Parisuhteiden tasoteoreetikot

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen mitä olen tämän ketjun perusteella ymmärtänyt tasoteoriasta sen suurin ongelma on se, että kyseinen teoria sulkee pois henkilön vapaan tahdon.

Miehen tason määrittää vain se kuinka helposti ja paljon hän saa irtoseksiä mahdollisimman monilta eri naisilta siinäkin tapauksessa, että mies haluaa seksiä vain yhdeltä tietyltä naiselta ja onnistuu siinä. Eli miehen pitäisi haluta paljon irtoseksiä, jotta hänellä olisi edellytykset korkeaan tasoon. Vastaavasti naisten taso määräytyy sen mukaan kuinka paljon heille on tarjolla sellaisia kumppaneita mitä he eivät halua ja toisaalta, jos he vapaasta tahdosta harrastavat seksiä useiden miehien kanssa, heidän tasonsa laskee.

Tasoteoria siis "rankaisee" miehiä haluamattomuudesta ja naisia halusta. Ei ihme, että pariutuminen on vaikeaa, jos sen perustaa näin absurdille ajatusmallille.

Naisen tason määrittää täsmälleen sama setti: kuinka helposti nainen saa sellaisen seksi/parisuhde-elämän, jonka hän itse haluaa. Ei siinä mitään sukupuolista eroa ole.

Eli jos nainen on halusta harrastanut irtoseksiä 80 miehen kanssa, hänen tasonsa on korkea?

Olen eri, mutta haluan esittää huomion tuosta:

Kuka tahansa hyvin keskinkertaisenkin näköinen nainen voi koska tahansa laittaa Tinderiin ilmoituksen että "etsin kevyttä seksiseuraa", ja harrastaa muutaman kuukauden aikana seksiä 80 miehen kanssa.

Jotta mies voisi muutaman kuukauden aikana harrastaa seksiä 80 eri naisen kanssa, niin sen miehen pitäisi olla jotain aivan täysin poikkeuksellista, esim olla aivan uskomattoman hyvännäköinen, tai omata kansainvälisen rokkitähden statuksen ja karisman.

Eli tuota mittaria ei oikein voi käyttää, koska miehillä ja naisilla ei tältä osin homma toimi ihan samalla tavalla.

Eli nyt tasot eivät määräydykään yhtäläisesti sukupuolesta riippumatta ja teoria "rankaisee" naista vapaasta tahdosta ja seksuaalisesta aktiivisuudesta. Mikä on sinänsä typerää, koska miehen korkea taso vaatii paljon seksuaalisesti aktiivisia naisia ympärilleen.

Tietenkin tasot määräytyvät eri tavalla.

Miehen tasoa nostaa pituus, naiselle se on neutraali ominaisuus (pitkistä/lyhyistä naisista tykkäävät ovat melko tarkalleen 50-50).

Miehen tasoa nostaa huomattavasti vaikutusvalta, naisen tasoa ne nostavat vain jos nainen on laulaja/näyttelijä/tms seksisymboli.

Tuo mistä mainitsit perustuu siihen, että miehen on vaikeaa saada seksiä antamatta naiselle mitään muuta. Miesten enemmistö saa naisen kun naisella on muitakin tarpeita kuten perhe, yhteinen asunto, häät ja status pariskuntana. Jos nainen haluaa miehen vaikkei tämä anna hänelle mitään muuta kuin munaa, on hänen seksuaalinen arvonsa erittäin korkea.

Nainen taas saa seksiä helposti, joten sen saaminen ei nosta naisen arvoa.

Tietenkin? Juuri pari sivua sitten minulle sanottiin, että taso määräytyy sukupuolesta riippumatta sen mukaan kuinka paljon saa seksiä haluamiltaan henkilöiltä. Tämän jälkeen alkoi tulemaan kaikenlaisia jatkoehtoja ja nyt tilanne on kääntynyt jo siihen, että tietenkin säännöt ovat erilaiset eri sukupuolille.

Tasoteoria on siis puhtaasti sitä mitä kukakin sen haluaa olevan. Se muuttuu asiayhteyden mukaan ja ainoa yhtäläisyys siinä on se, että kukin voi tulkita sitä juuri siten kuin haluaa ja kuinka se parhaiten vahvistaa omia näkemyksiään.

Eli tasoteoria toimii päinvastoin kuin tieteelliset teoriat. Se on kuin horoskooppi, jokaiselle jotain sen mukaan miten sitä milloinkin haluaa tulkita.

Taso määräytyy sen mukaan minkä tasoisen kumppanin saa sitoutettua ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen. Piste. Se on sama molemmille sukupuolille.

Seksin saaminen menee eri tavalla miehillä vs naisilla. Miehet ovat valmiita panemaan alaspäin, naisilla menee useammin niin päin että miehen tulee olla todella komea ja sytyttävä jotta pelkkä seksi kiinnostaisi.

Eli tasoteoriaa voi soveltaa vain niihin ihmisiin, jotka sopivat tiettyyn, melko konservatiisieen muottiin. Jos sattuu olemaan poly tai haluaisi avoimen suhteen, ei tasoteoriaa voi tällaisiin ihmisiin soveltaa. Ja mitä olen aiemmin huomannut, myös kaikki alakulttuuri-ihmiset mahtuvat tasoteorian lokeroihin melko huonosti. Kuten olen sanonut, tasoteoria ilmentää enemmän amerikkalaisia ihanteita ja normeja. Jo se, että käytetään sanaa "sitouttaa", kertoo siitä, että ajatukset on omaksuttu jostain jenkkilästä. Eihän suomalainen todellisuus ole tuollaista.

Selvyyden vuoksi: en itsekään ole mikään poly, mutta vierastan kuitenkin ajatusta siitä, että suomalainen pariutuminen olisi "sitouttamista ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen". Ihme, kun tässä ei mainittu myös, että "ja ehdottomasti kirkossa vihittyyn avioliittoon" - sekin sopisi amerikkalaiseen normiin. Amerikassa parisuhde on ihan eri lailla monille ihmisille eräänlainen sosioekonominen "järjestely", ja siksi tasoteoriassa toistuvat jatkuvasti tietynlaiset termit, kun ajatellaan, että mies hakee edustusvaimoa ja nainen taloudellista turvaa (mikä tietysti on tietyllä lailla ymmärrettävääkin huonon sosiaaliturvan ja epäreilun työkulttuurin maassa, jossa on vielä erittäin konservatiiviset ja vanhoilliset sukupuoliroolit, maksulliset koulut ja erittäin jyrkät luokkaerot).

Tällöin tason määrittää se minkä tasoisen kumppanin nämä ihmiset voisivat saada.

Vertaamalla pariutuneisiin tämä on yleensä aika helposti mitattavissa.

Kun ei puhuta monogaamisista parisuhteista, käytännössä nyrkkisääntö on seuraava:

- mitä kevyempi suhde, sitä tasokkaampaa seuraa nainen voi saada

- mitä kevyempi suhde, sitä vaikeampaa miehen on saada omantasoistaan seuraa

 

No, juu. Jos etsisin yhden yön juttua tinderistä näin naisena, tottakai valitsisin sen, jonka tuossa suhteessa arvioisin voivan tarjota minulle tyydyttävimmän kokemuksen. Sehän on selvää. Mutta ei sitä pelkkä ulkonäkö määrää, jos mies on esim. käytökseltään kuin pökkelö.

Myönnätkö että ulkonäkörima olis korkeammalla kuin parisuhdetta etsiessä?

Luulen, että me naiset ei olla yhtä visuaalisia kuin te miehet. Miehen ei tarvitse olla huippukomea ollakseen seksikäs, puoleensavetävä tai karismaattinen. Mutta joo, tuohon hommaan valitsisin luultavasti fyysisemmän oloisen miehen kun parisuhteeseen. Sellainenkin kävisi, jonka kanssa nyt ei olisi niin kauheasti puhuttavaa tai yhteistä. Kunhan käytöstavat on kunnossa.

Kyllä te olette.

Juju on siinä että te kuvittelette komean miehen olevan tavis, ja vasta top 0-1-1% miehen olevan komea.

Mikä taho määrittää sen millainen on komea? Ilmeisesti se ei ainakaan ole naiset itse kun heidän mielipiteensä on väärä. Mistä herääkin kysymys miksi naisten pitäisi kiinnostua siitä jonkun muun mielipiteestä millainen on komea?

Siinä on komean määritelmä, joka on kaikkein yleisin ihailtu miestyyppi kaikilla mittareilla mitattuna:

1) Tummat hiukset, täydellinen hiusraja 2) Pituutta yli 183 cm 3) Selkeästi piirtyvät lihakset 4) Rasvaprosentti 8-12 5) Suorat, sopivan valkoiset hampaat 6) Yksinkertaiset, tyylikkäät vaatteet [ei silmälaseja!] 7) Etnisyys kaukasialainen 8) Ikää maksimissaan 27 vuotta

Miesmalli on kaunis katsella, mutta mitä ihmettä mä sillä parisuhteessa tekisin?

Ei ole kysymys parisuhteesta, vaan siitä, millainen mies saa naisen/naisia kaikista helpoiten.

Suurin osa ihmisistä ei halua saada miehiä/naisia kaikista helpoiten vaan rakastaa ja tulla rakastetuksi. Siinähän se ihmisen ns. taso lopulta mitataan. Panohommat on merkityksetöntä roskaa.

Kyllä miehille nimenomaan tuo hyvää fiilistä se, että saa helposti monia eri naisia. Se kuuluu meidän suvunjatkamisen biologiaamme. Loputon määrä naisia olisi paras lopputulema miehelle. Naiset ovat erilaisia, koska he pääsevät jatkamaan sukua parhaiten yhden laatumiehen kanssa pariutumalla ja siksi kriteeritkin ovat korkeammalla kuin miehillä, ja siksi haaremin osanakin on naisena ihan mukavaa.

Ei se ole kuule edes noinkaan monimutkaista. Naiselle ei ole iloa kuin niistä miehistä, jotka haluaa tuottaa naiselle nautintoa. Ja osaa. Ja kun se ei ihan joka jantterilta onnistu, eikä aika monia edes kiinnosta, niin on paljon järkempää löytää joku vakio jonka kanssa se on kivaa. Vaikka se ei sitten mikään varsinainen parisuhde olisikaan. Määrä ei takaa tuossa naiselle yhtään mitään.

Jos sulla on kymmeniä tai satoja ehdokkaita mistä valita niin sitä laatua on varmaankin helpompi löytää kuin jos sinulla olisi yksi tai kaksi ei-niin-kovin-hääppöistä vaihtoehtoa. Ihmeellistä nillittämistä.

Naiselle se laatu on sitä että miehellä on huomioon ottava luonne. Ja tuon kartoittaminen ei ole mitenkään nopeaa ja helppoa, vaan vaatii oikeasti tutustumista. En nyt tiedä kenellä on aikaa juosta tapailemassa lukemattomia tuntemattomuuksia Tinderistä.

Naiselle laatu on sitä, että ulkonäkö on miehellä kunnossa ja sitten voidaan miettiä sitä huomioonottamista.

En naisena ymmärrä mikseivät naiset voi myöntää tätä? Vai onko kyse siitä, että minä olen poikkeus? Epämiellyttävä tai ei-kiinnostava mies ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi olkoon kuinka huomioonottava tahansa. Olen tämän muutaman kerran todennut, kun mies on tulkinnut väärin sen, että pidän hänestä todella paljon ystävänä. Ystävä ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi minun silmiini koskaan. Ei muutu, vaikka onkin kuinka mukava tahansa.

Miten niin ei myönnä? Melkein jokaisessa ketjussa on todettu, että ulkonäöllä on merkitystä. Ei missään ole väitetty, että epämiellyttävä mies muuttuisi kiinnostavaksi, jos on huomioiva tyyppi.

Tässä ketjussa on usein todettu, että komeus ei auta mitään, jos mies on mulkku, mutta ei myönnetä sitä, että ulkonäkö on silti ensimmäinen asia, josta kiinnostutaan ensikohtaamisella. Et edes tiedä, että mies on mulkku, ellet ole tutustunut häneen sen verran, että hän on avannut suunsa. Usein sen havaitsemiseen menee vielä kauemmin, mutta ennen sitä olet jo tehnyt päätöksen jutella hänen kanssaan. (Ja nyt en puhu kenestäkään väkisin iholle liimaantuvasta tyypistä.)

Ulkonäkö, tyyli, tapa kantaa itsensä jne. ratkaisee kenen kanssa ylipäätään alkaa jutella. Siitä eteenpäin persoonalla on merkitystä, mutta ensivaikutelma tulee ulkonäöstä ja sitä myöden ulkonäkö todella on ensimmäinen ja tärkein kriteeri. Jos muuta ei ole käytössä kuin kuva, niin päätös tehdään sen perusteella, jos etsitään seuraa.

Kaikkien suhteet eivät ala niin, että nähdään tuntematon tyyppi ja mennään ulkonäön perusteella juttelemaan. Jotkut voivat tutustua työn, harrastusten tai muun puitteissa ihmiseen, jolloin on vaikea sanoa, mitä toisesta on edes tiennyt/nähnyt ensin. Varmaan sen takia moni täällä ei allekirjoita sitä, että toisessa olisi ensin kiinnittänyt huomiota ulkonäköön. Ja esim. itse en edes oikein osaa kiinnostua pelkän ulkonäön perusteella, vaikka ulkonäöllä iso merkitys onkin. Ihmiset ovat näissä asioissa yksilöitä.

Ei se olennaisesti muuta tilannetta, että tapaat miehen harrastuksessa tai tuttavien kautta. Itse olen myös tavannut kaikki poikaystäväni ja aviomieheni yhteisten tuttavien kautta. En siis koskaan ole käyttänyt deittisovelluksia tai iskenyt baarista tuikituntematonta miestä.

Mutta se tietysti, että olen ulkonäkökeskeinen narsisti ratkaisee kaiken. Menikin aika monta sataa viestiä ennen kun narsistikortti kaivettiin esille tässä ketjussa.

Olen se, jolle vastasit, mutta narsismista on kirjoitellut täällä joku ihan muu. Olisi kiva, että yhden kirjoittajan suuhun ei laitettaisi toisen sanomisia. 

En tiedä, ymmärrätkö nyt jotenkin väärin, mitä yritän sanoa. Itsehän olen tässä myös korostanut ulkonäön merkitystä pariutumisessa ja seksuaalisessa halussa, mutta olen yrittänyt selventää, miksi moni kokee vieraaksi sen väitteen, että aina ihastutaan ensin ulkonäköön. Kun ei se todellakaan kaikissa tapauksissa mene noin. Silloin, kun ihmiseen tutustuu jotenkin muuten kuin ulkonäkö edellä, ihmisestä saa tapaamishetkellä paljon muutakin informaatiota kuin ulkonäön, eikä aina siinä vaiheessa mieti toisen ulkonäköä - edes silloin, vaikka vähän ajan kuluttua tuntisikin henkilöön vetoa. Yritän tässä vain tuoda esiin sen, että tutustumistapoja on erilaisia, ja onhan sekin mahdollista, että on tuntenut toisen jo pitkään, ennen kuin kiinnostuu tästä - millä lailla siinä mukaan mennään ulkonäkö edellä? 

Niin, tässä on monta kirjoittajaa. En ajatellutkaan, että se olisit välttämättä sinä, joka narsimikorttia heilutteli, mutta sen nyt vain on jossain kohtaa tapana kaivaa esille.

En oikeastaan tajua miten voit tutustua kehenkään näkemättä hänen ulkonäköön, ellet ole sokea. Ulkonäkö on realiteetti eikä arvoarvostelma tai osoitus jostain tietystä asenteesta.

Ulkonäkö on ensivaikutelma, vaikka tietysti suurin osa ihmisistä ei sen suhteen heilauta suuntaan eikä toiseen. He ovat taviksia, joita ei ensin ajattele millään lailla eikä pane merkille. Silloin käyttäytyminen ja persoona ratkaisevat enemmän kuin sellaisen henkilön kohdalla, jonka ulkonäössä on jotain erityisen säväyttävää hyvässä tai pahassa. Siinä mielessä ymmärrän pointtisi.

Osa ihmisistä on myös vähemmän ulkonäkökeskeisiä kuin toiset (ei visuaalisia, vaan enemmän kinesteettisiä), mutta se ei silti poista sitä, että ihmisen ulkonäkö seksuaalisessa mielessä on joko kyllä tai ei. Jos se on ei, se ei muutu kylläksi kuin hyvin harvoissa tapauksissa. Ne tapaukset ehkä ovat noita paljon puhuttuja järkiliittoja, missä seksi ei sitten välttämättä toimi.

Tottakai NÄEN ihmisen ulkonäön, mutta ei se tarkoita sitä, että silloin kiinnostun hänestä seksuaalisesti ja/tai romanttisesti sen ulkonäön perusteella.  En jokaista uutta ihmistä arvioi ensikohtaamisen hetkellä siinä mielessä, että mitä ajattelen hänestä seksuaalisesti. Olen bi-seksuaali, eli joutuisin siis todellakin miettimään ihan kaikkia tällä lailla. En ymmärrä, miksi tätä ei voida nyt uskoa, että esim. minä en kiinnostu seksuaalisesti ihmisistä pelkän ulkonäön perusteella. Se ei tarkoita sitä, etteikö ulkonäöllä olisi merkitystä, paljonkin. Ja pelkästään se, että joku on kaunis/komea/hyvännäköinen ei tarkoita sitä, että hän olisi seksuaalisesi puoleensa vetävä.

Tässähän ei ole kukaan puhunut siitä, että kiinnostuttaisiin pelkän ulkonäön perusteella. Ulkonäkö on ensimmäinen rima siihen kenen kanssa ryhtyy edes juttelemaan ja kaveeraamaan siellä harrastusporukassakin. Osa niistä, joiden ulkonäkö miellyttää osoittautuu kiinnostavaksi myös seksuaalisessa mielessä, kun häneen tutustuu tarkemmin. 

Tämä on siinä mielessä vähän outo keskustelu, koska mielestäni tuo kuvaamani proseduuri on tavanomainen realiteetti eikä sinänsä liity markkina-arvoteoriaankaan mitenkään.

No tätä en allekirjoita ollenkaan. Minä kyllä juttelen harrastuksissa, töissä ja kavereiden bileissä ihan kaikkien kanssa, en todellakaan valikoi ulkonäön perusteella juttelukavereita. Kuulostaisi aika oudolta, että suostuisi elämässä yleensäkin PUHUMAAN vain sellaisten kanssa, ketkä arvioi seksuaalisesti puoleensavetäviksi - aika lailla hiljaa ja epäsosiaalisenahan sitä saisi siinä tapauksessa olla. Ja olisihan se sosiaalisesti aika kömpelöä, jopa junttimaista käytöstäkin. Ja en ainakaan itse ajattele, että jokaisen kohtaamani ihmisen kohdalla pitäisi tehdä joku arvio siitä, olisiko hän potentiaalinen kumppani. Kai sitä nyt voi jutella ja tutustua ihmisiin muutenkin.

Et varmaan tee sitä tahallasi, mutta jälleen lisäsit minun tekstiini sanoja, joita ei siellä ollut kuten äsken sanan "pelkkä" ja nyt "seksuaalisesti puoleensavetävä". Minä kirjoitin tilanteesta, missä ulkonäkö koetaan miellyttäväksi sen verran, että hänen kanssaan jutellaan enkä puhunut seksuaalisesti puoleensavetävästä yhtään mitään.

Ulkoisesti epämiellyttävän kanssa voidaan myös jutella, mutta vain kohteliaisuudesta. Jos joku vaikkapa haisee pahalta tai hänessä on jotakin muuta epämiellyttävänä koettua ulkoisesti (se vaihtelee jonkin verran eri ihmisten välillä mikä koetaan epämiellyttäväksi), niin hänen kanssaan ei synny kanssakäymistä enempää kuin on aivan välttämätöntä. Sama pätee sekä ystävyydessä että ihastumisissa. Ulkoinen rima on ylitettävä, jotta kanssakäymistä syntyy.

Okei, en tiennyt että ei-hyvännäköisillä tarkoitetaan jotain haisuleita. Sori, jos käsitin väärin. Ja pahoittelut, jos käsitin väärin myös tuon, millä lailla siihen ulkonäköön kiinnität huomiota. Mutta syy, miksi näin kävi, oli varmaan se, kun kirjoitit: "Ulkonäkö on ensimmäinen rima siihen kenen kanssa ryhtyy edes juttelemaan ja kaveeraamaan siellä harrastusporukassakin. Osa niistä, joiden ulkonäkö miellyttää osoittautuu kiinnostavaksi myös seksuaalisessa mielessä, kun häneen tutustuu tarkemmin."  Sain tästä ilmeisen virheellisen käsityksen, että neutraalissakin juttelussa jotenkin arvioidaan ulkonäköä samalla lailla kuin silloin, kun on deittailutarkoitus.

Itse en sinänsä koe valtaosaa ihmisistä epämiellyttävän näköisiksi, mutta miellyttävän näköinen ei tarkoita vielä sitä, että häneen ihastuisi - enkä nyt väitä sinunkaan sanoneen näin. Valtaosa ihmisistä, joita eri yhteyksissä tapaan, on sellaisia, joiden kanssa voi ihan hyvin jutella, eikä heidän ulkonäöllään ole asian kanssa mitään tekemistä.

Ajattelen kuitenkin, että nämä voivat mennä aika yksilöllisesti ja saman ihmisenkin kohdalla eri tapauksessa eri lailla. Joskus ulkonäön merkitys on jo tutustumisvaiheessa iso, joskus tutustuminen tapahtuu ilman, että mitään ulkonäöllistä viehättymistä tapahtuu. Ihminen on kuitenkin kokonaisuus, ja ainakin itse koen, että ulkonäkö (siis se osa ulkonäköä, jonka voisi taltioida valokuviin) pelkästään on vain osa ulkoista olemusta, ja lopulta se kokonaisuus ratkaisee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen mitä olen tämän ketjun perusteella ymmärtänyt tasoteoriasta sen suurin ongelma on se, että kyseinen teoria sulkee pois henkilön vapaan tahdon.

Miehen tason määrittää vain se kuinka helposti ja paljon hän saa irtoseksiä mahdollisimman monilta eri naisilta siinäkin tapauksessa, että mies haluaa seksiä vain yhdeltä tietyltä naiselta ja onnistuu siinä. Eli miehen pitäisi haluta paljon irtoseksiä, jotta hänellä olisi edellytykset korkeaan tasoon. Vastaavasti naisten taso määräytyy sen mukaan kuinka paljon heille on tarjolla sellaisia kumppaneita mitä he eivät halua ja toisaalta, jos he vapaasta tahdosta harrastavat seksiä useiden miehien kanssa, heidän tasonsa laskee.

Tasoteoria siis "rankaisee" miehiä haluamattomuudesta ja naisia halusta. Ei ihme, että pariutuminen on vaikeaa, jos sen perustaa näin absurdille ajatusmallille.

Naisen tason määrittää täsmälleen sama setti: kuinka helposti nainen saa sellaisen seksi/parisuhde-elämän, jonka hän itse haluaa. Ei siinä mitään sukupuolista eroa ole.

Eli jos nainen on halusta harrastanut irtoseksiä 80 miehen kanssa, hänen tasonsa on korkea?

Olen eri, mutta haluan esittää huomion tuosta:

Kuka tahansa hyvin keskinkertaisenkin näköinen nainen voi koska tahansa laittaa Tinderiin ilmoituksen että "etsin kevyttä seksiseuraa", ja harrastaa muutaman kuukauden aikana seksiä 80 miehen kanssa.

Jotta mies voisi muutaman kuukauden aikana harrastaa seksiä 80 eri naisen kanssa, niin sen miehen pitäisi olla jotain aivan täysin poikkeuksellista, esim olla aivan uskomattoman hyvännäköinen, tai omata kansainvälisen rokkitähden statuksen ja karisman.

Eli tuota mittaria ei oikein voi käyttää, koska miehillä ja naisilla ei tältä osin homma toimi ihan samalla tavalla.

Eli nyt tasot eivät määräydykään yhtäläisesti sukupuolesta riippumatta ja teoria "rankaisee" naista vapaasta tahdosta ja seksuaalisesta aktiivisuudesta. Mikä on sinänsä typerää, koska miehen korkea taso vaatii paljon seksuaalisesti aktiivisia naisia ympärilleen.

Tietenkin tasot määräytyvät eri tavalla.

Miehen tasoa nostaa pituus, naiselle se on neutraali ominaisuus (pitkistä/lyhyistä naisista tykkäävät ovat melko tarkalleen 50-50).

Miehen tasoa nostaa huomattavasti vaikutusvalta, naisen tasoa ne nostavat vain jos nainen on laulaja/näyttelijä/tms seksisymboli.

Tuo mistä mainitsit perustuu siihen, että miehen on vaikeaa saada seksiä antamatta naiselle mitään muuta. Miesten enemmistö saa naisen kun naisella on muitakin tarpeita kuten perhe, yhteinen asunto, häät ja status pariskuntana. Jos nainen haluaa miehen vaikkei tämä anna hänelle mitään muuta kuin munaa, on hänen seksuaalinen arvonsa erittäin korkea.

Nainen taas saa seksiä helposti, joten sen saaminen ei nosta naisen arvoa.

Tietenkin? Juuri pari sivua sitten minulle sanottiin, että taso määräytyy sukupuolesta riippumatta sen mukaan kuinka paljon saa seksiä haluamiltaan henkilöiltä. Tämän jälkeen alkoi tulemaan kaikenlaisia jatkoehtoja ja nyt tilanne on kääntynyt jo siihen, että tietenkin säännöt ovat erilaiset eri sukupuolille.

Tasoteoria on siis puhtaasti sitä mitä kukakin sen haluaa olevan. Se muuttuu asiayhteyden mukaan ja ainoa yhtäläisyys siinä on se, että kukin voi tulkita sitä juuri siten kuin haluaa ja kuinka se parhaiten vahvistaa omia näkemyksiään.

Eli tasoteoria toimii päinvastoin kuin tieteelliset teoriat. Se on kuin horoskooppi, jokaiselle jotain sen mukaan miten sitä milloinkin haluaa tulkita.

Taso määräytyy sen mukaan minkä tasoisen kumppanin saa sitoutettua ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen. Piste. Se on sama molemmille sukupuolille.

Seksin saaminen menee eri tavalla miehillä vs naisilla. Miehet ovat valmiita panemaan alaspäin, naisilla menee useammin niin päin että miehen tulee olla todella komea ja sytyttävä jotta pelkkä seksi kiinnostaisi.

Eli tasoteoriaa voi soveltaa vain niihin ihmisiin, jotka sopivat tiettyyn, melko konservatiisieen muottiin. Jos sattuu olemaan poly tai haluaisi avoimen suhteen, ei tasoteoriaa voi tällaisiin ihmisiin soveltaa. Ja mitä olen aiemmin huomannut, myös kaikki alakulttuuri-ihmiset mahtuvat tasoteorian lokeroihin melko huonosti. Kuten olen sanonut, tasoteoria ilmentää enemmän amerikkalaisia ihanteita ja normeja. Jo se, että käytetään sanaa "sitouttaa", kertoo siitä, että ajatukset on omaksuttu jostain jenkkilästä. Eihän suomalainen todellisuus ole tuollaista.

Selvyyden vuoksi: en itsekään ole mikään poly, mutta vierastan kuitenkin ajatusta siitä, että suomalainen pariutuminen olisi "sitouttamista ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen". Ihme, kun tässä ei mainittu myös, että "ja ehdottomasti kirkossa vihittyyn avioliittoon" - sekin sopisi amerikkalaiseen normiin. Amerikassa parisuhde on ihan eri lailla monille ihmisille eräänlainen sosioekonominen "järjestely", ja siksi tasoteoriassa toistuvat jatkuvasti tietynlaiset termit, kun ajatellaan, että mies hakee edustusvaimoa ja nainen taloudellista turvaa (mikä tietysti on tietyllä lailla ymmärrettävääkin huonon sosiaaliturvan ja epäreilun työkulttuurin maassa, jossa on vielä erittäin konservatiiviset ja vanhoilliset sukupuoliroolit, maksulliset koulut ja erittäin jyrkät luokkaerot).

Tällöin tason määrittää se minkä tasoisen kumppanin nämä ihmiset voisivat saada.

Vertaamalla pariutuneisiin tämä on yleensä aika helposti mitattavissa.

Kun ei puhuta monogaamisista parisuhteista, käytännössä nyrkkisääntö on seuraava:

- mitä kevyempi suhde, sitä tasokkaampaa seuraa nainen voi saada

- mitä kevyempi suhde, sitä vaikeampaa miehen on saada omantasoistaan seuraa

 

No, juu. Jos etsisin yhden yön juttua tinderistä näin naisena, tottakai valitsisin sen, jonka tuossa suhteessa arvioisin voivan tarjota minulle tyydyttävimmän kokemuksen. Sehän on selvää. Mutta ei sitä pelkkä ulkonäkö määrää, jos mies on esim. käytökseltään kuin pökkelö.

Myönnätkö että ulkonäkörima olis korkeammalla kuin parisuhdetta etsiessä?

Luulen, että me naiset ei olla yhtä visuaalisia kuin te miehet. Miehen ei tarvitse olla huippukomea ollakseen seksikäs, puoleensavetävä tai karismaattinen. Mutta joo, tuohon hommaan valitsisin luultavasti fyysisemmän oloisen miehen kun parisuhteeseen. Sellainenkin kävisi, jonka kanssa nyt ei olisi niin kauheasti puhuttavaa tai yhteistä. Kunhan käytöstavat on kunnossa.

Kyllä te olette.

Juju on siinä että te kuvittelette komean miehen olevan tavis, ja vasta top 0-1-1% miehen olevan komea.

Mikä taho määrittää sen millainen on komea? Ilmeisesti se ei ainakaan ole naiset itse kun heidän mielipiteensä on väärä. Mistä herääkin kysymys miksi naisten pitäisi kiinnostua siitä jonkun muun mielipiteestä millainen on komea?

Siinä on komean määritelmä, joka on kaikkein yleisin ihailtu miestyyppi kaikilla mittareilla mitattuna:

1) Tummat hiukset, täydellinen hiusraja 2) Pituutta yli 183 cm 3) Selkeästi piirtyvät lihakset 4) Rasvaprosentti 8-12 5) Suorat, sopivan valkoiset hampaat 6) Yksinkertaiset, tyylikkäät vaatteet [ei silmälaseja!] 7) Etnisyys kaukasialainen 8) Ikää maksimissaan 27 vuotta

Miesmalli on kaunis katsella, mutta mitä ihmettä mä sillä parisuhteessa tekisin?

Ei ole kysymys parisuhteesta, vaan siitä, millainen mies saa naisen/naisia kaikista helpoiten.

Suurin osa ihmisistä ei halua saada miehiä/naisia kaikista helpoiten vaan rakastaa ja tulla rakastetuksi. Siinähän se ihmisen ns. taso lopulta mitataan. Panohommat on merkityksetöntä roskaa.

Kyllä miehille nimenomaan tuo hyvää fiilistä se, että saa helposti monia eri naisia. Se kuuluu meidän suvunjatkamisen biologiaamme. Loputon määrä naisia olisi paras lopputulema miehelle. Naiset ovat erilaisia, koska he pääsevät jatkamaan sukua parhaiten yhden laatumiehen kanssa pariutumalla ja siksi kriteeritkin ovat korkeammalla kuin miehillä, ja siksi haaremin osanakin on naisena ihan mukavaa.

Ei se ole kuule edes noinkaan monimutkaista. Naiselle ei ole iloa kuin niistä miehistä, jotka haluaa tuottaa naiselle nautintoa. Ja osaa. Ja kun se ei ihan joka jantterilta onnistu, eikä aika monia edes kiinnosta, niin on paljon järkempää löytää joku vakio jonka kanssa se on kivaa. Vaikka se ei sitten mikään varsinainen parisuhde olisikaan. Määrä ei takaa tuossa naiselle yhtään mitään.

