Parisuhteiden tasoteoreetikot

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen mitä olen tämän ketjun perusteella ymmärtänyt tasoteoriasta sen suurin ongelma on se, että kyseinen teoria sulkee pois henkilön vapaan tahdon.

Miehen tason määrittää vain se kuinka helposti ja paljon hän saa irtoseksiä mahdollisimman monilta eri naisilta siinäkin tapauksessa, että mies haluaa seksiä vain yhdeltä tietyltä naiselta ja onnistuu siinä. Eli miehen pitäisi haluta paljon irtoseksiä, jotta hänellä olisi edellytykset korkeaan tasoon. Vastaavasti naisten taso määräytyy sen mukaan kuinka paljon heille on tarjolla sellaisia kumppaneita mitä he eivät halua ja toisaalta, jos he vapaasta tahdosta harrastavat seksiä useiden miehien kanssa, heidän tasonsa laskee.

Tasoteoria siis "rankaisee" miehiä haluamattomuudesta ja naisia halusta. Ei ihme, että pariutuminen on vaikeaa, jos sen perustaa näin absurdille ajatusmallille.

Naisen tason määrittää täsmälleen sama setti: kuinka helposti nainen saa sellaisen seksi/parisuhde-elämän, jonka hän itse haluaa. Ei siinä mitään sukupuolista eroa ole.

Eli jos nainen on halusta harrastanut irtoseksiä 80 miehen kanssa, hänen tasonsa on korkea?

Olen eri, mutta haluan esittää huomion tuosta:

Kuka tahansa hyvin keskinkertaisenkin näköinen nainen voi koska tahansa laittaa Tinderiin ilmoituksen että "etsin kevyttä seksiseuraa", ja harrastaa muutaman kuukauden aikana seksiä 80 miehen kanssa.

Jotta mies voisi muutaman kuukauden aikana harrastaa seksiä 80 eri naisen kanssa, niin sen miehen pitäisi olla jotain aivan täysin poikkeuksellista, esim olla aivan uskomattoman hyvännäköinen, tai omata kansainvälisen rokkitähden statuksen ja karisman.

Eli tuota mittaria ei oikein voi käyttää, koska miehillä ja naisilla ei tältä osin homma toimi ihan samalla tavalla.

Eli nyt tasot eivät määräydykään yhtäläisesti sukupuolesta riippumatta ja teoria "rankaisee" naista vapaasta tahdosta ja seksuaalisesta aktiivisuudesta. Mikä on sinänsä typerää, koska miehen korkea taso vaatii paljon seksuaalisesti aktiivisia naisia ympärilleen.

Tietenkin tasot määräytyvät eri tavalla.

Miehen tasoa nostaa pituus, naiselle se on neutraali ominaisuus (pitkistä/lyhyistä naisista tykkäävät ovat melko tarkalleen 50-50).

Miehen tasoa nostaa huomattavasti vaikutusvalta, naisen tasoa ne nostavat vain jos nainen on laulaja/näyttelijä/tms seksisymboli.

Tuo mistä mainitsit perustuu siihen, että miehen on vaikeaa saada seksiä antamatta naiselle mitään muuta. Miesten enemmistö saa naisen kun naisella on muitakin tarpeita kuten perhe, yhteinen asunto, häät ja status pariskuntana. Jos nainen haluaa miehen vaikkei tämä anna hänelle mitään muuta kuin munaa, on hänen seksuaalinen arvonsa erittäin korkea.

Nainen taas saa seksiä helposti, joten sen saaminen ei nosta naisen arvoa.

Tietenkin? Juuri pari sivua sitten minulle sanottiin, että taso määräytyy sukupuolesta riippumatta sen mukaan kuinka paljon saa seksiä haluamiltaan henkilöiltä. Tämän jälkeen alkoi tulemaan kaikenlaisia jatkoehtoja ja nyt tilanne on kääntynyt jo siihen, että tietenkin säännöt ovat erilaiset eri sukupuolille.

Tasoteoria on siis puhtaasti sitä mitä kukakin sen haluaa olevan. Se muuttuu asiayhteyden mukaan ja ainoa yhtäläisyys siinä on se, että kukin voi tulkita sitä juuri siten kuin haluaa ja kuinka se parhaiten vahvistaa omia näkemyksiään.

Eli tasoteoria toimii päinvastoin kuin tieteelliset teoriat. Se on kuin horoskooppi, jokaiselle jotain sen mukaan miten sitä milloinkin haluaa tulkita.

Taso määräytyy sen mukaan minkä tasoisen kumppanin saa sitoutettua ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen. Piste. Se on sama molemmille sukupuolille.

Seksin saaminen menee eri tavalla miehillä vs naisilla. Miehet ovat valmiita panemaan alaspäin, naisilla menee useammin niin päin että miehen tulee olla todella komea ja sytyttävä jotta pelkkä seksi kiinnostaisi.

Eli tasoteoriaa voi soveltaa vain niihin ihmisiin, jotka sopivat tiettyyn, melko konservatiisieen muottiin. Jos sattuu olemaan poly tai haluaisi avoimen suhteen, ei tasoteoriaa voi tällaisiin ihmisiin soveltaa. Ja mitä olen aiemmin huomannut, myös kaikki alakulttuuri-ihmiset mahtuvat tasoteorian lokeroihin melko huonosti. Kuten olen sanonut, tasoteoria ilmentää enemmän amerikkalaisia ihanteita ja normeja. Jo se, että käytetään sanaa "sitouttaa", kertoo siitä, että ajatukset on omaksuttu jostain jenkkilästä. Eihän suomalainen todellisuus ole tuollaista.

Selvyyden vuoksi: en itsekään ole mikään poly, mutta vierastan kuitenkin ajatusta siitä, että suomalainen pariutuminen olisi "sitouttamista ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen". Ihme, kun tässä ei mainittu myös, että "ja ehdottomasti kirkossa vihittyyn avioliittoon" - sekin sopisi amerikkalaiseen normiin. Amerikassa parisuhde on ihan eri lailla monille ihmisille eräänlainen sosioekonominen "järjestely", ja siksi tasoteoriassa toistuvat jatkuvasti tietynlaiset termit, kun ajatellaan, että mies hakee edustusvaimoa ja nainen taloudellista turvaa (mikä tietysti on tietyllä lailla ymmärrettävääkin huonon sosiaaliturvan ja epäreilun työkulttuurin maassa, jossa on vielä erittäin konservatiiviset ja vanhoilliset sukupuoliroolit, maksulliset koulut ja erittäin jyrkät luokkaerot).

Tällöin tason määrittää se minkä tasoisen kumppanin nämä ihmiset voisivat saada.

Vertaamalla pariutuneisiin tämä on yleensä aika helposti mitattavissa.

Kun ei puhuta monogaamisista parisuhteista, käytännössä nyrkkisääntö on seuraava:

- mitä kevyempi suhde, sitä tasokkaampaa seuraa nainen voi saada

- mitä kevyempi suhde, sitä vaikeampaa miehen on saada omantasoistaan seuraa

 

No, juu. Jos etsisin yhden yön juttua tinderistä näin naisena, tottakai valitsisin sen, jonka tuossa suhteessa arvioisin voivan tarjota minulle tyydyttävimmän kokemuksen. Sehän on selvää. Mutta ei sitä pelkkä ulkonäkö määrää, jos mies on esim. käytökseltään kuin pökkelö.

Myönnätkö että ulkonäkörima olis korkeammalla kuin parisuhdetta etsiessä?

Luulen, että me naiset ei olla yhtä visuaalisia kuin te miehet. Miehen ei tarvitse olla huippukomea ollakseen seksikäs, puoleensavetävä tai karismaattinen. Mutta joo, tuohon hommaan valitsisin luultavasti fyysisemmän oloisen miehen kun parisuhteeseen. Sellainenkin kävisi, jonka kanssa nyt ei olisi niin kauheasti puhuttavaa tai yhteistä. Kunhan käytöstavat on kunnossa.

Kyllä te olette.

Juju on siinä että te kuvittelette komean miehen olevan tavis, ja vasta top 0-1-1% miehen olevan komea.

Mikä taho määrittää sen millainen on komea? Ilmeisesti se ei ainakaan ole naiset itse kun heidän mielipiteensä on väärä. Mistä herääkin kysymys miksi naisten pitäisi kiinnostua siitä jonkun muun mielipiteestä millainen on komea?

Siinä on komean määritelmä, joka on kaikkein yleisin ihailtu miestyyppi kaikilla mittareilla mitattuna:

1) Tummat hiukset, täydellinen hiusraja 2) Pituutta yli 183 cm 3) Selkeästi piirtyvät lihakset 4) Rasvaprosentti 8-12 5) Suorat, sopivan valkoiset hampaat 6) Yksinkertaiset, tyylikkäät vaatteet [ei silmälaseja!] 7) Etnisyys kaukasialainen 8) Ikää maksimissaan 27 vuotta

Miesmalli on kaunis katsella, mutta mitä ihmettä mä sillä parisuhteessa tekisin?

Ei ole kysymys parisuhteesta, vaan siitä, millainen mies saa naisen/naisia kaikista helpoiten.

Suurin osa ihmisistä ei halua saada miehiä/naisia kaikista helpoiten vaan rakastaa ja tulla rakastetuksi. Siinähän se ihmisen ns. taso lopulta mitataan. Panohommat on merkityksetöntä roskaa.

Kyllä miehille nimenomaan tuo hyvää fiilistä se, että saa helposti monia eri naisia. Se kuuluu meidän suvunjatkamisen biologiaamme. Loputon määrä naisia olisi paras lopputulema miehelle. Naiset ovat erilaisia, koska he pääsevät jatkamaan sukua parhaiten yhden laatumiehen kanssa pariutumalla ja siksi kriteeritkin ovat korkeammalla kuin miehillä, ja siksi haaremin osanakin on naisena ihan mukavaa.

Ei se ole kuule edes noinkaan monimutkaista. Naiselle ei ole iloa kuin niistä miehistä, jotka haluaa tuottaa naiselle nautintoa. Ja osaa. Ja kun se ei ihan joka jantterilta onnistu, eikä aika monia edes kiinnosta, niin on paljon järkempää löytää joku vakio jonka kanssa se on kivaa. Vaikka se ei sitten mikään varsinainen parisuhde olisikaan. Määrä ei takaa tuossa naiselle yhtään mitään.

Jos sulla on kymmeniä tai satoja ehdokkaita mistä valita niin sitä laatua on varmaankin helpompi löytää kuin jos sinulla olisi yksi tai kaksi ei-niin-kovin-hääppöistä vaihtoehtoa. Ihmeellistä nillittämistä.

Naiselle se laatu on sitä että miehellä on huomioon ottava luonne. Ja tuon kartoittaminen ei ole mitenkään nopeaa ja helppoa, vaan vaatii oikeasti tutustumista. En nyt tiedä kenellä on aikaa juosta tapailemassa lukemattomia tuntemattomuuksia Tinderistä.

Naiselle laatu on sitä, että ulkonäkö on miehellä kunnossa ja sitten voidaan miettiä sitä huomioonottamista.

En naisena ymmärrä mikseivät naiset voi myöntää tätä? Vai onko kyse siitä, että minä olen poikkeus? Epämiellyttävä tai ei-kiinnostava mies ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi olkoon kuinka huomioonottava tahansa. Olen tämän muutaman kerran todennut, kun mies on tulkinnut väärin sen, että pidän hänestä todella paljon ystävänä. Ystävä ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi minun silmiini koskaan. Ei muutu, vaikka onkin kuinka mukava tahansa.

Et ole poikkeus. Tai on täällä ainakin yksi toinen samalla tavalla ajatteleva :)

Jokainen mun suhde on alkanut siitä että ihastuin nimenomaan miehen ulkonäköön, ja sitten kun tutustuimme paremmin niin aloin pikku hiljaa rakastumaan myös hänen luonteeseensa. Mutta nimenomaan miehen ulkonäkö oli se asia joka sytytti sen alun liekin.

Sitähän minäkin. Tosiasiassa ajattelen, että tässä on asia, mitä ei vain tahdota myöntää. Siis ulkonäön merkitystä. Jotenkin outoa, koska vaikuttaahan ulkoinen vaikutelma kaikkiin muihinkin tekemiimme valintoihin. Valitsen vaikkapa ne sämpylät, jotka ovat pyöreitä ja virheettömiä enkä sitä litistynyttä, miksi sitten elämän tärkeimmässä valinnassa olisi toisin.

Osa naisista haluaa lapsia ja tietynlaisen elämän, minkä vuoksi 30 ikävuoden kynnyksellä on joillain pakkotilanne höllätä ulkonäkövaatimuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen mitä olen tämän ketjun perusteella ymmärtänyt tasoteoriasta sen suurin ongelma on se, että kyseinen teoria sulkee pois henkilön vapaan tahdon.

Miehen tason määrittää vain se kuinka helposti ja paljon hän saa irtoseksiä mahdollisimman monilta eri naisilta siinäkin tapauksessa, että mies haluaa seksiä vain yhdeltä tietyltä naiselta ja onnistuu siinä. Eli miehen pitäisi haluta paljon irtoseksiä, jotta hänellä olisi edellytykset korkeaan tasoon. Vastaavasti naisten taso määräytyy sen mukaan kuinka paljon heille on tarjolla sellaisia kumppaneita mitä he eivät halua ja toisaalta, jos he vapaasta tahdosta harrastavat seksiä useiden miehien kanssa, heidän tasonsa laskee.

Tasoteoria siis "rankaisee" miehiä haluamattomuudesta ja naisia halusta. Ei ihme, että pariutuminen on vaikeaa, jos sen perustaa näin absurdille ajatusmallille.

Naisen tason määrittää täsmälleen sama setti: kuinka helposti nainen saa sellaisen seksi/parisuhde-elämän, jonka hän itse haluaa. Ei siinä mitään sukupuolista eroa ole.

Eli jos nainen on halusta harrastanut irtoseksiä 80 miehen kanssa, hänen tasonsa on korkea?

Olen eri, mutta haluan esittää huomion tuosta:

Kuka tahansa hyvin keskinkertaisenkin näköinen nainen voi koska tahansa laittaa Tinderiin ilmoituksen että "etsin kevyttä seksiseuraa", ja harrastaa muutaman kuukauden aikana seksiä 80 miehen kanssa.

Jotta mies voisi muutaman kuukauden aikana harrastaa seksiä 80 eri naisen kanssa, niin sen miehen pitäisi olla jotain aivan täysin poikkeuksellista, esim olla aivan uskomattoman hyvännäköinen, tai omata kansainvälisen rokkitähden statuksen ja karisman.

Eli tuota mittaria ei oikein voi käyttää, koska miehillä ja naisilla ei tältä osin homma toimi ihan samalla tavalla.

Eli nyt tasot eivät määräydykään yhtäläisesti sukupuolesta riippumatta ja teoria "rankaisee" naista vapaasta tahdosta ja seksuaalisesta aktiivisuudesta. Mikä on sinänsä typerää, koska miehen korkea taso vaatii paljon seksuaalisesti aktiivisia naisia ympärilleen.

Tietenkin tasot määräytyvät eri tavalla.

Miehen tasoa nostaa pituus, naiselle se on neutraali ominaisuus (pitkistä/lyhyistä naisista tykkäävät ovat melko tarkalleen 50-50).

Miehen tasoa nostaa huomattavasti vaikutusvalta, naisen tasoa ne nostavat vain jos nainen on laulaja/näyttelijä/tms seksisymboli.

Tuo mistä mainitsit perustuu siihen, että miehen on vaikeaa saada seksiä antamatta naiselle mitään muuta. Miesten enemmistö saa naisen kun naisella on muitakin tarpeita kuten perhe, yhteinen asunto, häät ja status pariskuntana. Jos nainen haluaa miehen vaikkei tämä anna hänelle mitään muuta kuin munaa, on hänen seksuaalinen arvonsa erittäin korkea.

Nainen taas saa seksiä helposti, joten sen saaminen ei nosta naisen arvoa.

Tietenkin? Juuri pari sivua sitten minulle sanottiin, että taso määräytyy sukupuolesta riippumatta sen mukaan kuinka paljon saa seksiä haluamiltaan henkilöiltä. Tämän jälkeen alkoi tulemaan kaikenlaisia jatkoehtoja ja nyt tilanne on kääntynyt jo siihen, että tietenkin säännöt ovat erilaiset eri sukupuolille.

Tasoteoria on siis puhtaasti sitä mitä kukakin sen haluaa olevan. Se muuttuu asiayhteyden mukaan ja ainoa yhtäläisyys siinä on se, että kukin voi tulkita sitä juuri siten kuin haluaa ja kuinka se parhaiten vahvistaa omia näkemyksiään.

Eli tasoteoria toimii päinvastoin kuin tieteelliset teoriat. Se on kuin horoskooppi, jokaiselle jotain sen mukaan miten sitä milloinkin haluaa tulkita.

Taso määräytyy sen mukaan minkä tasoisen kumppanin saa sitoutettua ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen. Piste. Se on sama molemmille sukupuolille.

Seksin saaminen menee eri tavalla miehillä vs naisilla. Miehet ovat valmiita panemaan alaspäin, naisilla menee useammin niin päin että miehen tulee olla todella komea ja sytyttävä jotta pelkkä seksi kiinnostaisi.

Eli tasoteoriaa voi soveltaa vain niihin ihmisiin, jotka sopivat tiettyyn, melko konservatiisieen muottiin. Jos sattuu olemaan poly tai haluaisi avoimen suhteen, ei tasoteoriaa voi tällaisiin ihmisiin soveltaa. Ja mitä olen aiemmin huomannut, myös kaikki alakulttuuri-ihmiset mahtuvat tasoteorian lokeroihin melko huonosti. Kuten olen sanonut, tasoteoria ilmentää enemmän amerikkalaisia ihanteita ja normeja. Jo se, että käytetään sanaa "sitouttaa", kertoo siitä, että ajatukset on omaksuttu jostain jenkkilästä. Eihän suomalainen todellisuus ole tuollaista.

Selvyyden vuoksi: en itsekään ole mikään poly, mutta vierastan kuitenkin ajatusta siitä, että suomalainen pariutuminen olisi "sitouttamista ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen". Ihme, kun tässä ei mainittu myös, että "ja ehdottomasti kirkossa vihittyyn avioliittoon" - sekin sopisi amerikkalaiseen normiin. Amerikassa parisuhde on ihan eri lailla monille ihmisille eräänlainen sosioekonominen "järjestely", ja siksi tasoteoriassa toistuvat jatkuvasti tietynlaiset termit, kun ajatellaan, että mies hakee edustusvaimoa ja nainen taloudellista turvaa (mikä tietysti on tietyllä lailla ymmärrettävääkin huonon sosiaaliturvan ja epäreilun työkulttuurin maassa, jossa on vielä erittäin konservatiiviset ja vanhoilliset sukupuoliroolit, maksulliset koulut ja erittäin jyrkät luokkaerot).

Tällöin tason määrittää se minkä tasoisen kumppanin nämä ihmiset voisivat saada.

Vertaamalla pariutuneisiin tämä on yleensä aika helposti mitattavissa.

Kun ei puhuta monogaamisista parisuhteista, käytännössä nyrkkisääntö on seuraava:

- mitä kevyempi suhde, sitä tasokkaampaa seuraa nainen voi saada

- mitä kevyempi suhde, sitä vaikeampaa miehen on saada omantasoistaan seuraa

 

No, juu. Jos etsisin yhden yön juttua tinderistä näin naisena, tottakai valitsisin sen, jonka tuossa suhteessa arvioisin voivan tarjota minulle tyydyttävimmän kokemuksen. Sehän on selvää. Mutta ei sitä pelkkä ulkonäkö määrää, jos mies on esim. käytökseltään kuin pökkelö.

Myönnätkö että ulkonäkörima olis korkeammalla kuin parisuhdetta etsiessä?

Luulen, että me naiset ei olla yhtä visuaalisia kuin te miehet. Miehen ei tarvitse olla huippukomea ollakseen seksikäs, puoleensavetävä tai karismaattinen. Mutta joo, tuohon hommaan valitsisin luultavasti fyysisemmän oloisen miehen kun parisuhteeseen. Sellainenkin kävisi, jonka kanssa nyt ei olisi niin kauheasti puhuttavaa tai yhteistä. Kunhan käytöstavat on kunnossa.

Kyllä te olette.

Juju on siinä että te kuvittelette komean miehen olevan tavis, ja vasta top 0-1-1% miehen olevan komea.

Mikä taho määrittää sen millainen on komea? Ilmeisesti se ei ainakaan ole naiset itse kun heidän mielipiteensä on väärä. Mistä herääkin kysymys miksi naisten pitäisi kiinnostua siitä jonkun muun mielipiteestä millainen on komea?

Siinä on komean määritelmä, joka on kaikkein yleisin ihailtu miestyyppi kaikilla mittareilla mitattuna:

1) Tummat hiukset, täydellinen hiusraja 2) Pituutta yli 183 cm 3) Selkeästi piirtyvät lihakset 4) Rasvaprosentti 8-12 5) Suorat, sopivan valkoiset hampaat 6) Yksinkertaiset, tyylikkäät vaatteet [ei silmälaseja!] 7) Etnisyys kaukasialainen 8) Ikää maksimissaan 27 vuotta

Miesmalli on kaunis katsella, mutta mitä ihmettä mä sillä parisuhteessa tekisin?

Ei ole kysymys parisuhteesta, vaan siitä, millainen mies saa naisen/naisia kaikista helpoiten.

Suurin osa ihmisistä ei halua saada miehiä/naisia kaikista helpoiten vaan rakastaa ja tulla rakastetuksi. Siinähän se ihmisen ns. taso lopulta mitataan. Panohommat on merkityksetöntä roskaa.

Kyllä miehille nimenomaan tuo hyvää fiilistä se, että saa helposti monia eri naisia. Se kuuluu meidän suvunjatkamisen biologiaamme. Loputon määrä naisia olisi paras lopputulema miehelle. Naiset ovat erilaisia, koska he pääsevät jatkamaan sukua parhaiten yhden laatumiehen kanssa pariutumalla ja siksi kriteeritkin ovat korkeammalla kuin miehillä, ja siksi haaremin osanakin on naisena ihan mukavaa.

Ei se ole kuule edes noinkaan monimutkaista. Naiselle ei ole iloa kuin niistä miehistä, jotka haluaa tuottaa naiselle nautintoa. Ja osaa. Ja kun se ei ihan joka jantterilta onnistu, eikä aika monia edes kiinnosta, niin on paljon järkempää löytää joku vakio jonka kanssa se on kivaa. Vaikka se ei sitten mikään varsinainen parisuhde olisikaan. Määrä ei takaa tuossa naiselle yhtään mitään.

Jos sulla on kymmeniä tai satoja ehdokkaita mistä valita niin sitä laatua on varmaankin helpompi löytää kuin jos sinulla olisi yksi tai kaksi ei-niin-kovin-hääppöistä vaihtoehtoa. Ihmeellistä nillittämistä.

Naiselle se laatu on sitä että miehellä on huomioon ottava luonne. Ja tuon kartoittaminen ei ole mitenkään nopeaa ja helppoa, vaan vaatii oikeasti tutustumista. En nyt tiedä kenellä on aikaa juosta tapailemassa lukemattomia tuntemattomuuksia Tinderistä.

Naiselle laatu on sitä, että ulkonäkö on miehellä kunnossa ja sitten voidaan miettiä sitä huomioonottamista.

En naisena ymmärrä mikseivät naiset voi myöntää tätä? Vai onko kyse siitä, että minä olen poikkeus? Epämiellyttävä tai ei-kiinnostava mies ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi olkoon kuinka huomioonottava tahansa. Olen tämän muutaman kerran todennut, kun mies on tulkinnut väärin sen, että pidän hänestä todella paljon ystävänä. Ystävä ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi minun silmiini koskaan. Ei muutu, vaikka onkin kuinka mukava tahansa.

Miten niin ei myönnä? Melkein jokaisessa ketjussa on todettu, että ulkonäöllä on merkitystä. Ei missään ole väitetty, että epämiellyttävä mies muuttuisi kiinnostavaksi, jos on huomioiva tyyppi.

Tässä ketjussa on usein todettu, että komeus ei auta mitään, jos mies on mulkku, mutta ei myönnetä sitä, että ulkonäkö on silti ensimmäinen asia, josta kiinnostutaan ensikohtaamisella. Et edes tiedä, että mies on mulkku, ellet ole tutustunut häneen sen verran, että hän on avannut suunsa. Usein sen havaitsemiseen menee vielä kauemmin, mutta ennen sitä olet jo tehnyt päätöksen jutella hänen kanssaan. (Ja nyt en puhu kenestäkään väkisin iholle liimaantuvasta tyypistä.)

Ulkonäkö, tyyli, tapa kantaa itsensä jne. ratkaisee kenen kanssa ylipäätään alkaa jutella. Siitä eteenpäin persoonalla on merkitystä, mutta ensivaikutelma tulee ulkonäöstä ja sitä myöden ulkonäkö todella on ensimmäinen ja tärkein kriteeri. Jos muuta ei ole käytössä kuin kuva, niin päätös tehdään sen perusteella, jos etsitään seuraa.

Kaikkien suhteet eivät ala niin, että nähdään tuntematon tyyppi ja mennään ulkonäön perusteella juttelemaan. Jotkut voivat tutustua työn, harrastusten tai muun puitteissa ihmiseen, jolloin on vaikea sanoa, mitä toisesta on edes tiennyt/nähnyt ensin. Varmaan sen takia moni täällä ei allekirjoita sitä, että toisessa olisi ensin kiinnittänyt huomiota ulkonäköön. Ja esim. itse en edes oikein osaa kiinnostua pelkän ulkonäön perusteella, vaikka ulkonäöllä iso merkitys onkin. Ihmiset ovat näissä asioissa yksilöitä.

Ei se olennaisesti muuta tilannetta, että tapaat miehen harrastuksessa tai tuttavien kautta. Itse olen myös tavannut kaikki poikaystäväni ja aviomieheni yhteisten tuttavien kautta. En siis koskaan ole käyttänyt deittisovelluksia tai iskenyt baarista tuikituntematonta miestä.

Mutta se tietysti, että olen ulkonäkökeskeinen narsisti ratkaisee kaiken. Menikin aika monta sataa viestiä ennen kun narsistikortti kaivettiin esille tässä ketjussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen mitä olen tämän ketjun perusteella ymmärtänyt tasoteoriasta sen suurin ongelma on se, että kyseinen teoria sulkee pois henkilön vapaan tahdon.

Miehen tason määrittää vain se kuinka helposti ja paljon hän saa irtoseksiä mahdollisimman monilta eri naisilta siinäkin tapauksessa, että mies haluaa seksiä vain yhdeltä tietyltä naiselta ja onnistuu siinä. Eli miehen pitäisi haluta paljon irtoseksiä, jotta hänellä olisi edellytykset korkeaan tasoon. Vastaavasti naisten taso määräytyy sen mukaan kuinka paljon heille on tarjolla sellaisia kumppaneita mitä he eivät halua ja toisaalta, jos he vapaasta tahdosta harrastavat seksiä useiden miehien kanssa, heidän tasonsa laskee.

Tasoteoria siis "rankaisee" miehiä haluamattomuudesta ja naisia halusta. Ei ihme, että pariutuminen on vaikeaa, jos sen perustaa näin absurdille ajatusmallille.

Naisen tason määrittää täsmälleen sama setti: kuinka helposti nainen saa sellaisen seksi/parisuhde-elämän, jonka hän itse haluaa. Ei siinä mitään sukupuolista eroa ole.

Eli jos nainen on halusta harrastanut irtoseksiä 80 miehen kanssa, hänen tasonsa on korkea?

Olen eri, mutta haluan esittää huomion tuosta:

Kuka tahansa hyvin keskinkertaisenkin näköinen nainen voi koska tahansa laittaa Tinderiin ilmoituksen että "etsin kevyttä seksiseuraa", ja harrastaa muutaman kuukauden aikana seksiä 80 miehen kanssa.

Jotta mies voisi muutaman kuukauden aikana harrastaa seksiä 80 eri naisen kanssa, niin sen miehen pitäisi olla jotain aivan täysin poikkeuksellista, esim olla aivan uskomattoman hyvännäköinen, tai omata kansainvälisen rokkitähden statuksen ja karisman.

Eli tuota mittaria ei oikein voi käyttää, koska miehillä ja naisilla ei tältä osin homma toimi ihan samalla tavalla.

Eli nyt tasot eivät määräydykään yhtäläisesti sukupuolesta riippumatta ja teoria "rankaisee" naista vapaasta tahdosta ja seksuaalisesta aktiivisuudesta. Mikä on sinänsä typerää, koska miehen korkea taso vaatii paljon seksuaalisesti aktiivisia naisia ympärilleen.

Tietenkin tasot määräytyvät eri tavalla.

Miehen tasoa nostaa pituus, naiselle se on neutraali ominaisuus (pitkistä/lyhyistä naisista tykkäävät ovat melko tarkalleen 50-50).

Miehen tasoa nostaa huomattavasti vaikutusvalta, naisen tasoa ne nostavat vain jos nainen on laulaja/näyttelijä/tms seksisymboli.

Tuo mistä mainitsit perustuu siihen, että miehen on vaikeaa saada seksiä antamatta naiselle mitään muuta. Miesten enemmistö saa naisen kun naisella on muitakin tarpeita kuten perhe, yhteinen asunto, häät ja status pariskuntana. Jos nainen haluaa miehen vaikkei tämä anna hänelle mitään muuta kuin munaa, on hänen seksuaalinen arvonsa erittäin korkea.

Nainen taas saa seksiä helposti, joten sen saaminen ei nosta naisen arvoa.

Tietenkin? Juuri pari sivua sitten minulle sanottiin, että taso määräytyy sukupuolesta riippumatta sen mukaan kuinka paljon saa seksiä haluamiltaan henkilöiltä. Tämän jälkeen alkoi tulemaan kaikenlaisia jatkoehtoja ja nyt tilanne on kääntynyt jo siihen, että tietenkin säännöt ovat erilaiset eri sukupuolille.

Tasoteoria on siis puhtaasti sitä mitä kukakin sen haluaa olevan. Se muuttuu asiayhteyden mukaan ja ainoa yhtäläisyys siinä on se, että kukin voi tulkita sitä juuri siten kuin haluaa ja kuinka se parhaiten vahvistaa omia näkemyksiään.

Eli tasoteoria toimii päinvastoin kuin tieteelliset teoriat. Se on kuin horoskooppi, jokaiselle jotain sen mukaan miten sitä milloinkin haluaa tulkita.

Taso määräytyy sen mukaan minkä tasoisen kumppanin saa sitoutettua ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen. Piste. Se on sama molemmille sukupuolille.

Seksin saaminen menee eri tavalla miehillä vs naisilla. Miehet ovat valmiita panemaan alaspäin, naisilla menee useammin niin päin että miehen tulee olla todella komea ja sytyttävä jotta pelkkä seksi kiinnostaisi.

Eli tasoteoriaa voi soveltaa vain niihin ihmisiin, jotka sopivat tiettyyn, melko konservatiisieen muottiin. Jos sattuu olemaan poly tai haluaisi avoimen suhteen, ei tasoteoriaa voi tällaisiin ihmisiin soveltaa. Ja mitä olen aiemmin huomannut, myös kaikki alakulttuuri-ihmiset mahtuvat tasoteorian lokeroihin melko huonosti. Kuten olen sanonut, tasoteoria ilmentää enemmän amerikkalaisia ihanteita ja normeja. Jo se, että käytetään sanaa "sitouttaa", kertoo siitä, että ajatukset on omaksuttu jostain jenkkilästä. Eihän suomalainen todellisuus ole tuollaista.

Selvyyden vuoksi: en itsekään ole mikään poly, mutta vierastan kuitenkin ajatusta siitä, että suomalainen pariutuminen olisi "sitouttamista ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen". Ihme, kun tässä ei mainittu myös, että "ja ehdottomasti kirkossa vihittyyn avioliittoon" - sekin sopisi amerikkalaiseen normiin. Amerikassa parisuhde on ihan eri lailla monille ihmisille eräänlainen sosioekonominen "järjestely", ja siksi tasoteoriassa toistuvat jatkuvasti tietynlaiset termit, kun ajatellaan, että mies hakee edustusvaimoa ja nainen taloudellista turvaa (mikä tietysti on tietyllä lailla ymmärrettävääkin huonon sosiaaliturvan ja epäreilun työkulttuurin maassa, jossa on vielä erittäin konservatiiviset ja vanhoilliset sukupuoliroolit, maksulliset koulut ja erittäin jyrkät luokkaerot).

Tällöin tason määrittää se minkä tasoisen kumppanin nämä ihmiset voisivat saada.

Vertaamalla pariutuneisiin tämä on yleensä aika helposti mitattavissa.

Kun ei puhuta monogaamisista parisuhteista, käytännössä nyrkkisääntö on seuraava:

- mitä kevyempi suhde, sitä tasokkaampaa seuraa nainen voi saada

- mitä kevyempi suhde, sitä vaikeampaa miehen on saada omantasoistaan seuraa

 

No, juu. Jos etsisin yhden yön juttua tinderistä näin naisena, tottakai valitsisin sen, jonka tuossa suhteessa arvioisin voivan tarjota minulle tyydyttävimmän kokemuksen. Sehän on selvää. Mutta ei sitä pelkkä ulkonäkö määrää, jos mies on esim. käytökseltään kuin pökkelö.

Myönnätkö että ulkonäkörima olis korkeammalla kuin parisuhdetta etsiessä?

Luulen, että me naiset ei olla yhtä visuaalisia kuin te miehet. Miehen ei tarvitse olla huippukomea ollakseen seksikäs, puoleensavetävä tai karismaattinen. Mutta joo, tuohon hommaan valitsisin luultavasti fyysisemmän oloisen miehen kun parisuhteeseen. Sellainenkin kävisi, jonka kanssa nyt ei olisi niin kauheasti puhuttavaa tai yhteistä. Kunhan käytöstavat on kunnossa.

Kyllä te olette.

Juju on siinä että te kuvittelette komean miehen olevan tavis, ja vasta top 0-1-1% miehen olevan komea.

Mikä taho määrittää sen millainen on komea? Ilmeisesti se ei ainakaan ole naiset itse kun heidän mielipiteensä on väärä. Mistä herääkin kysymys miksi naisten pitäisi kiinnostua siitä jonkun muun mielipiteestä millainen on komea?

Siinä on komean määritelmä, joka on kaikkein yleisin ihailtu miestyyppi kaikilla mittareilla mitattuna:

1) Tummat hiukset, täydellinen hiusraja 2) Pituutta yli 183 cm 3) Selkeästi piirtyvät lihakset 4) Rasvaprosentti 8-12 5) Suorat, sopivan valkoiset hampaat 6) Yksinkertaiset, tyylikkäät vaatteet [ei silmälaseja!] 7) Etnisyys kaukasialainen 8) Ikää maksimissaan 27 vuotta

Miesmalli on kaunis katsella, mutta mitä ihmettä mä sillä parisuhteessa tekisin?

Ei ole kysymys parisuhteesta, vaan siitä, millainen mies saa naisen/naisia kaikista helpoiten.

Suurin osa ihmisistä ei halua saada miehiä/naisia kaikista helpoiten vaan rakastaa ja tulla rakastetuksi. Siinähän se ihmisen ns. taso lopulta mitataan. Panohommat on merkityksetöntä roskaa.

Kyllä miehille nimenomaan tuo hyvää fiilistä se, että saa helposti monia eri naisia. Se kuuluu meidän suvunjatkamisen biologiaamme. Loputon määrä naisia olisi paras lopputulema miehelle. Naiset ovat erilaisia, koska he pääsevät jatkamaan sukua parhaiten yhden laatumiehen kanssa pariutumalla ja siksi kriteeritkin ovat korkeammalla kuin miehillä, ja siksi haaremin osanakin on naisena ihan mukavaa.

Ei se ole kuule edes noinkaan monimutkaista. Naiselle ei ole iloa kuin niistä miehistä, jotka haluaa tuottaa naiselle nautintoa. Ja osaa. Ja kun se ei ihan joka jantterilta onnistu, eikä aika monia edes kiinnosta, niin on paljon järkempää löytää joku vakio jonka kanssa se on kivaa. Vaikka se ei sitten mikään varsinainen parisuhde olisikaan. Määrä ei takaa tuossa naiselle yhtään mitään.

Jos sulla on kymmeniä tai satoja ehdokkaita mistä valita niin sitä laatua on varmaankin helpompi löytää kuin jos sinulla olisi yksi tai kaksi ei-niin-kovin-hääppöistä vaihtoehtoa. Ihmeellistä nillittämistä.

