Suositelkaapa mukavaa ja helppoa keskikokoista koirarotua

Hanki kissa.

Walesin springeri ei todellakaan ole riistavietitön. Kaikki tuntemani ajavat jänistä, kaurista ja toki luontainen vahva vietti lintuihin. Ei irtipidettäviä, muuta kuin tutkapannan kanssa metsästysaikaan. Tiedän pari koirasosiaalista ja pari vieraskoira-aggrea. Karva kerää kuran hyvin.

Labbista ei voi päästää huiteleman irti siksi, että se on kiltti. Sinun on otettava vastuu omasta koirastasi, ei irtokoiran kanssa saa jättää ystävällisyyden varaan mitään. Luoksetulon on oltava 100 %. Ei me muut haluta jännittää vierasta irti juoksevaa koiraa - se on hihnassa olevalle hyvin epäreilu kohtaaminen.

Labbis nauttii kurasta. Esim. koirapuistoissa jos on ojia, niin labbis on siellä ekana. Siinä ei pyyhkiminen auta vaan se kuralta, pissalta ja kakalta haiseva koira on pakko pestä. Labbis tuhoaa kotona eka vuosina usein. Yksi söi seinään ison reiän.

Tällaisia realiteettejä tuli mieleen

Kiitoksia vain kaikille kokemuksista, eihän näitä voi mitenkään tietää, ellei omaa omakohtaista laajempaa kokemusta tietystä koirarodusta.

Emme me tietenkään koiraa ole ottamassa sillä ajatuksella, että koska kyseessä on kiltti rotu niin saa juoksennella vapaana missä ja miten lystää, yksilöitähän koirat ovat rodusta huolimatta. Aina on liikkeellä myös koiria pelkääviä ihmisiä ja vieraista koirista pitämättömiä koiria.

Tietysti koulutamme koirallemme luoksetulon hyvin ja sen pitää myös olla ehdottoman varma, että tietyissä paikoissa pitäisimme koiraamme lainkaan vapaana. Parantaa kuitenkin huomattavasti todennäköisyyttä saada koira jota voi koulutettuna pitää myös irti, jos lähtökohtaisesti valikoi sellaisen rodun joka omaa sekä hyvän koulutettavuuden että on rotuna keskimäärin ystävällinen kaikelle.

Mukava kuulla kokemuksia, saa kertoa lisääkin ja myös ehdottaa muita rotuja. Tällä erää parhaimmalta alkaa vaikuttaa näyttelylinjainen setteri.

Jos hankkisin itse seurakoiraa ottaisin boxerin. Toki tarvitsevat liikuntaa ja aivojumppaa, mutta ovat aivan ihania seurakoiria. Mutta mulla on nyt itselläni vallan metsästyskoiria, koska niiden tarve on suurempi. Ehkä jossain kohtaa vielä hankin seurakoiran itselleni. Täällä on ehdotettu myös espanjanvesikoiraa ja sekin kyllä aivan ihana koira. Tosin jos etsii vähän isompi kokoista koiraa, niin nuo on kyllä aika pieniä.

Lelukoira, noilla lenkityskriteereillä ei ulkoilu riitä millekään oikealle koiralle. No 5km ehkä bichon friselle yms kääpiörodulle. Kultainen noutaja, ym ovat NOUTAVIA rotuja, ELI tarvitsevat LIIKUNTAA, AKTIVITEETTIA, Rodun omaista toimintaa. Muuten saat varautua remontoimaan, uudet kalusteet, ovet yms kun koira turhautuu.

Dalmatiankoira. Itselläni ei ole, on liian iso. Kuitenkin jokunen tullut tavattua ja sen perusteella vaikuttaa kriteereitä vastaavalta. Varsin aktiivinen rotu, mutta samanlaisia päättömiä kohelluksia en ole ollut todistamassa kuin joiltain labratoreilta. Älykäs ja oppivainen, mutta myös omapäinen. Täysin seurakoira tätä nykyä, vaikka kuuluu ajaviin koiriin. Lyhyt ja ohut turkki ei vaadi juuri hoitoa, mutta talvella pitää pukea, ei kuolaustaipumusta. Allergiat ja kuurous ovat yleisimmät terveysongelmat.