Jos sulla on kymmeniä tai satoja ehdokkaita mistä valita niin sitä laatua on varmaankin helpompi löytää kuin jos sinulla olisi yksi tai kaksi ei-niin-kovin-hääppöistä vaihtoehtoa. Ihmeellistä nillittämistä.

Naiselle se laatu on sitä että miehellä on huomioon ottava luonne. Ja tuon kartoittaminen ei ole mitenkään nopeaa ja helppoa, vaan vaatii oikeasti tutustumista. En nyt tiedä kenellä on aikaa juosta tapailemassa lukemattomia tuntemattomuuksia Tinderistä.

Naiselle laatu on sitä, että ulkonäkö on miehellä kunnossa ja sitten voidaan miettiä sitä huomioonottamista.

En naisena ymmärrä mikseivät naiset voi myöntää tätä? Vai onko kyse siitä, että minä olen poikkeus? Epämiellyttävä tai ei-kiinnostava mies ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi olkoon kuinka huomioonottava tahansa. Olen tämän muutaman kerran todennut, kun mies on tulkinnut väärin sen, että pidän hänestä todella paljon ystävänä. Ystävä ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi minun silmiini koskaan. Ei muutu, vaikka onkin kuinka mukava tahansa.

Miten niin ei myönnä? Melkein jokaisessa ketjussa on todettu, että ulkonäöllä on merkitystä. Ei missään ole väitetty, että epämiellyttävä mies muuttuisi kiinnostavaksi, jos on huomioiva tyyppi.

Tässä ketjussa on usein todettu, että komeus ei auta mitään, jos mies on mulkku, mutta ei myönnetä sitä, että ulkonäkö on silti ensimmäinen asia, josta kiinnostutaan ensikohtaamisella. Et edes tiedä, että mies on mulkku, ellet ole tutustunut häneen sen verran, että hän on avannut suunsa. Usein sen havaitsemiseen menee vielä kauemmin, mutta ennen sitä olet jo tehnyt päätöksen jutella hänen kanssaan. (Ja nyt en puhu kenestäkään väkisin iholle liimaantuvasta tyypistä.)

Ulkonäkö, tyyli, tapa kantaa itsensä jne. ratkaisee kenen kanssa ylipäätään alkaa jutella. Siitä eteenpäin persoonalla on merkitystä, mutta ensivaikutelma tulee ulkonäöstä ja sitä myöden ulkonäkö todella on ensimmäinen ja tärkein kriteeri. Jos muuta ei ole käytössä kuin kuva, niin päätös tehdään sen perusteella, jos etsitään seuraa.

Kaikkien suhteet eivät ala niin, että nähdään tuntematon tyyppi ja mennään ulkonäön perusteella juttelemaan. Jotkut voivat tutustua työn, harrastusten tai muun puitteissa ihmiseen, jolloin on vaikea sanoa, mitä toisesta on edes tiennyt/nähnyt ensin. Varmaan sen takia moni täällä ei allekirjoita sitä, että toisessa olisi ensin kiinnittänyt huomiota ulkonäköön. Ja esim. itse en edes oikein osaa kiinnostua pelkän ulkonäön perusteella, vaikka ulkonäöllä iso merkitys onkin. Ihmiset ovat näissä asioissa yksilöitä.

Ei se olennaisesti muuta tilannetta, että tapaat miehen harrastuksessa tai tuttavien kautta. Itse olen myös tavannut kaikki poikaystäväni ja aviomieheni yhteisten tuttavien kautta. En siis koskaan ole käyttänyt deittisovelluksia tai iskenyt baarista tuikituntematonta miestä.

Mutta se tietysti, että olen ulkonäkökeskeinen narsisti ratkaisee kaiken. Menikin aika monta sataa viestiä ennen kun narsistikortti kaivettiin esille tässä ketjussa.

Olen se, jolle vastasit, mutta narsismista on kirjoitellut täällä joku ihan muu. Olisi kiva, että yhden kirjoittajan suuhun ei laitettaisi toisen sanomisia. 

En tiedä, ymmärrätkö nyt jotenkin väärin, mitä yritän sanoa. Itsehän olen tässä myös korostanut ulkonäön merkitystä pariutumisessa ja seksuaalisessa halussa, mutta olen yrittänyt selventää, miksi moni kokee vieraaksi sen väitteen, että aina ihastutaan ensin ulkonäköön. Kun ei se todellakaan kaikissa tapauksissa mene noin. Silloin, kun ihmiseen tutustuu jotenkin muuten kuin ulkonäkö edellä, ihmisestä saa tapaamishetkellä paljon muutakin informaatiota kuin ulkonäön, eikä aina siinä vaiheessa mieti toisen ulkonäköä - edes silloin, vaikka vähän ajan kuluttua tuntisikin henkilöön vetoa. Yritän tässä vain tuoda esiin sen, että tutustumistapoja on erilaisia, ja onhan sekin mahdollista, että on tuntenut toisen jo pitkään, ennen kuin kiinnostuu tästä - millä lailla siinä mukaan mennään ulkonäkö edellä? 

Niin, tässä on monta kirjoittajaa. En ajatellutkaan, että se olisit välttämättä sinä, joka narsimikorttia heilutteli, mutta sen nyt vain on jossain kohtaa tapana kaivaa esille.

En oikeastaan tajua miten voit tutustua kehenkään näkemättä hänen ulkonäköön, ellet ole sokea. Ulkonäkö on realiteetti eikä arvoarvostelma tai osoitus jostain tietystä asenteesta.

Ulkonäkö on ensivaikutelma, vaikka tietysti suurin osa ihmisistä ei sen suhteen heilauta suuntaan eikä toiseen. He ovat taviksia, joita ei ensin ajattele millään lailla eikä pane merkille. Silloin käyttäytyminen ja persoona ratkaisevat enemmän kuin sellaisen henkilön kohdalla, jonka ulkonäössä on jotain erityisen säväyttävää hyvässä tai pahassa. Siinä mielessä ymmärrän pointtisi.

Osa ihmisistä on myös vähemmän ulkonäkökeskeisiä kuin toiset (ei visuaalisia, vaan enemmän kinesteettisiä), mutta se ei silti poista sitä, että ihmisen ulkonäkö seksuaalisessa mielessä on joko kyllä tai ei. Jos se on ei, se ei muutu kylläksi kuin hyvin harvoissa tapauksissa. Ne tapaukset ehkä ovat noita paljon puhuttuja järkiliittoja, missä seksi ei sitten välttämättä toimi.

Tottakai NÄEN ihmisen ulkonäön, mutta ei se tarkoita sitä, että silloin kiinnostun hänestä seksuaalisesti ja/tai romanttisesti sen ulkonäön perusteella.  En jokaista uutta ihmistä arvioi ensikohtaamisen hetkellä siinä mielessä, että mitä ajattelen hänestä seksuaalisesti. Olen bi-seksuaali, eli joutuisin siis todellakin miettimään ihan kaikkia tällä lailla. En ymmärrä, miksi tätä ei voida nyt uskoa, että esim. minä en kiinnostu seksuaalisesti ihmisistä pelkän ulkonäön perusteella. Se ei tarkoita sitä, etteikö ulkonäöllä olisi merkitystä, paljonkin. Ja pelkästään se, että joku on kaunis/komea/hyvännäköinen ei tarkoita sitä, että hän olisi seksuaalisesi puoleensa vetävä.

Tässähän ei ole kukaan puhunut siitä, että kiinnostuttaisiin pelkän ulkonäön perusteella. Ulkonäkö on ensimmäinen rima siihen kenen kanssa ryhtyy edes juttelemaan ja kaveeraamaan siellä harrastusporukassakin. Osa niistä, joiden ulkonäkö miellyttää osoittautuu kiinnostavaksi myös seksuaalisessa mielessä, kun häneen tutustuu tarkemmin. 

Tämä on siinä mielessä vähän outo keskustelu, koska mielestäni tuo kuvaamani proseduuri on tavanomainen realiteetti eikä sinänsä liity markkina-arvoteoriaankaan mitenkään.

No tätä en allekirjoita ollenkaan. Minä kyllä juttelen harrastuksissa, töissä ja kavereiden bileissä ihan kaikkien kanssa, en todellakaan valikoi ulkonäön perusteella juttelukavereita. Kuulostaisi aika oudolta, että suostuisi elämässä yleensäkin PUHUMAAN vain sellaisten kanssa, ketkä arvioi seksuaalisesti puoleensavetäviksi - aika lailla hiljaa ja epäsosiaalisenahan sitä saisi siinä tapauksessa olla. Ja olisihan se sosiaalisesti aika kömpelöä, jopa junttimaista käytöstäkin. Ja en ainakaan itse ajattele, että jokaisen kohtaamani ihmisen kohdalla pitäisi tehdä joku arvio siitä, olisiko hän potentiaalinen kumppani. Kai sitä nyt voi jutella ja tutustua ihmisiin muutenkin.

Et varmaan tee sitä tahallasi, mutta jälleen lisäsit minun tekstiini sanoja, joita ei siellä ollut kuten äsken sanan "pelkkä" ja nyt "seksuaalisesti puoleensavetävä". Minä kirjoitin tilanteesta, missä ulkonäkö koetaan miellyttäväksi sen verran, että hänen kanssaan jutellaan enkä puhunut seksuaalisesti puoleensavetävästä yhtään mitään.

Ulkoisesti epämiellyttävän kanssa voidaan myös jutella, mutta vain kohteliaisuudesta. Jos joku vaikkapa haisee pahalta tai hänessä on jotakin muuta epämiellyttävänä koettua ulkoisesti (se vaihtelee jonkin verran eri ihmisten välillä mikä koetaan epämiellyttäväksi), niin hänen kanssaan ei synny kanssakäymistä enempää kuin on aivan välttämätöntä. Sama pätee sekä ystävyydessä että ihastumisissa. Ulkoinen rima on ylitettävä, jotta kanssakäymistä syntyy.

Harva on ulkoisesti niin epämiellyttävä, että ei halua siksi tutustua millään tasolla, mutta onhan niitä esim. pahalle haisevat ihmiset. 

Suurin osa vastaantulijoista ja tutuistakin on seksuaalisessa mielessä merkityksettömiä, mutta sieltä saattaa nousta merkitykselliseksi kun tutustuu.

Harva on myös ensinäkemältä kiinnostava ja sellaiset usein osoittautuvat ei-kiinnostaviksi kun tutustuu ja huomaa että luonne, arvot jne ei mätsää. 

Onko tämä nyt sitä demiseksuaalisuutta sitten?

t. Nainen40+

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen mitä olen tämän ketjun perusteella ymmärtänyt tasoteoriasta sen suurin ongelma on se, että kyseinen teoria sulkee pois henkilön vapaan tahdon.

Miehen tason määrittää vain se kuinka helposti ja paljon hän saa irtoseksiä mahdollisimman monilta eri naisilta siinäkin tapauksessa, että mies haluaa seksiä vain yhdeltä tietyltä naiselta ja onnistuu siinä. Eli miehen pitäisi haluta paljon irtoseksiä, jotta hänellä olisi edellytykset korkeaan tasoon. Vastaavasti naisten taso määräytyy sen mukaan kuinka paljon heille on tarjolla sellaisia kumppaneita mitä he eivät halua ja toisaalta, jos he vapaasta tahdosta harrastavat seksiä useiden miehien kanssa, heidän tasonsa laskee.

Tasoteoria siis "rankaisee" miehiä haluamattomuudesta ja naisia halusta. Ei ihme, että pariutuminen on vaikeaa, jos sen perustaa näin absurdille ajatusmallille.

Naisen tason määrittää täsmälleen sama setti: kuinka helposti nainen saa sellaisen seksi/parisuhde-elämän, jonka hän itse haluaa. Ei siinä mitään sukupuolista eroa ole.

Eli jos nainen on halusta harrastanut irtoseksiä 80 miehen kanssa, hänen tasonsa on korkea?

Olen eri, mutta haluan esittää huomion tuosta:

Kuka tahansa hyvin keskinkertaisenkin näköinen nainen voi koska tahansa laittaa Tinderiin ilmoituksen että "etsin kevyttä seksiseuraa", ja harrastaa muutaman kuukauden aikana seksiä 80 miehen kanssa.

Jotta mies voisi muutaman kuukauden aikana harrastaa seksiä 80 eri naisen kanssa, niin sen miehen pitäisi olla jotain aivan täysin poikkeuksellista, esim olla aivan uskomattoman hyvännäköinen, tai omata kansainvälisen rokkitähden statuksen ja karisman.

Eli tuota mittaria ei oikein voi käyttää, koska miehillä ja naisilla ei tältä osin homma toimi ihan samalla tavalla.

Eli nyt tasot eivät määräydykään yhtäläisesti sukupuolesta riippumatta ja teoria "rankaisee" naista vapaasta tahdosta ja seksuaalisesta aktiivisuudesta. Mikä on sinänsä typerää, koska miehen korkea taso vaatii paljon seksuaalisesti aktiivisia naisia ympärilleen.

Tietenkin tasot määräytyvät eri tavalla.

Miehen tasoa nostaa pituus, naiselle se on neutraali ominaisuus (pitkistä/lyhyistä naisista tykkäävät ovat melko tarkalleen 50-50).

Miehen tasoa nostaa huomattavasti vaikutusvalta, naisen tasoa ne nostavat vain jos nainen on laulaja/näyttelijä/tms seksisymboli.

Tuo mistä mainitsit perustuu siihen, että miehen on vaikeaa saada seksiä antamatta naiselle mitään muuta. Miesten enemmistö saa naisen kun naisella on muitakin tarpeita kuten perhe, yhteinen asunto, häät ja status pariskuntana. Jos nainen haluaa miehen vaikkei tämä anna hänelle mitään muuta kuin munaa, on hänen seksuaalinen arvonsa erittäin korkea.

Nainen taas saa seksiä helposti, joten sen saaminen ei nosta naisen arvoa.

Tietenkin? Juuri pari sivua sitten minulle sanottiin, että taso määräytyy sukupuolesta riippumatta sen mukaan kuinka paljon saa seksiä haluamiltaan henkilöiltä. Tämän jälkeen alkoi tulemaan kaikenlaisia jatkoehtoja ja nyt tilanne on kääntynyt jo siihen, että tietenkin säännöt ovat erilaiset eri sukupuolille.

Tasoteoria on siis puhtaasti sitä mitä kukakin sen haluaa olevan. Se muuttuu asiayhteyden mukaan ja ainoa yhtäläisyys siinä on se, että kukin voi tulkita sitä juuri siten kuin haluaa ja kuinka se parhaiten vahvistaa omia näkemyksiään.

Eli tasoteoria toimii päinvastoin kuin tieteelliset teoriat. Se on kuin horoskooppi, jokaiselle jotain sen mukaan miten sitä milloinkin haluaa tulkita.

Taso määräytyy sen mukaan minkä tasoisen kumppanin saa sitoutettua ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen. Piste. Se on sama molemmille sukupuolille.

Seksin saaminen menee eri tavalla miehillä vs naisilla. Miehet ovat valmiita panemaan alaspäin, naisilla menee useammin niin päin että miehen tulee olla todella komea ja sytyttävä jotta pelkkä seksi kiinnostaisi.

Eli tasoteoriaa voi soveltaa vain niihin ihmisiin, jotka sopivat tiettyyn, melko konservatiisieen muottiin. Jos sattuu olemaan poly tai haluaisi avoimen suhteen, ei tasoteoriaa voi tällaisiin ihmisiin soveltaa. Ja mitä olen aiemmin huomannut, myös kaikki alakulttuuri-ihmiset mahtuvat tasoteorian lokeroihin melko huonosti. Kuten olen sanonut, tasoteoria ilmentää enemmän amerikkalaisia ihanteita ja normeja. Jo se, että käytetään sanaa "sitouttaa", kertoo siitä, että ajatukset on omaksuttu jostain jenkkilästä. Eihän suomalainen todellisuus ole tuollaista.

Selvyyden vuoksi: en itsekään ole mikään poly, mutta vierastan kuitenkin ajatusta siitä, että suomalainen pariutuminen olisi "sitouttamista ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen". Ihme, kun tässä ei mainittu myös, että "ja ehdottomasti kirkossa vihittyyn avioliittoon" - sekin sopisi amerikkalaiseen normiin. Amerikassa parisuhde on ihan eri lailla monille ihmisille eräänlainen sosioekonominen "järjestely", ja siksi tasoteoriassa toistuvat jatkuvasti tietynlaiset termit, kun ajatellaan, että mies hakee edustusvaimoa ja nainen taloudellista turvaa (mikä tietysti on tietyllä lailla ymmärrettävääkin huonon sosiaaliturvan ja epäreilun työkulttuurin maassa, jossa on vielä erittäin konservatiiviset ja vanhoilliset sukupuoliroolit, maksulliset koulut ja erittäin jyrkät luokkaerot).

Tällöin tason määrittää se minkä tasoisen kumppanin nämä ihmiset voisivat saada.

Vertaamalla pariutuneisiin tämä on yleensä aika helposti mitattavissa.

Kun ei puhuta monogaamisista parisuhteista, käytännössä nyrkkisääntö on seuraava:

- mitä kevyempi suhde, sitä tasokkaampaa seuraa nainen voi saada

- mitä kevyempi suhde, sitä vaikeampaa miehen on saada omantasoistaan seuraa

 

No, juu. Jos etsisin yhden yön juttua tinderistä näin naisena, tottakai valitsisin sen, jonka tuossa suhteessa arvioisin voivan tarjota minulle tyydyttävimmän kokemuksen. Sehän on selvää. Mutta ei sitä pelkkä ulkonäkö määrää, jos mies on esim. käytökseltään kuin pökkelö.

Myönnätkö että ulkonäkörima olis korkeammalla kuin parisuhdetta etsiessä?

Luulen, että me naiset ei olla yhtä visuaalisia kuin te miehet. Miehen ei tarvitse olla huippukomea ollakseen seksikäs, puoleensavetävä tai karismaattinen. Mutta joo, tuohon hommaan valitsisin luultavasti fyysisemmän oloisen miehen kun parisuhteeseen. Sellainenkin kävisi, jonka kanssa nyt ei olisi niin kauheasti puhuttavaa tai yhteistä. Kunhan käytöstavat on kunnossa.

Kyllä te olette.

Juju on siinä että te kuvittelette komean miehen olevan tavis, ja vasta top 0-1-1% miehen olevan komea.

Mikä taho määrittää sen millainen on komea? Ilmeisesti se ei ainakaan ole naiset itse kun heidän mielipiteensä on väärä. Mistä herääkin kysymys miksi naisten pitäisi kiinnostua siitä jonkun muun mielipiteestä millainen on komea?

Siinä on komean määritelmä, joka on kaikkein yleisin ihailtu miestyyppi kaikilla mittareilla mitattuna:

1) Tummat hiukset, täydellinen hiusraja 2) Pituutta yli 183 cm 3) Selkeästi piirtyvät lihakset 4) Rasvaprosentti 8-12 5) Suorat, sopivan valkoiset hampaat 6) Yksinkertaiset, tyylikkäät vaatteet [ei silmälaseja!] 7) Etnisyys kaukasialainen 8) Ikää maksimissaan 27 vuotta

Miesmalli on kaunis katsella, mutta mitä ihmettä mä sillä parisuhteessa tekisin?

Ei ole kysymys parisuhteesta, vaan siitä, millainen mies saa naisen/naisia kaikista helpoiten.

Suurin osa ihmisistä ei halua saada miehiä/naisia kaikista helpoiten vaan rakastaa ja tulla rakastetuksi. Siinähän se ihmisen ns. taso lopulta mitataan. Panohommat on merkityksetöntä roskaa.

Kyllä miehille nimenomaan tuo hyvää fiilistä se, että saa helposti monia eri naisia. Se kuuluu meidän suvunjatkamisen biologiaamme. Loputon määrä naisia olisi paras lopputulema miehelle. Naiset ovat erilaisia, koska he pääsevät jatkamaan sukua parhaiten yhden laatumiehen kanssa pariutumalla ja siksi kriteeritkin ovat korkeammalla kuin miehillä, ja siksi haaremin osanakin on naisena ihan mukavaa.

Ei se ole kuule edes noinkaan monimutkaista. Naiselle ei ole iloa kuin niistä miehistä, jotka haluaa tuottaa naiselle nautintoa. Ja osaa. Ja kun se ei ihan joka jantterilta onnistu, eikä aika monia edes kiinnosta, niin on paljon järkempää löytää joku vakio jonka kanssa se on kivaa. Vaikka se ei sitten mikään varsinainen parisuhde olisikaan. Määrä ei takaa tuossa naiselle yhtään mitään.

Jos sulla on kymmeniä tai satoja ehdokkaita mistä valita niin sitä laatua on varmaankin helpompi löytää kuin jos sinulla olisi yksi tai kaksi ei-niin-kovin-hääppöistä vaihtoehtoa. Ihmeellistä nillittämistä.

Naiselle se laatu on sitä että miehellä on huomioon ottava luonne. Ja tuon kartoittaminen ei ole mitenkään nopeaa ja helppoa, vaan vaatii oikeasti tutustumista. En nyt tiedä kenellä on aikaa juosta tapailemassa lukemattomia tuntemattomuuksia Tinderistä.

Naiselle laatu on sitä, että ulkonäkö on miehellä kunnossa ja sitten voidaan miettiä sitä huomioonottamista.

En naisena ymmärrä mikseivät naiset voi myöntää tätä? Vai onko kyse siitä, että minä olen poikkeus? Epämiellyttävä tai ei-kiinnostava mies ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi olkoon kuinka huomioonottava tahansa. Olen tämän muutaman kerran todennut, kun mies on tulkinnut väärin sen, että pidän hänestä todella paljon ystävänä. Ystävä ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi minun silmiini koskaan. Ei muutu, vaikka onkin kuinka mukava tahansa.

Miten niin ei myönnä? Melkein jokaisessa ketjussa on todettu, että ulkonäöllä on merkitystä. Ei missään ole väitetty, että epämiellyttävä mies muuttuisi kiinnostavaksi, jos on huomioiva tyyppi.

Tässä ketjussa on usein todettu, että komeus ei auta mitään, jos mies on mulkku, mutta ei myönnetä sitä, että ulkonäkö on silti ensimmäinen asia, josta kiinnostutaan ensikohtaamisella. Et edes tiedä, että mies on mulkku, ellet ole tutustunut häneen sen verran, että hän on avannut suunsa. Usein sen havaitsemiseen menee vielä kauemmin, mutta ennen sitä olet jo tehnyt päätöksen jutella hänen kanssaan. (Ja nyt en puhu kenestäkään väkisin iholle liimaantuvasta tyypistä.)

Ulkonäkö, tyyli, tapa kantaa itsensä jne. ratkaisee kenen kanssa ylipäätään alkaa jutella. Siitä eteenpäin persoonalla on merkitystä, mutta ensivaikutelma tulee ulkonäöstä ja sitä myöden ulkonäkö todella on ensimmäinen ja tärkein kriteeri. Jos muuta ei ole käytössä kuin kuva, niin päätös tehdään sen perusteella, jos etsitään seuraa.

Kaikkien suhteet eivät ala niin, että nähdään tuntematon tyyppi ja mennään ulkonäön perusteella juttelemaan. Jotkut voivat tutustua työn, harrastusten tai muun puitteissa ihmiseen, jolloin on vaikea sanoa, mitä toisesta on edes tiennyt/nähnyt ensin. Varmaan sen takia moni täällä ei allekirjoita sitä, että toisessa olisi ensin kiinnittänyt huomiota ulkonäköön. Ja esim. itse en edes oikein osaa kiinnostua pelkän ulkonäön perusteella, vaikka ulkonäöllä iso merkitys onkin. Ihmiset ovat näissä asioissa yksilöitä.

Ei se olennaisesti muuta tilannetta, että tapaat miehen harrastuksessa tai tuttavien kautta. Itse olen myös tavannut kaikki poikaystäväni ja aviomieheni yhteisten tuttavien kautta. En siis koskaan ole käyttänyt deittisovelluksia tai iskenyt baarista tuikituntematonta miestä.

Mutta se tietysti, että olen ulkonäkökeskeinen narsisti ratkaisee kaiken. Menikin aika monta sataa viestiä ennen kun narsistikortti kaivettiin esille tässä ketjussa.

Olen se, jolle vastasit, mutta narsismista on kirjoitellut täällä joku ihan muu. Olisi kiva, että yhden kirjoittajan suuhun ei laitettaisi toisen sanomisia. 

En tiedä, ymmärrätkö nyt jotenkin väärin, mitä yritän sanoa. Itsehän olen tässä myös korostanut ulkonäön merkitystä pariutumisessa ja seksuaalisessa halussa, mutta olen yrittänyt selventää, miksi moni kokee vieraaksi sen väitteen, että aina ihastutaan ensin ulkonäköön. Kun ei se todellakaan kaikissa tapauksissa mene noin. Silloin, kun ihmiseen tutustuu jotenkin muuten kuin ulkonäkö edellä, ihmisestä saa tapaamishetkellä paljon muutakin informaatiota kuin ulkonäön, eikä aina siinä vaiheessa mieti toisen ulkonäköä - edes silloin, vaikka vähän ajan kuluttua tuntisikin henkilöön vetoa. Yritän tässä vain tuoda esiin sen, että tutustumistapoja on erilaisia, ja onhan sekin mahdollista, että on tuntenut toisen jo pitkään, ennen kuin kiinnostuu tästä - millä lailla siinä mukaan mennään ulkonäkö edellä? 

Niin, tässä on monta kirjoittajaa. En ajatellutkaan, että se olisit välttämättä sinä, joka narsimikorttia heilutteli, mutta sen nyt vain on jossain kohtaa tapana kaivaa esille.

En oikeastaan tajua miten voit tutustua kehenkään näkemättä hänen ulkonäköön, ellet ole sokea. Ulkonäkö on realiteetti eikä arvoarvostelma tai osoitus jostain tietystä asenteesta.

Ulkonäkö on ensivaikutelma, vaikka tietysti suurin osa ihmisistä ei sen suhteen heilauta suuntaan eikä toiseen. He ovat taviksia, joita ei ensin ajattele millään lailla eikä pane merkille. Silloin käyttäytyminen ja persoona ratkaisevat enemmän kuin sellaisen henkilön kohdalla, jonka ulkonäössä on jotain erityisen säväyttävää hyvässä tai pahassa. Siinä mielessä ymmärrän pointtisi.

Osa ihmisistä on myös vähemmän ulkonäkökeskeisiä kuin toiset (ei visuaalisia, vaan enemmän kinesteettisiä), mutta se ei silti poista sitä, että ihmisen ulkonäkö seksuaalisessa mielessä on joko kyllä tai ei. Jos se on ei, se ei muutu kylläksi kuin hyvin harvoissa tapauksissa. Ne tapaukset ehkä ovat noita paljon puhuttuja järkiliittoja, missä seksi ei sitten välttämättä toimi.

Mulle naisena miesten ulkonäkö seksuaalisessa mielessä, siis miten näen miehet seksuaalisessa mielessä vaihtelee paljon esim. kuukautiskierron mukaan ja "luokkia" on kolme: ei koskaan ikinä, joskus ehkä jos sille päälle sattuu (esim. ovulaatio auttaa tähän), ja sitten ne seksuaalisesti viehättävät (mikä ei tarkoita, että panisin tai haluaisin niiden kanssa oikeasti käytännössä mitään, kunhan herättävät miellyttäviä tunteita joita ei mikään välttämätön tarve edistää sen enempää).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen mitä olen tämän ketjun perusteella ymmärtänyt tasoteoriasta sen suurin ongelma on se, että kyseinen teoria sulkee pois henkilön vapaan tahdon.

Miehen tason määrittää vain se kuinka helposti ja paljon hän saa irtoseksiä mahdollisimman monilta eri naisilta siinäkin tapauksessa, että mies haluaa seksiä vain yhdeltä tietyltä naiselta ja onnistuu siinä. Eli miehen pitäisi haluta paljon irtoseksiä, jotta hänellä olisi edellytykset korkeaan tasoon. Vastaavasti naisten taso määräytyy sen mukaan kuinka paljon heille on tarjolla sellaisia kumppaneita mitä he eivät halua ja toisaalta, jos he vapaasta tahdosta harrastavat seksiä useiden miehien kanssa, heidän tasonsa laskee.

Tasoteoria siis "rankaisee" miehiä haluamattomuudesta ja naisia halusta. Ei ihme, että pariutuminen on vaikeaa, jos sen perustaa näin absurdille ajatusmallille.

Naisen tason määrittää täsmälleen sama setti: kuinka helposti nainen saa sellaisen seksi/parisuhde-elämän, jonka hän itse haluaa. Ei siinä mitään sukupuolista eroa ole.

Eli jos nainen on halusta harrastanut irtoseksiä 80 miehen kanssa, hänen tasonsa on korkea?

Olen eri, mutta haluan esittää huomion tuosta:

Kuka tahansa hyvin keskinkertaisenkin näköinen nainen voi koska tahansa laittaa Tinderiin ilmoituksen että "etsin kevyttä seksiseuraa", ja harrastaa muutaman kuukauden aikana seksiä 80 miehen kanssa.

Jotta mies voisi muutaman kuukauden aikana harrastaa seksiä 80 eri naisen kanssa, niin sen miehen pitäisi olla jotain aivan täysin poikkeuksellista, esim olla aivan uskomattoman hyvännäköinen, tai omata kansainvälisen rokkitähden statuksen ja karisman.

Eli tuota mittaria ei oikein voi käyttää, koska miehillä ja naisilla ei tältä osin homma toimi ihan samalla tavalla.

Eli nyt tasot eivät määräydykään yhtäläisesti sukupuolesta riippumatta ja teoria "rankaisee" naista vapaasta tahdosta ja seksuaalisesta aktiivisuudesta. Mikä on sinänsä typerää, koska miehen korkea taso vaatii paljon seksuaalisesti aktiivisia naisia ympärilleen.

Tietenkin tasot määräytyvät eri tavalla.

Miehen tasoa nostaa pituus, naiselle se on neutraali ominaisuus (pitkistä/lyhyistä naisista tykkäävät ovat melko tarkalleen 50-50).

Miehen tasoa nostaa huomattavasti vaikutusvalta, naisen tasoa ne nostavat vain jos nainen on laulaja/näyttelijä/tms seksisymboli.

Tuo mistä mainitsit perustuu siihen, että miehen on vaikeaa saada seksiä antamatta naiselle mitään muuta. Miesten enemmistö saa naisen kun naisella on muitakin tarpeita kuten perhe, yhteinen asunto, häät ja status pariskuntana. Jos nainen haluaa miehen vaikkei tämä anna hänelle mitään muuta kuin munaa, on hänen seksuaalinen arvonsa erittäin korkea.

Nainen taas saa seksiä helposti, joten sen saaminen ei nosta naisen arvoa.

Tietenkin? Juuri pari sivua sitten minulle sanottiin, että taso määräytyy sukupuolesta riippumatta sen mukaan kuinka paljon saa seksiä haluamiltaan henkilöiltä. Tämän jälkeen alkoi tulemaan kaikenlaisia jatkoehtoja ja nyt tilanne on kääntynyt jo siihen, että tietenkin säännöt ovat erilaiset eri sukupuolille.

Tasoteoria on siis puhtaasti sitä mitä kukakin sen haluaa olevan. Se muuttuu asiayhteyden mukaan ja ainoa yhtäläisyys siinä on se, että kukin voi tulkita sitä juuri siten kuin haluaa ja kuinka se parhaiten vahvistaa omia näkemyksiään.

Eli tasoteoria toimii päinvastoin kuin tieteelliset teoriat. Se on kuin horoskooppi, jokaiselle jotain sen mukaan miten sitä milloinkin haluaa tulkita.