Naiselle se laatu on sitä että miehellä on huomioon ottava luonne. Ja tuon kartoittaminen ei ole mitenkään nopeaa ja helppoa, vaan vaatii oikeasti tutustumista. En nyt tiedä kenellä on aikaa juosta tapailemassa lukemattomia tuntemattomuuksia Tinderistä.

Naiselle laatu on sitä, että ulkonäkö on miehellä kunnossa ja sitten voidaan miettiä sitä huomioonottamista.

En naisena ymmärrä mikseivät naiset voi myöntää tätä? Vai onko kyse siitä, että minä olen poikkeus? Epämiellyttävä tai ei-kiinnostava mies ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi olkoon kuinka huomioonottava tahansa. Olen tämän muutaman kerran todennut, kun mies on tulkinnut väärin sen, että pidän hänestä todella paljon ystävänä. Ystävä ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi minun silmiini koskaan. Ei muutu, vaikka onkin kuinka mukava tahansa.

Et ole poikkeus. Tai on täällä ainakin yksi toinen samalla tavalla ajatteleva :)

Jokainen mun suhde on alkanut siitä että ihastuin nimenomaan miehen ulkonäköön, ja sitten kun tutustuimme paremmin niin aloin pikku hiljaa rakastumaan myös hänen luonteeseensa. Mutta nimenomaan miehen ulkonäkö oli se asia joka sytytti sen alun liekin.

Sitähän minäkin. Tosiasiassa ajattelen, että tässä on asia, mitä ei vain tahdota myöntää. Siis ulkonäön merkitystä. Jotenkin outoa, koska vaikuttaahan ulkoinen vaikutelma kaikkiin muihinkin tekemiimme valintoihin. Valitsen vaikkapa ne sämpylät, jotka ovat pyöreitä ja virheettömiä enkä sitä litistynyttä, miksi sitten elämän tärkeimmässä valinnassa olisi toisin.

Osa naisista haluaa lapsia ja tietynlaisen elämän, minkä vuoksi 30 ikävuoden kynnyksellä on joillain pakkotilanne höllätä ulkonäkövaatimuksia.

Mistä sinä tarkalleen ottaen olet tehnyt tämän päätelmän? Ovatko 30:n ikävuoden jälkeen pariutuneiden parien miehet mielestäsi rumempia ja mistä olet heitä havainnoinut? 

Pariutumisikä ja lasten saamisen ikä on lykkääntynyt, mihin on monia syitä. Yksi niistä on nuoruuden venyminen ja toinen se, että miehillä ei mene kovin vahvasti, vaan moni on syrjäytynyt. Myös taloudellisilla syillä on merkitystä. Ja mitä myöhempään pariutuminen menee, sitä enemmän on monesti järkeä päässä. Katsotaan muutakin kuin sitä miten kuuma se tyttö tai poika on: nekin katsovat, jotka sinänsä arvostavat ulkoisia seikkoja. Elämänkokemuksen mukana tulee myös varovaisuutta sen suhteen mikä kaikki voi mennä pieleen. Synnytyksestä avioeroon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen mitä olen tämän ketjun perusteella ymmärtänyt tasoteoriasta sen suurin ongelma on se, että kyseinen teoria sulkee pois henkilön vapaan tahdon.

Miehen tason määrittää vain se kuinka helposti ja paljon hän saa irtoseksiä mahdollisimman monilta eri naisilta siinäkin tapauksessa, että mies haluaa seksiä vain yhdeltä tietyltä naiselta ja onnistuu siinä. Eli miehen pitäisi haluta paljon irtoseksiä, jotta hänellä olisi edellytykset korkeaan tasoon. Vastaavasti naisten taso määräytyy sen mukaan kuinka paljon heille on tarjolla sellaisia kumppaneita mitä he eivät halua ja toisaalta, jos he vapaasta tahdosta harrastavat seksiä useiden miehien kanssa, heidän tasonsa laskee.

Tasoteoria siis "rankaisee" miehiä haluamattomuudesta ja naisia halusta. Ei ihme, että pariutuminen on vaikeaa, jos sen perustaa näin absurdille ajatusmallille.

Naisen tason määrittää täsmälleen sama setti: kuinka helposti nainen saa sellaisen seksi/parisuhde-elämän, jonka hän itse haluaa. Ei siinä mitään sukupuolista eroa ole.

Eli jos nainen on halusta harrastanut irtoseksiä 80 miehen kanssa, hänen tasonsa on korkea?

Olen eri, mutta haluan esittää huomion tuosta:

Kuka tahansa hyvin keskinkertaisenkin näköinen nainen voi koska tahansa laittaa Tinderiin ilmoituksen että "etsin kevyttä seksiseuraa", ja harrastaa muutaman kuukauden aikana seksiä 80 miehen kanssa.

Jotta mies voisi muutaman kuukauden aikana harrastaa seksiä 80 eri naisen kanssa, niin sen miehen pitäisi olla jotain aivan täysin poikkeuksellista, esim olla aivan uskomattoman hyvännäköinen, tai omata kansainvälisen rokkitähden statuksen ja karisman.

Eli tuota mittaria ei oikein voi käyttää, koska miehillä ja naisilla ei tältä osin homma toimi ihan samalla tavalla.

Eli nyt tasot eivät määräydykään yhtäläisesti sukupuolesta riippumatta ja teoria "rankaisee" naista vapaasta tahdosta ja seksuaalisesta aktiivisuudesta. Mikä on sinänsä typerää, koska miehen korkea taso vaatii paljon seksuaalisesti aktiivisia naisia ympärilleen.

Tietenkin tasot määräytyvät eri tavalla.

Miehen tasoa nostaa pituus, naiselle se on neutraali ominaisuus (pitkistä/lyhyistä naisista tykkäävät ovat melko tarkalleen 50-50).

Miehen tasoa nostaa huomattavasti vaikutusvalta, naisen tasoa ne nostavat vain jos nainen on laulaja/näyttelijä/tms seksisymboli.

Tuo mistä mainitsit perustuu siihen, että miehen on vaikeaa saada seksiä antamatta naiselle mitään muuta. Miesten enemmistö saa naisen kun naisella on muitakin tarpeita kuten perhe, yhteinen asunto, häät ja status pariskuntana. Jos nainen haluaa miehen vaikkei tämä anna hänelle mitään muuta kuin munaa, on hänen seksuaalinen arvonsa erittäin korkea.

Nainen taas saa seksiä helposti, joten sen saaminen ei nosta naisen arvoa.

Tietenkin? Juuri pari sivua sitten minulle sanottiin, että taso määräytyy sukupuolesta riippumatta sen mukaan kuinka paljon saa seksiä haluamiltaan henkilöiltä. Tämän jälkeen alkoi tulemaan kaikenlaisia jatkoehtoja ja nyt tilanne on kääntynyt jo siihen, että tietenkin säännöt ovat erilaiset eri sukupuolille.

Tasoteoria on siis puhtaasti sitä mitä kukakin sen haluaa olevan. Se muuttuu asiayhteyden mukaan ja ainoa yhtäläisyys siinä on se, että kukin voi tulkita sitä juuri siten kuin haluaa ja kuinka se parhaiten vahvistaa omia näkemyksiään.

Eli tasoteoria toimii päinvastoin kuin tieteelliset teoriat. Se on kuin horoskooppi, jokaiselle jotain sen mukaan miten sitä milloinkin haluaa tulkita.

Taso määräytyy sen mukaan minkä tasoisen kumppanin saa sitoutettua ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen. Piste. Se on sama molemmille sukupuolille.

Seksin saaminen menee eri tavalla miehillä vs naisilla. Miehet ovat valmiita panemaan alaspäin, naisilla menee useammin niin päin että miehen tulee olla todella komea ja sytyttävä jotta pelkkä seksi kiinnostaisi.

Eli tasoteoriaa voi soveltaa vain niihin ihmisiin, jotka sopivat tiettyyn, melko konservatiisieen muottiin. Jos sattuu olemaan poly tai haluaisi avoimen suhteen, ei tasoteoriaa voi tällaisiin ihmisiin soveltaa. Ja mitä olen aiemmin huomannut, myös kaikki alakulttuuri-ihmiset mahtuvat tasoteorian lokeroihin melko huonosti. Kuten olen sanonut, tasoteoria ilmentää enemmän amerikkalaisia ihanteita ja normeja. Jo se, että käytetään sanaa "sitouttaa", kertoo siitä, että ajatukset on omaksuttu jostain jenkkilästä. Eihän suomalainen todellisuus ole tuollaista.

Selvyyden vuoksi: en itsekään ole mikään poly, mutta vierastan kuitenkin ajatusta siitä, että suomalainen pariutuminen olisi "sitouttamista ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen". Ihme, kun tässä ei mainittu myös, että "ja ehdottomasti kirkossa vihittyyn avioliittoon" - sekin sopisi amerikkalaiseen normiin. Amerikassa parisuhde on ihan eri lailla monille ihmisille eräänlainen sosioekonominen "järjestely", ja siksi tasoteoriassa toistuvat jatkuvasti tietynlaiset termit, kun ajatellaan, että mies hakee edustusvaimoa ja nainen taloudellista turvaa (mikä tietysti on tietyllä lailla ymmärrettävääkin huonon sosiaaliturvan ja epäreilun työkulttuurin maassa, jossa on vielä erittäin konservatiiviset ja vanhoilliset sukupuoliroolit, maksulliset koulut ja erittäin jyrkät luokkaerot).

Tällöin tason määrittää se minkä tasoisen kumppanin nämä ihmiset voisivat saada.

Vertaamalla pariutuneisiin tämä on yleensä aika helposti mitattavissa.

Kun ei puhuta monogaamisista parisuhteista, käytännössä nyrkkisääntö on seuraava:

- mitä kevyempi suhde, sitä tasokkaampaa seuraa nainen voi saada

- mitä kevyempi suhde, sitä vaikeampaa miehen on saada omantasoistaan seuraa

 

No, juu. Jos etsisin yhden yön juttua tinderistä näin naisena, tottakai valitsisin sen, jonka tuossa suhteessa arvioisin voivan tarjota minulle tyydyttävimmän kokemuksen. Sehän on selvää. Mutta ei sitä pelkkä ulkonäkö määrää, jos mies on esim. käytökseltään kuin pökkelö.

Myönnätkö että ulkonäkörima olis korkeammalla kuin parisuhdetta etsiessä?

Luulen, että me naiset ei olla yhtä visuaalisia kuin te miehet. Miehen ei tarvitse olla huippukomea ollakseen seksikäs, puoleensavetävä tai karismaattinen. Mutta joo, tuohon hommaan valitsisin luultavasti fyysisemmän oloisen miehen kun parisuhteeseen. Sellainenkin kävisi, jonka kanssa nyt ei olisi niin kauheasti puhuttavaa tai yhteistä. Kunhan käytöstavat on kunnossa.

Kyllä te olette.

Juju on siinä että te kuvittelette komean miehen olevan tavis, ja vasta top 0-1-1% miehen olevan komea.

Mikä taho määrittää sen millainen on komea? Ilmeisesti se ei ainakaan ole naiset itse kun heidän mielipiteensä on väärä. Mistä herääkin kysymys miksi naisten pitäisi kiinnostua siitä jonkun muun mielipiteestä millainen on komea?

Siinä on komean määritelmä, joka on kaikkein yleisin ihailtu miestyyppi kaikilla mittareilla mitattuna:

1) Tummat hiukset, täydellinen hiusraja 2) Pituutta yli 183 cm 3) Selkeästi piirtyvät lihakset 4) Rasvaprosentti 8-12 5) Suorat, sopivan valkoiset hampaat 6) Yksinkertaiset, tyylikkäät vaatteet [ei silmälaseja!] 7) Etnisyys kaukasialainen 8) Ikää maksimissaan 27 vuotta

Miesmalli on kaunis katsella, mutta mitä ihmettä mä sillä parisuhteessa tekisin?

Ei ole kysymys parisuhteesta, vaan siitä, millainen mies saa naisen/naisia kaikista helpoiten.

Suurin osa ihmisistä ei halua saada miehiä/naisia kaikista helpoiten vaan rakastaa ja tulla rakastetuksi. Siinähän se ihmisen ns. taso lopulta mitataan. Panohommat on merkityksetöntä roskaa.

Kyllä miehille nimenomaan tuo hyvää fiilistä se, että saa helposti monia eri naisia. Se kuuluu meidän suvunjatkamisen biologiaamme. Loputon määrä naisia olisi paras lopputulema miehelle. Naiset ovat erilaisia, koska he pääsevät jatkamaan sukua parhaiten yhden laatumiehen kanssa pariutumalla ja siksi kriteeritkin ovat korkeammalla kuin miehillä, ja siksi haaremin osanakin on naisena ihan mukavaa.

Ei se ole kuule edes noinkaan monimutkaista. Naiselle ei ole iloa kuin niistä miehistä, jotka haluaa tuottaa naiselle nautintoa. Ja osaa. Ja kun se ei ihan joka jantterilta onnistu, eikä aika monia edes kiinnosta, niin on paljon järkempää löytää joku vakio jonka kanssa se on kivaa. Vaikka se ei sitten mikään varsinainen parisuhde olisikaan. Määrä ei takaa tuossa naiselle yhtään mitään.

Jos sulla on kymmeniä tai satoja ehdokkaita mistä valita niin sitä laatua on varmaankin helpompi löytää kuin jos sinulla olisi yksi tai kaksi ei-niin-kovin-hääppöistä vaihtoehtoa. Ihmeellistä nillittämistä.

Naiselle se laatu on sitä että miehellä on huomioon ottava luonne. Ja tuon kartoittaminen ei ole mitenkään nopeaa ja helppoa, vaan vaatii oikeasti tutustumista. En nyt tiedä kenellä on aikaa juosta tapailemassa lukemattomia tuntemattomuuksia Tinderistä.

Naiselle laatu on sitä, että ulkonäkö on miehellä kunnossa ja sitten voidaan miettiä sitä huomioonottamista.

En naisena ymmärrä mikseivät naiset voi myöntää tätä? Vai onko kyse siitä, että minä olen poikkeus? Epämiellyttävä tai ei-kiinnostava mies ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi olkoon kuinka huomioonottava tahansa. Olen tämän muutaman kerran todennut, kun mies on tulkinnut väärin sen, että pidän hänestä todella paljon ystävänä. Ystävä ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi minun silmiini koskaan. Ei muutu, vaikka onkin kuinka mukava tahansa.

Et ole poikkeus. Tai on täällä ainakin yksi toinen samalla tavalla ajatteleva :)

Jokainen mun suhde on alkanut siitä että ihastuin nimenomaan miehen ulkonäköön, ja sitten kun tutustuimme paremmin niin aloin pikku hiljaa rakastumaan myös hänen luonteeseensa. Mutta nimenomaan miehen ulkonäkö oli se asia joka sytytti sen alun liekin.

Sitähän minäkin. Tosiasiassa ajattelen, että tässä on asia, mitä ei vain tahdota myöntää. Siis ulkonäön merkitystä. Jotenkin outoa, koska vaikuttaahan ulkoinen vaikutelma kaikkiin muihinkin tekemiimme valintoihin. Valitsen vaikkapa ne sämpylät, jotka ovat pyöreitä ja virheettömiä enkä sitä litistynyttä, miksi sitten elämän tärkeimmässä valinnassa olisi toisin.

Varmaankin siksi, että tosimaailma on täynnä pelkästään eri tavoin litistyneitä sämpylöitä, joista suuri valtaosa päätyy montakin kertaa jonkun ostoskoriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen mitä olen tämän ketjun perusteella ymmärtänyt tasoteoriasta sen suurin ongelma on se, että kyseinen teoria sulkee pois henkilön vapaan tahdon.

Miehen tason määrittää vain se kuinka helposti ja paljon hän saa irtoseksiä mahdollisimman monilta eri naisilta siinäkin tapauksessa, että mies haluaa seksiä vain yhdeltä tietyltä naiselta ja onnistuu siinä. Eli miehen pitäisi haluta paljon irtoseksiä, jotta hänellä olisi edellytykset korkeaan tasoon. Vastaavasti naisten taso määräytyy sen mukaan kuinka paljon heille on tarjolla sellaisia kumppaneita mitä he eivät halua ja toisaalta, jos he vapaasta tahdosta harrastavat seksiä useiden miehien kanssa, heidän tasonsa laskee.

Tasoteoria siis "rankaisee" miehiä haluamattomuudesta ja naisia halusta. Ei ihme, että pariutuminen on vaikeaa, jos sen perustaa näin absurdille ajatusmallille.

Naisen tason määrittää täsmälleen sama setti: kuinka helposti nainen saa sellaisen seksi/parisuhde-elämän, jonka hän itse haluaa. Ei siinä mitään sukupuolista eroa ole.

Eli jos nainen on halusta harrastanut irtoseksiä 80 miehen kanssa, hänen tasonsa on korkea?

Olen eri, mutta haluan esittää huomion tuosta:

Kuka tahansa hyvin keskinkertaisenkin näköinen nainen voi koska tahansa laittaa Tinderiin ilmoituksen että "etsin kevyttä seksiseuraa", ja harrastaa muutaman kuukauden aikana seksiä 80 miehen kanssa.

Jotta mies voisi muutaman kuukauden aikana harrastaa seksiä 80 eri naisen kanssa, niin sen miehen pitäisi olla jotain aivan täysin poikkeuksellista, esim olla aivan uskomattoman hyvännäköinen, tai omata kansainvälisen rokkitähden statuksen ja karisman.

Eli tuota mittaria ei oikein voi käyttää, koska miehillä ja naisilla ei tältä osin homma toimi ihan samalla tavalla.

Eli nyt tasot eivät määräydykään yhtäläisesti sukupuolesta riippumatta ja teoria "rankaisee" naista vapaasta tahdosta ja seksuaalisesta aktiivisuudesta. Mikä on sinänsä typerää, koska miehen korkea taso vaatii paljon seksuaalisesti aktiivisia naisia ympärilleen.

Tietenkin tasot määräytyvät eri tavalla.

Miehen tasoa nostaa pituus, naiselle se on neutraali ominaisuus (pitkistä/lyhyistä naisista tykkäävät ovat melko tarkalleen 50-50).

Miehen tasoa nostaa huomattavasti vaikutusvalta, naisen tasoa ne nostavat vain jos nainen on laulaja/näyttelijä/tms seksisymboli.

Tuo mistä mainitsit perustuu siihen, että miehen on vaikeaa saada seksiä antamatta naiselle mitään muuta. Miesten enemmistö saa naisen kun naisella on muitakin tarpeita kuten perhe, yhteinen asunto, häät ja status pariskuntana. Jos nainen haluaa miehen vaikkei tämä anna hänelle mitään muuta kuin munaa, on hänen seksuaalinen arvonsa erittäin korkea.

Nainen taas saa seksiä helposti, joten sen saaminen ei nosta naisen arvoa.

Tietenkin? Juuri pari sivua sitten minulle sanottiin, että taso määräytyy sukupuolesta riippumatta sen mukaan kuinka paljon saa seksiä haluamiltaan henkilöiltä. Tämän jälkeen alkoi tulemaan kaikenlaisia jatkoehtoja ja nyt tilanne on kääntynyt jo siihen, että tietenkin säännöt ovat erilaiset eri sukupuolille.

Tasoteoria on siis puhtaasti sitä mitä kukakin sen haluaa olevan. Se muuttuu asiayhteyden mukaan ja ainoa yhtäläisyys siinä on se, että kukin voi tulkita sitä juuri siten kuin haluaa ja kuinka se parhaiten vahvistaa omia näkemyksiään.

Eli tasoteoria toimii päinvastoin kuin tieteelliset teoriat. Se on kuin horoskooppi, jokaiselle jotain sen mukaan miten sitä milloinkin haluaa tulkita.

Taso määräytyy sen mukaan minkä tasoisen kumppanin saa sitoutettua ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen. Piste. Se on sama molemmille sukupuolille.

Seksin saaminen menee eri tavalla miehillä vs naisilla. Miehet ovat valmiita panemaan alaspäin, naisilla menee useammin niin päin että miehen tulee olla todella komea ja sytyttävä jotta pelkkä seksi kiinnostaisi.

Eli tasoteoriaa voi soveltaa vain niihin ihmisiin, jotka sopivat tiettyyn, melko konservatiisieen muottiin. Jos sattuu olemaan poly tai haluaisi avoimen suhteen, ei tasoteoriaa voi tällaisiin ihmisiin soveltaa. Ja mitä olen aiemmin huomannut, myös kaikki alakulttuuri-ihmiset mahtuvat tasoteorian lokeroihin melko huonosti. Kuten olen sanonut, tasoteoria ilmentää enemmän amerikkalaisia ihanteita ja normeja. Jo se, että käytetään sanaa "sitouttaa", kertoo siitä, että ajatukset on omaksuttu jostain jenkkilästä. Eihän suomalainen todellisuus ole tuollaista.

Selvyyden vuoksi: en itsekään ole mikään poly, mutta vierastan kuitenkin ajatusta siitä, että suomalainen pariutuminen olisi "sitouttamista ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen". Ihme, kun tässä ei mainittu myös, että "ja ehdottomasti kirkossa vihittyyn avioliittoon" - sekin sopisi amerikkalaiseen normiin. Amerikassa parisuhde on ihan eri lailla monille ihmisille eräänlainen sosioekonominen "järjestely", ja siksi tasoteoriassa toistuvat jatkuvasti tietynlaiset termit, kun ajatellaan, että mies hakee edustusvaimoa ja nainen taloudellista turvaa (mikä tietysti on tietyllä lailla ymmärrettävääkin huonon sosiaaliturvan ja epäreilun työkulttuurin maassa, jossa on vielä erittäin konservatiiviset ja vanhoilliset sukupuoliroolit, maksulliset koulut ja erittäin jyrkät luokkaerot).

Tällöin tason määrittää se minkä tasoisen kumppanin nämä ihmiset voisivat saada.

Vertaamalla pariutuneisiin tämä on yleensä aika helposti mitattavissa.

Kun ei puhuta monogaamisista parisuhteista, käytännössä nyrkkisääntö on seuraava:

- mitä kevyempi suhde, sitä tasokkaampaa seuraa nainen voi saada

- mitä kevyempi suhde, sitä vaikeampaa miehen on saada omantasoistaan seuraa

 

No, juu. Jos etsisin yhden yön juttua tinderistä näin naisena, tottakai valitsisin sen, jonka tuossa suhteessa arvioisin voivan tarjota minulle tyydyttävimmän kokemuksen. Sehän on selvää. Mutta ei sitä pelkkä ulkonäkö määrää, jos mies on esim. käytökseltään kuin pökkelö.

Myönnätkö että ulkonäkörima olis korkeammalla kuin parisuhdetta etsiessä?

Luulen, että me naiset ei olla yhtä visuaalisia kuin te miehet. Miehen ei tarvitse olla huippukomea ollakseen seksikäs, puoleensavetävä tai karismaattinen. Mutta joo, tuohon hommaan valitsisin luultavasti fyysisemmän oloisen miehen kun parisuhteeseen. Sellainenkin kävisi, jonka kanssa nyt ei olisi niin kauheasti puhuttavaa tai yhteistä. Kunhan käytöstavat on kunnossa.

Kyllä te olette.

Juju on siinä että te kuvittelette komean miehen olevan tavis, ja vasta top 0-1-1% miehen olevan komea.

Mikä taho määrittää sen millainen on komea? Ilmeisesti se ei ainakaan ole naiset itse kun heidän mielipiteensä on väärä. Mistä herääkin kysymys miksi naisten pitäisi kiinnostua siitä jonkun muun mielipiteestä millainen on komea?

Siinä on komean määritelmä, joka on kaikkein yleisin ihailtu miestyyppi kaikilla mittareilla mitattuna:

1) Tummat hiukset, täydellinen hiusraja 2) Pituutta yli 183 cm 3) Selkeästi piirtyvät lihakset 4) Rasvaprosentti 8-12 5) Suorat, sopivan valkoiset hampaat 6) Yksinkertaiset, tyylikkäät vaatteet [ei silmälaseja!] 7) Etnisyys kaukasialainen 8) Ikää maksimissaan 27 vuotta

Miesmalli on kaunis katsella, mutta mitä ihmettä mä sillä parisuhteessa tekisin?

Ei ole kysymys parisuhteesta, vaan siitä, millainen mies saa naisen/naisia kaikista helpoiten.

Suurin osa ihmisistä ei halua saada miehiä/naisia kaikista helpoiten vaan rakastaa ja tulla rakastetuksi. Siinähän se ihmisen ns. taso lopulta mitataan. Panohommat on merkityksetöntä roskaa.

Kyllä miehille nimenomaan tuo hyvää fiilistä se, että saa helposti monia eri naisia. Se kuuluu meidän suvunjatkamisen biologiaamme. Loputon määrä naisia olisi paras lopputulema miehelle. Naiset ovat erilaisia, koska he pääsevät jatkamaan sukua parhaiten yhden laatumiehen kanssa pariutumalla ja siksi kriteeritkin ovat korkeammalla kuin miehillä, ja siksi haaremin osanakin on naisena ihan mukavaa.

Ei se ole kuule edes noinkaan monimutkaista. Naiselle ei ole iloa kuin niistä miehistä, jotka haluaa tuottaa naiselle nautintoa. Ja osaa. Ja kun se ei ihan joka jantterilta onnistu, eikä aika monia edes kiinnosta, niin on paljon järkempää löytää joku vakio jonka kanssa se on kivaa. Vaikka se ei sitten mikään varsinainen parisuhde olisikaan. Määrä ei takaa tuossa naiselle yhtään mitään.

Jos sulla on kymmeniä tai satoja ehdokkaita mistä valita niin sitä laatua on varmaankin helpompi löytää kuin jos sinulla olisi yksi tai kaksi ei-niin-kovin-hääppöistä vaihtoehtoa. Ihmeellistä nillittämistä.

Naiselle se laatu on sitä että miehellä on huomioon ottava luonne. Ja tuon kartoittaminen ei ole mitenkään nopeaa ja helppoa, vaan vaatii oikeasti tutustumista. En nyt tiedä kenellä on aikaa juosta tapailemassa lukemattomia tuntemattomuuksia Tinderistä.

Naiselle laatu on sitä, että ulkonäkö on miehellä kunnossa ja sitten voidaan miettiä sitä huomioonottamista.

En naisena ymmärrä mikseivät naiset voi myöntää tätä? Vai onko kyse siitä, että minä olen poikkeus? Epämiellyttävä tai ei-kiinnostava mies ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi olkoon kuinka huomioonottava tahansa. Olen tämän muutaman kerran todennut, kun mies on tulkinnut väärin sen, että pidän hänestä todella paljon ystävänä. Ystävä ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi minun silmiini koskaan. Ei muutu, vaikka onkin kuinka mukava tahansa.

Miten niin ei myönnä? Melkein jokaisessa ketjussa on todettu, että ulkonäöllä on merkitystä. Ei missään ole väitetty, että epämiellyttävä mies muuttuisi kiinnostavaksi, jos on huomioiva tyyppi.

Tässä ketjussa on usein todettu, että komeus ei auta mitään, jos mies on mulkku, mutta ei myönnetä sitä, että ulkonäkö on silti ensimmäinen asia, josta kiinnostutaan ensikohtaamisella. Et edes tiedä, että mies on mulkku, ellet ole tutustunut häneen sen verran, että hän on avannut suunsa. Usein sen havaitsemiseen menee vielä kauemmin, mutta ennen sitä olet jo tehnyt päätöksen jutella hänen kanssaan. (Ja nyt en puhu kenestäkään väkisin iholle liimaantuvasta tyypistä.)

Ulkonäkö, tyyli, tapa kantaa itsensä jne. ratkaisee kenen kanssa ylipäätään alkaa jutella. Siitä eteenpäin persoonalla on merkitystä, mutta ensivaikutelma tulee ulkonäöstä ja sitä myöden ulkonäkö todella on ensimmäinen ja tärkein kriteeri. Jos muuta ei ole käytössä kuin kuva, niin päätös tehdään sen perusteella, jos etsitään seuraa.

Kaikkien suhteet eivät ala niin, että nähdään tuntematon tyyppi ja mennään ulkonäön perusteella juttelemaan. Jotkut voivat tutustua työn, harrastusten tai muun puitteissa ihmiseen, jolloin on vaikea sanoa, mitä toisesta on edes tiennyt/nähnyt ensin. Varmaan sen takia moni täällä ei allekirjoita sitä, että toisessa olisi ensin kiinnittänyt huomiota ulkonäköön. Ja esim. itse en edes oikein osaa kiinnostua pelkän ulkonäön perusteella, vaikka ulkonäöllä iso merkitys onkin. Ihmiset ovat näissä asioissa yksilöitä.

Ei se olennaisesti muuta tilannetta, että tapaat miehen harrastuksessa tai tuttavien kautta. Itse olen myös tavannut kaikki poikaystäväni ja aviomieheni yhteisten tuttavien kautta. En siis koskaan ole käyttänyt deittisovelluksia tai iskenyt baarista tuikituntematonta miestä.

Mutta se tietysti, että olen ulkonäkökeskeinen narsisti ratkaisee kaiken. Menikin aika monta sataa viestiä ennen kun narsistikortti kaivettiin esille tässä ketjussa.

Olen se, jolle vastasit, mutta narsismista on kirjoitellut täällä joku ihan muu. Olisi kiva, että yhden kirjoittajan suuhun ei laitettaisi toisen sanomisia. 

En tiedä, ymmärrätkö nyt jotenkin väärin, mitä yritän sanoa. Itsehän olen tässä myös korostanut ulkonäön merkitystä pariutumisessa ja seksuaalisessa halussa, mutta olen yrittänyt selventää, miksi moni kokee vieraaksi sen väitteen, että aina ihastutaan ensin ulkonäköön. Kun ei se todellakaan kaikissa tapauksissa mene noin. Silloin, kun ihmiseen tutustuu jotenkin muuten kuin ulkonäkö edellä, ihmisestä saa tapaamishetkellä paljon muutakin informaatiota kuin ulkonäön, eikä aina siinä vaiheessa mieti toisen ulkonäköä - edes silloin, vaikka vähän ajan kuluttua tuntisikin henkilöön vetoa. Yritän tässä vain tuoda esiin sen, että tutustumistapoja on erilaisia, ja onhan sekin mahdollista, että on tuntenut toisen jo pitkään, ennen kuin kiinnostuu tästä - millä lailla siinä mukaan mennään ulkonäkö edellä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näyttää pahasti siltä ettei kukaan osaa vastata apn kysymykseen. Kukaan ei tiedä miten tasot menee.

Tasoteoria = toiset ihmiset ovat halutumpia ja suositumpia kuin toiset syistä X, X, X X ja X. Sen tarkempi tieteellinen määrittely vaatisi uuden Sigmund Freudin syntymistä tähän aikaan.

Minulle on edelleen mysteeri, mihin yksilötasolla tätä teoriaa tarvitsisin. Se selittää, miksi olen avoliitossa puolisoni enkä jonkun toisen kanssa? Ok. Nice to know. Jos taas olisin sinkku, niin mihin silloin? Miesmakuani se ei muuttaisi millään tavalla. Eikä toimintaani "parisuhdemarkkinoilla". Olisin edelleen mieluummin yksin kuin jonkun kanssa, josta en kiinnostuisi ihan luonnollisesti.

Toinen, mitä en ymmärrä, on että onko teoria siis totta ("ihmisen taso määrittyy sen mukaan, minkä tasoisen hän onnistuu saamaan/sitouttamaan") vai ovatko naiset hypergamisia, mikä siis kumoaa tasoteorian.

Et sinä teoriaa mihinkään tarvitsekaan. Sen tähden minua hämmästyttääkin, että niin monet käyttävät niin monta minuuttia kallisarvoista aikaansa tähän teoriaan, jos se on heidän mielestään järjetön. Eikö se silloin ole aivan yhdentekevä? Pariutuminen sujuu joka tapauksessa omalla tavallaan, vaikka siitä ajattelisi mitä. Siihen ei voi itse vaikuttaa kovinkaan paljon, ellei sitten vaikkapa ole täysin tietämätön siitä miten oma ulkonäkö vastakkaiseen sukupuoleen vaikuttaa. Harva lienee ihan täysin tietämätön.

Hypergamisuudella viitataan siihen, että nainen koettaa saada mahdollisimman korkeatasoisen kumppanin jälkeläisiään varten eli pohja on evoluutiobiologinen. Ei se mitenkään kumoa markkina-arvoteoriaa. Se ettei hahmota markkinoiden toimintaa on normaali tilanne. Normaalisti pariutuminen tapahtuu siten, ettei lainalaisuuksia tule miettineeksi lainkaan. Löytyy riittävän sopiva ja oman tasoinen kuten prismatesti osoittaa.

"Pariutuminen sujuu joka tapauksessa omalla tavallaan". Sitä voi kuitenkin huomattavasti helpottaa kehittämällä omaa ulkonäköään niin pitkälle, kuin se on mahdollista. Kuten tuossa edellä nainen sanoi: "...Se sytytti liekin".

Ulkonäön kehittäminen tulee mieleen, jos pariutumisessa on ongelma. Toinen vaihtoehto pariutumisen epäonniastuessa on käpertyä itseensä ja omiin ympyröihinsä, jotka esitetään irrallisina muiden ihmisten maailmasta eli itsepetos. Kolmas vaihtoehto on ryhtyä ikisinkuksi ja esittää se parhaana mahdollisena vaihtoehtona, mitä se tietysti voi aidosti myös olla.

Ei kenenkään ole pakko olla muiden leikissä mukana, mutta se ei silti muuta sitä miten maailma toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen mitä olen tämän ketjun perusteella ymmärtänyt tasoteoriasta sen suurin ongelma on se, että kyseinen teoria sulkee pois henkilön vapaan tahdon.

Miehen tason määrittää vain se kuinka helposti ja paljon hän saa irtoseksiä mahdollisimman monilta eri naisilta siinäkin tapauksessa, että mies haluaa seksiä vain yhdeltä tietyltä naiselta ja onnistuu siinä. Eli miehen pitäisi haluta paljon irtoseksiä, jotta hänellä olisi edellytykset korkeaan tasoon. Vastaavasti naisten taso määräytyy sen mukaan kuinka paljon heille on tarjolla sellaisia kumppaneita mitä he eivät halua ja toisaalta, jos he vapaasta tahdosta harrastavat seksiä useiden miehien kanssa, heidän tasonsa laskee.

Tasoteoria siis "rankaisee" miehiä haluamattomuudesta ja naisia halusta. Ei ihme, että pariutuminen on vaikeaa, jos sen perustaa näin absurdille ajatusmallille.

Naisen tason määrittää täsmälleen sama setti: kuinka helposti nainen saa sellaisen seksi/parisuhde-elämän, jonka hän itse haluaa. Ei siinä mitään sukupuolista eroa ole.

Eli jos nainen on halusta harrastanut irtoseksiä 80 miehen kanssa, hänen tasonsa on korkea?

Olen eri, mutta haluan esittää huomion tuosta:

Kuka tahansa hyvin keskinkertaisenkin näköinen nainen voi koska tahansa laittaa Tinderiin ilmoituksen että "etsin kevyttä seksiseuraa", ja harrastaa muutaman kuukauden aikana seksiä 80 miehen kanssa.

Jotta mies voisi muutaman kuukauden aikana harrastaa seksiä 80 eri naisen kanssa, niin sen miehen pitäisi olla jotain aivan täysin poikkeuksellista, esim olla aivan uskomattoman hyvännäköinen, tai omata kansainvälisen rokkitähden statuksen ja karisman.

Eli tuota mittaria ei oikein voi käyttää, koska miehillä ja naisilla ei tältä osin homma toimi ihan samalla tavalla.

Eli nyt tasot eivät määräydykään yhtäläisesti sukupuolesta riippumatta ja teoria "rankaisee" naista vapaasta tahdosta ja seksuaalisesta aktiivisuudesta. Mikä on sinänsä typerää, koska miehen korkea taso vaatii paljon seksuaalisesti aktiivisia naisia ympärilleen.

Tietenkin tasot määräytyvät eri tavalla.

Miehen tasoa nostaa pituus, naiselle se on neutraali ominaisuus (pitkistä/lyhyistä naisista tykkäävät ovat melko tarkalleen 50-50).

Miehen tasoa nostaa huomattavasti vaikutusvalta, naisen tasoa ne nostavat vain jos nainen on laulaja/näyttelijä/tms seksisymboli.

Tuo mistä mainitsit perustuu siihen, että miehen on vaikeaa saada seksiä antamatta naiselle mitään muuta. Miesten enemmistö saa naisen kun naisella on muitakin tarpeita kuten perhe, yhteinen asunto, häät ja status pariskuntana. Jos nainen haluaa miehen vaikkei tämä anna hänelle mitään muuta kuin munaa, on hänen seksuaalinen arvonsa erittäin korkea.