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia vain kaikille kokemuksista, eihän näitä voi mitenkään tietää, ellei omaa omakohtaista laajempaa kokemusta tietystä koirarodusta.

Emme me tietenkään koiraa ole ottamassa sillä ajatuksella, että koska kyseessä on kiltti rotu niin saa juoksennella vapaana missä ja miten lystää, yksilöitähän koirat ovat rodusta huolimatta. Aina on liikkeellä myös koiria pelkääviä ihmisiä ja vieraista koirista pitämättömiä koiria.

Tietysti koulutamme koirallemme luoksetulon hyvin ja sen pitää myös olla ehdottoman varma, että tietyissä paikoissa pitäisimme koiraamme lainkaan vapaana. Parantaa kuitenkin huomattavasti todennäköisyyttä saada koira jota voi koulutettuna pitää myös irti, jos lähtökohtaisesti valikoi sellaisen rodun joka omaa sekä hyvän koulutettavuuden että on rotuna keskimäärin ystävällinen kaikelle.

Mukava kuulla kokemuksia, saa kertoa lisääkin ja myös ehdottaa muita rotuja. Tällä erää parhaimmalta alkaa vaikuttaa näyttelylinjainen setteri.

Setteri on metsstyskoira! Se sana NÄYTTELYLINJAINEN tarkoittaa VAIN koiran muotoa, eli sopusyhtainen, hyvä turkki, ja näyttelyissä käyvät vanhemmat. Muuta virkaa tuolla sanalla ei ole. Setterin avulla mm linnustetaan, ajetaan hirveä, kettua ymym, ja noutavat vedestä. Ja liikunnan tarve on aivan kamala. Itse en ottaisi jos en jahdissa käy. Tuo rotu on kun durasell pupu, eli se vaan jaksaa, ja jos tylsistyy eikä saa tehdä mihin on tarkoitettu niin siinä autot, talot, huonekalut uusiksi.

Sana HELPPO ei sovi koiranomistajalle.

Lähtökohtaisesti mikään koira ei pentuna ole helppo.

Lyhytkarvainen collie.

Colliet muuten ovat luonteeltaan sellaisia, että käyvät mielellään välillä paijattavana, mutta asettuvat sitten loikoilemaan johonkin lähelle itsekseen, eivät siis tunge syliin pitkäksi aikaa. Tuo lyhytkarvainen on vähän pehmeämpi luonteeltaan kuin pitkäkarvainen.

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia vain kaikille kokemuksista, eihän näitä voi mitenkään tietää, ellei omaa omakohtaista laajempaa kokemusta tietystä koirarodusta.

Emme me tietenkään koiraa ole ottamassa sillä ajatuksella, että koska kyseessä on kiltti rotu niin saa juoksennella vapaana missä ja miten lystää, yksilöitähän koirat ovat rodusta huolimatta. Aina on liikkeellä myös koiria pelkääviä ihmisiä ja vieraista koirista pitämättömiä koiria.

Tietysti koulutamme koirallemme luoksetulon hyvin ja sen pitää myös olla ehdottoman varma, että tietyissä paikoissa pitäisimme koiraamme lainkaan vapaana. Parantaa kuitenkin huomattavasti todennäköisyyttä saada koira jota voi koulutettuna pitää myös irti, jos lähtökohtaisesti valikoi sellaisen rodun joka omaa sekä hyvän koulutettavuuden että on rotuna keskimäärin ystävällinen kaikelle.

Mukava kuulla kokemuksia, saa kertoa lisääkin ja myös ehdottaa muita rotuja. Tällä erää parhaimmalta alkaa vaikuttaa näyttelylinjainen setteri.

