Miten saada mies kertomaan mikä on vialla?

Käyttäjä2875 kirjoitti:

Miehiltä menee se pää sekaisin jos on paljon asioita tehtävänä. Eivät osaa organisoida. Se putkiaivoisuus on todella hyvä sana.

Tämä pitää paikkansa!

Vierailija kirjoitti:

Otan osaa. Sama meno täällä, tosin jatkunut jo yli vuoden. Miehellä lähes aina pinna kireällä ja ihan pienistä asioista. On ollut lyhyitä aikoja ok tässä välissä mutta enimmäkseen vain kiukuttelee koko perheelleen. Ei suostu kertomaan että mikä on pielessä. Minua yleensä syyttää kuinka teen kaiken muka väärin? Olen ehdottanut jo eroakin että saa aloittaa ns. oman elämän mutta eipä vaan sekään vaihtoehto kelpaa. Ihan kuin tarkoituksella yrittäisi minut saada pimahtamaan ja tekemään sen ratkaisun? Mies on myös löytänyt uudet kaverit joiden kanssa viettää paljon aikaansa. Epäilen pettämistä.

Haluaa että huolto pelaa kotona ja kylillä saa, tiedät mitä

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2875 kirjoitti:

Miehiltä menee se pää sekaisin jos on paljon asioita tehtävänä. Eivät osaa organisoida. Se putkiaivoisuus on todella hyvä sana.

Tämä pitää paikkansa!

ei pidä. taasko nainen oletti tietävänsä miesten aivoituksista yhtään mitään? miehet ovat loogisia otuksia, toisin kun naiset, jotka menee tunteet edellä. 

Yleensä jos miehellä on vaikeuksia kertoa mikä vikana, se johtuu siitä kun nainen on lihonut eikä sellaista viitsi päin naamaa sanoa

Koronnousu.

Vierailija kirjoitti:

Avopuoliso muuttui yks kaks etäiseksi, eikä suostunut puhumaan mistä on kyse. Ei mukamas itsekään tiennyt. Ajettuaan minut lähes hulluuden partaalle puoli vuotta etäisyyttä jatkettuaan ei auttanut muuta kuin erota. Kolme viikkoa erilleen muutosta hän julkisti jo suhteensa nykyiseen puolisoonsa. Todellisuudessa mies siis hautoi eroa, ja mahdollisesti uusi kumppanikin oli tullut jo katsottua valmiiksi, vaikka sen kiistääkin. Erityisen epäreilua oli, että jätti eropäätöksenkin minun tehtäväksi, vaikka minä en olisi alunperin erota halunnut, vaan luulin, että meillä on kaikki hyvin.

Uskon että tässä on sama juttu kyseessä. On kyllästynyt ja hautoo eroa. Itse olin tuollainen ja olen nainen. Ärsytti kun toinen tuli lähelle,  kosketus inhotti. Mies oli tuppisuu eikä koskaan puhunut mistään, se vasta vituttikin ja oli todennäköisesti yksi iso syy siihen, miksi käyttäydyin noin. Olin yrittänyt vuosia saada hänestä jotain aitoa irti mutta ei. Työnsin häntä luotani käytökselläni ja eräänä päivänä hän jäi kiinni sivusuhteesta. Menimme pariterapiaan ja saimme vihdoin keskustelua auki ulkopuolisen avustaessa. Siitä alkoi meidän uusi matka. Annoin anteeksi pettämisen (en toki pysty sitä unohtamaan), mutta koska olin itse isossa roolissa sen aiheuttamisessa niin oli otettava myös vastuuta siitä. Jos miehesi ei suostu pariterapiaan niin sitten en tiedä, mitä tehdä. Ehkä sinä ap aloitat sivusuhteen ja jäät siitä tarkoituksella kiinni.