Nainen taas saa seksiä helposti, joten sen saaminen ei nosta naisen arvoa.

Tietenkin? Juuri pari sivua sitten minulle sanottiin, että taso määräytyy sukupuolesta riippumatta sen mukaan kuinka paljon saa seksiä haluamiltaan henkilöiltä. Tämän jälkeen alkoi tulemaan kaikenlaisia jatkoehtoja ja nyt tilanne on kääntynyt jo siihen, että tietenkin säännöt ovat erilaiset eri sukupuolille.

Tasoteoria on siis puhtaasti sitä mitä kukakin sen haluaa olevan. Se muuttuu asiayhteyden mukaan ja ainoa yhtäläisyys siinä on se, että kukin voi tulkita sitä juuri siten kuin haluaa ja kuinka se parhaiten vahvistaa omia näkemyksiään.

Eli tasoteoria toimii päinvastoin kuin tieteelliset teoriat. Se on kuin horoskooppi, jokaiselle jotain sen mukaan miten sitä milloinkin haluaa tulkita.

Taso määräytyy sen mukaan minkä tasoisen kumppanin saa sitoutettua ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen. Piste. Se on sama molemmille sukupuolille.

Seksin saaminen menee eri tavalla miehillä vs naisilla. Miehet ovat valmiita panemaan alaspäin, naisilla menee useammin niin päin että miehen tulee olla todella komea ja sytyttävä jotta pelkkä seksi kiinnostaisi.

Eli tasoteoriaa voi soveltaa vain niihin ihmisiin, jotka sopivat tiettyyn, melko konservatiisieen muottiin. Jos sattuu olemaan poly tai haluaisi avoimen suhteen, ei tasoteoriaa voi tällaisiin ihmisiin soveltaa. Ja mitä olen aiemmin huomannut, myös kaikki alakulttuuri-ihmiset mahtuvat tasoteorian lokeroihin melko huonosti. Kuten olen sanonut, tasoteoria ilmentää enemmän amerikkalaisia ihanteita ja normeja. Jo se, että käytetään sanaa "sitouttaa", kertoo siitä, että ajatukset on omaksuttu jostain jenkkilästä. Eihän suomalainen todellisuus ole tuollaista.

Selvyyden vuoksi: en itsekään ole mikään poly, mutta vierastan kuitenkin ajatusta siitä, että suomalainen pariutuminen olisi "sitouttamista ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen". Ihme, kun tässä ei mainittu myös, että "ja ehdottomasti kirkossa vihittyyn avioliittoon" - sekin sopisi amerikkalaiseen normiin. Amerikassa parisuhde on ihan eri lailla monille ihmisille eräänlainen sosioekonominen "järjestely", ja siksi tasoteoriassa toistuvat jatkuvasti tietynlaiset termit, kun ajatellaan, että mies hakee edustusvaimoa ja nainen taloudellista turvaa (mikä tietysti on tietyllä lailla ymmärrettävääkin huonon sosiaaliturvan ja epäreilun työkulttuurin maassa, jossa on vielä erittäin konservatiiviset ja vanhoilliset sukupuoliroolit, maksulliset koulut ja erittäin jyrkät luokkaerot).

Tällöin tason määrittää se minkä tasoisen kumppanin nämä ihmiset voisivat saada.

Vertaamalla pariutuneisiin tämä on yleensä aika helposti mitattavissa.

Kun ei puhuta monogaamisista parisuhteista, käytännössä nyrkkisääntö on seuraava:

- mitä kevyempi suhde, sitä tasokkaampaa seuraa nainen voi saada

- mitä kevyempi suhde, sitä vaikeampaa miehen on saada omantasoistaan seuraa

 

No, juu. Jos etsisin yhden yön juttua tinderistä näin naisena, tottakai valitsisin sen, jonka tuossa suhteessa arvioisin voivan tarjota minulle tyydyttävimmän kokemuksen. Sehän on selvää. Mutta ei sitä pelkkä ulkonäkö määrää, jos mies on esim. käytökseltään kuin pökkelö.

Myönnätkö että ulkonäkörima olis korkeammalla kuin parisuhdetta etsiessä?

Luulen, että me naiset ei olla yhtä visuaalisia kuin te miehet. Miehen ei tarvitse olla huippukomea ollakseen seksikäs, puoleensavetävä tai karismaattinen. Mutta joo, tuohon hommaan valitsisin luultavasti fyysisemmän oloisen miehen kun parisuhteeseen. Sellainenkin kävisi, jonka kanssa nyt ei olisi niin kauheasti puhuttavaa tai yhteistä. Kunhan käytöstavat on kunnossa.

Kyllä te olette.

Juju on siinä että te kuvittelette komean miehen olevan tavis, ja vasta top 0-1-1% miehen olevan komea.

Mikä taho määrittää sen millainen on komea? Ilmeisesti se ei ainakaan ole naiset itse kun heidän mielipiteensä on väärä. Mistä herääkin kysymys miksi naisten pitäisi kiinnostua siitä jonkun muun mielipiteestä millainen on komea?

Siinä on komean määritelmä, joka on kaikkein yleisin ihailtu miestyyppi kaikilla mittareilla mitattuna:

1) Tummat hiukset, täydellinen hiusraja 2) Pituutta yli 183 cm 3) Selkeästi piirtyvät lihakset 4) Rasvaprosentti 8-12 5) Suorat, sopivan valkoiset hampaat 6) Yksinkertaiset, tyylikkäät vaatteet [ei silmälaseja!] 7) Etnisyys kaukasialainen 8) Ikää maksimissaan 27 vuotta

Miesmalli on kaunis katsella, mutta mitä ihmettä mä sillä parisuhteessa tekisin?

Ei ole kysymys parisuhteesta, vaan siitä, millainen mies saa naisen/naisia kaikista helpoiten.

Suurin osa ihmisistä ei halua saada miehiä/naisia kaikista helpoiten vaan rakastaa ja tulla rakastetuksi. Siinähän se ihmisen ns. taso lopulta mitataan. Panohommat on merkityksetöntä roskaa.

Kyllä miehille nimenomaan tuo hyvää fiilistä se, että saa helposti monia eri naisia. Se kuuluu meidän suvunjatkamisen biologiaamme. Loputon määrä naisia olisi paras lopputulema miehelle. Naiset ovat erilaisia, koska he pääsevät jatkamaan sukua parhaiten yhden laatumiehen kanssa pariutumalla ja siksi kriteeritkin ovat korkeammalla kuin miehillä, ja siksi haaremin osanakin on naisena ihan mukavaa.

Ei se ole kuule edes noinkaan monimutkaista. Naiselle ei ole iloa kuin niistä miehistä, jotka haluaa tuottaa naiselle nautintoa. Ja osaa. Ja kun se ei ihan joka jantterilta onnistu, eikä aika monia edes kiinnosta, niin on paljon järkempää löytää joku vakio jonka kanssa se on kivaa. Vaikka se ei sitten mikään varsinainen parisuhde olisikaan. Määrä ei takaa tuossa naiselle yhtään mitään.

Jos sulla on kymmeniä tai satoja ehdokkaita mistä valita niin sitä laatua on varmaankin helpompi löytää kuin jos sinulla olisi yksi tai kaksi ei-niin-kovin-hääppöistä vaihtoehtoa. Ihmeellistä nillittämistä.

Naiselle se laatu on sitä että miehellä on huomioon ottava luonne. Ja tuon kartoittaminen ei ole mitenkään nopeaa ja helppoa, vaan vaatii oikeasti tutustumista. En nyt tiedä kenellä on aikaa juosta tapailemassa lukemattomia tuntemattomuuksia Tinderistä.

Naiselle laatu on sitä, että ulkonäkö on miehellä kunnossa ja sitten voidaan miettiä sitä huomioonottamista.

En naisena ymmärrä mikseivät naiset voi myöntää tätä? Vai onko kyse siitä, että minä olen poikkeus? Epämiellyttävä tai ei-kiinnostava mies ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi olkoon kuinka huomioonottava tahansa. Olen tämän muutaman kerran todennut, kun mies on tulkinnut väärin sen, että pidän hänestä todella paljon ystävänä. Ystävä ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi minun silmiini koskaan. Ei muutu, vaikka onkin kuinka mukava tahansa.

Miten niin ei myönnä? Melkein jokaisessa ketjussa on todettu, että ulkonäöllä on merkitystä. Ei missään ole väitetty, että epämiellyttävä mies muuttuisi kiinnostavaksi, jos on huomioiva tyyppi.

Tässä ketjussa on usein todettu, että komeus ei auta mitään, jos mies on mulkku, mutta ei myönnetä sitä, että ulkonäkö on silti ensimmäinen asia, josta kiinnostutaan ensikohtaamisella. Et edes tiedä, että mies on mulkku, ellet ole tutustunut häneen sen verran, että hän on avannut suunsa. Usein sen havaitsemiseen menee vielä kauemmin, mutta ennen sitä olet jo tehnyt päätöksen jutella hänen kanssaan. (Ja nyt en puhu kenestäkään väkisin iholle liimaantuvasta tyypistä.)

Ulkonäkö, tyyli, tapa kantaa itsensä jne. ratkaisee kenen kanssa ylipäätään alkaa jutella. Siitä eteenpäin persoonalla on merkitystä, mutta ensivaikutelma tulee ulkonäöstä ja sitä myöden ulkonäkö todella on ensimmäinen ja tärkein kriteeri. Jos muuta ei ole käytössä kuin kuva, niin päätös tehdään sen perusteella, jos etsitään seuraa.

Kaikkien suhteet eivät ala niin, että nähdään tuntematon tyyppi ja mennään ulkonäön perusteella juttelemaan. Jotkut voivat tutustua työn, harrastusten tai muun puitteissa ihmiseen, jolloin on vaikea sanoa, mitä toisesta on edes tiennyt/nähnyt ensin. Varmaan sen takia moni täällä ei allekirjoita sitä, että toisessa olisi ensin kiinnittänyt huomiota ulkonäköön. Ja esim. itse en edes oikein osaa kiinnostua pelkän ulkonäön perusteella, vaikka ulkonäöllä iso merkitys onkin. Ihmiset ovat näissä asioissa yksilöitä.

Ei se olennaisesti muuta tilannetta, että tapaat miehen harrastuksessa tai tuttavien kautta. Itse olen myös tavannut kaikki poikaystäväni ja aviomieheni yhteisten tuttavien kautta. En siis koskaan ole käyttänyt deittisovelluksia tai iskenyt baarista tuikituntematonta miestä.

Mutta se tietysti, että olen ulkonäkökeskeinen narsisti ratkaisee kaiken. Menikin aika monta sataa viestiä ennen kun narsistikortti kaivettiin esille tässä ketjussa.

Olen se, jolle vastasit, mutta narsismista on kirjoitellut täällä joku ihan muu. Olisi kiva, että yhden kirjoittajan suuhun ei laitettaisi toisen sanomisia. 

En tiedä, ymmärrätkö nyt jotenkin väärin, mitä yritän sanoa. Itsehän olen tässä myös korostanut ulkonäön merkitystä pariutumisessa ja seksuaalisessa halussa, mutta olen yrittänyt selventää, miksi moni kokee vieraaksi sen väitteen, että aina ihastutaan ensin ulkonäköön. Kun ei se todellakaan kaikissa tapauksissa mene noin. Silloin, kun ihmiseen tutustuu jotenkin muuten kuin ulkonäkö edellä, ihmisestä saa tapaamishetkellä paljon muutakin informaatiota kuin ulkonäön, eikä aina siinä vaiheessa mieti toisen ulkonäköä - edes silloin, vaikka vähän ajan kuluttua tuntisikin henkilöön vetoa. Yritän tässä vain tuoda esiin sen, että tutustumistapoja on erilaisia, ja onhan sekin mahdollista, että on tuntenut toisen jo pitkään, ennen kuin kiinnostuu tästä - millä lailla siinä mukaan mennään ulkonäkö edellä? 

Niin, tässä on monta kirjoittajaa. En ajatellutkaan, että se olisit välttämättä sinä, joka narsimikorttia heilutteli, mutta sen nyt vain on jossain kohtaa tapana kaivaa esille.

En oikeastaan tajua miten voit tutustua kehenkään näkemättä hänen ulkonäköön, ellet ole sokea. Ulkonäkö on realiteetti eikä arvoarvostelma tai osoitus jostain tietystä asenteesta.

Ulkonäkö on ensivaikutelma, vaikka tietysti suurin osa ihmisistä ei sen suhteen heilauta suuntaan eikä toiseen. He ovat taviksia, joita ei ensin ajattele millään lailla eikä pane merkille. Silloin käyttäytyminen ja persoona ratkaisevat enemmän kuin sellaisen henkilön kohdalla, jonka ulkonäössä on jotain erityisen säväyttävää hyvässä tai pahassa. Siinä mielessä ymmärrän pointtisi.

Osa ihmisistä on myös vähemmän ulkonäkökeskeisiä kuin toiset (ei visuaalisia, vaan enemmän kinesteettisiä), mutta se ei silti poista sitä, että ihmisen ulkonäkö seksuaalisessa mielessä on joko kyllä tai ei. Jos se on ei, se ei muutu kylläksi kuin hyvin harvoissa tapauksissa. Ne tapaukset ehkä ovat noita paljon puhuttuja järkiliittoja, missä seksi ei sitten välttämättä toimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen mitä olen tämän ketjun perusteella ymmärtänyt tasoteoriasta sen suurin ongelma on se, että kyseinen teoria sulkee pois henkilön vapaan tahdon.

Miehen tason määrittää vain se kuinka helposti ja paljon hän saa irtoseksiä mahdollisimman monilta eri naisilta siinäkin tapauksessa, että mies haluaa seksiä vain yhdeltä tietyltä naiselta ja onnistuu siinä. Eli miehen pitäisi haluta paljon irtoseksiä, jotta hänellä olisi edellytykset korkeaan tasoon. Vastaavasti naisten taso määräytyy sen mukaan kuinka paljon heille on tarjolla sellaisia kumppaneita mitä he eivät halua ja toisaalta, jos he vapaasta tahdosta harrastavat seksiä useiden miehien kanssa, heidän tasonsa laskee.

Tasoteoria siis "rankaisee" miehiä haluamattomuudesta ja naisia halusta. Ei ihme, että pariutuminen on vaikeaa, jos sen perustaa näin absurdille ajatusmallille.

Naisen tason määrittää täsmälleen sama setti: kuinka helposti nainen saa sellaisen seksi/parisuhde-elämän, jonka hän itse haluaa. Ei siinä mitään sukupuolista eroa ole.

Eli jos nainen on halusta harrastanut irtoseksiä 80 miehen kanssa, hänen tasonsa on korkea?

Olen eri, mutta haluan esittää huomion tuosta:

Kuka tahansa hyvin keskinkertaisenkin näköinen nainen voi koska tahansa laittaa Tinderiin ilmoituksen että "etsin kevyttä seksiseuraa", ja harrastaa muutaman kuukauden aikana seksiä 80 miehen kanssa.

Jotta mies voisi muutaman kuukauden aikana harrastaa seksiä 80 eri naisen kanssa, niin sen miehen pitäisi olla jotain aivan täysin poikkeuksellista, esim olla aivan uskomattoman hyvännäköinen, tai omata kansainvälisen rokkitähden statuksen ja karisman.

Eli tuota mittaria ei oikein voi käyttää, koska miehillä ja naisilla ei tältä osin homma toimi ihan samalla tavalla.

Eli nyt tasot eivät määräydykään yhtäläisesti sukupuolesta riippumatta ja teoria "rankaisee" naista vapaasta tahdosta ja seksuaalisesta aktiivisuudesta. Mikä on sinänsä typerää, koska miehen korkea taso vaatii paljon seksuaalisesti aktiivisia naisia ympärilleen.

Tietenkin tasot määräytyvät eri tavalla.

Miehen tasoa nostaa pituus, naiselle se on neutraali ominaisuus (pitkistä/lyhyistä naisista tykkäävät ovat melko tarkalleen 50-50).

Miehen tasoa nostaa huomattavasti vaikutusvalta, naisen tasoa ne nostavat vain jos nainen on laulaja/näyttelijä/tms seksisymboli.

Tuo mistä mainitsit perustuu siihen, että miehen on vaikeaa saada seksiä antamatta naiselle mitään muuta. Miesten enemmistö saa naisen kun naisella on muitakin tarpeita kuten perhe, yhteinen asunto, häät ja status pariskuntana. Jos nainen haluaa miehen vaikkei tämä anna hänelle mitään muuta kuin munaa, on hänen seksuaalinen arvonsa erittäin korkea.

Nainen taas saa seksiä helposti, joten sen saaminen ei nosta naisen arvoa.

Tietenkin? Juuri pari sivua sitten minulle sanottiin, että taso määräytyy sukupuolesta riippumatta sen mukaan kuinka paljon saa seksiä haluamiltaan henkilöiltä. Tämän jälkeen alkoi tulemaan kaikenlaisia jatkoehtoja ja nyt tilanne on kääntynyt jo siihen, että tietenkin säännöt ovat erilaiset eri sukupuolille.

Tasoteoria on siis puhtaasti sitä mitä kukakin sen haluaa olevan. Se muuttuu asiayhteyden mukaan ja ainoa yhtäläisyys siinä on se, että kukin voi tulkita sitä juuri siten kuin haluaa ja kuinka se parhaiten vahvistaa omia näkemyksiään.

Eli tasoteoria toimii päinvastoin kuin tieteelliset teoriat. Se on kuin horoskooppi, jokaiselle jotain sen mukaan miten sitä milloinkin haluaa tulkita.

Taso määräytyy sen mukaan minkä tasoisen kumppanin saa sitoutettua ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen. Piste. Se on sama molemmille sukupuolille.

Seksin saaminen menee eri tavalla miehillä vs naisilla. Miehet ovat valmiita panemaan alaspäin, naisilla menee useammin niin päin että miehen tulee olla todella komea ja sytyttävä jotta pelkkä seksi kiinnostaisi.

Eli tasoteoriaa voi soveltaa vain niihin ihmisiin, jotka sopivat tiettyyn, melko konservatiisieen muottiin. Jos sattuu olemaan poly tai haluaisi avoimen suhteen, ei tasoteoriaa voi tällaisiin ihmisiin soveltaa. Ja mitä olen aiemmin huomannut, myös kaikki alakulttuuri-ihmiset mahtuvat tasoteorian lokeroihin melko huonosti. Kuten olen sanonut, tasoteoria ilmentää enemmän amerikkalaisia ihanteita ja normeja. Jo se, että käytetään sanaa "sitouttaa", kertoo siitä, että ajatukset on omaksuttu jostain jenkkilästä. Eihän suomalainen todellisuus ole tuollaista.

Selvyyden vuoksi: en itsekään ole mikään poly, mutta vierastan kuitenkin ajatusta siitä, että suomalainen pariutuminen olisi "sitouttamista ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen". Ihme, kun tässä ei mainittu myös, että "ja ehdottomasti kirkossa vihittyyn avioliittoon" - sekin sopisi amerikkalaiseen normiin. Amerikassa parisuhde on ihan eri lailla monille ihmisille eräänlainen sosioekonominen "järjestely", ja siksi tasoteoriassa toistuvat jatkuvasti tietynlaiset termit, kun ajatellaan, että mies hakee edustusvaimoa ja nainen taloudellista turvaa (mikä tietysti on tietyllä lailla ymmärrettävääkin huonon sosiaaliturvan ja epäreilun työkulttuurin maassa, jossa on vielä erittäin konservatiiviset ja vanhoilliset sukupuoliroolit, maksulliset koulut ja erittäin jyrkät luokkaerot).

Tällöin tason määrittää se minkä tasoisen kumppanin nämä ihmiset voisivat saada.

Vertaamalla pariutuneisiin tämä on yleensä aika helposti mitattavissa.

Kun ei puhuta monogaamisista parisuhteista, käytännössä nyrkkisääntö on seuraava:

- mitä kevyempi suhde, sitä tasokkaampaa seuraa nainen voi saada

- mitä kevyempi suhde, sitä vaikeampaa miehen on saada omantasoistaan seuraa

 

No, juu. Jos etsisin yhden yön juttua tinderistä näin naisena, tottakai valitsisin sen, jonka tuossa suhteessa arvioisin voivan tarjota minulle tyydyttävimmän kokemuksen. Sehän on selvää. Mutta ei sitä pelkkä ulkonäkö määrää, jos mies on esim. käytökseltään kuin pökkelö.

Myönnätkö että ulkonäkörima olis korkeammalla kuin parisuhdetta etsiessä?

Luulen, että me naiset ei olla yhtä visuaalisia kuin te miehet. Miehen ei tarvitse olla huippukomea ollakseen seksikäs, puoleensavetävä tai karismaattinen. Mutta joo, tuohon hommaan valitsisin luultavasti fyysisemmän oloisen miehen kun parisuhteeseen. Sellainenkin kävisi, jonka kanssa nyt ei olisi niin kauheasti puhuttavaa tai yhteistä. Kunhan käytöstavat on kunnossa.

Kyllä te olette.

Juju on siinä että te kuvittelette komean miehen olevan tavis, ja vasta top 0-1-1% miehen olevan komea.

Mikä taho määrittää sen millainen on komea? Ilmeisesti se ei ainakaan ole naiset itse kun heidän mielipiteensä on väärä. Mistä herääkin kysymys miksi naisten pitäisi kiinnostua siitä jonkun muun mielipiteestä millainen on komea?

Siinä on komean määritelmä, joka on kaikkein yleisin ihailtu miestyyppi kaikilla mittareilla mitattuna:

1) Tummat hiukset, täydellinen hiusraja 2) Pituutta yli 183 cm 3) Selkeästi piirtyvät lihakset 4) Rasvaprosentti 8-12 5) Suorat, sopivan valkoiset hampaat 6) Yksinkertaiset, tyylikkäät vaatteet [ei silmälaseja!] 7) Etnisyys kaukasialainen 8) Ikää maksimissaan 27 vuotta

Miesmalli on kaunis katsella, mutta mitä ihmettä mä sillä parisuhteessa tekisin?

Ei ole kysymys parisuhteesta, vaan siitä, millainen mies saa naisen/naisia kaikista helpoiten.

Suurin osa ihmisistä ei halua saada miehiä/naisia kaikista helpoiten vaan rakastaa ja tulla rakastetuksi. Siinähän se ihmisen ns. taso lopulta mitataan. Panohommat on merkityksetöntä roskaa.

Kyllä miehille nimenomaan tuo hyvää fiilistä se, että saa helposti monia eri naisia. Se kuuluu meidän suvunjatkamisen biologiaamme. Loputon määrä naisia olisi paras lopputulema miehelle. Naiset ovat erilaisia, koska he pääsevät jatkamaan sukua parhaiten yhden laatumiehen kanssa pariutumalla ja siksi kriteeritkin ovat korkeammalla kuin miehillä, ja siksi haaremin osanakin on naisena ihan mukavaa.

Ei se ole kuule edes noinkaan monimutkaista. Naiselle ei ole iloa kuin niistä miehistä, jotka haluaa tuottaa naiselle nautintoa. Ja osaa. Ja kun se ei ihan joka jantterilta onnistu, eikä aika monia edes kiinnosta, niin on paljon järkempää löytää joku vakio jonka kanssa se on kivaa. Vaikka se ei sitten mikään varsinainen parisuhde olisikaan. Määrä ei takaa tuossa naiselle yhtään mitään.

Jos sulla on kymmeniä tai satoja ehdokkaita mistä valita niin sitä laatua on varmaankin helpompi löytää kuin jos sinulla olisi yksi tai kaksi ei-niin-kovin-hääppöistä vaihtoehtoa. Ihmeellistä nillittämistä.

Naiselle se laatu on sitä että miehellä on huomioon ottava luonne. Ja tuon kartoittaminen ei ole mitenkään nopeaa ja helppoa, vaan vaatii oikeasti tutustumista. En nyt tiedä kenellä on aikaa juosta tapailemassa lukemattomia tuntemattomuuksia Tinderistä.

Naiselle laatu on sitä, että ulkonäkö on miehellä kunnossa ja sitten voidaan miettiä sitä huomioonottamista.

En naisena ymmärrä mikseivät naiset voi myöntää tätä? Vai onko kyse siitä, että minä olen poikkeus? Epämiellyttävä tai ei-kiinnostava mies ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi olkoon kuinka huomioonottava tahansa. Olen tämän muutaman kerran todennut, kun mies on tulkinnut väärin sen, että pidän hänestä todella paljon ystävänä. Ystävä ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi minun silmiini koskaan. Ei muutu, vaikka onkin kuinka mukava tahansa.

Et ole poikkeus. Tai on täällä ainakin yksi toinen samalla tavalla ajatteleva :)

Jokainen mun suhde on alkanut siitä että ihastuin nimenomaan miehen ulkonäköön, ja sitten kun tutustuimme paremmin niin aloin pikku hiljaa rakastumaan myös hänen luonteeseensa. Mutta nimenomaan miehen ulkonäkö oli se asia joka sytytti sen alun liekin.

Sitähän minäkin. Tosiasiassa ajattelen, että tässä on asia, mitä ei vain tahdota myöntää. Siis ulkonäön merkitystä. Jotenkin outoa, koska vaikuttaahan ulkoinen vaikutelma kaikkiin muihinkin tekemiimme valintoihin. Valitsen vaikkapa ne sämpylät, jotka ovat pyöreitä ja virheettömiä enkä sitä litistynyttä, miksi sitten elämän tärkeimmässä valinnassa olisi toisin.

Varmaankin siksi, että tosimaailma on täynnä pelkästään eri tavoin litistyneitä sämpylöitä, joista suuri valtaosa päätyy montakin kertaa jonkun ostoskoriin.

Hyvä vertaus :)  Reissussa rähjääntyy, mutta en minä ainakaan silti valitse sitä pahiten litistynyttä sämpylää, vaan voin ottaa sitten vaikka näkkäriä mieluummin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen mitä olen tämän ketjun perusteella ymmärtänyt tasoteoriasta sen suurin ongelma on se, että kyseinen teoria sulkee pois henkilön vapaan tahdon.

Miehen tason määrittää vain se kuinka helposti ja paljon hän saa irtoseksiä mahdollisimman monilta eri naisilta siinäkin tapauksessa, että mies haluaa seksiä vain yhdeltä tietyltä naiselta ja onnistuu siinä. Eli miehen pitäisi haluta paljon irtoseksiä, jotta hänellä olisi edellytykset korkeaan tasoon. Vastaavasti naisten taso määräytyy sen mukaan kuinka paljon heille on tarjolla sellaisia kumppaneita mitä he eivät halua ja toisaalta, jos he vapaasta tahdosta harrastavat seksiä useiden miehien kanssa, heidän tasonsa laskee.

Tasoteoria siis "rankaisee" miehiä haluamattomuudesta ja naisia halusta. Ei ihme, että pariutuminen on vaikeaa, jos sen perustaa näin absurdille ajatusmallille.

Naisen tason määrittää täsmälleen sama setti: kuinka helposti nainen saa sellaisen seksi/parisuhde-elämän, jonka hän itse haluaa. Ei siinä mitään sukupuolista eroa ole.

Eli jos nainen on halusta harrastanut irtoseksiä 80 miehen kanssa, hänen tasonsa on korkea?

Olen eri, mutta haluan esittää huomion tuosta:

Kuka tahansa hyvin keskinkertaisenkin näköinen nainen voi koska tahansa laittaa Tinderiin ilmoituksen että "etsin kevyttä seksiseuraa", ja harrastaa muutaman kuukauden aikana seksiä 80 miehen kanssa.

Jotta mies voisi muutaman kuukauden aikana harrastaa seksiä 80 eri naisen kanssa, niin sen miehen pitäisi olla jotain aivan täysin poikkeuksellista, esim olla aivan uskomattoman hyvännäköinen, tai omata kansainvälisen rokkitähden statuksen ja karisman.

Eli tuota mittaria ei oikein voi käyttää, koska miehillä ja naisilla ei tältä osin homma toimi ihan samalla tavalla.

Eli nyt tasot eivät määräydykään yhtäläisesti sukupuolesta riippumatta ja teoria "rankaisee" naista vapaasta tahdosta ja seksuaalisesta aktiivisuudesta. Mikä on sinänsä typerää, koska miehen korkea taso vaatii paljon seksuaalisesti aktiivisia naisia ympärilleen.

Tietenkin tasot määräytyvät eri tavalla.

Miehen tasoa nostaa pituus, naiselle se on neutraali ominaisuus (pitkistä/lyhyistä naisista tykkäävät ovat melko tarkalleen 50-50).

Miehen tasoa nostaa huomattavasti vaikutusvalta, naisen tasoa ne nostavat vain jos nainen on laulaja/näyttelijä/tms seksisymboli.

Tuo mistä mainitsit perustuu siihen, että miehen on vaikeaa saada seksiä antamatta naiselle mitään muuta. Miesten enemmistö saa naisen kun naisella on muitakin tarpeita kuten perhe, yhteinen asunto, häät ja status pariskuntana. Jos nainen haluaa miehen vaikkei tämä anna hänelle mitään muuta kuin munaa, on hänen seksuaalinen arvonsa erittäin korkea.

Nainen taas saa seksiä helposti, joten sen saaminen ei nosta naisen arvoa.

Tietenkin? Juuri pari sivua sitten minulle sanottiin, että taso määräytyy sukupuolesta riippumatta sen mukaan kuinka paljon saa seksiä haluamiltaan henkilöiltä. Tämän jälkeen alkoi tulemaan kaikenlaisia jatkoehtoja ja nyt tilanne on kääntynyt jo siihen, että tietenkin säännöt ovat erilaiset eri sukupuolille.

Tasoteoria on siis puhtaasti sitä mitä kukakin sen haluaa olevan. Se muuttuu asiayhteyden mukaan ja ainoa yhtäläisyys siinä on se, että kukin voi tulkita sitä juuri siten kuin haluaa ja kuinka se parhaiten vahvistaa omia näkemyksiään.

Eli tasoteoria toimii päinvastoin kuin tieteelliset teoriat. Se on kuin horoskooppi, jokaiselle jotain sen mukaan miten sitä milloinkin haluaa tulkita.

Taso määräytyy sen mukaan minkä tasoisen kumppanin saa sitoutettua ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen. Piste. Se on sama molemmille sukupuolille.

Seksin saaminen menee eri tavalla miehillä vs naisilla. Miehet ovat valmiita panemaan alaspäin, naisilla menee useammin niin päin että miehen tulee olla todella komea ja sytyttävä jotta pelkkä seksi kiinnostaisi.

Eli tasoteoriaa voi soveltaa vain niihin ihmisiin, jotka sopivat tiettyyn, melko konservatiisieen muottiin. Jos sattuu olemaan poly tai haluaisi avoimen suhteen, ei tasoteoriaa voi tällaisiin ihmisiin soveltaa. Ja mitä olen aiemmin huomannut, myös kaikki alakulttuuri-ihmiset mahtuvat tasoteorian lokeroihin melko huonosti. Kuten olen sanonut, tasoteoria ilmentää enemmän amerikkalaisia ihanteita ja normeja. Jo se, että käytetään sanaa "sitouttaa", kertoo siitä, että ajatukset on omaksuttu jostain jenkkilästä. Eihän suomalainen todellisuus ole tuollaista.

Selvyyden vuoksi: en itsekään ole mikään poly, mutta vierastan kuitenkin ajatusta siitä, että suomalainen pariutuminen olisi "sitouttamista ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen". Ihme, kun tässä ei mainittu myös, että "ja ehdottomasti kirkossa vihittyyn avioliittoon" - sekin sopisi amerikkalaiseen normiin. Amerikassa parisuhde on ihan eri lailla monille ihmisille eräänlainen sosioekonominen "järjestely", ja siksi tasoteoriassa toistuvat jatkuvasti tietynlaiset termit, kun ajatellaan, että mies hakee edustusvaimoa ja nainen taloudellista turvaa (mikä tietysti on tietyllä lailla ymmärrettävääkin huonon sosiaaliturvan ja epäreilun työkulttuurin maassa, jossa on vielä erittäin konservatiiviset ja vanhoilliset sukupuoliroolit, maksulliset koulut ja erittäin jyrkät luokkaerot).

Tällöin tason määrittää se minkä tasoisen kumppanin nämä ihmiset voisivat saada.

Vertaamalla pariutuneisiin tämä on yleensä aika helposti mitattavissa.

Kun ei puhuta monogaamisista parisuhteista, käytännössä nyrkkisääntö on seuraava:

- mitä kevyempi suhde, sitä tasokkaampaa seuraa nainen voi saada

- mitä kevyempi suhde, sitä vaikeampaa miehen on saada omantasoistaan seuraa

 

No, juu. Jos etsisin yhden yön juttua tinderistä näin naisena, tottakai valitsisin sen, jonka tuossa suhteessa arvioisin voivan tarjota minulle tyydyttävimmän kokemuksen. Sehän on selvää. Mutta ei sitä pelkkä ulkonäkö määrää, jos mies on esim. käytökseltään kuin pökkelö.

Myönnätkö että ulkonäkörima olis korkeammalla kuin parisuhdetta etsiessä?

Luulen, että me naiset ei olla yhtä visuaalisia kuin te miehet. Miehen ei tarvitse olla huippukomea ollakseen seksikäs, puoleensavetävä tai karismaattinen. Mutta joo, tuohon hommaan valitsisin luultavasti fyysisemmän oloisen miehen kun parisuhteeseen. Sellainenkin kävisi, jonka kanssa nyt ei olisi niin kauheasti puhuttavaa tai yhteistä. Kunhan käytöstavat on kunnossa.

Kyllä te olette.

Juju on siinä että te kuvittelette komean miehen olevan tavis, ja vasta top 0-1-1% miehen olevan komea.

Mikä taho määrittää sen millainen on komea? Ilmeisesti se ei ainakaan ole naiset itse kun heidän mielipiteensä on väärä. Mistä herääkin kysymys miksi naisten pitäisi kiinnostua siitä jonkun muun mielipiteestä millainen on komea?

Siinä on komean määritelmä, joka on kaikkein yleisin ihailtu miestyyppi kaikilla mittareilla mitattuna:

1) Tummat hiukset, täydellinen hiusraja 2) Pituutta yli 183 cm 3) Selkeästi piirtyvät lihakset 4) Rasvaprosentti 8-12 5) Suorat, sopivan valkoiset hampaat 6) Yksinkertaiset, tyylikkäät vaatteet [ei silmälaseja!] 7) Etnisyys kaukasialainen 8) Ikää maksimissaan 27 vuotta

Miesmalli on kaunis katsella, mutta mitä ihmettä mä sillä parisuhteessa tekisin?

Ei ole kysymys parisuhteesta, vaan siitä, millainen mies saa naisen/naisia kaikista helpoiten.

Suurin osa ihmisistä ei halua saada miehiä/naisia kaikista helpoiten vaan rakastaa ja tulla rakastetuksi. Siinähän se ihmisen ns. taso lopulta mitataan. Panohommat on merkityksetöntä roskaa.

Kyllä miehille nimenomaan tuo hyvää fiilistä se, että saa helposti monia eri naisia. Se kuuluu meidän suvunjatkamisen biologiaamme. Loputon määrä naisia olisi paras lopputulema miehelle. Naiset ovat erilaisia, koska he pääsevät jatkamaan sukua parhaiten yhden laatumiehen kanssa pariutumalla ja siksi kriteeritkin ovat korkeammalla kuin miehillä, ja siksi haaremin osanakin on naisena ihan mukavaa.

Ei se ole kuule edes noinkaan monimutkaista. Naiselle ei ole iloa kuin niistä miehistä, jotka haluaa tuottaa naiselle nautintoa. Ja osaa. Ja kun se ei ihan joka jantterilta onnistu, eikä aika monia edes kiinnosta, niin on paljon järkempää löytää joku vakio jonka kanssa se on kivaa. Vaikka se ei sitten mikään varsinainen parisuhde olisikaan. Määrä ei takaa tuossa naiselle yhtään mitään.

Jos sulla on kymmeniä tai satoja ehdokkaita mistä valita niin sitä laatua on varmaankin helpompi löytää kuin jos sinulla olisi yksi tai kaksi ei-niin-kovin-hääppöistä vaihtoehtoa. Ihmeellistä nillittämistä.

Naiselle se laatu on sitä että miehellä on huomioon ottava luonne. Ja tuon kartoittaminen ei ole mitenkään nopeaa ja helppoa, vaan vaatii oikeasti tutustumista. En nyt tiedä kenellä on aikaa juosta tapailemassa lukemattomia tuntemattomuuksia Tinderistä.

Naiselle laatu on sitä, että ulkonäkö on miehellä kunnossa ja sitten voidaan miettiä sitä huomioonottamista.

