Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten saada mies kertomaan mikä on vialla?
Miehen käytös on muuttunut kahden kuukauden aikana merkittävästi. Tekee pitkää työpäivää, aina on kiire. Perheen kanssa ei jää juurikaan aikaa mitä viettää. Mies on kireällä tuulella, eikä suostu keskustelemaan, mikä on vialla. Välillä hermostuu jos koitan antaa läheisyyttä arjessa. Välillä kimpaantuu ihan yhtä äkkiä, saattaa alkaa tiuskimaan tai huutamaan. Kääntää kaiken aina minun syyksi.
Mitä tässä voi olla tehtävissä? Ero? Eniten pohdin onko hänellä toinen.
Kommentit (1105)
Talk to me baby!
Tell me what's the matter now?
Tell me, baby, what's the matter now?
Are you tryin' to quit me, baby
But you don't know how?
t: Billie Holiday, Long gone blues
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Neanderthalensis kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiskohan tuo neanderdali vetäytyä luolaansa tai lähteä mammuttimetsälle tai sitten ihan tosissaan avata sen oman ketjun äitipoikasuhteelle.
Cancelointikultuuri on voimissaan. JÄTÄ SE SIKA ei turhaan ole tämän paikan tunnuslaise. Toksinen w o ke feminismi voimaanuttaa eikä edes harkita, että miehellä SAATAISI olisi joku muu ongelma. Angstinen toksinen w öke-feminismi teki päätöksen tietämättä oikeasti tilaneen laatua. Luuletteko, että maailma paranee tuolla asenteella? Isoäiti-äiti-poikasuhde on puhdas ad hominem.
Äläpä viitti vetää tollasta perusteetonta marttyyrikorttia. Kun kaappaa/ toisen ketjun ihan muulle aiheelle, niin ei ole mitään cancelointia kehottaa keskustelemaan aiheesta esim. toisessa ketjussa...jo monettako kertaa,...
Typerää öyhöttää mistään canceloinnista tässä yhteydessä ja vesittää siten myös oikean perustellun kritiikin siitäkin (cancelointikulttuurin ongelmat / ylilyönnit).
Kaapataan mitä? Kannataisi käydä nyt pääkkylääkärillä. Kyllä tässä pyöritään kokoajan JÄTÄ SE SIKA filosofian piirissä eli miesvihaa.
Moniko teistä canceloija angstisista on edes harkinnut, että Ap:n miehellä olisi pahoja ongelmia ja ei halua levittää sitä ongelmaa vaimolleen.
Öyhötäminen terminä on vasemiston vihakultuurin luomaa termistöä eli merkasit itse itsesi. Vasemiston automaatinen "etsitään vihollinen" ideologia tulee suoraan väärintulkitusta Karl Marxin ajatuksesta teesi - antiteesi =synteesi asiasta ja synteesi on tulkittu sodaksi eikä yhteisymärykseksi. Vähän on vaikea keskustella, kun opponentti luulee vastapuolta viholiseksi, AATEVIHOLLISEKSI.
Vierailija kirjoitti:
Neanderthalensis kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiskohan tuo neanderdali vetäytyä luolaansa tai lähteä mammuttimetsälle tai sitten ihan tosissaan avata sen oman ketjun äitipoikasuhteelle.
Cancelointikultuuri on voimissaan. JÄTÄ SE SIKA ei turhaan ole tämän paikan tunnuslaise. Toksinen w o ke feminismi voimaanuttaa eikä edes harkita, että miehellä SAATAISI olisi joku muu ongelma. Angstinen toksinen w öke-feminismi teki päätöksen tietämättä oikeasti tilaneen laatua. Luuletteko, että maailma paranee tuolla asenteella? Isoäiti-äiti-poikasuhde on puhdas ad hominem.
Äläpä viitti vetää tollasta perusteetonta marttyyrikorttia. Kun kaappaa/ toisen ketjun ihan muulle aiheelle, niin ei ole mitään cancelointia kehottaa keskustelemaan aiheesta esim. toisessa ketjussa...jo monettako kertaa,...
Typerää öyhöttää mistään canceloinnista tässä yhteydessä ja vesittää siten myös oikean perustellun kritiikin siitäkin (cancelointikulttuurin ongelmat / ylilyönnit).
Kukahan tässä nyt vetää ja mitä aatepäätelmiä jne :D Jännä kun haukut toista siitä, mitä kirjoituksellasi vain ja ainoastaan sinä itse teet.