Tämä kuulostaa jo paremmalta ja realistisemmalta. Minusta kannattaa unohtaa setteri. Se on hömelö metsästyskoira. Oikeasti vaatii liikuntaa ihan hirveästi. Ja turkki kerää likaa ja kuraa.

Mainitsit aloittaja ettei villakoiraa. Minusta se kuulostaisi teille parhaalta. Keskikokoinen nimenomaan. Ovat sosiaalisia, siistejä ja iloisia perhekoiria. Eivät ehkä nauti niin koirapuistoista, mutta ovat yleensä koirasosiaalisia. Toinen samantyyppinen on vehnäterrieri. Kiinnitä huomiota vanhempien luonteisiin: ei terävää vaan ennemmin hömelö. Lagotto samoilla kriteereillä: on arkuutta aika paljon.

Mainitsin tuolla labbiksen rakkauden kuraan. Jos pystytte sen kanssa elämään, niin ehkä näyttelylinjainen narttu voisi sopia. Mielellään nekin kyllä työkoirina harrastaisivat esim. ihmis- tai esine-etsintää, nomea, noseworkkia.

Jonkun mainitsema nahkacollie voisi myös sopia - toki samat mieltymykset työntekoon ja liikuntaan kuin labbiksellakin.

Sitten vielä pienet saksalaiset pystykorvat. Yleensä hyväpäisiä, hyvä irtipidettävyys, vähäinen riistavietti.

Meillä on naapurissa cotton ja se on tuollainen siisti, rauhallinen, hiljainen ja kiltti kaikille. Niitäkin on sitten ääripäitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia vain kaikille kokemuksista, eihän näitä voi mitenkään tietää, ellei omaa omakohtaista laajempaa kokemusta tietystä koirarodusta.

Emme me tietenkään koiraa ole ottamassa sillä ajatuksella, että koska kyseessä on kiltti rotu niin saa juoksennella vapaana missä ja miten lystää, yksilöitähän koirat ovat rodusta huolimatta. Aina on liikkeellä myös koiria pelkääviä ihmisiä ja vieraista koirista pitämättömiä koiria.

Tietysti koulutamme koirallemme luoksetulon hyvin ja sen pitää myös olla ehdottoman varma, että tietyissä paikoissa pitäisimme koiraamme lainkaan vapaana. Parantaa kuitenkin huomattavasti todennäköisyyttä saada koira jota voi koulutettuna pitää myös irti, jos lähtökohtaisesti valikoi sellaisen rodun joka omaa sekä hyvän koulutettavuuden että on rotuna keskimäärin ystävällinen kaikelle.

Mukava kuulla kokemuksia, saa kertoa lisääkin ja myös ehdottaa muita rotuja. Tällä erää parhaimmalta alkaa vaikuttaa näyttelylinjainen setteri.

Tämä kuulostaa jo paremmalta ja realistisemmalta. Minusta kannattaa unohtaa setteri. Se on hömelö metsästyskoira. Oikeasti vaatii liikuntaa ihan hirveästi. Ja turkki kerää likaa ja kuraa.

Mainitsit aloittaja ettei villakoiraa. Minusta se kuulostaisi teille parhaalta. Keskikokoinen nimenomaan. Ovat sosiaalisia, siistejä ja iloisia perhekoiria. Eivät ehkä nauti niin koirapuistoista, mutta ovat yleensä koirasosiaalisia. Toinen samantyyppinen on vehnäterrieri. Kiinnitä huomiota vanhempien luonteisiin: ei terävää vaan ennemmin hömelö. Lagotto samoilla kriteereillä: on arkuutta aika paljon.

Mainitsin tuolla labbiksen rakkauden kuraan. Jos pystytte sen kanssa elämään, niin ehkä näyttelylinjainen narttu voisi sopia. Mielellään nekin kyllä työkoirina harrastaisivat esim. ihmis- tai esine-etsintää, nomea, noseworkkia.