En naisena ymmärrä mikseivät naiset voi myöntää tätä? Vai onko kyse siitä, että minä olen poikkeus? Epämiellyttävä tai ei-kiinnostava mies ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi olkoon kuinka huomioonottava tahansa. Olen tämän muutaman kerran todennut, kun mies on tulkinnut väärin sen, että pidän hänestä todella paljon ystävänä. Ystävä ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi minun silmiini koskaan. Ei muutu, vaikka onkin kuinka mukava tahansa.

Miten niin ei myönnä? Melkein jokaisessa ketjussa on todettu, että ulkonäöllä on merkitystä. Ei missään ole väitetty, että epämiellyttävä mies muuttuisi kiinnostavaksi, jos on huomioiva tyyppi.

Tässä ketjussa on usein todettu, että komeus ei auta mitään, jos mies on mulkku, mutta ei myönnetä sitä, että ulkonäkö on silti ensimmäinen asia, josta kiinnostutaan ensikohtaamisella. Et edes tiedä, että mies on mulkku, ellet ole tutustunut häneen sen verran, että hän on avannut suunsa. Usein sen havaitsemiseen menee vielä kauemmin, mutta ennen sitä olet jo tehnyt päätöksen jutella hänen kanssaan. (Ja nyt en puhu kenestäkään väkisin iholle liimaantuvasta tyypistä.)

Ulkonäkö, tyyli, tapa kantaa itsensä jne. ratkaisee kenen kanssa ylipäätään alkaa jutella. Siitä eteenpäin persoonalla on merkitystä, mutta ensivaikutelma tulee ulkonäöstä ja sitä myöden ulkonäkö todella on ensimmäinen ja tärkein kriteeri. Jos muuta ei ole käytössä kuin kuva, niin päätös tehdään sen perusteella, jos etsitään seuraa.

Kaikkien suhteet eivät ala niin, että nähdään tuntematon tyyppi ja mennään ulkonäön perusteella juttelemaan. Jotkut voivat tutustua työn, harrastusten tai muun puitteissa ihmiseen, jolloin on vaikea sanoa, mitä toisesta on edes tiennyt/nähnyt ensin. Varmaan sen takia moni täällä ei allekirjoita sitä, että toisessa olisi ensin kiinnittänyt huomiota ulkonäköön. Ja esim. itse en edes oikein osaa kiinnostua pelkän ulkonäön perusteella, vaikka ulkonäöllä iso merkitys onkin. Ihmiset ovat näissä asioissa yksilöitä.

Ei se olennaisesti muuta tilannetta, että tapaat miehen harrastuksessa tai tuttavien kautta. Itse olen myös tavannut kaikki poikaystäväni ja aviomieheni yhteisten tuttavien kautta. En siis koskaan ole käyttänyt deittisovelluksia tai iskenyt baarista tuikituntematonta miestä.

Mutta se tietysti, että olen ulkonäkökeskeinen narsisti ratkaisee kaiken. Menikin aika monta sataa viestiä ennen kun narsistikortti kaivettiin esille tässä ketjussa.

Olen se, jolle vastasit, mutta narsismista on kirjoitellut täällä joku ihan muu. Olisi kiva, että yhden kirjoittajan suuhun ei laitettaisi toisen sanomisia. 

En tiedä, ymmärrätkö nyt jotenkin väärin, mitä yritän sanoa. Itsehän olen tässä myös korostanut ulkonäön merkitystä pariutumisessa ja seksuaalisessa halussa, mutta olen yrittänyt selventää, miksi moni kokee vieraaksi sen väitteen, että aina ihastutaan ensin ulkonäköön. Kun ei se todellakaan kaikissa tapauksissa mene noin. Silloin, kun ihmiseen tutustuu jotenkin muuten kuin ulkonäkö edellä, ihmisestä saa tapaamishetkellä paljon muutakin informaatiota kuin ulkonäön, eikä aina siinä vaiheessa mieti toisen ulkonäköä - edes silloin, vaikka vähän ajan kuluttua tuntisikin henkilöön vetoa. Yritän tässä vain tuoda esiin sen, että tutustumistapoja on erilaisia, ja onhan sekin mahdollista, että on tuntenut toisen jo pitkään, ennen kuin kiinnostuu tästä - millä lailla siinä mukaan mennään ulkonäkö edellä? 

Niin, tässä on monta kirjoittajaa. En ajatellutkaan, että se olisit välttämättä sinä, joka narsimikorttia heilutteli, mutta sen nyt vain on jossain kohtaa tapana kaivaa esille.

En oikeastaan tajua miten voit tutustua kehenkään näkemättä hänen ulkonäköön, ellet ole sokea. Ulkonäkö on realiteetti eikä arvoarvostelma tai osoitus jostain tietystä asenteesta.

Ulkonäkö on ensivaikutelma, vaikka tietysti suurin osa ihmisistä ei sen suhteen heilauta suuntaan eikä toiseen. He ovat taviksia, joita ei ensin ajattele millään lailla eikä pane merkille. Silloin käyttäytyminen ja persoona ratkaisevat enemmän kuin sellaisen henkilön kohdalla, jonka ulkonäössä on jotain erityisen säväyttävää hyvässä tai pahassa. Siinä mielessä ymmärrän pointtisi.

Osa ihmisistä on myös vähemmän ulkonäkökeskeisiä kuin toiset (ei visuaalisia, vaan enemmän kinesteettisiä), mutta se ei silti poista sitä, että ihmisen ulkonäkö seksuaalisessa mielessä on joko kyllä tai ei. Jos se on ei, se ei muutu kylläksi kuin hyvin harvoissa tapauksissa. Ne tapaukset ehkä ovat noita paljon puhuttuja järkiliittoja, missä seksi ei sitten välttämättä toimi.

Tottakai NÄEN ihmisen ulkonäön, mutta ei se tarkoita sitä, että silloin kiinnostun hänestä seksuaalisesti ja/tai romanttisesti sen ulkonäön perusteella.  En jokaista uutta ihmistä arvioi ensikohtaamisen hetkellä siinä mielessä, että mitä ajattelen hänestä seksuaalisesti. Olen bi-seksuaali, eli joutuisin siis todellakin miettimään ihan kaikkia tällä lailla. En ymmärrä, miksi tätä ei voida nyt uskoa, että esim. minä en kiinnostu seksuaalisesti ihmisistä pelkän ulkonäön perusteella. Se ei tarkoita sitä, etteikö ulkonäöllä olisi merkitystä, paljonkin. Ja pelkästään se, että joku on kaunis/komea/hyvännäköinen ei tarkoita sitä, että hän olisi seksuaalisesi puoleensa vetävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen mitä olen tämän ketjun perusteella ymmärtänyt tasoteoriasta sen suurin ongelma on se, että kyseinen teoria sulkee pois henkilön vapaan tahdon.

Miehen tason määrittää vain se kuinka helposti ja paljon hän saa irtoseksiä mahdollisimman monilta eri naisilta siinäkin tapauksessa, että mies haluaa seksiä vain yhdeltä tietyltä naiselta ja onnistuu siinä. Eli miehen pitäisi haluta paljon irtoseksiä, jotta hänellä olisi edellytykset korkeaan tasoon. Vastaavasti naisten taso määräytyy sen mukaan kuinka paljon heille on tarjolla sellaisia kumppaneita mitä he eivät halua ja toisaalta, jos he vapaasta tahdosta harrastavat seksiä useiden miehien kanssa, heidän tasonsa laskee.

Tasoteoria siis "rankaisee" miehiä haluamattomuudesta ja naisia halusta. Ei ihme, että pariutuminen on vaikeaa, jos sen perustaa näin absurdille ajatusmallille.

Naisen tason määrittää täsmälleen sama setti: kuinka helposti nainen saa sellaisen seksi/parisuhde-elämän, jonka hän itse haluaa. Ei siinä mitään sukupuolista eroa ole.

Eli jos nainen on halusta harrastanut irtoseksiä 80 miehen kanssa, hänen tasonsa on korkea?

Olen eri, mutta haluan esittää huomion tuosta:

Kuka tahansa hyvin keskinkertaisenkin näköinen nainen voi koska tahansa laittaa Tinderiin ilmoituksen että "etsin kevyttä seksiseuraa", ja harrastaa muutaman kuukauden aikana seksiä 80 miehen kanssa.

Jotta mies voisi muutaman kuukauden aikana harrastaa seksiä 80 eri naisen kanssa, niin sen miehen pitäisi olla jotain aivan täysin poikkeuksellista, esim olla aivan uskomattoman hyvännäköinen, tai omata kansainvälisen rokkitähden statuksen ja karisman.

Eli tuota mittaria ei oikein voi käyttää, koska miehillä ja naisilla ei tältä osin homma toimi ihan samalla tavalla.

Eli nyt tasot eivät määräydykään yhtäläisesti sukupuolesta riippumatta ja teoria "rankaisee" naista vapaasta tahdosta ja seksuaalisesta aktiivisuudesta. Mikä on sinänsä typerää, koska miehen korkea taso vaatii paljon seksuaalisesti aktiivisia naisia ympärilleen.

Tietenkin tasot määräytyvät eri tavalla.

Miehen tasoa nostaa pituus, naiselle se on neutraali ominaisuus (pitkistä/lyhyistä naisista tykkäävät ovat melko tarkalleen 50-50).

Miehen tasoa nostaa huomattavasti vaikutusvalta, naisen tasoa ne nostavat vain jos nainen on laulaja/näyttelijä/tms seksisymboli.

Tuo mistä mainitsit perustuu siihen, että miehen on vaikeaa saada seksiä antamatta naiselle mitään muuta. Miesten enemmistö saa naisen kun naisella on muitakin tarpeita kuten perhe, yhteinen asunto, häät ja status pariskuntana. Jos nainen haluaa miehen vaikkei tämä anna hänelle mitään muuta kuin munaa, on hänen seksuaalinen arvonsa erittäin korkea.

Nainen taas saa seksiä helposti, joten sen saaminen ei nosta naisen arvoa.

Tietenkin? Juuri pari sivua sitten minulle sanottiin, että taso määräytyy sukupuolesta riippumatta sen mukaan kuinka paljon saa seksiä haluamiltaan henkilöiltä. Tämän jälkeen alkoi tulemaan kaikenlaisia jatkoehtoja ja nyt tilanne on kääntynyt jo siihen, että tietenkin säännöt ovat erilaiset eri sukupuolille.

Tasoteoria on siis puhtaasti sitä mitä kukakin sen haluaa olevan. Se muuttuu asiayhteyden mukaan ja ainoa yhtäläisyys siinä on se, että kukin voi tulkita sitä juuri siten kuin haluaa ja kuinka se parhaiten vahvistaa omia näkemyksiään.

Eli tasoteoria toimii päinvastoin kuin tieteelliset teoriat. Se on kuin horoskooppi, jokaiselle jotain sen mukaan miten sitä milloinkin haluaa tulkita.

Taso määräytyy sen mukaan minkä tasoisen kumppanin saa sitoutettua ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen. Piste. Se on sama molemmille sukupuolille.

Seksin saaminen menee eri tavalla miehillä vs naisilla. Miehet ovat valmiita panemaan alaspäin, naisilla menee useammin niin päin että miehen tulee olla todella komea ja sytyttävä jotta pelkkä seksi kiinnostaisi.

Eli tasoteoriaa voi soveltaa vain niihin ihmisiin, jotka sopivat tiettyyn, melko konservatiisieen muottiin. Jos sattuu olemaan poly tai haluaisi avoimen suhteen, ei tasoteoriaa voi tällaisiin ihmisiin soveltaa. Ja mitä olen aiemmin huomannut, myös kaikki alakulttuuri-ihmiset mahtuvat tasoteorian lokeroihin melko huonosti. Kuten olen sanonut, tasoteoria ilmentää enemmän amerikkalaisia ihanteita ja normeja. Jo se, että käytetään sanaa "sitouttaa", kertoo siitä, että ajatukset on omaksuttu jostain jenkkilästä. Eihän suomalainen todellisuus ole tuollaista.

Selvyyden vuoksi: en itsekään ole mikään poly, mutta vierastan kuitenkin ajatusta siitä, että suomalainen pariutuminen olisi "sitouttamista ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen". Ihme, kun tässä ei mainittu myös, että "ja ehdottomasti kirkossa vihittyyn avioliittoon" - sekin sopisi amerikkalaiseen normiin. Amerikassa parisuhde on ihan eri lailla monille ihmisille eräänlainen sosioekonominen "järjestely", ja siksi tasoteoriassa toistuvat jatkuvasti tietynlaiset termit, kun ajatellaan, että mies hakee edustusvaimoa ja nainen taloudellista turvaa (mikä tietysti on tietyllä lailla ymmärrettävääkin huonon sosiaaliturvan ja epäreilun työkulttuurin maassa, jossa on vielä erittäin konservatiiviset ja vanhoilliset sukupuoliroolit, maksulliset koulut ja erittäin jyrkät luokkaerot).

Tällöin tason määrittää se minkä tasoisen kumppanin nämä ihmiset voisivat saada.

Vertaamalla pariutuneisiin tämä on yleensä aika helposti mitattavissa.

Kun ei puhuta monogaamisista parisuhteista, käytännössä nyrkkisääntö on seuraava:

- mitä kevyempi suhde, sitä tasokkaampaa seuraa nainen voi saada

- mitä kevyempi suhde, sitä vaikeampaa miehen on saada omantasoistaan seuraa

 

No, juu. Jos etsisin yhden yön juttua tinderistä näin naisena, tottakai valitsisin sen, jonka tuossa suhteessa arvioisin voivan tarjota minulle tyydyttävimmän kokemuksen. Sehän on selvää. Mutta ei sitä pelkkä ulkonäkö määrää, jos mies on esim. käytökseltään kuin pökkelö.

Myönnätkö että ulkonäkörima olis korkeammalla kuin parisuhdetta etsiessä?

Luulen, että me naiset ei olla yhtä visuaalisia kuin te miehet. Miehen ei tarvitse olla huippukomea ollakseen seksikäs, puoleensavetävä tai karismaattinen. Mutta joo, tuohon hommaan valitsisin luultavasti fyysisemmän oloisen miehen kun parisuhteeseen. Sellainenkin kävisi, jonka kanssa nyt ei olisi niin kauheasti puhuttavaa tai yhteistä. Kunhan käytöstavat on kunnossa.

Kyllä te olette.

Juju on siinä että te kuvittelette komean miehen olevan tavis, ja vasta top 0-1-1% miehen olevan komea.

Mikä taho määrittää sen millainen on komea? Ilmeisesti se ei ainakaan ole naiset itse kun heidän mielipiteensä on väärä. Mistä herääkin kysymys miksi naisten pitäisi kiinnostua siitä jonkun muun mielipiteestä millainen on komea?

Siinä on komean määritelmä, joka on kaikkein yleisin ihailtu miestyyppi kaikilla mittareilla mitattuna:

1) Tummat hiukset, täydellinen hiusraja 2) Pituutta yli 183 cm 3) Selkeästi piirtyvät lihakset 4) Rasvaprosentti 8-12 5) Suorat, sopivan valkoiset hampaat 6) Yksinkertaiset, tyylikkäät vaatteet [ei silmälaseja!] 7) Etnisyys kaukasialainen 8) Ikää maksimissaan 27 vuotta

Miesmalli on kaunis katsella, mutta mitä ihmettä mä sillä parisuhteessa tekisin?

Ei ole kysymys parisuhteesta, vaan siitä, millainen mies saa naisen/naisia kaikista helpoiten.

Suurin osa ihmisistä ei halua saada miehiä/naisia kaikista helpoiten vaan rakastaa ja tulla rakastetuksi. Siinähän se ihmisen ns. taso lopulta mitataan. Panohommat on merkityksetöntä roskaa.

Kyllä miehille nimenomaan tuo hyvää fiilistä se, että saa helposti monia eri naisia. Se kuuluu meidän suvunjatkamisen biologiaamme. Loputon määrä naisia olisi paras lopputulema miehelle. Naiset ovat erilaisia, koska he pääsevät jatkamaan sukua parhaiten yhden laatumiehen kanssa pariutumalla ja siksi kriteeritkin ovat korkeammalla kuin miehillä, ja siksi haaremin osanakin on naisena ihan mukavaa.

Ei se ole kuule edes noinkaan monimutkaista. Naiselle ei ole iloa kuin niistä miehistä, jotka haluaa tuottaa naiselle nautintoa. Ja osaa. Ja kun se ei ihan joka jantterilta onnistu, eikä aika monia edes kiinnosta, niin on paljon järkempää löytää joku vakio jonka kanssa se on kivaa. Vaikka se ei sitten mikään varsinainen parisuhde olisikaan. Määrä ei takaa tuossa naiselle yhtään mitään.

Jos sulla on kymmeniä tai satoja ehdokkaita mistä valita niin sitä laatua on varmaankin helpompi löytää kuin jos sinulla olisi yksi tai kaksi ei-niin-kovin-hääppöistä vaihtoehtoa. Ihmeellistä nillittämistä.

Naiselle se laatu on sitä että miehellä on huomioon ottava luonne. Ja tuon kartoittaminen ei ole mitenkään nopeaa ja helppoa, vaan vaatii oikeasti tutustumista. En nyt tiedä kenellä on aikaa juosta tapailemassa lukemattomia tuntemattomuuksia Tinderistä.

Naiselle laatu on sitä, että ulkonäkö on miehellä kunnossa ja sitten voidaan miettiä sitä huomioonottamista.

En naisena ymmärrä mikseivät naiset voi myöntää tätä? Vai onko kyse siitä, että minä olen poikkeus? Epämiellyttävä tai ei-kiinnostava mies ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi olkoon kuinka huomioonottava tahansa. Olen tämän muutaman kerran todennut, kun mies on tulkinnut väärin sen, että pidän hänestä todella paljon ystävänä. Ystävä ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi minun silmiini koskaan. Ei muutu, vaikka onkin kuinka mukava tahansa.

Miten niin ei myönnä? Melkein jokaisessa ketjussa on todettu, että ulkonäöllä on merkitystä. Ei missään ole väitetty, että epämiellyttävä mies muuttuisi kiinnostavaksi, jos on huomioiva tyyppi.

Tässä ketjussa on usein todettu, että komeus ei auta mitään, jos mies on mulkku, mutta ei myönnetä sitä, että ulkonäkö on silti ensimmäinen asia, josta kiinnostutaan ensikohtaamisella. Et edes tiedä, että mies on mulkku, ellet ole tutustunut häneen sen verran, että hän on avannut suunsa. Usein sen havaitsemiseen menee vielä kauemmin, mutta ennen sitä olet jo tehnyt päätöksen jutella hänen kanssaan. (Ja nyt en puhu kenestäkään väkisin iholle liimaantuvasta tyypistä.)

Ulkonäkö, tyyli, tapa kantaa itsensä jne. ratkaisee kenen kanssa ylipäätään alkaa jutella. Siitä eteenpäin persoonalla on merkitystä, mutta ensivaikutelma tulee ulkonäöstä ja sitä myöden ulkonäkö todella on ensimmäinen ja tärkein kriteeri. Jos muuta ei ole käytössä kuin kuva, niin päätös tehdään sen perusteella, jos etsitään seuraa.

Kaikkien suhteet eivät ala niin, että nähdään tuntematon tyyppi ja mennään ulkonäön perusteella juttelemaan. Jotkut voivat tutustua työn, harrastusten tai muun puitteissa ihmiseen, jolloin on vaikea sanoa, mitä toisesta on edes tiennyt/nähnyt ensin. Varmaan sen takia moni täällä ei allekirjoita sitä, että toisessa olisi ensin kiinnittänyt huomiota ulkonäköön. Ja esim. itse en edes oikein osaa kiinnostua pelkän ulkonäön perusteella, vaikka ulkonäöllä iso merkitys onkin. Ihmiset ovat näissä asioissa yksilöitä.

Ei se olennaisesti muuta tilannetta, että tapaat miehen harrastuksessa tai tuttavien kautta. Itse olen myös tavannut kaikki poikaystäväni ja aviomieheni yhteisten tuttavien kautta. En siis koskaan ole käyttänyt deittisovelluksia tai iskenyt baarista tuikituntematonta miestä.

Mutta se tietysti, että olen ulkonäkökeskeinen narsisti ratkaisee kaiken. Menikin aika monta sataa viestiä ennen kun narsistikortti kaivettiin esille tässä ketjussa.

Olen se, jolle vastasit, mutta narsismista on kirjoitellut täällä joku ihan muu. Olisi kiva, että yhden kirjoittajan suuhun ei laitettaisi toisen sanomisia. 

En tiedä, ymmärrätkö nyt jotenkin väärin, mitä yritän sanoa. Itsehän olen tässä myös korostanut ulkonäön merkitystä pariutumisessa ja seksuaalisessa halussa, mutta olen yrittänyt selventää, miksi moni kokee vieraaksi sen väitteen, että aina ihastutaan ensin ulkonäköön. Kun ei se todellakaan kaikissa tapauksissa mene noin. Silloin, kun ihmiseen tutustuu jotenkin muuten kuin ulkonäkö edellä, ihmisestä saa tapaamishetkellä paljon muutakin informaatiota kuin ulkonäön, eikä aina siinä vaiheessa mieti toisen ulkonäköä - edes silloin, vaikka vähän ajan kuluttua tuntisikin henkilöön vetoa. Yritän tässä vain tuoda esiin sen, että tutustumistapoja on erilaisia, ja onhan sekin mahdollista, että on tuntenut toisen jo pitkään, ennen kuin kiinnostuu tästä - millä lailla siinä mukaan mennään ulkonäkö edellä? 

Niin, tässä on monta kirjoittajaa. En ajatellutkaan, että se olisit välttämättä sinä, joka narsimikorttia heilutteli, mutta sen nyt vain on jossain kohtaa tapana kaivaa esille.

En oikeastaan tajua miten voit tutustua kehenkään näkemättä hänen ulkonäköön, ellet ole sokea. Ulkonäkö on realiteetti eikä arvoarvostelma tai osoitus jostain tietystä asenteesta.

Ulkonäkö on ensivaikutelma, vaikka tietysti suurin osa ihmisistä ei sen suhteen heilauta suuntaan eikä toiseen. He ovat taviksia, joita ei ensin ajattele millään lailla eikä pane merkille. Silloin käyttäytyminen ja persoona ratkaisevat enemmän kuin sellaisen henkilön kohdalla, jonka ulkonäössä on jotain erityisen säväyttävää hyvässä tai pahassa. Siinä mielessä ymmärrän pointtisi.

Osa ihmisistä on myös vähemmän ulkonäkökeskeisiä kuin toiset (ei visuaalisia, vaan enemmän kinesteettisiä), mutta se ei silti poista sitä, että ihmisen ulkonäkö seksuaalisessa mielessä on joko kyllä tai ei. Jos se on ei, se ei muutu kylläksi kuin hyvin harvoissa tapauksissa. Ne tapaukset ehkä ovat noita paljon puhuttuja järkiliittoja, missä seksi ei sitten välttämättä toimi.

Tähän kohtaan unohdin vielä kommentoida, että tästä olen kyllä samaa mieltä. Itselleni ei ole koskaan käynyt niinkään päin, että jos alunperin joku olisi ollut ulkonäkönsä puolesta "EI", että se siitä muuttuisi "kyllä"-kategoriaan.  Eli vaikka en ihastukaan kenenkään ulkonäköön eikä pelkkä ulkonäkö riitä siihen, että joku olisi "kyllä", joku voi toki ulkonäön perusteella olla "ei". 

Sama

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi olla sellainen seuranhakuappi, minne toiset naiset voisivat ilmoittaa näitä friend zone -miehiään. Oikeasti olisi ihana deittailla miehiä jotka joku toinen nainen on jo arvioinut ei-kuspääksi.

Se että nainen friend zonettaa miehen ei todellakaan takaa sitä että mies ei ole kusipää. Incel-ilmiö on todiste siitä. Jotkut miehet suorastaan alkavat vihata naista joka friend zonettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen mitä olen tämän ketjun perusteella ymmärtänyt tasoteoriasta sen suurin ongelma on se, että kyseinen teoria sulkee pois henkilön vapaan tahdon.

Miehen tason määrittää vain se kuinka helposti ja paljon hän saa irtoseksiä mahdollisimman monilta eri naisilta siinäkin tapauksessa, että mies haluaa seksiä vain yhdeltä tietyltä naiselta ja onnistuu siinä. Eli miehen pitäisi haluta paljon irtoseksiä, jotta hänellä olisi edellytykset korkeaan tasoon. Vastaavasti naisten taso määräytyy sen mukaan kuinka paljon heille on tarjolla sellaisia kumppaneita mitä he eivät halua ja toisaalta, jos he vapaasta tahdosta harrastavat seksiä useiden miehien kanssa, heidän tasonsa laskee.

Tasoteoria siis "rankaisee" miehiä haluamattomuudesta ja naisia halusta. Ei ihme, että pariutuminen on vaikeaa, jos sen perustaa näin absurdille ajatusmallille.

Naisen tason määrittää täsmälleen sama setti: kuinka helposti nainen saa sellaisen seksi/parisuhde-elämän, jonka hän itse haluaa. Ei siinä mitään sukupuolista eroa ole.

Eli jos nainen on halusta harrastanut irtoseksiä 80 miehen kanssa, hänen tasonsa on korkea?

Olen eri, mutta haluan esittää huomion tuosta:

Kuka tahansa hyvin keskinkertaisenkin näköinen nainen voi koska tahansa laittaa Tinderiin ilmoituksen että "etsin kevyttä seksiseuraa", ja harrastaa muutaman kuukauden aikana seksiä 80 miehen kanssa.

Jotta mies voisi muutaman kuukauden aikana harrastaa seksiä 80 eri naisen kanssa, niin sen miehen pitäisi olla jotain aivan täysin poikkeuksellista, esim olla aivan uskomattoman hyvännäköinen, tai omata kansainvälisen rokkitähden statuksen ja karisman.

Eli tuota mittaria ei oikein voi käyttää, koska miehillä ja naisilla ei tältä osin homma toimi ihan samalla tavalla.

Eli nyt tasot eivät määräydykään yhtäläisesti sukupuolesta riippumatta ja teoria "rankaisee" naista vapaasta tahdosta ja seksuaalisesta aktiivisuudesta. Mikä on sinänsä typerää, koska miehen korkea taso vaatii paljon seksuaalisesti aktiivisia naisia ympärilleen.

Tietenkin tasot määräytyvät eri tavalla.

Miehen tasoa nostaa pituus, naiselle se on neutraali ominaisuus (pitkistä/lyhyistä naisista tykkäävät ovat melko tarkalleen 50-50).

Miehen tasoa nostaa huomattavasti vaikutusvalta, naisen tasoa ne nostavat vain jos nainen on laulaja/näyttelijä/tms seksisymboli.

Tuo mistä mainitsit perustuu siihen, että miehen on vaikeaa saada seksiä antamatta naiselle mitään muuta. Miesten enemmistö saa naisen kun naisella on muitakin tarpeita kuten perhe, yhteinen asunto, häät ja status pariskuntana. Jos nainen haluaa miehen vaikkei tämä anna hänelle mitään muuta kuin munaa, on hänen seksuaalinen arvonsa erittäin korkea.

Nainen taas saa seksiä helposti, joten sen saaminen ei nosta naisen arvoa.

Tietenkin? Juuri pari sivua sitten minulle sanottiin, että taso määräytyy sukupuolesta riippumatta sen mukaan kuinka paljon saa seksiä haluamiltaan henkilöiltä. Tämän jälkeen alkoi tulemaan kaikenlaisia jatkoehtoja ja nyt tilanne on kääntynyt jo siihen, että tietenkin säännöt ovat erilaiset eri sukupuolille.

Tasoteoria on siis puhtaasti sitä mitä kukakin sen haluaa olevan. Se muuttuu asiayhteyden mukaan ja ainoa yhtäläisyys siinä on se, että kukin voi tulkita sitä juuri siten kuin haluaa ja kuinka se parhaiten vahvistaa omia näkemyksiään.

Eli tasoteoria toimii päinvastoin kuin tieteelliset teoriat. Se on kuin horoskooppi, jokaiselle jotain sen mukaan miten sitä milloinkin haluaa tulkita.

Taso määräytyy sen mukaan minkä tasoisen kumppanin saa sitoutettua ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen. Piste. Se on sama molemmille sukupuolille.

Seksin saaminen menee eri tavalla miehillä vs naisilla. Miehet ovat valmiita panemaan alaspäin, naisilla menee useammin niin päin että miehen tulee olla todella komea ja sytyttävä jotta pelkkä seksi kiinnostaisi.

Eli tasoteoriaa voi soveltaa vain niihin ihmisiin, jotka sopivat tiettyyn, melko konservatiisieen muottiin. Jos sattuu olemaan poly tai haluaisi avoimen suhteen, ei tasoteoriaa voi tällaisiin ihmisiin soveltaa. Ja mitä olen aiemmin huomannut, myös kaikki alakulttuuri-ihmiset mahtuvat tasoteorian lokeroihin melko huonosti. Kuten olen sanonut, tasoteoria ilmentää enemmän amerikkalaisia ihanteita ja normeja. Jo se, että käytetään sanaa "sitouttaa", kertoo siitä, että ajatukset on omaksuttu jostain jenkkilästä. Eihän suomalainen todellisuus ole tuollaista.

Selvyyden vuoksi: en itsekään ole mikään poly, mutta vierastan kuitenkin ajatusta siitä, että suomalainen pariutuminen olisi "sitouttamista ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen". Ihme, kun tässä ei mainittu myös, että "ja ehdottomasti kirkossa vihittyyn avioliittoon" - sekin sopisi amerikkalaiseen normiin. Amerikassa parisuhde on ihan eri lailla monille ihmisille eräänlainen sosioekonominen "järjestely", ja siksi tasoteoriassa toistuvat jatkuvasti tietynlaiset termit, kun ajatellaan, että mies hakee edustusvaimoa ja nainen taloudellista turvaa (mikä tietysti on tietyllä lailla ymmärrettävääkin huonon sosiaaliturvan ja epäreilun työkulttuurin maassa, jossa on vielä erittäin konservatiiviset ja vanhoilliset sukupuoliroolit, maksulliset koulut ja erittäin jyrkät luokkaerot).

Tällöin tason määrittää se minkä tasoisen kumppanin nämä ihmiset voisivat saada.

Vertaamalla pariutuneisiin tämä on yleensä aika helposti mitattavissa.

Kun ei puhuta monogaamisista parisuhteista, käytännössä nyrkkisääntö on seuraava:

- mitä kevyempi suhde, sitä tasokkaampaa seuraa nainen voi saada

- mitä kevyempi suhde, sitä vaikeampaa miehen on saada omantasoistaan seuraa

 

No, juu. Jos etsisin yhden yön juttua tinderistä näin naisena, tottakai valitsisin sen, jonka tuossa suhteessa arvioisin voivan tarjota minulle tyydyttävimmän kokemuksen. Sehän on selvää. Mutta ei sitä pelkkä ulkonäkö määrää, jos mies on esim. käytökseltään kuin pökkelö.

Myönnätkö että ulkonäkörima olis korkeammalla kuin parisuhdetta etsiessä?

Luulen, että me naiset ei olla yhtä visuaalisia kuin te miehet. Miehen ei tarvitse olla huippukomea ollakseen seksikäs, puoleensavetävä tai karismaattinen. Mutta joo, tuohon hommaan valitsisin luultavasti fyysisemmän oloisen miehen kun parisuhteeseen. Sellainenkin kävisi, jonka kanssa nyt ei olisi niin kauheasti puhuttavaa tai yhteistä. Kunhan käytöstavat on kunnossa.

Kyllä te olette.

Juju on siinä että te kuvittelette komean miehen olevan tavis, ja vasta top 0-1-1% miehen olevan komea.

Mikä taho määrittää sen millainen on komea? Ilmeisesti se ei ainakaan ole naiset itse kun heidän mielipiteensä on väärä. Mistä herääkin kysymys miksi naisten pitäisi kiinnostua siitä jonkun muun mielipiteestä millainen on komea?

Siinä on komean määritelmä, joka on kaikkein yleisin ihailtu miestyyppi kaikilla mittareilla mitattuna:

1) Tummat hiukset, täydellinen hiusraja 2) Pituutta yli 183 cm 3) Selkeästi piirtyvät lihakset 4) Rasvaprosentti 8-12 5) Suorat, sopivan valkoiset hampaat 6) Yksinkertaiset, tyylikkäät vaatteet [ei silmälaseja!] 7) Etnisyys kaukasialainen 8) Ikää maksimissaan 27 vuotta

Miesmalli on kaunis katsella, mutta mitä ihmettä mä sillä parisuhteessa tekisin?

Ei ole kysymys parisuhteesta, vaan siitä, millainen mies saa naisen/naisia kaikista helpoiten.

Suurin osa ihmisistä ei halua saada miehiä/naisia kaikista helpoiten vaan rakastaa ja tulla rakastetuksi. Siinähän se ihmisen ns. taso lopulta mitataan. Panohommat on merkityksetöntä roskaa.

Kyllä miehille nimenomaan tuo hyvää fiilistä se, että saa helposti monia eri naisia. Se kuuluu meidän suvunjatkamisen biologiaamme. Loputon määrä naisia olisi paras lopputulema miehelle. Naiset ovat erilaisia, koska he pääsevät jatkamaan sukua parhaiten yhden laatumiehen kanssa pariutumalla ja siksi kriteeritkin ovat korkeammalla kuin miehillä, ja siksi haaremin osanakin on naisena ihan mukavaa.

Ei se ole kuule edes noinkaan monimutkaista. Naiselle ei ole iloa kuin niistä miehistä, jotka haluaa tuottaa naiselle nautintoa. Ja osaa. Ja kun se ei ihan joka jantterilta onnistu, eikä aika monia edes kiinnosta, niin on paljon järkempää löytää joku vakio jonka kanssa se on kivaa. Vaikka se ei sitten mikään varsinainen parisuhde olisikaan. Määrä ei takaa tuossa naiselle yhtään mitään.

Jos sulla on kymmeniä tai satoja ehdokkaita mistä valita niin sitä laatua on varmaankin helpompi löytää kuin jos sinulla olisi yksi tai kaksi ei-niin-kovin-hääppöistä vaihtoehtoa. Ihmeellistä nillittämistä.

Naiselle se laatu on sitä että miehellä on huomioon ottava luonne. Ja tuon kartoittaminen ei ole mitenkään nopeaa ja helppoa, vaan vaatii oikeasti tutustumista. En nyt tiedä kenellä on aikaa juosta tapailemassa lukemattomia tuntemattomuuksia Tinderistä.

Naiselle laatu on sitä, että ulkonäkö on miehellä kunnossa ja sitten voidaan miettiä sitä huomioonottamista.

En naisena ymmärrä mikseivät naiset voi myöntää tätä? Vai onko kyse siitä, että minä olen poikkeus? Epämiellyttävä tai ei-kiinnostava mies ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi olkoon kuinka huomioonottava tahansa. Olen tämän muutaman kerran todennut, kun mies on tulkinnut väärin sen, että pidän hänestä todella paljon ystävänä. Ystävä ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi minun silmiini koskaan. Ei muutu, vaikka onkin kuinka mukava tahansa.

Miten niin ei myönnä? Melkein jokaisessa ketjussa on todettu, että ulkonäöllä on merkitystä. Ei missään ole väitetty, että epämiellyttävä mies muuttuisi kiinnostavaksi, jos on huomioiva tyyppi.

Tässä ketjussa on usein todettu, että komeus ei auta mitään, jos mies on mulkku, mutta ei myönnetä sitä, että ulkonäkö on silti ensimmäinen asia, josta kiinnostutaan ensikohtaamisella. Et edes tiedä, että mies on mulkku, ellet ole tutustunut häneen sen verran, että hän on avannut suunsa. Usein sen havaitsemiseen menee vielä kauemmin, mutta ennen sitä olet jo tehnyt päätöksen jutella hänen kanssaan. (Ja nyt en puhu kenestäkään väkisin iholle liimaantuvasta tyypistä.)

Ulkonäkö, tyyli, tapa kantaa itsensä jne. ratkaisee kenen kanssa ylipäätään alkaa jutella. Siitä eteenpäin persoonalla on merkitystä, mutta ensivaikutelma tulee ulkonäöstä ja sitä myöden ulkonäkö todella on ensimmäinen ja tärkein kriteeri. Jos muuta ei ole käytössä kuin kuva, niin päätös tehdään sen perusteella, jos etsitään seuraa.

Kaikkien suhteet eivät ala niin, että nähdään tuntematon tyyppi ja mennään ulkonäön perusteella juttelemaan. Jotkut voivat tutustua työn, harrastusten tai muun puitteissa ihmiseen, jolloin on vaikea sanoa, mitä toisesta on edes tiennyt/nähnyt ensin. Varmaan sen takia moni täällä ei allekirjoita sitä, että toisessa olisi ensin kiinnittänyt huomiota ulkonäköön. Ja esim. itse en edes oikein osaa kiinnostua pelkän ulkonäön perusteella, vaikka ulkonäöllä iso merkitys onkin. Ihmiset ovat näissä asioissa yksilöitä.

