Lue keskustelun säännöt.
Miten saada mies kertomaan mikä on vialla?
Miehen käytös on muuttunut kahden kuukauden aikana merkittävästi. Tekee pitkää työpäivää, aina on kiire. Perheen kanssa ei jää juurikaan aikaa mitä viettää. Mies on kireällä tuulella, eikä suostu keskustelemaan, mikä on vialla. Välillä hermostuu jos koitan antaa läheisyyttä arjessa. Välillä kimpaantuu ihan yhtä äkkiä, saattaa alkaa tiuskimaan tai huutamaan. Kääntää kaiken aina minun syyksi.
Mitä tässä voi olla tehtävissä? Ero? Eniten pohdin onko hänellä toinen.
Kommentit (1105)
En ymmärrä miksi joidenkin pitää tulla kaappaamaan ketju omilla jorinoillaan, kun ap:n asiat on ne mitkä tässä ketjussa kiinnostaa. Nyt saa hyppiä yli jonninjoutavaa horinaa kun yrittää löytää ap:n kuulumisia. Jos on jo selkeästi sanottu, että avatkaa jutuillenne oma ketju, niin miksi pitää vaan jatkaa ja jatkaa omaa agendaansa?
Ap, tule päivittämään kuulumisia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi joidenkin pitää tulla kaappaamaan ketju omilla jorinoillaan, kun ap:n asiat on ne mitkä tässä ketjussa kiinnostaa. Nyt saa hyppiä yli jonninjoutavaa horinaa kun yrittää löytää ap:n kuulumisia. Jos on jo selkeästi sanottu, että avatkaa jutuillenne oma ketju, niin miksi pitää vaan jatkaa ja jatkaa omaa agendaansa?
Ap, tule päivittämään kuulumisia!
Ai että toisen ihmisen katkera kalkki maistuu noin hyvälle ja te voitte kieriä itsesääli-ajatuksissanne? Tämä palsta ei ole TURHAAN JÄTÄ SE SIKA palsta keralla VIHA-lisukeiden. AP yrittää hakea ratkaisua tuomalla asia eteen. ja vikatikki oli Vauvapalsta? Moniko täällä oikeasti haluaisi ymmärtää AP:n miestä? Ja kuinkamoni piehtaroi omassa pyhässä vihassaan? Sitä tämä nyt on. Näyttää siltä, että OMA VIHATUNTEMUS on se teidän sisimpäänne ruokiva voima. Löytyyköhän jostain uskontojen folkloresta tilanne jossa porukka tekee oikeusmurhaa ?
Bjergle! Juorulehdet juuri myyvät hyvin tämän vihapiehtaroinnin vuoksi.
Äidit voisi neuvoa nuoria tyttäriään, että miehiä on erilaisia ja että kaikki suhteet voivat joskus päättyä. Toinen ei vaan halua enää jatkaa eikä välitä.
Oma itsenäisyys ja oma elämä ystävineen on hyvä säilyttää myös parisuhteen aikana. Silloin erossa ei jää tyhjän päälle.
Kauheasti ei kannata jäädä pohtimaan exän motiiveja, mikä on ohi, on ohi.
Läheisriippuvuus voi pistää takertumaan huonoon suhteeseen.
Homo Neanderthal 2 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotta mä tajuaisin paremmin, voisitko antaa tästä jonkun ihan arkipäivän esimerkin. Jokin kuvitteellinen tapahtumasarja naisen ja miehen välillä vuoropuheluineen. Sä puhut niin yleisellä tasolla, ettei tosta tajua mitään. Kiitos!
Ehkä tulee mieleen vaikkapa ns. nalkuttaminen. Puhe jonka taustalla on negatiivinen tunnelataus tai naisen komentelun/päsmäröinnin tarve. Omassa kokemuksessani usein kun nainen kehoittaa jotakin tekemään, vaikka kotitöitä, sisältää se negatiivisen emotionaalisen latauksen. Tämä on juuri kuormittavaa miehelle, tämä negatiivinen emotionaalisuus. Naisen puhehan on miehelle äärimmäisen rentouttavaa ja mies voi kuunnella sitä pitkiäkin aikoja rentoutuen, mutta ongelma tulee kun tunnelataus puheen tai kehotusten taustalla on negatiivinen, mikä tuntuu olevan valitettavan yleistä. Tämä kuormittaa miehen tajuntaa ja aiheuttaa ärtymystä ja naisen välttelyä.
Ihan vain tiedoksesi, miehet osaavat myös nalkuttaa. Myös nalkuttamattomien naisten aviomiehet.