Taso määräytyy sen mukaan minkä tasoisen kumppanin saa sitoutettua ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen. Piste. Se on sama molemmille sukupuolille.

Seksin saaminen menee eri tavalla miehillä vs naisilla. Miehet ovat valmiita panemaan alaspäin, naisilla menee useammin niin päin että miehen tulee olla todella komea ja sytyttävä jotta pelkkä seksi kiinnostaisi.

Eli tasoteoriaa voi soveltaa vain niihin ihmisiin, jotka sopivat tiettyyn, melko konservatiisieen muottiin. Jos sattuu olemaan poly tai haluaisi avoimen suhteen, ei tasoteoriaa voi tällaisiin ihmisiin soveltaa. Ja mitä olen aiemmin huomannut, myös kaikki alakulttuuri-ihmiset mahtuvat tasoteorian lokeroihin melko huonosti. Kuten olen sanonut, tasoteoria ilmentää enemmän amerikkalaisia ihanteita ja normeja. Jo se, että käytetään sanaa "sitouttaa", kertoo siitä, että ajatukset on omaksuttu jostain jenkkilästä. Eihän suomalainen todellisuus ole tuollaista.

Selvyyden vuoksi: en itsekään ole mikään poly, mutta vierastan kuitenkin ajatusta siitä, että suomalainen pariutuminen olisi "sitouttamista ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen". Ihme, kun tässä ei mainittu myös, että "ja ehdottomasti kirkossa vihittyyn avioliittoon" - sekin sopisi amerikkalaiseen normiin. Amerikassa parisuhde on ihan eri lailla monille ihmisille eräänlainen sosioekonominen "järjestely", ja siksi tasoteoriassa toistuvat jatkuvasti tietynlaiset termit, kun ajatellaan, että mies hakee edustusvaimoa ja nainen taloudellista turvaa (mikä tietysti on tietyllä lailla ymmärrettävääkin huonon sosiaaliturvan ja epäreilun työkulttuurin maassa, jossa on vielä erittäin konservatiiviset ja vanhoilliset sukupuoliroolit, maksulliset koulut ja erittäin jyrkät luokkaerot).

Tällöin tason määrittää se minkä tasoisen kumppanin nämä ihmiset voisivat saada.

Vertaamalla pariutuneisiin tämä on yleensä aika helposti mitattavissa.

Kun ei puhuta monogaamisista parisuhteista, käytännössä nyrkkisääntö on seuraava:

- mitä kevyempi suhde, sitä tasokkaampaa seuraa nainen voi saada

- mitä kevyempi suhde, sitä vaikeampaa miehen on saada omantasoistaan seuraa

 

No, juu. Jos etsisin yhden yön juttua tinderistä näin naisena, tottakai valitsisin sen, jonka tuossa suhteessa arvioisin voivan tarjota minulle tyydyttävimmän kokemuksen. Sehän on selvää. Mutta ei sitä pelkkä ulkonäkö määrää, jos mies on esim. käytökseltään kuin pökkelö.

Myönnätkö että ulkonäkörima olis korkeammalla kuin parisuhdetta etsiessä?

Luulen, että me naiset ei olla yhtä visuaalisia kuin te miehet. Miehen ei tarvitse olla huippukomea ollakseen seksikäs, puoleensavetävä tai karismaattinen. Mutta joo, tuohon hommaan valitsisin luultavasti fyysisemmän oloisen miehen kun parisuhteeseen. Sellainenkin kävisi, jonka kanssa nyt ei olisi niin kauheasti puhuttavaa tai yhteistä. Kunhan käytöstavat on kunnossa.

Kyllä te olette.

Juju on siinä että te kuvittelette komean miehen olevan tavis, ja vasta top 0-1-1% miehen olevan komea.

Mikä taho määrittää sen millainen on komea? Ilmeisesti se ei ainakaan ole naiset itse kun heidän mielipiteensä on väärä. Mistä herääkin kysymys miksi naisten pitäisi kiinnostua siitä jonkun muun mielipiteestä millainen on komea?

Siinä on komean määritelmä, joka on kaikkein yleisin ihailtu miestyyppi kaikilla mittareilla mitattuna:

1) Tummat hiukset, täydellinen hiusraja 2) Pituutta yli 183 cm 3) Selkeästi piirtyvät lihakset 4) Rasvaprosentti 8-12 5) Suorat, sopivan valkoiset hampaat 6) Yksinkertaiset, tyylikkäät vaatteet [ei silmälaseja!] 7) Etnisyys kaukasialainen 8) Ikää maksimissaan 27 vuotta

Miesmalli on kaunis katsella, mutta mitä ihmettä mä sillä parisuhteessa tekisin?

Ei ole kysymys parisuhteesta, vaan siitä, millainen mies saa naisen/naisia kaikista helpoiten.

Suurin osa ihmisistä ei halua saada miehiä/naisia kaikista helpoiten vaan rakastaa ja tulla rakastetuksi. Siinähän se ihmisen ns. taso lopulta mitataan. Panohommat on merkityksetöntä roskaa.

Kyllä miehille nimenomaan tuo hyvää fiilistä se, että saa helposti monia eri naisia. Se kuuluu meidän suvunjatkamisen biologiaamme. Loputon määrä naisia olisi paras lopputulema miehelle. Naiset ovat erilaisia, koska he pääsevät jatkamaan sukua parhaiten yhden laatumiehen kanssa pariutumalla ja siksi kriteeritkin ovat korkeammalla kuin miehillä, ja siksi haaremin osanakin on naisena ihan mukavaa.

Ei se ole kuule edes noinkaan monimutkaista. Naiselle ei ole iloa kuin niistä miehistä, jotka haluaa tuottaa naiselle nautintoa. Ja osaa. Ja kun se ei ihan joka jantterilta onnistu, eikä aika monia edes kiinnosta, niin on paljon järkempää löytää joku vakio jonka kanssa se on kivaa. Vaikka se ei sitten mikään varsinainen parisuhde olisikaan. Määrä ei takaa tuossa naiselle yhtään mitään.

Jos sulla on kymmeniä tai satoja ehdokkaita mistä valita niin sitä laatua on varmaankin helpompi löytää kuin jos sinulla olisi yksi tai kaksi ei-niin-kovin-hääppöistä vaihtoehtoa. Ihmeellistä nillittämistä.

Naiselle se laatu on sitä että miehellä on huomioon ottava luonne. Ja tuon kartoittaminen ei ole mitenkään nopeaa ja helppoa, vaan vaatii oikeasti tutustumista. En nyt tiedä kenellä on aikaa juosta tapailemassa lukemattomia tuntemattomuuksia Tinderistä.

Naiselle laatu on sitä, että ulkonäkö on miehellä kunnossa ja sitten voidaan miettiä sitä huomioonottamista.

En naisena ymmärrä mikseivät naiset voi myöntää tätä? Vai onko kyse siitä, että minä olen poikkeus? Epämiellyttävä tai ei-kiinnostava mies ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi olkoon kuinka huomioonottava tahansa. Olen tämän muutaman kerran todennut, kun mies on tulkinnut väärin sen, että pidän hänestä todella paljon ystävänä. Ystävä ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi minun silmiini koskaan. Ei muutu, vaikka onkin kuinka mukava tahansa.

Miten niin ei myönnä? Melkein jokaisessa ketjussa on todettu, että ulkonäöllä on merkitystä. Ei missään ole väitetty, että epämiellyttävä mies muuttuisi kiinnostavaksi, jos on huomioiva tyyppi.

Tässä ketjussa on usein todettu, että komeus ei auta mitään, jos mies on mulkku, mutta ei myönnetä sitä, että ulkonäkö on silti ensimmäinen asia, josta kiinnostutaan ensikohtaamisella. Et edes tiedä, että mies on mulkku, ellet ole tutustunut häneen sen verran, että hän on avannut suunsa. Usein sen havaitsemiseen menee vielä kauemmin, mutta ennen sitä olet jo tehnyt päätöksen jutella hänen kanssaan. (Ja nyt en puhu kenestäkään väkisin iholle liimaantuvasta tyypistä.)

Ulkonäkö, tyyli, tapa kantaa itsensä jne. ratkaisee kenen kanssa ylipäätään alkaa jutella. Siitä eteenpäin persoonalla on merkitystä, mutta ensivaikutelma tulee ulkonäöstä ja sitä myöden ulkonäkö todella on ensimmäinen ja tärkein kriteeri. Jos muuta ei ole käytössä kuin kuva, niin päätös tehdään sen perusteella, jos etsitään seuraa.

Kaikkien suhteet eivät ala niin, että nähdään tuntematon tyyppi ja mennään ulkonäön perusteella juttelemaan. Jotkut voivat tutustua työn, harrastusten tai muun puitteissa ihmiseen, jolloin on vaikea sanoa, mitä toisesta on edes tiennyt/nähnyt ensin. Varmaan sen takia moni täällä ei allekirjoita sitä, että toisessa olisi ensin kiinnittänyt huomiota ulkonäköön. Ja esim. itse en edes oikein osaa kiinnostua pelkän ulkonäön perusteella, vaikka ulkonäöllä iso merkitys onkin. Ihmiset ovat näissä asioissa yksilöitä.

Ei se olennaisesti muuta tilannetta, että tapaat miehen harrastuksessa tai tuttavien kautta. Itse olen myös tavannut kaikki poikaystäväni ja aviomieheni yhteisten tuttavien kautta. En siis koskaan ole käyttänyt deittisovelluksia tai iskenyt baarista tuikituntematonta miestä.

Mutta se tietysti, että olen ulkonäkökeskeinen narsisti ratkaisee kaiken. Menikin aika monta sataa viestiä ennen kun narsistikortti kaivettiin esille tässä ketjussa.

Olen se, jolle vastasit, mutta narsismista on kirjoitellut täällä joku ihan muu. Olisi kiva, että yhden kirjoittajan suuhun ei laitettaisi toisen sanomisia. 

En tiedä, ymmärrätkö nyt jotenkin väärin, mitä yritän sanoa. Itsehän olen tässä myös korostanut ulkonäön merkitystä pariutumisessa ja seksuaalisessa halussa, mutta olen yrittänyt selventää, miksi moni kokee vieraaksi sen väitteen, että aina ihastutaan ensin ulkonäköön. Kun ei se todellakaan kaikissa tapauksissa mene noin. Silloin, kun ihmiseen tutustuu jotenkin muuten kuin ulkonäkö edellä, ihmisestä saa tapaamishetkellä paljon muutakin informaatiota kuin ulkonäön, eikä aina siinä vaiheessa mieti toisen ulkonäköä - edes silloin, vaikka vähän ajan kuluttua tuntisikin henkilöön vetoa. Yritän tässä vain tuoda esiin sen, että tutustumistapoja on erilaisia, ja onhan sekin mahdollista, että on tuntenut toisen jo pitkään, ennen kuin kiinnostuu tästä - millä lailla siinä mukaan mennään ulkonäkö edellä? 

Niin, tässä on monta kirjoittajaa. En ajatellutkaan, että se olisit välttämättä sinä, joka narsimikorttia heilutteli, mutta sen nyt vain on jossain kohtaa tapana kaivaa esille.

En oikeastaan tajua miten voit tutustua kehenkään näkemättä hänen ulkonäköön, ellet ole sokea. Ulkonäkö on realiteetti eikä arvoarvostelma tai osoitus jostain tietystä asenteesta.

Ulkonäkö on ensivaikutelma, vaikka tietysti suurin osa ihmisistä ei sen suhteen heilauta suuntaan eikä toiseen. He ovat taviksia, joita ei ensin ajattele millään lailla eikä pane merkille. Silloin käyttäytyminen ja persoona ratkaisevat enemmän kuin sellaisen henkilön kohdalla, jonka ulkonäössä on jotain erityisen säväyttävää hyvässä tai pahassa. Siinä mielessä ymmärrän pointtisi.

Osa ihmisistä on myös vähemmän ulkonäkökeskeisiä kuin toiset (ei visuaalisia, vaan enemmän kinesteettisiä), mutta se ei silti poista sitä, että ihmisen ulkonäkö seksuaalisessa mielessä on joko kyllä tai ei. Jos se on ei, se ei muutu kylläksi kuin hyvin harvoissa tapauksissa. Ne tapaukset ehkä ovat noita paljon puhuttuja järkiliittoja, missä seksi ei sitten välttämättä toimi.

Tähän kohtaan unohdin vielä kommentoida, että tästä olen kyllä samaa mieltä. Itselleni ei ole koskaan käynyt niinkään päin, että jos alunperin joku olisi ollut ulkonäkönsä puolesta "EI", että se siitä muuttuisi "kyllä"-kategoriaan.  Eli vaikka en ihastukaan kenenkään ulkonäköön eikä pelkkä ulkonäkö riitä siihen, että joku olisi "kyllä", joku voi toki ulkonäön perusteella olla "ei". 

Sama

Minä olen tästä eri mieltä, ja samoin moni ystäväni. Monta kertaa on käynyt niin, että jotain miestä on pitänyt suorastaan rumana, mutta kun on ihastunut esimerkiksi hänen älykkyyteensä tai huumorintajuunsa, mielipide ulkonäöstä on muuttunut täysin. (Ja toisaalta on käynyt myös päinvastoin eli niin, että suorastaan kuolattavan näköinen mies on alkanutkin vaikuttaa täysin kuvottavalta, kun luonne on paljastunut.)

Olet varmaan kuullut sellaisen sanonnan, että poikkeus vahvistaa säännön. Vain harva ruma mies on niin älykäs, hauska tai pääsee esittämään noita taitojaan ennen kun hänen seuransa torjutaan.

Varsinkin naisten kohdalla on melkoista itsepetosta väittää, että epämiellyttävä mies voi noin vain muuttua ihanaksi, koska naisen on aina ajateltava omaa turvallisuuttaan. Nainen välttelee epämiellyttävän näköistä miestä jo senkin vuoksi, ettei tämä alkaisi kuvittelemaan mitään. 

On turha toistella sitä, että komea mies voi muuttua ällöttäväksi friikiksi, koska se ei liity tähän asiaan. Komea mies kun ei olisi voinut paljastua friikiksi, jos kanssakäymistä ei olisi jo syntynyt eli rima oli ylittynyt. Toivottavasti tätä väitettä ei nyt enää tarvitse kenenkään tänne kirjoittaa, kun se on niin monta kertaa jo sanottu.

En minä muista palstalaisista tiedä, mutta minä olen arjessa ihan jatkuvasti tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa pystymättä aina päättämään itse, kenen kanssa olen tekemisissä. Esimerkiksi opiskeluaikana kyllä kävi ilmi, kenellä ryhmästä oli älyä ja huumorintajua, ja kyllä nykyäänkin esimerkiksi työporukassa jonkun ihmisen ominaisuuksia pääsee havainnoimaan vaikka ei koskaan olisi sen kummemmin tekemisissä sen ihmisen kanssa. On esimerkiksi käynyt niin, etten koskaan ole ollut sen komean miehen juttusilla mutta havainnut vain sivusta, miten hän kohtelee muita ihmisiä, ja todennut, että onpas harvinaisen inhottava tapaus ja oikeastaan aika ällön näköinenkin.

Totta kai kaikki tekevät havaintoja ja päätelmiä muista ihmisistä niin työssä kuin vapaa-ajalla eli harva asuu tynnyrissä. Joudumme yleensä tekemisiin hyvin monenlaisten ihmisten kanssa.

Mutta mitä tuossa kerrot ei kerro välttämättä mitään sen syvällisempää kenestäkään, koska kyse on vain pinnallisista ensivaikutelmista - ihan siinä missä ulkonäkökin on pinnallista. Moni hauska seuraveikko on typerä lurjus ja se ujo piimä murjottaa komerossa pienimmästäkin syystä olematta salattu miesten kultajyvänen.

Kaikki tämäntapaiset äkkinäiset luonneanalyysit joita esität ovat täsmälleen yhtä pinnallisia kuin sekin, pitääkö jotakuta ulkonäön perusteella puoleensavetävänä vai ei - paitsi että jälkimmäinen tapaus on aina totta, koska olemme oman itsemme asiantuntijoita. Jokin ulkoinen piirre (vaikka se olisi yleisesti ottaen epämiellyttäväkin) voi olla turn on, koska se liittyy vaikkapa johonkin keskeiseen seksuaaliseen muistikuvaamme tai muistoon läheisestä, hyvästä ihmissuhteesta (tai yhtä hyvin huonosta ihmissuhteesta, jos kyseessä on traumataustainen henkilö).

Eli tuollaiset mieltymykset ovat oman mielemme heijastuksia ennen kun ko. ihmiseen tutustuu enemmän. Silti ne ratkaisevat kenen kanssa vapaaehtoisesti kaveeraamme. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen mitä olen tämän ketjun perusteella ymmärtänyt tasoteoriasta sen suurin ongelma on se, että kyseinen teoria sulkee pois henkilön vapaan tahdon.

Miehen tason määrittää vain se kuinka helposti ja paljon hän saa irtoseksiä mahdollisimman monilta eri naisilta siinäkin tapauksessa, että mies haluaa seksiä vain yhdeltä tietyltä naiselta ja onnistuu siinä. Eli miehen pitäisi haluta paljon irtoseksiä, jotta hänellä olisi edellytykset korkeaan tasoon. Vastaavasti naisten taso määräytyy sen mukaan kuinka paljon heille on tarjolla sellaisia kumppaneita mitä he eivät halua ja toisaalta, jos he vapaasta tahdosta harrastavat seksiä useiden miehien kanssa, heidän tasonsa laskee.

Tasoteoria siis "rankaisee" miehiä haluamattomuudesta ja naisia halusta. Ei ihme, että pariutuminen on vaikeaa, jos sen perustaa näin absurdille ajatusmallille.

Naisen tason määrittää täsmälleen sama setti: kuinka helposti nainen saa sellaisen seksi/parisuhde-elämän, jonka hän itse haluaa. Ei siinä mitään sukupuolista eroa ole.

Eli jos nainen on halusta harrastanut irtoseksiä 80 miehen kanssa, hänen tasonsa on korkea?

Olen eri, mutta haluan esittää huomion tuosta:

Kuka tahansa hyvin keskinkertaisenkin näköinen nainen voi koska tahansa laittaa Tinderiin ilmoituksen että "etsin kevyttä seksiseuraa", ja harrastaa muutaman kuukauden aikana seksiä 80 miehen kanssa.

Jotta mies voisi muutaman kuukauden aikana harrastaa seksiä 80 eri naisen kanssa, niin sen miehen pitäisi olla jotain aivan täysin poikkeuksellista, esim olla aivan uskomattoman hyvännäköinen, tai omata kansainvälisen rokkitähden statuksen ja karisman.

Eli tuota mittaria ei oikein voi käyttää, koska miehillä ja naisilla ei tältä osin homma toimi ihan samalla tavalla.

Eli nyt tasot eivät määräydykään yhtäläisesti sukupuolesta riippumatta ja teoria "rankaisee" naista vapaasta tahdosta ja seksuaalisesta aktiivisuudesta. Mikä on sinänsä typerää, koska miehen korkea taso vaatii paljon seksuaalisesti aktiivisia naisia ympärilleen.

Tietenkin tasot määräytyvät eri tavalla.

Miehen tasoa nostaa pituus, naiselle se on neutraali ominaisuus (pitkistä/lyhyistä naisista tykkäävät ovat melko tarkalleen 50-50).

Miehen tasoa nostaa huomattavasti vaikutusvalta, naisen tasoa ne nostavat vain jos nainen on laulaja/näyttelijä/tms seksisymboli.

Tuo mistä mainitsit perustuu siihen, että miehen on vaikeaa saada seksiä antamatta naiselle mitään muuta. Miesten enemmistö saa naisen kun naisella on muitakin tarpeita kuten perhe, yhteinen asunto, häät ja status pariskuntana. Jos nainen haluaa miehen vaikkei tämä anna hänelle mitään muuta kuin munaa, on hänen seksuaalinen arvonsa erittäin korkea.

Nainen taas saa seksiä helposti, joten sen saaminen ei nosta naisen arvoa.

Tietenkin? Juuri pari sivua sitten minulle sanottiin, että taso määräytyy sukupuolesta riippumatta sen mukaan kuinka paljon saa seksiä haluamiltaan henkilöiltä. Tämän jälkeen alkoi tulemaan kaikenlaisia jatkoehtoja ja nyt tilanne on kääntynyt jo siihen, että tietenkin säännöt ovat erilaiset eri sukupuolille.

Tasoteoria on siis puhtaasti sitä mitä kukakin sen haluaa olevan. Se muuttuu asiayhteyden mukaan ja ainoa yhtäläisyys siinä on se, että kukin voi tulkita sitä juuri siten kuin haluaa ja kuinka se parhaiten vahvistaa omia näkemyksiään.

Eli tasoteoria toimii päinvastoin kuin tieteelliset teoriat. Se on kuin horoskooppi, jokaiselle jotain sen mukaan miten sitä milloinkin haluaa tulkita.

Taso määräytyy sen mukaan minkä tasoisen kumppanin saa sitoutettua ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen. Piste. Se on sama molemmille sukupuolille.

Seksin saaminen menee eri tavalla miehillä vs naisilla. Miehet ovat valmiita panemaan alaspäin, naisilla menee useammin niin päin että miehen tulee olla todella komea ja sytyttävä jotta pelkkä seksi kiinnostaisi.

Eli tasoteoriaa voi soveltaa vain niihin ihmisiin, jotka sopivat tiettyyn, melko konservatiisieen muottiin. Jos sattuu olemaan poly tai haluaisi avoimen suhteen, ei tasoteoriaa voi tällaisiin ihmisiin soveltaa. Ja mitä olen aiemmin huomannut, myös kaikki alakulttuuri-ihmiset mahtuvat tasoteorian lokeroihin melko huonosti. Kuten olen sanonut, tasoteoria ilmentää enemmän amerikkalaisia ihanteita ja normeja. Jo se, että käytetään sanaa "sitouttaa", kertoo siitä, että ajatukset on omaksuttu jostain jenkkilästä. Eihän suomalainen todellisuus ole tuollaista.

Selvyyden vuoksi: en itsekään ole mikään poly, mutta vierastan kuitenkin ajatusta siitä, että suomalainen pariutuminen olisi "sitouttamista ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen". Ihme, kun tässä ei mainittu myös, että "ja ehdottomasti kirkossa vihittyyn avioliittoon" - sekin sopisi amerikkalaiseen normiin. Amerikassa parisuhde on ihan eri lailla monille ihmisille eräänlainen sosioekonominen "järjestely", ja siksi tasoteoriassa toistuvat jatkuvasti tietynlaiset termit, kun ajatellaan, että mies hakee edustusvaimoa ja nainen taloudellista turvaa (mikä tietysti on tietyllä lailla ymmärrettävääkin huonon sosiaaliturvan ja epäreilun työkulttuurin maassa, jossa on vielä erittäin konservatiiviset ja vanhoilliset sukupuoliroolit, maksulliset koulut ja erittäin jyrkät luokkaerot).

Tällöin tason määrittää se minkä tasoisen kumppanin nämä ihmiset voisivat saada.

Vertaamalla pariutuneisiin tämä on yleensä aika helposti mitattavissa.

Kun ei puhuta monogaamisista parisuhteista, käytännössä nyrkkisääntö on seuraava:

- mitä kevyempi suhde, sitä tasokkaampaa seuraa nainen voi saada

- mitä kevyempi suhde, sitä vaikeampaa miehen on saada omantasoistaan seuraa

 

No, juu. Jos etsisin yhden yön juttua tinderistä näin naisena, tottakai valitsisin sen, jonka tuossa suhteessa arvioisin voivan tarjota minulle tyydyttävimmän kokemuksen. Sehän on selvää. Mutta ei sitä pelkkä ulkonäkö määrää, jos mies on esim. käytökseltään kuin pökkelö.

Myönnätkö että ulkonäkörima olis korkeammalla kuin parisuhdetta etsiessä?

Luulen, että me naiset ei olla yhtä visuaalisia kuin te miehet. Miehen ei tarvitse olla huippukomea ollakseen seksikäs, puoleensavetävä tai karismaattinen. Mutta joo, tuohon hommaan valitsisin luultavasti fyysisemmän oloisen miehen kun parisuhteeseen. Sellainenkin kävisi, jonka kanssa nyt ei olisi niin kauheasti puhuttavaa tai yhteistä. Kunhan käytöstavat on kunnossa.

Kyllä te olette.

Juju on siinä että te kuvittelette komean miehen olevan tavis, ja vasta top 0-1-1% miehen olevan komea.

Mikä taho määrittää sen millainen on komea? Ilmeisesti se ei ainakaan ole naiset itse kun heidän mielipiteensä on väärä. Mistä herääkin kysymys miksi naisten pitäisi kiinnostua siitä jonkun muun mielipiteestä millainen on komea?

Siinä on komean määritelmä, joka on kaikkein yleisin ihailtu miestyyppi kaikilla mittareilla mitattuna:

1) Tummat hiukset, täydellinen hiusraja 2) Pituutta yli 183 cm 3) Selkeästi piirtyvät lihakset 4) Rasvaprosentti 8-12 5) Suorat, sopivan valkoiset hampaat 6) Yksinkertaiset, tyylikkäät vaatteet [ei silmälaseja!] 7) Etnisyys kaukasialainen 8) Ikää maksimissaan 27 vuotta

Miesmalli on kaunis katsella, mutta mitä ihmettä mä sillä parisuhteessa tekisin?

Ei ole kysymys parisuhteesta, vaan siitä, millainen mies saa naisen/naisia kaikista helpoiten.

Suurin osa ihmisistä ei halua saada miehiä/naisia kaikista helpoiten vaan rakastaa ja tulla rakastetuksi. Siinähän se ihmisen ns. taso lopulta mitataan. Panohommat on merkityksetöntä roskaa.

Kyllä miehille nimenomaan tuo hyvää fiilistä se, että saa helposti monia eri naisia. Se kuuluu meidän suvunjatkamisen biologiaamme. Loputon määrä naisia olisi paras lopputulema miehelle. Naiset ovat erilaisia, koska he pääsevät jatkamaan sukua parhaiten yhden laatumiehen kanssa pariutumalla ja siksi kriteeritkin ovat korkeammalla kuin miehillä, ja siksi haaremin osanakin on naisena ihan mukavaa.

Ei se ole kuule edes noinkaan monimutkaista. Naiselle ei ole iloa kuin niistä miehistä, jotka haluaa tuottaa naiselle nautintoa. Ja osaa. Ja kun se ei ihan joka jantterilta onnistu, eikä aika monia edes kiinnosta, niin on paljon järkempää löytää joku vakio jonka kanssa se on kivaa. Vaikka se ei sitten mikään varsinainen parisuhde olisikaan. Määrä ei takaa tuossa naiselle yhtään mitään.

Jos sulla on kymmeniä tai satoja ehdokkaita mistä valita niin sitä laatua on varmaankin helpompi löytää kuin jos sinulla olisi yksi tai kaksi ei-niin-kovin-hääppöistä vaihtoehtoa. Ihmeellistä nillittämistä.

Naiselle se laatu on sitä että miehellä on huomioon ottava luonne. Ja tuon kartoittaminen ei ole mitenkään nopeaa ja helppoa, vaan vaatii oikeasti tutustumista. En nyt tiedä kenellä on aikaa juosta tapailemassa lukemattomia tuntemattomuuksia Tinderistä.

Naiselle laatu on sitä, että ulkonäkö on miehellä kunnossa ja sitten voidaan miettiä sitä huomioonottamista.

En naisena ymmärrä mikseivät naiset voi myöntää tätä? Vai onko kyse siitä, että minä olen poikkeus? Epämiellyttävä tai ei-kiinnostava mies ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi olkoon kuinka huomioonottava tahansa. Olen tämän muutaman kerran todennut, kun mies on tulkinnut väärin sen, että pidän hänestä todella paljon ystävänä. Ystävä ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi minun silmiini koskaan. Ei muutu, vaikka onkin kuinka mukava tahansa.

Miten niin ei myönnä? Melkein jokaisessa ketjussa on todettu, että ulkonäöllä on merkitystä. Ei missään ole väitetty, että epämiellyttävä mies muuttuisi kiinnostavaksi, jos on huomioiva tyyppi.

Tässä ketjussa on usein todettu, että komeus ei auta mitään, jos mies on mulkku, mutta ei myönnetä sitä, että ulkonäkö on silti ensimmäinen asia, josta kiinnostutaan ensikohtaamisella. Et edes tiedä, että mies on mulkku, ellet ole tutustunut häneen sen verran, että hän on avannut suunsa. Usein sen havaitsemiseen menee vielä kauemmin, mutta ennen sitä olet jo tehnyt päätöksen jutella hänen kanssaan. (Ja nyt en puhu kenestäkään väkisin iholle liimaantuvasta tyypistä.)

Ulkonäkö, tyyli, tapa kantaa itsensä jne. ratkaisee kenen kanssa ylipäätään alkaa jutella. Siitä eteenpäin persoonalla on merkitystä, mutta ensivaikutelma tulee ulkonäöstä ja sitä myöden ulkonäkö todella on ensimmäinen ja tärkein kriteeri. Jos muuta ei ole käytössä kuin kuva, niin päätös tehdään sen perusteella, jos etsitään seuraa.

Kaikkien suhteet eivät ala niin, että nähdään tuntematon tyyppi ja mennään ulkonäön perusteella juttelemaan. Jotkut voivat tutustua työn, harrastusten tai muun puitteissa ihmiseen, jolloin on vaikea sanoa, mitä toisesta on edes tiennyt/nähnyt ensin. Varmaan sen takia moni täällä ei allekirjoita sitä, että toisessa olisi ensin kiinnittänyt huomiota ulkonäköön. Ja esim. itse en edes oikein osaa kiinnostua pelkän ulkonäön perusteella, vaikka ulkonäöllä iso merkitys onkin. Ihmiset ovat näissä asioissa yksilöitä.

Ei se olennaisesti muuta tilannetta, että tapaat miehen harrastuksessa tai tuttavien kautta. Itse olen myös tavannut kaikki poikaystäväni ja aviomieheni yhteisten tuttavien kautta. En siis koskaan ole käyttänyt deittisovelluksia tai iskenyt baarista tuikituntematonta miestä.

Mutta se tietysti, että olen ulkonäkökeskeinen narsisti ratkaisee kaiken. Menikin aika monta sataa viestiä ennen kun narsistikortti kaivettiin esille tässä ketjussa.

Olen se, jolle vastasit, mutta narsismista on kirjoitellut täällä joku ihan muu. Olisi kiva, että yhden kirjoittajan suuhun ei laitettaisi toisen sanomisia. 

En tiedä, ymmärrätkö nyt jotenkin väärin, mitä yritän sanoa. Itsehän olen tässä myös korostanut ulkonäön merkitystä pariutumisessa ja seksuaalisessa halussa, mutta olen yrittänyt selventää, miksi moni kokee vieraaksi sen väitteen, että aina ihastutaan ensin ulkonäköön. Kun ei se todellakaan kaikissa tapauksissa mene noin. Silloin, kun ihmiseen tutustuu jotenkin muuten kuin ulkonäkö edellä, ihmisestä saa tapaamishetkellä paljon muutakin informaatiota kuin ulkonäön, eikä aina siinä vaiheessa mieti toisen ulkonäköä - edes silloin, vaikka vähän ajan kuluttua tuntisikin henkilöön vetoa. Yritän tässä vain tuoda esiin sen, että tutustumistapoja on erilaisia, ja onhan sekin mahdollista, että on tuntenut toisen jo pitkään, ennen kuin kiinnostuu tästä - millä lailla siinä mukaan mennään ulkonäkö edellä? 

Niin, tässä on monta kirjoittajaa. En ajatellutkaan, että se olisit välttämättä sinä, joka narsimikorttia heilutteli, mutta sen nyt vain on jossain kohtaa tapana kaivaa esille.