Ei millään. Olen itse ollut samanlaisessa tilanteessa ja odotin kärsivällisesti, yritin miellyttää ja muuttua paremmaksi, lopulta itkin, raivosin ja anelin polvillani että kertoo mikä on vialla. Sitten avasin hänen puhelimensa salaa ja paljastui että 15 vuoden ikäerosta huolimatta olin jo naimisiin mennessämme vielä 10 vuotta lisää liian vanha hänen makuunsa. Eli paljastui pedariksi. Seuraavaksi itkin ja raivosin että miksi. Miten julma täytyy ihmisen olla että menee naimisiin toisen kanssa tietäen itsestään tuollaisen asian, katsoo sivusta 8 vuotta kun tämä kärsii liitossa joka on rakennettu valheisiin, pistää matelemaan anellen vastauksia, ja lopuksi ei osaa edes antaa mitään selitystä teolleen. Pilaa toisen elämän.

Ero tuli. Suosittelen sinullekin, vielä kun et ole saanut edes selville syytä miehen käytökselle. Mitä et tiedä ei voi satuttaa sinua.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla, että se on monta kertaa yrittänyt kertoa mutta sinä et kuuntele? Nyt kannattaa koettaa järjestää lapset hoitoon ja ottaa aikaa sille keskustelulle. Kerrot nyt aluksi, että järjestät lapset hoitoon ja kysyt milloin hänellä olisi aikaa.

Miksi täällä toistellaan että lapset hoitoon? Eikö mies kykene olemaan riehumatta pelottavasti "keskustellessa"? Kyllä äidin ja isän on osattava puhua toisilleen normaalisti ilman että lapset pitää viedä turvaan ensin.

Uudet kaverit, uudet näkemykset ja vertailut, mitähän ne ovat?

Hänellä saattaa olla suhde menossa esim. töissä, ja tiuskii koska on huono omatunto. 

Vierailija kirjoitti:

Hei, näin miehenä ja pienen lapsen isänä voin sanoa ettei sekään rooli ole helppo. Monenlaisia ajatjksia pörrää päässä. Annan esimerkin, jolla siis tarkoitus kuvata sitä että aina ei ole kysymys pettämisestä, tuntuu tärkeältä välillä saada omaa tilaa. Ihan varmasti myös lasten äidelläkin.

Taloudellinen vastuu tuntuu kasautuvan kuitenkin sille joka tienaa enemmän. Rahan meno perheessä järkyttävä näillä hinnoilla. Omat säästöt hupenee ja tienata ei ehdi, niin paljon, että palkka riittäisi kompensoimaan joka kuukausi menoja. Välillä tämä tympii kovastikin. Ei kehtaa tästä aina mainita. Vaimo tilailee paketteja, toki palautteleekin niitä takaisin. Käy jossain ripsihuollossa, koska on aina käynyt. Mukava kuitenkin että huolehtii itsestään. Itsellä oli aikanaan kallis harrastus, ei ole enää. Kaikki rahat menee perheeseen. Joskus väkisillä haluan itsellekin jotain, että olisi edes jokin ilo itselläkin.

Työpäivän jälkeen otan aktiivisen roolin lapsen hoidosta, lisäksi heitän hänet aina tarhaan ja haen sieltä. Vaimo painaa 3/4 kk vkl töitä, joten hoito on tällöin minun vastuulla. Tarkoittaa siis sitä, että harvoin olen aivan yksin kotona. Yleensä annan vaimon nähdä kavereitaan hänen vapaillaan, koska ajattelen hänen sitä tarvitsevan. Lisäksi ajokortillisena minulla on vastuu kauppareissusta. Tällainen tilanne voi johtaa siihen, että mies kokee olevansa pelkkä suorittaja ja jumissa tilanteessa. väkisilläkin miettii keinoja helpottaa tilannetta. Ero voi tuntua ajatuksen tasolla ratkaisulta, muttei kuitenkaan ole järkevä vaihtoehto, koska ajattelen kaiken helpottuvan jossain vaiheessa. Laitoin aikaisemmin, että parisuhteen eteen pitää huomioida toisten tarpeita, kysellä voiko tehdä toisen päivästä paremman. Tärkeää on huomioida pienillä asioilla, että toinenkin saa tilaa, ennen kuin hän ottaa sitä röyhkeästi toista huomioimatta. Itsellä kyllä vaimo tähän kannustaa, varmaan itsessäkin tässä osallisuutta, koska ei halua käyttää sitä lepoaikaa johonkin juopotteluun ja palautua siitä pari päivää. Itselle tärkeää liikunta. Odotukseni kesässä, että voisi edes tämän taaperon ottaa pyöräreissuille mukaan. Toki harrastukset vievät aikaa, eikä sovellu lapsen päivärytmiin kovin helposti. Missään vaiheessa en ole miettinyt toista naista, pettämistä.... haluan vain omaa aikaa.