Minä saatan ymmärtää ap:n miestä. En siis hyväksy hänen menettelyään, mutta ymmärrän sen syitä.
Suhde ei hänelle enää toimi, hakee muuta,mutta ei saa sanotuksi tätä. Puoliso takertuu ja haluaa kuulla vakuutteluja eikä mies viitsi riitauttaa asioita vaan vakuuttelee ja pelailee muualla. Hänellä on ihannetilanne. Hän saa pitää puolisoa löysässä hirressä varmuuden vuoksi ja samalla petaa uusia juttuja muualla.
Nämä miehet eivät ole koskaan yksin, vaan ripustautuvat aina uuteen naiseen. Tsemppiä ja voimia eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole nalkuttaja, mutta käsittääkseni nalkuttamisen syy voi olla yleensä nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tarve sekä asian käsittelyn tarve eikä tarve kontrolloida. Kun sitten vastapuoli järjestelmällisesti kieltäytyy kohtaamasta kumppaninsa puhetta, estääkseen "kontrolloinin" tapahtumasta, kierre on valmis eikä sen syntylähde ole nalkuttaja vaan kohde.
Minusta tuli joskus elämässäni hetkeksi huutaja. Siinäkään kyse ei ollut komentamisesta tai päsmäröinnistä vaan reaktiivisuudesta vähättelyyn ja itsestäänselvänä pitämiseen ja siihen, että omia tarpeita ei huomioitu pyynnöistä huolimatta. Jatkossa kyllä ymmärrän poistua kokonaan suhteesta sen sijaan, että jäisin siihen olemaan ja sitten kilahtelisin aika ajoin pahaa oloani.
Niin, kyllä näin on. Miesten tulisin huomioida enemmän. Mutta tosiaan esim. omassa äitisuhteessani kyse näyttää enemmän olevan kontrollin tarpeesta, joka on tuntunut jatkuvan vaippaiästä yli 30-vuotiaaksi. Useat miespuoliset tuttavat ovat myös kertoneet samanlaisesta kokemuksesta feminiinisen egon ikeen alla äitisuhteessaan. Isä ei samanlaista "henkistä" kontrollia ole ottanut useimmissakaan tapauksissa, vaan kyse ollut juuri naisesta ja tämä erityisesti näyttää koskevan poikalapsia.
Vierailija kirjoitti:
Minä saatan ymmärtää ap:n miestä. En siis hyväksy hänen menettelyään, mutta ymmärrän sen syitä.
Suhde ei hänelle enää toimi, hakee muuta,mutta ei saa sanotuksi tätä. Puoliso takertuu ja haluaa kuulla vakuutteluja eikä mies viitsi riitauttaa asioita vaan vakuuttelee ja pelailee muualla. Hänellä on ihannetilanne. Hän saa pitää puolisoa löysässä hirressä varmuuden vuoksi ja samalla petaa uusia juttuja muualla.
Nämä miehet eivät ole koskaan yksin, vaan ripustautuvat aina uuteen naiseen. Tsemppiä ja voimia eroon.
Minä olen nähnyt ihan liikaa KEINOTEKOISIA FASADEJA ja miten se fasadi ajaa yksilön/perheen kriisiin. Näyttäöä siltä, että usean yksilön käyutöstä hallitsee liki pakonomaisesti epätoivottava/paha käytös. En nyt muisyta miksikä tätä draivia sanotiin psykologiassa - ei se ole se vicious cycle vai onko?
-vicious cycle a sequence of reciprocal cause and effect in which two or more elements intensify and aggravate each other, leading inexorably to a worsening of the situation-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Homo Neanderthal 2 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole nalkuttaja, mutta käsittääkseni nalkuttamisen syy voi olla yleensä nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tarve sekä asian käsittelyn tarve eikä tarve kontrolloida. Kun sitten vastapuoli järjestelmällisesti kieltäytyy kohtaamasta kumppaninsa puhetta, estääkseen "kontrolloinin" tapahtumasta, kierre on valmis eikä sen syntylähde ole nalkuttaja vaan kohde.
Minusta tuli joskus elämässäni hetkeksi huutaja. Siinäkään kyse ei ollut komentamisesta tai päsmäröinnistä vaan reaktiivisuudesta vähättelyyn ja itsestäänselvänä pitämiseen ja siihen, että omia tarpeita ei huomioitu pyynnöistä huolimatta. Jatkossa kyllä ymmärrän poistua kokonaan suhteesta sen sijaan, että jäisin siihen olemaan ja sitten kilahtelisin aika ajoin pahaa oloani.
