Miten saada mies kertomaan mikä on vialla?

Vierailija kirjoitti:

Homo Neanderthal 2 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Homo Neanderthal 2 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Homo Neanderthal 2 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Homo Neanderthal 2 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole nalkuttaja, mutta käsittääkseni nalkuttamisen syy voi olla yleensä nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tarve sekä asian käsittelyn tarve eikä tarve kontrolloida. Kun sitten vastapuoli järjestelmällisesti kieltäytyy kohtaamasta kumppaninsa puhetta, estääkseen "kontrolloinin" tapahtumasta, kierre on valmis eikä sen syntylähde ole nalkuttaja vaan kohde. 

Minusta tuli joskus elämässäni hetkeksi huutaja. Siinäkään kyse ei ollut komentamisesta tai päsmäröinnistä vaan reaktiivisuudesta vähättelyyn ja itsestäänselvänä pitämiseen ja siihen, että omia tarpeita ei huomioitu pyynnöistä huolimatta. Jatkossa kyllä ymmärrän poistua kokonaan suhteesta sen sijaan, että jäisin siihen olemaan ja sitten kilahtelisin aika ajoin pahaa oloani. 

Niin, kyllä näin on. Miesten tulisin huomioida enemmän. Mutta tosiaan esim. omassa äitisuhteessani kyse näyttää enemmän olevan kontrollin tarpeesta, joka on tuntunut jatkuvan vaippaiästä yli 30-vuotiaaksi. Useat miespuoliset tuttavat ovat myös kertoneet samanlaisesta kokemuksesta feminiinisen egon ikeen alla äitisuhteessaan. Isä ei samanlaista "henkistä" kontrollia ole ottanut useimmissakaan tapauksissa, vaan kyse ollut juuri naisesta ja tämä erityisesti näyttää koskevan poikalapsia.

Olet käsittääkseni sitä mieltä, että naisen tulisi tiedostaa, että sinä et ole samanlainen kuin hänen edellinen miehensä.

Ehkä sinunkin olisi siis aika tiedostaa, että vaimosi ei ole samanlainen kuin äitisi, eikä tyrkyttää hänelle alitajuisia motiiveja, joiden perusteella saat luvan rangaista häntä äitisi tekemisistä ja tavoitteista.

Siis hetkinen, ei minulla edes ole vaimoa. Toisekseen, kyllä minä tiedostan etteivät kaikki naiset ole sellaisia kuin äitini. Se mistä olen viesteissäni puhunut, on feminiininen ego, jolla näitä alistavia ja dominoivia piirteitä on yhtälailla, kuin maskuliinisella egolla, mikä tuntuu olevan vähän kollektiivinen denial. Olen tuonut vain esiin, että joskus se saattaa olla ongelmien taustalla/osatekijänä, ottaen huomioon että n.85% maailman väestöstä elää vaihtelevin astein egonsa mukaan ja länsimaissakin n.50%. Ja näistä muutama prosentti elää täysin eli ovat ns. narsisteja. Mitä alhaisempi tajunnantaso, sitä enemmän. En ole siis naissukupuolta tai naista yleistänyt, vaan feminiinisen egon, jolla tiettyjä piirteitä nähdäkseni on ja joka riippuen sitten ihmisen tajunnantasosta enemmän tai vähemmän dominoi tai sitten ei ollenkaan (harvinaista alle 0,2% väestöstä). Tottakai tiedostan, etteivät naiset välttämättä toimi egonsa mukaan, mutta puhuinkin enemmän potentiaalista, joka on ja joka tulisi ottaa huomioon selvitettäessä ongelmaa. Eli nyt on vähän väärin näköjään ymmärretty viestini. Tätäkään loukkaantumisongelmaa ei olisi, ellei ihminen indentifioisi itseään niin vahvasti egoonsa, joka ei ole sama asia kuin ihminen ja tajunta.

En ihmettele yhtään, ettei sinulla ole vaimoa. Kukaan ei kestä tuollaista besserwisserismiä ja omahyväistä jankutusta mitä harrastat.

No onko se automaattisesti besserwissermismiä, jos yrittää puhua asiaa ja tuoda toisenlaista näkökulmaa? Olen sentään pyrkinyt ainakin soveltamaan Sokrateen kolmoissihtiä parhaimpani mukaan.

