Linkki uuteen keskusteluun (jatkoa toisesta keskustelusta)
[quote=Vierailija][quote=Homo Neanderthal 2][quote=Vierailija][quote=Homo Neanderthal 2][quote=Vierailija][quote=Homo Neanderthal 2][quote=Vierailija]
En ole nalkuttaja, mutta käsittääkseni nalkuttamisen syy voi olla yleensä nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tarve sekä asian käsittelyn tarve eikä tarve kontrolloida. Kun sitten vastapuoli järjestelmällisesti kieltäytyy kohtaamasta kumppaninsa puhetta, estääkseen "kontrolloinin" tapahtumasta, kierre on valmis eikä sen syntylähde ole nalkuttaja vaan kohde.
Minusta tuli joskus elämässäni hetkeksi huutaja. Siinäkään kyse ei ollut komentamisesta tai päsmäröinnistä vaan reaktiivisuudesta vähättelyyn ja itsestäänselvänä pitämiseen ja siihen, että omia tarpeita ei huomioitu pyynnöistä huolimatta. Jatkossa kyllä ymmärrän poistua kokonaan suhteesta sen sijaan, että jäisin siihen olemaan ja sitten kilahtelisin aika ajoin pahaa oloani. [/quote]
Niin, kyllä näin on. Miesten tulisin huomioida enemmän. Mutta tosiaan esim. omassa äitisuhteessani kyse näyttää enemmän olevan kontrollin tarpeesta, joka on tuntunut jatkuvan vaippaiästä yli 30-vuotiaaksi. Useat miespuoliset tuttavat ovat myös kertoneet samanlaisesta kokemuksesta feminiinisen egon ikeen alla äitisuhteessaan. Isä ei samanlaista "henkistä" kontrollia ole ottanut useimmissakaan tapauksissa, vaan kyse ollut juuri naisesta ja tämä erityisesti näyttää koskevan poikalapsia.[/quote]
Olet käsittääkseni sitä mieltä, että naisen tulisi tiedostaa, että sinä et ole samanlainen kuin hänen edellinen miehensä.
Ehkä sinunkin olisi siis aika tiedostaa, että vaimosi ei ole samanlainen kuin äitisi, eikä tyrkyttää hänelle alitajuisia motiiveja, joiden perusteella saat luvan rangaista häntä äitisi tekemisistä ja tavoitteista.[/quote]
Siis hetkinen, ei minulla edes ole vaimoa. Toisekseen, kyllä minä tiedostan etteivät kaikki naiset ole sellaisia kuin äitini. Se mistä olen viesteissäni puhunut, on feminiininen ego, jolla näitä alistavia ja dominoivia piirteitä on yhtälailla, kuin maskuliinisella egolla, mikä tuntuu olevan vähän kollektiivinen denial. Olen tuonut vain esiin, että joskus se saattaa olla ongelmien taustalla/osatekijänä, ottaen huomioon että n.85% maailman väestöstä elää vaihtelevin astein egonsa mukaan ja länsimaissakin n.50%. Ja näistä muutama prosentti elää täysin eli ovat ns. narsisteja. Mitä alhaisempi tajunnantaso, sitä enemmän. En ole siis naissukupuolta tai naista yleistänyt, vaan feminiinisen egon, jolla tiettyjä piirteitä nähdäkseni on ja joka riippuen sitten ihmisen tajunnantasosta enemmän tai vähemmän dominoi tai sitten ei ollenkaan (harvinaista alle 0,2% väestöstä). Tottakai tiedostan, etteivät naiset välttämättä toimi egonsa mukaan, mutta puhuinkin enemmän potentiaalista, joka on ja joka tulisi ottaa huomioon selvitettäessä ongelmaa. Eli nyt on vähän väärin näköjään ymmärretty viestini. Tätäkään loukkaantumisongelmaa ei olisi, ellei ihminen indentifioisi itseään niin vahvasti egoonsa, joka ei ole sama asia kuin ihminen ja tajunta.[/quote]
En ihmettele yhtään, ettei sinulla ole vaimoa. Kukaan ei kestä tuollaista besserwisserismiä ja omahyväistä jankutusta mitä harrastat.[/quote]
No onko se automaattisesti besserwissermismiä, jos yrittää puhua asiaa ja tuoda toisenlaista näkökulmaa? Olen sentään pyrkinyt ainakin soveltamaan Sokrateen kolmoissihtiä parhaimpani mukaan.