Homo Neanderthal 2 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole nalkuttaja, mutta käsittääkseni nalkuttamisen syy voi olla yleensä nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tarve sekä asian käsittelyn tarve eikä tarve kontrolloida. Kun sitten vastapuoli järjestelmällisesti kieltäytyy kohtaamasta kumppaninsa puhetta, estääkseen "kontrolloinin" tapahtumasta, kierre on valmis eikä sen syntylähde ole nalkuttaja vaan kohde.
Minusta tuli joskus elämässäni hetkeksi huutaja. Siinäkään kyse ei ollut komentamisesta tai päsmäröinnistä vaan reaktiivisuudesta vähättelyyn ja itsestäänselvänä pitämiseen ja siihen, että omia tarpeita ei huomioitu pyynnöistä huolimatta. Jatkossa kyllä ymmärrän poistua kokonaan suhteesta sen sijaan, että jäisin siihen olemaan ja sitten kilahtelisin aika ajoin pahaa oloani.
Niin, kyllä näin on. Miesten tulisin huomioida enemmän. Mutta tosiaan esim. omassa äitisuhteessani kyse näyttää enemmän olevan kontrollin tarpeesta, joka on tuntunut jatkuvan vaippaiästä yli 30-vuotiaaksi. Useat miespuoliset tuttavat ovat myös kertoneet samanlaisesta kokemuksesta feminiinisen egon ikeen alla äitisuhteessaan. Isä ei samanlaista "henkistä" kontrollia ole ottanut useimmissakaan tapauksissa, vaan kyse ollut juuri naisesta ja tämä erityisesti näyttää koskevan poikalapsia.
Olet käsittääkseni sitä mieltä, että naisen tulisi tiedostaa, että sinä et ole samanlainen kuin hänen edellinen miehensä.
Ehkä sinunkin olisi siis aika tiedostaa, että vaimosi ei ole samanlainen kuin äitisi, eikä tyrkyttää hänelle alitajuisia motiiveja, joiden perusteella saat luvan rangaista häntä äitisi tekemisistä ja tavoitteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Homo Neanderthal 2 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole nalkuttaja, mutta käsittääkseni nalkuttamisen syy voi olla yleensä nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tarve sekä asian käsittelyn tarve eikä tarve kontrolloida. Kun sitten vastapuoli järjestelmällisesti kieltäytyy kohtaamasta kumppaninsa puhetta, estääkseen "kontrolloinin" tapahtumasta, kierre on valmis eikä sen syntylähde ole nalkuttaja vaan kohde.
Minusta tuli joskus elämässäni hetkeksi huutaja. Siinäkään kyse ei ollut komentamisesta tai päsmäröinnistä vaan reaktiivisuudesta vähättelyyn ja itsestäänselvänä pitämiseen ja siihen, että omia tarpeita ei huomioitu pyynnöistä huolimatta. Jatkossa kyllä ymmärrän poistua kokonaan suhteesta sen sijaan, että jäisin siihen olemaan ja sitten kilahtelisin aika ajoin pahaa oloani.
Niin, kyllä näin on. Miesten tulisin huomioida enemmän. Mutta tosiaan esim. omassa äitisuhteessani kyse näyttää enemmän olevan kontrollin tarpeesta, joka on tuntunut jatkuvan vaippaiästä yli 30-vuotiaaksi. Useat miespuoliset tuttavat ovat myös kertoneet samanlaisesta kokemuksesta feminiinisen egon ikeen alla äitisuhteessaan. Isä ei samanlaista "henkistä" kontrollia ole ottanut useimmissakaan tapauksissa, vaan kyse ollut juuri naisesta ja tämä erityisesti näyttää koskevan poikalapsia.
Olet käsittääkseni sitä mieltä, että naisen tulisi tiedostaa, että sinä et ole samanlainen kuin hänen edellinen miehensä.
Ehkä sinunkin olisi siis aika tiedostaa, että vaimosi ei ole samanlainen kuin äitisi, eikä tyrkyttää hänelle alitajuisia motiiveja, joiden perusteella saat luvan rangaista häntä äitisi tekemisistä ja tavoitteista.
Sam Vakninilta löytyy satoja tunteja youtubevideoita aiheesta. Narsistimiehen nyt vaan on mahdotonta erottaa maailman muita naisia äidistään vaan koko naissukupuoli on kollektiivisesti hänen äitinsä ja vastuussa hänelle tapahtuneista asioista ja näitä muita naisia sitten rankaistaan asiasta, koska kehittymätön pikkupoika ei pysty nousemaan sitä konkreettista omaa äitiään vastaan.