Niin, kyllä näin on. Miesten tulisin huomioida enemmän. Mutta tosiaan esim. omassa äitisuhteessani kyse näyttää enemmän olevan kontrollin tarpeesta, joka on tuntunut jatkuvan vaippaiästä yli 30-vuotiaaksi. Useat miespuoliset tuttavat ovat myös kertoneet samanlaisesta kokemuksesta feminiinisen egon ikeen alla äitisuhteessaan. Isä ei samanlaista "henkistä" kontrollia ole ottanut useimmissakaan tapauksissa, vaan kyse ollut juuri naisesta ja tämä erityisesti näyttää koskevan poikalapsia.
Miksi se miehen konkreetinen mukanaoleminen on niin tärkeää naiselle? Minä joudun katselemaan vaihtelevantasdoisa TLC 90 days fianceeta , Montabanoa , isäö Matteoa , Tättäräniä (okei Tattaranissa on uhrattu detaljeihn aika palhjon aikaa eli on osin palkitsevaa). Tuo toinen osapuoli ei ole pätkääkään kiinostunuyt , edes yeitänyt osalistua. laatatektoniikaan ja tulivuorten historialiseen kehitykseen ja magneto-geologiaan, raskaskone/sähköauton akkuteknologiaan, filosofiaan ja sosialismin kehitykseen ranskisten vallankumouksen kautta Hegeliin ja toiseen maailmansotaan, valokuvaus, tähtitiede etenkin Betelgeusen kehitys, yms.... Miksi minun pitäisi PAKKO osalistua siis NAISTEN asioihin? tÄLLÄ HETKELLÄ TAIDAN TIETÄÄ ENEMÄN NAISILLE TARKOITETUISTSA LÄÄKEISTÄ SIVUVAIKUTUKSINEEN KUIN MONI NAINEN ITSE! Bjerkele perkunas!
Ei ihme, että miesporukka joskus lähtee kännäämään jonnekin erämaakämppään viikoksi naisiaan karkuun! Onko homoilla helpompaa? Homoilakin on se feminiiminen ja maskuliinen osa parisuhteessa? Ja kyllä olen nähnyt miltä homopari näyttää nyrkkitapelun jälkeen ja NIIN ONNELISIna!
Ap:n miestä voi ymmärtää, mutta hänen toimintansa ei ole hyväksyttävää, oli syy mikä tahansa. Siksi on turha takertua liikaa ymmärtämään ap:n miestä. Ap:n mies on aikuinen ihminen ja jos hänellä on joku niin iso ongelma, että se hajottaa hänen perheensä, hänen vastuullaan on hakea siihen apua tai sitten vaan kärsiä seuraukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen on vaikea kertoa, jos impotenssi vaivaa.
Homo Neanderthal 2 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole nalkuttaja, mutta käsittääkseni nalkuttamisen syy voi olla yleensä nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tarve sekä asian käsittelyn tarve eikä tarve kontrolloida. Kun sitten vastapuoli järjestelmällisesti kieltäytyy kohtaamasta kumppaninsa puhetta, estääkseen "kontrolloinin" tapahtumasta, kierre on valmis eikä sen syntylähde ole nalkuttaja vaan kohde.
Minusta tuli joskus elämässäni hetkeksi huutaja. Siinäkään kyse ei ollut komentamisesta tai päsmäröinnistä vaan reaktiivisuudesta vähättelyyn ja itsestäänselvänä pitämiseen ja siihen, että omia tarpeita ei huomioitu pyynnöistä huolimatta. Jatkossa kyllä ymmärrän poistua kokonaan suhteesta sen sijaan, että jäisin siihen olemaan ja sitten kilahtelisin aika ajoin pahaa oloani.
Niin, kyllä näin on. Miesten tulisin huomioida enemmän. Mutta tosiaan esim. omassa äitisuhteessani kyse näyttää enemmän olevan kontrollin tarpeesta, joka on tuntunut jatkuvan vaippaiästä yli 30-vuotiaaksi. Useat miespuoliset tuttavat ovat myös kertoneet samanlaisesta kokemuksesta feminiinisen egon ikeen alla äitisuhteessaan. Isä ei samanlaista "henkistä" kontrollia ole ottanut useimmissakaan tapauksissa, vaan kyse ollut juuri naisesta ja tämä erityisesti näyttää koskevan poikalapsia.