Eli onko asia totta, josta aion puhua? Uskoakseni on. Onko se hyvää? Jos se on totta, on se myös jollain aikavälillä hyvää. Onko se hyödyllistä? Mielestäni on, koska tieto&ymmärrys egon toiminnasta auttaa nostamaan tajunnantasoa ja parantamaan kollektiivista ilmapiiriä/maailmaa.

Minusta vaikuttaa kovasti siltä, että käsityksesi sukupuolten yleisistä vallitsevista ominaisuuksista on vahvasti vääristynyt, värittynyt ja vinoutunut. Puhut egosta, ja haluat  tehdä eron henkilöön kokonisuutena vrt. henkilön ego. Kaikilla on kuitenkin jonkinainen ego, itse, toimija, joka ohjaa tietoista toimintaa.

Olet myös sitä mieltä, että ainoa tapa luopua esim. henkisen väkivallan harjottamisesta, on päästä egosta, omasta itsestä, minuudesta, kokonaan eroon. Tämä ajatus kielii kyllä sellaisesta minuudesta, jossa lapsuudessa minuuden, egon, kehitys ja mm.itsetunnon kehitys, on häiriintynyt. Parempi vaihtoehto mielestäni olisi koittaa edistää tervettä minuuden kehitystä ja korjata minuuden traumoja. Sinulla vaikuttaa olevan kaikenkaikkiaan ihmisen minuudesta (ego) ja sen pyrkimyksistä ainoastaan hyvin negatiivinen kuva. Ego, minuus, voi toimia kuitenkin hyvilläkin terveillä tavoilla, siitä ei tarvitse luopua.

ks. ego:  https://fi.wikipedia.org/wiki/Min%C3%A4_(ego)

On mielestäni kummallista selittää, että käytännössä lähes kaikki haluaisivat aina voimakkaasti hallita ja alistaa ja jostain syystä erityisesti juuri toista sukupuolta, ja keinot siihen olisivat vain vähän erilaiset eri sukupuolilla (puhut feminiinisestä ja maskuliinisesta egosta).  Mielestäsi egon toiminnassa olisi usein kyse henkisestä väkivallasta, jonka myös mainitsit aiemmin olevan mielestäsi pääasiassa vain naisten käyttämä väkivallan muoto. Tämä ei ole objektiivisesti tarkasteltuna yksinkertaisesti totta. Myöskään kaikkien ego ja minuus ei ole voimakkaan narsistinen. Egosta ei tarvitse luopua, osatakseen olla empaattinen ja toimia toisia kunnioittavalla tavalla. Voimakkaan narsistinen ihminen myös haluaa alistaa ja hallita toisia ihmisiä kohteen sukupuoleen katsomatta.

Pahoin pelkään, että peilaat omaa itseäsi (ja omaa egoasi, minuuttasi) tähän täällä kirjoittamaasi teoriaasi ja oletat perusteetta, että kaikki (ja kaikkien minuus) ovat ja toimii samanlailla kuin sinä, vaikkei ole näin. Osan kohdalla voi olla niin, mutta väitän, että valtaosan kohdalle ei. On hyvin tavallista (tavallinen harha ja vääristymä), olettaa muiden olevan pitkälle samanlaisia kuin itse, toimivan samoista lähtököhdista ja motiivesta. Näinhän ei kuitenkaan ole. Teoriasi ja käsityksesi ihmisen minuudesta ja sen voimakkaasti negatiivistista hallintapyrkimyksistä ja kertomasi mukaisesta narsistisuudesta, vaikuttaisi yhtäkkiä arvioiden kuvaavan todella ennemminkin lapsuudessa voimakkaasti haavoittutta minuutta (egoa) ja itsetunnon kehittymättömyyttä. Valtaosalla ei kuitenkaan ole niin.

...jatkuu

Mielipiteesi ja teoriasi alkaakin ylipäätään vaikuttaa enemmän ja enemmän pohdinnalta narsistisesta minuudesta ja sen ilmenemisestä. On esim. totta, että naisen voimakkaan narsistiset piirteet ilmenevät jonkun verran useammin piilotetummilla tavoilla (mm. voimakas pasiivis-aggressiivisuus), kuin mitä miehen narsistisuus. Narsistisuus on asiantuntijoiden yleisten arvioiden mukaan kuitenkin yleisesti ottaeen selvästi yleiesempää miehillä - ainakin osin yhteiskunnallisista ja kasvatuksisista tekijöistä johtuen. Kummassakin sukupuolessa on kuitenkin niin julkinarsisteja kuin ns. piilonarsisteja ja piilonarsisteillakin esiintyy välillä jukinarsistille tyypillisempää ja avoimemmin näkyvää narsistista käytöstä, kuten esim. raivokohtaukset. Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan ole narsisteja.

