Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhteiden tasoteoreetikot
Onkokauneuskatsojansilmissä
08.04.2023 |
Hei tasoteoreetikko! Voisitko määrittää numerosta 1-10 ihmisten tasot (sekä naisen että miehen) perusteluineen. Täällä jauhetaan aina ihmisten tasoista ja niiden vaikutuksesta pariutumiseen, mutta kukaan ei kerro mitkä seikat nostavat ihmisen tietylle tasolle.
Kommentit (2112)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se oli itselleni mieleenpainuva hetki, koska silloin ensimmäistä kertaa käsitin, että mieheni ovat ihan samannäköisiä (pituutta en silloin vielä älynnyt, että he ovat myös pitkiä). Tämä mies oli exäni hyvä ystävä ja itsekin kropaltaan samaa tyyppiä paitsi ei kasvoiltaan (erilainen nenä ja kasvojen muoto).
Laura
Siis... tarvit jonkun miehen selittämään sulle että joku on pitkä, koska et itse älyä sitä?
Ja tää oli sulle mieleenpainuva hetki elämässä, että mies selostaa sulle ihmisten olevan saman näköisiä? No olipa hyvä että näin ihana ja viisas mies oli paikalla kertomassa sulle, ettet vallan jäänyt pimentoon.
Asia selvä! Ei ihme että ollaan varsin eri aaltopituuksilla.
Kyllä todella tarvitsin, koska olen pitänyt itseäni ihmisenä, jolle ulkonäöllä ei ole minkäänlaista merkitystä. Näen kaikki ihmiset kauniina, kiinnostavina, en ole ikinä miettinyt ihmisiä ulkonäön pohjalta, vaan siltä pohjalta millainen fiilis heistä lähtee. Minuun sopii erittäin hyvin termi, jonka jostain bongasin, sapioseksuaali. Ja varmaan myös demiseksuaali. En todellakaan ole ulkonäkökeskeinen ihminen ainakaan siinä mielessä, että arvioisin muiden ulkonäköä kielteisesti.
Tuohon varmaan on vaikuttanut myös se, etten ole ollut elämässäni juurikaan sinkkuna.
Laura
Oletko sitten torjunut useita, jotka olis muuten ollut ok, mut ulkonäkö on poikennut tosta sun vakityylistä?
Koen hyvin harvoin ketään miestä seksuaalisessa mielessä kiinnostavaksi, joten vaikea vastata. Toisaalta siitä on myös hyvin kauan, kun olen sinkkuna pakkeja annetaan, jos ei näitä muutamia "onnettomia rakastujia" (=avioliittoni aikana) matkan varrella lasketa. Heistä jokainen on ollut sellainen, jonka kanssa ei olisi mikään romanttinen tullut kysymykseenkään mitenkään päin ajateltuna, vaikka olivat erittäin mukavia ja fiksuja ihmisiä. Eli pakit olisi ollut, vaikka olisin vapaakin ollut.
Laura
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se oli itselleni mieleenpainuva hetki, koska silloin ensimmäistä kertaa käsitin, että mieheni ovat ihan samannäköisiä (pituutta en silloin vielä älynnyt, että he ovat myös pitkiä). Tämä mies oli exäni hyvä ystävä ja itsekin kropaltaan samaa tyyppiä paitsi ei kasvoiltaan (erilainen nenä ja kasvojen muoto).
Laura
Siis... tarvit jonkun miehen selittämään sulle että joku on pitkä, koska et itse älyä sitä?
Ja tää oli sulle mieleenpainuva hetki elämässä, että mies selostaa sulle ihmisten olevan saman näköisiä? No olipa hyvä että näin ihana ja viisas mies oli paikalla kertomassa sulle, ettet vallan jäänyt pimentoon.
Asia selvä! Ei ihme että ollaan varsin eri aaltopituuksilla.
Kyllä todella tarvitsin, koska olen pitänyt itseäni ihmisenä, jolle ulkonäöllä ei ole minkäänlaista merkitystä. Näen kaikki ihmiset kauniina, kiinnostavina, en ole ikinä miettinyt ihmisiä ulkonäön pohjalta, vaan siltä pohjalta millainen fiilis heistä lähtee. Minuun sopii erittäin hyvin termi, jonka jostain bongasin, sapioseksuaali. Ja varmaan myös demiseksuaali. En todellakaan ole ulkonäkökeskeinen ihminen ainakaan siinä mielessä, että arvioisin muiden ulkonäköä kielteisesti.
Tuohon varmaan on vaikuttanut myös se, etten ole ollut elämässäni juurikaan sinkkuna.
Laura
Jos oot onnistunut iskemään kaikki eagle eye & nose -tyypit Suomesta (pitkiäkin vielä), edustat ilmeisesti sitä klassista kaunotartyyppiä rintoineen päivineen?
Ehkä, mutta kaveripiirissäni koin olevani enemmänkin se tavis tai naapurin tyttö, koska tyttökavereistani kaksi teki mallin töitä Olimme kyllä suosittuja tyttöjä kaikki.
Laura
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siihen tyrehtyi: käskettiin pohjasakkamiestä katsomaan peiliin ja omiin vanhempiinsa. Romahti korttitalo.
Hei, parisuhteista puhuttaessa ei tarkoiteta yhden yön panosuhteita, joihin nämä incelit aina hinaavat keskustelut. Suurin osa ei harrasta yhden yön juttuja, ei miehet eivätkä naiset. MIehistä ehkä hiukan isompi osa, oletan, tietoahan tästä ei ole olemassa minulla eikä myöskään incel-parvella.
On siis täysin epä-älyllistä, pöhköä ja lapsellista väittää, että 10% miehistä panee 80% naisista, koska 90% naisista ei harrasta yhden yön juttuja vaan pitkiä parisuhteita. Kuten muuten miehistäkin.
Miesten surkein 10% siis kadehtii tuota pientä toiseksisurkeimpien (peli)miesten joukkoa, joka on samansuuruinen kuin incel-parvi ja unohtaa sen miesten valtaisan enemmistön (80%), joka pariutuu yhden naisen kanssa (teoriassa, ei aina käytännössä, eliniäksi) ja perustaa perheen. Pelimiehille ei perheitä synny heidän heikko luonteensa ja käytöshäiriönsä paljastuvat niin nopeasti.
Pelimiehiä ja incel-parvea erottaa vain se, että pelimiehillä on hiukan enemmän itseluottamusta ja käytöstavat, joilla voi simuloida miellyttävää luonnetta. Inceleillä ei ole itseluottamusta eikä edes auttavia käytöstapoja. Tämä on karu totuus.
Jätät paljon kertomatta.
Muotoillaan kysymys näin: oletko koskaan harrastanut seksiä tilanteessa jossa et ollut pitkässä parisuhteessa, tai tilanteessa joka ei johtanut pitkään parisuhteeseen?
Väitän että selkeä enemmistö naisista joutuu vastaamaan kyllä. Oli se yksi kerta kun asiat vain tapahtuivat, se epäselvä säätö, mies jonka kanssa luulit olevasi parisuhteessa ja upea vaan sitoutumiskyvytön mies jonka mukaan syy ei ollut sinussa vaan hänessä.
Tästä johtuu mainitun seksitutkimuksen ero siinä että miehellä on tyypillisimmin 2-4 seksikumppania ja naisella 5-10. Molemmilla on ne 2-4 pitkää parisuhdetta, mutta naisella on lisäksi nuo yllämainitut sen miesten vähemmistön kanssa jolla on ollut todella paljon seksikumppaneita.
Mten niin "joutuu" vastaamaan kyllä? Mitä epämukavaa tuossa nyt olisi? Eihän sitä itsekään tapailun alkuvaiheessa tiedä, haluaako siitä jutusta mitään pitempää, mutta jos molemmilla on oikeanlainen fiilis, niin miksi ei harrastaisi seksiä? Jos juttu sitten lopahtaa, kipinä sammuu, ihastukset eivät lähde nousemaan, niin sitten juttu päättyy ja siinä se.
Tämä!
Siis: *Muotoillaan kysymys näin: oletko koskaan harrastanut seksiä tilanteessa jossa et ollut pitkässä parisuhteessa, tai tilanteessa joka ei johtanut pitkään parisuhteeseen?
Väitän että selkeä enemmistö naisista joutuu vastaamaan kyllä.*
Väitän, että tosi moni nainen on ollut tilanteessa, jossa on harrastanut parisuhteen ulkopuolista seksiä ilman, että on päätynyt pitkään parisuhteeseen, eikä ole JOUTUNUT vastaamaan kyllä vaan ihan vaan vastannut noin.
Jostain syystä nämä ketjuun kirjoittavat miehet olettavat, että nykyäänkin nainen pitkin hampain antautuu pantavaksi saadakseen pitkän parisuhteen. Todella omituinen näkökanta, jota ei kovin moni nykynainen (tai mieskään) tunnista. Miltä vuosituhannelta tämä 121212121212-hemmo oikein larppailee tätä nykyaikaa? Onko se joku 70-vuotias vai mitä?
Opettele lukemaan.
Ei tuossa sanottu että nainen joutuu antautumaan seksiin, vaan että nainen joutuu myöntämään harrastaneensa seksiä parisuhteiden ulkopuolella. "Joutuu", koska naiset yrittävät kieltää tilastollisen tosiasian että miesten paljon pannut vähemmistö hoitaa pääosan kevytsuhteista isomman naisjoukon kanssa,
Okei, oletetaan, että niin on. Naiset valitsevat yhden yön juttuisin miesten paljon pannutta vähemmistöä. Onko se ongelma? Kenelle se on ongelma? Jos se on ongelma, kenen pitäisi tehdä asialle jotain?
Jos se mesten vähän pannut enemmistö haluaa yhden yön seksiä, niin ihan ensimmäinen asia on tehdä naiset tietoiseksi olemassaolostaan. On aivan totaalisen turha valittaa puutetta, jos viettää viikonloput mammapalstalla tai muuten vaan kotona.
Yleensäkin ihmettelen, miksi nämä kertapanot vedetään jatkuvasti framille, vaikka teoreetikot joka toisessa viestissä toitottavat, että kyse on pariutumisen, ei parittelun teoriasta.
Koska torian mukaan irtoseksin harrastaminen madaltaa naisen ja nostaa miehen tasoa. 🙄
Kyllä. Ja tiedät hyvin itsekin, miksi.
Eli onko tämä nyt sittenkin teoria parittelusta? Onko naisen tason kriteerinä pelkkä ulkonäkö (ja ikä), kuten taajaan näkee väitettävän, vai liittyykö siihen jotain muitakin muuttujia? Kenties neitsyys tai ainakin hyvin vähäinen seksikokemus?
Ihmetteletkö, miksi naiset (seksiin johdateltavaa Lauraa lukuun ottamatta) eivät ole tästä teoriasta kovin innoissaan? Eivätkä muuten myöskään normaalit, tunne-elämältään terveet miehet.
Ei, vaan miehen tason määrittää ulkonäkö ja ikä. Raha ja julkisuus voivat kompensoida näitä, mutta normaalin miehen elämässä taso = ulkonäkö + ikä. Naisella tason määrittää ulkonäkö.
Väitätkö, ettei naisen iällä ole merkitystä? No, sikäli loogista, että tuolla aiemmin joku teoreetikko kertoi, että alun perin tasoteoria laski naisiksi vain alle kolmekymppiset, vaikka kaikenikäiset miehet olivat näitä naisia jakamassa.
Mutta siis kiva kuulla, ettei naisen seksuaalihistoria liity tähän tasojuttuun mitenkään, vaikka sitäkin näkee taajaan väitettävän. ;)
Nainen saa lähes minkä ikäisiä miehiä tahansa aina 55-60 ikävuoteen saakka, kunhan ulkonäkö on kohdallaan. Miehet ovat varmasti valmiita joustamaan mitä erilaisimmista vaatimuksista, mikäli nainen näyttää hyvältä. Sama, kuin naisetkin. Jos mies näyttää miesmallilta, niin huumori tuntuu venyvän paljon pidemmälle. Mutta miehellä ikä ei voi ylittää juurikaan 27 ikävuotta, minkä jälkeen taso alkaa pudota rajusti vuosi vuodelta, vaikka näyttäisi kuinka hyvältä.
No mut eihän tuo pidä ollenkaan paikkaana. Miehet, ne charmikkaat ja menestyvät, voivat tehdä pari kolme kierrosta perheiden perustamisia. Naiset 1-1,5. Ja sit jos naiset eroavat 40+, useinmiten jäävät yksin.Tai ainakaan helppolla eivät miestä löydä (jos ees haluavat). 50v. miehille naisia 22v.-50v. (Nää ei oo mistään tilastosta, hatusta heitin, mut livenä nähny).
En ole ikinä nähnyt 50-vuotiasta miestä 22-vuotiaan naisen kanssa. Sen sijaan tiedän 22-vuotiaita miehiä, jotka ovat olleet 50-vuotiaan naisen kanssa. Paitsi ehkä jos geomaksimoi sijaintinsa. Sinkkumiesten seksielämä käy yleensä lähes mahdottomaksi 35 ikävuoden jälkeen. Heikentyä se alkaa 27-vuotiaana.
Tässä jälleen eroa noihin aiempiin tasokeskusteluihin, joihin olen osallistunut. Iso gäppi mielipiteissä.
Se pitää paikkansa, että viisikymppiset eivät seurustele parikymppisten kanssa (paitsi jossain päihdepiireissä). Eli näkemyksesi on minusta realistisempi kuin ne aiempien keskustelujen jutut.
Laura
Laura
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miesten kokemusmaailma pariutumiseen liittyvästä kilpailusta (jota tasoteoria oikeastaan enimmäkseen kuvaa) kieltäydytään näkemästä täysin. Olemassa saa olla vain tämä minun ikioma maailmani. Täällä ei tykätä pitkistä miehistä ja ollaan yksilöitä."
Jos tää kuvaa lähinnä miesten kokemusmaailmaa, miksi siitä tehdään niin paljon naisiin liittyviä tulkintoja?
Mihin maailmaan me voidaan teoriaa heijasta, ellei omaan? Jos se ei kohtaa teorian kanssa, eikö sitä saisi sanoa? Minä tykkään yhdestä pitkästä miehestä, omasta. Monien mielestä hän olisi heille liian pitkä. Vaikka mun mies on pitkä, tumma ja komea, ei kukaan mun tuntema nainen häntä vaihtais heidän omaansa. Teoriasta huolimatta.
Tämä on itse asiassa ihan hyvä kysymys. Miehet näkevät pariutumisessa naiset aivan eri tavalla kuin naiset näkevät miehet. Ja keskustelussa vaikuttaa siltä, että yritetään kieltää tämä näkökulma ja siihen liittyvät kokemukset.
Aiemmin oli jo puhetta siitä, miten se voi vaikuttaa tasoteorian tulkintaan. On kokemus (ei todellista tietoa) siitä, että komeimmat ja suosituimmat vievät kaikki naiset ("naisten juoksuaika"). Toinen taas se (josta kyllä siitäkin on jo ketjun aiemmassa vaiheessa keskusteltu), että eivät ihan kaikki naiset ole joutuneet pelimiehen uhriksi, ikään kuin huijatuksi seksiin ja että fwb-suhde voi olla myös naisen aito toive (seksiä ilman parisuhdetta). Näin voi todella olla, vaikka emme voi tietää miten laajamittaisia ko. tilanteet ovat, koska asiaa ei ole tutkittu.
Itse epäilen, että hypergamia on melko tavallista nuorena (koska kalibrointi), mutta aikuisten kohdalla hyvin harvinaista. Tietylle joukolle naisia kasaantuu hypergamiaa (kiintymyssuhdevaurio, rakkaus saavuttamattomiin kohteisiin), mutta se ei ole naisissa ilmenevä yleinen piirre.
Kuten kerroin, minullakin on ollut yksi fwb-suhde, joten omakohtaista kokemustakin löytyy. En olisi siitä miehestä missään tapauksessa ottanut seurustelukumppania (olin tuskallisesti rakastunut exääni (ensirakkaus), jonka jätin, koska hän muutti ulkomaille töihin enkä usko kaukosuhteisiin), mutta kyllähän tuo mies selkeästi oli pelimies. Hän oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja vei tilannetta eteenpäin luultavasti melko määrätietoisesti.
Laura
Kehityspsykologia kertoisi paljon tieteellisemmin tuon, miksi naisten (ja miesten) tarpeet ja toiveet parisuhteelle muuttuvat ikävuosien 17-32 välillä kuin "kalibrointi" ja kiintymyssuhdevaurio.
Miksi tuon lopussa mainitsemasi miehen piti pelata? Minulla on ollut pari fwb-suhdetta ja useita yhden/muutaman yön juttuja enkä kuvaisi niitä miehiä pelimiehiksi, koska ei ollut mitään tarvetta pelata. Olimme molemmat alusta saakka tietoisia siitä, että haluamme seksiä ja vain seksiä.
Niin kehityspsykologia kertookin, siitä aivan samaa mieltä.
En tietenkään tiedä tuon miehen motiiveja, mutta omani tiedän. En ollut pelaamassa yhtään mitään enkä haluamassa seksiäkään. Kyllä se taisi niin olla, että hän johdatti siihen ja siitä tuli tapa, vaikkei se kovin montaa kuukautta kestänytkään. En muistele häntä lainkaan pahalla, "pelimiehenä", päinvastoin. Toivottavasti hänkin muistaa minut hyvällä ja miksei muistaisi.
Näin hänet vuosia myöhemmin (kerroin tästä kyllä jo ketjussa aiemmin), jolloin hän osasi osoittaa isommasta miesporukasta kuka on minun mieheni, kun kerroin menneeni naimisiin. Se oli itselleni mieleenpainuva hetki, koska silloin ensimmäistä kertaa käsitin, että mieheni ovat ihan samannäköisiä (pituutta en silloin vielä älynnyt, että he ovat myös pitkiä). Tämä mies oli exäni hyvä ystävä ja itsekin kropaltaan samaa tyyppiä paitsi ei kasvoiltaan (erilainen nenä ja kasvojen muoto).