Jonkun mainitsema nahkacollie voisi myös sopia - toki samat mieltymykset työntekoon ja liikuntaan kuin labbiksellakin.

Sitten vielä pienet saksalaiset pystykorvat. Yleensä hyväpäisiä, hyvä irtipidettävyys, vähäinen riistavietti.

Meillä on naapurissa cotton ja se on tuollainen siisti, rauhallinen, hiljainen ja kiltti kaikille. Niitäkin on sitten ääripäitä.

Kiitos kattavista ehdotuksista, valitettavasti nuo mainitsemasi rodut eivät vain tunnu omiltamme. Tosin saksalaiset pystykorvat kyllä herättivät kiinnostuksen, mitä niistä erityisesti suosittelisit?

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään koiraa saa pitää irti taajamassa ap. Vaikka olisi miten kiltti . Se peruste rodulle on ihan väärä että irti aikoo pitää. Muualla kun puistossa tai omassa pihassa.

Matalan riistavietin koiraa, joka suhtautuu ystävällisesti vieraisiin koiriin ja ihmisiin sekä tulee kutsusta luokse, voi kyllä mielestämme pitää vapaana muuallakin.

Ehkä kuvailin asuinpaikkaamme hieman väärin. Asumme siis pientalo taajaman laidalla maaseudun tuntumassa, täällä on paljon sellaisia niittyjä jotka eivät ole aktiiviviljelyksessä ja joilla koiraa pystyy juoksuttamaan, mutta toki siellä silloin tällöin tulee muitakin koiria vastaan tai rusakkoja. Tietenkään emme juoksuttaisi koiraamme vapaana missään taajaman puistossa missä lapsia leikkimässä yms tai taajaman pienessä lähimetsässä. Suuremmissakin metsissä/niityillä pidämme koiraa vapaana vain pesimäajan ulkopuolella.

T. Ap

Niin siis koirien kiinnipitoaika on maaliskuun 1. - 19. elokuuta. Se koskee kaikkia muita koiria paitsi tiettyjä metsästyskoiria ja työssä olevia koiria. Sillä ei ole mitään väliä, vaikka olisi heti kytkettävissä. Koira on eläin ja vaikka kuinka pienellä riistavietillä olisi niin se silti saattaa ahdistella ja ahdistaa pesimäaikeissa olevia lintuja ja muita eläimiä. Sillä ei ole mitään väliä, ampuuko koira muiden koirien sekaan vai ei. Se laki on tehty luonnoneläimiä varten.

Toki me tämän tiedämme ja lakia kunnioitamme. Tarkoitinkin tuolla lähinnä sitä, että onhan niitä mahdollisia ärsykkeitä myös pesimäajan ulkopuolella kun koiraa saa pitää vapaana ja silloin on suuri etu, jos koiran saa kutsusta palaamaan luokseen vaikka se näkisikin rusakon, peuran, ihmisiä tai toisia koiria.

Tällaisen listauksen sain aikaiseksi ja kyseeseen siis tulisi todennäköisesti narttu joka steriloitaisiin.

Walesin springerspanieli

(vähäinen pohjavilla)

Labradorin noutaja, näyttölinja)

(melko paksu pohjavilla)

Setteri

(vähäinen pohjavilla)

Eurasier

Stablerhund

Espanjanvesikoira

Vanhaenglanninlammaskoira

Vehnäterrieri

(vähäinen pohjavilla/ei pohjavillaa)

Mites nämä muut rodut turkkinsa osalta, löytyykö pohjavillaa tai ovatko muuten työläitä hoitaa turkin osalta?

Kiitän kaikkia vinkkejä antaneita.

T. Ap

Eurasier : runsas pohjavilla, Vanhaenglanninlammaskoira: erittäin runsas turkki, runsas pohjavilla, suuritöinen koska joutuu kampaamaan usein ja pohjia myöten, kerää paljon roskaa turkkiinsa, risuja, heinäntöhkää, kuusen vuosikasvaimia, kuraa joten ulkoilun jälkeen menee melkoinen tovi siistimiseen.