Mielestäni käytät väkivalta-sanaa myös vähän poikkeuksellisesti. Sinun mukaasi esim. jo pelkästään vihan tunne on itsessään väkivaltaa.  Miten vihaa ilmaisee, voi toki kärjistyä väkivallaksi (henkiseksi tai fyysiseksi), mutta vihan tunne on normaali tunne ja sitä voi purkaa ja ilmasta monilla tavoilla, myös rakentavammillakin tavoilla, kuin väkivalta toisia kohtaan. Esim. Vihaa tai turhautumista voi esim. jopa kanavoida tarmokkaaseen asioiden tekemiseen ja korjaamiseen. Pelkkä yksittäinen suuttumus toiselle tai vihanpurkaus ei yleensä myöskään istu termin "henkinen väkivalta" alle. (Vrt. epävarmuuden ja pelon tunne ei ole väkivaltaa, mutta jos sitä ilmaisee esim. jatkuvalla sairaaloisella mustasukkaisuudella, niin siitä tulee väkivaltaa.)

Itse kaipaisin sinulta myös enemmän konkreettisia esimerkkejä, kuinka teoriasi ja ajatuksesi käytönnössä ilmenee. Kirjoitat pääosin hyvin teoreettisella tasolla ja käytät selittämättä termejä, joiden merkitys ei ole aina tiedossa / mitä niillä kussakin yhteydessä tarkoitat.

Ehdotan myös, että aloittaisit oman ketjun tälle sinun aloittamallesi aiheelle, joka on alkanut elää täällä omaa elämäänsä, ja jatkaisimme halukkaiden kesken keskustelua omassa ketjussa, sillä tämä ei juuri liity enää aloituksen aiheeseen. Uuteen ketjuun linkkaisit tämän ketjun sekä sivunumeron, joska tämä uuden aiheen keskustelu alkoi.

Juu sori, ehdin vastata tuohon ennen kuin luon tuon. Mutta tässä on linkki:

https://www.vauva.fi/keskustelu/5094024/linkki-uuteen-keskusteluun-jatk…

Ei tuolla tavalla luotuun keskusteluun tule muita kuin omia kommenttejasi. Kun et siis otsikossa valota yhtään mitä se keskustelu koskee. Eivät kaikki vauvapalstan lukijat ole lukeneet tätä nimenomaista keskusteua.

Mutta siitä pongot tietysti, että todella teit uuden ketjun ja lakkasit (toivottavasti) pilaamasta tätä ketjua.

Joo, olisi hyvä laittaa aihetta kuvaava otsikko ja alustus aiheesta (samalla tavalla kuten normaalistikin tehdään..) En oikein tajua uuden ketjun ideaa, ilman että aihe on kerrottu.

Vierailija kirjoitti:

Joo, olisi hyvä laittaa aihetta kuvaava otsikko ja alustus aiheesta (samalla tavalla kuten normaalistikin tehdään..) En oikein tajua uuden ketjun ideaa, ilman että aihe on kerrottu.

Ei sillä ollutkaan muuta ideaa, kuin vastata sille, joka vastasi minulle, jotta jos hän haluaa jälleen vastata, niin ei enää täyty tämä ketju siitä aiheesta. Ja minä voin sitten myös sinne mahdollisesti kirjoittaa. Ei sillä muuta virkaa ollut.

Homo Neanderthal 2 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, olisi hyvä laittaa aihetta kuvaava otsikko ja alustus aiheesta (samalla tavalla kuten normaalistikin tehdään..) En oikein tajua uuden ketjun ideaa, ilman että aihe on kerrottu.

Ei sillä ollutkaan muuta ideaa, kuin vastata sille, joka vastasi minulle, jotta jos hän haluaa jälleen vastata, niin ei enää täyty tämä ketju siitä aiheesta. Ja minä voin sitten myös sinne mahdollisesti kirjoittaa. Ei sillä muuta virkaa ollut.

