyvin itsekin, miksi.
Eli onko tämä nyt sittenkin teoria parittelusta? Onko naisen tason kriteerinä pelkkä ulkonäkö (ja ikä), kuten taajaan näkee väitettävän, vai liittyykö siihen jotain muitakin muuttujia? Kenties neitsyys tai ainakin hyvin vähäinen seksikokemus?
Ihmetteletkö, miksi naiset (seksiin johdateltavaa Lauraa lukuun ottamatta) eivät ole tästä teoriasta kovin innoissaan? Eivätkä muuten myöskään normaalit, tunne-elämältään terveet miehet.
Ei, vaan miehen tason määrittää ulkonäkö ja ikä. Raha ja julkisuus voivat kompensoida näitä, mutta normaalin miehen elämässä taso = ulkonäkö + ikä. Naisella tason määrittää ulkonäkö.
Väitätkö, ettei naisen iällä ole merkitystä? No, sikäli loogista, että tuolla aiemmin joku teoreetikko kertoi, että alun perin tasoteoria laski naisiksi vain alle kolmekymppiset, vaikka kaikenikäiset miehet olivat näitä naisia jakamassa.
Mutta siis kiva kuulla, ettei naisen seksuaalihistoria liity tähän tasojuttuun mitenkään, vaikka sitäkin näkee taajaan väitettävän. ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Allekirjoitatko nämä, kyllä/ei.
1. Toiset ihmiset ovat suositumpia kuin toiset
2. On olemassa enemmistön suosimia ominaisuuksia, jotka tekevät toisista suositumpia kuin toiset
3. Eri ihmiset suosivat eri ominaisuuksia, mutta kunkin suosimat ominaisuudet ovat melkein aina "suosittujen ominaisuuksien listalta" (Liisalle on tärkeää pituus, Jonnalle raamikkuus, Jutalle itsevarmuus, Lauralle kunnianhimo, jne).
4. Ihmiset tyypillisesti pariutuvat ihmisten kanssa jotka ovat osapuilleen yhtä suosittuja
5. Mitä enemmän suosiota, sitä pienempi riski jäädä vastentahtoisesti yksin missään vaiheessa elämää, ja sitä paremmat mahdollisuudet saada enemmän liikkumavaraa parisuhteessaJos nämä pitävät mielestäsi paikkansa, allekirjoitat tasoteorian täysin, halusit sitä tai et.
Me normot emme tarvitse tuohon teoriaa.
Tämä... mikä ihme kaikkien tietämien itsestäänselvyyksien jankutttamisesta tekee TEORIAN?
Ihmisiä ärsyttää ja loukkaa se, että heitä pidetään tyhminä. Tasoteoria pitää ihmisiä todella tyhminä, joille pitää selittää yksinkertaisia asioita ihan kuin he eivät tietäisi niitä jo. Mitään varsinaista sisältöä en ole tästä ns. teoriasta onnistunut saamaan irti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siihen tyrehtyi: käskettiin pohjasakkamiestä katsomaan peiliin ja omiin vanhempiinsa. Romahti korttitalo.
Hei, parisuhteista puhuttaessa ei tarkoiteta yhden yön panosuhteita, joihin nämä incelit aina hinaavat keskustelut. Suurin osa ei harrasta yhden yön juttuja, ei miehet eivätkä naiset. MIehistä ehkä hiukan isompi osa, oletan, tietoahan tästä ei ole olemassa minulla eikä myöskään incel-parvella.
On siis täysin epä-älyllistä, pöhköä ja lapsellista väittää, että 10% miehistä panee 80% naisista, koska 90% naisista ei harrasta yhden yön juttuja vaan pitkiä parisuhteita. Kuten muuten miehistäkin.
Miesten surkein 10% siis kadehtii tuota pientä toiseksisurkeimpien (peli)miesten joukkoa, joka on samansuuruinen kuin incel-parvi ja unohtaa sen miesten valtaisan enemmistön (80%), joka pariutuu yhden naisen kanssa (teoriassa, ei aina käytännössä, eliniäksi) ja perustaa perheen. Pelimiehille ei perheitä synny heidän heikko luonteensa ja käytöshäiriönsä paljastuvat niin nopeasti.
Pelimiehiä ja incel-parvea erottaa vain se, että pelimiehillä on hiukan enemmän itseluottamusta ja käytöstavat, joilla voi simuloida miellyttävää luonnetta. Inceleillä ei ole itseluottamusta eikä edes auttavia käytöstapoja. Tämä on karu totuus.
Jätät paljon kertomatta.
Muotoillaan kysymys näin: oletko koskaan harrastanut seksiä tilanteessa jossa et ollut pitkässä parisuhteessa, tai tilanteessa joka ei johtanut pitkään parisuhteeseen?