Onneksi maailmassa on terveitäkin äitejä ja näiden äitien terveitä poikia. Sairaat äidit ja pojat ja heidän muut uhrinsa ovat kaikki terapian tarpeessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Homo Neanderthal 2 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole nalkuttaja, mutta käsittääkseni nalkuttamisen syy voi olla yleensä nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tarve sekä asian käsittelyn tarve eikä tarve kontrolloida. Kun sitten vastapuoli järjestelmällisesti kieltäytyy kohtaamasta kumppaninsa puhetta, estääkseen "kontrolloinin" tapahtumasta, kierre on valmis eikä sen syntylähde ole nalkuttaja vaan kohde.
Minusta tuli joskus elämässäni hetkeksi huutaja. Siinäkään kyse ei ollut komentamisesta tai päsmäröinnistä vaan reaktiivisuudesta vähättelyyn ja itsestäänselvänä pitämiseen ja siihen, että omia tarpeita ei huomioitu pyynnöistä huolimatta. Jatkossa kyllä ymmärrän poistua kokonaan suhteesta sen sijaan, että jäisin siihen olemaan ja sitten kilahtelisin aika ajoin pahaa oloani.
Niin, kyllä näin on. Miesten tulisin huomioida enemmän. Mutta tosiaan esim. omassa äitisuhteessani kyse näyttää enemmän olevan kontrollin tarpeesta, joka on tuntunut jatkuvan vaippaiästä yli 30-vuotiaaksi. Useat miespuoliset tuttavat ovat myös kertoneet samanlaisesta kokemuksesta feminiinisen egon ikeen alla äitisuhteessaan. Isä ei samanlaista "henkistä" kontrollia ole ottanut useimmissakaan tapauksissa, vaan kyse ollut juuri naisesta ja tämä erityisesti näyttää koskevan poikalapsia.
Olet käsittääkseni sitä mieltä, että naisen tulisi tiedostaa, että sinä et ole samanlainen kuin hänen edellinen miehensä.
Ehkä sinunkin olisi siis aika tiedostaa, että vaimosi ei ole samanlainen kuin äitisi, eikä tyrkyttää hänelle alitajuisia motiiveja, joiden perusteella saat luvan rangaista häntä äitisi tekemisistä ja tavoitteista.
Siis hetkinen, ei minulla edes ole vaimoa. Toisekseen, kyllä minä tiedostan etteivät kaikki naiset ole sellaisia kuin äitini. Se mistä olen viesteissäni puhunut, on feminiininen ego, jolla näitä alistavia ja dominoivia piirteitä on yhtälailla, kuin maskuliinisella egolla, mikä tuntuu olevan vähän kollektiivinen denial. Olen tuonut vain esiin, että joskus se saattaa olla ongelmien taustalla/osatekijänä, ottaen huomioon että n.85% maailman väestöstä elää vaihtelevin astein egonsa mukaan ja länsimaissakin n.50%. Ja näistä muutama prosentti elää täysin eli ovat ns. narsisteja. Mitä alhaisempi tajunnantaso, sitä enemmän. En ole siis naissukupuolta tai naista yleistänyt, vaan feminiinisen egon, jolla tiettyjä piirteitä nähdäkseni on ja joka riippuen sitten ihmisen tajunnantasosta enemmän tai vähemmän dominoi tai sitten ei ollenkaan (harvinaista alle 0,2% väestöstä). Tottakai tiedostan, etteivät naiset välttämättä toimi egonsa mukaan, mutta puhuinkin enemmän potentiaalista, joka on ja joka tulisi ottaa huomioon selvitettäessä ongelmaa. Eli nyt on vähän väärin näköjään ymmärretty viestini. Tätäkään loukkaantumisongelmaa ei olisi, ellei ihminen indentifioisi itseään niin vahvasti egoonsa, joka ei ole sama asia kuin ihminen ja tajunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Homo Neanderthal 2 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Homo Neanderthal 2 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole nalkuttaja, mutta käsittääkseni nalkuttamisen syy voi olla yleensä nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tarve sekä asian käsittelyn tarve eikä tarve kontrolloida. Kun sitten vastapuoli järjestelmällisesti kieltäytyy kohtaamasta kumppaninsa puhetta, estääkseen "kontrolloinin" tapahtumasta, kierre on valmis eikä sen syntylähde ole nalkuttaja vaan kohde.