Eli haluat siis toisin sanoen todellakin vain kaapata tämän ketjun ja besserwisseröidä, et ollenkaan oikeasti keskustella haluamastasi aiheesta? Just joo. Kunnon trollausta siis.

Vierailija kirjoitti:

Homo Neanderthal 2 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, olisi hyvä laittaa aihetta kuvaava otsikko ja alustus aiheesta (samalla tavalla kuten normaalistikin tehdään..) En oikein tajua uuden ketjun ideaa, ilman että aihe on kerrottu.

Ei sillä ollutkaan muuta ideaa, kuin vastata sille, joka vastasi minulle, jotta jos hän haluaa jälleen vastata, niin ei enää täyty tämä ketju siitä aiheesta. Ja minä voin sitten myös sinne mahdollisesti kirjoittaa. Ei sillä muuta virkaa ollut.

Eli haluat siis toisin sanoen todellakin vain kaapata tämän ketjun ja besserwisseröidä, et ollenkaan oikeasti keskustella haluamastasi aiheesta? Just joo. Kunnon trollausta siis.

No juuri siksi loin sen uuden ketjun, kun hän kehotti ja että siellä voisi jatkaa keskustelua siitä egon rakenteesta ja muusta.

Sanot suoraan, ettei tällainen toimintatapa ole hyväksyttävää ja se johtaa jossain vaiheessa eroon. Kysyt voitko olla jotenkin avuksi, että mieli ois miehellä parempi. Jatkat sitä kyselyä muutaman viikon ja jos ei puhu, niin sitten on jo miehessä pahasti vikaa. Teet niitä pieniä asioita mitä mies pyytää. Ehkä hänkin oppii sinua huomioimaan. Parisuhteessa pitää olla nöyrä, ja jos halua on, niin se pitää näyttää.

Parhaimmillaan tässä on vaan kyse väsymyksestä, eikä osaa sitä sanoittaa.

Pahimmillaan mies pettää tai on vaan kypsynyt koko parisuhteeseen. Mutta ootpahan yrittänyt. Suosittelen yrittämään.

Kuulostaa pettämiseltä... Ja ihan vakavissaan pettämiseltä, eli haluaa erota jotta voi olla tämän uuden kanssa. Eroaminen nykyisestä vain liian vaikeaa, eikä halua olla se joka aloitteen erosta tekee. Ap sais kyllä kertoa sitten todellisen syyn käytökselle, ja vaikka pakolla puristaa sen ukosta ulos, sillä tähän on vedetty nyy sivustaseuraajat mukaan, jotka haluavat tietää totuuden!

Homo Neanderthal 2 kirjoitti:

Sitä vaihtoehtoa ei ole suostuttu edes hypoteettisella tasolla pohtimaan, että AP:n miehen ärtyneisyys ja välttely voisivat johtua haitallisesta äitisymbioosin kaltaisesta tilasta, joka sisältää sen feminiinisen egon kontrollin ja syö miehen energiaa.

:D

 

Ap, mitkäs on mietteet?

Mitä mieltä olet siitä, että mies ei enää ikinä aio asentaa kojelautakameraa autoonsa?

Ompas tänne tullut paljon keskustelua, osa vähän ehkä asian sivustakin.

Huomaan eläväni sumussa. Koitan selvitä arjesta ja samalla mietin tulevaisuutta. Oikeastaan nyt olen myöntänyt itselleni, että suhde ei tunnu enää lainkaan samalta kuin aiemmin. Jotenkin vain kurjaa, että mietin eroa vain siksi, että minulle on sanottu, että toinen osapuoli on miettinyt eroa.

Olen valmistautunut miehen kanssa viimeiseen keskusteluun. Pettämisestä en ole saanut pitäviä todisteita, mutta kyllä miehen toiminta vähän siihen viittaa, että jotain on meneillään. -Ap

Kuule ap unohda se pettäminen hetkeksi. Koska jos keskityt siihen niin et huomaa pääasiaa.

Eli koetko että teillä on parisuhde jossa molemmat kunnioittavat toisiaan? Ja tämä näkyy tavassa toimia toista kohtaan sekä puheissa. Koetko että sekä taloudelliset että aikataululliset resurssit jaetaan perheessä reilusti?