Laura
Täytyy myöntää, että olen itsekin välillä miettinyt, oletko sittenkin mies, ja esim. nämä puheet, joissa "mies johdatteli seksiin" ovat nimenomaan niitä, joista tällainen mielikuva tulee. Jos sinä et kerran halunnut seksiä, miten sinut sai johdateltua seksiin? Itselleni on todella vieras toimintapa, että lähtökohtaisesti ei halua seksiä, mutta kuitenkin päätyy tahdottomana sitä harrastamaan toisen johdattelun seurauksena, ja sitten siitä "tulee tapa". No, kaipa näinkin sinänsä voisi käydä, mutta kai nyt sentään käsität, ettei tuo ole millään lailla tavallista.
Millä lailla miehesi ovat olleet samannäköisiä? Kyllä minullakin on tietty miestyyppi, josta tykkään, ja jostain miesjoukosta joku voisi hyvinkin arvata, kuka hän on. Mutta minulla se liittyy oikeastaan siihen, että todennäköisesti hän olisi sieltä joku vähän boheemin näköinen tai sitten vähän rock-henkinen, ja sellainen hauskan oloinen mies. Jos joku alkaisi kasvonpiirteiden, pituuden tai muun sellaisen perusteella arvailemaan, niin pieleen menisi.
Tää on hauska ajatus, et olis joku tietty tyyli. Oma eka suuri ihastus oli tumma ja ruskeasilmäinen kitaran soittaja srk-nuorissa. Se kesti useamman vuoden. Seuraava oikea poikaystävä oli tumma, ruskeasilmäinen ja pitkätukkainen hevari. Molemmat olivat kyllä minua pidempiä, mutta eivät erityisen pitkiä. Lopulta menin naimisiin tumman ja ruskeasilmäisen hujopin kanssa, joka on valkokaulustyöläinen. Kaikki tyypit luonteeltaan ihan erilaisia. Ja koko ikäni ihannemiehen ulkonäkö minulle olis ollut se vaalea ja sinisilmäinen! Daniel G aika lailla se (isäni muistuttaa häntä paljon, vaan tumma versio).
Tämä vaan siitä, et kaiken näköisiä ihanteita voi olla ja kysyttäessä kaiken näköisiä mielipiteitä. Ja sit toutus jotain ihan muuta.
Eikös tässä ole kyse samasta kuin minunkin kohdallani eli itse tiedostanut, että miehesi ovatkin hyvin samannäköisiä? Ja koit heidät ihan erilaisina. Niin minäkin koin, siinä määrin, etten kiinnittänyt siihen huomiota, että he ovat ulkoisesti melkein kuin veljeksiä, niin samannäköisiä. En kokenut heitä yhtään samanlaisiksi. Kysyttäessä olisin varmasti sanonut pitäväni älykkäistä miehistä, jotka kuuluivat siihen alakulttuuriin, missä tuolloin liikuin.
Laura
Kyllähän tiedostamattomia mieltymyksiä voi olla, mutta ei se sitä tarkoita, että kaikkien kohdalla ne ovat aina tietyn stereotypian mukaisia.
Minun suhteissani miehet ovat olleet seuraavanlaisia:
mies A: 174cm, mustaksi värjätty tukka, normaalipainoinen, kevyesti treenattu.
mies C: jotain 175-180 cm välillä, tummanruskea tukka, hoikka.
mies B: 170 cm, vaalea tukka, normaalipainoinen, mutta taipumus kasvattaa vatsaa
mies D: 180 cm (max hiukan yli), hiusväri jokin tummanvaalean ja vaaleanruskean välimuoto, normaalipainoinen mutta tanakamman oloinen, taas taipumus vatsakkuuteen.
Vain yhdellä ollut partaa (sänki). Kahdella ollut pitkä tukka, muilla lyhyt. Yhdellä silmälasit. Vatsa-maininnat voivat selittyä iällä - aika monella keski-ikäisellä alkaa elintasovatsa kasvaa, vaikka liikkuisikin. Ja jokainenhan saa vähintään lukulasit viimeistään keski-iässä...
Uskon toki, että jollain kaikki miehet voivat olla ulkoisesti hyvin samannäköisiä, mutta kaikille se ei mene niin. Ei myöskään tuntemillani ihmisillä ole niin, että kumppanit olisivat kaikki kuin toistensa kopioita.
Totta, kaikilla ei ole yhtä tiettyä ulkoista tyyppiä, josta olisivat kiinnostuneita. Minulla on, miehelläni on, muutamilla ystävillä on - yhdellä muuten ihan päinvastainen maku kuin tämä "alfamies"-malli eli hänen miehensä ovat lyhyitä (hän itse pitkä ja hyvin hoikka) ja erittäin poikamaisia (nykyisin hän on naimisissa nuoremman miehen kanssa).
Joillakin sitten taas kaikki miehet ovat aivan erilaisia, yksi heistä on nuoruuden paras ystävä, jonka miehissä ei ole ollut ulkoisesti mitään muuta yhteistä kuin että ovat häntä pitempiä (hän on itse pitkä myös).
Olen joskus miettinyt mistä se voisi johtua, että joillakin on tarkka maku, toisilla taas ei. Tuskinpa siihen tieteellisesti pitävää selitystä löytyy, mutta kaikenlaista tulee mietittyä. Vaikkapa sitä mikä osuus omalla isällä on. Eli otetaan mies, joka muistuttaa isää tai sitten mies, jossa ei mielellään olisi yhtään samaa kuin isässä.
Miehestä voidaan hakea samoja piirteitä kuin äidistä myös, psykoanalyysin näkökulmastahan pariutumista katsotaan infantiilien tarpeiden kompensaatioyrityksenä myös. Rakkaudessa on mahdollista saada sitä mitä ei vauvana tai lapsena saanut, vaillejäämisten täydennystä, eli rakkaus todella parantaa. Tosin se voi myös olla yhtä hyvin (ja useimmiten onkin) saman ongelmallisen dynamiikan toistamista mitä varhaislapsuuden objektisuhteissa oli.
Laura
Ihmiset ovat yksilöitä. Siten myös ihmisten maku kohdistuu eri asioihin. Olen yrittänyt monta kertaa näissä keskusteluissa (myös tässä ketjussa) tuoda esiin sitä, että kaikille vetovoima ei suinkaan tule pelkästä estetiikasta tai tietynlaisesta ulkonäöstä. Olen myös tuonut esiin sen, että kokonaisuus, ulkoinen olemus, tyyli, kaikki tällainen merkitsee joillekin paljon. Jos olisi identtiset kolmoset, joistayksi olisi pitkätukkainen vaihtoehtoihminen, toinen sliipattu pukumies ja kolmas joku löysissä verkkareissa kulkeva siilitukka, niin minusta voisi se pitkätukka ehkä olla hyvännäköinen, mutta nuo kaksi muuta eivät suurella todennäköisyydellä sitä olisi.
Se, että jollain ei ole ulkopuolisen silmiin selkeästi erottuvaa tarkkaa makua (tyyliin "kaikki miehet pitkiä ja kaksimetrisiää") ei tarkoita, etteikö sitä tarkkaa tai omantyyppistä makua voisi silti olla. Se vain kohdistuu joihinkin muihin asioihin tai ominaisuuksiin - ja tarkoitan ulkonäöllisiä ominaisuuksia. Niitä ei vain tule huomanneeksi, jos hakee vain jonkin perinteisen mieskuvan tai jonkun tietyn teorian mukaisia piirteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miesten kokemusmaailma pariutumiseen liittyvästä kilpailusta (jota tasoteoria oikeastaan enimmäkseen kuvaa) kieltäydytään näkemästä täysin. Olemassa saa olla vain tämä minun ikioma maailmani. Täällä ei tykätä pitkistä miehistä ja ollaan yksilöitä."
Jos tää kuvaa lähinnä miesten kokemusmaailmaa, miksi siitä tehdään niin paljon naisiin liittyviä tulkintoja?
Mihin maailmaan me voidaan teoriaa heijasta, ellei omaan? Jos se ei kohtaa teorian kanssa, eikö sitä saisi sanoa? Minä tykkään yhdestä pitkästä miehestä, omasta. Monien mielestä hän olisi heille liian pitkä. Vaikka mun mies on pitkä, tumma ja komea, ei kukaan mun tuntema nainen häntä vaihtais heidän omaansa. Teoriasta huolimatta.
Tämä on itse asiassa ihan hyvä kysymys. Miehet näkevät pariutumisessa naiset aivan eri tavalla kuin naiset näkevät miehet. Ja keskustelussa vaikuttaa siltä, että yritetään kieltää tämä näkökulma ja siihen liittyvät kokemukset.
Aiemmin oli jo puhetta siitä, miten se voi vaikuttaa tasoteorian tulkintaan. On kokemus (ei todellista tietoa) siitä, että komeimmat ja suosituimmat vievät kaikki naiset ("naisten juoksuaika"). Toinen taas se (josta kyllä siitäkin on jo ketjun aiemmassa vaiheessa keskusteltu), että eivät ihan kaikki naiset ole joutuneet pelimiehen uhriksi, ikään kuin huijatuksi seksiin ja että fwb-suhde voi olla myös naisen aito toive (seksiä ilman parisuhdetta). Näin voi todella olla, vaikka emme voi tietää miten laajamittaisia ko. tilanteet ovat, koska asiaa ei ole tutkittu.
Itse epäilen, että hypergamia on melko tavallista nuorena (koska kalibrointi), mutta aikuisten kohdalla hyvin harvinaista. Tietylle joukolle naisia kasaantuu hypergamiaa (kiintymyssuhdevaurio, rakkaus saavuttamattomiin kohteisiin), mutta se ei ole naisissa ilmenevä yleinen piirre.
Kuten kerroin, minullakin on ollut yksi fwb-suhde, joten omakohtaista kokemustakin löytyy. En olisi siitä miehestä missään tapauksessa ottanut seurustelukumppania (olin tuskallisesti rakastunut exääni (ensirakkaus), jonka jätin, koska hän muutti ulkomaille töihin enkä usko kaukosuhteisiin), mutta kyllähän tuo mies selkeästi oli pelimies. Hän oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja vei tilannetta eteenpäin luultavasti melko määrätietoisesti.
Laura
Kehityspsykologia kertoisi paljon tieteellisemmin tuon, miksi naisten (ja miesten) tarpeet ja toiveet parisuhteelle muuttuvat ikävuosien 17-32 välillä kuin "kalibrointi" ja kiintymyssuhdevaurio.
Miksi tuon lopussa mainitsemasi miehen piti pelata? Minulla on ollut pari fwb-suhdetta ja useita yhden/muutaman yön juttuja enkä kuvaisi niitä miehiä pelimiehiksi, koska ei ollut mitään tarvetta pelata. Olimme molemmat alusta saakka tietoisia siitä, että haluamme seksiä ja vain seksiä.
Niin kehityspsykologia kertookin, siitä aivan samaa mieltä.
En tietenkään tiedä tuon miehen motiiveja, mutta omani tiedän. En ollut pelaamassa yhtään mitään enkä haluamassa seksiäkään. Kyllä se taisi niin olla, että hän johdatti siihen ja siitä tuli tapa, vaikkei se kovin montaa kuukautta kestänytkään. En muistele häntä lainkaan pahalla, "pelimiehenä", päinvastoin. Toivottavasti hänkin muistaa minut hyvällä ja miksei muistaisi.
Näin hänet vuosia myöhemmin (kerroin tästä kyllä jo ketjussa aiemmin), jolloin hän osasi osoittaa isommasta miesporukasta kuka on minun mieheni, kun kerroin menneeni naimisiin. Se oli itselleni mieleenpainuva hetki, koska silloin ensimmäistä kertaa käsitin, että mieheni ovat ihan samannäköisiä (pituutta en silloin vielä älynnyt, että he ovat myös pitkiä). Tämä mies oli exäni hyvä ystävä ja itsekin kropaltaan samaa tyyppiä paitsi ei kasvoiltaan (erilainen nenä ja kasvojen muoto).
Laura
Täytyy myöntää, että olen itsekin välillä miettinyt, oletko sittenkin mies, ja esim. nämä puheet, joissa "mies johdatteli seksiin" ovat nimenomaan niitä, joista tällainen mielikuva tulee. Jos sinä et kerran halunnut seksiä, miten sinut sai johdateltua seksiin? Itselleni on todella vieras toimintapa, että lähtökohtaisesti ei halua seksiä, mutta kuitenkin päätyy tahdottomana sitä harrastamaan toisen johdattelun seurauksena, ja sitten siitä "tulee tapa". No, kaipa näinkin sinänsä voisi käydä, mutta kai nyt sentään käsität, ettei tuo ole millään lailla tavallista.
Millä lailla miehesi ovat olleet samannäköisiä? Kyllä minullakin on tietty miestyyppi, josta tykkään, ja jostain miesjoukosta joku voisi hyvinkin arvata, kuka hän on. Mutta minulla se liittyy oikeastaan siihen, että todennäköisesti hän olisi sieltä joku vähän boheemin näköinen tai sitten vähän rock-henkinen, ja sellainen hauskan oloinen mies. Jos joku alkaisi kasvonpiirteiden, pituuden tai muun sellaisen perusteella arvailemaan, niin pieleen menisi.
Tää on hauska ajatus, et olis joku tietty tyyli. Oma eka suuri ihastus oli tumma ja ruskeasilmäinen kitaran soittaja srk-nuorissa. Se kesti useamman vuoden. Seuraava oikea poikaystävä oli tumma, ruskeasilmäinen ja pitkätukkainen hevari. Molemmat olivat kyllä minua pidempiä, mutta eivät erityisen pitkiä. Lopulta menin naimisiin tumman ja ruskeasilmäisen hujopin kanssa, joka on valkokaulustyöläinen. Kaikki tyypit luonteeltaan ihan erilaisia. Ja koko ikäni ihannemiehen ulkonäkö minulle olis ollut se vaalea ja sinisilmäinen! Daniel G aika lailla se (isäni muistuttaa häntä paljon, vaan tumma versio).
Tämä vaan siitä, et kaiken näköisiä ihanteita voi olla ja kysyttäessä kaiken näköisiä mielipiteitä. Ja sit toutus jotain ihan muuta.
Eikös tässä ole kyse samasta kuin minunkin kohdallani eli itse tiedostanut, että miehesi ovatkin hyvin samannäköisiä? Ja koit heidät ihan erilaisina. Niin minäkin koin, siinä määrin, etten kiinnittänyt siihen huomiota, että he ovat ulkoisesti melkein kuin veljeksiä, niin samannäköisiä. En kokenut heitä yhtään samanlaisiksi. Kysyttäessä olisin varmasti sanonut pitäväni älykkäistä miehistä, jotka kuuluivat siihen alakulttuuriin, missä tuolloin liikuin.
Laura
No koin ja edelleen koen, että ovat hyvin erilaisia keskenään. Tuo ulkonäkö on ollut vain hassu sattuma. En silloin erityisesti ihaillut ruskeita silmiä, koska koin ne epäluotettaviksi. Mutta huomasin pitäväni heistä muista syistä, ulkonäöstä huolimatta. Nykyään en voi olla pitämättä ruskeista silmistä, koska molemmilla lapsillani on sellaiset:). Tämä vaan siitä, ettei kaikki todellakaan mene ulkonäkö edellä. Joku muu on ratkaisevampaa. Toki sen ulkonäön pitää jotenkin miellyttää ja se miellyttävyyd tulee sen ihastumisen myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miesten kokemusmaailma pariutumiseen liittyvästä kilpailusta (jota tasoteoria oikeastaan enimmäkseen kuvaa) kieltäydytään näkemästä täysin. Olemassa saa olla vain tämä minun ikioma maailmani. Täällä ei tykätä pitkistä miehistä ja ollaan yksilöitä."
Jos tää kuvaa lähinnä miesten kokemusmaailmaa, miksi siitä tehdään niin paljon naisiin liittyviä tulkintoja?
Mihin maailmaan me voidaan teoriaa heijasta, ellei omaan? Jos se ei kohtaa teorian kanssa, eikö sitä saisi sanoa? Minä tykkään yhdestä pitkästä miehestä, omasta. Monien mielestä hän olisi heille liian pitkä. Vaikka mun mies on pitkä, tumma ja komea, ei kukaan mun tuntema nainen häntä vaihtais heidän omaansa. Teoriasta huolimatta.
Tämä on itse asiassa ihan hyvä kysymys. Miehet näkevät pariutumisessa naiset aivan eri tavalla kuin naiset näkevät miehet. Ja keskustelussa vaikuttaa siltä, että yritetään kieltää tämä näkökulma ja siihen liittyvät kokemukset.
Aiemmin oli jo puhetta siitä, miten se voi vaikuttaa tasoteorian tulkintaan. On kokemus (ei todellista tietoa) siitä, että komeimmat ja suosituimmat vievät kaikki naiset ("naisten juoksuaika"). Toinen taas se (josta kyllä siitäkin on jo ketjun aiemmassa vaiheessa keskusteltu), että eivät ihan kaikki naiset ole joutuneet pelimiehen uhriksi, ikään kuin huijatuksi seksiin ja että fwb-suhde voi olla myös naisen aito toive (seksiä ilman parisuhdetta). Näin voi todella olla, vaikka emme voi tietää miten laajamittaisia ko. tilanteet ovat, koska asiaa ei ole tutkittu.
Itse epäilen, että hypergamia on melko tavallista nuorena (koska kalibrointi), mutta aikuisten kohdalla hyvin harvinaista. Tietylle joukolle naisia kasaantuu hypergamiaa (kiintymyssuhdevaurio, rakkaus saavuttamattomiin kohteisiin), mutta se ei ole naisissa ilmenevä yleinen piirre.