En oikeastaan tajua miten voit tutustua kehenkään näkemättä hänen ulkonäköön, ellet ole sokea. Ulkonäkö on realiteetti eikä arvoarvostelma tai osoitus jostain tietystä asenteesta.

Ulkonäkö on ensivaikutelma, vaikka tietysti suurin osa ihmisistä ei sen suhteen heilauta suuntaan eikä toiseen. He ovat taviksia, joita ei ensin ajattele millään lailla eikä pane merkille. Silloin käyttäytyminen ja persoona ratkaisevat enemmän kuin sellaisen henkilön kohdalla, jonka ulkonäössä on jotain erityisen säväyttävää hyvässä tai pahassa. Siinä mielessä ymmärrän pointtisi.

Osa ihmisistä on myös vähemmän ulkonäkökeskeisiä kuin toiset (ei visuaalisia, vaan enemmän kinesteettisiä), mutta se ei silti poista sitä, että ihmisen ulkonäkö seksuaalisessa mielessä on joko kyllä tai ei. Jos se on ei, se ei muutu kylläksi kuin hyvin harvoissa tapauksissa. Ne tapaukset ehkä ovat noita paljon puhuttuja järkiliittoja, missä seksi ei sitten välttämättä toimi.

Mulle naisena miesten ulkonäkö seksuaalisessa mielessä, siis miten näen miehet seksuaalisessa mielessä vaihtelee paljon esim. kuukautiskierron mukaan ja "luokkia" on kolme: ei koskaan ikinä, joskus ehkä jos sille päälle sattuu (esim. ovulaatio auttaa tähän), ja sitten ne seksuaalisesti viehättävät (mikä ei tarkoita, että panisin tai haluaisin niiden kanssa oikeasti käytännössä mitään, kunhan herättävät miellyttäviä tunteita joita ei mikään välttämätön tarve edistää sen enempää).

Itse en ole huomannut kk-kierron vaikutusta, vaikka en ole käyttänyt hormonaalista ehkäisyä, mutta muuten minullakin on luokat. Ei ja joo, mutta se joo tuppaa useinmmiten muuttumaan eiksi hyvin nopeasti. Aika harva mies on viehättänyt minua seksuaalisesti. Johtunee arkuudesta tavallaan eli vaikka vaikutan aika rohkealta ja ulospäinsuuntautuneelta tyypiltä, niin todellisuudessa olen hyvin varovainen ja epäluuloinen. Uskoisin, että se on ollut minulle hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen mitä olen tämän ketjun perusteella ymmärtänyt tasoteoriasta sen suurin ongelma on se, että kyseinen teoria sulkee pois henkilön vapaan tahdon.

Miehen tason määrittää vain se kuinka helposti ja paljon hän saa irtoseksiä mahdollisimman monilta eri naisilta siinäkin tapauksessa, että mies haluaa seksiä vain yhdeltä tietyltä naiselta ja onnistuu siinä. Eli miehen pitäisi haluta paljon irtoseksiä, jotta hänellä olisi edellytykset korkeaan tasoon. Vastaavasti naisten taso määräytyy sen mukaan kuinka paljon heille on tarjolla sellaisia kumppaneita mitä he eivät halua ja toisaalta, jos he vapaasta tahdosta harrastavat seksiä useiden miehien kanssa, heidän tasonsa laskee.

Tasoteoria siis "rankaisee" miehiä haluamattomuudesta ja naisia halusta. Ei ihme, että pariutuminen on vaikeaa, jos sen perustaa näin absurdille ajatusmallille.

Naisen tason määrittää täsmälleen sama setti: kuinka helposti nainen saa sellaisen seksi/parisuhde-elämän, jonka hän itse haluaa. Ei siinä mitään sukupuolista eroa ole.

Eli jos nainen on halusta harrastanut irtoseksiä 80 miehen kanssa, hänen tasonsa on korkea?

Olen eri, mutta haluan esittää huomion tuosta:

Kuka tahansa hyvin keskinkertaisenkin näköinen nainen voi koska tahansa laittaa Tinderiin ilmoituksen että "etsin kevyttä seksiseuraa", ja harrastaa muutaman kuukauden aikana seksiä 80 miehen kanssa.

Jotta mies voisi muutaman kuukauden aikana harrastaa seksiä 80 eri naisen kanssa, niin sen miehen pitäisi olla jotain aivan täysin poikkeuksellista, esim olla aivan uskomattoman hyvännäköinen, tai omata kansainvälisen rokkitähden statuksen ja karisman.

Eli tuota mittaria ei oikein voi käyttää, koska miehillä ja naisilla ei tältä osin homma toimi ihan samalla tavalla.

Eli nyt tasot eivät määräydykään yhtäläisesti sukupuolesta riippumatta ja teoria "rankaisee" naista vapaasta tahdosta ja seksuaalisesta aktiivisuudesta. Mikä on sinänsä typerää, koska miehen korkea taso vaatii paljon seksuaalisesti aktiivisia naisia ympärilleen.

Tietenkin tasot määräytyvät eri tavalla.

Miehen tasoa nostaa pituus, naiselle se on neutraali ominaisuus (pitkistä/lyhyistä naisista tykkäävät ovat melko tarkalleen 50-50).

Miehen tasoa nostaa huomattavasti vaikutusvalta, naisen tasoa ne nostavat vain jos nainen on laulaja/näyttelijä/tms seksisymboli.

Tuo mistä mainitsit perustuu siihen, että miehen on vaikeaa saada seksiä antamatta naiselle mitään muuta. Miesten enemmistö saa naisen kun naisella on muitakin tarpeita kuten perhe, yhteinen asunto, häät ja status pariskuntana. Jos nainen haluaa miehen vaikkei tämä anna hänelle mitään muuta kuin munaa, on hänen seksuaalinen arvonsa erittäin korkea.

Nainen taas saa seksiä helposti, joten sen saaminen ei nosta naisen arvoa.

Tietenkin? Juuri pari sivua sitten minulle sanottiin, että taso määräytyy sukupuolesta riippumatta sen mukaan kuinka paljon saa seksiä haluamiltaan henkilöiltä. Tämän jälkeen alkoi tulemaan kaikenlaisia jatkoehtoja ja nyt tilanne on kääntynyt jo siihen, että tietenkin säännöt ovat erilaiset eri sukupuolille.

Tasoteoria on siis puhtaasti sitä mitä kukakin sen haluaa olevan. Se muuttuu asiayhteyden mukaan ja ainoa yhtäläisyys siinä on se, että kukin voi tulkita sitä juuri siten kuin haluaa ja kuinka se parhaiten vahvistaa omia näkemyksiään.

Eli tasoteoria toimii päinvastoin kuin tieteelliset teoriat. Se on kuin horoskooppi, jokaiselle jotain sen mukaan miten sitä milloinkin haluaa tulkita.

Taso määräytyy sen mukaan minkä tasoisen kumppanin saa sitoutettua ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen. Piste. Se on sama molemmille sukupuolille.

Seksin saaminen menee eri tavalla miehillä vs naisilla. Miehet ovat valmiita panemaan alaspäin, naisilla menee useammin niin päin että miehen tulee olla todella komea ja sytyttävä jotta pelkkä seksi kiinnostaisi.

Eli tasoteoriaa voi soveltaa vain niihin ihmisiin, jotka sopivat tiettyyn, melko konservatiisieen muottiin. Jos sattuu olemaan poly tai haluaisi avoimen suhteen, ei tasoteoriaa voi tällaisiin ihmisiin soveltaa. Ja mitä olen aiemmin huomannut, myös kaikki alakulttuuri-ihmiset mahtuvat tasoteorian lokeroihin melko huonosti. Kuten olen sanonut, tasoteoria ilmentää enemmän amerikkalaisia ihanteita ja normeja. Jo se, että käytetään sanaa "sitouttaa", kertoo siitä, että ajatukset on omaksuttu jostain jenkkilästä. Eihän suomalainen todellisuus ole tuollaista.

Selvyyden vuoksi: en itsekään ole mikään poly, mutta vierastan kuitenkin ajatusta siitä, että suomalainen pariutuminen olisi "sitouttamista ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen". Ihme, kun tässä ei mainittu myös, että "ja ehdottomasti kirkossa vihittyyn avioliittoon" - sekin sopisi amerikkalaiseen normiin. Amerikassa parisuhde on ihan eri lailla monille ihmisille eräänlainen sosioekonominen "järjestely", ja siksi tasoteoriassa toistuvat jatkuvasti tietynlaiset termit, kun ajatellaan, että mies hakee edustusvaimoa ja nainen taloudellista turvaa (mikä tietysti on tietyllä lailla ymmärrettävääkin huonon sosiaaliturvan ja epäreilun työkulttuurin maassa, jossa on vielä erittäin konservatiiviset ja vanhoilliset sukupuoliroolit, maksulliset koulut ja erittäin jyrkät luokkaerot).

Tällöin tason määrittää se minkä tasoisen kumppanin nämä ihmiset voisivat saada.

Vertaamalla pariutuneisiin tämä on yleensä aika helposti mitattavissa.

Kun ei puhuta monogaamisista parisuhteista, käytännössä nyrkkisääntö on seuraava:

- mitä kevyempi suhde, sitä tasokkaampaa seuraa nainen voi saada

- mitä kevyempi suhde, sitä vaikeampaa miehen on saada omantasoistaan seuraa

 

No, juu. Jos etsisin yhden yön juttua tinderistä näin naisena, tottakai valitsisin sen, jonka tuossa suhteessa arvioisin voivan tarjota minulle tyydyttävimmän kokemuksen. Sehän on selvää. Mutta ei sitä pelkkä ulkonäkö määrää, jos mies on esim. käytökseltään kuin pökkelö.

Myönnätkö että ulkonäkörima olis korkeammalla kuin parisuhdetta etsiessä?

Luulen, että me naiset ei olla yhtä visuaalisia kuin te miehet. Miehen ei tarvitse olla huippukomea ollakseen seksikäs, puoleensavetävä tai karismaattinen. Mutta joo, tuohon hommaan valitsisin luultavasti fyysisemmän oloisen miehen kun parisuhteeseen. Sellainenkin kävisi, jonka kanssa nyt ei olisi niin kauheasti puhuttavaa tai yhteistä. Kunhan käytöstavat on kunnossa.

Kyllä te olette.

Juju on siinä että te kuvittelette komean miehen olevan tavis, ja vasta top 0-1-1% miehen olevan komea.

Mikä taho määrittää sen millainen on komea? Ilmeisesti se ei ainakaan ole naiset itse kun heidän mielipiteensä on väärä. Mistä herääkin kysymys miksi naisten pitäisi kiinnostua siitä jonkun muun mielipiteestä millainen on komea?

Siinä on komean määritelmä, joka on kaikkein yleisin ihailtu miestyyppi kaikilla mittareilla mitattuna:

1) Tummat hiukset, täydellinen hiusraja 2) Pituutta yli 183 cm 3) Selkeästi piirtyvät lihakset 4) Rasvaprosentti 8-12 5) Suorat, sopivan valkoiset hampaat 6) Yksinkertaiset, tyylikkäät vaatteet [ei silmälaseja!] 7) Etnisyys kaukasialainen 8) Ikää maksimissaan 27 vuotta

Miesmalli on kaunis katsella, mutta mitä ihmettä mä sillä parisuhteessa tekisin?

Ei ole kysymys parisuhteesta, vaan siitä, millainen mies saa naisen/naisia kaikista helpoiten.

Suurin osa ihmisistä ei halua saada miehiä/naisia kaikista helpoiten vaan rakastaa ja tulla rakastetuksi. Siinähän se ihmisen ns. taso lopulta mitataan. Panohommat on merkityksetöntä roskaa.

Kyllä miehille nimenomaan tuo hyvää fiilistä se, että saa helposti monia eri naisia. Se kuuluu meidän suvunjatkamisen biologiaamme. Loputon määrä naisia olisi paras lopputulema miehelle. Naiset ovat erilaisia, koska he pääsevät jatkamaan sukua parhaiten yhden laatumiehen kanssa pariutumalla ja siksi kriteeritkin ovat korkeammalla kuin miehillä, ja siksi haaremin osanakin on naisena ihan mukavaa.

Ei se ole kuule edes noinkaan monimutkaista. Naiselle ei ole iloa kuin niistä miehistä, jotka haluaa tuottaa naiselle nautintoa. Ja osaa. Ja kun se ei ihan joka jantterilta onnistu, eikä aika monia edes kiinnosta, niin on paljon järkempää löytää joku vakio jonka kanssa se on kivaa. Vaikka se ei sitten mikään varsinainen parisuhde olisikaan. Määrä ei takaa tuossa naiselle yhtään mitään.

Jos sulla on kymmeniä tai satoja ehdokkaita mistä valita niin sitä laatua on varmaankin helpompi löytää kuin jos sinulla olisi yksi tai kaksi ei-niin-kovin-hääppöistä vaihtoehtoa. Ihmeellistä nillittämistä.

Naiselle se laatu on sitä että miehellä on huomioon ottava luonne. Ja tuon kartoittaminen ei ole mitenkään nopeaa ja helppoa, vaan vaatii oikeasti tutustumista. En nyt tiedä kenellä on aikaa juosta tapailemassa lukemattomia tuntemattomuuksia Tinderistä.

Naiselle laatu on sitä, että ulkonäkö on miehellä kunnossa ja sitten voidaan miettiä sitä huomioonottamista.

En naisena ymmärrä mikseivät naiset voi myöntää tätä? Vai onko kyse siitä, että minä olen poikkeus? Epämiellyttävä tai ei-kiinnostava mies ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi olkoon kuinka huomioonottava tahansa. Olen tämän muutaman kerran todennut, kun mies on tulkinnut väärin sen, että pidän hänestä todella paljon ystävänä. Ystävä ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi minun silmiini koskaan. Ei muutu, vaikka onkin kuinka mukava tahansa.

Miten niin ei myönnä? Melkein jokaisessa ketjussa on todettu, että ulkonäöllä on merkitystä. Ei missään ole väitetty, että epämiellyttävä mies muuttuisi kiinnostavaksi, jos on huomioiva tyyppi.

Tässä ketjussa on usein todettu, että komeus ei auta mitään, jos mies on mulkku, mutta ei myönnetä sitä, että ulkonäkö on silti ensimmäinen asia, josta kiinnostutaan ensikohtaamisella. Et edes tiedä, että mies on mulkku, ellet ole tutustunut häneen sen verran, että hän on avannut suunsa. Usein sen havaitsemiseen menee vielä kauemmin, mutta ennen sitä olet jo tehnyt päätöksen jutella hänen kanssaan. (Ja nyt en puhu kenestäkään väkisin iholle liimaantuvasta tyypistä.)

Ulkonäkö, tyyli, tapa kantaa itsensä jne. ratkaisee kenen kanssa ylipäätään alkaa jutella. Siitä eteenpäin persoonalla on merkitystä, mutta ensivaikutelma tulee ulkonäöstä ja sitä myöden ulkonäkö todella on ensimmäinen ja tärkein kriteeri. Jos muuta ei ole käytössä kuin kuva, niin päätös tehdään sen perusteella, jos etsitään seuraa.

Kaikkien suhteet eivät ala niin, että nähdään tuntematon tyyppi ja mennään ulkonäön perusteella juttelemaan. Jotkut voivat tutustua työn, harrastusten tai muun puitteissa ihmiseen, jolloin on vaikea sanoa, mitä toisesta on edes tiennyt/nähnyt ensin. Varmaan sen takia moni täällä ei allekirjoita sitä, että toisessa olisi ensin kiinnittänyt huomiota ulkonäköön. Ja esim. itse en edes oikein osaa kiinnostua pelkän ulkonäön perusteella, vaikka ulkonäöllä iso merkitys onkin. Ihmiset ovat näissä asioissa yksilöitä.

Ei se olennaisesti muuta tilannetta, että tapaat miehen harrastuksessa tai tuttavien kautta. Itse olen myös tavannut kaikki poikaystäväni ja aviomieheni yhteisten tuttavien kautta. En siis koskaan ole käyttänyt deittisovelluksia tai iskenyt baarista tuikituntematonta miestä.

Mutta se tietysti, että olen ulkonäkökeskeinen narsisti ratkaisee kaiken. Menikin aika monta sataa viestiä ennen kun narsistikortti kaivettiin esille tässä ketjussa.

Olen se, jolle vastasit, mutta narsismista on kirjoitellut täällä joku ihan muu. Olisi kiva, että yhden kirjoittajan suuhun ei laitettaisi toisen sanomisia. 

En tiedä, ymmärrätkö nyt jotenkin väärin, mitä yritän sanoa. Itsehän olen tässä myös korostanut ulkonäön merkitystä pariutumisessa ja seksuaalisessa halussa, mutta olen yrittänyt selventää, miksi moni kokee vieraaksi sen väitteen, että aina ihastutaan ensin ulkonäköön. Kun ei se todellakaan kaikissa tapauksissa mene noin. Silloin, kun ihmiseen tutustuu jotenkin muuten kuin ulkonäkö edellä, ihmisestä saa tapaamishetkellä paljon muutakin informaatiota kuin ulkonäön, eikä aina siinä vaiheessa mieti toisen ulkonäköä - edes silloin, vaikka vähän ajan kuluttua tuntisikin henkilöön vetoa. Yritän tässä vain tuoda esiin sen, että tutustumistapoja on erilaisia, ja onhan sekin mahdollista, että on tuntenut toisen jo pitkään, ennen kuin kiinnostuu tästä - millä lailla siinä mukaan mennään ulkonäkö edellä? 

Niin, tässä on monta kirjoittajaa. En ajatellutkaan, että se olisit välttämättä sinä, joka narsimikorttia heilutteli, mutta sen nyt vain on jossain kohtaa tapana kaivaa esille.

En oikeastaan tajua miten voit tutustua kehenkään näkemättä hänen ulkonäköön, ellet ole sokea. Ulkonäkö on realiteetti eikä arvoarvostelma tai osoitus jostain tietystä asenteesta.

Ulkonäkö on ensivaikutelma, vaikka tietysti suurin osa ihmisistä ei sen suhteen heilauta suuntaan eikä toiseen. He ovat taviksia, joita ei ensin ajattele millään lailla eikä pane merkille. Silloin käyttäytyminen ja persoona ratkaisevat enemmän kuin sellaisen henkilön kohdalla, jonka ulkonäössä on jotain erityisen säväyttävää hyvässä tai pahassa. Siinä mielessä ymmärrän pointtisi.

Osa ihmisistä on myös vähemmän ulkonäkökeskeisiä kuin toiset (ei visuaalisia, vaan enemmän kinesteettisiä), mutta se ei silti poista sitä, että ihmisen ulkonäkö seksuaalisessa mielessä on joko kyllä tai ei. Jos se on ei, se ei muutu kylläksi kuin hyvin harvoissa tapauksissa. Ne tapaukset ehkä ovat noita paljon puhuttuja järkiliittoja, missä seksi ei sitten välttämättä toimi.

Tottakai NÄEN ihmisen ulkonäön, mutta ei se tarkoita sitä, että silloin kiinnostun hänestä seksuaalisesti ja/tai romanttisesti sen ulkonäön perusteella.  En jokaista uutta ihmistä arvioi ensikohtaamisen hetkellä siinä mielessä, että mitä ajattelen hänestä seksuaalisesti. Olen bi-seksuaali, eli joutuisin siis todellakin miettimään ihan kaikkia tällä lailla. En ymmärrä, miksi tätä ei voida nyt uskoa, että esim. minä en kiinnostu seksuaalisesti ihmisistä pelkän ulkonäön perusteella. Se ei tarkoita sitä, etteikö ulkonäöllä olisi merkitystä, paljonkin. Ja pelkästään se, että joku on kaunis/komea/hyvännäköinen ei tarkoita sitä, että hän olisi seksuaalisesi puoleensa vetävä.

Tässähän ei ole kukaan puhunut siitä, että kiinnostuttaisiin pelkän ulkonäön perusteella. Ulkonäkö on ensimmäinen rima siihen kenen kanssa ryhtyy edes juttelemaan ja kaveeraamaan siellä harrastusporukassakin. Osa niistä, joiden ulkonäkö miellyttää osoittautuu kiinnostavaksi myös seksuaalisessa mielessä, kun häneen tutustuu tarkemmin. 

Tämä on siinä mielessä vähän outo keskustelu, koska mielestäni tuo kuvaamani proseduuri on tavanomainen realiteetti eikä sinänsä liity markkina-arvoteoriaankaan mitenkään.

No tätä en allekirjoita ollenkaan. Minä kyllä juttelen harrastuksissa, töissä ja kavereiden bileissä ihan kaikkien kanssa, en todellakaan valikoi ulkonäön perusteella juttelukavereita. Kuulostaisi aika oudolta, että suostuisi elämässä yleensäkin PUHUMAAN vain sellaisten kanssa, ketkä arvioi seksuaalisesti puoleensavetäviksi - aika lailla hiljaa ja epäsosiaalisenahan sitä saisi siinä tapauksessa olla. Ja olisihan se sosiaalisesti aika kömpelöä, jopa junttimaista käytöstäkin. Ja en ainakaan itse ajattele, että jokaisen kohtaamani ihmisen kohdalla pitäisi tehdä joku arvio siitä, olisiko hän potentiaalinen kumppani. Kai sitä nyt voi jutella ja tutustua ihmisiin muutenkin.

Et varmaan tee sitä tahallasi, mutta jälleen lisäsit minun tekstiini sanoja, joita ei siellä ollut kuten äsken sanan "pelkkä" ja nyt "seksuaalisesti puoleensavetävä". Minä kirjoitin tilanteesta, missä ulkonäkö koetaan miellyttäväksi sen verran, että hänen kanssaan jutellaan enkä puhunut seksuaalisesti puoleensavetävästä yhtään mitään.

Ulkoisesti epämiellyttävän kanssa voidaan myös jutella, mutta vain kohteliaisuudesta. Jos joku vaikkapa haisee pahalta tai hänessä on jotakin muuta epämiellyttävänä koettua ulkoisesti (se vaihtelee jonkin verran eri ihmisten välillä mikä koetaan epämiellyttäväksi), niin hänen kanssaan ei synny kanssakäymistä enempää kuin on aivan välttämätöntä. Sama pätee sekä ystävyydessä että ihastumisissa. Ulkoinen rima on ylitettävä, jotta kanssakäymistä syntyy.

Okei, en tiennyt että ei-hyvännäköisillä tarkoitetaan jotain haisuleita. Sori, jos käsitin väärin. Ja pahoittelut, jos käsitin väärin myös tuon, millä lailla siihen ulkonäköön kiinnität huomiota. Mutta syy, miksi näin kävi, oli varmaan se, kun kirjoitit: "Ulkonäkö on ensimmäinen rima siihen kenen kanssa ryhtyy edes juttelemaan ja kaveeraamaan siellä harrastusporukassakin. Osa niistä, joiden ulkonäkö miellyttää osoittautuu kiinnostavaksi myös seksuaalisessa mielessä, kun häneen tutustuu tarkemmin."  Sain tästä ilmeisen virheellisen käsityksen, että neutraalissakin juttelussa jotenkin arvioidaan ulkonäköä samalla lailla kuin silloin, kun on deittailutarkoitus.

Itse en sinänsä koe valtaosaa ihmisistä epämiellyttävän näköisiksi, mutta miellyttävän näköinen ei tarkoita vielä sitä, että häneen ihastuisi - enkä nyt väitä sinunkaan sanoneen näin. Valtaosa ihmisistä, joita eri yhteyksissä tapaan, on sellaisia, joiden kanssa voi ihan hyvin jutella, eikä heidän ulkonäöllään ole asian kanssa mitään tekemistä.

Ajattelen kuitenkin, että nämä voivat mennä aika yksilöllisesti ja saman ihmisenkin kohdalla eri tapauksessa eri lailla. Joskus ulkonäön merkitys on jo tutustumisvaiheessa iso, joskus tutustuminen tapahtuu ilman, että mitään ulkonäöllistä viehättymistä tapahtuu. Ihminen on kuitenkin kokonaisuus, ja ainakin itse koen, että ulkonäkö (siis se osa ulkonäköä, jonka voisi taltioida valokuviin) pelkästään on vain osa ulkoista olemusta, ja lopulta se kokonaisuus ratkaisee.

Olen samaa mieltä siitä, että harva on niin epämiellyttävän näköinen, että häntä suorastaan välttelisi, jos ympäristö on neutraali (työpaikka, harrastus tms.), mutta tämän keskustelun aihe (pariutuminen) tietty vaikuttaa formulointeihin, joita esitin. Ja myös minä katson ulkonäön sisältävän muutakin kuin valokuvasta nähdyn ulkonäön eli se sisältää tyylin, puheäänen, yleisen fiiliksen mikä tyypistä lähtee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen mitä olen tämän ketjun perusteella ymmärtänyt tasoteoriasta sen suurin ongelma on se, että kyseinen teoria sulkee pois henkilön vapaan tahdon.

Miehen tason määrittää vain se kuinka helposti ja paljon hän saa irtoseksiä mahdollisimman monilta eri naisilta siinäkin tapauksessa, että mies haluaa seksiä vain yhdeltä tietyltä naiselta ja onnistuu siinä. Eli miehen pitäisi haluta paljon irtoseksiä, jotta hänellä olisi edellytykset korkeaan tasoon. Vastaavasti naisten taso määräytyy sen mukaan kuinka paljon heille on tarjolla sellaisia kumppaneita mitä he eivät halua ja toisaalta, jos he vapaasta tahdosta harrastavat seksiä useiden miehien kanssa, heidän tasonsa laskee.

Tasoteoria siis "rankaisee" miehiä haluamattomuudesta ja naisia halusta. Ei ihme, että pariutuminen on vaikeaa, jos sen perustaa näin absurdille ajatusmallille.

Naisen tason määrittää täsmälleen sama setti: kuinka helposti nainen saa sellaisen seksi/parisuhde-elämän, jonka hän itse haluaa. Ei siinä mitään sukupuolista eroa ole.

Eli jos nainen on halusta harrastanut irtoseksiä 80 miehen kanssa, hänen tasonsa on korkea?

Olen eri, mutta haluan esittää huomion tuosta:

Kuka tahansa hyvin keskinkertaisenkin näköinen nainen voi koska tahansa laittaa Tinderiin ilmoituksen että "etsin kevyttä seksiseuraa", ja harrastaa muutaman kuukauden aikana seksiä 80 miehen kanssa.

Jotta mies voisi muutaman kuukauden aikana harrastaa seksiä 80 eri naisen kanssa, niin sen miehen pitäisi olla jotain aivan täysin poikkeuksellista, esim olla aivan uskomattoman hyvännäköinen, tai omata kansainvälisen rokkitähden statuksen ja karisman.

Eli tuota mittaria ei oikein voi käyttää, koska miehillä ja naisilla ei tältä osin homma toimi ihan samalla tavalla.

Eli nyt tasot eivät määräydykään yhtäläisesti sukupuolesta riippumatta ja teoria "rankaisee" naista vapaasta tahdosta ja seksuaalisesta aktiivisuudesta. Mikä on sinänsä typerää, koska miehen korkea taso vaatii paljon seksuaalisesti aktiivisia naisia ympärilleen.

Tietenkin tasot määräytyvät eri tavalla.

Miehen tasoa nostaa pituus, naiselle se on neutraali ominaisuus (pitkistä/lyhyistä naisista tykkäävät ovat melko tarkalleen 50-50).

Miehen tasoa nostaa huomattavasti vaikutusvalta, naisen tasoa ne nostavat vain jos nainen on laulaja/näyttelijä/tms seksisymboli.

Tuo mistä mainitsit perustuu siihen, että miehen on vaikeaa saada seksiä antamatta naiselle mitään muuta. Miesten enemmistö saa naisen kun naisella on muitakin tarpeita kuten perhe, yhteinen asunto, häät ja status pariskuntana. Jos nainen haluaa miehen vaikkei tämä anna hänelle mitään muuta kuin munaa, on hänen seksuaalinen arvonsa erittäin korkea.

Nainen taas saa seksiä helposti, joten sen saaminen ei nosta naisen arvoa.

Tietenkin? Juuri pari sivua sitten minulle sanottiin, että taso määräytyy sukupuolesta riippumatta sen mukaan kuinka paljon saa seksiä haluamiltaan henkilöiltä. Tämän jälkeen alkoi tulemaan kaikenlaisia jatkoehtoja ja nyt tilanne on kääntynyt jo siihen, että tietenkin säännöt ovat erilaiset eri sukupuolille.

Tasoteoria on siis puhtaasti sitä mitä kukakin sen haluaa olevan. Se muuttuu asiayhteyden mukaan ja ainoa yhtäläisyys siinä on se, että kukin voi tulkita sitä juuri siten kuin haluaa ja kuinka se parhaiten vahvistaa omia näkemyksiään.

Eli tasoteoria toimii päinvastoin kuin tieteelliset teoriat. Se on kuin horoskooppi, jokaiselle jotain sen mukaan miten sitä milloinkin haluaa tulkita.

Taso määräytyy sen mukaan minkä tasoisen kumppanin saa sitoutettua ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen. Piste. Se on sama molemmille sukupuolille.

Seksin saaminen menee eri tavalla miehillä vs naisilla. Miehet ovat valmiita panemaan alaspäin, naisilla menee useammin niin päin että miehen tulee olla todella komea ja sytyttävä jotta pelkkä seksi kiinnostaisi.

Eli tasoteoriaa voi soveltaa vain niihin ihmisiin, jotka sopivat tiettyyn, melko konservatiisieen muottiin. Jos sattuu olemaan poly tai haluaisi avoimen suhteen, ei tasoteoriaa voi tällaisiin ihmisiin soveltaa. Ja mitä olen aiemmin huomannut, myös kaikki alakulttuuri-ihmiset mahtuvat tasoteorian lokeroihin melko huonosti. Kuten olen sanonut, tasoteoria ilmentää enemmän amerikkalaisia ihanteita ja normeja. Jo se, että käytetään sanaa "sitouttaa", kertoo siitä, että ajatukset on omaksuttu jostain jenkkilästä. Eihän suomalainen todellisuus ole tuollaista.

Selvyyden vuoksi: en itsekään ole mikään poly, mutta vierastan kuitenkin ajatusta siitä, että suomalainen pariutuminen olisi "sitouttamista ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen". Ihme, kun tässä ei mainittu myös, että "ja ehdottomasti kirkossa vihittyyn avioliittoon" - sekin sopisi amerikkalaiseen normiin. Amerikassa parisuhde on ihan eri lailla monille ihmisille eräänlainen sosioekonominen "järjestely", ja siksi tasoteoriassa toistuvat jatkuvasti tietynlaiset termit, kun ajatellaan, että mies hakee edustusvaimoa ja nainen taloudellista turvaa (mikä tietysti on tietyllä lailla ymmärrettävääkin huonon sosiaaliturvan ja epäreilun työkulttuurin maassa, jossa on vielä erittäin konservatiiviset ja vanhoilliset sukupuoliroolit, maksulliset koulut ja erittäin jyrkät luokkaerot).

Tällöin tason määrittää se minkä tasoisen kumppanin nämä ihmiset voisivat saada.

Vertaamalla pariutuneisiin tämä on yleensä aika helposti mitattavissa.

Kun ei puhuta monogaamisista parisuhteista, käytännössä nyrkkisääntö on seuraava:

- mitä kevyempi suhde, sitä tasokkaampaa seuraa nainen voi saada

- mitä kevyempi suhde, sitä vaikeampaa miehen on saada omantasoistaan seuraa

 

No, juu. Jos etsisin yhden yön juttua tinderistä näin naisena, tottakai valitsisin sen, jonka tuossa suhteessa arvioisin voivan tarjota minulle tyydyttävimmän kokemuksen. Sehän on selvää. Mutta ei sitä pelkkä ulkonäkö määrää, jos mies on esim. käytökseltään kuin pökkelö.

Myönnätkö että ulkonäkörima olis korkeammalla kuin parisuhdetta etsiessä?