Aloittaja: Saanko kysyä, että mikä teillä villis, lagotto, vehnis -osastossa tuntuu ei sopivalta? Minusta se on selkeästi eniten kriteereihin köyvä joukko.

Salsalaisissa pystykorvissa mittelit ja kleinit voi olla kivoja, sosiaalisia ja reippaita. Mutta toki voi olla reipasta äänenkäyttöä myös. Useillä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Staffi

Taistelukoirasukuinen. Ei missään nimessä.

Staffi ON taistelukoira, etenkin urokset joista kasvaa pelkkää lihasta ihmisen painoisia ja kokoisia. Ihan skitsoja koiria. Vaarallisia. Ei mitään perhekoiria.

Taidat sekoittaa staffin ja amstaffin.

Staffi on perhekoira, sitkeä ja energinen, äärimmäisen sosiaalinen ja lapsirakas. Ihan perusgoogle jo tämän kertoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on setteri, joka täyttää nuo kriteerit muuten, mutta jos lenkki on hihnassa sen 3km niin kukaan ei sitä jaksa.

Meilläkin voi olla useinkin päivälenkki vain 3km, mutta koira on vapaana, joten se juoksee varmaankin 10km sinä aikana, kun me tallustelemme tuon 3km.

Ja joo, meillä koira kyllä nukkuu sängyssä vieressä ja sohvallakin on aina kainalossa...

Koirapuistoon koiraa ei vie yksikään koirista mitään ymmärtävä ihminen, siis jos siellä on muita koiria.

Kiitos tästä, Setteri voisi tulla kysymykseen hyvinkin. Millainen turkki ja sen hoito rodulla on?

Siksipä juuri tuo kiltti/sosiaalinen rotuominaisuus, että uskaltaisi pitää koiraa vapaana myös väljässä taajamassa. Silloin koira saisi lyhyemmänkin lenkin päivänä juoksennella itse aivan eri kilometrimäärät ja kyllähän siinä kiireisempänä päivänä myös aikaa säästyy. 10km hihnalenkki kun vie helposti sen 2h-2.5h haisteluineen päivineen, vapaana ollessaan koira pinkoo saman matkan hieman eri ajassa.

Koirapuistoon toki aina vain harkinnan mukaan ja vain ennestään tuttujen kilttien koirakavereiden kanssa, mutta kyllä me sielläkin mielellämme kävisimme.

Ovatko Setterit aina noin läheisyydenkipeitä, vai onko teidän koiranne vain oppinut siihen? :) Kyllä meilläkin koirat on köllötellyt aina lattialla omilla pedeillään ihan sohvan ja sängyn vieressä ns ihotuntumassa tai vaihtoehtoisesti omalla sohvallaan, mutta emme halua koiraa sänkyyn tai ihmisten sohvalle kun itse siinä oleilemme.

T. Ap

No, tuntemani setterit kyllä on kaikki perskärpäsiä ja tunkevat kiinni aina, kun mahdollista. Ja oma rakastaa lämpöä yli kaiken, joten jo sen kannalta en pakottaisi koiraani makailemaan lattialla ja onhan se aivan ihana kaveri kainalossa 🥰

Turkki on mielestäni turhan työläs ja kerää pehmeytensä vuoksi aivan tolkuttomat määrät kuraa. Tassukarvat leikkaan n. Kerran kuukaudessa ja harjatahan noita pitää, kun muuten takkuuntuu korvista ja taipeista, myös anturoiden väliin tulee takkuja herkästi.

Labbiksen turkki on huomattavasti helpompi.

Mutta joo, setteri on oikeasti vilkas koira ja aivan kamala vieteri, jos se ei oikeasti saa riittävästi liikuntaa. Siis ihan joka ikinen päivä! Hihnassa ihminen ei omin jaloin saa setterin loputonta energiaa kulumaan, ei edes 10km lenkillä, jos ihminen vain kävelee.