Kuten kerroin, minullakin on ollut yksi fwb-suhde, joten omakohtaista kokemustakin löytyy. En olisi siitä miehestä missään tapauksessa ottanut seurustelukumppania (olin tuskallisesti rakastunut exääni (ensirakkaus), jonka jätin, koska hän muutti ulkomaille töihin enkä usko kaukosuhteisiin), mutta kyllähän tuo mies selkeästi oli pelimies. Hän oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja vei tilannetta eteenpäin luultavasti melko määrätietoisesti.
Laura
Kehityspsykologia kertoisi paljon tieteellisemmin tuon, miksi naisten (ja miesten) tarpeet ja toiveet parisuhteelle muuttuvat ikävuosien 17-32 välillä kuin "kalibrointi" ja kiintymyssuhdevaurio.
Miksi tuon lopussa mainitsemasi miehen piti pelata? Minulla on ollut pari fwb-suhdetta ja useita yhden/muutaman yön juttuja enkä kuvaisi niitä miehiä pelimiehiksi, koska ei ollut mitään tarvetta pelata. Olimme molemmat alusta saakka tietoisia siitä, että haluamme seksiä ja vain seksiä.
Niin kehityspsykologia kertookin, siitä aivan samaa mieltä.
En tietenkään tiedä tuon miehen motiiveja, mutta omani tiedän. En ollut pelaamassa yhtään mitään enkä haluamassa seksiäkään. Kyllä se taisi niin olla, että hän johdatti siihen ja siitä tuli tapa, vaikkei se kovin montaa kuukautta kestänytkään. En muistele häntä lainkaan pahalla, "pelimiehenä", päinvastoin. Toivottavasti hänkin muistaa minut hyvällä ja miksei muistaisi.
Näin hänet vuosia myöhemmin (kerroin tästä kyllä jo ketjussa aiemmin), jolloin hän osasi osoittaa isommasta miesporukasta kuka on minun mieheni, kun kerroin menneeni naimisiin. Se oli itselleni mieleenpainuva hetki, koska silloin ensimmäistä kertaa käsitin, että mieheni ovat ihan samannäköisiä (pituutta en silloin vielä älynnyt, että he ovat myös pitkiä). Tämä mies oli exäni hyvä ystävä ja itsekin kropaltaan samaa tyyppiä paitsi ei kasvoiltaan (erilainen nenä ja kasvojen muoto).
Laura
Täytyy myöntää, että olen itsekin välillä miettinyt, oletko sittenkin mies, ja esim. nämä puheet, joissa "mies johdatteli seksiin" ovat nimenomaan niitä, joista tällainen mielikuva tulee. Jos sinä et kerran halunnut seksiä, miten sinut sai johdateltua seksiin? Itselleni on todella vieras toimintapa, että lähtökohtaisesti ei halua seksiä, mutta kuitenkin päätyy tahdottomana sitä harrastamaan toisen johdattelun seurauksena, ja sitten siitä "tulee tapa". No, kaipa näinkin sinänsä voisi käydä, mutta kai nyt sentään käsität, ettei tuo ole millään lailla tavallista.
Millä lailla miehesi ovat olleet samannäköisiä? Kyllä minullakin on tietty miestyyppi, josta tykkään, ja jostain miesjoukosta joku voisi hyvinkin arvata, kuka hän on. Mutta minulla se liittyy oikeastaan siihen, että todennäköisesti hän olisi sieltä joku vähän boheemin näköinen tai sitten vähän rock-henkinen, ja sellainen hauskan oloinen mies. Jos joku alkaisi kasvonpiirteiden, pituuden tai muun sellaisen perusteella arvailemaan, niin pieleen menisi.
Tää on hauska ajatus, et olis joku tietty tyyli. Oma eka suuri ihastus oli tumma ja ruskeasilmäinen kitaran soittaja srk-nuorissa. Se kesti useamman vuoden. Seuraava oikea poikaystävä oli tumma, ruskeasilmäinen ja pitkätukkainen hevari. Molemmat olivat kyllä minua pidempiä, mutta eivät erityisen pitkiä. Lopulta menin naimisiin tumman ja ruskeasilmäisen hujopin kanssa, joka on valkokaulustyöläinen. Kaikki tyypit luonteeltaan ihan erilaisia. Ja koko ikäni ihannemiehen ulkonäkö minulle olis ollut se vaalea ja sinisilmäinen! Daniel G aika lailla se (isäni muistuttaa häntä paljon, vaan tumma versio).
Tämä vaan siitä, et kaiken näköisiä ihanteita voi olla ja kysyttäessä kaiken näköisiä mielipiteitä. Ja sit toutus jotain ihan muuta.
Eikös tässä ole kyse samasta kuin minunkin kohdallani eli itse tiedostanut, että miehesi ovatkin hyvin samannäköisiä? Ja koit heidät ihan erilaisina. Niin minäkin koin, siinä määrin, etten kiinnittänyt siihen huomiota, että he ovat ulkoisesti melkein kuin veljeksiä, niin samannäköisiä. En kokenut heitä yhtään samanlaisiksi. Kysyttäessä olisin varmasti sanonut pitäväni älykkäistä miehistä, jotka kuuluivat siihen alakulttuuriin, missä tuolloin liikuin.
Laura
Kyllähän tiedostamattomia mieltymyksiä voi olla, mutta ei se sitä tarkoita, että kaikkien kohdalla ne ovat aina tietyn stereotypian mukaisia.
Minun suhteissani miehet ovat olleet seuraavanlaisia:
mies A: 174cm, mustaksi värjätty tukka, normaalipainoinen, kevyesti treenattu.
mies C: jotain 175-180 cm välillä, tummanruskea tukka, hoikka.
mies B: 170 cm, vaalea tukka, normaalipainoinen, mutta taipumus kasvattaa vatsaa
mies D: 180 cm (max hiukan yli), hiusväri jokin tummanvaalean ja vaaleanruskean välimuoto, normaalipainoinen mutta tanakamman oloinen, taas taipumus vatsakkuuteen.
Vain yhdellä ollut partaa (sänki). Kahdella ollut pitkä tukka, muilla lyhyt. Yhdellä silmälasit. Vatsa-maininnat voivat selittyä iällä - aika monella keski-ikäisellä alkaa elintasovatsa kasvaa, vaikka liikkuisikin. Ja jokainenhan saa vähintään lukulasit viimeistään keski-iässä...
Uskon toki, että jollain kaikki miehet voivat olla ulkoisesti hyvin samannäköisiä, mutta kaikille se ei mene niin. Ei myöskään tuntemillani ihmisillä ole niin, että kumppanit olisivat kaikki kuin toistensa kopioita.
Totta, kaikilla ei ole yhtä tiettyä ulkoista tyyppiä, josta olisivat kiinnostuneita. Minulla on, miehelläni on, muutamilla ystävillä on - yhdellä muuten ihan päinvastainen maku kuin tämä "alfamies"-malli eli hänen miehensä ovat lyhyitä (hän itse pitkä ja hyvin hoikka) ja erittäin poikamaisia (nykyisin hän on naimisissa nuoremman miehen kanssa).
Joillakin sitten taas kaikki miehet ovat aivan erilaisia, yksi heistä on nuoruuden paras ystävä, jonka miehissä ei ole ollut ulkoisesti mitään muuta yhteistä kuin että ovat häntä pitempiä (hän on itse pitkä myös).
Olen joskus miettinyt mistä se voisi johtua, että joillakin on tarkka maku, toisilla taas ei. Tuskinpa siihen tieteellisesti pitävää selitystä löytyy, mutta kaikenlaista tulee mietittyä. Vaikkapa sitä mikä osuus omalla isällä on. Eli otetaan mies, joka muistuttaa isää tai sitten mies, jossa ei mielellään olisi yhtään samaa kuin isässä.
Miehestä voidaan hakea samoja piirteitä kuin äidistä myös, psykoanalyysin näkökulmastahan pariutumista katsotaan infantiilien tarpeiden kompensaatioyrityksenä myös. Rakkaudessa on mahdollista saada sitä mitä ei vauvana tai lapsena saanut, vaillejäämisten täydennystä, eli rakkaus todella parantaa. Tosin se voi myös olla yhtä hyvin (ja useimmiten onkin) saman ongelmallisen dynamiikan toistamista mitä varhaislapsuuden objektisuhteissa oli.
Laura
Ihmiset ovat yksilöitä. Siten myös ihmisten maku kohdistuu eri asioihin. Olen yrittänyt monta kertaa näissä keskusteluissa (myös tässä ketjussa) tuoda esiin sitä, että kaikille vetovoima ei suinkaan tule pelkästä estetiikasta tai tietynlaisesta ulkonäöstä. Olen myös tuonut esiin sen, että kokonaisuus, ulkoinen olemus, tyyli, kaikki tällainen merkitsee joillekin paljon. Jos olisi identtiset kolmoset, joistayksi olisi pitkätukkainen vaihtoehtoihminen, toinen sliipattu pukumies ja kolmas joku löysissä verkkareissa kulkeva siilitukka, niin minusta voisi se pitkätukka ehkä olla hyvännäköinen, mutta nuo kaksi muuta eivät suurella todennäköisyydellä sitä olisi.
Se, että jollain ei ole ulkopuolisen silmiin selkeästi erottuvaa tarkkaa makua (tyyliin "kaikki miehet pitkiä ja kaksimetrisiää") ei tarkoita, etteikö sitä tarkkaa tai omantyyppistä makua voisi silti olla. Se vain kohdistuu joihinkin muihin asioihin tai ominaisuuksiin - ja tarkoitan ulkonäöllisiä ominaisuuksia. Niitä ei vain tule huomanneeksi, jos hakee vain jonkin perinteisen mieskuvan tai jonkun tietyn teorian mukaisia piirteitä.
Tasoteoria ei väitä, että vetovoima tulisi pelkästä ulkonäöstä. Sehän olisi hölmöä. Tasoteoria ei myöskään kiellä tyylin merkitystä, siitä on puhuttu jo tässä ketjussa useamman sivun verran.
Itsekään en koskaan ihastuisi mihinkään urheilijaan tai sen puoleen pitkätukkaiseen hippiinkään, ihan vain sen takia, että hänen tyylistään jo näkee, että meillä tuskin on mitään yhteistä. Tämä siitä huolimatta, että olin teininä yleisurheiluvalmennuksessa, joten noita urheilijamiehiä olisi ollut mahdollista sieltä pokata tai heihin ihastua. Hippejäkin olisi kyllä ollut tarjolla, komeitakin.
Laura
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Allekirjoitatko nämä, kyllä/ei.
1. Toiset ihmiset ovat suositumpia kuin toiset
2. On olemassa enemmistön suosimia ominaisuuksia, jotka tekevät toisista suositumpia kuin toiset
3. Eri ihmiset suosivat eri ominaisuuksia, mutta kunkin suosimat ominaisuudet ovat melkein aina "suosittujen ominaisuuksien listalta" (Liisalle on tärkeää pituus, Jonnalle raamikkuus, Jutalle itsevarmuus, Lauralle kunnianhimo, jne).
4. Ihmiset tyypillisesti pariutuvat ihmisten kanssa jotka ovat osapuilleen yhtä suosittuja
5. Mitä enemmän suosiota, sitä pienempi riski jäädä vastentahtoisesti yksin missään vaiheessa elämää, ja sitä paremmat mahdollisuudet saada enemmän liikkumavaraa parisuhteessa1. Kyllä, näin on
2. On olemassa enemmistön suosimia ominaisuuksia, jotka voivat lisätä joidenkin suosiota. Hassua kyllä suosittuja voivat silti olla sellaisetkin ihmiset, jotka poikkeavat näistä. (Esim. kun täällä aina jauhetaan siitä pituudesta ja rahasta, niin tiedän yhden miehen, joka on 174cm, pienituloinen ei-hohdokkaassa ammatissa, mutta kuitenkin ollut aina naisten keskuudessa hyvin suosittu - hänellä on muita ominaisuuksia, jotka vetoavat, kuten sosiaaliset taidot, fiksuus ja älykkyys, rock-henkinen ulkonäkö, kannattaa pehmeitä arvoja, kohtelee naisia arvostavasti, jne)
Kohta 3 on vähän epämääräinen. Eri ihmiset suosivat eri ominaisuuksia, mutta miksi näissä ei ikinä mainita sellaisia asioita kuin samanlainen ajattelutapa/arvomaailma, yhteensopiva huumorintaju, seksuaalinen yhteensopivuus, tms. Ja ulkonäöstä mainitaan aina vain pituus ja raamikkuun - heteronaisista, joiden kanssa olen keskustellut miehistä (monien kanssa ei kyllä niistä puhuta) vain yksi on maininnut pituuden. Huomattavasti enemmän olen kuullut toivotun esim. pitkiä hiuksia miehellä, normaalipainoisuutta, boheemia ulkonäköä, pilkettä silmäkulmassa ja iloista ilmettä, tms. Tuota sanaa "raamikas" olen nähnyt vain täällä palstalla miesoletettujen käyttävän.
4. En tiedä - tiedän tästä esimerkkejä moneen suuntaan.
5. Tämä toki pitää paikkansa - tosin edellyttäen vain, että itsekin haluaa jonkun niistä, jotka itsestä kiinnostuvat.
3. Naiset harvoin kertovat suoraan pinnallisista toivomuksistaan.
Yleensä kuvataan jotain mikä liittyy tyyliin tai miehen luonteeseen, mutta se mikä jätetään kertomatta on että kiinnostava mies oletetaan "omaa silmää miellyttäväksi".
Ja miehet keskittyvät rumiksiin, vai?
Naisissa kauneutta on niin paljon laajemmalla rintamalla, että rumia on hyvin vähän. Hekin yleensä saavat seksiä.
Eikö kukaan muu nainen huomaa sitä, että näissä keskusteluissa on paljon sellaisia kommentteja, mistä ilmenee miesten pitävän suurinta osaa naisia kauniina?
Ja itseään he vähättelevät. Se varmaankin on piirre mikä tasoteorian pariin ajaa eli pyrkimys saada selville missä mättää. Ja olen tässä samalla kannalla kuin muutkin naiset eli en oikein usko, että rumuudesta on ainakaan kysymys siinä, ettei matcheja tule.
Laura
Muistellaanpa, mitä kaikkea palstamiehet ovat kirjoitelleet esimerkiksi Ensitreffit alttarilla -sarjan naisista... Juu ei, eivät pidä suurinta osaa naisista kauniina. Sarjaan on valittu enimmäkseen keskimääräistä paremman näköisiä suomalaisia naisia, mutta tällä palstalla heidän ulkonäkönsä on haukuttu lyttyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siihen tyrehtyi: käskettiin pohjasakkamiestä katsomaan peiliin ja omiin vanhempiinsa. Romahti korttitalo.
Hei, parisuhteista puhuttaessa ei tarkoiteta yhden yön panosuhteita, joihin nämä incelit aina hinaavat keskustelut. Suurin osa ei harrasta yhden yön juttuja, ei miehet eivätkä naiset. MIehistä ehkä hiukan isompi osa, oletan, tietoahan tästä ei ole olemassa minulla eikä myöskään incel-parvella.
On siis täysin epä-älyllistä, pöhköä ja lapsellista väittää, että 10% miehistä panee 80% naisista, koska 90% naisista ei harrasta yhden yön juttuja vaan pitkiä parisuhteita. Kuten muuten miehistäkin.
Miesten surkein 10% siis kadehtii tuota pientä toiseksisurkeimpien (peli)miesten joukkoa, joka on samansuuruinen kuin incel-parvi ja unohtaa sen miesten valtaisan enemmistön (80%), joka pariutuu yhden naisen kanssa (teoriassa, ei aina käytännössä, eliniäksi) ja perustaa perheen. Pelimiehille ei perheitä synny heidän heikko luonteensa ja käytöshäiriönsä paljastuvat niin nopeasti.
Pelimiehiä ja incel-parvea erottaa vain se, että pelimiehillä on hiukan enemmän itseluottamusta ja käytöstavat, joilla voi simuloida miellyttävää luonnetta. Inceleillä ei ole itseluottamusta eikä edes auttavia käytöstapoja. Tämä on karu totuus.
Jätät paljon kertomatta.
Muotoillaan kysymys näin: oletko koskaan harrastanut seksiä tilanteessa jossa et ollut pitkässä parisuhteessa, tai tilanteessa joka ei johtanut pitkään parisuhteeseen?
Väitän että selkeä enemmistö naisista joutuu vastaamaan kyllä. Oli se yksi kerta kun asiat vain tapahtuivat, se epäselvä säätö, mies jonka kanssa luulit olevasi parisuhteessa ja upea vaan sitoutumiskyvytön mies jonka mukaan syy ei ollut sinussa vaan hänessä.
Tästä johtuu mainitun seksitutkimuksen ero siinä että miehellä on tyypillisimmin 2-4 seksikumppania ja naisella 5-10. Molemmilla on ne 2-4 pitkää parisuhdetta, mutta naisella on lisäksi nuo yllämainitut sen miesten vähemmistön kanssa jolla on ollut todella paljon seksikumppaneita.
Mten niin "joutuu" vastaamaan kyllä? Mitä epämukavaa tuossa nyt olisi? Eihän sitä itsekään tapailun alkuvaiheessa tiedä, haluaako siitä jutusta mitään pitempää, mutta jos molemmilla on oikeanlainen fiilis, niin miksi ei harrastaisi seksiä? Jos juttu sitten lopahtaa, kipinä sammuu, ihastukset eivät lähde nousemaan, niin sitten juttu päättyy ja siinä se.
Tämä!
Siis: *Muotoillaan kysymys näin: oletko koskaan harrastanut seksiä tilanteessa jossa et ollut pitkässä parisuhteessa, tai tilanteessa joka ei johtanut pitkään parisuhteeseen?
Väitän että selkeä enemmistö naisista joutuu vastaamaan kyllä.*
Väitän, että tosi moni nainen on ollut tilanteessa, jossa on harrastanut parisuhteen ulkopuolista seksiä ilman, että on päätynyt pitkään parisuhteeseen, eikä ole JOUTUNUT vastaamaan kyllä vaan ihan vaan vastannut noin.