Eli jos et käytä aikaasi sen miettimiseen onko mies pettänyt vaan siihen että kohteleeko hän sinua hyvin? Kohteleeko hän teidän lapsia hyvin? Millaisen parisuhdemallin annat lapsillesi nyt? Oppiiko poikasi että miehellä on oikeus tehdä mitä haluaa ja naisen tulee palvella auliisti ja kuunnella huutoa ja turhasta syyttelyä? Luuletko että poikasi pystyy löytämään naisen joka suostuu pitkäaikaiseen parisuhteeseen näin ajattelevan miehen kanssa? Entä haluatko että tyttäresi hakeutuu samanlaiseen parisuhteeseen mikä teillä nyt on? Päätyy miehen ovimatoksi? Tottakai voit kertoa lapsillesi millaista avioliitossa kuuluu olla. Mutta mikä jää jokapäiväisenä kokemuksena lasten mieliin jos jatkatte näin yhdessä?

Tottakai lastenkin kannalta ydinperhe olisi kaikista paras ratkaisu. Mutta jos se ei toimi niin erokin on parempi kuin tappeleva ja toimimaton ydinperhe. Jos mies suostuu myöntämään että hänessä on vikaa (ei tarvi myöntää että kaikki olisi kiinni miehestä koska aina asiassa monta puolta mutta ainakin merkittävä osa)ja hän haluaa korjata asian lähtisin tuossa tilanteessa parisihdeterapiaan tai mitä nyt olisi mahdollista löytää tilanteeseen. Jos miehen asenne on että vika on kaikissa muissa niin tilanteessa ei oikeastaan ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin ero. Se saattaa säikyttää miehen järkiinsä mutta todennäköisesti sinä olet siinä vaiheessa jo oppinut nauttimaan elämästä lasten kanssa ilman riippakiveä ja pääset miettimään puhtaalta pöydältä haluatko palata yhteen ja jos haluat niin millä ehdoilla.

Jos miehen mielestä vika on vain kaikissa muissa niin eihän tilanne kuulosta millään tavoin normaalilta tai reilulta. Tai siis selkeästi kuulostaa että miehellä on itsellään joku paha ongelma. Ehkä toinen nainen, identiteettikriisi tai mikä lie mutta jos ei suostu puhumaan ja syyttelee vain muita niin ap ei voi auttaa ongelman ratkaisemisessa.

Vierailija kirjoitti:

Ompas tänne tullut paljon keskustelua, osa vähän ehkä asian sivustakin.

Huomaan eläväni sumussa. Koitan selvitä arjesta ja samalla mietin tulevaisuutta. Oikeastaan nyt olen myöntänyt itselleni, että suhde ei tunnu enää lainkaan samalta kuin aiemmin. Jotenkin vain kurjaa, että mietin eroa vain siksi, että minulle on sanottu, että toinen osapuoli on miettinyt eroa.

Olen valmistautunut miehen kanssa viimeiseen keskusteluun. Pettämisestä en ole saanut pitäviä todisteita, mutta kyllä miehen toiminta vähän siihen viittaa, että jotain on meneillään. -Ap

Miten niin mietit eroa vain siksi että toinen on uhannut erolla.

- miehesi ei hoida osaansa perhearjesta

- miehesi ei halua tarjota sinulle vastaavaa vapaa-aikaa mitä vaatii itselleen

- miehesi haukkuu sinua

- miehesi kohtelee sinua alentavasti esim epäilee mielenterveyttäsi ja koettaa itseasiassa murtaa sitä

- miehesi kohtelee lapsi huonosti puhumalla näille sinusta rumasti kun aioit mennä itsekin lomalle ilman lapsia jne.

Eli kyse ei todellakaan ole vain siitä että toinen uhkasi erolla.

Vierailija kirjoitti:

Kuule ap unohda se pettäminen hetkeksi. Koska jos keskityt siihen niin et huomaa pääasiaa.

Eli koetko että teillä on parisuhde jossa molemmat kunnioittavat toisiaan? Ja tämä näkyy tavassa toimia toista kohtaan sekä puheissa. Koetko että sekä taloudelliset että aikataululliset resurssit jaetaan perheessä reilusti?