Luulen, että me naiset ei olla yhtä visuaalisia kuin te miehet. Miehen ei tarvitse olla huippukomea ollakseen seksikäs, puoleensavetävä tai karismaattinen. Mutta joo, tuohon hommaan valitsisin luultavasti fyysisemmän oloisen miehen kun parisuhteeseen. Sellainenkin kävisi, jonka kanssa nyt ei olisi niin kauheasti puhuttavaa tai yhteistä. Kunhan käytöstavat on kunnossa.

Kyllä te olette.

Juju on siinä että te kuvittelette komean miehen olevan tavis, ja vasta top 0-1-1% miehen olevan komea.

Mikä taho määrittää sen millainen on komea? Ilmeisesti se ei ainakaan ole naiset itse kun heidän mielipiteensä on väärä. Mistä herääkin kysymys miksi naisten pitäisi kiinnostua siitä jonkun muun mielipiteestä millainen on komea?

Siinä on komean määritelmä, joka on kaikkein yleisin ihailtu miestyyppi kaikilla mittareilla mitattuna:

1) Tummat hiukset, täydellinen hiusraja 2) Pituutta yli 183 cm 3) Selkeästi piirtyvät lihakset 4) Rasvaprosentti 8-12 5) Suorat, sopivan valkoiset hampaat 6) Yksinkertaiset, tyylikkäät vaatteet [ei silmälaseja!] 7) Etnisyys kaukasialainen 8) Ikää maksimissaan 27 vuotta

Miesmalli on kaunis katsella, mutta mitä ihmettä mä sillä parisuhteessa tekisin?

Ei ole kysymys parisuhteesta, vaan siitä, millainen mies saa naisen/naisia kaikista helpoiten.

Suurin osa ihmisistä ei halua saada miehiä/naisia kaikista helpoiten vaan rakastaa ja tulla rakastetuksi. Siinähän se ihmisen ns. taso lopulta mitataan. Panohommat on merkityksetöntä roskaa.

Kyllä miehille nimenomaan tuo hyvää fiilistä se, että saa helposti monia eri naisia. Se kuuluu meidän suvunjatkamisen biologiaamme. Loputon määrä naisia olisi paras lopputulema miehelle. Naiset ovat erilaisia, koska he pääsevät jatkamaan sukua parhaiten yhden laatumiehen kanssa pariutumalla ja siksi kriteeritkin ovat korkeammalla kuin miehillä, ja siksi haaremin osanakin on naisena ihan mukavaa.

Ei se ole kuule edes noinkaan monimutkaista. Naiselle ei ole iloa kuin niistä miehistä, jotka haluaa tuottaa naiselle nautintoa. Ja osaa. Ja kun se ei ihan joka jantterilta onnistu, eikä aika monia edes kiinnosta, niin on paljon järkempää löytää joku vakio jonka kanssa se on kivaa. Vaikka se ei sitten mikään varsinainen parisuhde olisikaan. Määrä ei takaa tuossa naiselle yhtään mitään.

Jos sulla on kymmeniä tai satoja ehdokkaita mistä valita niin sitä laatua on varmaankin helpompi löytää kuin jos sinulla olisi yksi tai kaksi ei-niin-kovin-hääppöistä vaihtoehtoa. Ihmeellistä nillittämistä.

Naiselle se laatu on sitä että miehellä on huomioon ottava luonne. Ja tuon kartoittaminen ei ole mitenkään nopeaa ja helppoa, vaan vaatii oikeasti tutustumista. En nyt tiedä kenellä on aikaa juosta tapailemassa lukemattomia tuntemattomuuksia Tinderistä.

Naiselle laatu on sitä, että ulkonäkö on miehellä kunnossa ja sitten voidaan miettiä sitä huomioonottamista.

En naisena ymmärrä mikseivät naiset voi myöntää tätä? Vai onko kyse siitä, että minä olen poikkeus? Epämiellyttävä tai ei-kiinnostava mies ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi olkoon kuinka huomioonottava tahansa. Olen tämän muutaman kerran todennut, kun mies on tulkinnut väärin sen, että pidän hänestä todella paljon ystävänä. Ystävä ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi minun silmiini koskaan. Ei muutu, vaikka onkin kuinka mukava tahansa.

Miten niin ei myönnä? Melkein jokaisessa ketjussa on todettu, että ulkonäöllä on merkitystä. Ei missään ole väitetty, että epämiellyttävä mies muuttuisi kiinnostavaksi, jos on huomioiva tyyppi.

Tässä ketjussa on usein todettu, että komeus ei auta mitään, jos mies on mulkku, mutta ei myönnetä sitä, että ulkonäkö on silti ensimmäinen asia, josta kiinnostutaan ensikohtaamisella. Et edes tiedä, että mies on mulkku, ellet ole tutustunut häneen sen verran, että hän on avannut suunsa. Usein sen havaitsemiseen menee vielä kauemmin, mutta ennen sitä olet jo tehnyt päätöksen jutella hänen kanssaan. (Ja nyt en puhu kenestäkään väkisin iholle liimaantuvasta tyypistä.)

Ulkonäkö, tyyli, tapa kantaa itsensä jne. ratkaisee kenen kanssa ylipäätään alkaa jutella. Siitä eteenpäin persoonalla on merkitystä, mutta ensivaikutelma tulee ulkonäöstä ja sitä myöden ulkonäkö todella on ensimmäinen ja tärkein kriteeri. Jos muuta ei ole käytössä kuin kuva, niin päätös tehdään sen perusteella, jos etsitään seuraa.

Kaikkien suhteet eivät ala niin, että nähdään tuntematon tyyppi ja mennään ulkonäön perusteella juttelemaan. Jotkut voivat tutustua työn, harrastusten tai muun puitteissa ihmiseen, jolloin on vaikea sanoa, mitä toisesta on edes tiennyt/nähnyt ensin. Varmaan sen takia moni täällä ei allekirjoita sitä, että toisessa olisi ensin kiinnittänyt huomiota ulkonäköön. Ja esim. itse en edes oikein osaa kiinnostua pelkän ulkonäön perusteella, vaikka ulkonäöllä iso merkitys onkin. Ihmiset ovat näissä asioissa yksilöitä.

Ei se olennaisesti muuta tilannetta, että tapaat miehen harrastuksessa tai tuttavien kautta. Itse olen myös tavannut kaikki poikaystäväni ja aviomieheni yhteisten tuttavien kautta. En siis koskaan ole käyttänyt deittisovelluksia tai iskenyt baarista tuikituntematonta miestä.

Mutta se tietysti, että olen ulkonäkökeskeinen narsisti ratkaisee kaiken. Menikin aika monta sataa viestiä ennen kun narsistikortti kaivettiin esille tässä ketjussa.

Olen se, jolle vastasit, mutta narsismista on kirjoitellut täällä joku ihan muu. Olisi kiva, että yhden kirjoittajan suuhun ei laitettaisi toisen sanomisia. 

En tiedä, ymmärrätkö nyt jotenkin väärin, mitä yritän sanoa. Itsehän olen tässä myös korostanut ulkonäön merkitystä pariutumisessa ja seksuaalisessa halussa, mutta olen yrittänyt selventää, miksi moni kokee vieraaksi sen väitteen, että aina ihastutaan ensin ulkonäköön. Kun ei se todellakaan kaikissa tapauksissa mene noin. Silloin, kun ihmiseen tutustuu jotenkin muuten kuin ulkonäkö edellä, ihmisestä saa tapaamishetkellä paljon muutakin informaatiota kuin ulkonäön, eikä aina siinä vaiheessa mieti toisen ulkonäköä - edes silloin, vaikka vähän ajan kuluttua tuntisikin henkilöön vetoa. Yritän tässä vain tuoda esiin sen, että tutustumistapoja on erilaisia, ja onhan sekin mahdollista, että on tuntenut toisen jo pitkään, ennen kuin kiinnostuu tästä - millä lailla siinä mukaan mennään ulkonäkö edellä? 

Niin, tässä on monta kirjoittajaa. En ajatellutkaan, että se olisit välttämättä sinä, joka narsimikorttia heilutteli, mutta sen nyt vain on jossain kohtaa tapana kaivaa esille.

En oikeastaan tajua miten voit tutustua kehenkään näkemättä hänen ulkonäköön, ellet ole sokea. Ulkonäkö on realiteetti eikä arvoarvostelma tai osoitus jostain tietystä asenteesta.

Ulkonäkö on ensivaikutelma, vaikka tietysti suurin osa ihmisistä ei sen suhteen heilauta suuntaan eikä toiseen. He ovat taviksia, joita ei ensin ajattele millään lailla eikä pane merkille. Silloin käyttäytyminen ja persoona ratkaisevat enemmän kuin sellaisen henkilön kohdalla, jonka ulkonäössä on jotain erityisen säväyttävää hyvässä tai pahassa. Siinä mielessä ymmärrän pointtisi.

Osa ihmisistä on myös vähemmän ulkonäkökeskeisiä kuin toiset (ei visuaalisia, vaan enemmän kinesteettisiä), mutta se ei silti poista sitä, että ihmisen ulkonäkö seksuaalisessa mielessä on joko kyllä tai ei. Jos se on ei, se ei muutu kylläksi kuin hyvin harvoissa tapauksissa. Ne tapaukset ehkä ovat noita paljon puhuttuja järkiliittoja, missä seksi ei sitten välttämättä toimi.

Mulle naisena miesten ulkonäkö seksuaalisessa mielessä, siis miten näen miehet seksuaalisessa mielessä vaihtelee paljon esim. kuukautiskierron mukaan ja "luokkia" on kolme: ei koskaan ikinä, joskus ehkä jos sille päälle sattuu (esim. ovulaatio auttaa tähän), ja sitten ne seksuaalisesti viehättävät (mikä ei tarkoita, että panisin tai haluaisin niiden kanssa oikeasti käytännössä mitään, kunhan herättävät miellyttäviä tunteita joita ei mikään välttämätön tarve edistää sen enempää).

1) Tummat hiukset, täydellinen hiusraja 2) Pituutta yli 183 cm 3) Selkeästi piirtyvät lihakset 4) Rasvaprosentti 8-12 5) Suorat, sopivan valkoiset hampaat 6) Yksinkertaiset, tyylikkäät vaatteet [ei silmälaseja!] 7) Etnisyys kaukasialainen 8) Ikää maksimissaan 27 vuotta

Mihin luokkaan sijoittaisit tällaisen herran?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen mitä olen tämän ketjun perusteella ymmärtänyt tasoteoriasta sen suurin ongelma on se, että kyseinen teoria sulkee pois henkilön vapaan tahdon.

Miehen tason määrittää vain se kuinka helposti ja paljon hän saa irtoseksiä mahdollisimman monilta eri naisilta siinäkin tapauksessa, että mies haluaa seksiä vain yhdeltä tietyltä naiselta ja onnistuu siinä. Eli miehen pitäisi haluta paljon irtoseksiä, jotta hänellä olisi edellytykset korkeaan tasoon. Vastaavasti naisten taso määräytyy sen mukaan kuinka paljon heille on tarjolla sellaisia kumppaneita mitä he eivät halua ja toisaalta, jos he vapaasta tahdosta harrastavat seksiä useiden miehien kanssa, heidän tasonsa laskee.

Tasoteoria siis "rankaisee" miehiä haluamattomuudesta ja naisia halusta. Ei ihme, että pariutuminen on vaikeaa, jos sen perustaa näin absurdille ajatusmallille.

Naisen tason määrittää täsmälleen sama setti: kuinka helposti nainen saa sellaisen seksi/parisuhde-elämän, jonka hän itse haluaa. Ei siinä mitään sukupuolista eroa ole.

Eli jos nainen on halusta harrastanut irtoseksiä 80 miehen kanssa, hänen tasonsa on korkea?

Olen eri, mutta haluan esittää huomion tuosta:

Kuka tahansa hyvin keskinkertaisenkin näköinen nainen voi koska tahansa laittaa Tinderiin ilmoituksen että "etsin kevyttä seksiseuraa", ja harrastaa muutaman kuukauden aikana seksiä 80 miehen kanssa.

Jotta mies voisi muutaman kuukauden aikana harrastaa seksiä 80 eri naisen kanssa, niin sen miehen pitäisi olla jotain aivan täysin poikkeuksellista, esim olla aivan uskomattoman hyvännäköinen, tai omata kansainvälisen rokkitähden statuksen ja karisman.

Eli tuota mittaria ei oikein voi käyttää, koska miehillä ja naisilla ei tältä osin homma toimi ihan samalla tavalla.

Eli nyt tasot eivät määräydykään yhtäläisesti sukupuolesta riippumatta ja teoria "rankaisee" naista vapaasta tahdosta ja seksuaalisesta aktiivisuudesta. Mikä on sinänsä typerää, koska miehen korkea taso vaatii paljon seksuaalisesti aktiivisia naisia ympärilleen.

Tietenkin tasot määräytyvät eri tavalla.

Miehen tasoa nostaa pituus, naiselle se on neutraali ominaisuus (pitkistä/lyhyistä naisista tykkäävät ovat melko tarkalleen 50-50).

Miehen tasoa nostaa huomattavasti vaikutusvalta, naisen tasoa ne nostavat vain jos nainen on laulaja/näyttelijä/tms seksisymboli.

Tuo mistä mainitsit perustuu siihen, että miehen on vaikeaa saada seksiä antamatta naiselle mitään muuta. Miesten enemmistö saa naisen kun naisella on muitakin tarpeita kuten perhe, yhteinen asunto, häät ja status pariskuntana. Jos nainen haluaa miehen vaikkei tämä anna hänelle mitään muuta kuin munaa, on hänen seksuaalinen arvonsa erittäin korkea.

Nainen taas saa seksiä helposti, joten sen saaminen ei nosta naisen arvoa.

Tietenkin? Juuri pari sivua sitten minulle sanottiin, että taso määräytyy sukupuolesta riippumatta sen mukaan kuinka paljon saa seksiä haluamiltaan henkilöiltä. Tämän jälkeen alkoi tulemaan kaikenlaisia jatkoehtoja ja nyt tilanne on kääntynyt jo siihen, että tietenkin säännöt ovat erilaiset eri sukupuolille.

Tasoteoria on siis puhtaasti sitä mitä kukakin sen haluaa olevan. Se muuttuu asiayhteyden mukaan ja ainoa yhtäläisyys siinä on se, että kukin voi tulkita sitä juuri siten kuin haluaa ja kuinka se parhaiten vahvistaa omia näkemyksiään.

Eli tasoteoria toimii päinvastoin kuin tieteelliset teoriat. Se on kuin horoskooppi, jokaiselle jotain sen mukaan miten sitä milloinkin haluaa tulkita.

Taso määräytyy sen mukaan minkä tasoisen kumppanin saa sitoutettua ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen. Piste. Se on sama molemmille sukupuolille.

Seksin saaminen menee eri tavalla miehillä vs naisilla. Miehet ovat valmiita panemaan alaspäin, naisilla menee useammin niin päin että miehen tulee olla todella komea ja sytyttävä jotta pelkkä seksi kiinnostaisi.

Eli tasoteoriaa voi soveltaa vain niihin ihmisiin, jotka sopivat tiettyyn, melko konservatiisieen muottiin. Jos sattuu olemaan poly tai haluaisi avoimen suhteen, ei tasoteoriaa voi tällaisiin ihmisiin soveltaa. Ja mitä olen aiemmin huomannut, myös kaikki alakulttuuri-ihmiset mahtuvat tasoteorian lokeroihin melko huonosti. Kuten olen sanonut, tasoteoria ilmentää enemmän amerikkalaisia ihanteita ja normeja. Jo se, että käytetään sanaa "sitouttaa", kertoo siitä, että ajatukset on omaksuttu jostain jenkkilästä. Eihän suomalainen todellisuus ole tuollaista.

Selvyyden vuoksi: en itsekään ole mikään poly, mutta vierastan kuitenkin ajatusta siitä, että suomalainen pariutuminen olisi "sitouttamista ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen". Ihme, kun tässä ei mainittu myös, että "ja ehdottomasti kirkossa vihittyyn avioliittoon" - sekin sopisi amerikkalaiseen normiin. Amerikassa parisuhde on ihan eri lailla monille ihmisille eräänlainen sosioekonominen "järjestely", ja siksi tasoteoriassa toistuvat jatkuvasti tietynlaiset termit, kun ajatellaan, että mies hakee edustusvaimoa ja nainen taloudellista turvaa (mikä tietysti on tietyllä lailla ymmärrettävääkin huonon sosiaaliturvan ja epäreilun työkulttuurin maassa, jossa on vielä erittäin konservatiiviset ja vanhoilliset sukupuoliroolit, maksulliset koulut ja erittäin jyrkät luokkaerot).

Tällöin tason määrittää se minkä tasoisen kumppanin nämä ihmiset voisivat saada.

Vertaamalla pariutuneisiin tämä on yleensä aika helposti mitattavissa.

Kun ei puhuta monogaamisista parisuhteista, käytännössä nyrkkisääntö on seuraava:

- mitä kevyempi suhde, sitä tasokkaampaa seuraa nainen voi saada

- mitä kevyempi suhde, sitä vaikeampaa miehen on saada omantasoistaan seuraa

 

No, juu. Jos etsisin yhden yön juttua tinderistä näin naisena, tottakai valitsisin sen, jonka tuossa suhteessa arvioisin voivan tarjota minulle tyydyttävimmän kokemuksen. Sehän on selvää. Mutta ei sitä pelkkä ulkonäkö määrää, jos mies on esim. käytökseltään kuin pökkelö.

Myönnätkö että ulkonäkörima olis korkeammalla kuin parisuhdetta etsiessä?

Luulen, että me naiset ei olla yhtä visuaalisia kuin te miehet. Miehen ei tarvitse olla huippukomea ollakseen seksikäs, puoleensavetävä tai karismaattinen. Mutta joo, tuohon hommaan valitsisin luultavasti fyysisemmän oloisen miehen kun parisuhteeseen. Sellainenkin kävisi, jonka kanssa nyt ei olisi niin kauheasti puhuttavaa tai yhteistä. Kunhan käytöstavat on kunnossa.

Kyllä te olette.

Juju on siinä että te kuvittelette komean miehen olevan tavis, ja vasta top 0-1-1% miehen olevan komea.

Mikä taho määrittää sen millainen on komea? Ilmeisesti se ei ainakaan ole naiset itse kun heidän mielipiteensä on väärä. Mistä herääkin kysymys miksi naisten pitäisi kiinnostua siitä jonkun muun mielipiteestä millainen on komea?

Siinä on komean määritelmä, joka on kaikkein yleisin ihailtu miestyyppi kaikilla mittareilla mitattuna:

1) Tummat hiukset, täydellinen hiusraja 2) Pituutta yli 183 cm 3) Selkeästi piirtyvät lihakset 4) Rasvaprosentti 8-12 5) Suorat, sopivan valkoiset hampaat 6) Yksinkertaiset, tyylikkäät vaatteet [ei silmälaseja!] 7) Etnisyys kaukasialainen 8) Ikää maksimissaan 27 vuotta

Miesmalli on kaunis katsella, mutta mitä ihmettä mä sillä parisuhteessa tekisin?

Ei ole kysymys parisuhteesta, vaan siitä, millainen mies saa naisen/naisia kaikista helpoiten.

Suurin osa ihmisistä ei halua saada miehiä/naisia kaikista helpoiten vaan rakastaa ja tulla rakastetuksi. Siinähän se ihmisen ns. taso lopulta mitataan. Panohommat on merkityksetöntä roskaa.

Kyllä miehille nimenomaan tuo hyvää fiilistä se, että saa helposti monia eri naisia. Se kuuluu meidän suvunjatkamisen biologiaamme. Loputon määrä naisia olisi paras lopputulema miehelle. Naiset ovat erilaisia, koska he pääsevät jatkamaan sukua parhaiten yhden laatumiehen kanssa pariutumalla ja siksi kriteeritkin ovat korkeammalla kuin miehillä, ja siksi haaremin osanakin on naisena ihan mukavaa.

Ei se ole kuule edes noinkaan monimutkaista. Naiselle ei ole iloa kuin niistä miehistä, jotka haluaa tuottaa naiselle nautintoa. Ja osaa. Ja kun se ei ihan joka jantterilta onnistu, eikä aika monia edes kiinnosta, niin on paljon järkempää löytää joku vakio jonka kanssa se on kivaa. Vaikka se ei sitten mikään varsinainen parisuhde olisikaan. Määrä ei takaa tuossa naiselle yhtään mitään.

Jos sulla on kymmeniä tai satoja ehdokkaita mistä valita niin sitä laatua on varmaankin helpompi löytää kuin jos sinulla olisi yksi tai kaksi ei-niin-kovin-hääppöistä vaihtoehtoa. Ihmeellistä nillittämistä.

Naiselle se laatu on sitä että miehellä on huomioon ottava luonne. Ja tuon kartoittaminen ei ole mitenkään nopeaa ja helppoa, vaan vaatii oikeasti tutustumista. En nyt tiedä kenellä on aikaa juosta tapailemassa lukemattomia tuntemattomuuksia Tinderistä.

Naiselle laatu on sitä, että ulkonäkö on miehellä kunnossa ja sitten voidaan miettiä sitä huomioonottamista.

En naisena ymmärrä mikseivät naiset voi myöntää tätä? Vai onko kyse siitä, että minä olen poikkeus? Epämiellyttävä tai ei-kiinnostava mies ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi olkoon kuinka huomioonottava tahansa. Olen tämän muutaman kerran todennut, kun mies on tulkinnut väärin sen, että pidän hänestä todella paljon ystävänä. Ystävä ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi minun silmiini koskaan. Ei muutu, vaikka onkin kuinka mukava tahansa.

Miten niin ei myönnä? Melkein jokaisessa ketjussa on todettu, että ulkonäöllä on merkitystä. Ei missään ole väitetty, että epämiellyttävä mies muuttuisi kiinnostavaksi, jos on huomioiva tyyppi.

Tässä ketjussa on usein todettu, että komeus ei auta mitään, jos mies on mulkku, mutta ei myönnetä sitä, että ulkonäkö on silti ensimmäinen asia, josta kiinnostutaan ensikohtaamisella. Et edes tiedä, että mies on mulkku, ellet ole tutustunut häneen sen verran, että hän on avannut suunsa. Usein sen havaitsemiseen menee vielä kauemmin, mutta ennen sitä olet jo tehnyt päätöksen jutella hänen kanssaan. (Ja nyt en puhu kenestäkään väkisin iholle liimaantuvasta tyypistä.)

Ulkonäkö, tyyli, tapa kantaa itsensä jne. ratkaisee kenen kanssa ylipäätään alkaa jutella. Siitä eteenpäin persoonalla on merkitystä, mutta ensivaikutelma tulee ulkonäöstä ja sitä myöden ulkonäkö todella on ensimmäinen ja tärkein kriteeri. Jos muuta ei ole käytössä kuin kuva, niin päätös tehdään sen perusteella, jos etsitään seuraa.

Kaikkien suhteet eivät ala niin, että nähdään tuntematon tyyppi ja mennään ulkonäön perusteella juttelemaan. Jotkut voivat tutustua työn, harrastusten tai muun puitteissa ihmiseen, jolloin on vaikea sanoa, mitä toisesta on edes tiennyt/nähnyt ensin. Varmaan sen takia moni täällä ei allekirjoita sitä, että toisessa olisi ensin kiinnittänyt huomiota ulkonäköön. Ja esim. itse en edes oikein osaa kiinnostua pelkän ulkonäön perusteella, vaikka ulkonäöllä iso merkitys onkin. Ihmiset ovat näissä asioissa yksilöitä.

Ei se olennaisesti muuta tilannetta, että tapaat miehen harrastuksessa tai tuttavien kautta. Itse olen myös tavannut kaikki poikaystäväni ja aviomieheni yhteisten tuttavien kautta. En siis koskaan ole käyttänyt deittisovelluksia tai iskenyt baarista tuikituntematonta miestä.

Mutta se tietysti, että olen ulkonäkökeskeinen narsisti ratkaisee kaiken. Menikin aika monta sataa viestiä ennen kun narsistikortti kaivettiin esille tässä ketjussa.

Olen se, jolle vastasit, mutta narsismista on kirjoitellut täällä joku ihan muu. Olisi kiva, että yhden kirjoittajan suuhun ei laitettaisi toisen sanomisia. 

En tiedä, ymmärrätkö nyt jotenkin väärin, mitä yritän sanoa. Itsehän olen tässä myös korostanut ulkonäön merkitystä pariutumisessa ja seksuaalisessa halussa, mutta olen yrittänyt selventää, miksi moni kokee vieraaksi sen väitteen, että aina ihastutaan ensin ulkonäköön. Kun ei se todellakaan kaikissa tapauksissa mene noin. Silloin, kun ihmiseen tutustuu jotenkin muuten kuin ulkonäkö edellä, ihmisestä saa tapaamishetkellä paljon muutakin informaatiota kuin ulkonäön, eikä aina siinä vaiheessa mieti toisen ulkonäköä - edes silloin, vaikka vähän ajan kuluttua tuntisikin henkilöön vetoa. Yritän tässä vain tuoda esiin sen, että tutustumistapoja on erilaisia, ja onhan sekin mahdollista, että on tuntenut toisen jo pitkään, ennen kuin kiinnostuu tästä - millä lailla siinä mukaan mennään ulkonäkö edellä? 

Niin, tässä on monta kirjoittajaa. En ajatellutkaan, että se olisit välttämättä sinä, joka narsimikorttia heilutteli, mutta sen nyt vain on jossain kohtaa tapana kaivaa esille.

En oikeastaan tajua miten voit tutustua kehenkään näkemättä hänen ulkonäköön, ellet ole sokea. Ulkonäkö on realiteetti eikä arvoarvostelma tai osoitus jostain tietystä asenteesta.

Ulkonäkö on ensivaikutelma, vaikka tietysti suurin osa ihmisistä ei sen suhteen heilauta suuntaan eikä toiseen. He ovat taviksia, joita ei ensin ajattele millään lailla eikä pane merkille. Silloin käyttäytyminen ja persoona ratkaisevat enemmän kuin sellaisen henkilön kohdalla, jonka ulkonäössä on jotain erityisen säväyttävää hyvässä tai pahassa. Siinä mielessä ymmärrän pointtisi.

Osa ihmisistä on myös vähemmän ulkonäkökeskeisiä kuin toiset (ei visuaalisia, vaan enemmän kinesteettisiä), mutta se ei silti poista sitä, että ihmisen ulkonäkö seksuaalisessa mielessä on joko kyllä tai ei. Jos se on ei, se ei muutu kylläksi kuin hyvin harvoissa tapauksissa. Ne tapaukset ehkä ovat noita paljon puhuttuja järkiliittoja, missä seksi ei sitten välttämättä toimi.

Mulle naisena miesten ulkonäkö seksuaalisessa mielessä, siis miten näen miehet seksuaalisessa mielessä vaihtelee paljon esim. kuukautiskierron mukaan ja "luokkia" on kolme: ei koskaan ikinä, joskus ehkä jos sille päälle sattuu (esim. ovulaatio auttaa tähän), ja sitten ne seksuaalisesti viehättävät (mikä ei tarkoita, että panisin tai haluaisin niiden kanssa oikeasti käytännössä mitään, kunhan herättävät miellyttäviä tunteita joita ei mikään välttämätön tarve edistää sen enempää).

Tuota asiaa on tutkittu ihan tieteellisesti, ja todeksi havaittu. Kuukautiskierron eri vaiheessa miesmaku muuttuu, ovulaation ollessa päällä miellyttää enemmän maskuliiniset piirteet omaava kuin muulloin. Linkittäisin tähän youtubesta löytyvän luennon aiheesta mutta en osaa. Etsikää itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasoa nostavat miehillä mm. seuraavat seikat:

- pituus mahdollisimman lähellä 186,5cm

- raamikas tai roteva kroppa

- pitkä saa olla hoikkakin kunhan ei ole hintelä, lyhyen on oltava roteva tai lyhyyden ja hintelyyden yhdistelmä laskee tasoa valtavasti

- harteikkuus, V-mallinen yläkroppa

- voimakas leuka ja kasvonpiirteet, "metsästäjänsilmät"

- täydellinen hiusraja

- matala ääni

- korkea sosioekonominen status. Mitä isommissa piireissä, sen parempi. Isoissa piireissä mm. toimitusjohtajat ja huippu-urheilijat, pienissä piireissä mp-jengien pomot tai joogagurut

- raha ja varallisuus, vaikutusvalta

- itsevarmuus, määrätietoisuus, kunnianhimo, johtajanominaisuudet

- rentous naisseurassa ja soidinmenotaidot

- sosiaalinen nopeus, kyky heittää jotain aiheesta kuin aiheesta

- enemmän dominoiva kuin alistuva seksuaalisuus

 

TYYLI puuttuu listalta. Ihan ykkösasia miten on mies puunannut itsensä, onko parta leikattu, tukan malli, vaatteet onko kuinka tyylikkäät ja istuvat, sopii kropalle ja elämäntyyliin... Hygienia pitää tietysti olla kunnossa. Myös kotona. 

Sosiaalinen TILANNETAJU on kultaa. Ei tarvii olla supernopea tai supliikki, tyhmillä jutuilla pilaa mahdollisuutensa moni mies. 

Tyyli- ja tilannetaju ovat kyllä erittäin tärkeää sekä naisten että miesten kohdalla. Se tai sen puute paljastaa ihmisestä todella paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitten määritellään miehen taso, itse olen lyhyt, hintelä, huonopalkkainen eikä ole koulutusta tai varallisuutta. Tästä huolimatta toinen toistaan upeampia naisia on ollut elämässä, nyttenkin useampi kierroksessa. Jos joku arvio pitäisi naisista antaa niin 10 ovat olleet melkein kaikki. Onko siis oma tasoni 10 kun saan sen tasoisia naisia, ja jos on, niin miten se on mahdollista?

Kyselee tasoteorioita paskelina pitävä mies.

Saamasi kumppanit määrittävät tasosi, miesten kohdalla vielä niin, että erityisesti seksiin saamasi kumppanit määrittävät tasosi.

Yleensä miehet, joilla on paljon seksisuhteita eivät ole siellä pyramidin huipulla sen vuoksi juuri, että seksisuhteita ei saa helposti niiden kaikkein kauneimpien kanssa (numero 10). Olen siis tässä eri mieltä kuin palstan tasomiehet, jotka eivät tässäkään noudata omaa teoriaansa aivan loogisesti. Kympin naisiahan ei edes ole niin paljon, että heitä riittäisi seksikumppaneiksi paljon ja useimmat miehet myöntävätkin, että kynnys harrastaa seksiä on alhaisempi kuin kynnys parisuhteeseen. 

Tasoteoria on syntynyt puutteen teoriana eli korkeimmalle arvostetaan mies, joka saa helposti seksiä. Itse teoria on kuitenkin looginen, joten jos pidetään kiinni siitä, että vastakkaisen sukupuolen kumppanit (määrä ja laatu) määrittävät oman tason, niin paljon seksisuhteita harrastavat miehet ovat max. 7-8.

Eli toisinsanoen, koska sain ensin sänkyyn ja sen jälkeen parisuhteeseen juuri sen naisen kenet halusin, tasoni on 10.

Tasostasi kertoo enemmän se, että mitä jos nyt eroat, niin kuinka helposti löydät seksiä eri naisilta? Kuinka helposti saat valita itsellesi sopivan seksielämän? Kuinka moni näistä naisista on kauniita, jotka tekevät sinulle aloitteita? Kuinka moni nainen palaa sinun luoksesi, kun on yrittänyt ensin jonkun toisen miehen kanssa siinä epäonnistuen?

Sanoisin kyllä, ettei tasossa ole kysymys seksistä. Kyllä minä voisin harrastaa seksiä jonkun tasottomammankin mieskarkin kanssa. Tasokas mies on sellainen, jonka ottaisin parisuhteeseen.