Jostain syystä nämä ketjuun kirjoittavat miehet olettavat, että nykyäänkin nainen pitkin hampain antautuu pantavaksi saadakseen pitkän parisuhteen. Todella omituinen näkökanta, jota ei kovin moni nykynainen (tai mieskään) tunnista. Miltä vuosituhannelta tämä 121212121212-hemmo oikein larppailee tätä nykyaikaa? Onko se joku 70-vuotias vai mitä?
Opettele lukemaan.
Ei tuossa sanottu että nainen joutuu antautumaan seksiin, vaan että nainen joutuu myöntämään harrastaneensa seksiä parisuhteiden ulkopuolella. "Joutuu", koska naiset yrittävät kieltää tilastollisen tosiasian että miesten paljon pannut vähemmistö hoitaa pääosan kevytsuhteista isomman naisjoukon kanssa,
Okei, oletetaan, että niin on. Naiset valitsevat yhden yön juttuisin miesten paljon pannutta vähemmistöä. Onko se ongelma? Kenelle se on ongelma? Jos se on ongelma, kenen pitäisi tehdä asialle jotain?
Jos se mesten vähän pannut enemmistö haluaa yhden yön seksiä, niin ihan ensimmäinen asia on tehdä naiset tietoiseksi olemassaolostaan. On aivan totaalisen turha valittaa puutetta, jos viettää viikonloput mammapalstalla tai muuten vaan kotona.
Yleensäkin ihmettelen, miksi nämä kertapanot vedetään jatkuvasti framille, vaikka teoreetikot joka toisessa viestissä toitottavat, että kyse on pariutumisen, ei parittelun teoriasta.
Koska torian mukaan irtoseksin harrastaminen madaltaa naisen ja nostaa miehen tasoa. 🙄
Kyllä. Ja tiedät hyvin itsekin, miksi.
Tämä on kyl jäänyt minulle epäselväksi, voisitko kertoa miksi?
Toki. Nainen saa seksiä olemalla nainen ja haluamalla seksiä. Jos nainen haluaa seksiä, niin hän saa seksiä. Taso ei voi nousta harrastamalla lukuisten miesten kanssa seksiä, koska nainen vain harrastaa sitä. Jos minä miehenä haluan saada seksiä, niin voin todeta, että en tule sitä saamaan. Mies ansaitsee ja saa seksiä hyvillä elämäntavoilla, ulkonäöllä, sosiaalisuudella, laajan kaveripiirin avulla, alkoholin tuella ja ylipäätään elämällä tätä elämää naisten saamisen kannalta oikein. Jos mies saa satoja seksikumppaneita rehellisellä pelillä irtosuhteeseen, niin hän tietää jotain sellaista, mitä pari miljardia miestä maailmassa haluaisi tietää ja osata.
Siinäpä sitä miesnäkökulmaa. Sitä voi myös miettiä tarkasti eikä alkaa heti dissaamaan. Jos haluaa tietää miehen näkökulmaa ja kokemusmaailmaan pariutumisen maailmaa. Sellaisena minä luen tasoteoriaa.
Laura
Normaalin miehen näkökulma pariutumiseen on sama kuin naisenkin. Erityisryhmät sitten erikseen. On syynsä siihen, miksi tasoteoria vetoaa pariutumisen ns. erityisryhmiin. Se on heidän kehittämänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siihen tyrehtyi: käskettiin pohjasakkamiestä katsomaan peiliin ja omiin vanhempiinsa. Romahti korttitalo.
Hei, parisuhteista puhuttaessa ei tarkoiteta yhden yön panosuhteita, joihin nämä incelit aina hinaavat keskustelut. Suurin osa ei harrasta yhden yön juttuja, ei miehet eivätkä naiset. MIehistä ehkä hiukan isompi osa, oletan, tietoahan tästä ei ole olemassa minulla eikä myöskään incel-parvella.
On siis täysin epä-älyllistä, pöhköä ja lapsellista väittää, että 10% miehistä panee 80% naisista, koska 90% naisista ei harrasta yhden yön juttuja vaan pitkiä parisuhteita. Kuten muuten miehistäkin.
Miesten surkein 10% siis kadehtii tuota pientä toiseksisurkeimpien (peli)miesten joukkoa, joka on samansuuruinen kuin incel-parvi ja unohtaa sen miesten valtaisan enemmistön (80%), joka pariutuu yhden naisen kanssa (teoriassa, ei aina käytännössä, eliniäksi) ja perustaa perheen. Pelimiehille ei perheitä synny heidän heikko luonteensa ja käytöshäiriönsä paljastuvat niin nopeasti.
Pelimiehiä ja incel-parvea erottaa vain se, että pelimiehillä on hiukan enemmän itseluottamusta ja käytöstavat, joilla voi simuloida miellyttävää luonnetta. Inceleillä ei ole itseluottamusta eikä edes auttavia käytöstapoja. Tämä on karu totuus.
Jätät paljon kertomatta.
Muotoillaan kysymys näin: oletko koskaan harrastanut seksiä tilanteessa jossa et ollut pitkässä parisuhteessa, tai tilanteessa joka ei johtanut pitkään parisuhteeseen?
Väitän että selkeä enemmistö naisista joutuu vastaamaan kyllä. Oli se yksi kerta kun asiat vain tapahtuivat, se epäselvä säätö, mies jonka kanssa luulit olevasi parisuhteessa ja upea vaan sitoutumiskyvytön mies jonka mukaan syy ei ollut sinussa vaan hänessä.
Tästä johtuu mainitun seksitutkimuksen ero siinä että miehellä on tyypillisimmin 2-4 seksikumppania ja naisella 5-10. Molemmilla on ne 2-4 pitkää parisuhdetta, mutta naisella on lisäksi nuo yllämainitut sen miesten vähemmistön kanssa jolla on ollut todella paljon seksikumppaneita.
Mten niin "joutuu" vastaamaan kyllä? Mitä epämukavaa tuossa nyt olisi? Eihän sitä itsekään tapailun alkuvaiheessa tiedä, haluaako siitä jutusta mitään pitempää, mutta jos molemmilla on oikeanlainen fiilis, niin miksi ei harrastaisi seksiä? Jos juttu sitten lopahtaa, kipinä sammuu, ihastukset eivät lähde nousemaan, niin sitten juttu päättyy ja siinä se.
Tämä!
Siis: *Muotoillaan kysymys näin: oletko koskaan harrastanut seksiä tilanteessa jossa et ollut pitkässä parisuhteessa, tai tilanteessa joka ei johtanut pitkään parisuhteeseen?
Väitän että selkeä enemmistö naisista joutuu vastaamaan kyllä.*
Väitän, että tosi moni nainen on ollut tilanteessa, jossa on harrastanut parisuhteen ulkopuolista seksiä ilman, että on päätynyt pitkään parisuhteeseen, eikä ole JOUTUNUT vastaamaan kyllä vaan ihan vaan vastannut noin.
Jostain syystä nämä ketjuun kirjoittavat miehet olettavat, että nykyäänkin nainen pitkin hampain antautuu pantavaksi saadakseen pitkän parisuhteen. Todella omituinen näkökanta, jota ei kovin moni nykynainen (tai mieskään) tunnista. Miltä vuosituhannelta tämä 121212121212-hemmo oikein larppailee tätä nykyaikaa? Onko se joku 70-vuotias vai mitä?
Opettele lukemaan.
Ei tuossa sanottu että nainen joutuu antautumaan seksiin, vaan että nainen joutuu myöntämään harrastaneensa seksiä parisuhteiden ulkopuolella. "Joutuu", koska naiset yrittävät kieltää tilastollisen tosiasian että miesten paljon pannut vähemmistö hoitaa pääosan kevytsuhteista isomman naisjoukon kanssa,
Okei, oletetaan, että niin on. Naiset valitsevat yhden yön juttuisin miesten paljon pannutta vähemmistöä. Onko se ongelma? Kenelle se on ongelma? Jos se on ongelma, kenen pitäisi tehdä asialle jotain?
Jos se mesten vähän pannut enemmistö haluaa yhden yön seksiä, niin ihan ensimmäinen asia on tehdä naiset tietoiseksi olemassaolostaan. On aivan totaalisen turha valittaa puutetta, jos viettää viikonloput mammapalstalla tai muuten vaan kotona.
Yleensäkin ihmettelen, miksi nämä kertapanot vedetään jatkuvasti framille, vaikka teoreetikot joka toisessa viestissä toitottavat, että kyse on pariutumisen, ei parittelun teoriasta.
Koska torian mukaan irtoseksin harrastaminen madaltaa naisen ja nostaa miehen tasoa. 🙄
Kyllä. Ja tiedät hyvin itsekin, miksi.
Tämä on kyl jäänyt minulle epäselväksi, voisitko kertoa miksi?
Toki. Nainen saa seksiä olemalla nainen ja haluamalla seksiä. Jos nainen haluaa seksiä, niin hän saa seksiä. Taso ei voi nousta harrastamalla lukuisten miesten kanssa seksiä, koska nainen vain harrastaa sitä. Jos minä miehenä haluan saada seksiä, niin voin todeta, että en tule sitä saamaan. Mies ansaitsee ja saa seksiä hyvillä elämäntavoilla, ulkonäöllä, sosiaalisuudella, laajan kaveripiirin avulla, alkoholin tuella ja ylipäätään elämällä tätä elämää naisten saamisen kannalta oikein. Jos mies saa satoja seksikumppaneita rehellisellä pelillä irtosuhteeseen, niin hän tietää jotain sellaista, mitä pari miljardia miestä maailmassa haluaisi tietää ja osata.
Siinäpä sitä miesnäkökulmaa. Sitä voi myös miettiä tarkasti eikä alkaa heti dissaamaan. Jos haluaa tietää miehen näkökulmaa ja kokemusmaailmaan pariutumisen maailmaa. Sellaisena minä luen tasoteoriaa.
Laura
Normaalin miehen näkökulma pariutumiseen on sama kuin naisenkin. Erityisryhmät sitten erikseen. On syynsä siihen, miksi tasoteoria vetoaa pariutumisen ns. erityisryhmiin. Se on heidän kehittämänsä.
Näitä ryhmiä ovat pariutumisessa epäonnistuneet misogynistiset miehet sekä misogynian sisäistäneet naiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siihen tyrehtyi: käskettiin pohjasakkamiestä katsomaan peiliin ja omiin vanhempiinsa. Romahti korttitalo.
Hei, parisuhteista puhuttaessa ei tarkoiteta yhden yön panosuhteita, joihin nämä incelit aina hinaavat keskustelut. Suurin osa ei harrasta yhden yön juttuja, ei miehet eivätkä naiset. MIehistä ehkä hiukan isompi osa, oletan, tietoahan tästä ei ole olemassa minulla eikä myöskään incel-parvella.
On siis täysin epä-älyllistä, pöhköä ja lapsellista väittää, että 10% miehistä panee 80% naisista, koska 90% naisista ei harrasta yhden yön juttuja vaan pitkiä parisuhteita. Kuten muuten miehistäkin.
Miesten surkein 10% siis kadehtii tuota pientä toiseksisurkeimpien (peli)miesten joukkoa, joka on samansuuruinen kuin incel-parvi ja unohtaa sen miesten valtaisan enemmistön (80%), joka pariutuu yhden naisen kanssa (teoriassa, ei aina käytännössä, eliniäksi) ja perustaa perheen. Pelimiehille ei perheitä synny heidän heikko luonteensa ja käytöshäiriönsä paljastuvat niin nopeasti.
Pelimiehiä ja incel-parvea erottaa vain se, että pelimiehillä on hiukan enemmän itseluottamusta ja käytöstavat, joilla voi simuloida miellyttävää luonnetta. Inceleillä ei ole itseluottamusta eikä edes auttavia käytöstapoja. Tämä on karu totuus.
Jätät paljon kertomatta.
Muotoillaan kysymys näin: oletko koskaan harrastanut seksiä tilanteessa jossa et ollut pitkässä parisuhteessa, tai tilanteessa joka ei johtanut pitkään parisuhteeseen?
Väitän että selkeä enemmistö naisista joutuu vastaamaan kyllä. Oli se yksi kerta kun asiat vain tapahtuivat, se epäselvä säätö, mies jonka kanssa luulit olevasi parisuhteessa ja upea vaan sitoutumiskyvytön mies jonka mukaan syy ei ollut sinussa vaan hänessä.
Tästä johtuu mainitun seksitutkimuksen ero siinä että miehellä on tyypillisimmin 2-4 seksikumppania ja naisella 5-10. Molemmilla on ne 2-4 pitkää parisuhdetta, mutta naisella on lisäksi nuo yllämainitut sen miesten vähemmistön kanssa jolla on ollut todella paljon seksikumppaneita.
Mten niin "joutuu" vastaamaan kyllä? Mitä epämukavaa tuossa nyt olisi? Eihän sitä itsekään tapailun alkuvaiheessa tiedä, haluaako siitä jutusta mitään pitempää, mutta jos molemmilla on oikeanlainen fiilis, niin miksi ei harrastaisi seksiä? Jos juttu sitten lopahtaa, kipinä sammuu, ihastukset eivät lähde nousemaan, niin sitten juttu päättyy ja siinä se.
Tämä!
Siis: *Muotoillaan kysymys näin: oletko koskaan harrastanut seksiä tilanteessa jossa et ollut pitkässä parisuhteessa, tai tilanteessa joka ei johtanut pitkään parisuhteeseen?
Väitän että selkeä enemmistö naisista joutuu vastaamaan kyllä.*
Väitän, että tosi moni nainen on ollut tilanteessa, jossa on harrastanut parisuhteen ulkopuolista seksiä ilman, että on päätynyt pitkään parisuhteeseen, eikä ole JOUTUNUT vastaamaan kyllä vaan ihan vaan vastannut noin.
Jostain syystä nämä ketjuun kirjoittavat miehet olettavat, että nykyäänkin nainen pitkin hampain antautuu pantavaksi saadakseen pitkän parisuhteen. Todella omituinen näkökanta, jota ei kovin moni nykynainen (tai mieskään) tunnista. Miltä vuosituhannelta tämä 121212121212-hemmo oikein larppailee tätä nykyaikaa? Onko se joku 70-vuotias vai mitä?
Opettele lukemaan.
Ei tuossa sanottu että nainen joutuu antautumaan seksiin, vaan että nainen joutuu myöntämään harrastaneensa seksiä parisuhteiden ulkopuolella. "Joutuu", koska naiset yrittävät kieltää tilastollisen tosiasian että miesten paljon pannut vähemmistö hoitaa pääosan kevytsuhteista isomman naisjoukon kanssa,
Okei, oletetaan, että niin on. Naiset valitsevat yhden yön juttuisin miesten paljon pannutta vähemmistöä. Onko se ongelma? Kenelle se on ongelma? Jos se on ongelma, kenen pitäisi tehdä asialle jotain?
Jos se mesten vähän pannut enemmistö haluaa yhden yön seksiä, niin ihan ensimmäinen asia on tehdä naiset tietoiseksi olemassaolostaan. On aivan totaalisen turha valittaa puutetta, jos viettää viikonloput mammapalstalla tai muuten vaan kotona.
Yleensäkin ihmettelen, miksi nämä kertapanot vedetään jatkuvasti framille, vaikka teoreetikot joka toisessa viestissä toitottavat, että kyse on pariutumisen, ei parittelun teoriasta.
Koska torian mukaan irtoseksin harrastaminen madaltaa naisen ja nostaa miehen tasoa. 🙄
Kyllä. Ja tiedät hyvin itsekin, miksi.
Tämä on kyl jäänyt minulle epäselväksi, voisitko kertoa miksi?
Toki. Nainen saa seksiä olemalla nainen ja haluamalla seksiä. Jos nainen haluaa seksiä, niin hän saa seksiä. Taso ei voi nousta harrastamalla lukuisten miesten kanssa seksiä, koska nainen vain harrastaa sitä. Jos minä miehenä haluan saada seksiä, niin voin todeta, että en tule sitä saamaan. Mies ansaitsee ja saa seksiä hyvillä elämäntavoilla, ulkonäöllä, sosiaalisuudella, laajan kaveripiirin avulla, alkoholin tuella ja ylipäätään elämällä tätä elämää naisten saamisen kannalta oikein. Jos mies saa satoja seksikumppaneita rehellisellä pelillä irtosuhteeseen, niin hän tietää jotain sellaista, mitä pari miljardia miestä maailmassa haluaisi tietää ja osata.
Siinäpä sitä miesnäkökulmaa. Sitä voi myös miettiä tarkasti eikä alkaa heti dissaamaan. Jos haluaa tietää miehen näkökulmaa ja kokemusmaailmaan pariutumisen maailmaa. Sellaisena minä luen tasoteoriaa.
Laura
Normaalin miehen näkökulma pariutumiseen on sama kuin naisenkin. Erityisryhmät sitten erikseen. On syynsä siihen, miksi tasoteoria vetoaa pariutumisen ns. erityisryhmiin. Se on heidän kehittämänsä.
Näitä ryhmiä ovat pariutumisessa epäonnistuneet misogynistiset miehet sekä misogynian sisäistäneet naiset.
Miehenä voi epäonnistua ilman misogyniaakin. Monesti epäonnistuneet miehet eivät ole vain käyneet kuntosalilla riittävästi. Harva esimerkiksi on niin älyttömän lyhyt, ettei rajulla kuntokuurilla saisi ulkonäköä monta arvosanaa ylöspäin. Tyyli ja hampaat on myös hoidettavissa, jos rahaa on. Pahin on hiukset, koska täydellistä hiusrajaa ei ilman hyviä geenejä saa. Tai saa, mutta liimatun aitohiusperuukin hinta liikkuu tuhansissa euroissa + satojen eurojen hoito vuosittain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miesten kokemusmaailma pariutumiseen liittyvästä kilpailusta (jota tasoteoria oikeastaan enimmäkseen kuvaa) kieltäydytään näkemästä täysin. Olemassa saa olla vain tämä minun ikioma maailmani. Täällä ei tykätä pitkistä miehistä ja ollaan yksilöitä."