Ei se olennaisesti muuta tilannetta, että tapaat miehen harrastuksessa tai tuttavien kautta. Itse olen myös tavannut kaikki poikaystäväni ja aviomieheni yhteisten tuttavien kautta. En siis koskaan ole käyttänyt deittisovelluksia tai iskenyt baarista tuikituntematonta miestä.

Mutta se tietysti, että olen ulkonäkökeskeinen narsisti ratkaisee kaiken. Menikin aika monta sataa viestiä ennen kun narsistikortti kaivettiin esille tässä ketjussa.

Olen se, jolle vastasit, mutta narsismista on kirjoitellut täällä joku ihan muu. Olisi kiva, että yhden kirjoittajan suuhun ei laitettaisi toisen sanomisia. 

En tiedä, ymmärrätkö nyt jotenkin väärin, mitä yritän sanoa. Itsehän olen tässä myös korostanut ulkonäön merkitystä pariutumisessa ja seksuaalisessa halussa, mutta olen yrittänyt selventää, miksi moni kokee vieraaksi sen väitteen, että aina ihastutaan ensin ulkonäköön. Kun ei se todellakaan kaikissa tapauksissa mene noin. Silloin, kun ihmiseen tutustuu jotenkin muuten kuin ulkonäkö edellä, ihmisestä saa tapaamishetkellä paljon muutakin informaatiota kuin ulkonäön, eikä aina siinä vaiheessa mieti toisen ulkonäköä - edes silloin, vaikka vähän ajan kuluttua tuntisikin henkilöön vetoa. Yritän tässä vain tuoda esiin sen, että tutustumistapoja on erilaisia, ja onhan sekin mahdollista, että on tuntenut toisen jo pitkään, ennen kuin kiinnostuu tästä - millä lailla siinä mukaan mennään ulkonäkö edellä? 

Niin, tässä on monta kirjoittajaa. En ajatellutkaan, että se olisit välttämättä sinä, joka narsimikorttia heilutteli, mutta sen nyt vain on jossain kohtaa tapana kaivaa esille.

En oikeastaan tajua miten voit tutustua kehenkään näkemättä hänen ulkonäköön, ellet ole sokea. Ulkonäkö on realiteetti eikä arvoarvostelma tai osoitus jostain tietystä asenteesta.

Ulkonäkö on ensivaikutelma, vaikka tietysti suurin osa ihmisistä ei sen suhteen heilauta suuntaan eikä toiseen. He ovat taviksia, joita ei ensin ajattele millään lailla eikä pane merkille. Silloin käyttäytyminen ja persoona ratkaisevat enemmän kuin sellaisen henkilön kohdalla, jonka ulkonäössä on jotain erityisen säväyttävää hyvässä tai pahassa. Siinä mielessä ymmärrän pointtisi.

Osa ihmisistä on myös vähemmän ulkonäkökeskeisiä kuin toiset (ei visuaalisia, vaan enemmän kinesteettisiä), mutta se ei silti poista sitä, että ihmisen ulkonäkö seksuaalisessa mielessä on joko kyllä tai ei. Jos se on ei, se ei muutu kylläksi kuin hyvin harvoissa tapauksissa. Ne tapaukset ehkä ovat noita paljon puhuttuja järkiliittoja, missä seksi ei sitten välttämättä toimi.

Tottakai NÄEN ihmisen ulkonäön, mutta ei se tarkoita sitä, että silloin kiinnostun hänestä seksuaalisesti ja/tai romanttisesti sen ulkonäön perusteella.  En jokaista uutta ihmistä arvioi ensikohtaamisen hetkellä siinä mielessä, että mitä ajattelen hänestä seksuaalisesti. Olen bi-seksuaali, eli joutuisin siis todellakin miettimään ihan kaikkia tällä lailla. En ymmärrä, miksi tätä ei voida nyt uskoa, että esim. minä en kiinnostu seksuaalisesti ihmisistä pelkän ulkonäön perusteella. Se ei tarkoita sitä, etteikö ulkonäöllä olisi merkitystä, paljonkin. Ja pelkästään se, että joku on kaunis/komea/hyvännäköinen ei tarkoita sitä, että hän olisi seksuaalisesi puoleensa vetävä.

Tässähän ei ole kukaan puhunut siitä, että kiinnostuttaisiin pelkän ulkonäön perusteella. Ulkonäkö on ensimmäinen rima siihen kenen kanssa ryhtyy edes juttelemaan ja kaveeraamaan siellä harrastusporukassakin. Osa niistä, joiden ulkonäkö miellyttää osoittautuu kiinnostavaksi myös seksuaalisessa mielessä, kun häneen tutustuu tarkemmin. 

Tämä on siinä mielessä vähän outo keskustelu, koska mielestäni tuo kuvaamani proseduuri on tavanomainen realiteetti eikä sinänsä liity markkina-arvoteoriaankaan mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen mitä olen tämän ketjun perusteella ymmärtänyt tasoteoriasta sen suurin ongelma on se, että kyseinen teoria sulkee pois henkilön vapaan tahdon.

Miehen tason määrittää vain se kuinka helposti ja paljon hän saa irtoseksiä mahdollisimman monilta eri naisilta siinäkin tapauksessa, että mies haluaa seksiä vain yhdeltä tietyltä naiselta ja onnistuu siinä. Eli miehen pitäisi haluta paljon irtoseksiä, jotta hänellä olisi edellytykset korkeaan tasoon. Vastaavasti naisten taso määräytyy sen mukaan kuinka paljon heille on tarjolla sellaisia kumppaneita mitä he eivät halua ja toisaalta, jos he vapaasta tahdosta harrastavat seksiä useiden miehien kanssa, heidän tasonsa laskee.

Tasoteoria siis "rankaisee" miehiä haluamattomuudesta ja naisia halusta. Ei ihme, että pariutuminen on vaikeaa, jos sen perustaa näin absurdille ajatusmallille.

Naisen tason määrittää täsmälleen sama setti: kuinka helposti nainen saa sellaisen seksi/parisuhde-elämän, jonka hän itse haluaa. Ei siinä mitään sukupuolista eroa ole.

Eli jos nainen on halusta harrastanut irtoseksiä 80 miehen kanssa, hänen tasonsa on korkea?

Olen eri, mutta haluan esittää huomion tuosta:

Kuka tahansa hyvin keskinkertaisenkin näköinen nainen voi koska tahansa laittaa Tinderiin ilmoituksen että "etsin kevyttä seksiseuraa", ja harrastaa muutaman kuukauden aikana seksiä 80 miehen kanssa.

Jotta mies voisi muutaman kuukauden aikana harrastaa seksiä 80 eri naisen kanssa, niin sen miehen pitäisi olla jotain aivan täysin poikkeuksellista, esim olla aivan uskomattoman hyvännäköinen, tai omata kansainvälisen rokkitähden statuksen ja karisman.

Eli tuota mittaria ei oikein voi käyttää, koska miehillä ja naisilla ei tältä osin homma toimi ihan samalla tavalla.

Eli nyt tasot eivät määräydykään yhtäläisesti sukupuolesta riippumatta ja teoria "rankaisee" naista vapaasta tahdosta ja seksuaalisesta aktiivisuudesta. Mikä on sinänsä typerää, koska miehen korkea taso vaatii paljon seksuaalisesti aktiivisia naisia ympärilleen.

Tietenkin tasot määräytyvät eri tavalla.

Miehen tasoa nostaa pituus, naiselle se on neutraali ominaisuus (pitkistä/lyhyistä naisista tykkäävät ovat melko tarkalleen 50-50).

Miehen tasoa nostaa huomattavasti vaikutusvalta, naisen tasoa ne nostavat vain jos nainen on laulaja/näyttelijä/tms seksisymboli.

Tuo mistä mainitsit perustuu siihen, että miehen on vaikeaa saada seksiä antamatta naiselle mitään muuta. Miesten enemmistö saa naisen kun naisella on muitakin tarpeita kuten perhe, yhteinen asunto, häät ja status pariskuntana. Jos nainen haluaa miehen vaikkei tämä anna hänelle mitään muuta kuin munaa, on hänen seksuaalinen arvonsa erittäin korkea.

Nainen taas saa seksiä helposti, joten sen saaminen ei nosta naisen arvoa.

Tietenkin? Juuri pari sivua sitten minulle sanottiin, että taso määräytyy sukupuolesta riippumatta sen mukaan kuinka paljon saa seksiä haluamiltaan henkilöiltä. Tämän jälkeen alkoi tulemaan kaikenlaisia jatkoehtoja ja nyt tilanne on kääntynyt jo siihen, että tietenkin säännöt ovat erilaiset eri sukupuolille.

Tasoteoria on siis puhtaasti sitä mitä kukakin sen haluaa olevan. Se muuttuu asiayhteyden mukaan ja ainoa yhtäläisyys siinä on se, että kukin voi tulkita sitä juuri siten kuin haluaa ja kuinka se parhaiten vahvistaa omia näkemyksiään.

Eli tasoteoria toimii päinvastoin kuin tieteelliset teoriat. Se on kuin horoskooppi, jokaiselle jotain sen mukaan miten sitä milloinkin haluaa tulkita.

Taso määräytyy sen mukaan minkä tasoisen kumppanin saa sitoutettua ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen. Piste. Se on sama molemmille sukupuolille.

Seksin saaminen menee eri tavalla miehillä vs naisilla. Miehet ovat valmiita panemaan alaspäin, naisilla menee useammin niin päin että miehen tulee olla todella komea ja sytyttävä jotta pelkkä seksi kiinnostaisi.

Eli tasoteoriaa voi soveltaa vain niihin ihmisiin, jotka sopivat tiettyyn, melko konservatiisieen muottiin. Jos sattuu olemaan poly tai haluaisi avoimen suhteen, ei tasoteoriaa voi tällaisiin ihmisiin soveltaa. Ja mitä olen aiemmin huomannut, myös kaikki alakulttuuri-ihmiset mahtuvat tasoteorian lokeroihin melko huonosti. Kuten olen sanonut, tasoteoria ilmentää enemmän amerikkalaisia ihanteita ja normeja. Jo se, että käytetään sanaa "sitouttaa", kertoo siitä, että ajatukset on omaksuttu jostain jenkkilästä. Eihän suomalainen todellisuus ole tuollaista.

Selvyyden vuoksi: en itsekään ole mikään poly, mutta vierastan kuitenkin ajatusta siitä, että suomalainen pariutuminen olisi "sitouttamista ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen". Ihme, kun tässä ei mainittu myös, että "ja ehdottomasti kirkossa vihittyyn avioliittoon" - sekin sopisi amerikkalaiseen normiin. Amerikassa parisuhde on ihan eri lailla monille ihmisille eräänlainen sosioekonominen "järjestely", ja siksi tasoteoriassa toistuvat jatkuvasti tietynlaiset termit, kun ajatellaan, että mies hakee edustusvaimoa ja nainen taloudellista turvaa (mikä tietysti on tietyllä lailla ymmärrettävääkin huonon sosiaaliturvan ja epäreilun työkulttuurin maassa, jossa on vielä erittäin konservatiiviset ja vanhoilliset sukupuoliroolit, maksulliset koulut ja erittäin jyrkät luokkaerot).

Tällöin tason määrittää se minkä tasoisen kumppanin nämä ihmiset voisivat saada.

Vertaamalla pariutuneisiin tämä on yleensä aika helposti mitattavissa.

Kun ei puhuta monogaamisista parisuhteista, käytännössä nyrkkisääntö on seuraava:

- mitä kevyempi suhde, sitä tasokkaampaa seuraa nainen voi saada

- mitä kevyempi suhde, sitä vaikeampaa miehen on saada omantasoistaan seuraa

 

No, juu. Jos etsisin yhden yön juttua tinderistä näin naisena, tottakai valitsisin sen, jonka tuossa suhteessa arvioisin voivan tarjota minulle tyydyttävimmän kokemuksen. Sehän on selvää. Mutta ei sitä pelkkä ulkonäkö määrää, jos mies on esim. käytökseltään kuin pökkelö.

Myönnätkö että ulkonäkörima olis korkeammalla kuin parisuhdetta etsiessä?

Luulen, että me naiset ei olla yhtä visuaalisia kuin te miehet. Miehen ei tarvitse olla huippukomea ollakseen seksikäs, puoleensavetävä tai karismaattinen. Mutta joo, tuohon hommaan valitsisin luultavasti fyysisemmän oloisen miehen kun parisuhteeseen. Sellainenkin kävisi, jonka kanssa nyt ei olisi niin kauheasti puhuttavaa tai yhteistä. Kunhan käytöstavat on kunnossa.

Kyllä te olette.

Juju on siinä että te kuvittelette komean miehen olevan tavis, ja vasta top 0-1-1% miehen olevan komea.

Mikä taho määrittää sen millainen on komea? Ilmeisesti se ei ainakaan ole naiset itse kun heidän mielipiteensä on väärä. Mistä herääkin kysymys miksi naisten pitäisi kiinnostua siitä jonkun muun mielipiteestä millainen on komea?

Siinä on komean määritelmä, joka on kaikkein yleisin ihailtu miestyyppi kaikilla mittareilla mitattuna:

1) Tummat hiukset, täydellinen hiusraja 2) Pituutta yli 183 cm 3) Selkeästi piirtyvät lihakset 4) Rasvaprosentti 8-12 5) Suorat, sopivan valkoiset hampaat 6) Yksinkertaiset, tyylikkäät vaatteet [ei silmälaseja!] 7) Etnisyys kaukasialainen 8) Ikää maksimissaan 27 vuotta

Miesmalli on kaunis katsella, mutta mitä ihmettä mä sillä parisuhteessa tekisin?

Ei ole kysymys parisuhteesta, vaan siitä, millainen mies saa naisen/naisia kaikista helpoiten.

Suurin osa ihmisistä ei halua saada miehiä/naisia kaikista helpoiten vaan rakastaa ja tulla rakastetuksi. Siinähän se ihmisen ns. taso lopulta mitataan. Panohommat on merkityksetöntä roskaa.

Kyllä miehille nimenomaan tuo hyvää fiilistä se, että saa helposti monia eri naisia. Se kuuluu meidän suvunjatkamisen biologiaamme. Loputon määrä naisia olisi paras lopputulema miehelle. Naiset ovat erilaisia, koska he pääsevät jatkamaan sukua parhaiten yhden laatumiehen kanssa pariutumalla ja siksi kriteeritkin ovat korkeammalla kuin miehillä, ja siksi haaremin osanakin on naisena ihan mukavaa.

Ei se ole kuule edes noinkaan monimutkaista. Naiselle ei ole iloa kuin niistä miehistä, jotka haluaa tuottaa naiselle nautintoa. Ja osaa. Ja kun se ei ihan joka jantterilta onnistu, eikä aika monia edes kiinnosta, niin on paljon järkempää löytää joku vakio jonka kanssa se on kivaa. Vaikka se ei sitten mikään varsinainen parisuhde olisikaan. Määrä ei takaa tuossa naiselle yhtään mitään.

Jos sulla on kymmeniä tai satoja ehdokkaita mistä valita niin sitä laatua on varmaankin helpompi löytää kuin jos sinulla olisi yksi tai kaksi ei-niin-kovin-hääppöistä vaihtoehtoa. Ihmeellistä nillittämistä.

Naiselle se laatu on sitä että miehellä on huomioon ottava luonne. Ja tuon kartoittaminen ei ole mitenkään nopeaa ja helppoa, vaan vaatii oikeasti tutustumista. En nyt tiedä kenellä on aikaa juosta tapailemassa lukemattomia tuntemattomuuksia Tinderistä.

Naiselle laatu on sitä, että ulkonäkö on miehellä kunnossa ja sitten voidaan miettiä sitä huomioonottamista.

En naisena ymmärrä mikseivät naiset voi myöntää tätä? Vai onko kyse siitä, että minä olen poikkeus? Epämiellyttävä tai ei-kiinnostava mies ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi olkoon kuinka huomioonottava tahansa. Olen tämän muutaman kerran todennut, kun mies on tulkinnut väärin sen, että pidän hänestä todella paljon ystävänä. Ystävä ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi minun silmiini koskaan. Ei muutu, vaikka onkin kuinka mukava tahansa.

Miten niin ei myönnä? Melkein jokaisessa ketjussa on todettu, että ulkonäöllä on merkitystä. Ei missään ole väitetty, että epämiellyttävä mies muuttuisi kiinnostavaksi, jos on huomioiva tyyppi.

Tässä ketjussa on usein todettu, että komeus ei auta mitään, jos mies on mulkku, mutta ei myönnetä sitä, että ulkonäkö on silti ensimmäinen asia, josta kiinnostutaan ensikohtaamisella. Et edes tiedä, että mies on mulkku, ellet ole tutustunut häneen sen verran, että hän on avannut suunsa. Usein sen havaitsemiseen menee vielä kauemmin, mutta ennen sitä olet jo tehnyt päätöksen jutella hänen kanssaan. (Ja nyt en puhu kenestäkään väkisin iholle liimaantuvasta tyypistä.)

Ulkonäkö, tyyli, tapa kantaa itsensä jne. ratkaisee kenen kanssa ylipäätään alkaa jutella. Siitä eteenpäin persoonalla on merkitystä, mutta ensivaikutelma tulee ulkonäöstä ja sitä myöden ulkonäkö todella on ensimmäinen ja tärkein kriteeri. Jos muuta ei ole käytössä kuin kuva, niin päätös tehdään sen perusteella, jos etsitään seuraa.

Kaikkien suhteet eivät ala niin, että nähdään tuntematon tyyppi ja mennään ulkonäön perusteella juttelemaan. Jotkut voivat tutustua työn, harrastusten tai muun puitteissa ihmiseen, jolloin on vaikea sanoa, mitä toisesta on edes tiennyt/nähnyt ensin. Varmaan sen takia moni täällä ei allekirjoita sitä, että toisessa olisi ensin kiinnittänyt huomiota ulkonäköön. Ja esim. itse en edes oikein osaa kiinnostua pelkän ulkonäön perusteella, vaikka ulkonäöllä iso merkitys onkin. Ihmiset ovat näissä asioissa yksilöitä.

Ei se olennaisesti muuta tilannetta, että tapaat miehen harrastuksessa tai tuttavien kautta. Itse olen myös tavannut kaikki poikaystäväni ja aviomieheni yhteisten tuttavien kautta. En siis koskaan ole käyttänyt deittisovelluksia tai iskenyt baarista tuikituntematonta miestä.

Mutta se tietysti, että olen ulkonäkökeskeinen narsisti ratkaisee kaiken. Menikin aika monta sataa viestiä ennen kun narsistikortti kaivettiin esille tässä ketjussa.

Olen se, jolle vastasit, mutta narsismista on kirjoitellut täällä joku ihan muu. Olisi kiva, että yhden kirjoittajan suuhun ei laitettaisi toisen sanomisia. 

En tiedä, ymmärrätkö nyt jotenkin väärin, mitä yritän sanoa. Itsehän olen tässä myös korostanut ulkonäön merkitystä pariutumisessa ja seksuaalisessa halussa, mutta olen yrittänyt selventää, miksi moni kokee vieraaksi sen väitteen, että aina ihastutaan ensin ulkonäköön. Kun ei se todellakaan kaikissa tapauksissa mene noin. Silloin, kun ihmiseen tutustuu jotenkin muuten kuin ulkonäkö edellä, ihmisestä saa tapaamishetkellä paljon muutakin informaatiota kuin ulkonäön, eikä aina siinä vaiheessa mieti toisen ulkonäköä - edes silloin, vaikka vähän ajan kuluttua tuntisikin henkilöön vetoa. Yritän tässä vain tuoda esiin sen, että tutustumistapoja on erilaisia, ja onhan sekin mahdollista, että on tuntenut toisen jo pitkään, ennen kuin kiinnostuu tästä - millä lailla siinä mukaan mennään ulkonäkö edellä? 

Niin, tässä on monta kirjoittajaa. En ajatellutkaan, että se olisit välttämättä sinä, joka narsimikorttia heilutteli, mutta sen nyt vain on jossain kohtaa tapana kaivaa esille.

En oikeastaan tajua miten voit tutustua kehenkään näkemättä hänen ulkonäköön, ellet ole sokea. Ulkonäkö on realiteetti eikä arvoarvostelma tai osoitus jostain tietystä asenteesta.

Ulkonäkö on ensivaikutelma, vaikka tietysti suurin osa ihmisistä ei sen suhteen heilauta suuntaan eikä toiseen. He ovat taviksia, joita ei ensin ajattele millään lailla eikä pane merkille. Silloin käyttäytyminen ja persoona ratkaisevat enemmän kuin sellaisen henkilön kohdalla, jonka ulkonäössä on jotain erityisen säväyttävää hyvässä tai pahassa. Siinä mielessä ymmärrän pointtisi.

Osa ihmisistä on myös vähemmän ulkonäkökeskeisiä kuin toiset (ei visuaalisia, vaan enemmän kinesteettisiä), mutta se ei silti poista sitä, että ihmisen ulkonäkö seksuaalisessa mielessä on joko kyllä tai ei. Jos se on ei, se ei muutu kylläksi kuin hyvin harvoissa tapauksissa. Ne tapaukset ehkä ovat noita paljon puhuttuja järkiliittoja, missä seksi ei sitten välttämättä toimi.

Tähän kohtaan unohdin vielä kommentoida, että tästä olen kyllä samaa mieltä. Itselleni ei ole koskaan käynyt niinkään päin, että jos alunperin joku olisi ollut ulkonäkönsä puolesta "EI", että se siitä muuttuisi "kyllä"-kategoriaan.  Eli vaikka en ihastukaan kenenkään ulkonäköön eikä pelkkä ulkonäkö riitä siihen, että joku olisi "kyllä", joku voi toki ulkonäön perusteella olla "ei". 

Sama

Niin, juuri tuota asiaahan tässä minä ja muutama muukin olemme koettaneet selittää. Ulkonäkö on tuossa mielessä ensimmäinen ja tärkein kriteeri. Jos rima ei ylity, se ei ylity miellyttävällä käytökselläkään. Siinähän kehokin panee vastaan jo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen mitä olen tämän ketjun perusteella ymmärtänyt tasoteoriasta sen suurin ongelma on se, että kyseinen teoria sulkee pois henkilön vapaan tahdon.

Miehen tason määrittää vain se kuinka helposti ja paljon hän saa irtoseksiä mahdollisimman monilta eri naisilta siinäkin tapauksessa, että mies haluaa seksiä vain yhdeltä tietyltä naiselta ja onnistuu siinä. Eli miehen pitäisi haluta paljon irtoseksiä, jotta hänellä olisi edellytykset korkeaan tasoon. Vastaavasti naisten taso määräytyy sen mukaan kuinka paljon heille on tarjolla sellaisia kumppaneita mitä he eivät halua ja toisaalta, jos he vapaasta tahdosta harrastavat seksiä useiden miehien kanssa, heidän tasonsa laskee.

Tasoteoria siis "rankaisee" miehiä haluamattomuudesta ja naisia halusta. Ei ihme, että pariutuminen on vaikeaa, jos sen perustaa näin absurdille ajatusmallille.

Naisen tason määrittää täsmälleen sama setti: kuinka helposti nainen saa sellaisen seksi/parisuhde-elämän, jonka hän itse haluaa. Ei siinä mitään sukupuolista eroa ole.

Eli jos nainen on halusta harrastanut irtoseksiä 80 miehen kanssa, hänen tasonsa on korkea?

Olen eri, mutta haluan esittää huomion tuosta:

Kuka tahansa hyvin keskinkertaisenkin näköinen nainen voi koska tahansa laittaa Tinderiin ilmoituksen että "etsin kevyttä seksiseuraa", ja harrastaa muutaman kuukauden aikana seksiä 80 miehen kanssa.

Jotta mies voisi muutaman kuukauden aikana harrastaa seksiä 80 eri naisen kanssa, niin sen miehen pitäisi olla jotain aivan täysin poikkeuksellista, esim olla aivan uskomattoman hyvännäköinen, tai omata kansainvälisen rokkitähden statuksen ja karisman.

Eli tuota mittaria ei oikein voi käyttää, koska miehillä ja naisilla ei tältä osin homma toimi ihan samalla tavalla.

Eli nyt tasot eivät määräydykään yhtäläisesti sukupuolesta riippumatta ja teoria "rankaisee" naista vapaasta tahdosta ja seksuaalisesta aktiivisuudesta. Mikä on sinänsä typerää, koska miehen korkea taso vaatii paljon seksuaalisesti aktiivisia naisia ympärilleen.

Tietenkin tasot määräytyvät eri tavalla.

Miehen tasoa nostaa pituus, naiselle se on neutraali ominaisuus (pitkistä/lyhyistä naisista tykkäävät ovat melko tarkalleen 50-50).

Miehen tasoa nostaa huomattavasti vaikutusvalta, naisen tasoa ne nostavat vain jos nainen on laulaja/näyttelijä/tms seksisymboli.

Tuo mistä mainitsit perustuu siihen, että miehen on vaikeaa saada seksiä antamatta naiselle mitään muuta. Miesten enemmistö saa naisen kun naisella on muitakin tarpeita kuten perhe, yhteinen asunto, häät ja status pariskuntana. Jos nainen haluaa miehen vaikkei tämä anna hänelle mitään muuta kuin munaa, on hänen seksuaalinen arvonsa erittäin korkea.

Nainen taas saa seksiä helposti, joten sen saaminen ei nosta naisen arvoa.

Tietenkin? Juuri pari sivua sitten minulle sanottiin, että taso määräytyy sukupuolesta riippumatta sen mukaan kuinka paljon saa seksiä haluamiltaan henkilöiltä. Tämän jälkeen alkoi tulemaan kaikenlaisia jatkoehtoja ja nyt tilanne on kääntynyt jo siihen, että tietenkin säännöt ovat erilaiset eri sukupuolille.

Tasoteoria on siis puhtaasti sitä mitä kukakin sen haluaa olevan. Se muuttuu asiayhteyden mukaan ja ainoa yhtäläisyys siinä on se, että kukin voi tulkita sitä juuri siten kuin haluaa ja kuinka se parhaiten vahvistaa omia näkemyksiään.

Eli tasoteoria toimii päinvastoin kuin tieteelliset teoriat. Se on kuin horoskooppi, jokaiselle jotain sen mukaan miten sitä milloinkin haluaa tulkita.

Taso määräytyy sen mukaan minkä tasoisen kumppanin saa sitoutettua ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen. Piste. Se on sama molemmille sukupuolille.

Seksin saaminen menee eri tavalla miehillä vs naisilla. Miehet ovat valmiita panemaan alaspäin, naisilla menee useammin niin päin että miehen tulee olla todella komea ja sytyttävä jotta pelkkä seksi kiinnostaisi.

Eli tasoteoriaa voi soveltaa vain niihin ihmisiin, jotka sopivat tiettyyn, melko konservatiisieen muottiin. Jos sattuu olemaan poly tai haluaisi avoimen suhteen, ei tasoteoriaa voi tällaisiin ihmisiin soveltaa. Ja mitä olen aiemmin huomannut, myös kaikki alakulttuuri-ihmiset mahtuvat tasoteorian lokeroihin melko huonosti. Kuten olen sanonut, tasoteoria ilmentää enemmän amerikkalaisia ihanteita ja normeja. Jo se, että käytetään sanaa "sitouttaa", kertoo siitä, että ajatukset on omaksuttu jostain jenkkilästä. Eihän suomalainen todellisuus ole tuollaista.

Selvyyden vuoksi: en itsekään ole mikään poly, mutta vierastan kuitenkin ajatusta siitä, että suomalainen pariutuminen olisi "sitouttamista ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen". Ihme, kun tässä ei mainittu myös, että "ja ehdottomasti kirkossa vihittyyn avioliittoon" - sekin sopisi amerikkalaiseen normiin. Amerikassa parisuhde on ihan eri lailla monille ihmisille eräänlainen sosioekonominen "järjestely", ja siksi tasoteoriassa toistuvat jatkuvasti tietynlaiset termit, kun ajatellaan, että mies hakee edustusvaimoa ja nainen taloudellista turvaa (mikä tietysti on tietyllä lailla ymmärrettävääkin huonon sosiaaliturvan ja epäreilun työkulttuurin maassa, jossa on vielä erittäin konservatiiviset ja vanhoilliset sukupuoliroolit, maksulliset koulut ja erittäin jyrkät luokkaerot).

Tällöin tason määrittää se minkä tasoisen kumppanin nämä ihmiset voisivat saada.

Vertaamalla pariutuneisiin tämä on yleensä aika helposti mitattavissa.

Kun ei puhuta monogaamisista parisuhteista, käytännössä nyrkkisääntö on seuraava:

- mitä kevyempi suhde, sitä tasokkaampaa seuraa nainen voi saada

- mitä kevyempi suhde, sitä vaikeampaa miehen on saada omantasoistaan seuraa

 

No, juu. Jos etsisin yhden yön juttua tinderistä näin naisena, tottakai valitsisin sen, jonka tuossa suhteessa arvioisin voivan tarjota minulle tyydyttävimmän kokemuksen. Sehän on selvää. Mutta ei sitä pelkkä ulkonäkö määrää, jos mies on esim. käytökseltään kuin pökkelö.

Myönnätkö että ulkonäkörima olis korkeammalla kuin parisuhdetta etsiessä?

Luulen, että me naiset ei olla yhtä visuaalisia kuin te miehet. Miehen ei tarvitse olla huippukomea ollakseen seksikäs, puoleensavetävä tai karismaattinen. Mutta joo, tuohon hommaan valitsisin luultavasti fyysisemmän oloisen miehen kun parisuhteeseen. Sellainenkin kävisi, jonka kanssa nyt ei olisi niin kauheasti puhuttavaa tai yhteistä. Kunhan käytöstavat on kunnossa.

Kyllä te olette.

Juju on siinä että te kuvittelette komean miehen olevan tavis, ja vasta top 0-1-1% miehen olevan komea.

Mikä taho määrittää sen millainen on komea? Ilmeisesti se ei ainakaan ole naiset itse kun heidän mielipiteensä on väärä. Mistä herääkin kysymys miksi naisten pitäisi kiinnostua siitä jonkun muun mielipiteestä millainen on komea?

Siinä on komean määritelmä, joka on kaikkein yleisin ihailtu miestyyppi kaikilla mittareilla mitattuna:

1) Tummat hiukset, täydellinen hiusraja 2) Pituutta yli 183 cm 3) Selkeästi piirtyvät lihakset 4) Rasvaprosentti 8-12 5) Suorat, sopivan valkoiset hampaat 6) Yksinkertaiset, tyylikkäät vaatteet [ei silmälaseja!] 7) Etnisyys kaukasialainen 8) Ikää maksimissaan 27 vuotta

Miesmalli on kaunis katsella, mutta mitä ihmettä mä sillä parisuhteessa tekisin?

Ei ole kysymys parisuhteesta, vaan siitä, millainen mies saa naisen/naisia kaikista helpoiten.

Suurin osa ihmisistä ei halua saada miehiä/naisia kaikista helpoiten vaan rakastaa ja tulla rakastetuksi. Siinähän se ihmisen ns. taso lopulta mitataan. Panohommat on merkityksetöntä roskaa.

Kyllä miehille nimenomaan tuo hyvää fiilistä se, että saa helposti monia eri naisia. Se kuuluu meidän suvunjatkamisen biologiaamme. Loputon määrä naisia olisi paras lopputulema miehelle. Naiset ovat erilaisia, koska he pääsevät jatkamaan sukua parhaiten yhden laatumiehen kanssa pariutumalla ja siksi kriteeritkin ovat korkeammalla kuin miehillä, ja siksi haaremin osanakin on naisena ihan mukavaa.

Ei se ole kuule edes noinkaan monimutkaista. Naiselle ei ole iloa kuin niistä miehistä, jotka haluaa tuottaa naiselle nautintoa. Ja osaa. Ja kun se ei ihan joka jantterilta onnistu, eikä aika monia edes kiinnosta, niin on paljon järkempää löytää joku vakio jonka kanssa se on kivaa. Vaikka se ei sitten mikään varsinainen parisuhde olisikaan. Määrä ei takaa tuossa naiselle yhtään mitään.

Jos sulla on kymmeniä tai satoja ehdokkaita mistä valita niin sitä laatua on varmaankin helpompi löytää kuin jos sinulla olisi yksi tai kaksi ei-niin-kovin-hääppöistä vaihtoehtoa. Ihmeellistä nillittämistä.

Naiselle se laatu on sitä että miehellä on huomioon ottava luonne. Ja tuon kartoittaminen ei ole mitenkään nopeaa ja helppoa, vaan vaatii oikeasti tutustumista. En nyt tiedä kenellä on aikaa juosta tapailemassa lukemattomia tuntemattomuuksia Tinderistä.

Naiselle laatu on sitä, että ulkonäkö on miehellä kunnossa ja sitten voidaan miettiä sitä huomioonottamista.

En naisena ymmärrä mikseivät naiset voi myöntää tätä? Vai onko kyse siitä, että minä olen poikkeus? Epämiellyttävä tai ei-kiinnostava mies ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi olkoon kuinka huomioonottava tahansa. Olen tämän muutaman kerran todennut, kun mies on tulkinnut väärin sen, että pidän hänestä todella paljon ystävänä. Ystävä ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi minun silmiini koskaan. Ei muutu, vaikka onkin kuinka mukava tahansa.

Et ole poikkeus. Tai on täällä ainakin yksi toinen samalla tavalla ajatteleva :)

Jokainen mun suhde on alkanut siitä että ihastuin nimenomaan miehen ulkonäköön, ja sitten kun tutustuimme paremmin niin aloin pikku hiljaa rakastumaan myös hänen luonteeseensa. Mutta nimenomaan miehen ulkonäkö oli se asia joka sytytti sen alun liekin.

Sitähän minäkin. Tosiasiassa ajattelen, että tässä on asia, mitä ei vain tahdota myöntää. Siis ulkonäön merkitystä. Jotenkin outoa, koska vaikuttaahan ulkoinen vaikutelma kaikkiin muihinkin tekemiimme valintoihin. Valitsen vaikkapa ne sämpylät, jotka ovat pyöreitä ja virheettömiä enkä sitä litistynyttä, miksi sitten elämän tärkeimmässä valinnassa olisi toisin.

Osa naisista haluaa lapsia ja tietynlaisen elämän, minkä vuoksi 30 ikävuoden kynnyksellä on joillain pakkotilanne höllätä ulkonäkövaatimuksia.

Mistä sinä tarkalleen ottaen olet tehnyt tämän päätelmän? Ovatko 30:n ikävuoden jälkeen pariutuneiden parien miehet mielestäsi rumempia ja mistä olet heitä havainnoinut? 

Pariutumisikä ja lasten saamisen ikä on lykkääntynyt, mihin on monia syitä. Yksi niistä on nuoruuden venyminen ja toinen se, että miehillä ei mene kovin vahvasti, vaan moni on syrjäytynyt. Myös taloudellisilla syillä on merkitystä. Ja mitä myöhempään pariutuminen menee, sitä enemmän on monesti järkeä päässä. Katsotaan muutakin kuin sitä miten kuuma se tyttö tai poika on: nekin katsovat, jotka sinänsä arvostavat ulkoisia seikkoja. Elämänkokemuksen mukana tulee myös varovaisuutta sen suhteen mikä kaikki voi mennä pieleen. Synnytyksestä avioeroon. 

... Tähän vielä lisäys, että markkina-arvoteoriassakaan ei tällaisestä puhuta mitään. Pariutumisen perusasiat ovat samat kaikissa ikävaiheissa. Siinä mielessä teoria on simppeli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen mitä olen tämän ketjun perusteella ymmärtänyt tasoteoriasta sen suurin ongelma on se, että kyseinen teoria sulkee pois henkilön vapaan tahdon.

Miehen tason määrittää vain se kuinka helposti ja paljon hän saa irtoseksiä mahdollisimman monilta eri naisilta siinäkin tapauksessa, että mies haluaa seksiä vain yhdeltä tietyltä naiselta ja onnistuu siinä. Eli miehen pitäisi haluta paljon irtoseksiä, jotta hänellä olisi edellytykset korkeaan tasoon. Vastaavasti naisten taso määräytyy sen mukaan kuinka paljon heille on tarjolla sellaisia kumppaneita mitä he eivät halua ja toisaalta, jos he vapaasta tahdosta harrastavat seksiä useiden miehien kanssa, heidän tasonsa laskee.

Tasoteoria siis "rankaisee" miehiä haluamattomuudesta ja naisia halusta. Ei ihme, että pariutuminen on vaikeaa, jos sen perustaa näin absurdille ajatusmallille.