Ohis. rasittava kun et lainaa koko juttua/ketjua mihin vastaat tai pilkot vastauksia väillä pienkin osiin, joihin vastaat erillisesti. Keskusteluun kokonaisuus ja jatkumo olisi hyvä säilyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Homo Neanderthal 2 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole nalkuttaja, mutta käsittääkseni nalkuttamisen syy voi olla yleensä nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tarve sekä asian käsittelyn tarve eikä tarve kontrolloida. Kun sitten vastapuoli järjestelmällisesti kieltäytyy kohtaamasta kumppaninsa puhetta, estääkseen "kontrolloinin" tapahtumasta, kierre on valmis eikä sen syntylähde ole nalkuttaja vaan kohde.
Minusta tuli joskus elämässäni hetkeksi huutaja. Siinäkään kyse ei ollut komentamisesta tai päsmäröinnistä vaan reaktiivisuudesta vähättelyyn ja itsestäänselvänä pitämiseen ja siihen, että omia tarpeita ei huomioitu pyynnöistä huolimatta. Jatkossa kyllä ymmärrän poistua kokonaan suhteesta sen sijaan, että jäisin siihen olemaan ja sitten kilahtelisin aika ajoin pahaa oloani.
Niin, kyllä näin on. Miesten tulisin huomioida enemmän. Mutta tosiaan esim. omassa äitisuhteessani kyse näyttää enemmän olevan kontrollin tarpeesta, joka on tuntunut jatkuvan vaippaiästä yli 30-vuotiaaksi. Useat miespuoliset tuttavat ovat myös kertoneet samanlaisesta kokemuksesta feminiinisen egon ikeen alla äitisuhteessaan. Isä ei samanlaista "henkistä" kontrollia ole ottanut useimmissakaan tapauksissa, vaan kyse ollut juuri naisesta ja tämä erityisesti näyttää koskevan poikalapsia.
No siis millasita tämä kontrollointi yms kertomasi on ollut ihan konkreettisesti? Miten jatkuu vielä aikuisuudessa? Vastapainoksi olisi mielenkiintoista tietää, milainen isä taas on ollut ja miten hän on kasvattanut?
Homo Neanderthal 2 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole nalkuttaja, mutta käsittääkseni nalkuttamisen syy voi olla yleensä nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tarve sekä asian käsittelyn tarve eikä tarve kontrolloida. Kun sitten vastapuoli järjestelmällisesti kieltäytyy kohtaamasta kumppaninsa puhetta, estääkseen "kontrolloinin" tapahtumasta, kierre on valmis eikä sen syntylähde ole nalkuttaja vaan kohde.
Minusta tuli joskus elämässäni hetkeksi huutaja. Siinäkään kyse ei ollut komentamisesta tai päsmäröinnistä vaan reaktiivisuudesta vähättelyyn ja itsestäänselvänä pitämiseen ja siihen, että omia tarpeita ei huomioitu pyynnöistä huolimatta. Jatkossa kyllä ymmärrän poistua kokonaan suhteesta sen sijaan, että jäisin siihen olemaan ja sitten kilahtelisin aika ajoin pahaa oloani.
Niin, kyllä näin on. Miesten tulisin huomioida enemmän. Mutta tosiaan esim. omassa äitisuhteessani kyse näyttää enemmän olevan kontrollin tarpeesta, joka on tuntunut jatkuvan vaippaiästä yli 30-vuotiaaksi. Useat miespuoliset tuttavat ovat myös kertoneet samanlaisesta kokemuksesta feminiinisen egon ikeen alla äitisuhteessaan. Isä ei samanlaista "henkistä" kontrollia ole ottanut useimmissakaan tapauksissa, vaan kyse ollut juuri naisesta ja tämä erityisesti näyttää koskevan poikalapsia.
Tämän ketjun aiheena ei ole hankalat äitisuhteet. Tee aiheesta oma uusi ketju, todellakin pilaat pitkillä jankutuksillasi tämän ketjun. Kuten useat kirjoittajat ovat sinulle jo kertoneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä saatan ymmärtää ap:n miestä. En siis hyväksy hänen menettelyään, mutta ymmärrän sen syitä.
Suhde ei hänelle enää toimi, hakee muuta,mutta ei saa sanotuksi tätä. Puoliso takertuu ja haluaa kuulla vakuutteluja eikä mies viitsi riitauttaa asioita vaan vakuuttelee ja pelailee muualla. Hänellä on ihannetilanne. Hän saa pitää puolisoa löysässä hirressä varmuuden vuoksi ja samalla petaa uusia juttuja muualla.