Jos tää kuvaa lähinnä miesten kokemusmaailmaa, miksi siitä tehdään niin paljon naisiin liittyviä tulkintoja?
Mihin maailmaan me voidaan teoriaa heijasta, ellei omaan? Jos se ei kohtaa teorian kanssa, eikö sitä saisi sanoa? Minä tykkään yhdestä pitkästä miehestä, omasta. Monien mielestä hän olisi heille liian pitkä. Vaikka mun mies on pitkä, tumma ja komea, ei kukaan mun tuntema nainen häntä vaihtais heidän omaansa. Teoriasta huolimatta.
Tämä on itse asiassa ihan hyvä kysymys. Miehet näkevät pariutumisessa naiset aivan eri tavalla kuin naiset näkevät miehet. Ja keskustelussa vaikuttaa siltä, että yritetään kieltää tämä näkökulma ja siihen liittyvät kokemukset.
Aiemmin oli jo puhetta siitä, miten se voi vaikuttaa tasoteorian tulkintaan. On kokemus (ei todellista tietoa) siitä, että komeimmat ja suosituimmat vievät kaikki naiset ("naisten juoksuaika"). Toinen taas se (josta kyllä siitäkin on jo ketjun aiemmassa vaiheessa keskusteltu), että eivät ihan kaikki naiset ole joutuneet pelimiehen uhriksi, ikään kuin huijatuksi seksiin ja että fwb-suhde voi olla myös naisen aito toive (seksiä ilman parisuhdetta). Näin voi todella olla, vaikka emme voi tietää miten laajamittaisia ko. tilanteet ovat, koska asiaa ei ole tutkittu.
Itse epäilen, että hypergamia on melko tavallista nuorena (koska kalibrointi), mutta aikuisten kohdalla hyvin harvinaista. Tietylle joukolle naisia kasaantuu hypergamiaa (kiintymyssuhdevaurio, rakkaus saavuttamattomiin kohteisiin), mutta se ei ole naisissa ilmenevä yleinen piirre.
Kuten kerroin, minullakin on ollut yksi fwb-suhde, joten omakohtaista kokemustakin löytyy. En olisi siitä miehestä missään tapauksessa ottanut seurustelukumppania (olin tuskallisesti rakastunut exääni (ensirakkaus), jonka jätin, koska hän muutti ulkomaille töihin enkä usko kaukosuhteisiin), mutta kyllähän tuo mies selkeästi oli pelimies. Hän oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja vei tilannetta eteenpäin luultavasti melko määrätietoisesti.
Laura
Kehityspsykologia kertoisi paljon tieteellisemmin tuon, miksi naisten (ja miesten) tarpeet ja toiveet parisuhteelle muuttuvat ikävuosien 17-32 välillä kuin "kalibrointi" ja kiintymyssuhdevaurio.
Miksi tuon lopussa mainitsemasi miehen piti pelata? Minulla on ollut pari fwb-suhdetta ja useita yhden/muutaman yön juttuja enkä kuvaisi niitä miehiä pelimiehiksi, koska ei ollut mitään tarvetta pelata. Olimme molemmat alusta saakka tietoisia siitä, että haluamme seksiä ja vain seksiä.
Niin kehityspsykologia kertookin, siitä aivan samaa mieltä.
En tietenkään tiedä tuon miehen motiiveja, mutta omani tiedän. En ollut pelaamassa yhtään mitään enkä haluamassa seksiäkään. Kyllä se taisi niin olla, että hän johdatti siihen ja siitä tuli tapa, vaikkei se kovin montaa kuukautta kestänytkään. En muistele häntä lainkaan pahalla, "pelimiehenä", päinvastoin. Toivottavasti hänkin muistaa minut hyvällä ja miksei muistaisi.
Näin hänet vuosia myöhemmin (kerroin tästä kyllä jo ketjussa aiemmin), jolloin hän osasi osoittaa isommasta miesporukasta kuka on minun mieheni, kun kerroin menneeni naimisiin. Se oli itselleni mieleenpainuva hetki, koska silloin ensimmäistä kertaa käsitin, että mieheni ovat ihan samannäköisiä (pituutta en silloin vielä älynnyt, että he ovat myös pitkiä). Tämä mies oli exäni hyvä ystävä ja itsekin kropaltaan samaa tyyppiä paitsi ei kasvoiltaan (erilainen nenä ja kasvojen muoto).
Laura
Täytyy myöntää, että olen itsekin välillä miettinyt, oletko sittenkin mies, ja esim. nämä puheet, joissa "mies johdatteli seksiin" ovat nimenomaan niitä, joista tällainen mielikuva tulee. Jos sinä et kerran halunnut seksiä, miten sinut sai johdateltua seksiin? Itselleni on todella vieras toimintapa, että lähtökohtaisesti ei halua seksiä, mutta kuitenkin päätyy tahdottomana sitä harrastamaan toisen johdattelun seurauksena, ja sitten siitä "tulee tapa". No, kaipa näinkin sinänsä voisi käydä, mutta kai nyt sentään käsität, ettei tuo ole millään lailla tavallista.
Millä lailla miehesi ovat olleet samannäköisiä? Kyllä minullakin on tietty miestyyppi, josta tykkään, ja jostain miesjoukosta joku voisi hyvinkin arvata, kuka hän on. Mutta minulla se liittyy oikeastaan siihen, että todennäköisesti hän olisi sieltä joku vähän boheemin näköinen tai sitten vähän rock-henkinen, ja sellainen hauskan oloinen mies. Jos joku alkaisi kasvonpiirteiden, pituuden tai muun sellaisen perusteella arvailemaan, niin pieleen menisi.
Tää on hauska ajatus, et olis joku tietty tyyli. Oma eka suuri ihastus oli tumma ja ruskeasilmäinen kitaran soittaja srk-nuorissa. Se kesti useamman vuoden. Seuraava oikea poikaystävä oli tumma, ruskeasilmäinen ja pitkätukkainen hevari. Molemmat olivat kyllä minua pidempiä, mutta eivät erityisen pitkiä. Lopulta menin naimisiin tumman ja ruskeasilmäisen hujopin kanssa, joka on valkokaulustyöläinen. Kaikki tyypit luonteeltaan ihan erilaisia. Ja koko ikäni ihannemiehen ulkonäkö minulle olis ollut se vaalea ja sinisilmäinen! Daniel G aika lailla se (isäni muistuttaa häntä paljon, vaan tumma versio).
Tämä vaan siitä, et kaiken näköisiä ihanteita voi olla ja kysyttäessä kaiken näköisiä mielipiteitä. Ja sit toutus jotain ihan muuta.
Eikös tässä ole kyse samasta kuin minunkin kohdallani eli itse tiedostanut, että miehesi ovatkin hyvin samannäköisiä? Ja koit heidät ihan erilaisina. Niin minäkin koin, siinä määrin, etten kiinnittänyt siihen huomiota, että he ovat ulkoisesti melkein kuin veljeksiä, niin samannäköisiä. En kokenut heitä yhtään samanlaisiksi. Kysyttäessä olisin varmasti sanonut pitäväni älykkäistä miehistä, jotka kuuluivat siihen alakulttuuriin, missä tuolloin liikuin.
Laura
Kyllähän tiedostamattomia mieltymyksiä voi olla, mutta ei se sitä tarkoita, että kaikkien kohdalla ne ovat aina tietyn stereotypian mukaisia.
Minun suhteissani miehet ovat olleet seuraavanlaisia:
mies A: 174cm, mustaksi värjätty tukka, normaalipainoinen, kevyesti treenattu.
mies C: jotain 175-180 cm välillä, tummanruskea tukka, hoikka.
mies B: 170 cm, vaalea tukka, normaalipainoinen, mutta taipumus kasvattaa vatsaa
mies D: 180 cm (max hiukan yli), hiusväri jokin tummanvaalean ja vaaleanruskean välimuoto, normaalipainoinen mutta tanakamman oloinen, taas taipumus vatsakkuuteen.
Vain yhdellä ollut partaa (sänki). Kahdella ollut pitkä tukka, muilla lyhyt. Yhdellä silmälasit. Vatsa-maininnat voivat selittyä iällä - aika monella keski-ikäisellä alkaa elintasovatsa kasvaa, vaikka liikkuisikin. Ja jokainenhan saa vähintään lukulasit viimeistään keski-iässä...
Uskon toki, että jollain kaikki miehet voivat olla ulkoisesti hyvin samannäköisiä, mutta kaikille se ei mene niin. Ei myöskään tuntemillani ihmisillä ole niin, että kumppanit olisivat kaikki kuin toistensa kopioita.
Totta, kaikilla ei ole yhtä tiettyä ulkoista tyyppiä, josta olisivat kiinnostuneita. Minulla on, miehelläni on, muutamilla ystävillä on - yhdellä muuten ihan päinvastainen maku kuin tämä "alfamies"-malli eli hänen miehensä ovat lyhyitä (hän itse pitkä ja hyvin hoikka) ja erittäin poikamaisia (nykyisin hän on naimisissa nuoremman miehen kanssa).
Joillakin sitten taas kaikki miehet ovat aivan erilaisia, yksi heistä on nuoruuden paras ystävä, jonka miehissä ei ole ollut ulkoisesti mitään muuta yhteistä kuin että ovat häntä pitempiä (hän on itse pitkä myös).
Olen joskus miettinyt mistä se voisi johtua, että joillakin on tarkka maku, toisilla taas ei. Tuskinpa siihen tieteellisesti pitävää selitystä löytyy, mutta kaikenlaista tulee mietittyä. Vaikkapa sitä mikä osuus omalla isällä on. Eli otetaan mies, joka muistuttaa isää tai sitten mies, jossa ei mielellään olisi yhtään samaa kuin isässä.
Miehestä voidaan hakea samoja piirteitä kuin äidistä myös, psykoanalyysin näkökulmastahan pariutumista katsotaan infantiilien tarpeiden kompensaatioyrityksenä myös. Rakkaudessa on mahdollista saada sitä mitä ei vauvana tai lapsena saanut, vaillejäämisten täydennystä, eli rakkaus todella parantaa. Tosin se voi myös olla yhtä hyvin (ja useimmiten onkin) saman ongelmallisen dynamiikan toistamista mitä varhaislapsuuden objektisuhteissa oli.
Laura
Ihmiset ovat yksilöitä. Siten myös ihmisten maku kohdistuu eri asioihin. Olen yrittänyt monta kertaa näissä keskusteluissa (myös tässä ketjussa) tuoda esiin sitä, että kaikille vetovoima ei suinkaan tule pelkästä estetiikasta tai tietynlaisesta ulkonäöstä. Olen myös tuonut esiin sen, että kokonaisuus, ulkoinen olemus, tyyli, kaikki tällainen merkitsee joillekin paljon. Jos olisi identtiset kolmoset, joistayksi olisi pitkätukkainen vaihtoehtoihminen, toinen sliipattu pukumies ja kolmas joku löysissä verkkareissa kulkeva siilitukka, niin minusta voisi se pitkätukka ehkä olla hyvännäköinen, mutta nuo kaksi muuta eivät suurella todennäköisyydellä sitä olisi.
Se, että jollain ei ole ulkopuolisen silmiin selkeästi erottuvaa tarkkaa makua (tyyliin "kaikki miehet pitkiä ja kaksimetrisiää") ei tarkoita, etteikö sitä tarkkaa tai omantyyppistä makua voisi silti olla. Se vain kohdistuu joihinkin muihin asioihin tai ominaisuuksiin - ja tarkoitan ulkonäöllisiä ominaisuuksia. Niitä ei vain tule huomanneeksi, jos hakee vain jonkin perinteisen mieskuvan tai jonkun tietyn teorian mukaisia piirteitä.
Miehillä ei ole esimerkiksi tuollaisia rajoituksia. Jos minä pidän vaikka ruskeahiuksisista naisista, niin sillä ei oikeasti ole mitään väliä. Voisin aivan hyvin ihastua vaikka violettihiuksiseen naiseen, koska hiustenväri on ihan yhdentekevä asia. Naisilla se on lukkoonlyöty ominaisuus: minä pidän pitkähiuksisista miehistä, muut eivät voi olla viehättäviä. Ja siis jälleen: pidät pitkähiuksisista miehistä, koska heillä on täydellinen hiusraja ja todennäköisesti tuuheat pitkät hiukset. Et siis pidä pelkästään pitkistä hiuksista, vaan geneettisesti hyvistä hiuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siihen tyrehtyi: käskettiin pohjasakkamiestä katsomaan peiliin ja omiin vanhempiinsa. Romahti korttitalo.
Hei, parisuhteista puhuttaessa ei tarkoiteta yhden yön panosuhteita, joihin nämä incelit aina hinaavat keskustelut. Suurin osa ei harrasta yhden yön juttuja, ei miehet eivätkä naiset. MIehistä ehkä hiukan isompi osa, oletan, tietoahan tästä ei ole olemassa minulla eikä myöskään incel-parvella.
On siis täysin epä-älyllistä, pöhköä ja lapsellista väittää, että 10% miehistä panee 80% naisista, koska 90% naisista ei harrasta yhden yön juttuja vaan pitkiä parisuhteita. Kuten muuten miehistäkin.
Miesten surkein 10% siis kadehtii tuota pientä toiseksisurkeimpien (peli)miesten joukkoa, joka on samansuuruinen kuin incel-parvi ja unohtaa sen miesten valtaisan enemmistön (80%), joka pariutuu yhden naisen kanssa (teoriassa, ei aina käytännössä, eliniäksi) ja perustaa perheen. Pelimiehille ei perheitä synny heidän heikko luonteensa ja käytöshäiriönsä paljastuvat niin nopeasti.
Pelimiehiä ja incel-parvea erottaa vain se, että pelimiehillä on hiukan enemmän itseluottamusta ja käytöstavat, joilla voi simuloida miellyttävää luonnetta. Inceleillä ei ole itseluottamusta eikä edes auttavia käytöstapoja. Tämä on karu totuus.
Jätät paljon kertomatta.
Muotoillaan kysymys näin: oletko koskaan harrastanut seksiä tilanteessa jossa et ollut pitkässä parisuhteessa, tai tilanteessa joka ei johtanut pitkään parisuhteeseen?
Väitän että selkeä enemmistö naisista joutuu vastaamaan kyllä. Oli se yksi kerta kun asiat vain tapahtuivat, se epäselvä säätö, mies jonka kanssa luulit olevasi parisuhteessa ja upea vaan sitoutumiskyvytön mies jonka mukaan syy ei ollut sinussa vaan hänessä.
Tästä johtuu mainitun seksitutkimuksen ero siinä että miehellä on tyypillisimmin 2-4 seksikumppania ja naisella 5-10. Molemmilla on ne 2-4 pitkää parisuhdetta, mutta naisella on lisäksi nuo yllämainitut sen miesten vähemmistön kanssa jolla on ollut todella paljon seksikumppaneita.
Mten niin "joutuu" vastaamaan kyllä? Mitä epämukavaa tuossa nyt olisi? Eihän sitä itsekään tapailun alkuvaiheessa tiedä, haluaako siitä jutusta mitään pitempää, mutta jos molemmilla on oikeanlainen fiilis, niin miksi ei harrastaisi seksiä? Jos juttu sitten lopahtaa, kipinä sammuu, ihastukset eivät lähde nousemaan, niin sitten juttu päättyy ja siinä se.
Tämä!
Siis: *Muotoillaan kysymys näin: oletko koskaan harrastanut seksiä tilanteessa jossa et ollut pitkässä parisuhteessa, tai tilanteessa joka ei johtanut pitkään parisuhteeseen?
Väitän että selkeä enemmistö naisista joutuu vastaamaan kyllä.*
Väitän, että tosi moni nainen on ollut tilanteessa, jossa on harrastanut parisuhteen ulkopuolista seksiä ilman, että on päätynyt pitkään parisuhteeseen, eikä ole JOUTUNUT vastaamaan kyllä vaan ihan vaan vastannut noin.
Jostain syystä nämä ketjuun kirjoittavat miehet olettavat, että nykyäänkin nainen pitkin hampain antautuu pantavaksi saadakseen pitkän parisuhteen. Todella omituinen näkökanta, jota ei kovin moni nykynainen (tai mieskään) tunnista. Miltä vuosituhannelta tämä 121212121212-hemmo oikein larppailee tätä nykyaikaa? Onko se joku 70-vuotias vai mitä?
Opettele lukemaan.
Ei tuossa sanottu että nainen joutuu antautumaan seksiin, vaan että nainen joutuu myöntämään harrastaneensa seksiä parisuhteiden ulkopuolella. "Joutuu", koska naiset yrittävät kieltää tilastollisen tosiasian että miesten paljon pannut vähemmistö hoitaa pääosan kevytsuhteista isomman naisjoukon kanssa,
Okei, oletetaan, että niin on. Naiset valitsevat yhden yön juttuisin miesten paljon pannutta vähemmistöä. Onko se ongelma? Kenelle se on ongelma? Jos se on ongelma, kenen pitäisi tehdä asialle jotain?
Jos se mesten vähän pannut enemmistö haluaa yhden yön seksiä, niin ihan ensimmäinen asia on tehdä naiset tietoiseksi olemassaolostaan. On aivan totaalisen turha valittaa puutetta, jos viettää viikonloput mammapalstalla tai muuten vaan kotona.
Yleensäkin ihmettelen, miksi nämä kertapanot vedetään jatkuvasti framille, vaikka teoreetikot joka toisessa viestissä toitottavat, että kyse on pariutumisen, ei parittelun teoriasta.
Koska torian mukaan irtoseksin harrastaminen madaltaa naisen ja nostaa miehen tasoa. 🙄
Kyllä. Ja tiedät hyvin itsekin, miksi.
Tämä on kyl jäänyt minulle epäselväksi, voisitko kertoa miksi?