Naisen tason määrittää täsmälleen sama setti: kuinka helposti nainen saa sellaisen seksi/parisuhde-elämän, jonka hän itse haluaa. Ei siinä mitään sukupuolista eroa ole.

Eli jos nainen on halusta harrastanut irtoseksiä 80 miehen kanssa, hänen tasonsa on korkea?

Olen eri, mutta haluan esittää huomion tuosta:

Kuka tahansa hyvin keskinkertaisenkin näköinen nainen voi koska tahansa laittaa Tinderiin ilmoituksen että "etsin kevyttä seksiseuraa", ja harrastaa muutaman kuukauden aikana seksiä 80 miehen kanssa.

Jotta mies voisi muutaman kuukauden aikana harrastaa seksiä 80 eri naisen kanssa, niin sen miehen pitäisi olla jotain aivan täysin poikkeuksellista, esim olla aivan uskomattoman hyvännäköinen, tai omata kansainvälisen rokkitähden statuksen ja karisman.

Eli tuota mittaria ei oikein voi käyttää, koska miehillä ja naisilla ei tältä osin homma toimi ihan samalla tavalla.

Eli nyt tasot eivät määräydykään yhtäläisesti sukupuolesta riippumatta ja teoria "rankaisee" naista vapaasta tahdosta ja seksuaalisesta aktiivisuudesta. Mikä on sinänsä typerää, koska miehen korkea taso vaatii paljon seksuaalisesti aktiivisia naisia ympärilleen.

Tietenkin tasot määräytyvät eri tavalla.

Miehen tasoa nostaa pituus, naiselle se on neutraali ominaisuus (pitkistä/lyhyistä naisista tykkäävät ovat melko tarkalleen 50-50).

Miehen tasoa nostaa huomattavasti vaikutusvalta, naisen tasoa ne nostavat vain jos nainen on laulaja/näyttelijä/tms seksisymboli.

Tuo mistä mainitsit perustuu siihen, että miehen on vaikeaa saada seksiä antamatta naiselle mitään muuta. Miesten enemmistö saa naisen kun naisella on muitakin tarpeita kuten perhe, yhteinen asunto, häät ja status pariskuntana. Jos nainen haluaa miehen vaikkei tämä anna hänelle mitään muuta kuin munaa, on hänen seksuaalinen arvonsa erittäin korkea.

Nainen taas saa seksiä helposti, joten sen saaminen ei nosta naisen arvoa.

Tietenkin? Juuri pari sivua sitten minulle sanottiin, että taso määräytyy sukupuolesta riippumatta sen mukaan kuinka paljon saa seksiä haluamiltaan henkilöiltä. Tämän jälkeen alkoi tulemaan kaikenlaisia jatkoehtoja ja nyt tilanne on kääntynyt jo siihen, että tietenkin säännöt ovat erilaiset eri sukupuolille.

Tasoteoria on siis puhtaasti sitä mitä kukakin sen haluaa olevan. Se muuttuu asiayhteyden mukaan ja ainoa yhtäläisyys siinä on se, että kukin voi tulkita sitä juuri siten kuin haluaa ja kuinka se parhaiten vahvistaa omia näkemyksiään.

Eli tasoteoria toimii päinvastoin kuin tieteelliset teoriat. Se on kuin horoskooppi, jokaiselle jotain sen mukaan miten sitä milloinkin haluaa tulkita.

Taso määräytyy sen mukaan minkä tasoisen kumppanin saa sitoutettua ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen. Piste. Se on sama molemmille sukupuolille.

Seksin saaminen menee eri tavalla miehillä vs naisilla. Miehet ovat valmiita panemaan alaspäin, naisilla menee useammin niin päin että miehen tulee olla todella komea ja sytyttävä jotta pelkkä seksi kiinnostaisi.

Eli tasoteoriaa voi soveltaa vain niihin ihmisiin, jotka sopivat tiettyyn, melko konservatiisieen muottiin. Jos sattuu olemaan poly tai haluaisi avoimen suhteen, ei tasoteoriaa voi tällaisiin ihmisiin soveltaa. Ja mitä olen aiemmin huomannut, myös kaikki alakulttuuri-ihmiset mahtuvat tasoteorian lokeroihin melko huonosti. Kuten olen sanonut, tasoteoria ilmentää enemmän amerikkalaisia ihanteita ja normeja. Jo se, että käytetään sanaa "sitouttaa", kertoo siitä, että ajatukset on omaksuttu jostain jenkkilästä. Eihän suomalainen todellisuus ole tuollaista.

Selvyyden vuoksi: en itsekään ole mikään poly, mutta vierastan kuitenkin ajatusta siitä, että suomalainen pariutuminen olisi "sitouttamista ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen". Ihme, kun tässä ei mainittu myös, että "ja ehdottomasti kirkossa vihittyyn avioliittoon" - sekin sopisi amerikkalaiseen normiin. Amerikassa parisuhde on ihan eri lailla monille ihmisille eräänlainen sosioekonominen "järjestely", ja siksi tasoteoriassa toistuvat jatkuvasti tietynlaiset termit, kun ajatellaan, että mies hakee edustusvaimoa ja nainen taloudellista turvaa (mikä tietysti on tietyllä lailla ymmärrettävääkin huonon sosiaaliturvan ja epäreilun työkulttuurin maassa, jossa on vielä erittäin konservatiiviset ja vanhoilliset sukupuoliroolit, maksulliset koulut ja erittäin jyrkät luokkaerot).

Tällöin tason määrittää se minkä tasoisen kumppanin nämä ihmiset voisivat saada.

Vertaamalla pariutuneisiin tämä on yleensä aika helposti mitattavissa.

Kun ei puhuta monogaamisista parisuhteista, käytännössä nyrkkisääntö on seuraava:

- mitä kevyempi suhde, sitä tasokkaampaa seuraa nainen voi saada

- mitä kevyempi suhde, sitä vaikeampaa miehen on saada omantasoistaan seuraa

 

No, juu. Jos etsisin yhden yön juttua tinderistä näin naisena, tottakai valitsisin sen, jonka tuossa suhteessa arvioisin voivan tarjota minulle tyydyttävimmän kokemuksen. Sehän on selvää. Mutta ei sitä pelkkä ulkonäkö määrää, jos mies on esim. käytökseltään kuin pökkelö.

Myönnätkö että ulkonäkörima olis korkeammalla kuin parisuhdetta etsiessä?

Luulen, että me naiset ei olla yhtä visuaalisia kuin te miehet. Miehen ei tarvitse olla huippukomea ollakseen seksikäs, puoleensavetävä tai karismaattinen. Mutta joo, tuohon hommaan valitsisin luultavasti fyysisemmän oloisen miehen kun parisuhteeseen. Sellainenkin kävisi, jonka kanssa nyt ei olisi niin kauheasti puhuttavaa tai yhteistä. Kunhan käytöstavat on kunnossa.

Kyllä te olette.

Juju on siinä että te kuvittelette komean miehen olevan tavis, ja vasta top 0-1-1% miehen olevan komea.

Mikä taho määrittää sen millainen on komea? Ilmeisesti se ei ainakaan ole naiset itse kun heidän mielipiteensä on väärä. Mistä herääkin kysymys miksi naisten pitäisi kiinnostua siitä jonkun muun mielipiteestä millainen on komea?

Siinä on komean määritelmä, joka on kaikkein yleisin ihailtu miestyyppi kaikilla mittareilla mitattuna:

1) Tummat hiukset, täydellinen hiusraja 2) Pituutta yli 183 cm 3) Selkeästi piirtyvät lihakset 4) Rasvaprosentti 8-12 5) Suorat, sopivan valkoiset hampaat 6) Yksinkertaiset, tyylikkäät vaatteet [ei silmälaseja!] 7) Etnisyys kaukasialainen 8) Ikää maksimissaan 27 vuotta

Miesmalli on kaunis katsella, mutta mitä ihmettä mä sillä parisuhteessa tekisin?

Ei ole kysymys parisuhteesta, vaan siitä, millainen mies saa naisen/naisia kaikista helpoiten.

Suurin osa ihmisistä ei halua saada miehiä/naisia kaikista helpoiten vaan rakastaa ja tulla rakastetuksi. Siinähän se ihmisen ns. taso lopulta mitataan. Panohommat on merkityksetöntä roskaa.

Kyllä miehille nimenomaan tuo hyvää fiilistä se, että saa helposti monia eri naisia. Se kuuluu meidän suvunjatkamisen biologiaamme. Loputon määrä naisia olisi paras lopputulema miehelle. Naiset ovat erilaisia, koska he pääsevät jatkamaan sukua parhaiten yhden laatumiehen kanssa pariutumalla ja siksi kriteeritkin ovat korkeammalla kuin miehillä, ja siksi haaremin osanakin on naisena ihan mukavaa.

Ei se ole kuule edes noinkaan monimutkaista. Naiselle ei ole iloa kuin niistä miehistä, jotka haluaa tuottaa naiselle nautintoa. Ja osaa. Ja kun se ei ihan joka jantterilta onnistu, eikä aika monia edes kiinnosta, niin on paljon järkempää löytää joku vakio jonka kanssa se on kivaa. Vaikka se ei sitten mikään varsinainen parisuhde olisikaan. Määrä ei takaa tuossa naiselle yhtään mitään.

Jos sulla on kymmeniä tai satoja ehdokkaita mistä valita niin sitä laatua on varmaankin helpompi löytää kuin jos sinulla olisi yksi tai kaksi ei-niin-kovin-hääppöistä vaihtoehtoa. Ihmeellistä nillittämistä.

Naiselle se laatu on sitä että miehellä on huomioon ottava luonne. Ja tuon kartoittaminen ei ole mitenkään nopeaa ja helppoa, vaan vaatii oikeasti tutustumista. En nyt tiedä kenellä on aikaa juosta tapailemassa lukemattomia tuntemattomuuksia Tinderistä.

Naiselle laatu on sitä, että ulkonäkö on miehellä kunnossa ja sitten voidaan miettiä sitä huomioonottamista.

En naisena ymmärrä mikseivät naiset voi myöntää tätä? Vai onko kyse siitä, että minä olen poikkeus? Epämiellyttävä tai ei-kiinnostava mies ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi olkoon kuinka huomioonottava tahansa. Olen tämän muutaman kerran todennut, kun mies on tulkinnut väärin sen, että pidän hänestä todella paljon ystävänä. Ystävä ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi minun silmiini koskaan. Ei muutu, vaikka onkin kuinka mukava tahansa.

Miten niin ei myönnä? Melkein jokaisessa ketjussa on todettu, että ulkonäöllä on merkitystä. Ei missään ole väitetty, että epämiellyttävä mies muuttuisi kiinnostavaksi, jos on huomioiva tyyppi.

Tässä ketjussa on usein todettu, että komeus ei auta mitään, jos mies on mulkku, mutta ei myönnetä sitä, että ulkonäkö on silti ensimmäinen asia, josta kiinnostutaan ensikohtaamisella. Et edes tiedä, että mies on mulkku, ellet ole tutustunut häneen sen verran, että hän on avannut suunsa. Usein sen havaitsemiseen menee vielä kauemmin, mutta ennen sitä olet jo tehnyt päätöksen jutella hänen kanssaan. (Ja nyt en puhu kenestäkään väkisin iholle liimaantuvasta tyypistä.)

Ulkonäkö, tyyli, tapa kantaa itsensä jne. ratkaisee kenen kanssa ylipäätään alkaa jutella. Siitä eteenpäin persoonalla on merkitystä, mutta ensivaikutelma tulee ulkonäöstä ja sitä myöden ulkonäkö todella on ensimmäinen ja tärkein kriteeri. Jos muuta ei ole käytössä kuin kuva, niin päätös tehdään sen perusteella, jos etsitään seuraa.

Kaikkien suhteet eivät ala niin, että nähdään tuntematon tyyppi ja mennään ulkonäön perusteella juttelemaan. Jotkut voivat tutustua työn, harrastusten tai muun puitteissa ihmiseen, jolloin on vaikea sanoa, mitä toisesta on edes tiennyt/nähnyt ensin. Varmaan sen takia moni täällä ei allekirjoita sitä, että toisessa olisi ensin kiinnittänyt huomiota ulkonäköön. Ja esim. itse en edes oikein osaa kiinnostua pelkän ulkonäön perusteella, vaikka ulkonäöllä iso merkitys onkin. Ihmiset ovat näissä asioissa yksilöitä.

Ei se olennaisesti muuta tilannetta, että tapaat miehen harrastuksessa tai tuttavien kautta. Itse olen myös tavannut kaikki poikaystäväni ja aviomieheni yhteisten tuttavien kautta. En siis koskaan ole käyttänyt deittisovelluksia tai iskenyt baarista tuikituntematonta miestä.

Mutta se tietysti, että olen ulkonäkökeskeinen narsisti ratkaisee kaiken. Menikin aika monta sataa viestiä ennen kun narsistikortti kaivettiin esille tässä ketjussa.

Olen se, jolle vastasit, mutta narsismista on kirjoitellut täällä joku ihan muu. Olisi kiva, että yhden kirjoittajan suuhun ei laitettaisi toisen sanomisia. 

En tiedä, ymmärrätkö nyt jotenkin väärin, mitä yritän sanoa. Itsehän olen tässä myös korostanut ulkonäön merkitystä pariutumisessa ja seksuaalisessa halussa, mutta olen yrittänyt selventää, miksi moni kokee vieraaksi sen väitteen, että aina ihastutaan ensin ulkonäköön. Kun ei se todellakaan kaikissa tapauksissa mene noin. Silloin, kun ihmiseen tutustuu jotenkin muuten kuin ulkonäkö edellä, ihmisestä saa tapaamishetkellä paljon muutakin informaatiota kuin ulkonäön, eikä aina siinä vaiheessa mieti toisen ulkonäköä - edes silloin, vaikka vähän ajan kuluttua tuntisikin henkilöön vetoa. Yritän tässä vain tuoda esiin sen, että tutustumistapoja on erilaisia, ja onhan sekin mahdollista, että on tuntenut toisen jo pitkään, ennen kuin kiinnostuu tästä - millä lailla siinä mukaan mennään ulkonäkö edellä? 

Niin, tässä on monta kirjoittajaa. En ajatellutkaan, että se olisit välttämättä sinä, joka narsimikorttia heilutteli, mutta sen nyt vain on jossain kohtaa tapana kaivaa esille.

En oikeastaan tajua miten voit tutustua kehenkään näkemättä hänen ulkonäköön, ellet ole sokea. Ulkonäkö on realiteetti eikä arvoarvostelma tai osoitus jostain tietystä asenteesta.

Ulkonäkö on ensivaikutelma, vaikka tietysti suurin osa ihmisistä ei sen suhteen heilauta suuntaan eikä toiseen. He ovat taviksia, joita ei ensin ajattele millään lailla eikä pane merkille. Silloin käyttäytyminen ja persoona ratkaisevat enemmän kuin sellaisen henkilön kohdalla, jonka ulkonäössä on jotain erityisen säväyttävää hyvässä tai pahassa. Siinä mielessä ymmärrän pointtisi.

Osa ihmisistä on myös vähemmän ulkonäkökeskeisiä kuin toiset (ei visuaalisia, vaan enemmän kinesteettisiä), mutta se ei silti poista sitä, että ihmisen ulkonäkö seksuaalisessa mielessä on joko kyllä tai ei. Jos se on ei, se ei muutu kylläksi kuin hyvin harvoissa tapauksissa. Ne tapaukset ehkä ovat noita paljon puhuttuja järkiliittoja, missä seksi ei sitten välttämättä toimi.

Tottakai NÄEN ihmisen ulkonäön, mutta ei se tarkoita sitä, että silloin kiinnostun hänestä seksuaalisesti ja/tai romanttisesti sen ulkonäön perusteella.  En jokaista uutta ihmistä arvioi ensikohtaamisen hetkellä siinä mielessä, että mitä ajattelen hänestä seksuaalisesti. Olen bi-seksuaali, eli joutuisin siis todellakin miettimään ihan kaikkia tällä lailla. En ymmärrä, miksi tätä ei voida nyt uskoa, että esim. minä en kiinnostu seksuaalisesti ihmisistä pelkän ulkonäön perusteella. Se ei tarkoita sitä, etteikö ulkonäöllä olisi merkitystä, paljonkin. Ja pelkästään se, että joku on kaunis/komea/hyvännäköinen ei tarkoita sitä, että hän olisi seksuaalisesi puoleensa vetävä.

Tässähän ei ole kukaan puhunut siitä, että kiinnostuttaisiin pelkän ulkonäön perusteella. Ulkonäkö on ensimmäinen rima siihen kenen kanssa ryhtyy edes juttelemaan ja kaveeraamaan siellä harrastusporukassakin. Osa niistä, joiden ulkonäkö miellyttää osoittautuu kiinnostavaksi myös seksuaalisessa mielessä, kun häneen tutustuu tarkemmin. 

Tämä on siinä mielessä vähän outo keskustelu, koska mielestäni tuo kuvaamani proseduuri on tavanomainen realiteetti eikä sinänsä liity markkina-arvoteoriaankaan mitenkään.

No tätä en allekirjoita ollenkaan. Minä kyllä juttelen harrastuksissa, töissä ja kavereiden bileissä ihan kaikkien kanssa, en todellakaan valikoi ulkonäön perusteella juttelukavereita. Kuulostaisi aika oudolta, että suostuisi elämässä yleensäkin PUHUMAAN vain sellaisten kanssa, ketkä arvioi seksuaalisesti puoleensavetäviksi - aika lailla hiljaa ja epäsosiaalisenahan sitä saisi siinä tapauksessa olla. Ja olisihan se sosiaalisesti aika kömpelöä, jopa junttimaista käytöstäkin. Ja en ainakaan itse ajattele, että jokaisen kohtaamani ihmisen kohdalla pitäisi tehdä joku arvio siitä, olisiko hän potentiaalinen kumppani. Kai sitä nyt voi jutella ja tutustua ihmisiin muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen mitä olen tämän ketjun perusteella ymmärtänyt tasoteoriasta sen suurin ongelma on se, että kyseinen teoria sulkee pois henkilön vapaan tahdon.

Miehen tason määrittää vain se kuinka helposti ja paljon hän saa irtoseksiä mahdollisimman monilta eri naisilta siinäkin tapauksessa, että mies haluaa seksiä vain yhdeltä tietyltä naiselta ja onnistuu siinä. Eli miehen pitäisi haluta paljon irtoseksiä, jotta hänellä olisi edellytykset korkeaan tasoon. Vastaavasti naisten taso määräytyy sen mukaan kuinka paljon heille on tarjolla sellaisia kumppaneita mitä he eivät halua ja toisaalta, jos he vapaasta tahdosta harrastavat seksiä useiden miehien kanssa, heidän tasonsa laskee.

Tasoteoria siis "rankaisee" miehiä haluamattomuudesta ja naisia halusta. Ei ihme, että pariutuminen on vaikeaa, jos sen perustaa näin absurdille ajatusmallille.

Naisen tason määrittää täsmälleen sama setti: kuinka helposti nainen saa sellaisen seksi/parisuhde-elämän, jonka hän itse haluaa. Ei siinä mitään sukupuolista eroa ole.

Eli jos nainen on halusta harrastanut irtoseksiä 80 miehen kanssa, hänen tasonsa on korkea?

Olen eri, mutta haluan esittää huomion tuosta:

Kuka tahansa hyvin keskinkertaisenkin näköinen nainen voi koska tahansa laittaa Tinderiin ilmoituksen että "etsin kevyttä seksiseuraa", ja harrastaa muutaman kuukauden aikana seksiä 80 miehen kanssa.

Jotta mies voisi muutaman kuukauden aikana harrastaa seksiä 80 eri naisen kanssa, niin sen miehen pitäisi olla jotain aivan täysin poikkeuksellista, esim olla aivan uskomattoman hyvännäköinen, tai omata kansainvälisen rokkitähden statuksen ja karisman.

Eli tuota mittaria ei oikein voi käyttää, koska miehillä ja naisilla ei tältä osin homma toimi ihan samalla tavalla.

Eli nyt tasot eivät määräydykään yhtäläisesti sukupuolesta riippumatta ja teoria "rankaisee" naista vapaasta tahdosta ja seksuaalisesta aktiivisuudesta. Mikä on sinänsä typerää, koska miehen korkea taso vaatii paljon seksuaalisesti aktiivisia naisia ympärilleen.

Tietenkin tasot määräytyvät eri tavalla.

Miehen tasoa nostaa pituus, naiselle se on neutraali ominaisuus (pitkistä/lyhyistä naisista tykkäävät ovat melko tarkalleen 50-50).

Miehen tasoa nostaa huomattavasti vaikutusvalta, naisen tasoa ne nostavat vain jos nainen on laulaja/näyttelijä/tms seksisymboli.

Tuo mistä mainitsit perustuu siihen, että miehen on vaikeaa saada seksiä antamatta naiselle mitään muuta. Miesten enemmistö saa naisen kun naisella on muitakin tarpeita kuten perhe, yhteinen asunto, häät ja status pariskuntana. Jos nainen haluaa miehen vaikkei tämä anna hänelle mitään muuta kuin munaa, on hänen seksuaalinen arvonsa erittäin korkea.

Nainen taas saa seksiä helposti, joten sen saaminen ei nosta naisen arvoa.

Tietenkin? Juuri pari sivua sitten minulle sanottiin, että taso määräytyy sukupuolesta riippumatta sen mukaan kuinka paljon saa seksiä haluamiltaan henkilöiltä. Tämän jälkeen alkoi tulemaan kaikenlaisia jatkoehtoja ja nyt tilanne on kääntynyt jo siihen, että tietenkin säännöt ovat erilaiset eri sukupuolille.

Tasoteoria on siis puhtaasti sitä mitä kukakin sen haluaa olevan. Se muuttuu asiayhteyden mukaan ja ainoa yhtäläisyys siinä on se, että kukin voi tulkita sitä juuri siten kuin haluaa ja kuinka se parhaiten vahvistaa omia näkemyksiään.

Eli tasoteoria toimii päinvastoin kuin tieteelliset teoriat. Se on kuin horoskooppi, jokaiselle jotain sen mukaan miten sitä milloinkin haluaa tulkita.

Taso määräytyy sen mukaan minkä tasoisen kumppanin saa sitoutettua ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen. Piste. Se on sama molemmille sukupuolille.

Seksin saaminen menee eri tavalla miehillä vs naisilla. Miehet ovat valmiita panemaan alaspäin, naisilla menee useammin niin päin että miehen tulee olla todella komea ja sytyttävä jotta pelkkä seksi kiinnostaisi.

Eli tasoteoriaa voi soveltaa vain niihin ihmisiin, jotka sopivat tiettyyn, melko konservatiisieen muottiin. Jos sattuu olemaan poly tai haluaisi avoimen suhteen, ei tasoteoriaa voi tällaisiin ihmisiin soveltaa. Ja mitä olen aiemmin huomannut, myös kaikki alakulttuuri-ihmiset mahtuvat tasoteorian lokeroihin melko huonosti. Kuten olen sanonut, tasoteoria ilmentää enemmän amerikkalaisia ihanteita ja normeja. Jo se, että käytetään sanaa "sitouttaa", kertoo siitä, että ajatukset on omaksuttu jostain jenkkilästä. Eihän suomalainen todellisuus ole tuollaista.

Selvyyden vuoksi: en itsekään ole mikään poly, mutta vierastan kuitenkin ajatusta siitä, että suomalainen pariutuminen olisi "sitouttamista ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen". Ihme, kun tässä ei mainittu myös, että "ja ehdottomasti kirkossa vihittyyn avioliittoon" - sekin sopisi amerikkalaiseen normiin. Amerikassa parisuhde on ihan eri lailla monille ihmisille eräänlainen sosioekonominen "järjestely", ja siksi tasoteoriassa toistuvat jatkuvasti tietynlaiset termit, kun ajatellaan, että mies hakee edustusvaimoa ja nainen taloudellista turvaa (mikä tietysti on tietyllä lailla ymmärrettävääkin huonon sosiaaliturvan ja epäreilun työkulttuurin maassa, jossa on vielä erittäin konservatiiviset ja vanhoilliset sukupuoliroolit, maksulliset koulut ja erittäin jyrkät luokkaerot).

Tällöin tason määrittää se minkä tasoisen kumppanin nämä ihmiset voisivat saada.

Vertaamalla pariutuneisiin tämä on yleensä aika helposti mitattavissa.

Kun ei puhuta monogaamisista parisuhteista, käytännössä nyrkkisääntö on seuraava:

- mitä kevyempi suhde, sitä tasokkaampaa seuraa nainen voi saada

- mitä kevyempi suhde, sitä vaikeampaa miehen on saada omantasoistaan seuraa

 

No, juu. Jos etsisin yhden yön juttua tinderistä näin naisena, tottakai valitsisin sen, jonka tuossa suhteessa arvioisin voivan tarjota minulle tyydyttävimmän kokemuksen. Sehän on selvää. Mutta ei sitä pelkkä ulkonäkö määrää, jos mies on esim. käytökseltään kuin pökkelö.

Myönnätkö että ulkonäkörima olis korkeammalla kuin parisuhdetta etsiessä?

Luulen, että me naiset ei olla yhtä visuaalisia kuin te miehet. Miehen ei tarvitse olla huippukomea ollakseen seksikäs, puoleensavetävä tai karismaattinen. Mutta joo, tuohon hommaan valitsisin luultavasti fyysisemmän oloisen miehen kun parisuhteeseen. Sellainenkin kävisi, jonka kanssa nyt ei olisi niin kauheasti puhuttavaa tai yhteistä. Kunhan käytöstavat on kunnossa.

Kyllä te olette.

Juju on siinä että te kuvittelette komean miehen olevan tavis, ja vasta top 0-1-1% miehen olevan komea.

Mikä taho määrittää sen millainen on komea? Ilmeisesti se ei ainakaan ole naiset itse kun heidän mielipiteensä on väärä. Mistä herääkin kysymys miksi naisten pitäisi kiinnostua siitä jonkun muun mielipiteestä millainen on komea?

Siinä on komean määritelmä, joka on kaikkein yleisin ihailtu miestyyppi kaikilla mittareilla mitattuna:

1) Tummat hiukset, täydellinen hiusraja 2) Pituutta yli 183 cm 3) Selkeästi piirtyvät lihakset 4) Rasvaprosentti 8-12 5) Suorat, sopivan valkoiset hampaat 6) Yksinkertaiset, tyylikkäät vaatteet [ei silmälaseja!] 7) Etnisyys kaukasialainen 8) Ikää maksimissaan 27 vuotta

Miesmalli on kaunis katsella, mutta mitä ihmettä mä sillä parisuhteessa tekisin?

Ei ole kysymys parisuhteesta, vaan siitä, millainen mies saa naisen/naisia kaikista helpoiten.

Suurin osa ihmisistä ei halua saada miehiä/naisia kaikista helpoiten vaan rakastaa ja tulla rakastetuksi. Siinähän se ihmisen ns. taso lopulta mitataan. Panohommat on merkityksetöntä roskaa.

Kyllä miehille nimenomaan tuo hyvää fiilistä se, että saa helposti monia eri naisia. Se kuuluu meidän suvunjatkamisen biologiaamme. Loputon määrä naisia olisi paras lopputulema miehelle. Naiset ovat erilaisia, koska he pääsevät jatkamaan sukua parhaiten yhden laatumiehen kanssa pariutumalla ja siksi kriteeritkin ovat korkeammalla kuin miehillä, ja siksi haaremin osanakin on naisena ihan mukavaa.

Ei se ole kuule edes noinkaan monimutkaista. Naiselle ei ole iloa kuin niistä miehistä, jotka haluaa tuottaa naiselle nautintoa. Ja osaa. Ja kun se ei ihan joka jantterilta onnistu, eikä aika monia edes kiinnosta, niin on paljon järkempää löytää joku vakio jonka kanssa se on kivaa. Vaikka se ei sitten mikään varsinainen parisuhde olisikaan. Määrä ei takaa tuossa naiselle yhtään mitään.

Jos sulla on kymmeniä tai satoja ehdokkaita mistä valita niin sitä laatua on varmaankin helpompi löytää kuin jos sinulla olisi yksi tai kaksi ei-niin-kovin-hääppöistä vaihtoehtoa. Ihmeellistä nillittämistä.

Naiselle se laatu on sitä että miehellä on huomioon ottava luonne. Ja tuon kartoittaminen ei ole mitenkään nopeaa ja helppoa, vaan vaatii oikeasti tutustumista. En nyt tiedä kenellä on aikaa juosta tapailemassa lukemattomia tuntemattomuuksia Tinderistä.

Naiselle laatu on sitä, että ulkonäkö on miehellä kunnossa ja sitten voidaan miettiä sitä huomioonottamista.

En naisena ymmärrä mikseivät naiset voi myöntää tätä? Vai onko kyse siitä, että minä olen poikkeus? Epämiellyttävä tai ei-kiinnostava mies ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi olkoon kuinka huomioonottava tahansa. Olen tämän muutaman kerran todennut, kun mies on tulkinnut väärin sen, että pidän hänestä todella paljon ystävänä. Ystävä ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi minun silmiini koskaan. Ei muutu, vaikka onkin kuinka mukava tahansa.

Miten niin ei myönnä? Melkein jokaisessa ketjussa on todettu, että ulkonäöllä on merkitystä. Ei missään ole väitetty, että epämiellyttävä mies muuttuisi kiinnostavaksi, jos on huomioiva tyyppi.

Tässä ketjussa on usein todettu, että komeus ei auta mitään, jos mies on mulkku, mutta ei myönnetä sitä, että ulkonäkö on silti ensimmäinen asia, josta kiinnostutaan ensikohtaamisella. Et edes tiedä, että mies on mulkku, ellet ole tutustunut häneen sen verran, että hän on avannut suunsa. Usein sen havaitsemiseen menee vielä kauemmin, mutta ennen sitä olet jo tehnyt päätöksen jutella hänen kanssaan. (Ja nyt en puhu kenestäkään väkisin iholle liimaantuvasta tyypistä.)

Ulkonäkö, tyyli, tapa kantaa itsensä jne. ratkaisee kenen kanssa ylipäätään alkaa jutella. Siitä eteenpäin persoonalla on merkitystä, mutta ensivaikutelma tulee ulkonäöstä ja sitä myöden ulkonäkö todella on ensimmäinen ja tärkein kriteeri. Jos muuta ei ole käytössä kuin kuva, niin päätös tehdään sen perusteella, jos etsitään seuraa.

Kaikkien suhteet eivät ala niin, että nähdään tuntematon tyyppi ja mennään ulkonäön perusteella juttelemaan. Jotkut voivat tutustua työn, harrastusten tai muun puitteissa ihmiseen, jolloin on vaikea sanoa, mitä toisesta on edes tiennyt/nähnyt ensin. Varmaan sen takia moni täällä ei allekirjoita sitä, että toisessa olisi ensin kiinnittänyt huomiota ulkonäköön. Ja esim. itse en edes oikein osaa kiinnostua pelkän ulkonäön perusteella, vaikka ulkonäöllä iso merkitys onkin. Ihmiset ovat näissä asioissa yksilöitä.

Ei se olennaisesti muuta tilannetta, että tapaat miehen harrastuksessa tai tuttavien kautta. Itse olen myös tavannut kaikki poikaystäväni ja aviomieheni yhteisten tuttavien kautta. En siis koskaan ole käyttänyt deittisovelluksia tai iskenyt baarista tuikituntematonta miestä.

Mutta se tietysti, että olen ulkonäkökeskeinen narsisti ratkaisee kaiken. Menikin aika monta sataa viestiä ennen kun narsistikortti kaivettiin esille tässä ketjussa.

Olen se, jolle vastasit, mutta narsismista on kirjoitellut täällä joku ihan muu. Olisi kiva, että yhden kirjoittajan suuhun ei laitettaisi toisen sanomisia. 

En tiedä, ymmärrätkö nyt jotenkin väärin, mitä yritän sanoa. Itsehän olen tässä myös korostanut ulkonäön merkitystä pariutumisessa ja seksuaalisessa halussa, mutta olen yrittänyt selventää, miksi moni kokee vieraaksi sen väitteen, että aina ihastutaan ensin ulkonäköön. Kun ei se todellakaan kaikissa tapauksissa mene noin. Silloin, kun ihmiseen tutustuu jotenkin muuten kuin ulkonäkö edellä, ihmisestä saa tapaamishetkellä paljon muutakin informaatiota kuin ulkonäön, eikä aina siinä vaiheessa mieti toisen ulkonäköä - edes silloin, vaikka vähän ajan kuluttua tuntisikin henkilöön vetoa. Yritän tässä vain tuoda esiin sen, että tutustumistapoja on erilaisia, ja onhan sekin mahdollista, että on tuntenut toisen jo pitkään, ennen kuin kiinnostuu tästä - millä lailla siinä mukaan mennään ulkonäkö edellä? 

Niin, tässä on monta kirjoittajaa. En ajatellutkaan, että se olisit välttämättä sinä, joka narsimikorttia heilutteli, mutta sen nyt vain on jossain kohtaa tapana kaivaa esille.

En oikeastaan tajua miten voit tutustua kehenkään näkemättä hänen ulkonäköön, ellet ole sokea. Ulkonäkö on realiteetti eikä arvoarvostelma tai osoitus jostain tietystä asenteesta.

Ulkonäkö on ensivaikutelma, vaikka tietysti suurin osa ihmisistä ei sen suhteen heilauta suuntaan eikä toiseen. He ovat taviksia, joita ei ensin ajattele millään lailla eikä pane merkille. Silloin käyttäytyminen ja persoona ratkaisevat enemmän kuin sellaisen henkilön kohdalla, jonka ulkonäössä on jotain erityisen säväyttävää hyvässä tai pahassa. Siinä mielessä ymmärrän pointtisi.

Osa ihmisistä on myös vähemmän ulkonäkökeskeisiä kuin toiset (ei visuaalisia, vaan enemmän kinesteettisiä), mutta se ei silti poista sitä, että ihmisen ulkonäkö seksuaalisessa mielessä on joko kyllä tai ei. Jos se on ei, se ei muutu kylläksi kuin hyvin harvoissa tapauksissa. Ne tapaukset ehkä ovat noita paljon puhuttuja järkiliittoja, missä seksi ei sitten välttämättä toimi.

Tähän kohtaan unohdin vielä kommentoida, että tästä olen kyllä samaa mieltä. Itselleni ei ole koskaan käynyt niinkään päin, että jos alunperin joku olisi ollut ulkonäkönsä puolesta "EI", että se siitä muuttuisi "kyllä"-kategoriaan.  Eli vaikka en ihastukaan kenenkään ulkonäköön eikä pelkkä ulkonäkö riitä siihen, että joku olisi "kyllä", joku voi toki ulkonäön perusteella olla "ei". 

Sama

Niin, juuri tuota asiaahan tässä minä ja muutama muukin olemme koettaneet selittää. Ulkonäkö on tuossa mielessä ensimmäinen ja tärkein kriteeri. Jos rima ei ylity, se ei ylity miellyttävällä käytökselläkään. Siinähän kehokin panee vastaan jo.

Joo, tästä kohdasta en olekaan yhtään eri mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen mitä olen tämän ketjun perusteella ymmärtänyt tasoteoriasta sen suurin ongelma on se, että kyseinen teoria sulkee pois henkilön vapaan tahdon.

Miehen tason määrittää vain se kuinka helposti ja paljon hän saa irtoseksiä mahdollisimman monilta eri naisilta siinäkin tapauksessa, että mies haluaa seksiä vain yhdeltä tietyltä naiselta ja onnistuu siinä. Eli miehen pitäisi haluta paljon irtoseksiä, jotta hänellä olisi edellytykset korkeaan tasoon. Vastaavasti naisten taso määräytyy sen mukaan kuinka paljon heille on tarjolla sellaisia kumppaneita mitä he eivät halua ja toisaalta, jos he vapaasta tahdosta harrastavat seksiä useiden miehien kanssa, heidän tasonsa laskee.

Tasoteoria siis "rankaisee" miehiä haluamattomuudesta ja naisia halusta. Ei ihme, että pariutuminen on vaikeaa, jos sen perustaa näin absurdille ajatusmallille.

Naisen tason määrittää täsmälleen sama setti: kuinka helposti nainen saa sellaisen seksi/parisuhde-elämän, jonka hän itse haluaa. Ei siinä mitään sukupuolista eroa ole.

Eli jos nainen on halusta harrastanut irtoseksiä 80 miehen kanssa, hänen tasonsa on korkea?

Olen eri, mutta haluan esittää huomion tuosta:

Kuka tahansa hyvin keskinkertaisenkin näköinen nainen voi koska tahansa laittaa Tinderiin ilmoituksen että "etsin kevyttä seksiseuraa", ja harrastaa muutaman kuukauden aikana seksiä 80 miehen kanssa.