Eli jos et käytä aikaasi sen miettimiseen onko mies pettänyt vaan siihen että kohteleeko hän sinua hyvin? Kohteleeko hän teidän lapsia hyvin? Millaisen parisuhdemallin annat lapsillesi nyt? Oppiiko poikasi että miehellä on oikeus tehdä mitä haluaa ja naisen tulee palvella auliisti ja kuunnella huutoa ja turhasta syyttelyä? Luuletko että poikasi pystyy löytämään naisen joka suostuu pitkäaikaiseen parisuhteeseen näin ajattelevan miehen kanssa? Entä haluatko että tyttäresi hakeutuu samanlaiseen parisuhteeseen mikä teillä nyt on? Päätyy miehen ovimatoksi? Tottakai voit kertoa lapsillesi millaista avioliitossa kuuluu olla. Mutta mikä jää jokapäiväisenä kokemuksena lasten mieliin jos jatkatte näin yhdessä?

Tottakai lastenkin kannalta ydinperhe olisi kaikista paras ratkaisu. Mutta jos se ei toimi niin erokin on parempi kuin tappeleva ja toimimaton ydinperhe. Jos mies suostuu myöntämään että hänessä on vikaa (ei tarvi myöntää että kaikki olisi kiinni miehestä koska aina asiassa monta puolta mutta ainakin merkittävä osa)ja hän haluaa korjata asian lähtisin tuossa tilanteessa parisihdeterapiaan tai mitä nyt olisi mahdollista löytää tilanteeseen. Jos miehen asenne on että vika on kaikissa muissa niin tilanteessa ei oikeastaan ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin ero. Se saattaa säikyttää miehen järkiinsä mutta todennäköisesti sinä olet siinä vaiheessa jo oppinut nauttimaan elämästä lasten kanssa ilman riippakiveä ja pääset miettimään puhtaalta pöydältä haluatko palata yhteen ja jos haluat niin millä ehdoilla.

Jos miehen mielestä vika on vain kaikissa muissa niin eihän tilanne kuulosta millään tavoin normaalilta tai reilulta. Tai siis selkeästi kuulostaa että miehellä on itsellään joku paha ongelma. Ehkä toinen nainen, identiteettikriisi tai mikä lie mutta jos ei suostu puhumaan ja syyttelee vain muita niin ap ei voi auttaa ongelman ratkaisemisessa.

Kirjoitit hyvin asioita , joita tällä hetkellä mietin. Kun mies otti erokortin esiin tajusin, että panostukseni ihan mihin tahansa asiaan tuntuu turhalle ja siinä näitä ristiriitoja aikoi tulla esiin.

Tällä hetkellä mielipide tuntuu muuttuvan päivittäin. Välillä haluan jäädä ja välillä taas lähteä. Kipinää suhteessa ei enää ole. Mietin, että tuleeko se tunne enää lainkaan takaisin. Terpiasta mies ei innostu. Silti tuntuu edelleen sumuiselta tämä kaikki.

Tällä hetkellä tuntuu oikeastaan hyvältä olla ilman miehen läsnäoloa. Tiedän, että pärjään näin jos päätämme erota. -ap

Hei, näin miehenä ja pienen lapsen isänä voin sanoa ettei sekään rooli ole helppo. Monenlaisia ajatjksia pörrää päässä. Annan esimerkin, jolla siis tarkoitus kuvata sitä että aina ei ole kysymys pettämisestä, tuntuu tärkeältä välillä saada omaa tilaa. Ihan varmasti myös lasten äidelläkin.

Taloudellinen vastuu tuntuu kasautuvan kuitenkin sille joka tienaa enemmän. Rahan meno perheessä järkyttävä näillä hinnoilla. Omat säästöt hupenee ja tienata ei ehdi, niin paljon, että palkka riittäisi kompensoimaan joka kuukausi menoja. Välillä tämä tympii kovastikin. Ei kehtaa tästä aina mainita. Vaimo tilailee paketteja, toki palautteleekin niitä takaisin. Käy jossain ripsihuollossa, koska on aina käynyt. Mukava kuitenkin että huolehtii itsestään. Itsellä oli aikanaan kallis harrastus, ei ole enää. Kaikki rahat menee perheeseen. Joskus väkisillä haluan itsellekin jotain, että olisi edes jokin ilo itselläkin.