Toki. Nainen saa seksiä olemalla nainen ja haluamalla seksiä. Jos nainen haluaa seksiä, niin hän saa seksiä. Taso ei voi nousta harrastamalla lukuisten miesten kanssa seksiä, koska nainen vain harrastaa sitä. Jos minä miehenä haluan saada seksiä, niin voin todeta, että en tule sitä saamaan. Mies ansaitsee ja saa seksiä hyvillä elämäntavoilla, ulkonäöllä, sosiaalisuudella, laajan kaveripiirin avulla, alkoholin tuella ja ylipäätään elämällä tätä elämää naisten saamisen kannalta oikein. Jos mies saa satoja seksikumppaneita rehellisellä pelillä irtosuhteeseen, niin hän tietää jotain sellaista, mitä pari miljardia miestä maailmassa haluaisi tietää ja osata.
Siinäpä sitä miesnäkökulmaa. Sitä voi myös miettiä tarkasti eikä alkaa heti dissaamaan. Jos haluaa tietää miehen näkökulmaa ja kokemusmaailmaan pariutumisen maailmaa. Sellaisena minä luen tasoteoriaa.
Laura
Normaalin miehen näkökulma pariutumiseen on sama kuin naisenkin. Erityisryhmät sitten erikseen. On syynsä siihen, miksi tasoteoria vetoaa pariutumisen ns. erityisryhmiin. Se on heidän kehittämänsä.
No ei kuule ole ollenkaan sama, usko pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siihen tyrehtyi: käskettiin pohjasakkamiestä katsomaan peiliin ja omiin vanhempiinsa. Romahti korttitalo.
Hei, parisuhteista puhuttaessa ei tarkoiteta yhden yön panosuhteita, joihin nämä incelit aina hinaavat keskustelut. Suurin osa ei harrasta yhden yön juttuja, ei miehet eivätkä naiset. MIehistä ehkä hiukan isompi osa, oletan, tietoahan tästä ei ole olemassa minulla eikä myöskään incel-parvella.
On siis täysin epä-älyllistä, pöhköä ja lapsellista väittää, että 10% miehistä panee 80% naisista, koska 90% naisista ei harrasta yhden yön juttuja vaan pitkiä parisuhteita. Kuten muuten miehistäkin.
Miesten surkein 10% siis kadehtii tuota pientä toiseksisurkeimpien (peli)miesten joukkoa, joka on samansuuruinen kuin incel-parvi ja unohtaa sen miesten valtaisan enemmistön (80%), joka pariutuu yhden naisen kanssa (teoriassa, ei aina käytännössä, eliniäksi) ja perustaa perheen. Pelimiehille ei perheitä synny heidän heikko luonteensa ja käytöshäiriönsä paljastuvat niin nopeasti.
Pelimiehiä ja incel-parvea erottaa vain se, että pelimiehillä on hiukan enemmän itseluottamusta ja käytöstavat, joilla voi simuloida miellyttävää luonnetta. Inceleillä ei ole itseluottamusta eikä edes auttavia käytöstapoja. Tämä on karu totuus.
Jätät paljon kertomatta.
Muotoillaan kysymys näin: oletko koskaan harrastanut seksiä tilanteessa jossa et ollut pitkässä parisuhteessa, tai tilanteessa joka ei johtanut pitkään parisuhteeseen?
Väitän että selkeä enemmistö naisista joutuu vastaamaan kyllä. Oli se yksi kerta kun asiat vain tapahtuivat, se epäselvä säätö, mies jonka kanssa luulit olevasi parisuhteessa ja upea vaan sitoutumiskyvytön mies jonka mukaan syy ei ollut sinussa vaan hänessä.
Tästä johtuu mainitun seksitutkimuksen ero siinä että miehellä on tyypillisimmin 2-4 seksikumppania ja naisella 5-10. Molemmilla on ne 2-4 pitkää parisuhdetta, mutta naisella on lisäksi nuo yllämainitut sen miesten vähemmistön kanssa jolla on ollut todella paljon seksikumppaneita.
Mten niin "joutuu" vastaamaan kyllä? Mitä epämukavaa tuossa nyt olisi? Eihän sitä itsekään tapailun alkuvaiheessa tiedä, haluaako siitä jutusta mitään pitempää, mutta jos molemmilla on oikeanlainen fiilis, niin miksi ei harrastaisi seksiä? Jos juttu sitten lopahtaa, kipinä sammuu, ihastukset eivät lähde nousemaan, niin sitten juttu päättyy ja siinä se.
Tämä!
Siis: *Muotoillaan kysymys näin: oletko koskaan harrastanut seksiä tilanteessa jossa et ollut pitkässä parisuhteessa, tai tilanteessa joka ei johtanut pitkään parisuhteeseen?
Väitän että selkeä enemmistö naisista joutuu vastaamaan kyllä.*
Väitän, että tosi moni nainen on ollut tilanteessa, jossa on harrastanut parisuhteen ulkopuolista seksiä ilman, että on päätynyt pitkään parisuhteeseen, eikä ole JOUTUNUT vastaamaan kyllä vaan ihan vaan vastannut noin.
Jostain syystä nämä ketjuun kirjoittavat miehet olettavat, että nykyäänkin nainen pitkin hampain antautuu pantavaksi saadakseen pitkän parisuhteen. Todella omituinen näkökanta, jota ei kovin moni nykynainen (tai mieskään) tunnista. Miltä vuosituhannelta tämä 121212121212-hemmo oikein larppailee tätä nykyaikaa? Onko se joku 70-vuotias vai mitä?
Opettele lukemaan.
Ei tuossa sanottu että nainen joutuu antautumaan seksiin, vaan että nainen joutuu myöntämään harrastaneensa seksiä parisuhteiden ulkopuolella. "Joutuu", koska naiset yrittävät kieltää tilastollisen tosiasian että miesten paljon pannut vähemmistö hoitaa pääosan kevytsuhteista isomman naisjoukon kanssa,
Okei, oletetaan, että niin on. Naiset valitsevat yhden yön juttuisin miesten paljon pannutta vähemmistöä. Onko se ongelma? Kenelle se on ongelma? Jos se on ongelma, kenen pitäisi tehdä asialle jotain?
Jos se mesten vähän pannut enemmistö haluaa yhden yön seksiä, niin ihan ensimmäinen asia on tehdä naiset tietoiseksi olemassaolostaan. On aivan totaalisen turha valittaa puutetta, jos viettää viikonloput mammapalstalla tai muuten vaan kotona.
Yleensäkin ihmettelen, miksi nämä kertapanot vedetään jatkuvasti framille, vaikka teoreetikot joka toisessa viestissä toitottavat, että kyse on pariutumisen, ei parittelun teoriasta.
Koska torian mukaan irtoseksin harrastaminen madaltaa naisen ja nostaa miehen tasoa. 🙄
Kyllä. Ja tiedät hyvin itsekin, miksi.
Tämä on kyl jäänyt minulle epäselväksi, voisitko kertoa miksi?
Toki. Nainen saa seksiä olemalla nainen ja haluamalla seksiä. Jos nainen haluaa seksiä, niin hän saa seksiä. Taso ei voi nousta harrastamalla lukuisten miesten kanssa seksiä, koska nainen vain harrastaa sitä. Jos minä miehenä haluan saada seksiä, niin voin todeta, että en tule sitä saamaan. Mies ansaitsee ja saa seksiä hyvillä elämäntavoilla, ulkonäöllä, sosiaalisuudella, laajan kaveripiirin avulla, alkoholin tuella ja ylipäätään elämällä tätä elämää naisten saamisen kannalta oikein. Jos mies saa satoja seksikumppaneita rehellisellä pelillä irtosuhteeseen, niin hän tietää jotain sellaista, mitä pari miljardia miestä maailmassa haluaisi tietää ja osata.
Siinäpä sitä miesnäkökulmaa. Sitä voi myös miettiä tarkasti eikä alkaa heti dissaamaan. Jos haluaa tietää miehen näkökulmaa ja kokemusmaailmaan pariutumisen maailmaa. Sellaisena minä luen tasoteoriaa.
Laura
Normaalin miehen näkökulma pariutumiseen on sama kuin naisenkin. Erityisryhmät sitten erikseen. On syynsä siihen, miksi tasoteoria vetoaa pariutumisen ns. erityisryhmiin. Se on heidän kehittämänsä.
Näitä ryhmiä ovat pariutumisessa epäonnistuneet misogynistiset miehet sekä misogynian sisäistäneet naiset.
Miehenä voi epäonnistua ilman misogyniaakin. Monesti epäonnistuneet miehet eivät ole vain käyneet kuntosalilla riittävästi. Harva esimerkiksi on niin älyttömän lyhyt, ettei rajulla kuntokuurilla saisi ulkonäköä monta arvosanaa ylöspäin. Tyyli ja hampaat on myös hoidettavissa, jos rahaa on. Pahin on hiukset, koska täydellistä hiusrajaa ei ilman hyviä geenejä saa. Tai saa, mutta liimatun aitohiusperuukin hinta liikkuu tuhansissa euroissa + satojen eurojen hoito vuosittain.
Tietenkin voi. Misogynia saa tasoteorian kuulostamaan fiksulta tavalta hahmottaa maailmaa. Jonkun uskomusjärjestelmänhän moni sitten tarvitsee. Sellainen tasoteoria on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siihen tyrehtyi: käskettiin pohjasakkamiestä katsomaan peiliin ja omiin vanhempiinsa. Romahti korttitalo.
Hei, parisuhteista puhuttaessa ei tarkoiteta yhden yön panosuhteita, joihin nämä incelit aina hinaavat keskustelut. Suurin osa ei harrasta yhden yön juttuja, ei miehet eivätkä naiset. MIehistä ehkä hiukan isompi osa, oletan, tietoahan tästä ei ole olemassa minulla eikä myöskään incel-parvella.
On siis täysin epä-älyllistä, pöhköä ja lapsellista väittää, että 10% miehistä panee 80% naisista, koska 90% naisista ei harrasta yhden yön juttuja vaan pitkiä parisuhteita. Kuten muuten miehistäkin.
Miesten surkein 10% siis kadehtii tuota pientä toiseksisurkeimpien (peli)miesten joukkoa, joka on samansuuruinen kuin incel-parvi ja unohtaa sen miesten valtaisan enemmistön (80%), joka pariutuu yhden naisen kanssa (teoriassa, ei aina käytännössä, eliniäksi) ja perustaa perheen. Pelimiehille ei perheitä synny heidän heikko luonteensa ja käytöshäiriönsä paljastuvat niin nopeasti.
Pelimiehiä ja incel-parvea erottaa vain se, että pelimiehillä on hiukan enemmän itseluottamusta ja käytöstavat, joilla voi simuloida miellyttävää luonnetta. Inceleillä ei ole itseluottamusta eikä edes auttavia käytöstapoja. Tämä on karu totuus.
Jätät paljon kertomatta.
Muotoillaan kysymys näin: oletko koskaan harrastanut seksiä tilanteessa jossa et ollut pitkässä parisuhteessa, tai tilanteessa joka ei johtanut pitkään parisuhteeseen?
Väitän että selkeä enemmistö naisista joutuu vastaamaan kyllä. Oli se yksi kerta kun asiat vain tapahtuivat, se epäselvä säätö, mies jonka kanssa luulit olevasi parisuhteessa ja upea vaan sitoutumiskyvytön mies jonka mukaan syy ei ollut sinussa vaan hänessä.
Tästä johtuu mainitun seksitutkimuksen ero siinä että miehellä on tyypillisimmin 2-4 seksikumppania ja naisella 5-10. Molemmilla on ne 2-4 pitkää parisuhdetta, mutta naisella on lisäksi nuo yllämainitut sen miesten vähemmistön kanssa jolla on ollut todella paljon seksikumppaneita.
Mten niin "joutuu" vastaamaan kyllä? Mitä epämukavaa tuossa nyt olisi? Eihän sitä itsekään tapailun alkuvaiheessa tiedä, haluaako siitä jutusta mitään pitempää, mutta jos molemmilla on oikeanlainen fiilis, niin miksi ei harrastaisi seksiä? Jos juttu sitten lopahtaa, kipinä sammuu, ihastukset eivät lähde nousemaan, niin sitten juttu päättyy ja siinä se.
Tämä!
Siis: *Muotoillaan kysymys näin: oletko koskaan harrastanut seksiä tilanteessa jossa et ollut pitkässä parisuhteessa, tai tilanteessa joka ei johtanut pitkään parisuhteeseen?
Väitän että selkeä enemmistö naisista joutuu vastaamaan kyllä.*
Väitän, että tosi moni nainen on ollut tilanteessa, jossa on harrastanut parisuhteen ulkopuolista seksiä ilman, että on päätynyt pitkään parisuhteeseen, eikä ole JOUTUNUT vastaamaan kyllä vaan ihan vaan vastannut noin.
Jostain syystä nämä ketjuun kirjoittavat miehet olettavat, että nykyäänkin nainen pitkin hampain antautuu pantavaksi saadakseen pitkän parisuhteen. Todella omituinen näkökanta, jota ei kovin moni nykynainen (tai mieskään) tunnista. Miltä vuosituhannelta tämä 121212121212-hemmo oikein larppailee tätä nykyaikaa? Onko se joku 70-vuotias vai mitä?
Opettele lukemaan.
Ei tuossa sanottu että nainen joutuu antautumaan seksiin, vaan että nainen joutuu myöntämään harrastaneensa seksiä parisuhteiden ulkopuolella. "Joutuu", koska naiset yrittävät kieltää tilastollisen tosiasian että miesten paljon pannut vähemmistö hoitaa pääosan kevytsuhteista isomman naisjoukon kanssa,
Okei, oletetaan, että niin on. Naiset valitsevat yhden yön juttuisin miesten paljon pannutta vähemmistöä. Onko se ongelma? Kenelle se on ongelma? Jos se on ongelma, kenen pitäisi tehdä asialle jotain?
Jos se mesten vähän pannut enemmistö haluaa yhden yön seksiä, niin ihan ensimmäinen asia on tehdä naiset tietoiseksi olemassaolostaan. On aivan totaalisen turha valittaa puutetta, jos viettää viikonloput mammapalstalla tai muuten vaan kotona.
Yleensäkin ihmettelen, miksi nämä kertapanot vedetään jatkuvasti framille, vaikka teoreetikot joka toisessa viestissä toitottavat, että kyse on pariutumisen, ei parittelun teoriasta.
Koska torian mukaan irtoseksin harrastaminen madaltaa naisen ja nostaa miehen tasoa. 🙄
Kyllä. Ja tiedät hyvin itsekin, miksi.
Tämä on kyl jäänyt minulle epäselväksi, voisitko kertoa miksi?
Toki. Nainen saa seksiä olemalla nainen ja haluamalla seksiä. Jos nainen haluaa seksiä, niin hän saa seksiä. Taso ei voi nousta harrastamalla lukuisten miesten kanssa seksiä, koska nainen vain harrastaa sitä. Jos minä miehenä haluan saada seksiä, niin voin todeta, että en tule sitä saamaan. Mies ansaitsee ja saa seksiä hyvillä elämäntavoilla, ulkonäöllä, sosiaalisuudella, laajan kaveripiirin avulla, alkoholin tuella ja ylipäätään elämällä tätä elämää naisten saamisen kannalta oikein. Jos mies saa satoja seksikumppaneita rehellisellä pelillä irtosuhteeseen, niin hän tietää jotain sellaista, mitä pari miljardia miestä maailmassa haluaisi tietää ja osata.
Siinäpä sitä miesnäkökulmaa. Sitä voi myös miettiä tarkasti eikä alkaa heti dissaamaan. Jos haluaa tietää miehen näkökulmaa ja kokemusmaailmaan pariutumisen maailmaa. Sellaisena minä luen tasoteoriaa.
Laura
Normaalin miehen näkökulma pariutumiseen on sama kuin naisenkin. Erityisryhmät sitten erikseen. On syynsä siihen, miksi tasoteoria vetoaa pariutumisen ns. erityisryhmiin. Se on heidän kehittämänsä.
Mistä tiedät? Onko sinulla tuohon jotain tutkimusta esittää? Ja miten määrittelet normaalin?
Laura
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siihen tyrehtyi: käskettiin pohjasakkamiestä katsomaan peiliin ja omiin vanhempiinsa. Romahti korttitalo.
Hei, parisuhteista puhuttaessa ei tarkoiteta yhden yön panosuhteita, joihin nämä incelit aina hinaavat keskustelut. Suurin osa ei harrasta yhden yön juttuja, ei miehet eivätkä naiset. MIehistä ehkä hiukan isompi osa, oletan, tietoahan tästä ei ole olemassa minulla eikä myöskään incel-parvella.
On siis täysin epä-älyllistä, pöhköä ja lapsellista väittää, että 10% miehistä panee 80% naisista, koska 90% naisista ei harrasta yhden yön juttuja vaan pitkiä parisuhteita. Kuten muuten miehistäkin.
Miesten surkein 10% siis kadehtii tuota pientä toiseksisurkeimpien (peli)miesten joukkoa, joka on samansuuruinen kuin incel-parvi ja unohtaa sen miesten valtaisan enemmistön (80%), joka pariutuu yhden naisen kanssa (teoriassa, ei aina käytännössä, eliniäksi) ja perustaa perheen. Pelimiehille ei perheitä synny heidän heikko luonteensa ja käytöshäiriönsä paljastuvat niin nopeasti.
Pelimiehiä ja incel-parvea erottaa vain se, että pelimiehillä on hiukan enemmän itseluottamusta ja käytöstavat, joilla voi simuloida miellyttävää luonnetta. Inceleillä ei ole itseluottamusta eikä edes auttavia käytöstapoja. Tämä on karu totuus.
Jätät paljon kertomatta.
Muotoillaan kysymys näin: oletko koskaan harrastanut seksiä tilanteessa jossa et ollut pitkässä parisuhteessa, tai tilanteessa joka ei johtanut pitkään parisuhteeseen?
Väitän että selkeä enemmistö naisista joutuu vastaamaan kyllä. Oli se yksi kerta kun asiat vain tapahtuivat, se epäselvä säätö, mies jonka kanssa luulit olevasi parisuhteessa ja upea vaan sitoutumiskyvytön mies jonka mukaan syy ei ollut sinussa vaan hänessä.