Minusta tuli joskus elämässäni hetkeksi huutaja. Siinäkään kyse ei ollut komentamisesta tai päsmäröinnistä vaan reaktiivisuudesta vähättelyyn ja itsestäänselvänä pitämiseen ja siihen, että omia tarpeita ei huomioitu pyynnöistä huolimatta. Jatkossa kyllä ymmärrän poistua kokonaan suhteesta sen sijaan, että jäisin siihen olemaan ja sitten kilahtelisin aika ajoin pahaa oloani.
Niin, kyllä näin on. Miesten tulisin huomioida enemmän. Mutta tosiaan esim. omassa äitisuhteessani kyse näyttää enemmän olevan kontrollin tarpeesta, joka on tuntunut jatkuvan vaippaiästä yli 30-vuotiaaksi. Useat miespuoliset tuttavat ovat myös kertoneet samanlaisesta kokemuksesta feminiinisen egon ikeen alla äitisuhteessaan. Isä ei samanlaista "henkistä" kontrollia ole ottanut useimmissakaan tapauksissa, vaan kyse ollut juuri naisesta ja tämä erityisesti näyttää koskevan poikalapsia.
Olet käsittääkseni sitä mieltä, että naisen tulisi tiedostaa, että sinä et ole samanlainen kuin hänen edellinen miehensä.
Ehkä sinunkin olisi siis aika tiedostaa, että vaimosi ei ole samanlainen kuin äitisi, eikä tyrkyttää hänelle alitajuisia motiiveja, joiden perusteella saat luvan rangaista häntä äitisi tekemisistä ja tavoitteista.
Siis hetkinen, ei minulla edes ole vaimoa. Toisekseen, kyllä minä tiedostan etteivät kaikki naiset ole sellaisia kuin äitini. Se mistä olen viesteissäni puhunut, on feminiininen ego, jolla näitä alistavia ja dominoivia piirteitä on yhtälailla, kuin maskuliinisella egolla, mikä tuntuu olevan vähän kollektiivinen denial. Olen tuonut vain esiin, että joskus se saattaa olla ongelmien taustalla/osatekijänä, ottaen huomioon että n.85% maailman väestöstä elää vaihtelevin astein egonsa mukaan ja länsimaissakin n.50%. Ja näistä muutama prosentti elää täysin eli ovat ns. narsisteja. Mitä alhaisempi tajunnantaso, sitä enemmän. En ole siis naissukupuolta tai naista yleistänyt, vaan feminiinisen egon, jolla tiettyjä piirteitä nähdäkseni on ja joka riippuen sitten ihmisen tajunnantasosta enemmän tai vähemmän dominoi tai sitten ei ollenkaan (harvinaista alle 0,2% väestöstä). Tottakai tiedostan, etteivät naiset välttämättä toimi egonsa mukaan, mutta puhuinkin enemmän potentiaalista, joka on ja joka tulisi ottaa huomioon selvitettäessä ongelmaa. Eli nyt on vähän väärin näköjään ymmärretty viestini. Tätäkään loukkaantumisongelmaa ei olisi, ellei ihminen indentifioisi itseään niin vahvasti egoonsa, joka ei ole sama asia kuin ihminen ja tajunta.
Täällä on tosiaan kaksi neandertalilaista, se oli juurikin se toinen, joka selitti, että että naisillaan kestänyt ymmärtää, että hän on erilainen kuin naisen ex.
Homo Neanderthal 2 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Homo Neanderthal 2 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole nalkuttaja, mutta käsittääkseni nalkuttamisen syy voi olla yleensä nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tarve sekä asian käsittelyn tarve eikä tarve kontrolloida. Kun sitten vastapuoli järjestelmällisesti kieltäytyy kohtaamasta kumppaninsa puhetta, estääkseen "kontrolloinin" tapahtumasta, kierre on valmis eikä sen syntylähde ole nalkuttaja vaan kohde.
Minusta tuli joskus elämässäni hetkeksi huutaja. Siinäkään kyse ei ollut komentamisesta tai päsmäröinnistä vaan reaktiivisuudesta vähättelyyn ja itsestäänselvänä pitämiseen ja siihen, että omia tarpeita ei huomioitu pyynnöistä huolimatta. Jatkossa kyllä ymmärrän poistua kokonaan suhteesta sen sijaan, että jäisin siihen olemaan ja sitten kilahtelisin aika ajoin pahaa oloani.