Työpäivän jälkeen otan aktiivisen roolin lapsen hoidosta, lisäksi heitän hänet aina tarhaan ja haen sieltä. Vaimo painaa 3/4 kk vkl töitä, joten hoito on tällöin minun vastuulla. Tarkoittaa siis sitä, että harvoin olen aivan yksin kotona. Yleensä annan vaimon nähdä kavereitaan hänen vapaillaan, koska ajattelen hänen sitä tarvitsevan. Lisäksi ajokortillisena minulla on vastuu kauppareissusta. Tällainen tilanne voi johtaa siihen, että mies kokee olevansa pelkkä suorittaja ja jumissa tilanteessa. väkisilläkin miettii keinoja helpottaa tilannetta. Ero voi tuntua ajatuksen tasolla ratkaisulta, muttei kuitenkaan ole järkevä vaihtoehto, koska ajattelen kaiken helpottuvan jossain vaiheessa. Laitoin aikaisemmin, että parisuhteen eteen pitää huomioida toisten tarpeita, kysellä voiko tehdä toisen päivästä paremman. Tärkeää on huomioida pienillä asioilla, että toinenkin saa tilaa, ennen kuin hän ottaa sitä röyhkeästi toista huomioimatta. Itsellä kyllä vaimo tähän kannustaa, varmaan itsessäkin tässä osallisuutta, koska ei halua käyttää sitä lepoaikaa johonkin juopotteluun ja palautua siitä pari päivää. Itselle tärkeää liikunta. Odotukseni kesässä, että voisi edes tämän taaperon ottaa pyöräreissuille mukaan. Toki harrastukset vievät aikaa, eikä sovellu lapsen päivärytmiin kovin helposti. Missään vaiheessa en ole miettinyt toista naista, pettämistä.... haluan vain omaa aikaa.

Rahat loppu.

Vierailija kirjoitti:

Hei, näin miehenä ja pienen lapsen isänä voin sanoa ettei sekään rooli ole helppo. Monenlaisia ajatjksia pörrää päässä. Annan esimerkin, jolla siis tarkoitus kuvata sitä että aina ei ole kysymys pettämisestä, tuntuu tärkeältä välillä saada omaa tilaa. Ihan varmasti myös lasten äidelläkin.

Taloudellinen vastuu tuntuu kasautuvan kuitenkin sille joka tienaa enemmän. Rahan meno perheessä järkyttävä näillä hinnoilla. Omat säästöt hupenee ja tienata ei ehdi, niin paljon, että palkka riittäisi kompensoimaan joka kuukausi menoja. Välillä tämä tympii kovastikin. Ei kehtaa tästä aina mainita. Vaimo tilailee paketteja, toki palautteleekin niitä takaisin. Käy jossain ripsihuollossa, koska on aina käynyt. Mukava kuitenkin että huolehtii itsestään. Itsellä oli aikanaan kallis harrastus, ei ole enää. Kaikki rahat menee perheeseen. Joskus väkisillä haluan itsellekin jotain, että olisi edes jokin ilo itselläkin.

Miksi te ette puhu raha-asioista? Aivan kuin vaimosi ei edes tietäisi, millä tolalla ne ovat. Älytöntä, ja jotenkin todella... 1950-lukulaista.

Onneksi ei ole rahat loppu, mutta kauas näköisenä ihmisenä sekin päivä voi tulla. Odottelen, että vaimo alkaa kokopäivä työhön. Tällöin reilumpaa myös maksattaa hänellä asioita. Ymmärrän sen, että vaatteita pitää tilata. Äitiys muutti vaatekokoa ja kenkäkokoa. Paljon ostettavaa. Raha on joka jakaa mielipiteitä, silloin kun sitä on, niin on se helpompaa. Toki palkka itsellä aivan ok ja sillä elättää tämän hetken. Kyllähän vaimokin menettää rahaa kun ei voi tehdä koko päiväisesti töitä. Turhaan siitä toiselle paha mieltä tekee, kun ei mahdottomasti asialle hetkeen mitään tehdä. Pointtini oli, ettei aina kyse ole pettämisestä, kuten enemmistö täällä pohtii.

Miten vappu meni?

Oletko saanut kertomaan?

Kysytään, sopiiko, että anoppi tulee huomenna kylään. Huomenna kysytään, käykö se, että anoppi jää asumaan kanssamme joksikin aikaa. Lähdetään yhdessä miehen kanssa autotalliin ja kuunnellaan puhumatta.