Tästä johtuu mainitun seksitutkimuksen ero siinä että miehellä on tyypillisimmin 2-4 seksikumppania ja naisella 5-10. Molemmilla on ne 2-4 pitkää parisuhdetta, mutta naisella on lisäksi nuo yllämainitut sen miesten vähemmistön kanssa jolla on ollut todella paljon seksikumppaneita.
Mten niin "joutuu" vastaamaan kyllä? Mitä epämukavaa tuossa nyt olisi? Eihän sitä itsekään tapailun alkuvaiheessa tiedä, haluaako siitä jutusta mitään pitempää, mutta jos molemmilla on oikeanlainen fiilis, niin miksi ei harrastaisi seksiä? Jos juttu sitten lopahtaa, kipinä sammuu, ihastukset eivät lähde nousemaan, niin sitten juttu päättyy ja siinä se.
Tämä!
Siis: *Muotoillaan kysymys näin: oletko koskaan harrastanut seksiä tilanteessa jossa et ollut pitkässä parisuhteessa, tai tilanteessa joka ei johtanut pitkään parisuhteeseen?
Väitän että selkeä enemmistö naisista joutuu vastaamaan kyllä.*
Väitän, että tosi moni nainen on ollut tilanteessa, jossa on harrastanut parisuhteen ulkopuolista seksiä ilman, että on päätynyt pitkään parisuhteeseen, eikä ole JOUTUNUT vastaamaan kyllä vaan ihan vaan vastannut noin.
Jostain syystä nämä ketjuun kirjoittavat miehet olettavat, että nykyäänkin nainen pitkin hampain antautuu pantavaksi saadakseen pitkän parisuhteen. Todella omituinen näkökanta, jota ei kovin moni nykynainen (tai mieskään) tunnista. Miltä vuosituhannelta tämä 121212121212-hemmo oikein larppailee tätä nykyaikaa? Onko se joku 70-vuotias vai mitä?
Opettele lukemaan.
Ei tuossa sanottu että nainen joutuu antautumaan seksiin, vaan että nainen joutuu myöntämään harrastaneensa seksiä parisuhteiden ulkopuolella. "Joutuu", koska naiset yrittävät kieltää tilastollisen tosiasian että miesten paljon pannut vähemmistö hoitaa pääosan kevytsuhteista isomman naisjoukon kanssa,
Okei, oletetaan, että niin on. Naiset valitsevat yhden yön juttuisin miesten paljon pannutta vähemmistöä. Onko se ongelma? Kenelle se on ongelma? Jos se on ongelma, kenen pitäisi tehdä asialle jotain?
Jos se mesten vähän pannut enemmistö haluaa yhden yön seksiä, niin ihan ensimmäinen asia on tehdä naiset tietoiseksi olemassaolostaan. On aivan totaalisen turha valittaa puutetta, jos viettää viikonloput mammapalstalla tai muuten vaan kotona.
Yleensäkin ihmettelen, miksi nämä kertapanot vedetään jatkuvasti framille, vaikka teoreetikot joka toisessa viestissä toitottavat, että kyse on pariutumisen, ei parittelun teoriasta.
Koska torian mukaan irtoseksin harrastaminen madaltaa naisen ja nostaa miehen tasoa. 🙄
Kyllä. Ja tiedät hyvin itsekin, miksi.
Tämä on kyl jäänyt minulle epäselväksi, voisitko kertoa miksi?
Toki. Nainen saa seksiä olemalla nainen ja haluamalla seksiä. Jos nainen haluaa seksiä, niin hän saa seksiä. Taso ei voi nousta harrastamalla lukuisten miesten kanssa seksiä, koska nainen vain harrastaa sitä. Jos minä miehenä haluan saada seksiä, niin voin todeta, että en tule sitä saamaan. Mies ansaitsee ja saa seksiä hyvillä elämäntavoilla, ulkonäöllä, sosiaalisuudella, laajan kaveripiirin avulla, alkoholin tuella ja ylipäätään elämällä tätä elämää naisten saamisen kannalta oikein. Jos mies saa satoja seksikumppaneita rehellisellä pelillä irtosuhteeseen, niin hän tietää jotain sellaista, mitä pari miljardia miestä maailmassa haluaisi tietää ja osata.
Siinäpä sitä miesnäkökulmaa. Sitä voi myös miettiä tarkasti eikä alkaa heti dissaamaan. Jos haluaa tietää miehen näkökulmaa ja kokemusmaailmaan pariutumisen maailmaa. Sellaisena minä luen tasoteoriaa.
Laura
Normaalin miehen näkökulma pariutumiseen on sama kuin naisenkin. Erityisryhmät sitten erikseen. On syynsä siihen, miksi tasoteoria vetoaa pariutumisen ns. erityisryhmiin. Se on heidän kehittämänsä.
No ei kuule ole ollenkaan sama, usko pois.
Tietenkin on. Miksi ei olisi? Puhun normaaleista miehistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siihen tyrehtyi: käskettiin pohjasakkamiestä katsomaan peiliin ja omiin vanhempiinsa. Romahti korttitalo.
Hei, parisuhteista puhuttaessa ei tarkoiteta yhden yön panosuhteita, joihin nämä incelit aina hinaavat keskustelut. Suurin osa ei harrasta yhden yön juttuja, ei miehet eivätkä naiset. MIehistä ehkä hiukan isompi osa, oletan, tietoahan tästä ei ole olemassa minulla eikä myöskään incel-parvella.
On siis täysin epä-älyllistä, pöhköä ja lapsellista väittää, että 10% miehistä panee 80% naisista, koska 90% naisista ei harrasta yhden yön juttuja vaan pitkiä parisuhteita. Kuten muuten miehistäkin.
Miesten surkein 10% siis kadehtii tuota pientä toiseksisurkeimpien (peli)miesten joukkoa, joka on samansuuruinen kuin incel-parvi ja unohtaa sen miesten valtaisan enemmistön (80%), joka pariutuu yhden naisen kanssa (teoriassa, ei aina käytännössä, eliniäksi) ja perustaa perheen. Pelimiehille ei perheitä synny heidän heikko luonteensa ja käytöshäiriönsä paljastuvat niin nopeasti.
Pelimiehiä ja incel-parvea erottaa vain se, että pelimiehillä on hiukan enemmän itseluottamusta ja käytöstavat, joilla voi simuloida miellyttävää luonnetta. Inceleillä ei ole itseluottamusta eikä edes auttavia käytöstapoja. Tämä on karu totuus.
Jätät paljon kertomatta.
Muotoillaan kysymys näin: oletko koskaan harrastanut seksiä tilanteessa jossa et ollut pitkässä parisuhteessa, tai tilanteessa joka ei johtanut pitkään parisuhteeseen?
Väitän että selkeä enemmistö naisista joutuu vastaamaan kyllä. Oli se yksi kerta kun asiat vain tapahtuivat, se epäselvä säätö, mies jonka kanssa luulit olevasi parisuhteessa ja upea vaan sitoutumiskyvytön mies jonka mukaan syy ei ollut sinussa vaan hänessä.
Tästä johtuu mainitun seksitutkimuksen ero siinä että miehellä on tyypillisimmin 2-4 seksikumppania ja naisella 5-10. Molemmilla on ne 2-4 pitkää parisuhdetta, mutta naisella on lisäksi nuo yllämainitut sen miesten vähemmistön kanssa jolla on ollut todella paljon seksikumppaneita.
Mten niin "joutuu" vastaamaan kyllä? Mitä epämukavaa tuossa nyt olisi? Eihän sitä itsekään tapailun alkuvaiheessa tiedä, haluaako siitä jutusta mitään pitempää, mutta jos molemmilla on oikeanlainen fiilis, niin miksi ei harrastaisi seksiä? Jos juttu sitten lopahtaa, kipinä sammuu, ihastukset eivät lähde nousemaan, niin sitten juttu päättyy ja siinä se.
Tämä!
Siis: *Muotoillaan kysymys näin: oletko koskaan harrastanut seksiä tilanteessa jossa et ollut pitkässä parisuhteessa, tai tilanteessa joka ei johtanut pitkään parisuhteeseen?
Väitän että selkeä enemmistö naisista joutuu vastaamaan kyllä.*
Väitän, että tosi moni nainen on ollut tilanteessa, jossa on harrastanut parisuhteen ulkopuolista seksiä ilman, että on päätynyt pitkään parisuhteeseen, eikä ole JOUTUNUT vastaamaan kyllä vaan ihan vaan vastannut noin.
Jostain syystä nämä ketjuun kirjoittavat miehet olettavat, että nykyäänkin nainen pitkin hampain antautuu pantavaksi saadakseen pitkän parisuhteen. Todella omituinen näkökanta, jota ei kovin moni nykynainen (tai mieskään) tunnista. Miltä vuosituhannelta tämä 121212121212-hemmo oikein larppailee tätä nykyaikaa? Onko se joku 70-vuotias vai mitä?
Opettele lukemaan.
Ei tuossa sanottu että nainen joutuu antautumaan seksiin, vaan että nainen joutuu myöntämään harrastaneensa seksiä parisuhteiden ulkopuolella. "Joutuu", koska naiset yrittävät kieltää tilastollisen tosiasian että miesten paljon pannut vähemmistö hoitaa pääosan kevytsuhteista isomman naisjoukon kanssa,
Okei, oletetaan, että niin on. Naiset valitsevat yhden yön juttuisin miesten paljon pannutta vähemmistöä. Onko se ongelma? Kenelle se on ongelma? Jos se on ongelma, kenen pitäisi tehdä asialle jotain?
Jos se mesten vähän pannut enemmistö haluaa yhden yön seksiä, niin ihan ensimmäinen asia on tehdä naiset tietoiseksi olemassaolostaan. On aivan totaalisen turha valittaa puutetta, jos viettää viikonloput mammapalstalla tai muuten vaan kotona.
Yleensäkin ihmettelen, miksi nämä kertapanot vedetään jatkuvasti framille, vaikka teoreetikot joka toisessa viestissä toitottavat, että kyse on pariutumisen, ei parittelun teoriasta.
Koska torian mukaan irtoseksin harrastaminen madaltaa naisen ja nostaa miehen tasoa. 🙄
Kyllä. Ja tiedät hyvin itsekin, miksi.
Tämä on kyl jäänyt minulle epäselväksi, voisitko kertoa miksi?
Toki. Nainen saa seksiä olemalla nainen ja haluamalla seksiä. Jos nainen haluaa seksiä, niin hän saa seksiä. Taso ei voi nousta harrastamalla lukuisten miesten kanssa seksiä, koska nainen vain harrastaa sitä. Jos minä miehenä haluan saada seksiä, niin voin todeta, että en tule sitä saamaan. Mies ansaitsee ja saa seksiä hyvillä elämäntavoilla, ulkonäöllä, sosiaalisuudella, laajan kaveripiirin avulla, alkoholin tuella ja ylipäätään elämällä tätä elämää naisten saamisen kannalta oikein. Jos mies saa satoja seksikumppaneita rehellisellä pelillä irtosuhteeseen, niin hän tietää jotain sellaista, mitä pari miljardia miestä maailmassa haluaisi tietää ja osata.
Mutta miten ihmeessä se madaltaa naisen tasoa? Ymmärrän ton miesten osuuden niin, ettei se lukumäärä mitään nosta, vaan miehen korkea taso on se, millä hän niitä naisia saa. Tulkittu vaan väärin päin. Mut mikä vika naisessa, jolla useampi kumppani?
Ja kyllä naisetkin tekee paljon asioita ollakseen viehättäviä. Jos et elä naisen kanssa, et tiedä sitä. Suuri osa naisista rasvaa, kuorii, sheivaa, kosteuttaa, jumppaa, punttaa, punnitsee, kampaa, veivaa ja raivaa päivittäin.
Minusta on surullista, jos kukaan elää vastoin omia haluja vaan saadakseen jonkun ihmisen hetkeksi elämäänsä. Enkä yhtään ymmärrä tota sänkykamujen saamisen ihannointia. Eiks oikea ihmissuhde olis se antoisampi? Toki, jos ei halua ihmissuhdetta, vaan vaan seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siihen tyrehtyi: käskettiin pohjasakkamiestä katsomaan peiliin ja omiin vanhempiinsa. Romahti korttitalo.
Hei, parisuhteista puhuttaessa ei tarkoiteta yhden yön panosuhteita, joihin nämä incelit aina hinaavat keskustelut. Suurin osa ei harrasta yhden yön juttuja, ei miehet eivätkä naiset. MIehistä ehkä hiukan isompi osa, oletan, tietoahan tästä ei ole olemassa minulla eikä myöskään incel-parvella.
On siis täysin epä-älyllistä, pöhköä ja lapsellista väittää, että 10% miehistä panee 80% naisista, koska 90% naisista ei harrasta yhden yön juttuja vaan pitkiä parisuhteita. Kuten muuten miehistäkin.
Miesten surkein 10% siis kadehtii tuota pientä toiseksisurkeimpien (peli)miesten joukkoa, joka on samansuuruinen kuin incel-parvi ja unohtaa sen miesten valtaisan enemmistön (80%), joka pariutuu yhden naisen kanssa (teoriassa, ei aina käytännössä, eliniäksi) ja perustaa perheen. Pelimiehille ei perheitä synny heidän heikko luonteensa ja käytöshäiriönsä paljastuvat niin nopeasti.
Pelimiehiä ja incel-parvea erottaa vain se, että pelimiehillä on hiukan enemmän itseluottamusta ja käytöstavat, joilla voi simuloida miellyttävää luonnetta. Inceleillä ei ole itseluottamusta eikä edes auttavia käytöstapoja. Tämä on karu totuus.
Jätät paljon kertomatta.
Muotoillaan kysymys näin: oletko koskaan harrastanut seksiä tilanteessa jossa et ollut pitkässä parisuhteessa, tai tilanteessa joka ei johtanut pitkään parisuhteeseen?
Väitän että selkeä enemmistö naisista joutuu vastaamaan kyllä. Oli se yksi kerta kun asiat vain tapahtuivat, se epäselvä säätö, mies jonka kanssa luulit olevasi parisuhteessa ja upea vaan sitoutumiskyvytön mies jonka mukaan syy ei ollut sinussa vaan hänessä.
Tästä johtuu mainitun seksitutkimuksen ero siinä että miehellä on tyypillisimmin 2-4 seksikumppania ja naisella 5-10. Molemmilla on ne 2-4 pitkää parisuhdetta, mutta naisella on lisäksi nuo yllämainitut sen miesten vähemmistön kanssa jolla on ollut todella paljon seksikumppaneita.
Mten niin "joutuu" vastaamaan kyllä? Mitä epämukavaa tuossa nyt olisi? Eihän sitä itsekään tapailun alkuvaiheessa tiedä, haluaako siitä jutusta mitään pitempää, mutta jos molemmilla on oikeanlainen fiilis, niin miksi ei harrastaisi seksiä? Jos juttu sitten lopahtaa, kipinä sammuu, ihastukset eivät lähde nousemaan, niin sitten juttu päättyy ja siinä se.
Tämä!
Siis: *Muotoillaan kysymys näin: oletko koskaan harrastanut seksiä tilanteessa jossa et ollut pitkässä parisuhteessa, tai tilanteessa joka ei johtanut pitkään parisuhteeseen?
Väitän että selkeä enemmistö naisista joutuu vastaamaan kyllä.*
Väitän, että tosi moni nainen on ollut tilanteessa, jossa on harrastanut parisuhteen ulkopuolista seksiä ilman, että on päätynyt pitkään parisuhteeseen, eikä ole JOUTUNUT vastaamaan kyllä vaan ihan vaan vastannut noin.
Jostain syystä nämä ketjuun kirjoittavat miehet olettavat, että nykyäänkin nainen pitkin hampain antautuu pantavaksi saadakseen pitkän parisuhteen. Todella omituinen näkökanta, jota ei kovin moni nykynainen (tai mieskään) tunnista. Miltä vuosituhannelta tämä 121212121212-hemmo oikein larppailee tätä nykyaikaa? Onko se joku 70-vuotias vai mitä?
Opettele lukemaan.
Ei tuossa sanottu että nainen joutuu antautumaan seksiin, vaan että nainen joutuu myöntämään harrastaneensa seksiä parisuhteiden ulkopuolella. "Joutuu", koska naiset yrittävät kieltää tilastollisen tosiasian että miesten paljon pannut vähemmistö hoitaa pääosan kevytsuhteista isomman naisjoukon kanssa,
Okei, oletetaan, että niin on. Naiset valitsevat yhden yön juttuisin miesten paljon pannutta vähemmistöä. Onko se ongelma? Kenelle se on ongelma? Jos se on ongelma, kenen pitäisi tehdä asialle jotain?
Jos se mesten vähän pannut enemmistö haluaa yhden yön seksiä, niin ihan ensimmäinen asia on tehdä naiset tietoiseksi olemassaolostaan. On aivan totaalisen turha valittaa puutetta, jos viettää viikonloput mammapalstalla tai muuten vaan kotona.
Yleensäkin ihmettelen, miksi nämä kertapanot vedetään jatkuvasti framille, vaikka teoreetikot joka toisessa viestissä toitottavat, että kyse on pariutumisen, ei parittelun teoriasta.
Koska torian mukaan irtoseksin harrastaminen madaltaa naisen ja nostaa miehen tasoa. 🙄
Kyllä. Ja tiedät hyvin itsekin, miksi.
Tämä on kyl jäänyt minulle epäselväksi, voisitko kertoa miksi?
Toki. Nainen saa seksiä olemalla nainen ja haluamalla seksiä. Jos nainen haluaa seksiä, niin hän saa seksiä. Taso ei voi nousta harrastamalla lukuisten miesten kanssa seksiä, koska nainen vain harrastaa sitä. Jos minä miehenä haluan saada seksiä, niin voin todeta, että en tule sitä saamaan. Mies ansaitsee ja saa seksiä hyvillä elämäntavoilla, ulkonäöllä, sosiaalisuudella, laajan kaveripiirin avulla, alkoholin tuella ja ylipäätään elämällä tätä elämää naisten saamisen kannalta oikein. Jos mies saa satoja seksikumppaneita rehellisellä pelillä irtosuhteeseen, niin hän tietää jotain sellaista, mitä pari miljardia miestä maailmassa haluaisi tietää ja osata.