Jotta mies voisi muutaman kuukauden aikana harrastaa seksiä 80 eri naisen kanssa, niin sen miehen pitäisi olla jotain aivan täysin poikkeuksellista, esim olla aivan uskomattoman hyvännäköinen, tai omata kansainvälisen rokkitähden statuksen ja karisman.

Eli tuota mittaria ei oikein voi käyttää, koska miehillä ja naisilla ei tältä osin homma toimi ihan samalla tavalla.

Eli nyt tasot eivät määräydykään yhtäläisesti sukupuolesta riippumatta ja teoria "rankaisee" naista vapaasta tahdosta ja seksuaalisesta aktiivisuudesta. Mikä on sinänsä typerää, koska miehen korkea taso vaatii paljon seksuaalisesti aktiivisia naisia ympärilleen.

Tietenkin tasot määräytyvät eri tavalla.

Miehen tasoa nostaa pituus, naiselle se on neutraali ominaisuus (pitkistä/lyhyistä naisista tykkäävät ovat melko tarkalleen 50-50).

Miehen tasoa nostaa huomattavasti vaikutusvalta, naisen tasoa ne nostavat vain jos nainen on laulaja/näyttelijä/tms seksisymboli.

Tuo mistä mainitsit perustuu siihen, että miehen on vaikeaa saada seksiä antamatta naiselle mitään muuta. Miesten enemmistö saa naisen kun naisella on muitakin tarpeita kuten perhe, yhteinen asunto, häät ja status pariskuntana. Jos nainen haluaa miehen vaikkei tämä anna hänelle mitään muuta kuin munaa, on hänen seksuaalinen arvonsa erittäin korkea.

Nainen taas saa seksiä helposti, joten sen saaminen ei nosta naisen arvoa.

Tietenkin? Juuri pari sivua sitten minulle sanottiin, että taso määräytyy sukupuolesta riippumatta sen mukaan kuinka paljon saa seksiä haluamiltaan henkilöiltä. Tämän jälkeen alkoi tulemaan kaikenlaisia jatkoehtoja ja nyt tilanne on kääntynyt jo siihen, että tietenkin säännöt ovat erilaiset eri sukupuolille.

Tasoteoria on siis puhtaasti sitä mitä kukakin sen haluaa olevan. Se muuttuu asiayhteyden mukaan ja ainoa yhtäläisyys siinä on se, että kukin voi tulkita sitä juuri siten kuin haluaa ja kuinka se parhaiten vahvistaa omia näkemyksiään.

Eli tasoteoria toimii päinvastoin kuin tieteelliset teoriat. Se on kuin horoskooppi, jokaiselle jotain sen mukaan miten sitä milloinkin haluaa tulkita.

Taso määräytyy sen mukaan minkä tasoisen kumppanin saa sitoutettua ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen. Piste. Se on sama molemmille sukupuolille.

Seksin saaminen menee eri tavalla miehillä vs naisilla. Miehet ovat valmiita panemaan alaspäin, naisilla menee useammin niin päin että miehen tulee olla todella komea ja sytyttävä jotta pelkkä seksi kiinnostaisi.

Eli tasoteoriaa voi soveltaa vain niihin ihmisiin, jotka sopivat tiettyyn, melko konservatiisieen muottiin. Jos sattuu olemaan poly tai haluaisi avoimen suhteen, ei tasoteoriaa voi tällaisiin ihmisiin soveltaa. Ja mitä olen aiemmin huomannut, myös kaikki alakulttuuri-ihmiset mahtuvat tasoteorian lokeroihin melko huonosti. Kuten olen sanonut, tasoteoria ilmentää enemmän amerikkalaisia ihanteita ja normeja. Jo se, että käytetään sanaa "sitouttaa", kertoo siitä, että ajatukset on omaksuttu jostain jenkkilästä. Eihän suomalainen todellisuus ole tuollaista.

Selvyyden vuoksi: en itsekään ole mikään poly, mutta vierastan kuitenkin ajatusta siitä, että suomalainen pariutuminen olisi "sitouttamista ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen". Ihme, kun tässä ei mainittu myös, että "ja ehdottomasti kirkossa vihittyyn avioliittoon" - sekin sopisi amerikkalaiseen normiin. Amerikassa parisuhde on ihan eri lailla monille ihmisille eräänlainen sosioekonominen "järjestely", ja siksi tasoteoriassa toistuvat jatkuvasti tietynlaiset termit, kun ajatellaan, että mies hakee edustusvaimoa ja nainen taloudellista turvaa (mikä tietysti on tietyllä lailla ymmärrettävääkin huonon sosiaaliturvan ja epäreilun työkulttuurin maassa, jossa on vielä erittäin konservatiiviset ja vanhoilliset sukupuoliroolit, maksulliset koulut ja erittäin jyrkät luokkaerot).

Tällöin tason määrittää se minkä tasoisen kumppanin nämä ihmiset voisivat saada.

Vertaamalla pariutuneisiin tämä on yleensä aika helposti mitattavissa.

Kun ei puhuta monogaamisista parisuhteista, käytännössä nyrkkisääntö on seuraava:

- mitä kevyempi suhde, sitä tasokkaampaa seuraa nainen voi saada

- mitä kevyempi suhde, sitä vaikeampaa miehen on saada omantasoistaan seuraa

 

No, juu. Jos etsisin yhden yön juttua tinderistä näin naisena, tottakai valitsisin sen, jonka tuossa suhteessa arvioisin voivan tarjota minulle tyydyttävimmän kokemuksen. Sehän on selvää. Mutta ei sitä pelkkä ulkonäkö määrää, jos mies on esim. käytökseltään kuin pökkelö.

Myönnätkö että ulkonäkörima olis korkeammalla kuin parisuhdetta etsiessä?

Luulen, että me naiset ei olla yhtä visuaalisia kuin te miehet. Miehen ei tarvitse olla huippukomea ollakseen seksikäs, puoleensavetävä tai karismaattinen. Mutta joo, tuohon hommaan valitsisin luultavasti fyysisemmän oloisen miehen kun parisuhteeseen. Sellainenkin kävisi, jonka kanssa nyt ei olisi niin kauheasti puhuttavaa tai yhteistä. Kunhan käytöstavat on kunnossa.

Kyllä te olette.

Juju on siinä että te kuvittelette komean miehen olevan tavis, ja vasta top 0-1-1% miehen olevan komea.

Mikä taho määrittää sen millainen on komea? Ilmeisesti se ei ainakaan ole naiset itse kun heidän mielipiteensä on väärä. Mistä herääkin kysymys miksi naisten pitäisi kiinnostua siitä jonkun muun mielipiteestä millainen on komea?

Siinä on komean määritelmä, joka on kaikkein yleisin ihailtu miestyyppi kaikilla mittareilla mitattuna:

1) Tummat hiukset, täydellinen hiusraja 2) Pituutta yli 183 cm 3) Selkeästi piirtyvät lihakset 4) Rasvaprosentti 8-12 5) Suorat, sopivan valkoiset hampaat 6) Yksinkertaiset, tyylikkäät vaatteet [ei silmälaseja!] 7) Etnisyys kaukasialainen 8) Ikää maksimissaan 27 vuotta

Miesmalli on kaunis katsella, mutta mitä ihmettä mä sillä parisuhteessa tekisin?

Ei ole kysymys parisuhteesta, vaan siitä, millainen mies saa naisen/naisia kaikista helpoiten.

Suurin osa ihmisistä ei halua saada miehiä/naisia kaikista helpoiten vaan rakastaa ja tulla rakastetuksi. Siinähän se ihmisen ns. taso lopulta mitataan. Panohommat on merkityksetöntä roskaa.

Kyllä miehille nimenomaan tuo hyvää fiilistä se, että saa helposti monia eri naisia. Se kuuluu meidän suvunjatkamisen biologiaamme. Loputon määrä naisia olisi paras lopputulema miehelle. Naiset ovat erilaisia, koska he pääsevät jatkamaan sukua parhaiten yhden laatumiehen kanssa pariutumalla ja siksi kriteeritkin ovat korkeammalla kuin miehillä, ja siksi haaremin osanakin on naisena ihan mukavaa.

Ei se ole kuule edes noinkaan monimutkaista. Naiselle ei ole iloa kuin niistä miehistä, jotka haluaa tuottaa naiselle nautintoa. Ja osaa. Ja kun se ei ihan joka jantterilta onnistu, eikä aika monia edes kiinnosta, niin on paljon järkempää löytää joku vakio jonka kanssa se on kivaa. Vaikka se ei sitten mikään varsinainen parisuhde olisikaan. Määrä ei takaa tuossa naiselle yhtään mitään.

Jos sulla on kymmeniä tai satoja ehdokkaita mistä valita niin sitä laatua on varmaankin helpompi löytää kuin jos sinulla olisi yksi tai kaksi ei-niin-kovin-hääppöistä vaihtoehtoa. Ihmeellistä nillittämistä.

Naiselle se laatu on sitä että miehellä on huomioon ottava luonne. Ja tuon kartoittaminen ei ole mitenkään nopeaa ja helppoa, vaan vaatii oikeasti tutustumista. En nyt tiedä kenellä on aikaa juosta tapailemassa lukemattomia tuntemattomuuksia Tinderistä.

Naiselle laatu on sitä, että ulkonäkö on miehellä kunnossa ja sitten voidaan miettiä sitä huomioonottamista.

En naisena ymmärrä mikseivät naiset voi myöntää tätä? Vai onko kyse siitä, että minä olen poikkeus? Epämiellyttävä tai ei-kiinnostava mies ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi olkoon kuinka huomioonottava tahansa. Olen tämän muutaman kerran todennut, kun mies on tulkinnut väärin sen, että pidän hänestä todella paljon ystävänä. Ystävä ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi minun silmiini koskaan. Ei muutu, vaikka onkin kuinka mukava tahansa.

Miten niin ei myönnä? Melkein jokaisessa ketjussa on todettu, että ulkonäöllä on merkitystä. Ei missään ole väitetty, että epämiellyttävä mies muuttuisi kiinnostavaksi, jos on huomioiva tyyppi.

Tässä ketjussa on usein todettu, että komeus ei auta mitään, jos mies on mulkku, mutta ei myönnetä sitä, että ulkonäkö on silti ensimmäinen asia, josta kiinnostutaan ensikohtaamisella. Et edes tiedä, että mies on mulkku, ellet ole tutustunut häneen sen verran, että hän on avannut suunsa. Usein sen havaitsemiseen menee vielä kauemmin, mutta ennen sitä olet jo tehnyt päätöksen jutella hänen kanssaan. (Ja nyt en puhu kenestäkään väkisin iholle liimaantuvasta tyypistä.)

Ulkonäkö, tyyli, tapa kantaa itsensä jne. ratkaisee kenen kanssa ylipäätään alkaa jutella. Siitä eteenpäin persoonalla on merkitystä, mutta ensivaikutelma tulee ulkonäöstä ja sitä myöden ulkonäkö todella on ensimmäinen ja tärkein kriteeri. Jos muuta ei ole käytössä kuin kuva, niin päätös tehdään sen perusteella, jos etsitään seuraa.

Kaikkien suhteet eivät ala niin, että nähdään tuntematon tyyppi ja mennään ulkonäön perusteella juttelemaan. Jotkut voivat tutustua työn, harrastusten tai muun puitteissa ihmiseen, jolloin on vaikea sanoa, mitä toisesta on edes tiennyt/nähnyt ensin. Varmaan sen takia moni täällä ei allekirjoita sitä, että toisessa olisi ensin kiinnittänyt huomiota ulkonäköön. Ja esim. itse en edes oikein osaa kiinnostua pelkän ulkonäön perusteella, vaikka ulkonäöllä iso merkitys onkin. Ihmiset ovat näissä asioissa yksilöitä.

Ei se olennaisesti muuta tilannetta, että tapaat miehen harrastuksessa tai tuttavien kautta. Itse olen myös tavannut kaikki poikaystäväni ja aviomieheni yhteisten tuttavien kautta. En siis koskaan ole käyttänyt deittisovelluksia tai iskenyt baarista tuikituntematonta miestä.

Mutta se tietysti, että olen ulkonäkökeskeinen narsisti ratkaisee kaiken. Menikin aika monta sataa viestiä ennen kun narsistikortti kaivettiin esille tässä ketjussa.

Olen se, jolle vastasit, mutta narsismista on kirjoitellut täällä joku ihan muu. Olisi kiva, että yhden kirjoittajan suuhun ei laitettaisi toisen sanomisia. 

En tiedä, ymmärrätkö nyt jotenkin väärin, mitä yritän sanoa. Itsehän olen tässä myös korostanut ulkonäön merkitystä pariutumisessa ja seksuaalisessa halussa, mutta olen yrittänyt selventää, miksi moni kokee vieraaksi sen väitteen, että aina ihastutaan ensin ulkonäköön. Kun ei se todellakaan kaikissa tapauksissa mene noin. Silloin, kun ihmiseen tutustuu jotenkin muuten kuin ulkonäkö edellä, ihmisestä saa tapaamishetkellä paljon muutakin informaatiota kuin ulkonäön, eikä aina siinä vaiheessa mieti toisen ulkonäköä - edes silloin, vaikka vähän ajan kuluttua tuntisikin henkilöön vetoa. Yritän tässä vain tuoda esiin sen, että tutustumistapoja on erilaisia, ja onhan sekin mahdollista, että on tuntenut toisen jo pitkään, ennen kuin kiinnostuu tästä - millä lailla siinä mukaan mennään ulkonäkö edellä? 

Niin, tässä on monta kirjoittajaa. En ajatellutkaan, että se olisit välttämättä sinä, joka narsimikorttia heilutteli, mutta sen nyt vain on jossain kohtaa tapana kaivaa esille.

En oikeastaan tajua miten voit tutustua kehenkään näkemättä hänen ulkonäköön, ellet ole sokea. Ulkonäkö on realiteetti eikä arvoarvostelma tai osoitus jostain tietystä asenteesta.

Ulkonäkö on ensivaikutelma, vaikka tietysti suurin osa ihmisistä ei sen suhteen heilauta suuntaan eikä toiseen. He ovat taviksia, joita ei ensin ajattele millään lailla eikä pane merkille. Silloin käyttäytyminen ja persoona ratkaisevat enemmän kuin sellaisen henkilön kohdalla, jonka ulkonäössä on jotain erityisen säväyttävää hyvässä tai pahassa. Siinä mielessä ymmärrän pointtisi.

Osa ihmisistä on myös vähemmän ulkonäkökeskeisiä kuin toiset (ei visuaalisia, vaan enemmän kinesteettisiä), mutta se ei silti poista sitä, että ihmisen ulkonäkö seksuaalisessa mielessä on joko kyllä tai ei. Jos se on ei, se ei muutu kylläksi kuin hyvin harvoissa tapauksissa. Ne tapaukset ehkä ovat noita paljon puhuttuja järkiliittoja, missä seksi ei sitten välttämättä toimi.

Tähän kohtaan unohdin vielä kommentoida, että tästä olen kyllä samaa mieltä. Itselleni ei ole koskaan käynyt niinkään päin, että jos alunperin joku olisi ollut ulkonäkönsä puolesta "EI", että se siitä muuttuisi "kyllä"-kategoriaan.  Eli vaikka en ihastukaan kenenkään ulkonäköön eikä pelkkä ulkonäkö riitä siihen, että joku olisi "kyllä", joku voi toki ulkonäön perusteella olla "ei". 

Sama

Minä olen tästä eri mieltä, ja samoin moni ystäväni. Monta kertaa on käynyt niin, että jotain miestä on pitänyt suorastaan rumana, mutta kun on ihastunut esimerkiksi hänen älykkyyteensä tai huumorintajuunsa, mielipide ulkonäöstä on muuttunut täysin. (Ja toisaalta on käynyt myös päinvastoin eli niin, että suorastaan kuolattavan näköinen mies on alkanutkin vaikuttaa täysin kuvottavalta, kun luonne on paljastunut.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen mitä olen tämän ketjun perusteella ymmärtänyt tasoteoriasta sen suurin ongelma on se, että kyseinen teoria sulkee pois henkilön vapaan tahdon.

Miehen tason määrittää vain se kuinka helposti ja paljon hän saa irtoseksiä mahdollisimman monilta eri naisilta siinäkin tapauksessa, että mies haluaa seksiä vain yhdeltä tietyltä naiselta ja onnistuu siinä. Eli miehen pitäisi haluta paljon irtoseksiä, jotta hänellä olisi edellytykset korkeaan tasoon. Vastaavasti naisten taso määräytyy sen mukaan kuinka paljon heille on tarjolla sellaisia kumppaneita mitä he eivät halua ja toisaalta, jos he vapaasta tahdosta harrastavat seksiä useiden miehien kanssa, heidän tasonsa laskee.

Tasoteoria siis "rankaisee" miehiä haluamattomuudesta ja naisia halusta. Ei ihme, että pariutuminen on vaikeaa, jos sen perustaa näin absurdille ajatusmallille.

Naisen tason määrittää täsmälleen sama setti: kuinka helposti nainen saa sellaisen seksi/parisuhde-elämän, jonka hän itse haluaa. Ei siinä mitään sukupuolista eroa ole.

Eli jos nainen on halusta harrastanut irtoseksiä 80 miehen kanssa, hänen tasonsa on korkea?

Olen eri, mutta haluan esittää huomion tuosta:

Kuka tahansa hyvin keskinkertaisenkin näköinen nainen voi koska tahansa laittaa Tinderiin ilmoituksen että "etsin kevyttä seksiseuraa", ja harrastaa muutaman kuukauden aikana seksiä 80 miehen kanssa.

Jotta mies voisi muutaman kuukauden aikana harrastaa seksiä 80 eri naisen kanssa, niin sen miehen pitäisi olla jotain aivan täysin poikkeuksellista, esim olla aivan uskomattoman hyvännäköinen, tai omata kansainvälisen rokkitähden statuksen ja karisman.

Eli tuota mittaria ei oikein voi käyttää, koska miehillä ja naisilla ei tältä osin homma toimi ihan samalla tavalla.

Eli nyt tasot eivät määräydykään yhtäläisesti sukupuolesta riippumatta ja teoria "rankaisee" naista vapaasta tahdosta ja seksuaalisesta aktiivisuudesta. Mikä on sinänsä typerää, koska miehen korkea taso vaatii paljon seksuaalisesti aktiivisia naisia ympärilleen.

Tietenkin tasot määräytyvät eri tavalla.

Miehen tasoa nostaa pituus, naiselle se on neutraali ominaisuus (pitkistä/lyhyistä naisista tykkäävät ovat melko tarkalleen 50-50).

Miehen tasoa nostaa huomattavasti vaikutusvalta, naisen tasoa ne nostavat vain jos nainen on laulaja/näyttelijä/tms seksisymboli.

Tuo mistä mainitsit perustuu siihen, että miehen on vaikeaa saada seksiä antamatta naiselle mitään muuta. Miesten enemmistö saa naisen kun naisella on muitakin tarpeita kuten perhe, yhteinen asunto, häät ja status pariskuntana. Jos nainen haluaa miehen vaikkei tämä anna hänelle mitään muuta kuin munaa, on hänen seksuaalinen arvonsa erittäin korkea.

Nainen taas saa seksiä helposti, joten sen saaminen ei nosta naisen arvoa.

Tietenkin? Juuri pari sivua sitten minulle sanottiin, että taso määräytyy sukupuolesta riippumatta sen mukaan kuinka paljon saa seksiä haluamiltaan henkilöiltä. Tämän jälkeen alkoi tulemaan kaikenlaisia jatkoehtoja ja nyt tilanne on kääntynyt jo siihen, että tietenkin säännöt ovat erilaiset eri sukupuolille.

Tasoteoria on siis puhtaasti sitä mitä kukakin sen haluaa olevan. Se muuttuu asiayhteyden mukaan ja ainoa yhtäläisyys siinä on se, että kukin voi tulkita sitä juuri siten kuin haluaa ja kuinka se parhaiten vahvistaa omia näkemyksiään.

Eli tasoteoria toimii päinvastoin kuin tieteelliset teoriat. Se on kuin horoskooppi, jokaiselle jotain sen mukaan miten sitä milloinkin haluaa tulkita.

Taso määräytyy sen mukaan minkä tasoisen kumppanin saa sitoutettua ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen. Piste. Se on sama molemmille sukupuolille.

Seksin saaminen menee eri tavalla miehillä vs naisilla. Miehet ovat valmiita panemaan alaspäin, naisilla menee useammin niin päin että miehen tulee olla todella komea ja sytyttävä jotta pelkkä seksi kiinnostaisi.

Eli tasoteoriaa voi soveltaa vain niihin ihmisiin, jotka sopivat tiettyyn, melko konservatiisieen muottiin. Jos sattuu olemaan poly tai haluaisi avoimen suhteen, ei tasoteoriaa voi tällaisiin ihmisiin soveltaa. Ja mitä olen aiemmin huomannut, myös kaikki alakulttuuri-ihmiset mahtuvat tasoteorian lokeroihin melko huonosti. Kuten olen sanonut, tasoteoria ilmentää enemmän amerikkalaisia ihanteita ja normeja. Jo se, että käytetään sanaa "sitouttaa", kertoo siitä, että ajatukset on omaksuttu jostain jenkkilästä. Eihän suomalainen todellisuus ole tuollaista.

Selvyyden vuoksi: en itsekään ole mikään poly, mutta vierastan kuitenkin ajatusta siitä, että suomalainen pariutuminen olisi "sitouttamista ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen". Ihme, kun tässä ei mainittu myös, että "ja ehdottomasti kirkossa vihittyyn avioliittoon" - sekin sopisi amerikkalaiseen normiin. Amerikassa parisuhde on ihan eri lailla monille ihmisille eräänlainen sosioekonominen "järjestely", ja siksi tasoteoriassa toistuvat jatkuvasti tietynlaiset termit, kun ajatellaan, että mies hakee edustusvaimoa ja nainen taloudellista turvaa (mikä tietysti on tietyllä lailla ymmärrettävääkin huonon sosiaaliturvan ja epäreilun työkulttuurin maassa, jossa on vielä erittäin konservatiiviset ja vanhoilliset sukupuoliroolit, maksulliset koulut ja erittäin jyrkät luokkaerot).

Tällöin tason määrittää se minkä tasoisen kumppanin nämä ihmiset voisivat saada.

Vertaamalla pariutuneisiin tämä on yleensä aika helposti mitattavissa.

Kun ei puhuta monogaamisista parisuhteista, käytännössä nyrkkisääntö on seuraava:

- mitä kevyempi suhde, sitä tasokkaampaa seuraa nainen voi saada

- mitä kevyempi suhde, sitä vaikeampaa miehen on saada omantasoistaan seuraa

 

No, juu. Jos etsisin yhden yön juttua tinderistä näin naisena, tottakai valitsisin sen, jonka tuossa suhteessa arvioisin voivan tarjota minulle tyydyttävimmän kokemuksen. Sehän on selvää. Mutta ei sitä pelkkä ulkonäkö määrää, jos mies on esim. käytökseltään kuin pökkelö.

Myönnätkö että ulkonäkörima olis korkeammalla kuin parisuhdetta etsiessä?

Luulen, että me naiset ei olla yhtä visuaalisia kuin te miehet. Miehen ei tarvitse olla huippukomea ollakseen seksikäs, puoleensavetävä tai karismaattinen. Mutta joo, tuohon hommaan valitsisin luultavasti fyysisemmän oloisen miehen kun parisuhteeseen. Sellainenkin kävisi, jonka kanssa nyt ei olisi niin kauheasti puhuttavaa tai yhteistä. Kunhan käytöstavat on kunnossa.

Kyllä te olette.

Juju on siinä että te kuvittelette komean miehen olevan tavis, ja vasta top 0-1-1% miehen olevan komea.

Mikä taho määrittää sen millainen on komea? Ilmeisesti se ei ainakaan ole naiset itse kun heidän mielipiteensä on väärä. Mistä herääkin kysymys miksi naisten pitäisi kiinnostua siitä jonkun muun mielipiteestä millainen on komea?

Siinä on komean määritelmä, joka on kaikkein yleisin ihailtu miestyyppi kaikilla mittareilla mitattuna:

1) Tummat hiukset, täydellinen hiusraja 2) Pituutta yli 183 cm 3) Selkeästi piirtyvät lihakset 4) Rasvaprosentti 8-12 5) Suorat, sopivan valkoiset hampaat 6) Yksinkertaiset, tyylikkäät vaatteet [ei silmälaseja!] 7) Etnisyys kaukasialainen 8) Ikää maksimissaan 27 vuotta

Miesmalli on kaunis katsella, mutta mitä ihmettä mä sillä parisuhteessa tekisin?

Ei ole kysymys parisuhteesta, vaan siitä, millainen mies saa naisen/naisia kaikista helpoiten.

Suurin osa ihmisistä ei halua saada miehiä/naisia kaikista helpoiten vaan rakastaa ja tulla rakastetuksi. Siinähän se ihmisen ns. taso lopulta mitataan. Panohommat on merkityksetöntä roskaa.

Kyllä miehille nimenomaan tuo hyvää fiilistä se, että saa helposti monia eri naisia. Se kuuluu meidän suvunjatkamisen biologiaamme. Loputon määrä naisia olisi paras lopputulema miehelle. Naiset ovat erilaisia, koska he pääsevät jatkamaan sukua parhaiten yhden laatumiehen kanssa pariutumalla ja siksi kriteeritkin ovat korkeammalla kuin miehillä, ja siksi haaremin osanakin on naisena ihan mukavaa.

Ei se ole kuule edes noinkaan monimutkaista. Naiselle ei ole iloa kuin niistä miehistä, jotka haluaa tuottaa naiselle nautintoa. Ja osaa. Ja kun se ei ihan joka jantterilta onnistu, eikä aika monia edes kiinnosta, niin on paljon järkempää löytää joku vakio jonka kanssa se on kivaa. Vaikka se ei sitten mikään varsinainen parisuhde olisikaan. Määrä ei takaa tuossa naiselle yhtään mitään.

Jos sulla on kymmeniä tai satoja ehdokkaita mistä valita niin sitä laatua on varmaankin helpompi löytää kuin jos sinulla olisi yksi tai kaksi ei-niin-kovin-hääppöistä vaihtoehtoa. Ihmeellistä nillittämistä.

Naiselle se laatu on sitä että miehellä on huomioon ottava luonne. Ja tuon kartoittaminen ei ole mitenkään nopeaa ja helppoa, vaan vaatii oikeasti tutustumista. En nyt tiedä kenellä on aikaa juosta tapailemassa lukemattomia tuntemattomuuksia Tinderistä.

Naiselle laatu on sitä, että ulkonäkö on miehellä kunnossa ja sitten voidaan miettiä sitä huomioonottamista.

En naisena ymmärrä mikseivät naiset voi myöntää tätä? Vai onko kyse siitä, että minä olen poikkeus? Epämiellyttävä tai ei-kiinnostava mies ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi olkoon kuinka huomioonottava tahansa. Olen tämän muutaman kerran todennut, kun mies on tulkinnut väärin sen, että pidän hänestä todella paljon ystävänä. Ystävä ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi minun silmiini koskaan. Ei muutu, vaikka onkin kuinka mukava tahansa.

Miten niin ei myönnä? Melkein jokaisessa ketjussa on todettu, että ulkonäöllä on merkitystä. Ei missään ole väitetty, että epämiellyttävä mies muuttuisi kiinnostavaksi, jos on huomioiva tyyppi.

Tässä ketjussa on usein todettu, että komeus ei auta mitään, jos mies on mulkku, mutta ei myönnetä sitä, että ulkonäkö on silti ensimmäinen asia, josta kiinnostutaan ensikohtaamisella. Et edes tiedä, että mies on mulkku, ellet ole tutustunut häneen sen verran, että hän on avannut suunsa. Usein sen havaitsemiseen menee vielä kauemmin, mutta ennen sitä olet jo tehnyt päätöksen jutella hänen kanssaan. (Ja nyt en puhu kenestäkään väkisin iholle liimaantuvasta tyypistä.)

Ulkonäkö, tyyli, tapa kantaa itsensä jne. ratkaisee kenen kanssa ylipäätään alkaa jutella. Siitä eteenpäin persoonalla on merkitystä, mutta ensivaikutelma tulee ulkonäöstä ja sitä myöden ulkonäkö todella on ensimmäinen ja tärkein kriteeri. Jos muuta ei ole käytössä kuin kuva, niin päätös tehdään sen perusteella, jos etsitään seuraa.

Kaikkien suhteet eivät ala niin, että nähdään tuntematon tyyppi ja mennään ulkonäön perusteella juttelemaan. Jotkut voivat tutustua työn, harrastusten tai muun puitteissa ihmiseen, jolloin on vaikea sanoa, mitä toisesta on edes tiennyt/nähnyt ensin. Varmaan sen takia moni täällä ei allekirjoita sitä, että toisessa olisi ensin kiinnittänyt huomiota ulkonäköön. Ja esim. itse en edes oikein osaa kiinnostua pelkän ulkonäön perusteella, vaikka ulkonäöllä iso merkitys onkin. Ihmiset ovat näissä asioissa yksilöitä.

Ei se olennaisesti muuta tilannetta, että tapaat miehen harrastuksessa tai tuttavien kautta. Itse olen myös tavannut kaikki poikaystäväni ja aviomieheni yhteisten tuttavien kautta. En siis koskaan ole käyttänyt deittisovelluksia tai iskenyt baarista tuikituntematonta miestä.

Mutta se tietysti, että olen ulkonäkökeskeinen narsisti ratkaisee kaiken. Menikin aika monta sataa viestiä ennen kun narsistikortti kaivettiin esille tässä ketjussa.

Olen se, jolle vastasit, mutta narsismista on kirjoitellut täällä joku ihan muu. Olisi kiva, että yhden kirjoittajan suuhun ei laitettaisi toisen sanomisia. 

En tiedä, ymmärrätkö nyt jotenkin väärin, mitä yritän sanoa. Itsehän olen tässä myös korostanut ulkonäön merkitystä pariutumisessa ja seksuaalisessa halussa, mutta olen yrittänyt selventää, miksi moni kokee vieraaksi sen väitteen, että aina ihastutaan ensin ulkonäköön. Kun ei se todellakaan kaikissa tapauksissa mene noin. Silloin, kun ihmiseen tutustuu jotenkin muuten kuin ulkonäkö edellä, ihmisestä saa tapaamishetkellä paljon muutakin informaatiota kuin ulkonäön, eikä aina siinä vaiheessa mieti toisen ulkonäköä - edes silloin, vaikka vähän ajan kuluttua tuntisikin henkilöön vetoa. Yritän tässä vain tuoda esiin sen, että tutustumistapoja on erilaisia, ja onhan sekin mahdollista, että on tuntenut toisen jo pitkään, ennen kuin kiinnostuu tästä - millä lailla siinä mukaan mennään ulkonäkö edellä? 

Niin, tässä on monta kirjoittajaa. En ajatellutkaan, että se olisit välttämättä sinä, joka narsimikorttia heilutteli, mutta sen nyt vain on jossain kohtaa tapana kaivaa esille.

En oikeastaan tajua miten voit tutustua kehenkään näkemättä hänen ulkonäköön, ellet ole sokea. Ulkonäkö on realiteetti eikä arvoarvostelma tai osoitus jostain tietystä asenteesta.

Ulkonäkö on ensivaikutelma, vaikka tietysti suurin osa ihmisistä ei sen suhteen heilauta suuntaan eikä toiseen. He ovat taviksia, joita ei ensin ajattele millään lailla eikä pane merkille. Silloin käyttäytyminen ja persoona ratkaisevat enemmän kuin sellaisen henkilön kohdalla, jonka ulkonäössä on jotain erityisen säväyttävää hyvässä tai pahassa. Siinä mielessä ymmärrän pointtisi.

Osa ihmisistä on myös vähemmän ulkonäkökeskeisiä kuin toiset (ei visuaalisia, vaan enemmän kinesteettisiä), mutta se ei silti poista sitä, että ihmisen ulkonäkö seksuaalisessa mielessä on joko kyllä tai ei. Jos se on ei, se ei muutu kylläksi kuin hyvin harvoissa tapauksissa. Ne tapaukset ehkä ovat noita paljon puhuttuja järkiliittoja, missä seksi ei sitten välttämättä toimi.

Tottakai NÄEN ihmisen ulkonäön, mutta ei se tarkoita sitä, että silloin kiinnostun hänestä seksuaalisesti ja/tai romanttisesti sen ulkonäön perusteella.  En jokaista uutta ihmistä arvioi ensikohtaamisen hetkellä siinä mielessä, että mitä ajattelen hänestä seksuaalisesti. Olen bi-seksuaali, eli joutuisin siis todellakin miettimään ihan kaikkia tällä lailla. En ymmärrä, miksi tätä ei voida nyt uskoa, että esim. minä en kiinnostu seksuaalisesti ihmisistä pelkän ulkonäön perusteella. Se ei tarkoita sitä, etteikö ulkonäöllä olisi merkitystä, paljonkin. Ja pelkästään se, että joku on kaunis/komea/hyvännäköinen ei tarkoita sitä, että hän olisi seksuaalisesi puoleensa vetävä.

Tässähän ei ole kukaan puhunut siitä, että kiinnostuttaisiin pelkän ulkonäön perusteella. Ulkonäkö on ensimmäinen rima siihen kenen kanssa ryhtyy edes juttelemaan ja kaveeraamaan siellä harrastusporukassakin. Osa niistä, joiden ulkonäkö miellyttää osoittautuu kiinnostavaksi myös seksuaalisessa mielessä, kun häneen tutustuu tarkemmin. 

Tämä on siinä mielessä vähän outo keskustelu, koska mielestäni tuo kuvaamani proseduuri on tavanomainen realiteetti eikä sinänsä liity markkina-arvoteoriaankaan mitenkään.

No tätä en allekirjoita ollenkaan. Minä kyllä juttelen harrastuksissa, töissä ja kavereiden bileissä ihan kaikkien kanssa, en todellakaan valikoi ulkonäön perusteella juttelukavereita. Kuulostaisi aika oudolta, että suostuisi elämässä yleensäkin PUHUMAAN vain sellaisten kanssa, ketkä arvioi seksuaalisesti puoleensavetäviksi - aika lailla hiljaa ja epäsosiaalisenahan sitä saisi siinä tapauksessa olla. Ja olisihan se sosiaalisesti aika kömpelöä, jopa junttimaista käytöstäkin. Ja en ainakaan itse ajattele, että jokaisen kohtaamani ihmisen kohdalla pitäisi tehdä joku arvio siitä, olisiko hän potentiaalinen kumppani. Kai sitä nyt voi jutella ja tutustua ihmisiin muutenkin.

Et varmaan tee sitä tahallasi, mutta jälleen lisäsit minun tekstiini sanoja, joita ei siellä ollut kuten äsken sanan "pelkkä" ja nyt "seksuaalisesti puoleensavetävä". Minä kirjoitin tilanteesta, missä ulkonäkö koetaan miellyttäväksi sen verran, että hänen kanssaan jutellaan enkä puhunut seksuaalisesti puoleensavetävästä yhtään mitään.

Ulkoisesti epämiellyttävän kanssa voidaan myös jutella, mutta vain kohteliaisuudesta. Jos joku vaikkapa haisee pahalta tai hänessä on jotakin muuta epämiellyttävänä koettua ulkoisesti (se vaihtelee jonkin verran eri ihmisten välillä mikä koetaan epämiellyttäväksi), niin hänen kanssaan ei synny kanssakäymistä enempää kuin on aivan välttämätöntä. Sama pätee sekä ystävyydessä että ihastumisissa. Ulkoinen rima on ylitettävä, jotta kanssakäymistä syntyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen mitä olen tämän ketjun perusteella ymmärtänyt tasoteoriasta sen suurin ongelma on se, että kyseinen teoria sulkee pois henkilön vapaan tahdon.

Miehen tason määrittää vain se kuinka helposti ja paljon hän saa irtoseksiä mahdollisimman monilta eri naisilta siinäkin tapauksessa, että mies haluaa seksiä vain yhdeltä tietyltä naiselta ja onnistuu siinä. Eli miehen pitäisi haluta paljon irtoseksiä, jotta hänellä olisi edellytykset korkeaan tasoon. Vastaavasti naisten taso määräytyy sen mukaan kuinka paljon heille on tarjolla sellaisia kumppaneita mitä he eivät halua ja toisaalta, jos he vapaasta tahdosta harrastavat seksiä useiden miehien kanssa, heidän tasonsa laskee.

Tasoteoria siis "rankaisee" miehiä haluamattomuudesta ja naisia halusta. Ei ihme, että pariutuminen on vaikeaa, jos sen perustaa näin absurdille ajatusmallille.