Sinä olet nainen, ja ajattelet miesten ajattelevan samalla tavalla, kuin naiset. Suurin osa miehistä on jossain vaiheessa elämässään parisuhteessa, mutta vain harva miehistä saa säännöllisesti sinkkuna ollessaan seksiä eri naisilta, varsinkaan kauniilta. Tai edes yhdeltä. Jos mies haluaa irtosuhteita, hän hyppää kilpailuun ihan valtavan miesmassan kanssa, joihin sisältyy myös poikkeuksellisen komeita (kts. 8 kohdan listaus tuolta aiemmista viesteistä). Parisuhteeseen ajautuva mies ei välttämättä ole tasokas, toisin kuin juuri kuvailit seksin harrastamista "mieskarkin" kanssa.

Miesmassa? Toisin sanoen irtosuhteisiin haluavia miehiä on paljon enemmän kuin irtosuhteisiin haluavia naisia.

Tasoteoria siis kertoisi vain siitä, miten irtosuhteisiin niukkuuden markkinoilla jahtaavat miehet sijoittuvat keskenään.

Naisille, jotka eivät halua irtosuhteisiin miesten kanssa, teorialla ei siis ole yhtään mitään merkitystä. Ei myöskään miehille, joita irtosuhteet eivät kiinnosta.

Kiitos tästä :)

Miehet, jotka saavat paljon irtosuhteita, saavat hyvin helposti halutessaan myös parisuhteen. Naiset, jotka antavat paljon irtosuhteita, eivät välttämättä saa hyvin helposti parisuhdetta.

No ei nainen sitä parisuhdetta saa ilmankaan olemalla.

t. 1,5v ilman seksiä ja ei ole kyllä parisuhdettakaan (ja ei, en ole suohirviö, bmi22, pitkät hiukset, hyvätuloinen ja varakas. On vaan pari lasta ja aika vähän aikaa mitään miesjuttuja kehitellä.) Veikkaanpa, että jos etsisin pienellä efortilla kevytsuhdetta (l. satunnaista seksiä) mun todennäköisyys päätyä parisuhteeseen olisi paljon suurempi, kuin nyt, kun en etsi satunnaista seksiä. Ihan turha neuvo siis, että naisen tulisi pihtailla, jos haluaa miehen. Mulla on nuorempanakin parikin seurustelua alkanut ns. yhden illan jutusta ja ilman olemalla ei ole sitten mitään mieskontaktia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä olenko varsinaisesti tasoteoreetikko, enkä osaa mitään numeroranking järjestelmää tehdä.

Ainoa asia mitä olen näistä tasoista arjessa huomannut, on se että kun katson Prismassa käyviä pariskuntia, niin hämmästyttävästi lähes kaikki pariskunnat ovat "samalla tasolla" ulkonäkönsä puolesta: rumalla ihmisellä on yleensä kumppanina toinen ruma, tavikset on keskenään ja kauniilla ihmisellä on yleensä kaunis kumppani.

Näinhän se asia on. Näissä keskusteluissa moni nainen kertoo mielipiteenään sen, kuinka haluaisi asioitten olevan. Tyyliin "minulle ei miehen ulkonäöllä ole mitään väliä, vain luonne ratkaisee", tai "miehen sosiaalisella asemalla ei ole merkitystä".

Kuitenkin, kun asioita katsoo siltä kannalta, mikä on ollut toteutuma eli siis kuinka asiat ovat oikeasti menneet, vaikkapa juuri siellä Prismassa, niin päätyy samaan tulokseen: Taso löytää toisensa. Tämä siis karkeana yleistyksenä.

Kummallista. Mitä tapahtui sille palstamiesten taajaan toistelemalle *faktalle*, että nainen kuin nainen saa ihan kelvollisen miehen? Kuulemma jokainen susirumakin palleriina tepastelee siellä kuuluisassa prismassa salskean ja urheilullisen komistuksen käsipuolessa.

Siiisss valehtelevatko ne miehet, jotka tuollaista väittävät? Minä jo melkein uskoin. 🥸

Nainen kuin nainen ei todellakaan saa kelvollista miestä suhteeseen.

Mutta:

Melkeinpä nainen kuin nainen saisi kyllä halutessaan kelvollisen miehen sänkyynsä yhdeksi yöksi.

Kaksi eri asiaa.

Aijjjjjaaaa. Minne katosi se miesten laaja naismaku? Kaikille naisille löytyy ihailijansa yms. hölynpöly?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi olla sellainen seuranhakuappi, minne toiset naiset voisivat ilmoittaa näitä friend zone -miehiään. Oikeasti olisi ihana deittailla miehiä jotka joku toinen nainen on jo arvioinut ei-kuspääksi.

Teoriassa. Käytännössä se kipinä sitten jäisi puuttumaan.

No ei, koska toisin kuin palstavinkut väittää, me naiset lämmetään eri tyypeille. Tapaan jatkuvasti miehiä joista mietin että miten tuollakin voi olla nainen, mutta niin vain on.

Miksi se friend zone-mies on sitten vailla naista?

Niinpä.

Tuo on näennäistä, ja palstalla oli viime vuonna hauska gallup joka osoitti sen.

4 miestä

- komea bisnesmies

- komea rokkarimies

- tavis bisnesmies

- tavis rokkari

Naiset olivat täysin eri mieltä kumpi kahdesta ensimmäisestä oli paras. Mutta 100% äänistä meni kahdelle ensimmäiselle miehille. Tavista ei valinnut kukaan, kun komistuksia oli tarjolla.

Eipä miehetkään tavisnaisia valitsisi, jos olisi kaunottaria tarjolla. Mutta, missä on tämä valintatiski, jolta puoliso valitaan laajasta valikoimasta halukkaita?

Minä olen mies, ja valitsisin mieluummin tavisnaisen. Kaunottaria on kiva katsella sivusta, mutta minun mielestäni ovat enemmän näyttelyesineitä, kuin varteenotettavia kumppaniehdokkaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen mitä olen tämän ketjun perusteella ymmärtänyt tasoteoriasta sen suurin ongelma on se, että kyseinen teoria sulkee pois henkilön vapaan tahdon.

Miehen tason määrittää vain se kuinka helposti ja paljon hän saa irtoseksiä mahdollisimman monilta eri naisilta siinäkin tapauksessa, että mies haluaa seksiä vain yhdeltä tietyltä naiselta ja onnistuu siinä. Eli miehen pitäisi haluta paljon irtoseksiä, jotta hänellä olisi edellytykset korkeaan tasoon. Vastaavasti naisten taso määräytyy sen mukaan kuinka paljon heille on tarjolla sellaisia kumppaneita mitä he eivät halua ja toisaalta, jos he vapaasta tahdosta harrastavat seksiä useiden miehien kanssa, heidän tasonsa laskee.

Tasoteoria siis "rankaisee" miehiä haluamattomuudesta ja naisia halusta. Ei ihme, että pariutuminen on vaikeaa, jos sen perustaa näin absurdille ajatusmallille.

Naisen tason määrittää täsmälleen sama setti: kuinka helposti nainen saa sellaisen seksi/parisuhde-elämän, jonka hän itse haluaa. Ei siinä mitään sukupuolista eroa ole.

Eli jos nainen on halusta harrastanut irtoseksiä 80 miehen kanssa, hänen tasonsa on korkea?

Olen eri, mutta haluan esittää huomion tuosta:

Kuka tahansa hyvin keskinkertaisenkin näköinen nainen voi koska tahansa laittaa Tinderiin ilmoituksen että "etsin kevyttä seksiseuraa", ja harrastaa muutaman kuukauden aikana seksiä 80 miehen kanssa.

Jotta mies voisi muutaman kuukauden aikana harrastaa seksiä 80 eri naisen kanssa, niin sen miehen pitäisi olla jotain aivan täysin poikkeuksellista, esim olla aivan uskomattoman hyvännäköinen, tai omata kansainvälisen rokkitähden statuksen ja karisman.

Eli tuota mittaria ei oikein voi käyttää, koska miehillä ja naisilla ei tältä osin homma toimi ihan samalla tavalla.

Eli nyt tasot eivät määräydykään yhtäläisesti sukupuolesta riippumatta ja teoria "rankaisee" naista vapaasta tahdosta ja seksuaalisesta aktiivisuudesta. Mikä on sinänsä typerää, koska miehen korkea taso vaatii paljon seksuaalisesti aktiivisia naisia ympärilleen.

Tietenkin tasot määräytyvät eri tavalla.

Miehen tasoa nostaa pituus, naiselle se on neutraali ominaisuus (pitkistä/lyhyistä naisista tykkäävät ovat melko tarkalleen 50-50).

Miehen tasoa nostaa huomattavasti vaikutusvalta, naisen tasoa ne nostavat vain jos nainen on laulaja/näyttelijä/tms seksisymboli.

Tuo mistä mainitsit perustuu siihen, että miehen on vaikeaa saada seksiä antamatta naiselle mitään muuta. Miesten enemmistö saa naisen kun naisella on muitakin tarpeita kuten perhe, yhteinen asunto, häät ja status pariskuntana. Jos nainen haluaa miehen vaikkei tämä anna hänelle mitään muuta kuin munaa, on hänen seksuaalinen arvonsa erittäin korkea.

Nainen taas saa seksiä helposti, joten sen saaminen ei nosta naisen arvoa.

Tietenkin? Juuri pari sivua sitten minulle sanottiin, että taso määräytyy sukupuolesta riippumatta sen mukaan kuinka paljon saa seksiä haluamiltaan henkilöiltä. Tämän jälkeen alkoi tulemaan kaikenlaisia jatkoehtoja ja nyt tilanne on kääntynyt jo siihen, että tietenkin säännöt ovat erilaiset eri sukupuolille.

Tasoteoria on siis puhtaasti sitä mitä kukakin sen haluaa olevan. Se muuttuu asiayhteyden mukaan ja ainoa yhtäläisyys siinä on se, että kukin voi tulkita sitä juuri siten kuin haluaa ja kuinka se parhaiten vahvistaa omia näkemyksiään.

Eli tasoteoria toimii päinvastoin kuin tieteelliset teoriat. Se on kuin horoskooppi, jokaiselle jotain sen mukaan miten sitä milloinkin haluaa tulkita.

Taso määräytyy sen mukaan minkä tasoisen kumppanin saa sitoutettua ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen. Piste. Se on sama molemmille sukupuolille.

Seksin saaminen menee eri tavalla miehillä vs naisilla. Miehet ovat valmiita panemaan alaspäin, naisilla menee useammin niin päin että miehen tulee olla todella komea ja sytyttävä jotta pelkkä seksi kiinnostaisi.

Eli tasoteoriaa voi soveltaa vain niihin ihmisiin, jotka sopivat tiettyyn, melko konservatiisieen muottiin. Jos sattuu olemaan poly tai haluaisi avoimen suhteen, ei tasoteoriaa voi tällaisiin ihmisiin soveltaa. Ja mitä olen aiemmin huomannut, myös kaikki alakulttuuri-ihmiset mahtuvat tasoteorian lokeroihin melko huonosti. Kuten olen sanonut, tasoteoria ilmentää enemmän amerikkalaisia ihanteita ja normeja. Jo se, että käytetään sanaa "sitouttaa", kertoo siitä, että ajatukset on omaksuttu jostain jenkkilästä. Eihän suomalainen todellisuus ole tuollaista.

Selvyyden vuoksi: en itsekään ole mikään poly, mutta vierastan kuitenkin ajatusta siitä, että suomalainen pariutuminen olisi "sitouttamista ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen". Ihme, kun tässä ei mainittu myös, että "ja ehdottomasti kirkossa vihittyyn avioliittoon" - sekin sopisi amerikkalaiseen normiin. Amerikassa parisuhde on ihan eri lailla monille ihmisille eräänlainen sosioekonominen "järjestely", ja siksi tasoteoriassa toistuvat jatkuvasti tietynlaiset termit, kun ajatellaan, että mies hakee edustusvaimoa ja nainen taloudellista turvaa (mikä tietysti on tietyllä lailla ymmärrettävääkin huonon sosiaaliturvan ja epäreilun työkulttuurin maassa, jossa on vielä erittäin konservatiiviset ja vanhoilliset sukupuoliroolit, maksulliset koulut ja erittäin jyrkät luokkaerot).

Tällöin tason määrittää se minkä tasoisen kumppanin nämä ihmiset voisivat saada.

Vertaamalla pariutuneisiin tämä on yleensä aika helposti mitattavissa.

Kun ei puhuta monogaamisista parisuhteista, käytännössä nyrkkisääntö on seuraava:

- mitä kevyempi suhde, sitä tasokkaampaa seuraa nainen voi saada

- mitä kevyempi suhde, sitä vaikeampaa miehen on saada omantasoistaan seuraa

 

No, juu. Jos etsisin yhden yön juttua tinderistä näin naisena, tottakai valitsisin sen, jonka tuossa suhteessa arvioisin voivan tarjota minulle tyydyttävimmän kokemuksen. Sehän on selvää. Mutta ei sitä pelkkä ulkonäkö määrää, jos mies on esim. käytökseltään kuin pökkelö.

Myönnätkö että ulkonäkörima olis korkeammalla kuin parisuhdetta etsiessä?

Luulen, että me naiset ei olla yhtä visuaalisia kuin te miehet. Miehen ei tarvitse olla huippukomea ollakseen seksikäs, puoleensavetävä tai karismaattinen. Mutta joo, tuohon hommaan valitsisin luultavasti fyysisemmän oloisen miehen kun parisuhteeseen. Sellainenkin kävisi, jonka kanssa nyt ei olisi niin kauheasti puhuttavaa tai yhteistä. Kunhan käytöstavat on kunnossa.

Kyllä te olette.

Juju on siinä että te kuvittelette komean miehen olevan tavis, ja vasta top 0-1-1% miehen olevan komea.

Mikä taho määrittää sen millainen on komea? Ilmeisesti se ei ainakaan ole naiset itse kun heidän mielipiteensä on väärä. Mistä herääkin kysymys miksi naisten pitäisi kiinnostua siitä jonkun muun mielipiteestä millainen on komea?

Siinä on komean määritelmä, joka on kaikkein yleisin ihailtu miestyyppi kaikilla mittareilla mitattuna:

1) Tummat hiukset, täydellinen hiusraja 2) Pituutta yli 183 cm 3) Selkeästi piirtyvät lihakset 4) Rasvaprosentti 8-12 5) Suorat, sopivan valkoiset hampaat 6) Yksinkertaiset, tyylikkäät vaatteet [ei silmälaseja!] 7) Etnisyys kaukasialainen 8) Ikää maksimissaan 27 vuotta

Miesmalli on kaunis katsella, mutta mitä ihmettä mä sillä parisuhteessa tekisin?

Ei ole kysymys parisuhteesta, vaan siitä, millainen mies saa naisen/naisia kaikista helpoiten.

Suurin osa ihmisistä ei halua saada miehiä/naisia kaikista helpoiten vaan rakastaa ja tulla rakastetuksi. Siinähän se ihmisen ns. taso lopulta mitataan. Panohommat on merkityksetöntä roskaa.

Kyllä miehille nimenomaan tuo hyvää fiilistä se, että saa helposti monia eri naisia. Se kuuluu meidän suvunjatkamisen biologiaamme. Loputon määrä naisia olisi paras lopputulema miehelle. Naiset ovat erilaisia, koska he pääsevät jatkamaan sukua parhaiten yhden laatumiehen kanssa pariutumalla ja siksi kriteeritkin ovat korkeammalla kuin miehillä, ja siksi haaremin osanakin on naisena ihan mukavaa.

Ei se ole kuule edes noinkaan monimutkaista. Naiselle ei ole iloa kuin niistä miehistä, jotka haluaa tuottaa naiselle nautintoa. Ja osaa. Ja kun se ei ihan joka jantterilta onnistu, eikä aika monia edes kiinnosta, niin on paljon järkempää löytää joku vakio jonka kanssa se on kivaa. Vaikka se ei sitten mikään varsinainen parisuhde olisikaan. Määrä ei takaa tuossa naiselle yhtään mitään.

Jos sulla on kymmeniä tai satoja ehdokkaita mistä valita niin sitä laatua on varmaankin helpompi löytää kuin jos sinulla olisi yksi tai kaksi ei-niin-kovin-hääppöistä vaihtoehtoa. Ihmeellistä nillittämistä.

Naiselle se laatu on sitä että miehellä on huomioon ottava luonne. Ja tuon kartoittaminen ei ole mitenkään nopeaa ja helppoa, vaan vaatii oikeasti tutustumista. En nyt tiedä kenellä on aikaa juosta tapailemassa lukemattomia tuntemattomuuksia Tinderistä.

Naiselle laatu on sitä, että ulkonäkö on miehellä kunnossa ja sitten voidaan miettiä sitä huomioonottamista.

En naisena ymmärrä mikseivät naiset voi myöntää tätä? Vai onko kyse siitä, että minä olen poikkeus? Epämiellyttävä tai ei-kiinnostava mies ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi olkoon kuinka huomioonottava tahansa. Olen tämän muutaman kerran todennut, kun mies on tulkinnut väärin sen, että pidän hänestä todella paljon ystävänä. Ystävä ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi minun silmiini koskaan. Ei muutu, vaikka onkin kuinka mukava tahansa.

Miten niin ei myönnä? Melkein jokaisessa ketjussa on todettu, että ulkonäöllä on merkitystä. Ei missään ole väitetty, että epämiellyttävä mies muuttuisi kiinnostavaksi, jos on huomioiva tyyppi.

Tässä ketjussa on usein todettu, että komeus ei auta mitään, jos mies on mulkku, mutta ei myönnetä sitä, että ulkonäkö on silti ensimmäinen asia, josta kiinnostutaan ensikohtaamisella. Et edes tiedä, että mies on mulkku, ellet ole tutustunut häneen sen verran, että hän on avannut suunsa. Usein sen havaitsemiseen menee vielä kauemmin, mutta ennen sitä olet jo tehnyt päätöksen jutella hänen kanssaan. (Ja nyt en puhu kenestäkään väkisin iholle liimaantuvasta tyypistä.)

Ulkonäkö, tyyli, tapa kantaa itsensä jne. ratkaisee kenen kanssa ylipäätään alkaa jutella. Siitä eteenpäin persoonalla on merkitystä, mutta ensivaikutelma tulee ulkonäöstä ja sitä myöden ulkonäkö todella on ensimmäinen ja tärkein kriteeri. Jos muuta ei ole käytössä kuin kuva, niin päätös tehdään sen perusteella, jos etsitään seuraa.

Kaikkien suhteet eivät ala niin, että nähdään tuntematon tyyppi ja mennään ulkonäön perusteella juttelemaan. Jotkut voivat tutustua työn, harrastusten tai muun puitteissa ihmiseen, jolloin on vaikea sanoa, mitä toisesta on edes tiennyt/nähnyt ensin. Varmaan sen takia moni täällä ei allekirjoita sitä, että toisessa olisi ensin kiinnittänyt huomiota ulkonäköön. Ja esim. itse en edes oikein osaa kiinnostua pelkän ulkonäön perusteella, vaikka ulkonäöllä iso merkitys onkin. Ihmiset ovat näissä asioissa yksilöitä.

Ei se olennaisesti muuta tilannetta, että tapaat miehen harrastuksessa tai tuttavien kautta. Itse olen myös tavannut kaikki poikaystäväni ja aviomieheni yhteisten tuttavien kautta. En siis koskaan ole käyttänyt deittisovelluksia tai iskenyt baarista tuikituntematonta miestä.

Mutta se tietysti, että olen ulkonäkökeskeinen narsisti ratkaisee kaiken. Menikin aika monta sataa viestiä ennen kun narsistikortti kaivettiin esille tässä ketjussa.

Olen se, jolle vastasit, mutta narsismista on kirjoitellut täällä joku ihan muu. Olisi kiva, että yhden kirjoittajan suuhun ei laitettaisi toisen sanomisia. 

En tiedä, ymmärrätkö nyt jotenkin väärin, mitä yritän sanoa. Itsehän olen tässä myös korostanut ulkonäön merkitystä pariutumisessa ja seksuaalisessa halussa, mutta olen yrittänyt selventää, miksi moni kokee vieraaksi sen väitteen, että aina ihastutaan ensin ulkonäköön. Kun ei se todellakaan kaikissa tapauksissa mene noin. Silloin, kun ihmiseen tutustuu jotenkin muuten kuin ulkonäkö edellä, ihmisestä saa tapaamishetkellä paljon muutakin informaatiota kuin ulkonäön, eikä aina siinä vaiheessa mieti toisen ulkonäköä - edes silloin, vaikka vähän ajan kuluttua tuntisikin henkilöön vetoa. Yritän tässä vain tuoda esiin sen, että tutustumistapoja on erilaisia, ja onhan sekin mahdollista, että on tuntenut toisen jo pitkään, ennen kuin kiinnostuu tästä - millä lailla siinä mukaan mennään ulkonäkö edellä? 

Niin, tässä on monta kirjoittajaa. En ajatellutkaan, että se olisit välttämättä sinä, joka narsimikorttia heilutteli, mutta sen nyt vain on jossain kohtaa tapana kaivaa esille.

En oikeastaan tajua miten voit tutustua kehenkään näkemättä hänen ulkonäköön, ellet ole sokea. Ulkonäkö on realiteetti eikä arvoarvostelma tai osoitus jostain tietystä asenteesta.

Ulkonäkö on ensivaikutelma, vaikka tietysti suurin osa ihmisistä ei sen suhteen heilauta suuntaan eikä toiseen. He ovat taviksia, joita ei ensin ajattele millään lailla eikä pane merkille. Silloin käyttäytyminen ja persoona ratkaisevat enemmän kuin sellaisen henkilön kohdalla, jonka ulkonäössä on jotain erityisen säväyttävää hyvässä tai pahassa. Siinä mielessä ymmärrän pointtisi.

Osa ihmisistä on myös vähemmän ulkonäkökeskeisiä kuin toiset (ei visuaalisia, vaan enemmän kinesteettisiä), mutta se ei silti poista sitä, että ihmisen ulkonäkö seksuaalisessa mielessä on joko kyllä tai ei. Jos se on ei, se ei muutu kylläksi kuin hyvin harvoissa tapauksissa. Ne tapaukset ehkä ovat noita paljon puhuttuja järkiliittoja, missä seksi ei sitten välttämättä toimi.

Mulle naisena miesten ulkonäkö seksuaalisessa mielessä, siis miten näen miehet seksuaalisessa mielessä vaihtelee paljon esim. kuukautiskierron mukaan ja "luokkia" on kolme: ei koskaan ikinä, joskus ehkä jos sille päälle sattuu (esim. ovulaatio auttaa tähän), ja sitten ne seksuaalisesti viehättävät (mikä ei tarkoita, että panisin tai haluaisin niiden kanssa oikeasti käytännössä mitään, kunhan herättävät miellyttäviä tunteita joita ei mikään välttämätön tarve edistää sen enempää).

Tuota asiaa on tutkittu ihan tieteellisesti, ja todeksi havaittu. Kuukautiskierron eri vaiheessa miesmaku muuttuu, ovulaation ollessa päällä miellyttää enemmän maskuliiniset piirteet omaava kuin muulloin. Linkittäisin tähän youtubesta löytyvän luennon aiheesta mutta en osaa. Etsikää itse.

Tiedän, että se asia on noin, mutta en ole omakohtaisesti tätä havainnut, koska en juuri koskaan näe kiinnostavia miehiä. Minun makuni on aina ulkoisesti erittäin maskuliinisen näköinen. En siis koskaan nuorenakaan ole pitänyt esimerkiksi androgyyneistä miehistä tai poikamaisista miehistä. Makuni on naurettavan stereotyyppinen, mutta olen tajunnut sen vasta silloin, kun minulle osoitettiin se. Minusta nuo miehet nimittäin olivat kaikki ihan erilaisia, koska heillä oli erilaisia piirteitä (vaikka moni asia olikin samaa myös luonteen piirteissä).

Tällä tavalla pariutuminen yleensä varmaan muillakin menee. Eli ihminen itse ei käsitä, että hänellä on hyvin fiksattu maku, vaan hän menee oman fiiliksensä pohjalta. Varsinkin, jos pariutuminen on aina sujunut omalla painollaan sitä hirveästi miettimättä. Olen esimerkiksi aina pitänyt itseäni erityisesti sellaisena ihmisenä, johon muiden ulkonäkö ei vaikuta oli se huono tai hyvä enkä koe ketään rumana. Näen kaikissa ihmisissä kauneutta tai vähintään kiinnostavuutta. Mutta pariutumisessa olen ollut tosiasiassa hyvin eksakti sitä itse ymmärtämättä.

Oma toiminta voi muille näyttäytyä aivan erilaiselta kuin millaisena sen itse kokee. Luulen, että näissä keskusteluissa tai väittelyissä on paljon kyse myös siitä ristiriidasta. Toki on olemassa ihmisiä, jotka elämänkokemuksensa takia ovat hyvinkin tottuneet havainnoimaan näitä asioita sekä omakohtaisesti että muiden toiminnassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen mitä olen tämän ketjun perusteella ymmärtänyt tasoteoriasta sen suurin ongelma on se, että kyseinen teoria sulkee pois henkilön vapaan tahdon.

Miehen tason määrittää vain se kuinka helposti ja paljon hän saa irtoseksiä mahdollisimman monilta eri naisilta siinäkin tapauksessa, että mies haluaa seksiä vain yhdeltä tietyltä naiselta ja onnistuu siinä. Eli miehen pitäisi haluta paljon irtoseksiä, jotta hänellä olisi edellytykset korkeaan tasoon. Vastaavasti naisten taso määräytyy sen mukaan kuinka paljon heille on tarjolla sellaisia kumppaneita mitä he eivät halua ja toisaalta, jos he vapaasta tahdosta harrastavat seksiä useiden miehien kanssa, heidän tasonsa laskee.

Tasoteoria siis "rankaisee" miehiä haluamattomuudesta ja naisia halusta. Ei ihme, että pariutuminen on vaikeaa, jos sen perustaa näin absurdille ajatusmallille.

Naisen tason määrittää täsmälleen sama setti: kuinka helposti nainen saa sellaisen seksi/parisuhde-elämän, jonka hän itse haluaa. Ei siinä mitään sukupuolista eroa ole.

Eli jos nainen on halusta harrastanut irtoseksiä 80 miehen kanssa, hänen tasonsa on korkea?

Olen eri, mutta haluan esittää huomion tuosta:

Kuka tahansa hyvin keskinkertaisenkin näköinen nainen voi koska tahansa laittaa Tinderiin ilmoituksen että "etsin kevyttä seksiseuraa", ja harrastaa muutaman kuukauden aikana seksiä 80 miehen kanssa.

Jotta mies voisi muutaman kuukauden aikana harrastaa seksiä 80 eri naisen kanssa, niin sen miehen pitäisi olla jotain aivan täysin poikkeuksellista, esim olla aivan uskomattoman hyvännäköinen, tai omata kansainvälisen rokkitähden statuksen ja karisman.

Eli tuota mittaria ei oikein voi käyttää, koska miehillä ja naisilla ei tältä osin homma toimi ihan samalla tavalla.

Eli nyt tasot eivät määräydykään yhtäläisesti sukupuolesta riippumatta ja teoria "rankaisee" naista vapaasta tahdosta ja seksuaalisesta aktiivisuudesta. Mikä on sinänsä typerää, koska miehen korkea taso vaatii paljon seksuaalisesti aktiivisia naisia ympärilleen.

Tietenkin tasot määräytyvät eri tavalla.

Miehen tasoa nostaa pituus, naiselle se on neutraali ominaisuus (pitkistä/lyhyistä naisista tykkäävät ovat melko tarkalleen 50-50).

Miehen tasoa nostaa huomattavasti vaikutusvalta, naisen tasoa ne nostavat vain jos nainen on laulaja/näyttelijä/tms seksisymboli.

Tuo mistä mainitsit perustuu siihen, että miehen on vaikeaa saada seksiä antamatta naiselle mitään muuta. Miesten enemmistö saa naisen kun naisella on muitakin tarpeita kuten perhe, yhteinen asunto, häät ja status pariskuntana. Jos nainen haluaa miehen vaikkei tämä anna hänelle mitään muuta kuin munaa, on hänen seksuaalinen arvonsa erittäin korkea.

Nainen taas saa seksiä helposti, joten sen saaminen ei nosta naisen arvoa.

Tietenkin? Juuri pari sivua sitten minulle sanottiin, että taso määräytyy sukupuolesta riippumatta sen mukaan kuinka paljon saa seksiä haluamiltaan henkilöiltä. Tämän jälkeen alkoi tulemaan kaikenlaisia jatkoehtoja ja nyt tilanne on kääntynyt jo siihen, että tietenkin säännöt ovat erilaiset eri sukupuolille.

Tasoteoria on siis puhtaasti sitä mitä kukakin sen haluaa olevan. Se muuttuu asiayhteyden mukaan ja ainoa yhtäläisyys siinä on se, että kukin voi tulkita sitä juuri siten kuin haluaa ja kuinka se parhaiten vahvistaa omia näkemyksiään.

Eli tasoteoria toimii päinvastoin kuin tieteelliset teoriat. Se on kuin horoskooppi, jokaiselle jotain sen mukaan miten sitä milloinkin haluaa tulkita.

Taso määräytyy sen mukaan minkä tasoisen kumppanin saa sitoutettua ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen. Piste. Se on sama molemmille sukupuolille.

Seksin saaminen menee eri tavalla miehillä vs naisilla. Miehet ovat valmiita panemaan alaspäin, naisilla menee useammin niin päin että miehen tulee olla todella komea ja sytyttävä jotta pelkkä seksi kiinnostaisi.

Eli tasoteoriaa voi soveltaa vain niihin ihmisiin, jotka sopivat tiettyyn, melko konservatiisieen muottiin. Jos sattuu olemaan poly tai haluaisi avoimen suhteen, ei tasoteoriaa voi tällaisiin ihmisiin soveltaa. Ja mitä olen aiemmin huomannut, myös kaikki alakulttuuri-ihmiset mahtuvat tasoteorian lokeroihin melko huonosti. Kuten olen sanonut, tasoteoria ilmentää enemmän amerikkalaisia ihanteita ja normeja. Jo se, että käytetään sanaa "sitouttaa", kertoo siitä, että ajatukset on omaksuttu jostain jenkkilästä. Eihän suomalainen todellisuus ole tuollaista.

Selvyyden vuoksi: en itsekään ole mikään poly, mutta vierastan kuitenkin ajatusta siitä, että suomalainen pariutuminen olisi "sitouttamista ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen". Ihme, kun tässä ei mainittu myös, että "ja ehdottomasti kirkossa vihittyyn avioliittoon" - sekin sopisi amerikkalaiseen normiin. Amerikassa parisuhde on ihan eri lailla monille ihmisille eräänlainen sosioekonominen "järjestely", ja siksi tasoteoriassa toistuvat jatkuvasti tietynlaiset termit, kun ajatellaan, että mies hakee edustusvaimoa ja nainen taloudellista turvaa (mikä tietysti on tietyllä lailla ymmärrettävääkin huonon sosiaaliturvan ja epäreilun työkulttuurin maassa, jossa on vielä erittäin konservatiiviset ja vanhoilliset sukupuoliroolit, maksulliset koulut ja erittäin jyrkät luokkaerot).

Tällöin tason määrittää se minkä tasoisen kumppanin nämä ihmiset voisivat saada.

Vertaamalla pariutuneisiin tämä on yleensä aika helposti mitattavissa.

Kun ei puhuta monogaamisista parisuhteista, käytännössä nyrkkisääntö on seuraava:

- mitä kevyempi suhde, sitä tasokkaampaa seuraa nainen voi saada

- mitä kevyempi suhde, sitä vaikeampaa miehen on saada omantasoistaan seuraa

 

No, juu. Jos etsisin yhden yön juttua tinderistä näin naisena, tottakai valitsisin sen, jonka tuossa suhteessa arvioisin voivan tarjota minulle tyydyttävimmän kokemuksen. Sehän on selvää. Mutta ei sitä pelkkä ulkonäkö määrää, jos mies on esim. käytökseltään kuin pökkelö.