Väitän että selkeä enemmistö naisista joutuu vastaamaan kyllä. Oli se yksi kerta kun asiat vain tapahtuivat, se epäselvä säätö, mies jonka kanssa luulit olevasi parisuhteessa ja upea vaan sitoutumiskyvytön mies jonka mukaan syy ei ollut sinussa vaan hänessä.
Tästä johtuu mainitun seksitutkimuksen ero siinä että miehellä on tyypillisimmin 2-4 seksikumppania ja naisella 5-10. Molemmilla on ne 2-4 pitkää parisuhdetta, mutta naisella on lisäksi nuo yllämainitut sen miesten vähemmistön kanssa jolla on ollut todella paljon seksikumppaneita.
Mten niin "joutuu" vastaamaan kyllä? Mitä epämukavaa tuossa nyt olisi? Eihän sitä itsekään tapailun alkuvaiheessa tiedä, haluaako siitä jutusta mitään pitempää, mutta jos molemmilla on oikeanlainen fiilis, niin miksi ei harrastaisi seksiä? Jos juttu sitten lopahtaa, kipinä sammuu, ihastukset eivät lähde nousemaan, niin sitten juttu päättyy ja siinä se.
Tämä!
Siis: *Muotoillaan kysymys näin: oletko koskaan harrastanut seksiä tilanteessa jossa et ollut pitkässä parisuhteessa, tai tilanteessa joka ei johtanut pitkään parisuhteeseen?
Väitän että selkeä enemmistö naisista joutuu vastaamaan kyllä.*
Väitän, että tosi moni nainen on ollut tilanteessa, jossa on harrastanut parisuhteen ulkopuolista seksiä ilman, että on päätynyt pitkään parisuhteeseen, eikä ole JOUTUNUT vastaamaan kyllä vaan ihan vaan vastannut noin.
Jostain syystä nämä ketjuun kirjoittavat miehet olettavat, että nykyäänkin nainen pitkin hampain antautuu pantavaksi saadakseen pitkän parisuhteen. Todella omituinen näkökanta, jota ei kovin moni nykynainen (tai mieskään) tunnista. Miltä vuosituhannelta tämä 121212121212-hemmo oikein larppailee tätä nykyaikaa? Onko se joku 70-vuotias vai mitä?
Opettele lukemaan.
Ei tuossa sanottu että nainen joutuu antautumaan seksiin, vaan että nainen joutuu myöntämään harrastaneensa seksiä parisuhteiden ulkopuolella. "Joutuu", koska naiset yrittävät kieltää tilastollisen tosiasian että miesten paljon pannut vähemmistö hoitaa pääosan kevytsuhteista isomman naisjoukon kanssa,
Okei, oletetaan, että niin on. Naiset valitsevat yhden yön juttuisin miesten paljon pannutta vähemmistöä. Onko se ongelma? Kenelle se on ongelma? Jos se on ongelma, kenen pitäisi tehdä asialle jotain?
Jos se mesten vähän pannut enemmistö haluaa yhden yön seksiä, niin ihan ensimmäinen asia on tehdä naiset tietoiseksi olemassaolostaan. On aivan totaalisen turha valittaa puutetta, jos viettää viikonloput mammapalstalla tai muuten vaan kotona.
Yleensäkin ihmettelen, miksi nämä kertapanot vedetään jatkuvasti framille, vaikka teoreetikot joka toisessa viestissä toitottavat, että kyse on pariutumisen, ei parittelun teoriasta.
Koska torian mukaan irtoseksin harrastaminen madaltaa naisen ja nostaa miehen tasoa. 🙄
Kyllä. Ja tiedät hyvin itsekin, miksi.
Eli onko tämä nyt sittenkin teoria parittelusta? Onko naisen tason kriteerinä pelkkä ulkonäkö (ja ikä), kuten taajaan näkee väitettävän, vai liittyykö siihen jotain muitakin muuttujia? Kenties neitsyys tai ainakin hyvin vähäinen seksikokemus?
Ihmetteletkö, miksi naiset (seksiin johdateltavaa Lauraa lukuun ottamatta) eivät ole tästä teoriasta kovin innoissaan? Eivätkä muuten myöskään normaalit, tunne-elämältään terveet miehet.
Ei, vaan miehen tason määrittää ulkonäkö ja ikä. Raha ja julkisuus voivat kompensoida näitä, mutta normaalin miehen elämässä taso = ulkonäkö + ikä. Naisella tason määrittää ulkonäkö.
Väitätkö, ettei naisen iällä ole merkitystä? No, sikäli loogista, että tuolla aiemmin joku teoreetikko kertoi, että alun perin tasoteoria laski naisiksi vain alle kolmekymppiset, vaikka kaikenikäiset miehet olivat näitä naisia jakamassa.