Nämä miehet eivät ole koskaan yksin, vaan ripustautuvat aina uuteen naiseen. Tsemppiä ja voimia eroon.
Tunnen tämän miestyypin. Minulla on ollut pitkä suhde, joka on nyt pikkuhiljaa hiipumassa. Emme asu yhdessä, katson nyt uteliaisuuttani miten tämä mies hoitaa lopettamisen vai jättääkö kellumaan.
Huomasin ennen joulua, että mies jotenkin vetäytyi. Yhteydenotot vähenivät. Oltiin kuitenkin yhdessä ja seksiäkin oli. Siinä en huomannut vielä hiipumista. Jotenkin vain mies oli omissa ajatuksissaan, jutut muuttuivat arkisiksi jne. Mutta minulle ei sanonut mitään, että lopetetaan tms. Ajattelin, että jos on stressiä tai jotain häikkää terveydessä. No, ei kai sitten ollut, kun lopulta kysyin.
Nyt sitten on tekstarit ja soitot harvenneet ja ei ehdota tapaamisia.
Joko ei saa sanottua tai pitää minua tahallaan narun päässä ettei lopeta kunnolla. Jos uusi suhde ei sujuukaan niin ottaa sitten taas yhteyttä aktiivisesti, luulen.
Olen melko varma, että on uusi nainen. Kysyä en viitsi koska ei tunnusta. Niin varma ei ole uudesta, että sen tekisi. Tämä mies ei myöskään halua olla yksin.
Tai tosiaan, ei vaan hoida asiaa loppuun, no ei hänen kannata, kun minä en kysele enkä ota itse yhteyttä häneen. Hänelle ilmeisesti sama ja se mitä minä mietin ja tunnen.
Olen jo tajunnut jutun jujun enkä mieti niin paljoa tätä enää. Alan elää eteenpäin.
Voiskohan tuo neanderdali vetäytyä luolaansa tai lähteä mammuttimetsälle tai sitten ihan tosissaan avata sen oman ketjun äitipoikasuhteelle.
Ei ap:n mies ole aikuinen eikä hän kärsi mistään seurauksista, koska ei välitä kuin itsestään.
Perhe hajoaa- so what! Hänellä on jo uudet kuviot petattuna. Siinä onni kestää taas aikansa ja sitten kaikki alkaa taas alusta.
Vierailija kirjoitti:
Voiskohan tuo neanderdali vetäytyä luolaansa tai lähteä mammuttimetsälle tai sitten ihan tosissaan avata sen oman ketjun äitipoikasuhteelle.
No tuo videoviesti oli tarkoitettu vain rohkaisuksi tuolle parisuhdeongelman kanssa kamppailevalle. Onko se positiivistenkin, kannustavien viestien laittaminenkin nyt jo rikos.
Neanderthalensis kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiskohan tuo neanderdali vetäytyä luolaansa tai lähteä mammuttimetsälle tai sitten ihan tosissaan avata sen oman ketjun äitipoikasuhteelle.
Cancelointikultuuri on voimissaan. JÄTÄ SE SIKA ei turhaan ole tämän paikan tunnuslaise. Toksinen w o ke feminismi voimaanuttaa eikä edes harkita, että miehellä SAATAISI olisi joku muu ongelma. Angstinen toksinen w öke-feminismi teki päätöksen tietämättä oikeasti tilaneen laatua. Luuletteko, että maailma paranee tuolla asenteella? Isoäiti-äiti-poikasuhde on puhdas ad hominem.
Äläpä viitti vetää tollasta perusteetonta marttyyrikorttia. Kun kaappaa/ toisen ketjun ihan muulle aiheelle, niin ei ole mitään cancelointia kehottaa keskustelemaan aiheesta esim. toisessa ketjussa...jo monettako kertaa,...
Typerää öyhöttää mistään canceloinnista tässä yhteydessä ja vesittää siten myös oikean perustellun kritiikin siitäkin (cancelointikulttuurin ongelmat / ylilyönnit).
Kutsuttiin miksi hyvänsä, voisit avata oman ketjun asiasta, joka vie nyt aika paljon tilaa, joskin, nythän se on myöhäistä. Ap tuskin palaa enää ketjuunsa kertomaan kuulumisiaan, vaikka juuri ne ovat se, mitä tässä nyt oikeastaan tahdottiin kuulla.
Miksi et avaisi ketjua selkeästi mielenkiintoa herättävästä asiasta, josta sinulla vaikuttaa olevan ainakin itsellesi perusteltu mielipide?