Kiva kuulla, että on kaltaisiasi kunnon miehiä. Itse naisena olen vasta iän myötä alkanut ymmärtää miestä juuri tuon oman ajan ja tilan tarpeen suhteen. Tämä on parantanut suhdettamme selvästi. Ap:lle voimia vaikeaan tilanteeseen - kaikki järjestyy lopulta niinkuin on tarkoitus.

Epäilen sitä pettämistä.

Nyt olen itse ollut sinkkuna jo vuosia. Yllättävän helposti ukkomiehet olisivat pettämässä vaimojaan, jos vain en itse kieltäytyisi. En ole edes nuori tai mikään upea kaunotar.

Kenenkään ei pidä suuttua nyt tästä, puhun noin yleisesti ottaen asioista. Poikkeuksia toki löytyy.

Onko mies ennen puhunut sulle ongelmistaan?

Kun mies ei enää rakasta, hän kääntyy itseensä, syyllistyy, häpeää ja suree jo etukäteen mahdollisen perheen menetystä, mutta ei osaa myöskään lähteä perheestä. Miehille on iskostettu niin lujaan ja luuytimeen asti, että mies ei jätä vaimoa, eikä perhettä, sillä heistä tulee pitää huolta. Mies kärsii hiljaa ja odottaa, että vuodet kuluu, että vaimo löytää toisen, että universumi järjestää asiat. Mies on sillä tavalla vähän heikko, ettei osaa pitää itsestän huolta ja sanoa "on ihan ok haluta myös omaa onnellisuuttaan". 

kuullostaa työstressiltä

Olet lasten kanssa kotona. Onko sinulla omaa tekemistä tai menoja?

Hanki työpaikka. Saat omaa rahaa ja ajatuksia, lapset saavat kavereita.

Usein kotiäiti tahtomattaan ja huomaamattaan muuttuu huonekaluksi tai kodinkoneeksi. Millainen olit kun tapasitte? Oletko muuttunut tylsäksi?

Ennen eron miettimistä tee ensin kaikkesi jotta olet itse mielenkiintoinen, hauska ja kivaa seuraa.

Ihan kuin suoraan minun elämästäni. Lisäksi vielä henkinen väkivalta, solvaukset, mököttäminen, komentelu, hyljeksintä, raivokohtaukset, aina vaan myöhäisemmät kotiintuloajat, epämääräiset yöpymiset "kaverilla", avioerolla uhkailu yms. Jos uskalsin olla ei mieltä tai sanoa esim.myöhäisistä kotiintuloista, riita oli valmis.

Epäilin, että kuvioissa oli toinen nainen, mutta ei myöntänyt asiaa. Eipä olisi ollut ensimmäinen kerta. Tämä viimeisin ei ilmeisesti sitten huolinutkaan, vaan antoi pakit ja se sai käytöksen muuttumaan pahemmaksi.

Liian kauan kestin, kunnes lähdin ja otin eron. Kertaakaan en ole katunut.

Koettaa, ei koittaa!

Vierailija kirjoitti:

Hei, näin miehenä ja pienen lapsen isänä voin sanoa ettei sekään rooli ole helppo. Monenlaisia ajatjksia pörrää päässä. Annan esimerkin, jolla siis tarkoitus kuvata sitä että aina ei ole kysymys pettämisestä, tuntuu tärkeältä välillä saada omaa tilaa. Ihan varmasti myös lasten äidelläkin.