Naisen tason määrittää täsmälleen sama setti: kuinka helposti nainen saa sellaisen seksi/parisuhde-elämän, jonka hän itse haluaa. Ei siinä mitään sukupuolista eroa ole.

Eli jos nainen on halusta harrastanut irtoseksiä 80 miehen kanssa, hänen tasonsa on korkea?

Olen eri, mutta haluan esittää huomion tuosta:

Kuka tahansa hyvin keskinkertaisenkin näköinen nainen voi koska tahansa laittaa Tinderiin ilmoituksen että "etsin kevyttä seksiseuraa", ja harrastaa muutaman kuukauden aikana seksiä 80 miehen kanssa.

Jotta mies voisi muutaman kuukauden aikana harrastaa seksiä 80 eri naisen kanssa, niin sen miehen pitäisi olla jotain aivan täysin poikkeuksellista, esim olla aivan uskomattoman hyvännäköinen, tai omata kansainvälisen rokkitähden statuksen ja karisman.

Eli tuota mittaria ei oikein voi käyttää, koska miehillä ja naisilla ei tältä osin homma toimi ihan samalla tavalla.

Eli nyt tasot eivät määräydykään yhtäläisesti sukupuolesta riippumatta ja teoria "rankaisee" naista vapaasta tahdosta ja seksuaalisesta aktiivisuudesta. Mikä on sinänsä typerää, koska miehen korkea taso vaatii paljon seksuaalisesti aktiivisia naisia ympärilleen.

Tietenkin tasot määräytyvät eri tavalla.

Miehen tasoa nostaa pituus, naiselle se on neutraali ominaisuus (pitkistä/lyhyistä naisista tykkäävät ovat melko tarkalleen 50-50).

Miehen tasoa nostaa huomattavasti vaikutusvalta, naisen tasoa ne nostavat vain jos nainen on laulaja/näyttelijä/tms seksisymboli.

Tuo mistä mainitsit perustuu siihen, että miehen on vaikeaa saada seksiä antamatta naiselle mitään muuta. Miesten enemmistö saa naisen kun naisella on muitakin tarpeita kuten perhe, yhteinen asunto, häät ja status pariskuntana. Jos nainen haluaa miehen vaikkei tämä anna hänelle mitään muuta kuin munaa, on hänen seksuaalinen arvonsa erittäin korkea.

Nainen taas saa seksiä helposti, joten sen saaminen ei nosta naisen arvoa.

Tietenkin? Juuri pari sivua sitten minulle sanottiin, että taso määräytyy sukupuolesta riippumatta sen mukaan kuinka paljon saa seksiä haluamiltaan henkilöiltä. Tämän jälkeen alkoi tulemaan kaikenlaisia jatkoehtoja ja nyt tilanne on kääntynyt jo siihen, että tietenkin säännöt ovat erilaiset eri sukupuolille.

Tasoteoria on siis puhtaasti sitä mitä kukakin sen haluaa olevan. Se muuttuu asiayhteyden mukaan ja ainoa yhtäläisyys siinä on se, että kukin voi tulkita sitä juuri siten kuin haluaa ja kuinka se parhaiten vahvistaa omia näkemyksiään.

Eli tasoteoria toimii päinvastoin kuin tieteelliset teoriat. Se on kuin horoskooppi, jokaiselle jotain sen mukaan miten sitä milloinkin haluaa tulkita.

Taso määräytyy sen mukaan minkä tasoisen kumppanin saa sitoutettua ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen. Piste. Se on sama molemmille sukupuolille.

Seksin saaminen menee eri tavalla miehillä vs naisilla. Miehet ovat valmiita panemaan alaspäin, naisilla menee useammin niin päin että miehen tulee olla todella komea ja sytyttävä jotta pelkkä seksi kiinnostaisi.

Eli tasoteoriaa voi soveltaa vain niihin ihmisiin, jotka sopivat tiettyyn, melko konservatiisieen muottiin. Jos sattuu olemaan poly tai haluaisi avoimen suhteen, ei tasoteoriaa voi tällaisiin ihmisiin soveltaa. Ja mitä olen aiemmin huomannut, myös kaikki alakulttuuri-ihmiset mahtuvat tasoteorian lokeroihin melko huonosti. Kuten olen sanonut, tasoteoria ilmentää enemmän amerikkalaisia ihanteita ja normeja. Jo se, että käytetään sanaa "sitouttaa", kertoo siitä, että ajatukset on omaksuttu jostain jenkkilästä. Eihän suomalainen todellisuus ole tuollaista.

Selvyyden vuoksi: en itsekään ole mikään poly, mutta vierastan kuitenkin ajatusta siitä, että suomalainen pariutuminen olisi "sitouttamista ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen". Ihme, kun tässä ei mainittu myös, että "ja ehdottomasti kirkossa vihittyyn avioliittoon" - sekin sopisi amerikkalaiseen normiin. Amerikassa parisuhde on ihan eri lailla monille ihmisille eräänlainen sosioekonominen "järjestely", ja siksi tasoteoriassa toistuvat jatkuvasti tietynlaiset termit, kun ajatellaan, että mies hakee edustusvaimoa ja nainen taloudellista turvaa (mikä tietysti on tietyllä lailla ymmärrettävääkin huonon sosiaaliturvan ja epäreilun työkulttuurin maassa, jossa on vielä erittäin konservatiiviset ja vanhoilliset sukupuoliroolit, maksulliset koulut ja erittäin jyrkät luokkaerot).

Tällöin tason määrittää se minkä tasoisen kumppanin nämä ihmiset voisivat saada.

Vertaamalla pariutuneisiin tämä on yleensä aika helposti mitattavissa.

Kun ei puhuta monogaamisista parisuhteista, käytännössä nyrkkisääntö on seuraava:

- mitä kevyempi suhde, sitä tasokkaampaa seuraa nainen voi saada

- mitä kevyempi suhde, sitä vaikeampaa miehen on saada omantasoistaan seuraa

 

No, juu. Jos etsisin yhden yön juttua tinderistä näin naisena, tottakai valitsisin sen, jonka tuossa suhteessa arvioisin voivan tarjota minulle tyydyttävimmän kokemuksen. Sehän on selvää. Mutta ei sitä pelkkä ulkonäkö määrää, jos mies on esim. käytökseltään kuin pökkelö.

Myönnätkö että ulkonäkörima olis korkeammalla kuin parisuhdetta etsiessä?

Luulen, että me naiset ei olla yhtä visuaalisia kuin te miehet. Miehen ei tarvitse olla huippukomea ollakseen seksikäs, puoleensavetävä tai karismaattinen. Mutta joo, tuohon hommaan valitsisin luultavasti fyysisemmän oloisen miehen kun parisuhteeseen. Sellainenkin kävisi, jonka kanssa nyt ei olisi niin kauheasti puhuttavaa tai yhteistä. Kunhan käytöstavat on kunnossa.

Kyllä te olette.

Juju on siinä että te kuvittelette komean miehen olevan tavis, ja vasta top 0-1-1% miehen olevan komea.

Mikä taho määrittää sen millainen on komea? Ilmeisesti se ei ainakaan ole naiset itse kun heidän mielipiteensä on väärä. Mistä herääkin kysymys miksi naisten pitäisi kiinnostua siitä jonkun muun mielipiteestä millainen on komea?

Siinä on komean määritelmä, joka on kaikkein yleisin ihailtu miestyyppi kaikilla mittareilla mitattuna:

1) Tummat hiukset, täydellinen hiusraja 2) Pituutta yli 183 cm 3) Selkeästi piirtyvät lihakset 4) Rasvaprosentti 8-12 5) Suorat, sopivan valkoiset hampaat 6) Yksinkertaiset, tyylikkäät vaatteet [ei silmälaseja!] 7) Etnisyys kaukasialainen 8) Ikää maksimissaan 27 vuotta

Miesmalli on kaunis katsella, mutta mitä ihmettä mä sillä parisuhteessa tekisin?

Ei ole kysymys parisuhteesta, vaan siitä, millainen mies saa naisen/naisia kaikista helpoiten.

Suurin osa ihmisistä ei halua saada miehiä/naisia kaikista helpoiten vaan rakastaa ja tulla rakastetuksi. Siinähän se ihmisen ns. taso lopulta mitataan. Panohommat on merkityksetöntä roskaa.

Kyllä miehille nimenomaan tuo hyvää fiilistä se, että saa helposti monia eri naisia. Se kuuluu meidän suvunjatkamisen biologiaamme. Loputon määrä naisia olisi paras lopputulema miehelle. Naiset ovat erilaisia, koska he pääsevät jatkamaan sukua parhaiten yhden laatumiehen kanssa pariutumalla ja siksi kriteeritkin ovat korkeammalla kuin miehillä, ja siksi haaremin osanakin on naisena ihan mukavaa.

Ei se ole kuule edes noinkaan monimutkaista. Naiselle ei ole iloa kuin niistä miehistä, jotka haluaa tuottaa naiselle nautintoa. Ja osaa. Ja kun se ei ihan joka jantterilta onnistu, eikä aika monia edes kiinnosta, niin on paljon järkempää löytää joku vakio jonka kanssa se on kivaa. Vaikka se ei sitten mikään varsinainen parisuhde olisikaan. Määrä ei takaa tuossa naiselle yhtään mitään.

Jos sulla on kymmeniä tai satoja ehdokkaita mistä valita niin sitä laatua on varmaankin helpompi löytää kuin jos sinulla olisi yksi tai kaksi ei-niin-kovin-hääppöistä vaihtoehtoa. Ihmeellistä nillittämistä.

Naiselle se laatu on sitä että miehellä on huomioon ottava luonne. Ja tuon kartoittaminen ei ole mitenkään nopeaa ja helppoa, vaan vaatii oikeasti tutustumista. En nyt tiedä kenellä on aikaa juosta tapailemassa lukemattomia tuntemattomuuksia Tinderistä.

Naiselle laatu on sitä, että ulkonäkö on miehellä kunnossa ja sitten voidaan miettiä sitä huomioonottamista.

En naisena ymmärrä mikseivät naiset voi myöntää tätä? Vai onko kyse siitä, että minä olen poikkeus? Epämiellyttävä tai ei-kiinnostava mies ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi olkoon kuinka huomioonottava tahansa. Olen tämän muutaman kerran todennut, kun mies on tulkinnut väärin sen, että pidän hänestä todella paljon ystävänä. Ystävä ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi minun silmiini koskaan. Ei muutu, vaikka onkin kuinka mukava tahansa.

Miten niin ei myönnä? Melkein jokaisessa ketjussa on todettu, että ulkonäöllä on merkitystä. Ei missään ole väitetty, että epämiellyttävä mies muuttuisi kiinnostavaksi, jos on huomioiva tyyppi.

Tässä ketjussa on usein todettu, että komeus ei auta mitään, jos mies on mulkku, mutta ei myönnetä sitä, että ulkonäkö on silti ensimmäinen asia, josta kiinnostutaan ensikohtaamisella. Et edes tiedä, että mies on mulkku, ellet ole tutustunut häneen sen verran, että hän on avannut suunsa. Usein sen havaitsemiseen menee vielä kauemmin, mutta ennen sitä olet jo tehnyt päätöksen jutella hänen kanssaan. (Ja nyt en puhu kenestäkään väkisin iholle liimaantuvasta tyypistä.)

Ulkonäkö, tyyli, tapa kantaa itsensä jne. ratkaisee kenen kanssa ylipäätään alkaa jutella. Siitä eteenpäin persoonalla on merkitystä, mutta ensivaikutelma tulee ulkonäöstä ja sitä myöden ulkonäkö todella on ensimmäinen ja tärkein kriteeri. Jos muuta ei ole käytössä kuin kuva, niin päätös tehdään sen perusteella, jos etsitään seuraa.

Kaikkien suhteet eivät ala niin, että nähdään tuntematon tyyppi ja mennään ulkonäön perusteella juttelemaan. Jotkut voivat tutustua työn, harrastusten tai muun puitteissa ihmiseen, jolloin on vaikea sanoa, mitä toisesta on edes tiennyt/nähnyt ensin. Varmaan sen takia moni täällä ei allekirjoita sitä, että toisessa olisi ensin kiinnittänyt huomiota ulkonäköön. Ja esim. itse en edes oikein osaa kiinnostua pelkän ulkonäön perusteella, vaikka ulkonäöllä iso merkitys onkin. Ihmiset ovat näissä asioissa yksilöitä.

Ei se olennaisesti muuta tilannetta, että tapaat miehen harrastuksessa tai tuttavien kautta. Itse olen myös tavannut kaikki poikaystäväni ja aviomieheni yhteisten tuttavien kautta. En siis koskaan ole käyttänyt deittisovelluksia tai iskenyt baarista tuikituntematonta miestä.

Mutta se tietysti, että olen ulkonäkökeskeinen narsisti ratkaisee kaiken. Menikin aika monta sataa viestiä ennen kun narsistikortti kaivettiin esille tässä ketjussa.

Olen se, jolle vastasit, mutta narsismista on kirjoitellut täällä joku ihan muu. Olisi kiva, että yhden kirjoittajan suuhun ei laitettaisi toisen sanomisia. 

En tiedä, ymmärrätkö nyt jotenkin väärin, mitä yritän sanoa. Itsehän olen tässä myös korostanut ulkonäön merkitystä pariutumisessa ja seksuaalisessa halussa, mutta olen yrittänyt selventää, miksi moni kokee vieraaksi sen väitteen, että aina ihastutaan ensin ulkonäköön. Kun ei se todellakaan kaikissa tapauksissa mene noin. Silloin, kun ihmiseen tutustuu jotenkin muuten kuin ulkonäkö edellä, ihmisestä saa tapaamishetkellä paljon muutakin informaatiota kuin ulkonäön, eikä aina siinä vaiheessa mieti toisen ulkonäköä - edes silloin, vaikka vähän ajan kuluttua tuntisikin henkilöön vetoa. Yritän tässä vain tuoda esiin sen, että tutustumistapoja on erilaisia, ja onhan sekin mahdollista, että on tuntenut toisen jo pitkään, ennen kuin kiinnostuu tästä - millä lailla siinä mukaan mennään ulkonäkö edellä? 

Niin, tässä on monta kirjoittajaa. En ajatellutkaan, että se olisit välttämättä sinä, joka narsimikorttia heilutteli, mutta sen nyt vain on jossain kohtaa tapana kaivaa esille.

En oikeastaan tajua miten voit tutustua kehenkään näkemättä hänen ulkonäköön, ellet ole sokea. Ulkonäkö on realiteetti eikä arvoarvostelma tai osoitus jostain tietystä asenteesta.

Ulkonäkö on ensivaikutelma, vaikka tietysti suurin osa ihmisistä ei sen suhteen heilauta suuntaan eikä toiseen. He ovat taviksia, joita ei ensin ajattele millään lailla eikä pane merkille. Silloin käyttäytyminen ja persoona ratkaisevat enemmän kuin sellaisen henkilön kohdalla, jonka ulkonäössä on jotain erityisen säväyttävää hyvässä tai pahassa. Siinä mielessä ymmärrän pointtisi.

Osa ihmisistä on myös vähemmän ulkonäkökeskeisiä kuin toiset (ei visuaalisia, vaan enemmän kinesteettisiä), mutta se ei silti poista sitä, että ihmisen ulkonäkö seksuaalisessa mielessä on joko kyllä tai ei. Jos se on ei, se ei muutu kylläksi kuin hyvin harvoissa tapauksissa. Ne tapaukset ehkä ovat noita paljon puhuttuja järkiliittoja, missä seksi ei sitten välttämättä toimi.

Tähän kohtaan unohdin vielä kommentoida, että tästä olen kyllä samaa mieltä. Itselleni ei ole koskaan käynyt niinkään päin, että jos alunperin joku olisi ollut ulkonäkönsä puolesta "EI", että se siitä muuttuisi "kyllä"-kategoriaan.  Eli vaikka en ihastukaan kenenkään ulkonäköön eikä pelkkä ulkonäkö riitä siihen, että joku olisi "kyllä", joku voi toki ulkonäön perusteella olla "ei". 

Sama

Minä olen tästä eri mieltä, ja samoin moni ystäväni. Monta kertaa on käynyt niin, että jotain miestä on pitänyt suorastaan rumana, mutta kun on ihastunut esimerkiksi hänen älykkyyteensä tai huumorintajuunsa, mielipide ulkonäöstä on muuttunut täysin. (Ja toisaalta on käynyt myös päinvastoin eli niin, että suorastaan kuolattavan näköinen mies on alkanutkin vaikuttaa täysin kuvottavalta, kun luonne on paljastunut.)

Olet varmaan kuullut sellaisen sanonnan, että poikkeus vahvistaa säännön. Vain harva ruma mies on niin älykäs, hauska tai pääsee esittämään noita taitojaan ennen kun hänen seuransa torjutaan.

Varsinkin naisten kohdalla on melkoista itsepetosta väittää, että epämiellyttävä mies voi noin vain muuttua ihanaksi, koska naisen on aina ajateltava omaa turvallisuuttaan. Nainen välttelee epämiellyttävän näköistä miestä jo senkin vuoksi, ettei tämä alkaisi kuvittelemaan mitään. 

On turha toistella sitä, että komea mies voi muuttua ällöttäväksi friikiksi, koska se ei liity tähän asiaan. Komea mies kun ei olisi voinut paljastua friikiksi, jos kanssakäymistä ei olisi jo syntynyt eli rima oli ylittynyt. Toivottavasti tätä väitettä ei nyt enää tarvitse kenenkään tänne kirjoittaa, kun se on niin monta kertaa jo sanottu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen mitä olen tämän ketjun perusteella ymmärtänyt tasoteoriasta sen suurin ongelma on se, että kyseinen teoria sulkee pois henkilön vapaan tahdon.

Miehen tason määrittää vain se kuinka helposti ja paljon hän saa irtoseksiä mahdollisimman monilta eri naisilta siinäkin tapauksessa, että mies haluaa seksiä vain yhdeltä tietyltä naiselta ja onnistuu siinä. Eli miehen pitäisi haluta paljon irtoseksiä, jotta hänellä olisi edellytykset korkeaan tasoon. Vastaavasti naisten taso määräytyy sen mukaan kuinka paljon heille on tarjolla sellaisia kumppaneita mitä he eivät halua ja toisaalta, jos he vapaasta tahdosta harrastavat seksiä useiden miehien kanssa, heidän tasonsa laskee.

Tasoteoria siis "rankaisee" miehiä haluamattomuudesta ja naisia halusta. Ei ihme, että pariutuminen on vaikeaa, jos sen perustaa näin absurdille ajatusmallille.

Naisen tason määrittää täsmälleen sama setti: kuinka helposti nainen saa sellaisen seksi/parisuhde-elämän, jonka hän itse haluaa. Ei siinä mitään sukupuolista eroa ole.

Eli jos nainen on halusta harrastanut irtoseksiä 80 miehen kanssa, hänen tasonsa on korkea?

Olen eri, mutta haluan esittää huomion tuosta:

Kuka tahansa hyvin keskinkertaisenkin näköinen nainen voi koska tahansa laittaa Tinderiin ilmoituksen että "etsin kevyttä seksiseuraa", ja harrastaa muutaman kuukauden aikana seksiä 80 miehen kanssa.

Jotta mies voisi muutaman kuukauden aikana harrastaa seksiä 80 eri naisen kanssa, niin sen miehen pitäisi olla jotain aivan täysin poikkeuksellista, esim olla aivan uskomattoman hyvännäköinen, tai omata kansainvälisen rokkitähden statuksen ja karisman.

Eli tuota mittaria ei oikein voi käyttää, koska miehillä ja naisilla ei tältä osin homma toimi ihan samalla tavalla.

Eli nyt tasot eivät määräydykään yhtäläisesti sukupuolesta riippumatta ja teoria "rankaisee" naista vapaasta tahdosta ja seksuaalisesta aktiivisuudesta. Mikä on sinänsä typerää, koska miehen korkea taso vaatii paljon seksuaalisesti aktiivisia naisia ympärilleen.

Tietenkin tasot määräytyvät eri tavalla.

Miehen tasoa nostaa pituus, naiselle se on neutraali ominaisuus (pitkistä/lyhyistä naisista tykkäävät ovat melko tarkalleen 50-50).

Miehen tasoa nostaa huomattavasti vaikutusvalta, naisen tasoa ne nostavat vain jos nainen on laulaja/näyttelijä/tms seksisymboli.

Tuo mistä mainitsit perustuu siihen, että miehen on vaikeaa saada seksiä antamatta naiselle mitään muuta. Miesten enemmistö saa naisen kun naisella on muitakin tarpeita kuten perhe, yhteinen asunto, häät ja status pariskuntana. Jos nainen haluaa miehen vaikkei tämä anna hänelle mitään muuta kuin munaa, on hänen seksuaalinen arvonsa erittäin korkea.

Nainen taas saa seksiä helposti, joten sen saaminen ei nosta naisen arvoa.

Tietenkin? Juuri pari sivua sitten minulle sanottiin, että taso määräytyy sukupuolesta riippumatta sen mukaan kuinka paljon saa seksiä haluamiltaan henkilöiltä. Tämän jälkeen alkoi tulemaan kaikenlaisia jatkoehtoja ja nyt tilanne on kääntynyt jo siihen, että tietenkin säännöt ovat erilaiset eri sukupuolille.

Tasoteoria on siis puhtaasti sitä mitä kukakin sen haluaa olevan. Se muuttuu asiayhteyden mukaan ja ainoa yhtäläisyys siinä on se, että kukin voi tulkita sitä juuri siten kuin haluaa ja kuinka se parhaiten vahvistaa omia näkemyksiään.

Eli tasoteoria toimii päinvastoin kuin tieteelliset teoriat. Se on kuin horoskooppi, jokaiselle jotain sen mukaan miten sitä milloinkin haluaa tulkita.

Taso määräytyy sen mukaan minkä tasoisen kumppanin saa sitoutettua ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen. Piste. Se on sama molemmille sukupuolille.

Seksin saaminen menee eri tavalla miehillä vs naisilla. Miehet ovat valmiita panemaan alaspäin, naisilla menee useammin niin päin että miehen tulee olla todella komea ja sytyttävä jotta pelkkä seksi kiinnostaisi.

Eli tasoteoriaa voi soveltaa vain niihin ihmisiin, jotka sopivat tiettyyn, melko konservatiisieen muottiin. Jos sattuu olemaan poly tai haluaisi avoimen suhteen, ei tasoteoriaa voi tällaisiin ihmisiin soveltaa. Ja mitä olen aiemmin huomannut, myös kaikki alakulttuuri-ihmiset mahtuvat tasoteorian lokeroihin melko huonosti. Kuten olen sanonut, tasoteoria ilmentää enemmän amerikkalaisia ihanteita ja normeja. Jo se, että käytetään sanaa "sitouttaa", kertoo siitä, että ajatukset on omaksuttu jostain jenkkilästä. Eihän suomalainen todellisuus ole tuollaista.

Selvyyden vuoksi: en itsekään ole mikään poly, mutta vierastan kuitenkin ajatusta siitä, että suomalainen pariutuminen olisi "sitouttamista ehdottoman monogaamiseen parisuhteeseen". Ihme, kun tässä ei mainittu myös, että "ja ehdottomasti kirkossa vihittyyn avioliittoon" - sekin sopisi amerikkalaiseen normiin. Amerikassa parisuhde on ihan eri lailla monille ihmisille eräänlainen sosioekonominen "järjestely", ja siksi tasoteoriassa toistuvat jatkuvasti tietynlaiset termit, kun ajatellaan, että mies hakee edustusvaimoa ja nainen taloudellista turvaa (mikä tietysti on tietyllä lailla ymmärrettävääkin huonon sosiaaliturvan ja epäreilun työkulttuurin maassa, jossa on vielä erittäin konservatiiviset ja vanhoilliset sukupuoliroolit, maksulliset koulut ja erittäin jyrkät luokkaerot).

Tällöin tason määrittää se minkä tasoisen kumppanin nämä ihmiset voisivat saada.

Vertaamalla pariutuneisiin tämä on yleensä aika helposti mitattavissa.

Kun ei puhuta monogaamisista parisuhteista, käytännössä nyrkkisääntö on seuraava:

- mitä kevyempi suhde, sitä tasokkaampaa seuraa nainen voi saada

- mitä kevyempi suhde, sitä vaikeampaa miehen on saada omantasoistaan seuraa

 

No, juu. Jos etsisin yhden yön juttua tinderistä näin naisena, tottakai valitsisin sen, jonka tuossa suhteessa arvioisin voivan tarjota minulle tyydyttävimmän kokemuksen. Sehän on selvää. Mutta ei sitä pelkkä ulkonäkö määrää, jos mies on esim. käytökseltään kuin pökkelö.

Myönnätkö että ulkonäkörima olis korkeammalla kuin parisuhdetta etsiessä?

Luulen, että me naiset ei olla yhtä visuaalisia kuin te miehet. Miehen ei tarvitse olla huippukomea ollakseen seksikäs, puoleensavetävä tai karismaattinen. Mutta joo, tuohon hommaan valitsisin luultavasti fyysisemmän oloisen miehen kun parisuhteeseen. Sellainenkin kävisi, jonka kanssa nyt ei olisi niin kauheasti puhuttavaa tai yhteistä. Kunhan käytöstavat on kunnossa.

Kyllä te olette.

Juju on siinä että te kuvittelette komean miehen olevan tavis, ja vasta top 0-1-1% miehen olevan komea.

Mikä taho määrittää sen millainen on komea? Ilmeisesti se ei ainakaan ole naiset itse kun heidän mielipiteensä on väärä. Mistä herääkin kysymys miksi naisten pitäisi kiinnostua siitä jonkun muun mielipiteestä millainen on komea?

Siinä on komean määritelmä, joka on kaikkein yleisin ihailtu miestyyppi kaikilla mittareilla mitattuna:

1) Tummat hiukset, täydellinen hiusraja 2) Pituutta yli 183 cm 3) Selkeästi piirtyvät lihakset 4) Rasvaprosentti 8-12 5) Suorat, sopivan valkoiset hampaat 6) Yksinkertaiset, tyylikkäät vaatteet [ei silmälaseja!] 7) Etnisyys kaukasialainen 8) Ikää maksimissaan 27 vuotta

Miesmalli on kaunis katsella, mutta mitä ihmettä mä sillä parisuhteessa tekisin?

Ei ole kysymys parisuhteesta, vaan siitä, millainen mies saa naisen/naisia kaikista helpoiten.

Suurin osa ihmisistä ei halua saada miehiä/naisia kaikista helpoiten vaan rakastaa ja tulla rakastetuksi. Siinähän se ihmisen ns. taso lopulta mitataan. Panohommat on merkityksetöntä roskaa.

Kyllä miehille nimenomaan tuo hyvää fiilistä se, että saa helposti monia eri naisia. Se kuuluu meidän suvunjatkamisen biologiaamme. Loputon määrä naisia olisi paras lopputulema miehelle. Naiset ovat erilaisia, koska he pääsevät jatkamaan sukua parhaiten yhden laatumiehen kanssa pariutumalla ja siksi kriteeritkin ovat korkeammalla kuin miehillä, ja siksi haaremin osanakin on naisena ihan mukavaa.

Ei se ole kuule edes noinkaan monimutkaista. Naiselle ei ole iloa kuin niistä miehistä, jotka haluaa tuottaa naiselle nautintoa. Ja osaa. Ja kun se ei ihan joka jantterilta onnistu, eikä aika monia edes kiinnosta, niin on paljon järkempää löytää joku vakio jonka kanssa se on kivaa. Vaikka se ei sitten mikään varsinainen parisuhde olisikaan. Määrä ei takaa tuossa naiselle yhtään mitään.

Jos sulla on kymmeniä tai satoja ehdokkaita mistä valita niin sitä laatua on varmaankin helpompi löytää kuin jos sinulla olisi yksi tai kaksi ei-niin-kovin-hääppöistä vaihtoehtoa. Ihmeellistä nillittämistä.

Naiselle se laatu on sitä että miehellä on huomioon ottava luonne. Ja tuon kartoittaminen ei ole mitenkään nopeaa ja helppoa, vaan vaatii oikeasti tutustumista. En nyt tiedä kenellä on aikaa juosta tapailemassa lukemattomia tuntemattomuuksia Tinderistä.

Naiselle laatu on sitä, että ulkonäkö on miehellä kunnossa ja sitten voidaan miettiä sitä huomioonottamista.

En naisena ymmärrä mikseivät naiset voi myöntää tätä? Vai onko kyse siitä, että minä olen poikkeus? Epämiellyttävä tai ei-kiinnostava mies ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi olkoon kuinka huomioonottava tahansa. Olen tämän muutaman kerran todennut, kun mies on tulkinnut väärin sen, että pidän hänestä todella paljon ystävänä. Ystävä ei muutu seksuaalisesti kiinnostavaksi minun silmiini koskaan. Ei muutu, vaikka onkin kuinka mukava tahansa.

Miten niin ei myönnä? Melkein jokaisessa ketjussa on todettu, että ulkonäöllä on merkitystä. Ei missään ole väitetty, että epämiellyttävä mies muuttuisi kiinnostavaksi, jos on huomioiva tyyppi.

Tässä ketjussa on usein todettu, että komeus ei auta mitään, jos mies on mulkku, mutta ei myönnetä sitä, että ulkonäkö on silti ensimmäinen asia, josta kiinnostutaan ensikohtaamisella. Et edes tiedä, että mies on mulkku, ellet ole tutustunut häneen sen verran, että hän on avannut suunsa. Usein sen havaitsemiseen menee vielä kauemmin, mutta ennen sitä olet jo tehnyt päätöksen jutella hänen kanssaan. (Ja nyt en puhu kenestäkään väkisin iholle liimaantuvasta tyypistä.)

Ulkonäkö, tyyli, tapa kantaa itsensä jne. ratkaisee kenen kanssa ylipäätään alkaa jutella. Siitä eteenpäin persoonalla on merkitystä, mutta ensivaikutelma tulee ulkonäöstä ja sitä myöden ulkonäkö todella on ensimmäinen ja tärkein kriteeri. Jos muuta ei ole käytössä kuin kuva, niin päätös tehdään sen perusteella, jos etsitään seuraa.

Kaikkien suhteet eivät ala niin, että nähdään tuntematon tyyppi ja mennään ulkonäön perusteella juttelemaan. Jotkut voivat tutustua työn, harrastusten tai muun puitteissa ihmiseen, jolloin on vaikea sanoa, mitä toisesta on edes tiennyt/nähnyt ensin. Varmaan sen takia moni täällä ei allekirjoita sitä, että toisessa olisi ensin kiinnittänyt huomiota ulkonäköön. Ja esim. itse en edes oikein osaa kiinnostua pelkän ulkonäön perusteella, vaikka ulkonäöllä iso merkitys onkin. Ihmiset ovat näissä asioissa yksilöitä.

Ei se olennaisesti muuta tilannetta, että tapaat miehen harrastuksessa tai tuttavien kautta. Itse olen myös tavannut kaikki poikaystäväni ja aviomieheni yhteisten tuttavien kautta. En siis koskaan ole käyttänyt deittisovelluksia tai iskenyt baarista tuikituntematonta miestä.

Mutta se tietysti, että olen ulkonäkökeskeinen narsisti ratkaisee kaiken. Menikin aika monta sataa viestiä ennen kun narsistikortti kaivettiin esille tässä ketjussa.

Olen se, jolle vastasit, mutta narsismista on kirjoitellut täällä joku ihan muu. Olisi kiva, että yhden kirjoittajan suuhun ei laitettaisi toisen sanomisia. 

En tiedä, ymmärrätkö nyt jotenkin väärin, mitä yritän sanoa. Itsehän olen tässä myös korostanut ulkonäön merkitystä pariutumisessa ja seksuaalisessa halussa, mutta olen yrittänyt selventää, miksi moni kokee vieraaksi sen väitteen, että aina ihastutaan ensin ulkonäköön. Kun ei se todellakaan kaikissa tapauksissa mene noin. Silloin, kun ihmiseen tutustuu jotenkin muuten kuin ulkonäkö edellä, ihmisestä saa tapaamishetkellä paljon muutakin informaatiota kuin ulkonäön, eikä aina siinä vaiheessa mieti toisen ulkonäköä - edes silloin, vaikka vähän ajan kuluttua tuntisikin henkilöön vetoa. Yritän tässä vain tuoda esiin sen, että tutustumistapoja on erilaisia, ja onhan sekin mahdollista, että on tuntenut toisen jo pitkään, ennen kuin kiinnostuu tästä - millä lailla siinä mukaan mennään ulkonäkö edellä? 

Niin, tässä on monta kirjoittajaa. En ajatellutkaan, että se olisit välttämättä sinä, joka narsimikorttia heilutteli, mutta sen nyt vain on jossain kohtaa tapana kaivaa esille.

En oikeastaan tajua miten voit tutustua kehenkään näkemättä hänen ulkonäköön, ellet ole sokea. Ulkonäkö on realiteetti eikä arvoarvostelma tai osoitus jostain tietystä asenteesta.

Ulkonäkö on ensivaikutelma, vaikka tietysti suurin osa ihmisistä ei sen suhteen heilauta suuntaan eikä toiseen. He ovat taviksia, joita ei ensin ajattele millään lailla eikä pane merkille. Silloin käyttäytyminen ja persoona ratkaisevat enemmän kuin sellaisen henkilön kohdalla, jonka ulkonäössä on jotain erityisen säväyttävää hyvässä tai pahassa. Siinä mielessä ymmärrän pointtisi.

Osa ihmisistä on myös vähemmän ulkonäkökeskeisiä kuin toiset (ei visuaalisia, vaan enemmän kinesteettisiä), mutta se ei silti poista sitä, että ihmisen ulkonäkö seksuaalisessa mielessä on joko kyllä tai ei. Jos se on ei, se ei muutu kylläksi kuin hyvin harvoissa tapauksissa. Ne tapaukset ehkä ovat noita paljon puhuttuja järkiliittoja, missä seksi ei sitten välttämättä toimi.

Tähän kohtaan unohdin vielä kommentoida, että tästä olen kyllä samaa mieltä. Itselleni ei ole koskaan käynyt niinkään päin, että jos alunperin joku olisi ollut ulkonäkönsä puolesta "EI", että se siitä muuttuisi "kyllä"-kategoriaan.  Eli vaikka en ihastukaan kenenkään ulkonäköön eikä pelkkä ulkonäkö riitä siihen, että joku olisi "kyllä", joku voi toki ulkonäön perusteella olla "ei". 

Sama

Minä olen tästä eri mieltä, ja samoin moni ystäväni. Monta kertaa on käynyt niin, että jotain miestä on pitänyt suorastaan rumana, mutta kun on ihastunut esimerkiksi hänen älykkyyteensä tai huumorintajuunsa, mielipide ulkonäöstä on muuttunut täysin. (Ja toisaalta on käynyt myös päinvastoin eli niin, että suorastaan kuolattavan näköinen mies on alkanutkin vaikuttaa täysin kuvottavalta, kun luonne on paljastunut.)

Olet varmaan kuullut sellaisen sanonnan, että poikkeus vahvistaa säännön. Vain harva ruma mies on niin älykäs, hauska tai pääsee esittämään noita taitojaan ennen kun hänen seuransa torjutaan.

Varsinkin naisten kohdalla on melkoista itsepetosta väittää, että epämiellyttävä mies voi noin vain muuttua ihanaksi, koska naisen on aina ajateltava omaa turvallisuuttaan. Nainen välttelee epämiellyttävän näköistä miestä jo senkin vuoksi, ettei tämä alkaisi kuvittelemaan mitään. 

On turha toistella sitä, että komea mies voi muuttua ällöttäväksi friikiksi, koska se ei liity tähän asiaan. Komea mies kun ei olisi voinut paljastua friikiksi, jos kanssakäymistä ei olisi jo syntynyt eli rima oli ylittynyt. Toivottavasti tätä väitettä ei nyt enää tarvitse kenenkään tänne kirjoittaa, kun se on niin monta kertaa jo sanottu.

En minä muista palstalaisista tiedä, mutta minä olen arjessa ihan jatkuvasti tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa pystymättä aina päättämään itse, kenen kanssa olen tekemisissä. Esimerkiksi opiskeluaikana kyllä kävi ilmi, kenellä ryhmästä oli älyä ja huumorintajua, ja kyllä nykyäänkin esimerkiksi työporukassa jonkun ihmisen ominaisuuksia pääsee havainnoimaan vaikka ei koskaan olisi sen kummemmin tekemisissä sen ihmisen kanssa. On esimerkiksi käynyt niin, etten koskaan ole ollut sen komean miehen juttusilla mutta havainnut vain sivusta, miten hän kohtelee muita ihmisiä, ja todennut, että onpas harvinaisen inhottava tapaus ja oikeastaan aika ällön näköinenkin.