Myönnätkö että ulkonäkörima olis korkeammalla kuin parisuhdetta etsiessä?

Luulen, että me naiset ei olla yhtä visuaalisia kuin te miehet. Miehen ei tarvitse olla huippukomea ollakseen seksikäs, puoleensavetävä tai karismaattinen. Mutta joo, tuohon hommaan valitsisin luultavasti fyysisemmän oloisen miehen kun parisuhteeseen. Sellainenkin kävisi, jonka kanssa nyt ei olisi niin kauheasti puhuttavaa tai yhteistä. Kunhan käytöstavat on kunnossa.

Kyllä te olette.

Juju on siinä että te kuvittelette komean miehen olevan tavis, ja vasta top 0-1-1% miehen olevan komea.

Mikä taho määrittää sen millainen on komea? Ilmeisesti se ei ainakaan ole naiset itse kun heidän mielipiteensä on väärä. Mistä herääkin kysymys miksi naisten pitäisi kiinnostua siitä jonkun muun mielipiteestä millainen on komea?

Siinä on komean määritelmä, joka on kaikkein yleisin ihailtu miestyyppi kaikilla mittareilla mitattuna:

1) Tummat hiukset, täydellinen hiusraja 2) Pituutta yli 183 cm 3) Selkeästi piirtyvät lihakset 4) Rasvaprosentti 8-12 5) Suorat, sopivan valkoiset hampaat 6) Yksinkertaiset, tyylikkäät vaatteet [ei silmälaseja!] 7) Etnisyys kaukasialainen 8) Ikää maksimissaan 27 vuotta

Miesmalli on kaunis katsella, mutta mitä ihmettä mä sillä parisuhteessa tekisin?

Ei ole kysymys parisuhteesta, vaan siitä, millainen mies saa naisen/naisia kaikista helpoiten.

Suurin osa ihmisistä ei halua saada miehiä/naisia kaikista helpoiten vaan rakastaa ja tulla rakastetuksi. Siinähän se ihmisen ns. taso lopulta mitataan. Panohommat on merkityksetöntä roskaa.

Kyllä miehille nimenomaan tuo hyvää fiilistä se, että saa helposti monia eri naisia. Se kuuluu meidän suvunjatkamisen biologiaamme. Loputon määrä naisia olisi paras lopputulema miehelle. Naiset ovat erilaisia, koska he pääsevät jatkamaan sukua parhaiten yhden laatumiehen kanssa pariutumalla ja siksi kriteeritkin ovat korkeammalla kuin miehillä, ja siksi haaremin osanakin on naisena ihan mukavaa.

Ei se ole kuule edes noinkaan monimutkaista. Naiselle ei ole iloa kuin niistä miehistä, jotka haluaa tuottaa naiselle nautintoa. Ja osaa. Ja kun se ei ihan joka jantterilta onnistu, eikä aika monia edes kiinnosta, niin on paljon järkempää löytää joku vakio jonka kanssa se on kivaa. Vaikka se ei sitten mikään varsinainen parisuhde olisikaan. Määrä ei takaa tuossa naiselle yhtään mitään.

Jos sulla on kymmeniä tai satoja ehdokkaita mistä valita niin sitä laatua on varmaankin helpompi löytää kuin jos sinulla olisi yksi tai kaksi ei-niin-kovin-hääppöistä vaihtoehtoa. Ihmeellistä nillittämistä.

Naiselle se laatu on sitä että miehellä on huomioon ottava luonne. Ja tuon kartoittaminen ei ole mitenkään nopeaa ja helppoa, vaan vaatii oikeasti tutustumista. En nyt tiedä kenellä on aikaa juosta tapailemassa lukemattomia tuntemattomuuksia Tinderistä.

Naiselle laatu on sitä, että ulkonäkö on miehellä kunnossa ja sitten voidaan miettiä sitä huomioonottamista.

En naisena ymmärrä mikseivät naiset voi myöntää tätä? Vai onko kyse siitä, että minä olen poikkeus? Epämiellyttävä tai ei-kiinnostava mies ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi olkoon kuinka huomioonottava tahansa. Olen tämän muutaman kerran todennut, kun mies on tulkinnut väärin sen, että pidän hänestä todella paljon ystävänä. Ystävä ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi minun silmiini koskaan. Ei muutu, vaikka onkin kuinka mukava tahansa.

Miten niin ei myönnä? Melkein jokaisessa ketjussa on todettu, että ulkonäöllä on merkitystä. Ei missään ole väitetty, että epämiellyttävä mies muuttuisi kiinnostavaksi, jos on huomioiva tyyppi.

Tässä ketjussa on usein todettu, että komeus ei auta mitään, jos mies on mulkku, mutta ei myönnetä sitä, että ulkonäkö on silti ensimmäinen asia, josta kiinnostutaan ensikohtaamisella. Et edes tiedä, että mies on mulkku, ellet ole tutustunut häneen sen verran, että hän on avannut suunsa. Usein sen havaitsemiseen menee vielä kauemmin, mutta ennen sitä olet jo tehnyt päätöksen jutella hänen kanssaan. (Ja nyt en puhu kenestäkään väkisin iholle liimaantuvasta tyypistä.)

Ulkonäkö, tyyli, tapa kantaa itsensä jne. ratkaisee kenen kanssa ylipäätään alkaa jutella. Siitä eteenpäin persoonalla on merkitystä, mutta ensivaikutelma tulee ulkonäöstä ja sitä myöden ulkonäkö todella on ensimmäinen ja tärkein kriteeri. Jos muuta ei ole käytössä kuin kuva, niin päätös tehdään sen perusteella, jos etsitään seuraa.

Kaikkien suhteet eivät ala niin, että nähdään tuntematon tyyppi ja mennään ulkonäön perusteella juttelemaan. Jotkut voivat tutustua työn, harrastusten tai muun puitteissa ihmiseen, jolloin on vaikea sanoa, mitä toisesta on edes tiennyt/nähnyt ensin. Varmaan sen takia moni täällä ei allekirjoita sitä, että toisessa olisi ensin kiinnittänyt huomiota ulkonäköön. Ja esim. itse en edes oikein osaa kiinnostua pelkän ulkonäön perusteella, vaikka ulkonäöllä iso merkitys onkin. Ihmiset ovat näissä asioissa yksilöitä.

Ei se olennaisesti muuta tilannetta, että tapaat miehen harrastuksessa tai tuttavien kautta. Itse olen myös tavannut kaikki poikaystäväni ja aviomieheni yhteisten tuttavien kautta. En siis koskaan ole käyttänyt deittisovelluksia tai iskenyt baarista tuikituntematonta miestä.

Mutta se tietysti, että olen ulkonäkökeskeinen narsisti ratkaisee kaiken. Menikin aika monta sataa viestiä ennen kun narsistikortti kaivettiin esille tässä ketjussa.

Olen se, jolle vastasit, mutta narsismista on kirjoitellut täällä joku ihan muu. Olisi kiva, että yhden kirjoittajan suuhun ei laitettaisi toisen sanomisia. 

En tiedä, ymmärrätkö nyt jotenkin väärin, mitä yritän sanoa. Itsehän olen tässä myös korostanut ulkonäön merkitystä pariutumisessa ja seksuaalisessa halussa, mutta olen yrittänyt selventää, miksi moni kokee vieraaksi sen väitteen, että aina ihastutaan ensin ulkonäköön. Kun ei se todellakaan kaikissa tapauksissa mene noin. Silloin, kun ihmiseen tutustuu jotenkin muuten kuin ulkonäkö edellä, ihmisestä saa tapaamishetkellä paljon muutakin informaatiota kuin ulkonäön, eikä aina siinä vaiheessa mieti toisen ulkonäköä - edes silloin, vaikka vähän ajan kuluttua tuntisikin henkilöön vetoa. Yritän tässä vain tuoda esiin sen, että tutustumistapoja on erilaisia, ja onhan sekin mahdollista, että on tuntenut toisen jo pitkään, ennen kuin kiinnostuu tästä - millä lailla siinä mukaan mennään ulkonäkö edellä? 

Niin, tässä on monta kirjoittajaa. En ajatellutkaan, että se olisit välttämättä sinä, joka narsimikorttia heilutteli, mutta sen nyt vain on jossain kohtaa tapana kaivaa esille.

En oikeastaan tajua miten voit tutustua kehenkään näkemättä hänen ulkonäköön, ellet ole sokea. Ulkonäkö on realiteetti eikä arvoarvostelma tai osoitus jostain tietystä asenteesta.

Ulkonäkö on ensivaikutelma, vaikka tietysti suurin osa ihmisistä ei sen suhteen heilauta suuntaan eikä toiseen. He ovat taviksia, joita ei ensin ajattele millään lailla eikä pane merkille. Silloin käyttäytyminen ja persoona ratkaisevat enemmän kuin sellaisen henkilön kohdalla, jonka ulkonäössä on jotain erityisen säväyttävää hyvässä tai pahassa. Siinä mielessä ymmärrän pointtisi.

Osa ihmisistä on myös vähemmän ulkonäkökeskeisiä kuin toiset (ei visuaalisia, vaan enemmän kinesteettisiä), mutta se ei silti poista sitä, että ihmisen ulkonäkö seksuaalisessa mielessä on joko kyllä tai ei. Jos se on ei, se ei muutu kylläksi kuin hyvin harvoissa tapauksissa. Ne tapaukset ehkä ovat noita paljon puhuttuja järkiliittoja, missä seksi ei sitten välttämättä toimi.

Mulle naisena miesten ulkonäkö seksuaalisessa mielessä, siis miten näen miehet seksuaalisessa mielessä vaihtelee paljon esim. kuukautiskierron mukaan ja "luokkia" on kolme: ei koskaan ikinä, joskus ehkä jos sille päälle sattuu (esim. ovulaatio auttaa tähän), ja sitten ne seksuaalisesti viehättävät (mikä ei tarkoita, että panisin tai haluaisin niiden kanssa oikeasti käytännössä mitään, kunhan herättävät miellyttäviä tunteita joita ei mikään välttämätön tarve edistää sen enempää).

1) Tummat hiukset, täydellinen hiusraja 2) Pituutta yli 183 cm 3) Selkeästi piirtyvät lihakset 4) Rasvaprosentti 8-12 5) Suorat, sopivan valkoiset hampaat 6) Yksinkertaiset, tyylikkäät vaatteet [ei silmälaseja!] 7) Etnisyys kaukasialainen 8) Ikää maksimissaan 27 vuotta

Mihin luokkaan sijoittaisit tällaisen herran?

Pidän vaaleista honkkeleista, joilla on boheemi tyyli ja silmälasit ja ikää vähintään 40 vuotta. Tummaa 25-vuotiasta en katsoisi kahta kertaa, joten en sijoittaisi häntä mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä olenko varsinaisesti tasoteoreetikko, enkä osaa mitään numeroranking järjestelmää tehdä.

Ainoa asia mitä olen näistä tasoista arjessa huomannut, on se että kun katson Prismassa käyviä pariskuntia, niin hämmästyttävästi lähes kaikki pariskunnat ovat "samalla tasolla" ulkonäkönsä puolesta: rumalla ihmisellä on yleensä kumppanina toinen ruma, tavikset on keskenään ja kauniilla ihmisellä on yleensä kaunis kumppani.

Näinhän se asia on. Näissä keskusteluissa moni nainen kertoo mielipiteenään sen, kuinka haluaisi asioitten olevan. Tyyliin "minulle ei miehen ulkonäöllä ole mitään väliä, vain luonne ratkaisee", tai "miehen sosiaalisella asemalla ei ole merkitystä".

Kuitenkin, kun asioita katsoo siltä kannalta, mikä on ollut toteutuma eli siis kuinka asiat ovat oikeasti menneet, vaikkapa juuri siellä Prismassa, niin päätyy samaan tulokseen: Taso löytää toisensa. Tämä siis karkeana yleistyksenä.

Kummallista. Mitä tapahtui sille palstamiesten taajaan toistelemalle *faktalle*, että nainen kuin nainen saa ihan kelvollisen miehen? Kuulemma jokainen susirumakin palleriina tepastelee siellä kuuluisassa prismassa salskean ja urheilullisen komistuksen käsipuolessa.

Siiisss valehtelevatko ne miehet, jotka tuollaista väittävät? Minä jo melkein uskoin. 🥸

Nainen kuin nainen ei todellakaan saa kelvollista miestä suhteeseen.

Mutta:

Melkeinpä nainen kuin nainen saisi kyllä halutessaan kelvollisen miehen sänkyynsä yhdeksi yöksi.

Kaksi eri asiaa.

Aijjjjjaaaa. Minne katosi se miesten laaja naismaku? Kaikille naisille löytyy ihailijansa yms. hölynpöly?

Se laaja naismaku koskee vain kertapanoja. Naiset ovat sillä tavalla etuoikeutettuja, että kuka vain pääsee milloin vain jonkun itsekkään ukon patjaksi. Eikö olekin ihana etuoikeus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen mitä olen tämän ketjun perusteella ymmärtänyt tasoteoriasta sen suurin ongelma on se, että kyseinen teoria sulkee pois henkilön vapaan tahdon.

Miehen tason määrittää vain se kuinka helposti ja paljon hän saa irtoseksiä mahdollisimman monilta eri naisilta siinäkin tapauksessa, että mies haluaa seksiä vain yhdeltä tietyltä naiselta ja onnistuu siinä. Eli miehen pitäisi haluta paljon irtoseksiä, jotta hänellä olisi edellytykset korkeaan tasoon. Vastaavasti naisten taso määräytyy sen mukaan kuinka paljon heille on tarjolla sellaisia kumppaneita mitä he eivät halua ja toisaalta, jos he vapaasta tahdosta harrastavat seksiä useiden miehien kanssa, heidän tasonsa laskee.

Tasoteoria siis "rankaisee" miehiä haluamattomuudesta ja naisia halusta. Ei ihme, että pariutuminen on vaikeaa, jos sen perustaa näin absurdille ajatusmallille.

Naisen tason määrittää täsmälleen sama setti: kuinka helposti nainen saa sellaisen seksi/parisuhde-elämän, jonka hän itse haluaa. Ei siinä mitään sukupuolista eroa ole.

Eli jos nainen on halusta harrastanut irtoseksiä 80 miehen kanssa, hänen tasonsa on korkea?

Olen eri, mutta haluan esittää huomion tuosta:

Kuka tahansa hyvin keskinkertaisenkin näköinen nainen voi koska tahansa laittaa Tinderiin ilmoituksen että "etsin kevyttä seksiseuraa", ja harrastaa muutaman kuukauden aikana seksiä 80 miehen kanssa.

Jotta mies voisi muutaman kuukauden aikana harrastaa seksiä 80 eri naisen kanssa, niin sen miehen pitäisi olla jotain aivan täysin poikkeuksellista, esim olla aivan uskomattoman hyvännäköinen, tai omata kansainvälisen rokkitähden statuksen ja karisman.

Eli tuota mittaria ei oikein voi käyttää, koska miehillä ja naisilla ei tältä osin homma toimi ihan samalla tavalla.

Eli nyt tasot eivät määräydykään yhtäläisesti sukupuolesta riippumatta ja teoria "rankaisee" naista vapaasta tahdosta ja seksuaalisesta aktiivisuudesta. Mikä on sinänsä typerää, koska miehen korkea taso vaatii paljon seksuaalisesti aktiivisia naisia ympärilleen.

Tietenkin tasot määräytyvät eri tavalla.

Miehen tasoa nostaa pituus, naiselle se on neutraali ominaisuus (pitkistä/lyhyistä naisista tykkäävät ovat melko tarkalleen 50-50).

Miehen tasoa nostaa huomattavasti vaikutusvalta, naisen tasoa ne nostavat vain jos nainen on laulaja/näyttelijä/tms seksisymboli.

Tuo mistä mainitsit perustuu siihen, että miehen on vaikeaa saada seksiä antamatta naiselle mitään muuta. Miesten enemmistö saa naisen kun naisella on muitakin tarpeita kuten perhe, yhteinen asunto, häät ja status pariskuntana. Jos nainen haluaa miehen vaikkei tämä anna hänelle mitään muuta kuin munaa, on hänen seksuaalinen arvonsa erittäin korkea.

Nainen taas saa seksiä helposti, joten sen saaminen ei nosta naisen arvoa.

Tietenkin? Juuri pari sivua sitten minulle sanottiin, että taso määräytyy sukupuolesta riippumatta sen mukaan kuinka paljon saa seksiä haluamiltaan henkilöiltä. Tämän jälkeen alkoi tulemaan kaikenlaisia jatkoehtoja ja nyt tilanne on kääntynyt jo siihen, että tietenkin säännöt ovat erilaiset eri sukupuolille.

Tasoteoria on siis puhtaasti sitä mitä kukakin sen haluaa olevan. Se muuttuu asiayhteyden mukaan ja ainoa yhtäläisyys siinä on se, että kukin voi tulkita sitä juuri siten kuin haluaa ja kuinka se parhaiten vahvistaa omia näkemyksiään.

Eli tasoteoria toimii päinvastoin kuin tieteelliset teoriat. Se on kuin horoskooppi, jokaiselle jotain sen mukaan miten sitä milloinkin haluaa tulkita.

Taso määräytyy sen mukaan minkä tasoisen kumppanin saa sitoutettua ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen. Piste. Se on sama molemmille sukupuolille.

Seksin saaminen menee eri tavalla miehillä vs naisilla. Miehet ovat valmiita panemaan alaspäin, naisilla menee useammin niin päin että miehen tulee olla todella komea ja sytyttävä jotta pelkkä seksi kiinnostaisi.

Eli tasoteoriaa voi soveltaa vain niihin ihmisiin, jotka sopivat tiettyyn, melko konservatiisieen muottiin. Jos sattuu olemaan poly tai haluaisi avoimen suhteen, ei tasoteoriaa voi tällaisiin ihmisiin soveltaa. Ja mitä olen aiemmin huomannut, myös kaikki alakulttuuri-ihmiset mahtuvat tasoteorian lokeroihin melko huonosti. Kuten olen sanonut, tasoteoria ilmentää enemmän amerikkalaisia ihanteita ja normeja. Jo se, että käytetään sanaa "sitouttaa", kertoo siitä, että ajatukset on omaksuttu jostain jenkkilästä. Eihän suomalainen todellisuus ole tuollaista.

Selvyyden vuoksi: en itsekään ole mikään poly, mutta vierastan kuitenkin ajatusta siitä, että suomalainen pariutuminen olisi "sitouttamista ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen". Ihme, kun tässä ei mainittu myös, että "ja ehdottomasti kirkossa vihittyyn avioliittoon" - sekin sopisi amerikkalaiseen normiin. Amerikassa parisuhde on ihan eri lailla monille ihmisille eräänlainen sosioekonominen "järjestely", ja siksi tasoteoriassa toistuvat jatkuvasti tietynlaiset termit, kun ajatellaan, että mies hakee edustusvaimoa ja nainen taloudellista turvaa (mikä tietysti on tietyllä lailla ymmärrettävääkin huonon sosiaaliturvan ja epäreilun työkulttuurin maassa, jossa on vielä erittäin konservatiiviset ja vanhoilliset sukupuoliroolit, maksulliset koulut ja erittäin jyrkät luokkaerot).

Tällöin tason määrittää se minkä tasoisen kumppanin nämä ihmiset voisivat saada.

Vertaamalla pariutuneisiin tämä on yleensä aika helposti mitattavissa.

Kun ei puhuta monogaamisista parisuhteista, käytännössä nyrkkisääntö on seuraava:

- mitä kevyempi suhde, sitä tasokkaampaa seuraa nainen voi saada

- mitä kevyempi suhde, sitä vaikeampaa miehen on saada omantasoistaan seuraa

 

No, juu. Jos etsisin yhden yön juttua tinderistä näin naisena, tottakai valitsisin sen, jonka tuossa suhteessa arvioisin voivan tarjota minulle tyydyttävimmän kokemuksen. Sehän on selvää. Mutta ei sitä pelkkä ulkonäkö määrää, jos mies on esim. käytökseltään kuin pökkelö.

Myönnätkö että ulkonäkörima olis korkeammalla kuin parisuhdetta etsiessä?

Luulen, että me naiset ei olla yhtä visuaalisia kuin te miehet. Miehen ei tarvitse olla huippukomea ollakseen seksikäs, puoleensavetävä tai karismaattinen. Mutta joo, tuohon hommaan valitsisin luultavasti fyysisemmän oloisen miehen kun parisuhteeseen. Sellainenkin kävisi, jonka kanssa nyt ei olisi niin kauheasti puhuttavaa tai yhteistä. Kunhan käytöstavat on kunnossa.

Kyllä te olette.

Juju on siinä että te kuvittelette komean miehen olevan tavis, ja vasta top 0-1-1% miehen olevan komea.

Mikä taho määrittää sen millainen on komea? Ilmeisesti se ei ainakaan ole naiset itse kun heidän mielipiteensä on väärä. Mistä herääkin kysymys miksi naisten pitäisi kiinnostua siitä jonkun muun mielipiteestä millainen on komea?

Siinä on komean määritelmä, joka on kaikkein yleisin ihailtu miestyyppi kaikilla mittareilla mitattuna:

1) Tummat hiukset, täydellinen hiusraja 2) Pituutta yli 183 cm 3) Selkeästi piirtyvät lihakset 4) Rasvaprosentti 8-12 5) Suorat, sopivan valkoiset hampaat 6) Yksinkertaiset, tyylikkäät vaatteet [ei silmälaseja!] 7) Etnisyys kaukasialainen 8) Ikää maksimissaan 27 vuotta

Miesmalli on kaunis katsella, mutta mitä ihmettä mä sillä parisuhteessa tekisin?

Ei ole kysymys parisuhteesta, vaan siitä, millainen mies saa naisen/naisia kaikista helpoiten.

Suurin osa ihmisistä ei halua saada miehiä/naisia kaikista helpoiten vaan rakastaa ja tulla rakastetuksi. Siinähän se ihmisen ns. taso lopulta mitataan. Panohommat on merkityksetöntä roskaa.

Kyllä miehille nimenomaan tuo hyvää fiilistä se, että saa helposti monia eri naisia. Se kuuluu meidän suvunjatkamisen biologiaamme. Loputon määrä naisia olisi paras lopputulema miehelle. Naiset ovat erilaisia, koska he pääsevät jatkamaan sukua parhaiten yhden laatumiehen kanssa pariutumalla ja siksi kriteeritkin ovat korkeammalla kuin miehillä, ja siksi haaremin osanakin on naisena ihan mukavaa.

Ei se ole kuule edes noinkaan monimutkaista. Naiselle ei ole iloa kuin niistä miehistä, jotka haluaa tuottaa naiselle nautintoa. Ja osaa. Ja kun se ei ihan joka jantterilta onnistu, eikä aika monia edes kiinnosta, niin on paljon järkempää löytää joku vakio jonka kanssa se on kivaa. Vaikka se ei sitten mikään varsinainen parisuhde olisikaan. Määrä ei takaa tuossa naiselle yhtään mitään.

Jos sulla on kymmeniä tai satoja ehdokkaita mistä valita niin sitä laatua on varmaankin helpompi löytää kuin jos sinulla olisi yksi tai kaksi ei-niin-kovin-hääppöistä vaihtoehtoa. Ihmeellistä nillittämistä.

Naiselle se laatu on sitä että miehellä on huomioon ottava luonne. Ja tuon kartoittaminen ei ole mitenkään nopeaa ja helppoa, vaan vaatii oikeasti tutustumista. En nyt tiedä kenellä on aikaa juosta tapailemassa lukemattomia tuntemattomuuksia Tinderistä.

Naiselle laatu on sitä, että ulkonäkö on miehellä kunnossa ja sitten voidaan miettiä sitä huomioonottamista.

En naisena ymmärrä mikseivät naiset voi myöntää tätä? Vai onko kyse siitä, että minä olen poikkeus? Epämiellyttävä tai ei-kiinnostava mies ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi olkoon kuinka huomioonottava tahansa. Olen tämän muutaman kerran todennut, kun mies on tulkinnut väärin sen, että pidän hänestä todella paljon ystävänä. Ystävä ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi minun silmiini koskaan. Ei muutu, vaikka onkin kuinka mukava tahansa.

Miten niin ei myönnä? Melkein jokaisessa ketjussa on todettu, että ulkonäöllä on merkitystä. Ei missään ole väitetty, että epämiellyttävä mies muuttuisi kiinnostavaksi, jos on huomioiva tyyppi.

Tässä ketjussa on usein todettu, että komeus ei auta mitään, jos mies on mulkku, mutta ei myönnetä sitä, että ulkonäkö on silti ensimmäinen asia, josta kiinnostutaan ensikohtaamisella. Et edes tiedä, että mies on mulkku, ellet ole tutustunut häneen sen verran, että hän on avannut suunsa. Usein sen havaitsemiseen menee vielä kauemmin, mutta ennen sitä olet jo tehnyt päätöksen jutella hänen kanssaan. (Ja nyt en puhu kenestäkään väkisin iholle liimaantuvasta tyypistä.)

Ulkonäkö, tyyli, tapa kantaa itsensä jne. ratkaisee kenen kanssa ylipäätään alkaa jutella. Siitä eteenpäin persoonalla on merkitystä, mutta ensivaikutelma tulee ulkonäöstä ja sitä myöden ulkonäkö todella on ensimmäinen ja tärkein kriteeri. Jos muuta ei ole käytössä kuin kuva, niin päätös tehdään sen perusteella, jos etsitään seuraa.

Kaikkien suhteet eivät ala niin, että nähdään tuntematon tyyppi ja mennään ulkonäön perusteella juttelemaan. Jotkut voivat tutustua työn, harrastusten tai muun puitteissa ihmiseen, jolloin on vaikea sanoa, mitä toisesta on edes tiennyt/nähnyt ensin. Varmaan sen takia moni täällä ei allekirjoita sitä, että toisessa olisi ensin kiinnittänyt huomiota ulkonäköön. Ja esim. itse en edes oikein osaa kiinnostua pelkän ulkonäön perusteella, vaikka ulkonäöllä iso merkitys onkin. Ihmiset ovat näissä asioissa yksilöitä.

Ei se olennaisesti muuta tilannetta, että tapaat miehen harrastuksessa tai tuttavien kautta. Itse olen myös tavannut kaikki poikaystäväni ja aviomieheni yhteisten tuttavien kautta. En siis koskaan ole käyttänyt deittisovelluksia tai iskenyt baarista tuikituntematonta miestä.

Mutta se tietysti, että olen ulkonäkökeskeinen narsisti ratkaisee kaiken. Menikin aika monta sataa viestiä ennen kun narsistikortti kaivettiin esille tässä ketjussa.

Olen se, jolle vastasit, mutta narsismista on kirjoitellut täällä joku ihan muu. Olisi kiva, että yhden kirjoittajan suuhun ei laitettaisi toisen sanomisia. 

En tiedä, ymmärrätkö nyt jotenkin väärin, mitä yritän sanoa. Itsehän olen tässä myös korostanut ulkonäön merkitystä pariutumisessa ja seksuaalisessa halussa, mutta olen yrittänyt selventää, miksi moni kokee vieraaksi sen väitteen, että aina ihastutaan ensin ulkonäköön. Kun ei se todellakaan kaikissa tapauksissa mene noin. Silloin, kun ihmiseen tutustuu jotenkin muuten kuin ulkonäkö edellä, ihmisestä saa tapaamishetkellä paljon muutakin informaatiota kuin ulkonäön, eikä aina siinä vaiheessa mieti toisen ulkonäköä - edes silloin, vaikka vähän ajan kuluttua tuntisikin henkilöön vetoa. Yritän tässä vain tuoda esiin sen, että tutustumistapoja on erilaisia, ja onhan sekin mahdollista, että on tuntenut toisen jo pitkään, ennen kuin kiinnostuu tästä - millä lailla siinä mukaan mennään ulkonäkö edellä? 

Niin, tässä on monta kirjoittajaa. En ajatellutkaan, että se olisit välttämättä sinä, joka narsimikorttia heilutteli, mutta sen nyt vain on jossain kohtaa tapana kaivaa esille.

En oikeastaan tajua miten voit tutustua kehenkään näkemättä hänen ulkonäköön, ellet ole sokea. Ulkonäkö on realiteetti eikä arvoarvostelma tai osoitus jostain tietystä asenteesta.

Ulkonäkö on ensivaikutelma, vaikka tietysti suurin osa ihmisistä ei sen suhteen heilauta suuntaan eikä toiseen. He ovat taviksia, joita ei ensin ajattele millään lailla eikä pane merkille. Silloin käyttäytyminen ja persoona ratkaisevat enemmän kuin sellaisen henkilön kohdalla, jonka ulkonäössä on jotain erityisen säväyttävää hyvässä tai pahassa. Siinä mielessä ymmärrän pointtisi.

Osa ihmisistä on myös vähemmän ulkonäkökeskeisiä kuin toiset (ei visuaalisia, vaan enemmän kinesteettisiä), mutta se ei silti poista sitä, että ihmisen ulkonäkö seksuaalisessa mielessä on joko kyllä tai ei. Jos se on ei, se ei muutu kylläksi kuin hyvin harvoissa tapauksissa. Ne tapaukset ehkä ovat noita paljon puhuttuja järkiliittoja, missä seksi ei sitten välttämättä toimi.

Mulle naisena miesten ulkonäkö seksuaalisessa mielessä, siis miten näen miehet seksuaalisessa mielessä vaihtelee paljon esim. kuukautiskierron mukaan ja "luokkia" on kolme: ei koskaan ikinä, joskus ehkä jos sille päälle sattuu (esim. ovulaatio auttaa tähän), ja sitten ne seksuaalisesti viehättävät (mikä ei tarkoita, että panisin tai haluaisin niiden kanssa oikeasti käytännössä mitään, kunhan herättävät miellyttäviä tunteita joita ei mikään välttämätön tarve edistää sen enempää).

Tuota asiaa on tutkittu ihan tieteellisesti, ja todeksi havaittu. Kuukautiskierron eri vaiheessa miesmaku muuttuu, ovulaation ollessa päällä miellyttää enemmän maskuliiniset piirteet omaava kuin muulloin. Linkittäisin tähän youtubesta löytyvän luennon aiheesta mutta en osaa. Etsikää itse.

Tiedän, että se asia on noin, mutta en ole omakohtaisesti tätä havainnut, koska en juuri koskaan näe kiinnostavia miehiä. Minun makuni on aina ulkoisesti erittäin maskuliinisen näköinen. En siis koskaan nuorenakaan ole pitänyt esimerkiksi androgyyneistä miehistä tai poikamaisista miehistä. Makuni on naurettavan stereotyyppinen, mutta olen tajunnut sen vasta silloin, kun minulle osoitettiin se. Minusta nuo miehet nimittäin olivat kaikki ihan erilaisia, koska heillä oli erilaisia piirteitä (vaikka moni asia olikin samaa myös luonteen piirteissä).

Tällä tavalla pariutuminen yleensä varmaan muillakin menee. Eli ihminen itse ei käsitä, että hänellä on hyvin fiksattu maku, vaan hän menee oman fiiliksensä pohjalta. Varsinkin, jos pariutuminen on aina sujunut omalla painollaan sitä hirveästi miettimättä. Olen esimerkiksi aina pitänyt itseäni erityisesti sellaisena ihmisenä, johon muiden ulkonäkö ei vaikuta oli se huono tai hyvä enkä koe ketään rumana. Näen kaikissa ihmisissä kauneutta tai vähintään kiinnostavuutta. Mutta pariutumisessa olen ollut tosiasiassa hyvin eksakti sitä itse ymmärtämättä.