Taloudellinen vastuu tuntuu kasautuvan kuitenkin sille joka tienaa enemmän. Rahan meno perheessä järkyttävä näillä hinnoilla. Omat säästöt hupenee ja tienata ei ehdi, niin paljon, että palkka riittäisi kompensoimaan joka kuukausi menoja. Välillä tämä tympii kovastikin. Ei kehtaa tästä aina mainita. Vaimo tilailee paketteja, toki palautteleekin niitä takaisin. Käy jossain ripsihuollossa, koska on aina käynyt. Mukava kuitenkin että huolehtii itsestään. Itsellä oli aikanaan kallis harrastus, ei ole enää. Kaikki rahat menee perheeseen. Joskus väkisillä haluan itsellekin jotain, että olisi edes jokin ilo itselläkin.

Työpäivän jälkeen otan aktiivisen roolin lapsen hoidosta, lisäksi heitän hänet aina tarhaan ja haen sieltä. Vaimo painaa 3/4 kk vkl töitä, joten hoito on tällöin minun vastuulla. Tarkoittaa siis sitä, että harvoin olen aivan yksin kotona. Yleensä annan vaimon nähdä kavereitaan hänen vapaillaan, koska ajattelen hänen sitä tarvitsevan. Lisäksi ajokortillisena minulla on vastuu kauppareissusta. Tällainen tilanne voi johtaa siihen, että mies kokee olevansa pelkkä suorittaja ja jumissa tilanteessa. väkisilläkin miettii keinoja helpottaa tilannetta. Ero voi tuntua ajatuksen tasolla ratkaisulta, muttei kuitenkaan ole järkevä vaihtoehto, koska ajattelen kaiken helpottuvan jossain vaiheessa. Laitoin aikaisemmin, että parisuhteen eteen pitää huomioida toisten tarpeita, kysellä voiko tehdä toisen päivästä paremman. Tärkeää on huomioida pienillä asioilla, että toinenkin saa tilaa, ennen kuin hän ottaa sitä röyhkeästi toista huomioimatta. Itsellä kyllä vaimo tähän kannustaa, varmaan itsessäkin tässä osallisuutta, koska ei halua käyttää sitä lepoaikaa johonkin juopotteluun ja palautua siitä pari päivää. Itselle tärkeää liikunta. Odotukseni kesässä, että voisi edes tämän taaperon ottaa pyöräreissuille mukaan. Toki harrastukset vievät aikaa, eikä sovellu lapsen päivärytmiin kovin helposti. Missään vaiheessa en ole miettinyt toista naista, pettämistä.... haluan vain omaa aikaa.

Hienoa, että nykyään on tällaisia miehiä! Tsemppiä, koita saada omaa aikaa, miten olisi lapsenvahti joskus viikonloppuna? Lohduksi voin sanoa, että lapset kasvavat todella nopeasti ja sitten on omaa aikaa, mutta rankaltahan se siinä pikkulapsiaikana tuntuu.

Jarppi kirjoitti:

Kun mies ei enää rakasta, hän kääntyy itseensä, syyllistyy, häpeää ja suree jo etukäteen mahdollisen perheen menetystä, mutta ei osaa myöskään lähteä perheestä. Miehille on iskostettu niin lujaan ja luuytimeen asti, että mies ei jätä vaimoa, eikä perhettä, sillä heistä tulee pitää huolta. Mies kärsii hiljaa ja odottaa, että vuodet kuluu, että vaimo löytää toisen, että universumi järjestää asiat. Mies on sillä tavalla vähän heikko, ettei osaa pitää itsestän huolta ja sanoa "on ihan ok haluta myös omaa onnellisuuttaan". 

Mutta vaimo ja koko perhe kärsii aivan suunnattomasti miehen käytöksestä. Sekä muka on perheestä huolta pitämistä!?! Aivan järjettömän epäloogista sairasta meininkiä.