Niin, kyllä näin on. Miesten tulisin huomioida enemmän. Mutta tosiaan esim. omassa äitisuhteessani kyse näyttää enemmän olevan kontrollin tarpeesta, joka on tuntunut jatkuvan vaippaiästä yli 30-vuotiaaksi. Useat miespuoliset tuttavat ovat myös kertoneet samanlaisesta kokemuksesta feminiinisen egon ikeen alla äitisuhteessaan. Isä ei samanlaista "henkistä" kontrollia ole ottanut useimmissakaan tapauksissa, vaan kyse ollut juuri naisesta ja tämä erityisesti näyttää koskevan poikalapsia.
Olet käsittääkseni sitä mieltä, että naisen tulisi tiedostaa, että sinä et ole samanlainen kuin hänen edellinen miehensä.
Ehkä sinunkin olisi siis aika tiedostaa, että vaimosi ei ole samanlainen kuin äitisi, eikä tyrkyttää hänelle alitajuisia motiiveja, joiden perusteella saat luvan rangaista häntä äitisi tekemisistä ja tavoitteista.
Siis hetkinen, ei minulla edes ole vaimoa. Toisekseen, kyllä minä tiedostan etteivät kaikki naiset ole sellaisia kuin äitini. Se mistä olen viesteissäni puhunut, on feminiininen ego, jolla näitä alistavia ja dominoivia piirteitä on yhtälailla, kuin maskuliinisella egolla, mikä tuntuu olevan vähän kollektiivinen denial. Olen tuonut vain esiin, että joskus se saattaa olla ongelmien taustalla/osatekijänä, ottaen huomioon että n.85% maailman väestöstä elää vaihtelevin astein egonsa mukaan ja länsimaissakin n.50%. Ja näistä muutama prosentti elää täysin eli ovat ns. narsisteja. Mitä alhaisempi tajunnantaso, sitä enemmän. En ole siis naissukupuolta tai naista yleistänyt, vaan feminiinisen egon, jolla tiettyjä piirteitä nähdäkseni on ja joka riippuen sitten ihmisen tajunnantasosta enemmän tai vähemmän dominoi tai sitten ei ollenkaan (harvinaista alle 0,2% väestöstä). Tottakai tiedostan, etteivät naiset välttämättä toimi egonsa mukaan, mutta puhuinkin enemmän potentiaalista, joka on ja joka tulisi ottaa huomioon selvitettäessä ongelmaa. Eli nyt on vähän väärin näköjään ymmärretty viestini. Tätäkään loukkaantumisongelmaa ei olisi, ellei ihminen indentifioisi itseään niin vahvasti egoonsa, joka ei ole sama asia kuin ihminen ja tajunta.
En ihmettele yhtään, ettei sinulla ole vaimoa. Kukaan ei kestä tuollaista besserwisserismiä ja omahyväistä jankutusta mitä harrastat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä ketjua on varmaan turha enää seurata kun on pelkkää neandertalilaismiehen jankkausta 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turhaan mietit... hänellä ON toinen pano, jolla ei päätä särje ( vielä)
Onko mies hämäläinen? Kertonee sitten joskus jos on jotain kerrottavaa.
Hämmästyttävää, miten paljon uhraamme aikaamme pohtiessamme sellaisen ihmisen tekemisiä, joka ei anna meille mitään arvoa.
Ei tämä mies ole ansainnut pohdintojasi. Laske irti.
Vierailija kirjoitti:
Hämmästyttävää, miten paljon uhraamme aikaamme pohtiessamme sellaisen ihmisen tekemisiä, joka ei anna meille mitään arvoa.
Ei tämä mies ole ansainnut pohdintojasi. Laske irti.
just näin! Itsekään en ala enää kyselijä ämmäksi, mikään ei tuta enemmän!
Vierailija kirjoitti:
Homo Neanderthal 2 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Homo Neanderthal 2 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole nalkuttaja, mutta käsittääkseni nalkuttamisen syy voi olla yleensä nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tarve sekä asian käsittelyn tarve eikä tarve kontrolloida. Kun sitten vastapuoli järjestelmällisesti kieltäytyy kohtaamasta kumppaninsa puhetta, estääkseen "kontrolloinin" tapahtumasta, kierre on valmis eikä sen syntylähde ole nalkuttaja vaan kohde.