Siinäpä sitä miesnäkökulmaa. Sitä voi myös miettiä tarkasti eikä alkaa heti dissaamaan. Jos haluaa tietää miehen näkökulmaa ja kokemusmaailmaan pariutumisen maailmaa. Sellaisena minä luen tasoteoriaa.
Laura
Normaalin miehen näkökulma pariutumiseen on sama kuin naisenkin. Erityisryhmät sitten erikseen. On syynsä siihen, miksi tasoteoria vetoaa pariutumisen ns. erityisryhmiin. Se on heidän kehittämänsä.
Näitä ryhmiä ovat pariutumisessa epäonnistuneet misogynistiset miehet sekä misogynian sisäistäneet naiset.
Miehenä voi epäonnistua ilman misogyniaakin. Monesti epäonnistuneet miehet eivät ole vain käyneet kuntosalilla riittävästi. Harva esimerkiksi on niin älyttömän lyhyt, ettei rajulla kuntokuurilla saisi ulkonäköä monta arvosanaa ylöspäin. Tyyli ja hampaat on myös hoidettavissa, jos rahaa on. Pahin on hiukset, koska täydellistä hiusrajaa ei ilman hyviä geenejä saa. Tai saa, mutta liimatun aitohiusperuukin hinta liikkuu tuhansissa euroissa + satojen eurojen hoito vuosittain.
Tietenkin voi. Misogynia saa tasoteorian kuulostamaan fiksulta tavalta hahmottaa maailmaa. Jonkun uskomusjärjestelmänhän moni sitten tarvitsee. Sellainen tasoteoria on.
Mikä siis sinun mallisi pariutumiseen on, jos se ei perustu uskomuksiisi, vaan kovaan faktaan? Niistä voidaan mielellään keskustella, jos sellaisia on. Se saattaisi saada keskustelua eteenpäin jopa.
Laura
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siihen tyrehtyi: käskettiin pohjasakkamiestä katsomaan peiliin ja omiin vanhempiinsa. Romahti korttitalo.
Hei, parisuhteista puhuttaessa ei tarkoiteta yhden yön panosuhteita, joihin nämä incelit aina hinaavat keskustelut. Suurin osa ei harrasta yhden yön juttuja, ei miehet eivätkä naiset. MIehistä ehkä hiukan isompi osa, oletan, tietoahan tästä ei ole olemassa minulla eikä myöskään incel-parvella.
On siis täysin epä-älyllistä, pöhköä ja lapsellista väittää, että 10% miehistä panee 80% naisista, koska 90% naisista ei harrasta yhden yön juttuja vaan pitkiä parisuhteita. Kuten muuten miehistäkin.
Miesten surkein 10% siis kadehtii tuota pientä toiseksisurkeimpien (peli)miesten joukkoa, joka on samansuuruinen kuin incel-parvi ja unohtaa sen miesten valtaisan enemmistön (80%), joka pariutuu yhden naisen kanssa (teoriassa, ei aina käytännössä, eliniäksi) ja perustaa perheen. Pelimiehille ei perheitä synny heidän heikko luonteensa ja käytöshäiriönsä paljastuvat niin nopeasti.
Pelimiehiä ja incel-parvea erottaa vain se, että pelimiehillä on hiukan enemmän itseluottamusta ja käytöstavat, joilla voi simuloida miellyttävää luonnetta. Inceleillä ei ole itseluottamusta eikä edes auttavia käytöstapoja. Tämä on karu totuus.
Jätät paljon kertomatta.
Muotoillaan kysymys näin: oletko koskaan harrastanut seksiä tilanteessa jossa et ollut pitkässä parisuhteessa, tai tilanteessa joka ei johtanut pitkään parisuhteeseen?
Väitän että selkeä enemmistö naisista joutuu vastaamaan kyllä. Oli se yksi kerta kun asiat vain tapahtuivat, se epäselvä säätö, mies jonka kanssa luulit olevasi parisuhteessa ja upea vaan sitoutumiskyvytön mies jonka mukaan syy ei ollut sinussa vaan hänessä.
Tästä johtuu mainitun seksitutkimuksen ero siinä että miehellä on tyypillisimmin 2-4 seksikumppania ja naisella 5-10. Molemmilla on ne 2-4 pitkää parisuhdetta, mutta naisella on lisäksi nuo yllämainitut sen miesten vähemmistön kanssa jolla on ollut todella paljon seksikumppaneita.
Mten niin "joutuu" vastaamaan kyllä? Mitä epämukavaa tuossa nyt olisi? Eihän sitä itsekään tapailun alkuvaiheessa tiedä, haluaako siitä jutusta mitään pitempää, mutta jos molemmilla on oikeanlainen fiilis, niin miksi ei harrastaisi seksiä? Jos juttu sitten lopahtaa, kipinä sammuu, ihastukset eivät lähde nousemaan, niin sitten juttu päättyy ja siinä se.
Tämä!
Siis: *Muotoillaan kysymys näin: oletko koskaan harrastanut seksiä tilanteessa jossa et ollut pitkässä parisuhteessa, tai tilanteessa joka ei johtanut pitkään parisuhteeseen?
Väitän että selkeä enemmistö naisista joutuu vastaamaan kyllä.*
Väitän, että tosi moni nainen on ollut tilanteessa, jossa on harrastanut parisuhteen ulkopuolista seksiä ilman, että on päätynyt pitkään parisuhteeseen, eikä ole JOUTUNUT vastaamaan kyllä vaan ihan vaan vastannut noin.
Jostain syystä nämä ketjuun kirjoittavat miehet olettavat, että nykyäänkin nainen pitkin hampain antautuu pantavaksi saadakseen pitkän parisuhteen. Todella omituinen näkökanta, jota ei kovin moni nykynainen (tai mieskään) tunnista. Miltä vuosituhannelta tämä 121212121212-hemmo oikein larppailee tätä nykyaikaa? Onko se joku 70-vuotias vai mitä?
Opettele lukemaan.
Ei tuossa sanottu että nainen joutuu antautumaan seksiin, vaan että nainen joutuu myöntämään harrastaneensa seksiä parisuhteiden ulkopuolella. "Joutuu", koska naiset yrittävät kieltää tilastollisen tosiasian että miesten paljon pannut vähemmistö hoitaa pääosan kevytsuhteista isomman naisjoukon kanssa,
Okei, oletetaan, että niin on. Naiset valitsevat yhden yön juttuisin miesten paljon pannutta vähemmistöä. Onko se ongelma? Kenelle se on ongelma? Jos se on ongelma, kenen pitäisi tehdä asialle jotain?
Jos se mesten vähän pannut enemmistö haluaa yhden yön seksiä, niin ihan ensimmäinen asia on tehdä naiset tietoiseksi olemassaolostaan. On aivan totaalisen turha valittaa puutetta, jos viettää viikonloput mammapalstalla tai muuten vaan kotona.
Yleensäkin ihmettelen, miksi nämä kertapanot vedetään jatkuvasti framille, vaikka teoreetikot joka toisessa viestissä toitottavat, että kyse on pariutumisen, ei parittelun teoriasta.
Koska torian mukaan irtoseksin harrastaminen madaltaa naisen ja nostaa miehen tasoa. 🙄
Kyllä. Ja tiedät hyvin itsekin, miksi.
Tämä on kyl jäänyt minulle epäselväksi, voisitko kertoa miksi?
Toki. Nainen saa seksiä olemalla nainen ja haluamalla seksiä. Jos nainen haluaa seksiä, niin hän saa seksiä. Taso ei voi nousta harrastamalla lukuisten miesten kanssa seksiä, koska nainen vain harrastaa sitä. Jos minä miehenä haluan saada seksiä, niin voin todeta, että en tule sitä saamaan. Mies ansaitsee ja saa seksiä hyvillä elämäntavoilla, ulkonäöllä, sosiaalisuudella, laajan kaveripiirin avulla, alkoholin tuella ja ylipäätään elämällä tätä elämää naisten saamisen kannalta oikein. Jos mies saa satoja seksikumppaneita rehellisellä pelillä irtosuhteeseen, niin hän tietää jotain sellaista, mitä pari miljardia miestä maailmassa haluaisi tietää ja osata.
Siinäpä sitä miesnäkökulmaa. Sitä voi myös miettiä tarkasti eikä alkaa heti dissaamaan. Jos haluaa tietää miehen näkökulmaa ja kokemusmaailmaan pariutumisen maailmaa. Sellaisena minä luen tasoteoriaa.
Laura
Normaalin miehen näkökulma pariutumiseen on sama kuin naisenkin. Erityisryhmät sitten erikseen. On syynsä siihen, miksi tasoteoria vetoaa pariutumisen ns. erityisryhmiin. Se on heidän kehittämänsä.
Mistä tiedät? Onko sinulla tuohon jotain tutkimusta esittää? Ja miten määrittelet normaalin?
Laura
Miehet ja naiset pariutuvat suunnilleen samanikäisten ihmisten kanssa, jotka tulevat suunnilleen samanlaisesta sosio-ekonomisesta taustasta ja jotka pörräävät samoissa kuvioissa. There.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siihen tyrehtyi: käskettiin pohjasakkamiestä katsomaan peiliin ja omiin vanhempiinsa. Romahti korttitalo.
Hei, parisuhteista puhuttaessa ei tarkoiteta yhden yön panosuhteita, joihin nämä incelit aina hinaavat keskustelut. Suurin osa ei harrasta yhden yön juttuja, ei miehet eivätkä naiset. MIehistä ehkä hiukan isompi osa, oletan, tietoahan tästä ei ole olemassa minulla eikä myöskään incel-parvella.
On siis täysin epä-älyllistä, pöhköä ja lapsellista väittää, että 10% miehistä panee 80% naisista, koska 90% naisista ei harrasta yhden yön juttuja vaan pitkiä parisuhteita. Kuten muuten miehistäkin.
Miesten surkein 10% siis kadehtii tuota pientä toiseksisurkeimpien (peli)miesten joukkoa, joka on samansuuruinen kuin incel-parvi ja unohtaa sen miesten valtaisan enemmistön (80%), joka pariutuu yhden naisen kanssa (teoriassa, ei aina käytännössä, eliniäksi) ja perustaa perheen. Pelimiehille ei perheitä synny heidän heikko luonteensa ja käytöshäiriönsä paljastuvat niin nopeasti.
Pelimiehiä ja incel-parvea erottaa vain se, että pelimiehillä on hiukan enemmän itseluottamusta ja käytöstavat, joilla voi simuloida miellyttävää luonnetta. Inceleillä ei ole itseluottamusta eikä edes auttavia käytöstapoja. Tämä on karu totuus.
Jätät paljon kertomatta.
Muotoillaan kysymys näin: oletko koskaan harrastanut seksiä tilanteessa jossa et ollut pitkässä parisuhteessa, tai tilanteessa joka ei johtanut pitkään parisuhteeseen?
Väitän että selkeä enemmistö naisista joutuu vastaamaan kyllä. Oli se yksi kerta kun asiat vain tapahtuivat, se epäselvä säätö, mies jonka kanssa luulit olevasi parisuhteessa ja upea vaan sitoutumiskyvytön mies jonka mukaan syy ei ollut sinussa vaan hänessä.
Tästä johtuu mainitun seksitutkimuksen ero siinä että miehellä on tyypillisimmin 2-4 seksikumppania ja naisella 5-10. Molemmilla on ne 2-4 pitkää parisuhdetta, mutta naisella on lisäksi nuo yllämainitut sen miesten vähemmistön kanssa jolla on ollut todella paljon seksikumppaneita.
Mten niin "joutuu" vastaamaan kyllä? Mitä epämukavaa tuossa nyt olisi? Eihän sitä itsekään tapailun alkuvaiheessa tiedä, haluaako siitä jutusta mitään pitempää, mutta jos molemmilla on oikeanlainen fiilis, niin miksi ei harrastaisi seksiä? Jos juttu sitten lopahtaa, kipinä sammuu, ihastukset eivät lähde nousemaan, niin sitten juttu päättyy ja siinä se.
Tämä!
Siis: *Muotoillaan kysymys näin: oletko koskaan harrastanut seksiä tilanteessa jossa et ollut pitkässä parisuhteessa, tai tilanteessa joka ei johtanut pitkään parisuhteeseen?
Väitän että selkeä enemmistö naisista joutuu vastaamaan kyllä.*
Väitän, että tosi moni nainen on ollut tilanteessa, jossa on harrastanut parisuhteen ulkopuolista seksiä ilman, että on päätynyt pitkään parisuhteeseen, eikä ole JOUTUNUT vastaamaan kyllä vaan ihan vaan vastannut noin.
Jostain syystä nämä ketjuun kirjoittavat miehet olettavat, että nykyäänkin nainen pitkin hampain antautuu pantavaksi saadakseen pitkän parisuhteen. Todella omituinen näkökanta, jota ei kovin moni nykynainen (tai mieskään) tunnista. Miltä vuosituhannelta tämä 121212121212-hemmo oikein larppailee tätä nykyaikaa? Onko se joku 70-vuotias vai mitä?
Opettele lukemaan.
Ei tuossa sanottu että nainen joutuu antautumaan seksiin, vaan että nainen joutuu myöntämään harrastaneensa seksiä parisuhteiden ulkopuolella. "Joutuu", koska naiset yrittävät kieltää tilastollisen tosiasian että miesten paljon pannut vähemmistö hoitaa pääosan kevytsuhteista isomman naisjoukon kanssa,
Okei, oletetaan, että niin on. Naiset valitsevat yhden yön juttuisin miesten paljon pannutta vähemmistöä. Onko se ongelma? Kenelle se on ongelma? Jos se on ongelma, kenen pitäisi tehdä asialle jotain?
Jos se mesten vähän pannut enemmistö haluaa yhden yön seksiä, niin ihan ensimmäinen asia on tehdä naiset tietoiseksi olemassaolostaan. On aivan totaalisen turha valittaa puutetta, jos viettää viikonloput mammapalstalla tai muuten vaan kotona.
Yleensäkin ihmettelen, miksi nämä kertapanot vedetään jatkuvasti framille, vaikka teoreetikot joka toisessa viestissä toitottavat, että kyse on pariutumisen, ei parittelun teoriasta.
Koska torian mukaan irtoseksin harrastaminen madaltaa naisen ja nostaa miehen tasoa. 🙄
Kyllä. Ja tiedät hyvin itsekin, miksi.
Eli onko tämä nyt sittenkin teoria parittelusta? Onko naisen tason kriteerinä pelkkä ulkonäkö (ja ikä), kuten taajaan näkee väitettävän, vai liittyykö siihen jotain muitakin muuttujia? Kenties neitsyys tai ainakin hyvin vähäinen seksikokemus?
Ihmetteletkö, miksi naiset (seksiin johdateltavaa Lauraa lukuun ottamatta) eivät ole tästä teoriasta kovin innoissaan? Eivätkä muuten myöskään normaalit, tunne-elämältään terveet miehet.
Ei, vaan miehen tason määrittää ulkonäkö ja ikä. Raha ja julkisuus voivat kompensoida näitä, mutta normaalin miehen elämässä taso = ulkonäkö + ikä. Naisella tason määrittää ulkonäkö.
Väitätkö, ettei naisen iällä ole merkitystä? No, sikäli loogista, että tuolla aiemmin joku teoreetikko kertoi, että alun perin tasoteoria laski naisiksi vain alle kolmekymppiset, vaikka kaikenikäiset miehet olivat näitä naisia jakamassa.
Mutta siis kiva kuulla, ettei naisen seksuaalihistoria liity tähän tasojuttuun mitenkään, vaikka sitäkin näkee taajaan väitettävän. ;)
Nainen saa lähes minkä ikäisiä miehiä tahansa aina 55-60 ikävuoteen saakka, kunhan ulkonäkö on kohdallaan. Miehet ovat varmasti valmiita joustamaan mitä erilaisimmista vaatimuksista, mikäli nainen näyttää hyvältä. Sama, kuin naisetkin. Jos mies näyttää miesmallilta, niin huumori tuntuu venyvän paljon pidemmälle. Mutta miehellä ikä ei voi ylittää juurikaan 27 ikävuotta, minkä jälkeen taso alkaa pudota rajusti vuosi vuodelta, vaikka näyttäisi kuinka hyvältä.
No mut eihän tuo pidä ollenkaan paikkaana. Miehet, ne charmikkaat ja menestyvät, voivat tehdä pari kolme kierrosta perheiden perustamisia. Naiset 1-1,5. Ja sit jos naiset eroavat 40+, useinmiten jäävät yksin.Tai ainakaan helppolla eivät miestä löydä (jos ees haluavat). 50v. miehille naisia 22v.-50v. (Nää ei oo mistään tilastosta, hatusta heitin, mut livenä nähny).
En ole ikinä nähnyt 50-vuotiasta miestä 22-vuotiaan naisen kanssa. Sen sijaan tiedän 22-vuotiaita miehiä, jotka ovat olleet 50-vuotiaan naisen kanssa. Paitsi ehkä jos geomaksimoi sijaintinsa. Sinkkumiesten seksielämä käy yleensä lähes mahdottomaksi 35 ikävuoden jälkeen. Heikentyä se alkaa 27-vuotiaana.
Minä olen, mutta kyse ei ole siis sinkkumiehestä, kun ovat parisuhteessa. Tää puumius on ollut trendi joo, mut aika pienen määrän ihmisiä. Siksi nostettu pintaan, kun on ilmiö. Ja se saa aikaan käsityksen, et iso osa naisista olis sellaisia.
Alue: Aihe vapaa
kolkyt ja vähän alle kolkyt. Kyllä tämä ilmiönä on tuttu ihan minunkin ikäisille ihmisille. Mutta en tiedä kuin nuo kaksi suht nuorta, jotka tätä myös kannattavat.