Mutta siis kiva kuulla, ettei naisen seksuaalihistoria liity tähän tasojuttuun mitenkään, vaikka sitäkin näkee taajaan väitettävän. ;)
Nainen saa lähes minkä ikäisiä miehiä tahansa aina 55-60 ikävuoteen saakka, kunhan ulkonäkö on kohdallaan. Miehet ovat varmasti valmiita joustamaan mitä erilaisimmista vaatimuksista, mikäli nainen näyttää hyvältä. Sama, kuin naisetkin. Jos mies näyttää miesmallilta, niin huumori tuntuu venyvän paljon pidemmälle. Mutta miehellä ikä ei voi ylittää juurikaan 27 ikävuotta, minkä jälkeen taso alkaa pudota rajusti vuosi vuodelta, vaikka näyttäisi kuinka hyvältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päinvastoin, tutkimuksilta vaaditaan sitä että ne eivät perustu mihinkään arvopohjaan. Ja tasoteoria kaatuu juuri siihen että se perustuu suoraan tiettyyn konservatiiviseen arvopohjaan.
...lisäksi kukaan ei edes pysty määrittelemään näitä kuuluisia tasoja mitenkään. En pysty ottamaan vakavasti tieteellistä teoriaa, jossa käsitteiden sisältö muuttuu sen mukaan mikä kulloinkin kenenkin väittämään sattuu sopimaan.
Voisitko nyt kaivaa esille sen kommentin, jossa väitetään tasoteorian olevan tieteellinen teoria, kun kerran jatkuvasti käytät tuota argumenttia. Katsotaan mitä siinä sanotaan. Minusta nimittäin vaikuttaa siltä, ettei sinulla ole muita kritiikkiä kuin se, mutta se on sanottu jo niin monta kertaa, että arvo keskustelulle on nolla.
No olen minäkin nähnyt kommentteja siihen viitaten. Viimeksi tänään joku perusteli asiaa tieteenfilosofialla. En aio kaivaa esille, ei niin paljon merkitse, kun ei ole tieteellinen teoria. Siihen en tarvitse kenenkään perusteluita.
Et ymmärtänyt tieteenfilosofiaa käsittelevää tekstiäni lainkaan, mutta en sitä ihmettele, koska kyseessä ovat melko vaikeatajuiset asiat, kun mennään hiukan pitemmälle. Lyhyesti sanottuna kyse on tieteen historiasta, käsitteiden geneologista ja liikutaan varsin korkealla abstraktiotasolla, kun puhutaan tutkimuksesta. Olen teehnyt työkseni tieteenfilosofista tutkimusta.
Laura
Vittauksesi tieteen filosofiaan oli minusta kyllä varsin kummallisesti perusteltu. Mikäli ymmärsin sen oikein niin perusajatus oli se että koska mitään tutkimus ei koskaan voi olla täysin irrallinen yhteiskunnasta ja arvoista, tasoteoriaa ei voi arvostella siitä että se on täysin sidoksissa tiettyihin arvoihin. Minusta tuo on erikoinen tulkinta koska on ihan selvää että tutkimus joka on ihan sidottu tiettyyn arvomaailmaan on jo lähtökohtaisesti huonompaa tiedettä kuin se joka pyrkii sellaista sidosta välttämään vaikka ei siinä täysin onnistuisikaan.
Tutkimus joka ei kirjoita auki omia premissejään on huonoa tutkimusta. Yleensä se sisällytetään jo käsitteiden määrittelyyn. Tämä on varmaan sellainen asia, jota ei ole kovin helppo ymmärtää, joten jätetään tää aihe.
Laura
Älä viitsi vähätellä muita. Kyllä muillakin kuin sinulla on kyky ymmärtää monimutkaisia asioita. Jos toinen ei ymmärrä, vika on useimmiten selittäjässä. Tai sitten siinä että asia ei olekaan ihan niin.
Anteeksi, vika on varmasti minussa, selittäjässä. Mutta en jaksa kirjoittaa tästä enempää.
Laura
Tämä sopii minulle. Mutta siltikin minusta viittauksesi tieteen filosofiaan ei ollut millän tavalla relevantti sen suhteen että voiko tasoteoriaa arvostella sen hyvin vahvasta sidoksesta tiettyyn arvomaailmaan.
Tasoteoriaa, kuten mitä tahansa teoriaa, tulee arvostella ennen kaikkea sen perusteella, kuinka hyvin se mallintaa todellisuutta. Mitään perustavanlaatuista argumenttia en ole koskaan nähnyt, joka kumoaisi tasojen olemassaolon ja että ihmiset pariutuvat aika pitkälti teorian mukaisesti: eli komeat, menestyneet, varakkaat tai statusta omaavat miehet pariutuvat yleensä kauniiden naisten kanssa, miehet joilla noita ominaisuuksia ei ole pahemmin (ns. tavalliset miehet) paljon harvemmin, ja rumat tai hyvin matalan statuksen miehet pääsevät hädin tuskin suhteeseen ja jos pääsevät, niin nainen ulkonäöltään vaatimaton, ellei suorastaan ruma.