Minusta tuli joskus elämässäni hetkeksi huutaja. Siinäkään kyse ei ollut komentamisesta tai päsmäröinnistä vaan reaktiivisuudesta vähättelyyn ja itsestäänselvänä pitämiseen ja siihen, että omia tarpeita ei huomioitu pyynnöistä huolimatta. Jatkossa kyllä ymmärrän poistua kokonaan suhteesta sen sijaan, että jäisin siihen olemaan ja sitten kilahtelisin aika ajoin pahaa oloani.
Niin, kyllä näin on. Miesten tulisin huomioida enemmän. Mutta tosiaan esim. omassa äitisuhteessani kyse näyttää enemmän olevan kontrollin tarpeesta, joka on tuntunut jatkuvan vaippaiästä yli 30-vuotiaaksi. Useat miespuoliset tuttavat ovat myös kertoneet samanlaisesta kokemuksesta feminiinisen egon ikeen alla äitisuhteessaan. Isä ei samanlaista "henkistä" kontrollia ole ottanut useimmissakaan tapauksissa, vaan kyse ollut juuri naisesta ja tämä erityisesti näyttää koskevan poikalapsia.
Olet käsittääkseni sitä mieltä, että naisen tulisi tiedostaa, että sinä et ole samanlainen kuin hänen edellinen miehensä.
Ehkä sinunkin olisi siis aika tiedostaa, että vaimosi ei ole samanlainen kuin äitisi, eikä tyrkyttää hänelle alitajuisia motiiveja, joiden perusteella saat luvan rangaista häntä äitisi tekemisistä ja tavoitteista.
Siis hetkinen, ei minulla edes ole vaimoa. Toisekseen, kyllä minä tiedostan etteivät kaikki naiset ole sellaisia kuin äitini. Se mistä olen viesteissäni puhunut, on feminiininen ego, jolla näitä alistavia ja dominoivia piirteitä on yhtälailla, kuin maskuliinisella egolla, mikä tuntuu olevan vähän kollektiivinen denial. Olen tuonut vain esiin, että joskus se saattaa olla ongelmien taustalla/osatekijänä, ottaen huomioon että n.85% maailman väestöstä elää vaihtelevin astein egonsa mukaan ja länsimaissakin n.50%. Ja näistä muutama prosentti elää täysin eli ovat ns. narsisteja. Mitä alhaisempi tajunnantaso, sitä enemmän. En ole siis naissukupuolta tai naista yleistänyt, vaan feminiinisen egon, jolla tiettyjä piirteitä nähdäkseni on ja joka riippuen sitten ihmisen tajunnantasosta enemmän tai vähemmän dominoi tai sitten ei ollenkaan (harvinaista alle 0,2% väestöstä). Tottakai tiedostan, etteivät naiset välttämättä toimi egonsa mukaan, mutta puhuinkin enemmän potentiaalista, joka on ja joka tulisi ottaa huomioon selvitettäessä ongelmaa. Eli nyt on vähän väärin näköjään ymmärretty viestini. Tätäkään loukkaantumisongelmaa ei olisi, ellei ihminen indentifioisi itseään niin vahvasti egoonsa, joka ei ole sama asia kuin ihminen ja tajunta.
En ihmettele yhtään, ettei sinulla ole vaimoa. Kukaan ei kestä tuollaista besserwisserismiä ja omahyväistä jankutusta mitä harrastat.
No onko se automaattisesti besserwissermismiä, jos yrittää puhua asiaa ja tuoda toisenlaista näkökulmaa? Olen sentään pyrkinyt ainakin soveltamaan Sokrateen kolmoissihtiä parhaimpani mukaan.
Eli onko asia totta, josta aion puhua? Uskoakseni on. Onko se hyvää? Jos se on totta, on se myös jollain aikavälillä hyvää. Onko se hyödyllistä? Mielestäni on, koska tieto&ymmärrys egon toiminnasta auttaa nostamaan tajunnantasoa ja parantamaan kollektiivista ilmapiiriä/maailmaa.
Alue: Aihe vapaa
Minä todella koin vain empatiaa hänen tilanteestaan ja halusin kannustaa ko. henkilöä antamalla mielestäni hyvän musiikkivideon. En edes kirjoittanut mitään, mutta se viesti poistettiin. Kai tässä saa sentään vastata, jos joku kirjottaa jotakin ja kommentoida jos omia viestejä kommentoidaan? Mutta ok, en jatka äitisuhteesta tässä ketjussa enempää.