Oma toiminta voi muille näyttäytyä aivan erilaiselta kuin millaisena sen itse kokee. Luulen, että näissä keskusteluissa tai väittelyissä on paljon kyse myös siitä ristiriidasta. Toki on olemassa ihmisiä, jotka elämänkokemuksensa takia ovat hyvinkin tottuneet havainnoimaan näitä asioita sekä omakohtaisesti että muiden toiminnassa.

Olet selvästi miettinyt asiaa. Arvostan.

Juuri noinhan se on kuin sanoit. Oma toiminta voi todellakin näyttäytyä muille erilaisena mitä itse sen kokee, ja ihminen tosiaan tekee isojakin päätöksiä tiedostamattaan, vaistoilla jotka kumpuavat jostakin esihistoriasta. Erityisesti silloin kun on parinmuodostus kyseessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä olenko varsinaisesti tasoteoreetikko, enkä osaa mitään numeroranking järjestelmää tehdä.

Ainoa asia mitä olen näistä tasoista arjessa huomannut, on se että kun katson Prismassa käyviä pariskuntia, niin hämmästyttävästi lähes kaikki pariskunnat ovat "samalla tasolla" ulkonäkönsä puolesta: rumalla ihmisellä on yleensä kumppanina toinen ruma, tavikset on keskenään ja kauniilla ihmisellä on yleensä kaunis kumppani.

Näinhän se asia on. Näissä keskusteluissa moni nainen kertoo mielipiteenään sen, kuinka haluaisi asioitten olevan. Tyyliin "minulle ei miehen ulkonäöllä ole mitään väliä, vain luonne ratkaisee", tai "miehen sosiaalisella asemalla ei ole merkitystä".

Kuitenkin, kun asioita katsoo siltä kannalta, mikä on ollut toteutuma eli siis kuinka asiat ovat oikeasti menneet, vaikkapa juuri siellä Prismassa, niin päätyy samaan tulokseen: Taso löytää toisensa. Tämä siis karkeana yleistyksenä.

Kummallista. Mitä tapahtui sille palstamiesten taajaan toistelemalle *faktalle*, että nainen kuin nainen saa ihan kelvollisen miehen? Kuulemma jokainen susirumakin palleriina tepastelee siellä kuuluisassa prismassa salskean ja urheilullisen komistuksen käsipuolessa.

Siiisss valehtelevatko ne miehet, jotka tuollaista väittävät? Minä jo melkein uskoin. 🥸

Nainen kuin nainen ei todellakaan saa kelvollista miestä suhteeseen.

Mutta:

Melkeinpä nainen kuin nainen saisi kyllä halutessaan kelvollisen miehen sänkyynsä yhdeksi yöksi.

Kaksi eri asiaa.

Aijjjjjaaaa. Minne katosi se miesten laaja naismaku? Kaikille naisille löytyy ihailijansa yms. hölynpöly?

Se laaja naismaku koskee vain kertapanoja. Naiset ovat sillä tavalla etuoikeutettuja, että kuka vain pääsee milloin vain jonkun itsekkään ukon patjaksi. Eikö olekin ihana etuoikeus?

No todella. Mikään ei saa tuntemaan itseään etuoikeutetummaksi kuin se, että kelpaa runkkualustaksi. (Unohdetaan nyt tässä kohtaa, että siihen kelpaa myös sika, lammas, hevonen, lehmä apina tai mikä hyvänsä, millä on pulssi. Tai vaikkei olisikaan, nukkekin käy.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen mitä olen tämän ketjun perusteella ymmärtänyt tasoteoriasta sen suurin ongelma on se, että kyseinen teoria sulkee pois henkilön vapaan tahdon.

Miehen tason määrittää vain se kuinka helposti ja paljon hän saa irtoseksiä mahdollisimman monilta eri naisilta siinäkin tapauksessa, että mies haluaa seksiä vain yhdeltä tietyltä naiselta ja onnistuu siinä. Eli miehen pitäisi haluta paljon irtoseksiä, jotta hänellä olisi edellytykset korkeaan tasoon. Vastaavasti naisten taso määräytyy sen mukaan kuinka paljon heille on tarjolla sellaisia kumppaneita mitä he eivät halua ja toisaalta, jos he vapaasta tahdosta harrastavat seksiä useiden miehien kanssa, heidän tasonsa laskee.

Tasoteoria siis "rankaisee" miehiä haluamattomuudesta ja naisia halusta. Ei ihme, että pariutuminen on vaikeaa, jos sen perustaa näin absurdille ajatusmallille.

Naisen tason määrittää täsmälleen sama setti: kuinka helposti nainen saa sellaisen seksi/parisuhde-elämän, jonka hän itse haluaa. Ei siinä mitään sukupuolista eroa ole.

Eli jos nainen on halusta harrastanut irtoseksiä 80 miehen kanssa, hänen tasonsa on korkea?

Olen eri, mutta haluan esittää huomion tuosta:

Kuka tahansa hyvin keskinkertaisenkin näköinen nainen voi koska tahansa laittaa Tinderiin ilmoituksen että "etsin kevyttä seksiseuraa", ja harrastaa muutaman kuukauden aikana seksiä 80 miehen kanssa.

Jotta mies voisi muutaman kuukauden aikana harrastaa seksiä 80 eri naisen kanssa, niin sen miehen pitäisi olla jotain aivan täysin poikkeuksellista, esim olla aivan uskomattoman hyvännäköinen, tai omata kansainvälisen rokkitähden statuksen ja karisman.

Eli tuota mittaria ei oikein voi käyttää, koska miehillä ja naisilla ei tältä osin homma toimi ihan samalla tavalla.

Eli nyt tasot eivät määräydykään yhtäläisesti sukupuolesta riippumatta ja teoria "rankaisee" naista vapaasta tahdosta ja seksuaalisesta aktiivisuudesta. Mikä on sinänsä typerää, koska miehen korkea taso vaatii paljon seksuaalisesti aktiivisia naisia ympärilleen.

Tietenkin tasot määräytyvät eri tavalla.

Miehen tasoa nostaa pituus, naiselle se on neutraali ominaisuus (pitkistä/lyhyistä naisista tykkäävät ovat melko tarkalleen 50-50).

Miehen tasoa nostaa huomattavasti vaikutusvalta, naisen tasoa ne nostavat vain jos nainen on laulaja/näyttelijä/tms seksisymboli.

Tuo mistä mainitsit perustuu siihen, että miehen on vaikeaa saada seksiä antamatta naiselle mitään muuta. Miesten enemmistö saa naisen kun naisella on muitakin tarpeita kuten perhe, yhteinen asunto, häät ja status pariskuntana. Jos nainen haluaa miehen vaikkei tämä anna hänelle mitään muuta kuin munaa, on hänen seksuaalinen arvonsa erittäin korkea.

Nainen taas saa seksiä helposti, joten sen saaminen ei nosta naisen arvoa.

Tietenkin? Juuri pari sivua sitten minulle sanottiin, että taso määräytyy sukupuolesta riippumatta sen mukaan kuinka paljon saa seksiä haluamiltaan henkilöiltä. Tämän jälkeen alkoi tulemaan kaikenlaisia jatkoehtoja ja nyt tilanne on kääntynyt jo siihen, että tietenkin säännöt ovat erilaiset eri sukupuolille.

Tasoteoria on siis puhtaasti sitä mitä kukakin sen haluaa olevan. Se muuttuu asiayhteyden mukaan ja ainoa yhtäläisyys siinä on se, että kukin voi tulkita sitä juuri siten kuin haluaa ja kuinka se parhaiten vahvistaa omia näkemyksiään.

Eli tasoteoria toimii päinvastoin kuin tieteelliset teoriat. Se on kuin horoskooppi, jokaiselle jotain sen mukaan miten sitä milloinkin haluaa tulkita.

Taso määräytyy sen mukaan minkä tasoisen kumppanin saa sitoutettua ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen. Piste. Se on sama molemmille sukupuolille.

Seksin saaminen menee eri tavalla miehillä vs naisilla. Miehet ovat valmiita panemaan alaspäin, naisilla menee useammin niin päin että miehen tulee olla todella komea ja sytyttävä jotta pelkkä seksi kiinnostaisi.

Eli tasoteoriaa voi soveltaa vain niihin ihmisiin, jotka sopivat tiettyyn, melko konservatiisieen muottiin. Jos sattuu olemaan poly tai haluaisi avoimen suhteen, ei tasoteoriaa voi tällaisiin ihmisiin soveltaa. Ja mitä olen aiemmin huomannut, myös kaikki alakulttuuri-ihmiset mahtuvat tasoteorian lokeroihin melko huonosti. Kuten olen sanonut, tasoteoria ilmentää enemmän amerikkalaisia ihanteita ja normeja. Jo se, että käytetään sanaa "sitouttaa", kertoo siitä, että ajatukset on omaksuttu jostain jenkkilästä. Eihän suomalainen todellisuus ole tuollaista.

Selvyyden vuoksi: en itsekään ole mikään poly, mutta vierastan kuitenkin ajatusta siitä, että suomalainen pariutuminen olisi "sitouttamista ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen". Ihme, kun tässä ei mainittu myös, että "ja ehdottomasti kirkossa vihittyyn avioliittoon" - sekin sopisi amerikkalaiseen normiin. Amerikassa parisuhde on ihan eri lailla monille ihmisille eräänlainen sosioekonominen "järjestely", ja siksi tasoteoriassa toistuvat jatkuvasti tietynlaiset termit, kun ajatellaan, että mies hakee edustusvaimoa ja nainen taloudellista turvaa (mikä tietysti on tietyllä lailla ymmärrettävääkin huonon sosiaaliturvan ja epäreilun työkulttuurin maassa, jossa on vielä erittäin konservatiiviset ja vanhoilliset sukupuoliroolit, maksulliset koulut ja erittäin jyrkät luokkaerot).

Tällöin tason määrittää se minkä tasoisen kumppanin nämä ihmiset voisivat saada.

Vertaamalla pariutuneisiin tämä on yleensä aika helposti mitattavissa.

Kun ei puhuta monogaamisista parisuhteista, käytännössä nyrkkisääntö on seuraava:

- mitä kevyempi suhde, sitä tasokkaampaa seuraa nainen voi saada

- mitä kevyempi suhde, sitä vaikeampaa miehen on saada omantasoistaan seuraa

 

No, juu. Jos etsisin yhden yön juttua tinderistä näin naisena, tottakai valitsisin sen, jonka tuossa suhteessa arvioisin voivan tarjota minulle tyydyttävimmän kokemuksen. Sehän on selvää. Mutta ei sitä pelkkä ulkonäkö määrää, jos mies on esim. käytökseltään kuin pökkelö.

Myönnätkö että ulkonäkörima olis korkeammalla kuin parisuhdetta etsiessä?

Luulen, että me naiset ei olla yhtä visuaalisia kuin te miehet. Miehen ei tarvitse olla huippukomea ollakseen seksikäs, puoleensavetävä tai karismaattinen. Mutta joo, tuohon hommaan valitsisin luultavasti fyysisemmän oloisen miehen kun parisuhteeseen. Sellainenkin kävisi, jonka kanssa nyt ei olisi niin kauheasti puhuttavaa tai yhteistä. Kunhan käytöstavat on kunnossa.

Kyllä te olette.

Juju on siinä että te kuvittelette komean miehen olevan tavis, ja vasta top 0-1-1% miehen olevan komea.

Mikä taho määrittää sen millainen on komea? Ilmeisesti se ei ainakaan ole naiset itse kun heidän mielipiteensä on väärä. Mistä herääkin kysymys miksi naisten pitäisi kiinnostua siitä jonkun muun mielipiteestä millainen on komea?

Siinä on komean määritelmä, joka on kaikkein yleisin ihailtu miestyyppi kaikilla mittareilla mitattuna:

1) Tummat hiukset, täydellinen hiusraja 2) Pituutta yli 183 cm 3) Selkeästi piirtyvät lihakset 4) Rasvaprosentti 8-12 5) Suorat, sopivan valkoiset hampaat 6) Yksinkertaiset, tyylikkäät vaatteet [ei silmälaseja!] 7) Etnisyys kaukasialainen 8) Ikää maksimissaan 27 vuotta

Miesmalli on kaunis katsella, mutta mitä ihmettä mä sillä parisuhteessa tekisin?

Ei ole kysymys parisuhteesta, vaan siitä, millainen mies saa naisen/naisia kaikista helpoiten.

Suurin osa ihmisistä ei halua saada miehiä/naisia kaikista helpoiten vaan rakastaa ja tulla rakastetuksi. Siinähän se ihmisen ns. taso lopulta mitataan. Panohommat on merkityksetöntä roskaa.

Kyllä miehille nimenomaan tuo hyvää fiilistä se, että saa helposti monia eri naisia. Se kuuluu meidän suvunjatkamisen biologiaamme. Loputon määrä naisia olisi paras lopputulema miehelle. Naiset ovat erilaisia, koska he pääsevät jatkamaan sukua parhaiten yhden laatumiehen kanssa pariutumalla ja siksi kriteeritkin ovat korkeammalla kuin miehillä, ja siksi haaremin osanakin on naisena ihan mukavaa.

Ei se ole kuule edes noinkaan monimutkaista. Naiselle ei ole iloa kuin niistä miehistä, jotka haluaa tuottaa naiselle nautintoa. Ja osaa. Ja kun se ei ihan joka jantterilta onnistu, eikä aika monia edes kiinnosta, niin on paljon järkempää löytää joku vakio jonka kanssa se on kivaa. Vaikka se ei sitten mikään varsinainen parisuhde olisikaan. Määrä ei takaa tuossa naiselle yhtään mitään.

Jos sulla on kymmeniä tai satoja ehdokkaita mistä valita niin sitä laatua on varmaankin helpompi löytää kuin jos sinulla olisi yksi tai kaksi ei-niin-kovin-hääppöistä vaihtoehtoa. Ihmeellistä nillittämistä.

Naiselle se laatu on sitä että miehellä on huomioon ottava luonne. Ja tuon kartoittaminen ei ole mitenkään nopeaa ja helppoa, vaan vaatii oikeasti tutustumista. En nyt tiedä kenellä on aikaa juosta tapailemassa lukemattomia tuntemattomuuksia Tinderistä.

Naiselle laatu on sitä, että ulkonäkö on miehellä kunnossa ja sitten voidaan miettiä sitä huomioonottamista.

En naisena ymmärrä mikseivät naiset voi myöntää tätä? Vai onko kyse siitä, että minä olen poikkeus? Epämiellyttävä tai ei-kiinnostava mies ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi olkoon kuinka huomioonottava tahansa. Olen tämän muutaman kerran todennut, kun mies on tulkinnut väärin sen, että pidän hänestä todella paljon ystävänä. Ystävä ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi minun silmiini koskaan. Ei muutu, vaikka onkin kuinka mukava tahansa.

Miten niin ei myönnä? Melkein jokaisessa ketjussa on todettu, että ulkonäöllä on merkitystä. Ei missään ole väitetty, että epämiellyttävä mies muuttuisi kiinnostavaksi, jos on huomioiva tyyppi.

Tässä ketjussa on usein todettu, että komeus ei auta mitään, jos mies on mulkku, mutta ei myönnetä sitä, että ulkonäkö on silti ensimmäinen asia, josta kiinnostutaan ensikohtaamisella. Et edes tiedä, että mies on mulkku, ellet ole tutustunut häneen sen verran, että hän on avannut suunsa. Usein sen havaitsemiseen menee vielä kauemmin, mutta ennen sitä olet jo tehnyt päätöksen jutella hänen kanssaan. (Ja nyt en puhu kenestäkään väkisin iholle liimaantuvasta tyypistä.)

Ulkonäkö, tyyli, tapa kantaa itsensä jne. ratkaisee kenen kanssa ylipäätään alkaa jutella. Siitä eteenpäin persoonalla on merkitystä, mutta ensivaikutelma tulee ulkonäöstä ja sitä myöden ulkonäkö todella on ensimmäinen ja tärkein kriteeri. Jos muuta ei ole käytössä kuin kuva, niin päätös tehdään sen perusteella, jos etsitään seuraa.

Kaikkien suhteet eivät ala niin, että nähdään tuntematon tyyppi ja mennään ulkonäön perusteella juttelemaan. Jotkut voivat tutustua työn, harrastusten tai muun puitteissa ihmiseen, jolloin on vaikea sanoa, mitä toisesta on edes tiennyt/nähnyt ensin. Varmaan sen takia moni täällä ei allekirjoita sitä, että toisessa olisi ensin kiinnittänyt huomiota ulkonäköön. Ja esim. itse en edes oikein osaa kiinnostua pelkän ulkonäön perusteella, vaikka ulkonäöllä iso merkitys onkin. Ihmiset ovat näissä asioissa yksilöitä.

Ei se olennaisesti muuta tilannetta, että tapaat miehen harrastuksessa tai tuttavien kautta. Itse olen myös tavannut kaikki poikaystäväni ja aviomieheni yhteisten tuttavien kautta. En siis koskaan ole käyttänyt deittisovelluksia tai iskenyt baarista tuikituntematonta miestä.

Mutta se tietysti, että olen ulkonäkökeskeinen narsisti ratkaisee kaiken. Menikin aika monta sataa viestiä ennen kun narsistikortti kaivettiin esille tässä ketjussa.

Olen se, jolle vastasit, mutta narsismista on kirjoitellut täällä joku ihan muu. Olisi kiva, että yhden kirjoittajan suuhun ei laitettaisi toisen sanomisia. 

En tiedä, ymmärrätkö nyt jotenkin väärin, mitä yritän sanoa. Itsehän olen tässä myös korostanut ulkonäön merkitystä pariutumisessa ja seksuaalisessa halussa, mutta olen yrittänyt selventää, miksi moni kokee vieraaksi sen väitteen, että aina ihastutaan ensin ulkonäköön. Kun ei se todellakaan kaikissa tapauksissa mene noin. Silloin, kun ihmiseen tutustuu jotenkin muuten kuin ulkonäkö edellä, ihmisestä saa tapaamishetkellä paljon muutakin informaatiota kuin ulkonäön, eikä aina siinä vaiheessa mieti toisen ulkonäköä - edes silloin, vaikka vähän ajan kuluttua tuntisikin henkilöön vetoa. Yritän tässä vain tuoda esiin sen, että tutustumistapoja on erilaisia, ja onhan sekin mahdollista, että on tuntenut toisen jo pitkään, ennen kuin kiinnostuu tästä - millä lailla siinä mukaan mennään ulkonäkö edellä? 

Niin, tässä on monta kirjoittajaa. En ajatellutkaan, että se olisit välttämättä sinä, joka narsimikorttia heilutteli, mutta sen nyt vain on jossain kohtaa tapana kaivaa esille.

En oikeastaan tajua miten voit tutustua kehenkään näkemättä hänen ulkonäköön, ellet ole sokea. Ulkonäkö on realiteetti eikä arvoarvostelma tai osoitus jostain tietystä asenteesta.

Ulkonäkö on ensivaikutelma, vaikka tietysti suurin osa ihmisistä ei sen suhteen heilauta suuntaan eikä toiseen. He ovat taviksia, joita ei ensin ajattele millään lailla eikä pane merkille. Silloin käyttäytyminen ja persoona ratkaisevat enemmän kuin sellaisen henkilön kohdalla, jonka ulkonäössä on jotain erityisen säväyttävää hyvässä tai pahassa. Siinä mielessä ymmärrän pointtisi.

Osa ihmisistä on myös vähemmän ulkonäkökeskeisiä kuin toiset (ei visuaalisia, vaan enemmän kinesteettisiä), mutta se ei silti poista sitä, että ihmisen ulkonäkö seksuaalisessa mielessä on joko kyllä tai ei. Jos se on ei, se ei muutu kylläksi kuin hyvin harvoissa tapauksissa. Ne tapaukset ehkä ovat noita paljon puhuttuja järkiliittoja, missä seksi ei sitten välttämättä toimi.

Mulle naisena miesten ulkonäkö seksuaalisessa mielessä, siis miten näen miehet seksuaalisessa mielessä vaihtelee paljon esim. kuukautiskierron mukaan ja "luokkia" on kolme: ei koskaan ikinä, joskus ehkä jos sille päälle sattuu (esim. ovulaatio auttaa tähän), ja sitten ne seksuaalisesti viehättävät (mikä ei tarkoita, että panisin tai haluaisin niiden kanssa oikeasti käytännössä mitään, kunhan herättävät miellyttäviä tunteita joita ei mikään välttämätön tarve edistää sen enempää).

Tuota asiaa on tutkittu ihan tieteellisesti, ja todeksi havaittu. Kuukautiskierron eri vaiheessa miesmaku muuttuu, ovulaation ollessa päällä miellyttää enemmän maskuliiniset piirteet omaava kuin muulloin. Linkittäisin tähän youtubesta löytyvän luennon aiheesta mutta en osaa. Etsikää itse.

Tiedän, että se asia on noin, mutta en ole omakohtaisesti tätä havainnut, koska en juuri koskaan näe kiinnostavia miehiä. Minun makuni on aina ulkoisesti erittäin maskuliinisen näköinen. En siis koskaan nuorenakaan ole pitänyt esimerkiksi androgyyneistä miehistä tai poikamaisista miehistä. Makuni on naurettavan stereotyyppinen, mutta olen tajunnut sen vasta silloin, kun minulle osoitettiin se. Minusta nuo miehet nimittäin olivat kaikki ihan erilaisia, koska heillä oli erilaisia piirteitä (vaikka moni asia olikin samaa myös luonteen piirteissä).

Tällä tavalla pariutuminen yleensä varmaan muillakin menee. Eli ihminen itse ei käsitä, että hänellä on hyvin fiksattu maku, vaan hän menee oman fiiliksensä pohjalta. Varsinkin, jos pariutuminen on aina sujunut omalla painollaan sitä hirveästi miettimättä. Olen esimerkiksi aina pitänyt itseäni erityisesti sellaisena ihmisenä, johon muiden ulkonäkö ei vaikuta oli se huono tai hyvä enkä koe ketään rumana. Näen kaikissa ihmisissä kauneutta tai vähintään kiinnostavuutta. Mutta pariutumisessa olen ollut tosiasiassa hyvin eksakti sitä itse ymmärtämättä.

Oma toiminta voi muille näyttäytyä aivan erilaiselta kuin millaisena sen itse kokee. Luulen, että näissä keskusteluissa tai väittelyissä on paljon kyse myös siitä ristiriidasta. Toki on olemassa ihmisiä, jotka elämänkokemuksensa takia ovat hyvinkin tottuneet havainnoimaan näitä asioita sekä omakohtaisesti että muiden toiminnassa.

Olet selvästi miettinyt asiaa. Arvostan.

Juuri noinhan se on kuin sanoit. Oma toiminta voi todellakin näyttäytyä muille erilaisena mitä itse sen kokee, ja ihminen tosiaan tekee isojakin päätöksiä tiedostamattaan, vaistoilla jotka kumpuavat jostakin esihistoriasta. Erityisesti silloin kun on parinmuodostus kyseessä.

Näiden asioiden miettimisestä kiitos kuuluu palstan markkina-arvoteoriasta kirjoittaneille miehille. Olen oikeasti oppinut mielestäni paljon lukemalla näitä. Ja voin käyttää tietoja hyödykseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen mitä olen tämän ketjun perusteella ymmärtänyt tasoteoriasta sen suurin ongelma on se, että kyseinen teoria sulkee pois henkilön vapaan tahdon.

Miehen tason määrittää vain se kuinka helposti ja paljon hän saa irtoseksiä mahdollisimman monilta eri naisilta siinäkin tapauksessa, että mies haluaa seksiä vain yhdeltä tietyltä naiselta ja onnistuu siinä. Eli miehen pitäisi haluta paljon irtoseksiä, jotta hänellä olisi edellytykset korkeaan tasoon. Vastaavasti naisten taso määräytyy sen mukaan kuinka paljon heille on tarjolla sellaisia kumppaneita mitä he eivät halua ja toisaalta, jos he vapaasta tahdosta harrastavat seksiä useiden miehien kanssa, heidän tasonsa laskee.

Tasoteoria siis "rankaisee" miehiä haluamattomuudesta ja naisia halusta. Ei ihme, että pariutuminen on vaikeaa, jos sen perustaa näin absurdille ajatusmallille.

Naisen tason määrittää täsmälleen sama setti: kuinka helposti nainen saa sellaisen seksi/parisuhde-elämän, jonka hän itse haluaa. Ei siinä mitään sukupuolista eroa ole.

Eli jos nainen on halusta harrastanut irtoseksiä 80 miehen kanssa, hänen tasonsa on korkea?

Olen eri, mutta haluan esittää huomion tuosta:

Kuka tahansa hyvin keskinkertaisenkin näköinen nainen voi koska tahansa laittaa Tinderiin ilmoituksen että "etsin kevyttä seksiseuraa", ja harrastaa muutaman kuukauden aikana seksiä 80 miehen kanssa.

Jotta mies voisi muutaman kuukauden aikana harrastaa seksiä 80 eri naisen kanssa, niin sen miehen pitäisi olla jotain aivan täysin poikkeuksellista, esim olla aivan uskomattoman hyvännäköinen, tai omata kansainvälisen rokkitähden statuksen ja karisman.

Eli tuota mittaria ei oikein voi käyttää, koska miehillä ja naisilla ei tältä osin homma toimi ihan samalla tavalla.

Eli nyt tasot eivät määräydykään yhtäläisesti sukupuolesta riippumatta ja teoria "rankaisee" naista vapaasta tahdosta ja seksuaalisesta aktiivisuudesta. Mikä on sinänsä typerää, koska miehen korkea taso vaatii paljon seksuaalisesti aktiivisia naisia ympärilleen.

Tietenkin tasot määräytyvät eri tavalla.

Miehen tasoa nostaa pituus, naiselle se on neutraali ominaisuus (pitkistä/lyhyistä naisista tykkäävät ovat melko tarkalleen 50-50).

Miehen tasoa nostaa huomattavasti vaikutusvalta, naisen tasoa ne nostavat vain jos nainen on laulaja/näyttelijä/tms seksisymboli.

Tuo mistä mainitsit perustuu siihen, että miehen on vaikeaa saada seksiä antamatta naiselle mitään muuta. Miesten enemmistö saa naisen kun naisella on muitakin tarpeita kuten perhe, yhteinen asunto, häät ja status pariskuntana. Jos nainen haluaa miehen vaikkei tämä anna hänelle mitään muuta kuin munaa, on hänen seksuaalinen arvonsa erittäin korkea.

Nainen taas saa seksiä helposti, joten sen saaminen ei nosta naisen arvoa.

Tietenkin? Juuri pari sivua sitten minulle sanottiin, että taso määräytyy sukupuolesta riippumatta sen mukaan kuinka paljon saa seksiä haluamiltaan henkilöiltä. Tämän jälkeen alkoi tulemaan kaikenlaisia jatkoehtoja ja nyt tilanne on kääntynyt jo siihen, että tietenkin säännöt ovat erilaiset eri sukupuolille.

Tasoteoria on siis puhtaasti sitä mitä kukakin sen haluaa olevan. Se muuttuu asiayhteyden mukaan ja ainoa yhtäläisyys siinä on se, että kukin voi tulkita sitä juuri siten kuin haluaa ja kuinka se parhaiten vahvistaa omia näkemyksiään.

Eli tasoteoria toimii päinvastoin kuin tieteelliset teoriat. Se on kuin horoskooppi, jokaiselle jotain sen mukaan miten sitä milloinkin haluaa tulkita.

Taso määräytyy sen mukaan minkä tasoisen kumppanin saa sitoutettua ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen. Piste. Se on sama molemmille sukupuolille.

Seksin saaminen menee eri tavalla miehillä vs naisilla. Miehet ovat valmiita panemaan alaspäin, naisilla menee useammin niin päin että miehen tulee olla todella komea ja sytyttävä jotta pelkkä seksi kiinnostaisi.

Eli tasoteoriaa voi soveltaa vain niihin ihmisiin, jotka sopivat tiettyyn, melko konservatiisieen muottiin. Jos sattuu olemaan poly tai haluaisi avoimen suhteen, ei tasoteoriaa voi tällaisiin ihmisiin soveltaa. Ja mitä olen aiemmin huomannut, myös kaikki alakulttuuri-ihmiset mahtuvat tasoteorian lokeroihin melko huonosti. Kuten olen sanonut, tasoteoria ilmentää enemmän amerikkalaisia ihanteita ja normeja. Jo se, että käytetään sanaa "sitouttaa", kertoo siitä, että ajatukset on omaksuttu jostain jenkkilästä. Eihän suomalainen todellisuus ole tuollaista.

Selvyyden vuoksi: en itsekään ole mikään poly, mutta vierastan kuitenkin ajatusta siitä, että suomalainen pariutuminen olisi "sitouttamista ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen". Ihme, kun tässä ei mainittu myös, että "ja ehdottomasti kirkossa vihittyyn avioliittoon" - sekin sopisi amerikkalaiseen normiin. Amerikassa parisuhde on ihan eri lailla monille ihmisille eräänlainen sosioekonominen "järjestely", ja siksi tasoteoriassa toistuvat jatkuvasti tietynlaiset termit, kun ajatellaan, että mies hakee edustusvaimoa ja nainen taloudellista turvaa (mikä tietysti on tietyllä lailla ymmärrettävääkin huonon sosiaaliturvan ja epäreilun työkulttuurin maassa, jossa on vielä erittäin konservatiiviset ja vanhoilliset sukupuoliroolit, maksulliset koulut ja erittäin jyrkät luokkaerot).

Tällöin tason määrittää se minkä tasoisen kumppanin nämä ihmiset voisivat saada.

Vertaamalla pariutuneisiin tämä on yleensä aika helposti mitattavissa.

Kun ei puhuta monogaamisista parisuhteista, käytännössä nyrkkisääntö on seuraava:

- mitä kevyempi suhde, sitä tasokkaampaa seuraa nainen voi saada

- mitä kevyempi suhde, sitä vaikeampaa miehen on saada omantasoistaan seuraa

 

No, juu. Jos etsisin yhden yön juttua tinderistä näin naisena, tottakai valitsisin sen, jonka tuossa suhteessa arvioisin voivan tarjota minulle tyydyttävimmän kokemuksen. Sehän on selvää. Mutta ei sitä pelkkä ulkonäkö määrää, jos mies on esim. käytökseltään kuin pökkelö.

Myönnätkö että ulkonäkörima olis korkeammalla kuin parisuhdetta etsiessä?

Luulen, että me naiset ei olla yhtä visuaalisia kuin te miehet. Miehen ei tarvitse olla huippukomea ollakseen seksikäs, puoleensavetävä tai karismaattinen. Mutta joo, tuohon hommaan valitsisin luultavasti fyysisemmän oloisen miehen kun parisuhteeseen. Sellainenkin kävisi, jonka kanssa nyt ei olisi niin kauheasti puhuttavaa tai yhteistä. Kunhan käytöstavat on kunnossa.

Kyllä te olette.

Juju on siinä että te kuvittelette komean miehen olevan tavis, ja vasta top 0-1-1% miehen olevan komea.

Vain miehet siis ovat kelvollisia arvioimaan toisten miesten komeutta? Jos nainen arvioi miehen tavikseksi, sitä ei kannata noteerata, vaan tuo mies on oikeasti komea? Naiset eivät vain sitä tajua, koska ovat naisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos pojat antaa toisilleen tasopisteitä, niin paljonko kaverit saa?

Jätkäporukan jäsenien tasot käy parhaiten ilmi siinä vaiheessa kun mennään yökerhoon. Yleensä porukassa on aina yksi tai kaksi jäbää, joihin naiset välittömästi iskevät silmänsä. Nämä miehet on ne porukan tasokkaimmat yksilöt.

Sou? Samoin naisporukassa on aina yksi tai kaksi typykkää, joihin miehet välittömästi iskevät silmänsä. Mitä sitten?