Se että on joku poikkeustapaus, jossa ruma ja köyhä Reiska on saanut kauniin Marjatan, ei muuta kokonaisuutta.
Tasoteoria ei ennusta täsmällisesti kenenkään yksittäisen henkilön parisuhdemenestystä, mutta populaation tasolla hyvin sitä, minkälaiset miehet pariutuvat minkälaisten naisten kanssa. Parisuhteen syntyminen ei ole vain sattumankauppaa, vaan pitkälti evoluutiobiologian ohjaamaa prosenttipeliä.
Teoria ei voi olla ennustus. 🤦🏼
Ei teoria olekaan ennustus, jos tarkoitat sillä tavalla kuin vaikka sääennuste.
Mutta jos tarkastellaan pariutumisen todellisuutta ja sitä, mitä tekijät vaikuttavat siihen, millaiseksi se todellisuus on muodostunut, niin sitten voidaan todeta, että se, että jos mies on komea ja omaa korkean statuksen, niin hän todennäköisesti pariutuu kauniin naisen kanssa.
Tiesitkö, että psykologisessa tutkimuksessa puhutaan siitä, että korkea ÄO ennustaa hyvää tulotasoa ja menestystä yhteiskunnassa? Kun tasoteorian kohdalla puhutaan ennustamisesta, sillä tarkoitetaan tuota samaa asiaa: tietyt ominaisuudet miehellä ennustavat kauniin vaimon tai tyttöystävän saamista.
Se ei ole sataprosenttisen varma ennuste, eikä voi varmuudella sanoa, että joku komea korkean statuksen mies saa kauniin vaimon, mutta se on todennäköistä. Jos mies on ruma sen status on hyvin matala, niin voidaan ennustaa, että hyvin todennäköisesti hänellä ei tule koskaan olemaan kaunista vaimoa.
Pitäskö tästä mullistavasta havainnosta, josta kukaan ei ole aiemmin tiennyt, tehdä ihan valtion rahoittama tieteellinen tutkimus :O
Että menestyvällä miehellä voi olla kaunis vaimo! Kyllä tasoteoreetikot on viisaita, kiitos kun sivistitte minua tyhmää tytteliä, olen elänyt vasta 45 vuotta maan pinnalla enkä ole olisi ikinä tullut havainneeksi tätä ilman Suurta Teoriaa! Kiitos!
...sori, oli pakko. Koska näin tyhmältä toi kaikkien tietämien itsestäänselvyyksien julistaminen teoriana oikeesti kuulostaa.
Oliko tuo toinenkin ko. kirjoittaman mainitsema asia sinulle itsestäänselvyys. Eli se, että korkea äo ennustaa korkeaa tulotasoa ja koulutusta huomattavasti enemmän kuin kotitausta. Tämä on todettu jo useissa yhteiskuntatieteen ja sosiologian tutkimuksissa, joista ensimmäinen oli brittiläinen ja käsitti muistaakseni kymmeniätuhansia ihmisiä vauvaikäisistä keski-ikään.
Sehän on herättänyt vastusta, koska kumosi aiemman itsestäänselvyyden (kotiolojen merkityksen). Koska tasoteoria ei ole tieteellinen teoria ainakaan vielä, emme tiedä mitä näiden itsestäänselvyyksien takaa voisi löytyä vai voivatko ne kumoutua jonkin tuntemattoman tekijän seurauksena. Hyvä ehdokas voisi olla vaikkapa äo.
Laura
Kyllä, mielestäni jokaiselle kaksi toimivaa aivolohkoa omistavalle ihmiselle on täysi itsestäänselvyys, että fiksut pärjää elämässä paremmin. Ja on loukkaavaa pitää mua niin tyhmänä, että tuota pitää selittää kuin se olisi joku uutinen. Ja se on sit vissiin tämän teorian suurinta antia. Miksi kannattaisin teoriaa joka puhuu mulle kuin pikkulapselle?
Samaa mieltä tästä kanssasi.
Olet harvinainen, jos sinulla ei ole koskaan huonoa päivää, jolloin olet ärtynyt ja kohdistat sen muihin. Ei minullakaan niitä hirveästi ole, olen aika hyväntuulinen, mutta jos on kiirettä, stressiä ja olen nukkunut huonosti, niin silloin on tiettyjä asioita, mistä ärsyynnyn kohtuuttomasti. Mieheni on äkäinen silloin, kun hän on nälkäinen. Näitä olemme jo tässä kohta 35 vuoden yhdessäolon ajan toisistamme havainnoimaan, että missä tilanteessa toinen ärtyy turhasta.
Laura