Eli onko asia totta, josta aion puhua? Uskoakseni on. Onko se hyvää? Jos se on totta, on se myös jollain aikavälillä hyvää. Onko se hyödyllistä? Mielestäni on, koska tieto&ymmärrys egon toiminnasta auttaa nostamaan tajunnantasoa ja parantamaan kollektiivista ilmapiiriä/maailmaa.[/quote]
Minusta vaikuttaa kovasti siltä, että käsityksesi sukupuolten yleisistä vallitsevista ominaisuuksista on vahvasti vääristynyt, värittynyt ja vinoutunut. Puhut egosta, ja haluat tehdä eron henkilöön kokonisuutena vrt. henkilön ego. Kaikilla on kuitenkin jonkinainen ego, itse, toimija, joka ohjaa tietoista toimintaa.
Olet myös sitä mieltä, että ainoa tapa luopua esim. henkisen väkivallan harjottamisesta, on päästä egosta, omasta itsestä, minuudesta, kokonaan eroon. Tämä ajatus kielii kyllä sellaisesta minuudesta, jossa lapsuudessa minuuden, egon, kehitys ja mm.itsetunnon kehitys, on häiriintynyt. Parempi vaihtoehto mielestäni olisi koittaa edistää tervettä minuuden kehitystä ja korjata minuuden traumoja. Sinulla vaikuttaa olevan kaikenkaikkiaan ihmisen minuudesta (ego) ja sen pyrkimyksistä ainoastaan hyvin negatiivinen kuva. Ego, minuus, voi toimia kuitenkin hyvilläkin terveillä tavoilla, siitä ei tarvitse luopua.
ks. ego: https://fi.wikipedia.org/wiki/Min%C3%A4_(ego)
On mielestäni kummallista selittää, että käytännössä lähes kaikki haluaisivat aina voimakkaasti hallita ja alistaa ja jostain syystä erityisesti juuri toista sukupuolta, ja keinot siihen olisivat vain vähän erilaiset eri sukupuolilla (puhut feminiinisestä ja maskuliinisesta egosta). Mielestäsi egon toiminnassa olisi usein kyse henkisestä väkivallasta, jonka myös mainitsit aiemmin olevan mielestäsi pääasiassa vain naisten käyttämä väkivallan muoto. Tämä ei ole objektiivisesti tarkasteltuna yksinkertaisesti totta. Myöskään kaikkien ego ja minuus ei ole voimakkaan narsistinen. Egosta ei tarvitse luopua, osatakseen olla empaattinen ja toimia toisia kunnioittavalla tavalla. Voimakkaan narsistinen ihminen myös haluaa alistaa ja hallita toisia ihmisiä kohteen sukupuoleen katsomatta.
Pahoin pelkään, että peilaat omaa itseäsi (ja omaa egoasi, minuuttasi) tähän täällä kirjoittamaasi teoriaasi ja oletat perusteetta, että kaikki (ja kaikkien minuus) ovat ja toimii samanlailla kuin sinä, vaikkei ole näin. Osan kohdalla voi olla niin, mutta väitän, että valtaosan kohdalle ei. On hyvin tavallista (tavallinen harha ja vääristymä), olettaa muiden olevan pitkälle samanlaisia kuin itse, toimivan samoista lähtököhdista ja motiivesta. Näinhän ei kuitenkaan ole. Teoriasi ja käsityksesi ihmisen minuudesta ja sen voimakkaasti negatiivistista hallintapyrkimyksistä ja kertomasi mukaisesta narsistisuudesta, vaikuttaisi yhtäkkiä arvioiden kuvaavan todella ennemminkin lapsuudessa voimakkaasti haavoittutta minuutta (egoa) ja itsetunnon kehittymättömyyttä. Valtaosalla ei kuitenkaan ole niin.[/quote]
On totta mitä kirjoitit, että valtaosa ihmisistä ei ole narsisteja. En ole niin tosiaan väittänytkään, vaan olen puhunut egon rakenteesta, joka ei ytimeltään juuri muutu. Tämän egon universaalin rakenteenhan voi huomata, kun seuraa 2-vuotiaita lapsia, joilla ego alkaa kehittyä. Jotta voisi tästä infantiilista narsismista kehittyä, vaatii se rakkautta, mutta se joka kehittyy ei ole ego vaan tajunta. Tajunta kasvaa yli narsistisen egon ja sen tarpeiden. Teen siis eron tajunnan ja mielen välillä. Jossa tajunta on primääri elementti ja ego/mieli sekundäärinen. Vrt. David Bohmin implisiittinen ja eksplisiittinen järjestys, jossa tajunta on kvanttitason ominaisuus. Descartes sanoi: "Ajattelen, siis olen." Mutta totuudenmukaisempi oman näkemykseni mukaan on siis "Olen, siis ajattelen", viitaten tajunnan primääriin olemukseen ja egoon/mieleen sekundäärisenä havaitsijasta.
Henkinen/hengellinen kasvu voi tosiaan jonkun verran muokata egoa. Kuitenkin kun puhun egosta, viittaan aina tähän negatiiviseen aspektiin psyykkeessä, joka ei muutu, vaan ruokkii itseään negatiivisilla tunteilla häpeän, vihan, itsesäälin, syyllisyden ja muun kautta ja nauttii negatiivisuudesta sen kaikissa muodoissaan ja pitää itseään yllä negatiivisuden avulla. Eli se mitä siis tarkoitan egolla, on juuri tämä negatiivinen osuus ihmisen psyykkeestä, positiivinen aspekti on sitten rakkaus, empatia, kokonaiskuva ja toisten huomiointi jne. Teen siis eron siinä, että nämä positiiviset aspektit eivät ole koskaan egon ominaisuuksia, koska negatiivisen määritelmänsä ja rakenteensa takia se ei kykene rakastamaan, vaan rakkaus on kvanttitason oikean aivolohkon/sielun ominaisuus, ja ego/lineaarinen fyysiseen realiteettiin keskittyvä mieli eli vasemman aivolohkon ominaisuus (ts. Sen aivolohkon, joka hallitsee ihmisellä fyysisesti dominoivaa kättä eli yleensä vasen aivolohko).
Kun siis puhun egosta, viittaan tosiaan egolla vain tähän negatiiviseen ohjelmistoon, joka toimii aikalailla samalla tavalla kaikilla (vrt. Pieni lapsi) pienine variaatioineen. Toisilla sitten tajunta kasvaa yli tämän infantiilin narsistisen egovaiheen, mutta se joka kasvaa ja kehittyy ei ole minun realiteettikäsityksessä tämä ego, vaan tajunta, joka käsittää myös rakkauden ja rationaalisuuden. Eli minä näen egon vain negatiivisena ohjelmistona (häpeä, apatia, viha, syyllisyys, ylpeys). Tässä määritelmässä ego siis rakentuu lähinnä ylpeyden ja pelon varaan ja on ytimeltään narsistinen. Se että ihminen ei ole kuitenkaan narsisti, on rakkauden ansiota, mutta ego itsessään ei ole kykenevä rakkauteen juuri tämän kapean määritelmänsä takia. Minuus on suurempi kuin ego, se on myös pointtini. Näen siis egon vain eläimellisenä selviytymisohjelmistona, joka ei itsessään ole kykenevä rationaalisuuteen eikä rakkauteen, mutta voi hyödyntää niitä päämääriinsä (narsisti). Eli minun määritelmäni egosta on kapeampi, kuin sinulla ja siksi emme varmaan saavuttaneet yhteisymmärrystä.